Lue keskustelun säännöt.
Muuten hyvä mies, mutta syö pelkkiä ns. lasten ruokia
Mikään erikoisempi tai mausteinen ei kelpaa.
Aamiaiseksi syö suklaamuroja, jacky makupaloja tai nalle-puuroa sokerilla. Päivällä ja illalla nakkeja, ranskalaisia, spagettia. Näihin lisää runsaasti ketsuppia ja sekoittaa sellaiseksi mössöksi.
En pysty kuvittelemaan että kävisimme jossain ulkona syömässä, koska närppisi kaikki "pahat" osat lautasen reunalle tai paperiin. Näitä ovat siis kaikki vihannekset ja kala, sienet, oliivit, juustot, muut kastikkeet paitsi tomaattipohjaiset...
Olisiko teille turn-off?
Kommentit (928)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jo on taas ihme vaatimuksia miehille - ei luulisi toisen ihmiset syömiset noin koville ottavan. Jos ei terveyttään sillä pilaa, niin mitä väliä. Turhanpäiväistä hienostelua en ymmärrä.
Tässä on yritetty monen sivun verran kertoa, mikä tuossa ottaisi koville. Itse miettisin, voinko tuollaisen miehen kanssa elää kuten itselläni on tapana eli matkustelisimmeko yhdessä, söisimmekö ulkona, pitäisikö kotona olla aina kaksi eri ateriaa, millaista hänen kanssaan olisi vierailla sukulaisilla ja ystävillä.
Ja yhtä monta sivua on yritetty selittää, että koville ottaminen on enimmäkseen korvien välissä eikä käytännön hankaluudessa. Jos se fine dining on niin tärkeää, kai siellä voi käydä kavereiden kanssa.
Minä en ole fine dinignista tässä ketjussa kirjoittanut. Minulle on tärkeämpää voida matkustella ja syödä ulkona ihan vain etnisissä lounaspaikoissa ja vastaavissa. Sen takia en olisi jatkanut tutustumista mieheen, joka ei tykkää samoista asioista. Olisi aika tylsää viettää suuri osa vapaa-ajasta ja etenkin lomista erikseen (ja nyt oletukseni on, että maailmalla reissatessakin pitäisi tosiaan aina löytää jotain ranuja tai saada aamiaiseksi puuroa). En kommentoi enempää, koska asia ei ole itselleni ajankohtainen; minä olen löytänyt puolison joka on matkaillut jopa enemmän kuin minä ja on valmis syömään lähes mitä tahansa.
Kuulostaa oudolta, että yksi ateria päivässä tarkoittaisi sitä, että koko vapaa-aika ja loma vietetään erikseen. Istutko koko loman ajan ravintoloissa vai miksi se on niin iso juttu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten te nirsot ihmiset toimitte, jos eteen tulee ruokaa, josta ette pidä? En ole koskaan ajatellut, ettei aikuinen ihminen voisi syödä ruokaa, vaikkei mieleistä olisi. Meillä ainakin töissä ja esim. harrastuksissa on usein tilaisuuksia, jonne on tilattu se yksi lounas. Enkä ole kyllä koskaan nähnyt kenenkään jättävän syömättä?
Niinpä. Minusta ei ole paljon varaa naureskella ap:n miehen nirsoudelle, jos itsekin halveksii ihan normaalien lounas- ja a la carte -ravintoloiden tarjontaa. Ja aika hiton vaikeaksi olisi mennyt pikkulapsiaikana matkustaminen, jos abc:n ruoka ei olisi kelvannut.
Tässä on erona se, että totta kai noissa normi lounaspaikoissa tai ABC:llä voi syödä, vaikkei sitä ruokaa kummoisena pidä. AP:n mies sen sijaan ei syö ollenkaan mitään normaaleja ruokia.
Normaaleja? Eikö tässä nyt juuri puhuttu niistä ranuista ja muuseista, joita noissa peruspaikoissa yleensä löytyy. Mutta jos normaali ruoka on sitten ainoastaan se lehtikaaliportobellopiparjuurisimpukka-menu, niin sittenhän tuo toki pitää paikkansa.
Mihin tämä harha siitä, että edes suurimmassa osassa ns. peruspaikkoja saisi aikuisten listalta pelkät ranskanperunat ja HK:n nakit ilman mitään mausteita tai tykötarpeita oikein perustuu? Eihän sitä saa edes sieltä paljonpuhutulta ABC:lta, kyllä siinäkin annoksessa tulee muuta mukana jonka kanssa sitten pitää närpsiä ja irvistellä kun salaatinlehti koskettaa nakkimakkaraa. Tuskin miehelle myöskään kelpaa ne yhtään parempien ravintoloiden makkarat, jotka eivät tosiaan ole niitä perusjauhonakkeja vaan lihaisampia ja usein myös maustetumpia.
Sen salaatinlehden voi pyytää jättämään pois, tai mennä raxiin missä saa itse kerätä lautaselle ranuja ja nakkeja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se on pienestä kiinni :D
Ei mikään ihme että sanotaaan kuinka huipussa nykynaisten vaatimukset ovat!
Jos mies on fyysisesti kunnossa eikä ole lihava, niin mitä hiton väliä hänen ruokamieltymyksillään on?
Ei istu täydellisen prinssin mielikuvituskuvaan?
Joo-o, jatkakaa vaan kissojenne kanssa
No tässä on kerrottu aika monta syytä. Et voi käydä kunnon ravintoloissa, et voi kokata yhdessä, et voi syödä samaa ruokaa, et voi matkustaa, et voi viettää aikaa ystävien kanssa kokaten. Ja yleensä tuollainen nirsous korreloi muidenkin rajoitteiden kanssa. Mitä mieltä yhdessäolossa olisi, jos toinen makaisi vain sohvalla tai kävisi lätkämatseissa?
Eihän noista pidä paikkaansa kuin tuo, että et voi syödä samaa ruokaa. Ihan hyvin voi käydä ravintoloissta (jos nyt puhutaan niistä perusravintoloista, eikä fine diningistä), voi kokata yhdessä ja ystävienkin kanssa ja voi matkustaa. No matkustaa ei kannata kovin eksoottisiin maihin, mutta niistäkin löytyy yleensä vaikka se mäkkäri tai edes leipää ja hedelmiä.
Ja yhdessäolovertaus on omituinen. Miten lätkämatseissa käyminen poikkeaa esimerkiksi siitä, että pelaisi itse jääkiekkoa tai kävisi salilla tai pelaamassa tennistä tai tekee vaikka vuorotyötä? Onko hyvän miehen vaatimus, että hän viettää kaiken vapaa-ajan kotona kokkailemassa eksoottisia ruokia tai käy fine dining -ravintoloissa?
No mitenkähän onnistuisi esimerkiksi rapujuhlat tai muut vastaavat, jos ainoa ruokavaihtoehto olisi nakit ja ranut? Ja ravintolavalikoima olisi aika kapea.. Samoin matkoilla olisi hieman outoa, jos mies kävisi ensin syömässä hampurilaiset ja sitten istuisi syömättä pari tuntia minun nauttiessa illallista? Ja tosiaan aika kapeaksi kävisi kohteet, jos mäkki pitäisi aina löytyä. Onneksi oma puoliso ja ystäväpiiri ja vielä työihmiset ovat ihmisiä, jotka kykenevät syömään erilaisia ruokia ilman rajoituksia.
Niin just! :D Rapujuhliahan on tosi usein ja ihan jokaisella. Itse en ole elämässäni ollut koskaan rapujuhlissa enkä ole sellaista mahdollisuutta koskaan tajunnut edes pelätä. Jos joku minut sellaisille kutsuisi, voisin kieltäytyä sen kerran kutsusta ja mennä sitten istumaan iltaa joskus toiste.
Ravintovalikoima edelleenkään ei olisi kapea, kun useimmista ravintoloista saa ne ranut. Ja sama matkoilla. Ja eikö se ole neuvottelukysymys, onko sinulla yhtään sen suurempaa oikeutta päästä syömään juuri siihen ainoaan ravintolaan, jossa niitä ranuja ei saa. Miksi toisen pitäisi joustaa, jos sinäkään et jousta. Kyllä tässä ketjussa näkyy olevan paljon kapeampia ravintolavaatimuksia kuin esim omilla lapsillani, jotka poikkeuksetta haluavat ranuja, pizzaa tai pastaa. En ole koskaan kokenut ongelmaksi löytää myös itselleni jotain syömäkelpoista sellaisista ravintoloista, joihin lapseni toivovat. Jos sinulle muka kelpaa kaikki ruoat, miksi yhtäkkiä olisikin ongelma, jos menisitte sellaiseen ravintolaan, missä on jotain syötävää sille nirsollekin? Niinpä.
Rapujuhlat tai vastaavat eli tilaisuudet, joissa syödään yhdessä. Ja ainakin meilläpäin rapujuhlat on ihan normaali perinne.
Ja niitä ranuja nyt ei vaan saa joka paikassa, Katso esim. tuo kuu kuun tai kuun lista. Ja ravintola nyt yleensä katsotaan suositusten mukaan ja paikan päällä valitaan ruoat, jos ei ole yhtä menua. Se, ettet sinä koe nirsoutta ongelmaksi tai ole koskaan ollut rapujuhlissa, ei tarkoita, ettei kukaan muu sitä kokisi. Itse en noin nirson miehen kanssa haluaisi asua, mutta onneksi joku muu haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jo on taas ihme vaatimuksia miehille - ei luulisi toisen ihmiset syömiset noin koville ottavan. Jos ei terveyttään sillä pilaa, niin mitä väliä. Turhanpäiväistä hienostelua en ymmärrä.
Tässä on yritetty monen sivun verran kertoa, mikä tuossa ottaisi koville. Itse miettisin, voinko tuollaisen miehen kanssa elää kuten itselläni on tapana eli matkustelisimmeko yhdessä, söisimmekö ulkona, pitäisikö kotona olla aina kaksi eri ateriaa, millaista hänen kanssaan olisi vierailla sukulaisilla ja ystävillä.
Juuri tämä. Itse en voisi elää tuollaisen miehen kanssa, koska eroaisi omista kiinnostuksen kohteista niin paljon. Samalla tapaa tupakoivat tai vihervassarit ovat minulle turn off. Ymmärrän kyllä, että kaikki eivät ajattele tai elä samalla tavalla, joten jollekin toiselle nämä eivät sitä olisi.
Minä luulin, että tässä keskusteltiin, pystyykö tällaisen miehen kanssa elämään normaalia elämää, eikä siitä, kannattaako ruokaa rakastavan, kulinarismista elävän, kaiken vapaa-aikansa kokkailevan ja hienoja ravintoloja kiertävän ihmisen lähteä suhteeseen tällaisen kanssa. Milloin tämä aihe vaihtui?
Vierailija kirjoitti:
Mä olen vauvasuunainen.
Ahhahhah vauvasuunainen🤭
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se on pienestä kiinni :D
Ei mikään ihme että sanotaaan kuinka huipussa nykynaisten vaatimukset ovat!
Jos mies on fyysisesti kunnossa eikä ole lihava, niin mitä hiton väliä hänen ruokamieltymyksillään on?
Ei istu täydellisen prinssin mielikuvituskuvaan?
Joo-o, jatkakaa vaan kissojenne kanssa
No tässä on kerrottu aika monta syytä. Et voi käydä kunnon ravintoloissa, et voi kokata yhdessä, et voi syödä samaa ruokaa, et voi matkustaa, et voi viettää aikaa ystävien kanssa kokaten. Ja yleensä tuollainen nirsous korreloi muidenkin rajoitteiden kanssa. Mitä mieltä yhdessäolossa olisi, jos toinen makaisi vain sohvalla tai kävisi lätkämatseissa?
Eihän noista pidä paikkaansa kuin tuo, että et voi syödä samaa ruokaa. Ihan hyvin voi käydä ravintoloissta (jos nyt puhutaan niistä perusravintoloista, eikä fine diningistä), voi kokata yhdessä ja ystävienkin kanssa ja voi matkustaa. No matkustaa ei kannata kovin eksoottisiin maihin, mutta niistäkin löytyy yleensä vaikka se mäkkäri tai edes leipää ja hedelmiä.
Ja yhdessäolovertaus on omituinen. Miten lätkämatseissa käyminen poikkeaa esimerkiksi siitä, että pelaisi itse jääkiekkoa tai kävisi salilla tai pelaamassa tennistä tai tekee vaikka vuorotyötä? Onko hyvän miehen vaatimus, että hän viettää kaiken vapaa-ajan kotona kokkailemassa eksoottisia ruokia tai käy fine dining -ravintoloissa?
No mitenkähän onnistuisi esimerkiksi rapujuhlat tai muut vastaavat, jos ainoa ruokavaihtoehto olisi nakit ja ranut? Ja ravintolavalikoima olisi aika kapea.. Samoin matkoilla olisi hieman outoa, jos mies kävisi ensin syömässä hampurilaiset ja sitten istuisi syömättä pari tuntia minun nauttiessa illallista? Ja tosiaan aika kapeaksi kävisi kohteet, jos mäkki pitäisi aina löytyä. Onneksi oma puoliso ja ystäväpiiri ja vielä työihmiset ovat ihmisiä, jotka kykenevät syömään erilaisia ruokia ilman rajoituksia.
Niin just! :D Rapujuhliahan on tosi usein ja ihan jokaisella. Itse en ole elämässäni ollut koskaan rapujuhlissa enkä ole sellaista mahdollisuutta koskaan tajunnut edes pelätä. Jos joku minut sellaisille kutsuisi, voisin kieltäytyä sen kerran kutsusta ja mennä sitten istumaan iltaa joskus toiste.
Ravintovalikoima edelleenkään ei olisi kapea, kun useimmista ravintoloista saa ne ranut. Ja sama matkoilla. Ja eikö se ole neuvottelukysymys, onko sinulla yhtään sen suurempaa oikeutta päästä syömään juuri siihen ainoaan ravintolaan, jossa niitä ranuja ei saa. Miksi toisen pitäisi joustaa, jos sinäkään et jousta. Kyllä tässä ketjussa näkyy olevan paljon kapeampia ravintolavaatimuksia kuin esim omilla lapsillani, jotka poikkeuksetta haluavat ranuja, pizzaa tai pastaa. En ole koskaan kokenut ongelmaksi löytää myös itselleni jotain syömäkelpoista sellaisista ravintoloista, joihin lapseni toivovat. Jos sinulle muka kelpaa kaikki ruoat, miksi yhtäkkiä olisikin ongelma, jos menisitte sellaiseen ravintolaan, missä on jotain syötävää sille nirsollekin? Niinpä.
Suurimmasta osasta ravintoloita ei todellakaan saa niitä ranuja ja nakkeja. Ei edes lastenlistalta. Suurimmassa osassa ravintoloita ei edess ole lastenlistaa. Se, että te käytte ainoastaan perheravintoloissa syömässä nauravat nakit ei varsinaisesti tarkoita että niitä olisi kaikki ruokapaikat pullollaan. toisekseen siinä perheravintolassa ei myöskään tarjoilla mitään perusruokaa kummoisempaa, ja sekin on yleensä perheravintolan asiakaskunnan maun mukaisesti valmistettua. Ihan vapaasti itse kukin saa viettää aikaansa ties minkälaisen ruokavammaisen kanssa haluaa ja voi lapsensakin opettaa kyseisille tavoille, mutta minua henkilökohtaisesti ei kyseinen touhu kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jo on taas ihme vaatimuksia miehille - ei luulisi toisen ihmiset syömiset noin koville ottavan. Jos ei terveyttään sillä pilaa, niin mitä väliä. Turhanpäiväistä hienostelua en ymmärrä.
Tässä on yritetty monen sivun verran kertoa, mikä tuossa ottaisi koville. Itse miettisin, voinko tuollaisen miehen kanssa elää kuten itselläni on tapana eli matkustelisimmeko yhdessä, söisimmekö ulkona, pitäisikö kotona olla aina kaksi eri ateriaa, millaista hänen kanssaan olisi vierailla sukulaisilla ja ystävillä.
Ja yhtä monta sivua on yritetty selittää, että koville ottaminen on enimmäkseen korvien välissä eikä käytännön hankaluudessa. Jos se fine dining on niin tärkeää, kai siellä voi käydä kavereiden kanssa.
Minä en ole fine dinignista tässä ketjussa kirjoittanut. Minulle on tärkeämpää voida matkustella ja syödä ulkona ihan vain etnisissä lounaspaikoissa ja vastaavissa. Sen takia en olisi jatkanut tutustumista mieheen, joka ei tykkää samoista asioista. Olisi aika tylsää viettää suuri osa vapaa-ajasta ja etenkin lomista erikseen (ja nyt oletukseni on, että maailmalla reissatessakin pitäisi tosiaan aina löytää jotain ranuja tai saada aamiaiseksi puuroa). En kommentoi enempää, koska asia ei ole itselleni ajankohtainen; minä olen löytänyt puolison joka on matkaillut jopa enemmän kuin minä ja on valmis syömään lähes mitä tahansa.
Kuulostaa oudolta, että yksi ateria päivässä tarkoittaisi sitä, että koko vapaa-aika ja loma vietetään erikseen. Istutko koko loman ajan ravintoloissa vai miksi se on niin iso juttu?
Minulle ainakin matkoilla ruoka on yksi tärkeimmistä asioista. Helposti se pari tuntia menee illalla, kun kunnolla syö ja toki myös juo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se on pienestä kiinni :D
Ei mikään ihme että sanotaaan kuinka huipussa nykynaisten vaatimukset ovat!
Jos mies on fyysisesti kunnossa eikä ole lihava, niin mitä hiton väliä hänen ruokamieltymyksillään on?
Ei istu täydellisen prinssin mielikuvituskuvaan?
Joo-o, jatkakaa vaan kissojenne kanssa
No tässä on kerrottu aika monta syytä. Et voi käydä kunnon ravintoloissa, et voi kokata yhdessä, et voi syödä samaa ruokaa, et voi matkustaa, et voi viettää aikaa ystävien kanssa kokaten. Ja yleensä tuollainen nirsous korreloi muidenkin rajoitteiden kanssa. Mitä mieltä yhdessäolossa olisi, jos toinen makaisi vain sohvalla tai kävisi lätkämatseissa?
Eihän noista pidä paikkaansa kuin tuo, että et voi syödä samaa ruokaa. Ihan hyvin voi käydä ravintoloissta (jos nyt puhutaan niistä perusravintoloista, eikä fine diningistä), voi kokata yhdessä ja ystävienkin kanssa ja voi matkustaa. No matkustaa ei kannata kovin eksoottisiin maihin, mutta niistäkin löytyy yleensä vaikka se mäkkäri tai edes leipää ja hedelmiä.
Ja yhdessäolovertaus on omituinen. Miten lätkämatseissa käyminen poikkeaa esimerkiksi siitä, että pelaisi itse jääkiekkoa tai kävisi salilla tai pelaamassa tennistä tai tekee vaikka vuorotyötä? Onko hyvän miehen vaatimus, että hän viettää kaiken vapaa-ajan kotona kokkailemassa eksoottisia ruokia tai käy fine dining -ravintoloissa?
No mitenkähän onnistuisi esimerkiksi rapujuhlat tai muut vastaavat, jos ainoa ruokavaihtoehto olisi nakit ja ranut? Ja ravintolavalikoima olisi aika kapea.. Samoin matkoilla olisi hieman outoa, jos mies kävisi ensin syömässä hampurilaiset ja sitten istuisi syömättä pari tuntia minun nauttiessa illallista? Ja tosiaan aika kapeaksi kävisi kohteet, jos mäkki pitäisi aina löytyä. Onneksi oma puoliso ja ystäväpiiri ja vielä työihmiset ovat ihmisiä, jotka kykenevät syömään erilaisia ruokia ilman rajoituksia.
Niin just! :D Rapujuhliahan on tosi usein ja ihan jokaisella. Itse en ole elämässäni ollut koskaan rapujuhlissa enkä ole sellaista mahdollisuutta koskaan tajunnut edes pelätä. Jos joku minut sellaisille kutsuisi, voisin kieltäytyä sen kerran kutsusta ja mennä sitten istumaan iltaa joskus toiste.
Ravintovalikoima edelleenkään ei olisi kapea, kun useimmista ravintoloista saa ne ranut. Ja sama matkoilla. Ja eikö se ole neuvottelukysymys, onko sinulla yhtään sen suurempaa oikeutta päästä syömään juuri siihen ainoaan ravintolaan, jossa niitä ranuja ei saa. Miksi toisen pitäisi joustaa, jos sinäkään et jousta. Kyllä tässä ketjussa näkyy olevan paljon kapeampia ravintolavaatimuksia kuin esim omilla lapsillani, jotka poikkeuksetta haluavat ranuja, pizzaa tai pastaa. En ole koskaan kokenut ongelmaksi löytää myös itselleni jotain syömäkelpoista sellaisista ravintoloista, joihin lapseni toivovat. Jos sinulle muka kelpaa kaikki ruoat, miksi yhtäkkiä olisikin ongelma, jos menisitte sellaiseen ravintolaan, missä on jotain syötävää sille nirsollekin? Niinpä.
Rapujuhlat tai vastaavat eli tilaisuudet, joissa syödään yhdessä. Ja ainakin meilläpäin rapujuhlat on ihan normaali perinne.
Ja niitä ranuja nyt ei vaan saa joka paikassa, Katso esim. tuo kuu kuun tai kuun lista. Ja ravintola nyt yleensä katsotaan suositusten mukaan ja paikan päällä valitaan ruoat, jos ei ole yhtä menua. Se, ettet sinä koe nirsoutta ongelmaksi tai ole koskaan ollut rapujuhlissa, ei tarkoita, ettei kukaan muu sitä kokisi. Itse en noin nirson miehen kanssa haluaisi asua, mutta onneksi joku muu haluaa.
mitenkäs teidän piireissänne sitten suhtaudutaan äyriäisallergiseen, jos rapujen syöminen on teidän ystävyydessänne niin tärkeää?
Edelleen, siellä Kuukuun listalla on se muusi ja lihapullat. Ja edelleen, on satoja ja tuhansia ihan hyviä ravintoloita, joista saa ne ranut, joten kenenkään maailman ei pitäisi kaatua, jos joskus tällaiseenkin tavisravintolaan joutuu.
Ja tuossa jo pariinkin kertaan sanoin, että tässähän puhuttiin, pystyykö ap:n mies syömään normaalissa ravintolassa. Missään ei käsittääkseni kysytty, pystyykö hän elämään samanlaista elämää jonkun supernirson fine dining -harrastajan kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen vauvasuunainen. En syö homejuustoja, mitään pahan hajuisia juustoja pelkältään, oliiveja, sushia, mustekaloja enkä juo alkoholia, koska se polttelee mennessään ja on pahaa, etenkin viinit. Lisäksi ruokani ja kahvinini tulee olla haaleaa, kuuma polttaa suuta kivuliaasti. Tästä ei kukaan muu ole saanut ongelmaa kuin miehen perhe, joka on olevinaan niin tärkeää ja hienoa väkeä. He tietävät, miltä ruuat maistuvat toisten suussa ja mitä kaikkien tulee syödä.
En enää ruokaile heidän seurassaan, koska muutun pikkulapseksi, jota ensin ihmetellään, moititaan, sätitään, sitten houkutellaan maistamaan, todetaan ettei voi olla kuumaa, aikuisen pitää juoda viiniä, olen huono esimerkki lapsilleni, ei ole sivistynyttä juoda vettä hienon ruuan kera. Väkeviin/limaisiin/haiseviin ruokiin tottuu jos haluaa (en ole tottunut), aikuinen ei ronklaa ruokaa jne. En ronklaa, vaan jätän tilaamatta sopimattomat. Todella ahdistavaa. Olen elämässäni menestynyt kaikilla mittapuilla, mutta yhtäkkiä ruokapöytänatsien edessä olenkin vain uhmainen, kuria tarvitseva taapero. Vikahan on puhtaasti heidän päässään ja kontrollointitarpeessaan, mutta epämukavaa muille olla tällaisten seurassa.
Kuulostaa siltä, kuin sinulla olisi aistiyliherkkyyksiä. Se on kurja, kun muut tekevät tuosta numeron.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jo on taas ihme vaatimuksia miehille - ei luulisi toisen ihmiset syömiset noin koville ottavan. Jos ei terveyttään sillä pilaa, niin mitä väliä. Turhanpäiväistä hienostelua en ymmärrä.
Tässä on yritetty monen sivun verran kertoa, mikä tuossa ottaisi koville. Itse miettisin, voinko tuollaisen miehen kanssa elää kuten itselläni on tapana eli matkustelisimmeko yhdessä, söisimmekö ulkona, pitäisikö kotona olla aina kaksi eri ateriaa, millaista hänen kanssaan olisi vierailla sukulaisilla ja ystävillä.
Juuri tämä. Itse en voisi elää tuollaisen miehen kanssa, koska eroaisi omista kiinnostuksen kohteista niin paljon. Samalla tapaa tupakoivat tai vihervassarit ovat minulle turn off. Ymmärrän kyllä, että kaikki eivät ajattele tai elä samalla tavalla, joten jollekin toiselle nämä eivät sitä olisi.
Minä luulin, että tässä keskusteltiin, pystyykö tällaisen miehen kanssa elämään normaalia elämää, eikä siitä, kannattaako ruokaa rakastavan, kulinarismista elävän, kaiken vapaa-aikansa kokkailevan ja hienoja ravintoloja kiertävän ihmisen lähteä suhteeseen tällaisen kanssa. Milloin tämä aihe vaihtui?
AP kysyi olisiko turn off. Minulle olisi ja ilmeisesti aika monelle muulle myös. Ihmiset ovat erilaisia, joten kaikille tuskin olisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten te nirsot ihmiset toimitte, jos eteen tulee ruokaa, josta ette pidä? En ole koskaan ajatellut, ettei aikuinen ihminen voisi syödä ruokaa, vaikkei mieleistä olisi. Meillä ainakin töissä ja esim. harrastuksissa on usein tilaisuuksia, jonne on tilattu se yksi lounas. Enkä ole kyllä koskaan nähnyt kenenkään jättävän syömättä?
Niinpä. Minusta ei ole paljon varaa naureskella ap:n miehen nirsoudelle, jos itsekin halveksii ihan normaalien lounas- ja a la carte -ravintoloiden tarjontaa. Ja aika hiton vaikeaksi olisi mennyt pikkulapsiaikana matkustaminen, jos abc:n ruoka ei olisi kelvannut.
Tässä on erona se, että totta kai noissa normi lounaspaikoissa tai ABC:llä voi syödä, vaikkei sitä ruokaa kummoisena pidä. AP:n mies sen sijaan ei syö ollenkaan mitään normaaleja ruokia.
Normaaleja? Eikö tässä nyt juuri puhuttu niistä ranuista ja muuseista, joita noissa peruspaikoissa yleensä löytyy. Mutta jos normaali ruoka on sitten ainoastaan se lehtikaaliportobellopiparjuurisimpukka-menu, niin sittenhän tuo toki pitää paikkansa.
Mihin tämä harha siitä, että edes suurimmassa osassa ns. peruspaikkoja saisi aikuisten listalta pelkät ranskanperunat ja HK:n nakit ilman mitään mausteita tai tykötarpeita oikein perustuu? Eihän sitä saa edes sieltä paljonpuhutulta ABC:lta, kyllä siinäkin annoksessa tulee muuta mukana jonka kanssa sitten pitää närpsiä ja irvistellä kun salaatinlehti koskettaa nakkimakkaraa. Tuskin miehelle myöskään kelpaa ne yhtään parempien ravintoloiden makkarat, jotka eivät tosiaan ole niitä perusjauhonakkeja vaan lihaisampia ja usein myös maustetumpia.
Sen salaatinlehden voi pyytää jättämään pois, tai mennä raxiin missä saa itse kerätä lautaselle ranuja ja nakkeja.
Aah Rax, tuo ravintolaruokailun johtotähti, jota parempi ravintola onkin auttamattomasti lehtikaaliportobellopiparjuurisimpukka-kategoriassa! Ei kyllä voi ymmärtää, miksi kukaan valittaisi ravintolavaihtoehtojen suppeutta nirppanokan kanssa elellessä, kun ainahan voi mennä Raxiin. Siellä voi syödä sekä huonoa pizza, että nakkeja ja ranuja, eikä määrääkään ole rajoitettu! Ahh, maiskis maiskis. Ei tämän paremmaksi ravintolailta voi tullakaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jo on taas ihme vaatimuksia miehille - ei luulisi toisen ihmiset syömiset noin koville ottavan. Jos ei terveyttään sillä pilaa, niin mitä väliä. Turhanpäiväistä hienostelua en ymmärrä.
Tässä on yritetty monen sivun verran kertoa, mikä tuossa ottaisi koville. Itse miettisin, voinko tuollaisen miehen kanssa elää kuten itselläni on tapana eli matkustelisimmeko yhdessä, söisimmekö ulkona, pitäisikö kotona olla aina kaksi eri ateriaa, millaista hänen kanssaan olisi vierailla sukulaisilla ja ystävillä.
Ja yhtä monta sivua on yritetty selittää, että koville ottaminen on enimmäkseen korvien välissä eikä käytännön hankaluudessa. Jos se fine dining on niin tärkeää, kai siellä voi käydä kavereiden kanssa.
Minä en ole fine dinignista tässä ketjussa kirjoittanut. Minulle on tärkeämpää voida matkustella ja syödä ulkona ihan vain etnisissä lounaspaikoissa ja vastaavissa. Sen takia en olisi jatkanut tutustumista mieheen, joka ei tykkää samoista asioista. Olisi aika tylsää viettää suuri osa vapaa-ajasta ja etenkin lomista erikseen (ja nyt oletukseni on, että maailmalla reissatessakin pitäisi tosiaan aina löytää jotain ranuja tai saada aamiaiseksi puuroa). En kommentoi enempää, koska asia ei ole itselleni ajankohtainen; minä olen löytänyt puolison joka on matkaillut jopa enemmän kuin minä ja on valmis syömään lähes mitä tahansa.
Kuulostaa oudolta, että yksi ateria päivässä tarkoittaisi sitä, että koko vapaa-aika ja loma vietetään erikseen. Istutko koko loman ajan ravintoloissa vai miksi se on niin iso juttu?
Minulle ainakin matkoilla ruoka on yksi tärkeimmistä asioista. Helposti se pari tuntia menee illalla, kun kunnolla syö ja toki myös juo.
Okei, no sinä sitten käytät lomasi syöden. Kaikki eivät tee niin, vaan esimerkiksi käydään erilaisissa nähtävyyksissä jne. Olisipa mennyt meilläkin vaikeaksi, jos olisimme Kroatian reissulla vaatineet jokaiselle aterialle jotain erityistä. Luonnonpuistossa oli tarjolla hodareita, ranskiksia ja täytettyjä lettuja. Kyllä sinäkin vaikutat melko rajoittavalta matkakumppanilta, kun sinun kanssasi olisi jäänyt nekin vesiputoukset näkemättä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se on pienestä kiinni :D
Ei mikään ihme että sanotaaan kuinka huipussa nykynaisten vaatimukset ovat!
Jos mies on fyysisesti kunnossa eikä ole lihava, niin mitä hiton väliä hänen ruokamieltymyksillään on?
Ei istu täydellisen prinssin mielikuvituskuvaan?
Joo-o, jatkakaa vaan kissojenne kanssa
No tässä on kerrottu aika monta syytä. Et voi käydä kunnon ravintoloissa, et voi kokata yhdessä, et voi syödä samaa ruokaa, et voi matkustaa, et voi viettää aikaa ystävien kanssa kokaten. Ja yleensä tuollainen nirsous korreloi muidenkin rajoitteiden kanssa. Mitä mieltä yhdessäolossa olisi, jos toinen makaisi vain sohvalla tai kävisi lätkämatseissa?
Eihän noista pidä paikkaansa kuin tuo, että et voi syödä samaa ruokaa. Ihan hyvin voi käydä ravintoloissta (jos nyt puhutaan niistä perusravintoloista, eikä fine diningistä), voi kokata yhdessä ja ystävienkin kanssa ja voi matkustaa. No matkustaa ei kannata kovin eksoottisiin maihin, mutta niistäkin löytyy yleensä vaikka se mäkkäri tai edes leipää ja hedelmiä.
Ja yhdessäolovertaus on omituinen. Miten lätkämatseissa käyminen poikkeaa esimerkiksi siitä, että pelaisi itse jääkiekkoa tai kävisi salilla tai pelaamassa tennistä tai tekee vaikka vuorotyötä? Onko hyvän miehen vaatimus, että hän viettää kaiken vapaa-ajan kotona kokkailemassa eksoottisia ruokia tai käy fine dining -ravintoloissa?
No mitenkähän onnistuisi esimerkiksi rapujuhlat tai muut vastaavat, jos ainoa ruokavaihtoehto olisi nakit ja ranut? Ja ravintolavalikoima olisi aika kapea.. Samoin matkoilla olisi hieman outoa, jos mies kävisi ensin syömässä hampurilaiset ja sitten istuisi syömättä pari tuntia minun nauttiessa illallista? Ja tosiaan aika kapeaksi kävisi kohteet, jos mäkki pitäisi aina löytyä. Onneksi oma puoliso ja ystäväpiiri ja vielä työihmiset ovat ihmisiä, jotka kykenevät syömään erilaisia ruokia ilman rajoituksia.
Niin just! :D Rapujuhliahan on tosi usein ja ihan jokaisella. Itse en ole elämässäni ollut koskaan rapujuhlissa enkä ole sellaista mahdollisuutta koskaan tajunnut edes pelätä. Jos joku minut sellaisille kutsuisi, voisin kieltäytyä sen kerran kutsusta ja mennä sitten istumaan iltaa joskus toiste.
Ravintovalikoima edelleenkään ei olisi kapea, kun useimmista ravintoloista saa ne ranut. Ja sama matkoilla. Ja eikö se ole neuvottelukysymys, onko sinulla yhtään sen suurempaa oikeutta päästä syömään juuri siihen ainoaan ravintolaan, jossa niitä ranuja ei saa. Miksi toisen pitäisi joustaa, jos sinäkään et jousta. Kyllä tässä ketjussa näkyy olevan paljon kapeampia ravintolavaatimuksia kuin esim omilla lapsillani, jotka poikkeuksetta haluavat ranuja, pizzaa tai pastaa. En ole koskaan kokenut ongelmaksi löytää myös itselleni jotain syömäkelpoista sellaisista ravintoloista, joihin lapseni toivovat. Jos sinulle muka kelpaa kaikki ruoat, miksi yhtäkkiä olisikin ongelma, jos menisitte sellaiseen ravintolaan, missä on jotain syötävää sille nirsollekin? Niinpä.
Rapujuhlat tai vastaavat eli tilaisuudet, joissa syödään yhdessä. Ja ainakin meilläpäin rapujuhlat on ihan normaali perinne.
Ja niitä ranuja nyt ei vaan saa joka paikassa, Katso esim. tuo kuu kuun tai kuun lista. Ja ravintola nyt yleensä katsotaan suositusten mukaan ja paikan päällä valitaan ruoat, jos ei ole yhtä menua. Se, ettet sinä koe nirsoutta ongelmaksi tai ole koskaan ollut rapujuhlissa, ei tarkoita, ettei kukaan muu sitä kokisi. Itse en noin nirson miehen kanssa haluaisi asua, mutta onneksi joku muu haluaa.mitenkäs teidän piireissänne sitten suhtaudutaan äyriäisallergiseen, jos rapujen syöminen on teidän ystävyydessänne niin tärkeää?
Edelleen, siellä Kuukuun listalla on se muusi ja lihapullat. Ja edelleen, on satoja ja tuhansia ihan hyviä ravintoloita, joista saa ne ranut, joten kenenkään maailman ei pitäisi kaatua, jos joskus tällaiseenkin tavisravintolaan joutuu.
Ja tuossa jo pariinkin kertaan sanoin, että tässähän puhuttiin, pystyykö ap:n mies syömään normaalissa ravintolassa. Missään ei käsittääkseni kysytty, pystyykö hän elämään samanlaista elämää jonkun supernirson fine dining -harrastajan kanssa.
Ei äyriäisallerginen varmaan rapujuhliin tulisi. Mutta pystyisi tulemaan blinibileisiin tai grillailuihin tai viettämään vappuna tai muita juhlia. Jos ainoa ruokavalio on nakit, niin jäisi sitten kaikista pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Taitaa olla sellanen mies, joka voi syyttää äitiään siitä mitä syö. Kun äiti on opettanut lapsesta saakka ja kysynyt , mitä haluat syödä niin sellaisia miehiä kasvaa pikkupojista.
Ennen ei kysytty mitään vaan laitettiin eteen, mitä ruokaa oli äiti valmistanut. Jos ei kelvannut sai olla ilman.
En kyllä muista että koskaan olisi jäänyt mitään syömättä keneltäkään ( sisaruksilta)vaan opittiin kaikkiruokaisiksi.
Aivan. Voi hyvin kuvitella että curling äippä on istuttanut poikaan syömismallin. Muuta ei tarvitakaan.
No en tod. katselis. Mites mahdolliset tulevat lapset? Haluatko heille samanlaiset tavat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jo on taas ihme vaatimuksia miehille - ei luulisi toisen ihmiset syömiset noin koville ottavan. Jos ei terveyttään sillä pilaa, niin mitä väliä. Turhanpäiväistä hienostelua en ymmärrä.
Tässä on yritetty monen sivun verran kertoa, mikä tuossa ottaisi koville. Itse miettisin, voinko tuollaisen miehen kanssa elää kuten itselläni on tapana eli matkustelisimmeko yhdessä, söisimmekö ulkona, pitäisikö kotona olla aina kaksi eri ateriaa, millaista hänen kanssaan olisi vierailla sukulaisilla ja ystävillä.
Ja yhtä monta sivua on yritetty selittää, että koville ottaminen on enimmäkseen korvien välissä eikä käytännön hankaluudessa. Jos se fine dining on niin tärkeää, kai siellä voi käydä kavereiden kanssa.
Minä en ole fine dinignista tässä ketjussa kirjoittanut. Minulle on tärkeämpää voida matkustella ja syödä ulkona ihan vain etnisissä lounaspaikoissa ja vastaavissa. Sen takia en olisi jatkanut tutustumista mieheen, joka ei tykkää samoista asioista. Olisi aika tylsää viettää suuri osa vapaa-ajasta ja etenkin lomista erikseen (ja nyt oletukseni on, että maailmalla reissatessakin pitäisi tosiaan aina löytää jotain ranuja tai saada aamiaiseksi puuroa). En kommentoi enempää, koska asia ei ole itselleni ajankohtainen; minä olen löytänyt puolison joka on matkaillut jopa enemmän kuin minä ja on valmis syömään lähes mitä tahansa.
Kuulostaa oudolta, että yksi ateria päivässä tarkoittaisi sitä, että koko vapaa-aika ja loma vietetään erikseen. Istutko koko loman ajan ravintoloissa vai miksi se on niin iso juttu?
Minulle ainakin matkoilla ruoka on yksi tärkeimmistä asioista. Helposti se pari tuntia menee illalla, kun kunnolla syö ja toki myös juo.
Okei, no sinä sitten käytät lomasi syöden. Kaikki eivät tee niin, vaan esimerkiksi käydään erilaisissa nähtävyyksissä jne. Olisipa mennyt meilläkin vaikeaksi, jos olisimme Kroatian reissulla vaatineet jokaiselle aterialle jotain erityistä. Luonnonpuistossa oli tarjolla hodareita, ranskiksia ja täytettyjä lettuja. Kyllä sinäkin vaikutat melko rajoittavalta matkakumppanilta, kun sinun kanssasi olisi jäänyt nekin vesiputoukset näkemättä.
Ihanasti taas liioitellaan.. kyllä, ruoka on yksi tärkeimmistä asioista, mutta ei se estä vesiputouksia näkemästä. Ja voin kyllä syödä toki ranuja, jos muuta ei ole tarjolla. Kroatiassa on helppoa liikkua autolla luonnossa ja silti päästä illalla kunnon ravintoloihin syömään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se on pienestä kiinni :D
Ei mikään ihme että sanotaaan kuinka huipussa nykynaisten vaatimukset ovat!
Jos mies on fyysisesti kunnossa eikä ole lihava, niin mitä hiton väliä hänen ruokamieltymyksillään on?
Ei istu täydellisen prinssin mielikuvituskuvaan?
Joo-o, jatkakaa vaan kissojenne kanssa
No tässä on kerrottu aika monta syytä. Et voi käydä kunnon ravintoloissa, et voi kokata yhdessä, et voi syödä samaa ruokaa, et voi matkustaa, et voi viettää aikaa ystävien kanssa kokaten. Ja yleensä tuollainen nirsous korreloi muidenkin rajoitteiden kanssa. Mitä mieltä yhdessäolossa olisi, jos toinen makaisi vain sohvalla tai kävisi lätkämatseissa?
Eihän noista pidä paikkaansa kuin tuo, että et voi syödä samaa ruokaa. Ihan hyvin voi käydä ravintoloissta (jos nyt puhutaan niistä perusravintoloista, eikä fine diningistä), voi kokata yhdessä ja ystävienkin kanssa ja voi matkustaa. No matkustaa ei kannata kovin eksoottisiin maihin, mutta niistäkin löytyy yleensä vaikka se mäkkäri tai edes leipää ja hedelmiä.
Ja yhdessäolovertaus on omituinen. Miten lätkämatseissa käyminen poikkeaa esimerkiksi siitä, että pelaisi itse jääkiekkoa tai kävisi salilla tai pelaamassa tennistä tai tekee vaikka vuorotyötä? Onko hyvän miehen vaatimus, että hän viettää kaiken vapaa-ajan kotona kokkailemassa eksoottisia ruokia tai käy fine dining -ravintoloissa?
No mitenkähän onnistuisi esimerkiksi rapujuhlat tai muut vastaavat, jos ainoa ruokavaihtoehto olisi nakit ja ranut? Ja ravintolavalikoima olisi aika kapea.. Samoin matkoilla olisi hieman outoa, jos mies kävisi ensin syömässä hampurilaiset ja sitten istuisi syömättä pari tuntia minun nauttiessa illallista? Ja tosiaan aika kapeaksi kävisi kohteet, jos mäkki pitäisi aina löytyä. Onneksi oma puoliso ja ystäväpiiri ja vielä työihmiset ovat ihmisiä, jotka kykenevät syömään erilaisia ruokia ilman rajoituksia.
Niin just! :D Rapujuhliahan on tosi usein ja ihan jokaisella. Itse en ole elämässäni ollut koskaan rapujuhlissa enkä ole sellaista mahdollisuutta koskaan tajunnut edes pelätä. Jos joku minut sellaisille kutsuisi, voisin kieltäytyä sen kerran kutsusta ja mennä sitten istumaan iltaa joskus toiste.
Ravintovalikoima edelleenkään ei olisi kapea, kun useimmista ravintoloista saa ne ranut. Ja sama matkoilla. Ja eikö se ole neuvottelukysymys, onko sinulla yhtään sen suurempaa oikeutta päästä syömään juuri siihen ainoaan ravintolaan, jossa niitä ranuja ei saa. Miksi toisen pitäisi joustaa, jos sinäkään et jousta. Kyllä tässä ketjussa näkyy olevan paljon kapeampia ravintolavaatimuksia kuin esim omilla lapsillani, jotka poikkeuksetta haluavat ranuja, pizzaa tai pastaa. En ole koskaan kokenut ongelmaksi löytää myös itselleni jotain syömäkelpoista sellaisista ravintoloista, joihin lapseni toivovat. Jos sinulle muka kelpaa kaikki ruoat, miksi yhtäkkiä olisikin ongelma, jos menisitte sellaiseen ravintolaan, missä on jotain syötävää sille nirsollekin? Niinpä.
Suurimmasta osasta ravintoloita ei todellakaan saa niitä ranuja ja nakkeja. Ei edes lastenlistalta. Suurimmassa osassa ravintoloita ei edess ole lastenlistaa. Se, että te käytte ainoastaan perheravintoloissa syömässä nauravat nakit ei varsinaisesti tarkoita että niitä olisi kaikki ruokapaikat pullollaan. toisekseen siinä perheravintolassa ei myöskään tarjoilla mitään perusruokaa kummoisempaa, ja sekin on yleensä perheravintolan asiakaskunnan maun mukaisesti valmistettua. Ihan vapaasti itse kukin saa viettää aikaansa ties minkälaisen ruokavammaisen kanssa haluaa ja voi lapsensakin opettaa kyseisille tavoille, mutta minua henkilökohtaisesti ei kyseinen touhu kiinnosta.
Se, että sinä et laske ravintoloiksi niitä ihan normaaleja ravintoloita, mitkä minä lasken, on sitten eri asia. Luettelin tuolla jo useampiakin ihan normaaleja aikuisten ravintoloita, joissa niitä ranuja kyllä saa. Eikä niissäkään missään taida olla lastenlistaa.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen vauvasuunainen. En syö homejuustoja, mitään pahan hajuisia juustoja pelkältään, oliiveja, sushia, mustekaloja enkä juo alkoholia, koska se polttelee mennessään ja on pahaa, etenkin viinit. Lisäksi ruokani ja kahvinini tulee olla haaleaa, kuuma polttaa suuta kivuliaasti. Tästä ei kukaan muu ole saanut ongelmaa kuin miehen perhe, joka on olevinaan niin tärkeää ja hienoa väkeä. He tietävät, miltä ruuat maistuvat toisten suussa ja mitä kaikkien tulee syödä.
En enää ruokaile heidän seurassaan, koska muutun pikkulapseksi, jota ensin ihmetellään, moititaan, sätitään, sitten houkutellaan maistamaan, todetaan ettei voi olla kuumaa, aikuisen pitää juoda viiniä, olen huono esimerkki lapsilleni, ei ole sivistynyttä juoda vettä hienon ruuan kera. Väkeviin/limaisiin/haiseviin ruokiin tottuu jos haluaa (en ole tottunut), aikuinen ei ronklaa ruokaa jne. En ronklaa, vaan jätän tilaamatta sopimattomat. Todella ahdistavaa. Olen elämässäni menestynyt kaikilla mittapuilla, mutta yhtäkkiä ruokapöytänatsien edessä olenkin vain uhmainen, kuria tarvitseva taapero. Vikahan on puhtaasti heidän päässään ja kontrollointitarpeessaan, mutta epämukavaa muille olla tällaisten seurassa.
Vit
tu että tollanen porukka on ärsyttävää. Mä olen sanonut lapseni puolesta(joka siis on aikuinen jo) että nyt ihan oikeasti, mikä per
kele siinä on että aikuisen ihmisen ei anneta syödä rauhassa! NYT ruokarauha kaikille. Kiitos. Siihen on aina loppunut.
Ei saatana perhejuhlia, yli kahden tunnin ravintolaillallisia ja rapujuhlia joista ei voi karata edes uistelemaan. Maanpäällinen helvetti.
Mä olen vauvasuunainen. En syö homejuustoja, mitään pahan hajuisia juustoja pelkältään, oliiveja, sushia, mustekaloja enkä juo alkoholia, koska se polttelee mennessään ja on pahaa, etenkin viinit. Lisäksi ruokani ja kahvinini tulee olla haaleaa, kuuma polttaa suuta kivuliaasti. Tästä ei kukaan muu ole saanut ongelmaa kuin miehen perhe, joka on olevinaan niin tärkeää ja hienoa väkeä. He tietävät, miltä ruuat maistuvat toisten suussa ja mitä kaikkien tulee syödä.
En enää ruokaile heidän seurassaan, koska muutun pikkulapseksi, jota ensin ihmetellään, moititaan, sätitään, sitten houkutellaan maistamaan, todetaan ettei voi olla kuumaa, aikuisen pitää juoda viiniä, olen huono esimerkki lapsilleni, ei ole sivistynyttä juoda vettä hienon ruuan kera. Väkeviin/limaisiin/haiseviin ruokiin tottuu jos haluaa (en ole tottunut), aikuinen ei ronklaa ruokaa jne. En ronklaa, vaan jätän tilaamatta sopimattomat. Todella ahdistavaa. Olen elämässäni menestynyt kaikilla mittapuilla, mutta yhtäkkiä ruokapöytänatsien edessä olenkin vain uhmainen, kuria tarvitseva taapero. Vikahan on puhtaasti heidän päässään ja kontrollointitarpeessaan, mutta epämukavaa muille olla tällaisten seurassa.