Lue keskustelun säännöt.
Muuten hyvä mies, mutta syö pelkkiä ns. lasten ruokia
Mikään erikoisempi tai mausteinen ei kelpaa.
Aamiaiseksi syö suklaamuroja, jacky makupaloja tai nalle-puuroa sokerilla. Päivällä ja illalla nakkeja, ranskalaisia, spagettia. Näihin lisää runsaasti ketsuppia ja sekoittaa sellaiseksi mössöksi.
En pysty kuvittelemaan että kävisimme jossain ulkona syömässä, koska närppisi kaikki "pahat" osat lautasen reunalle tai paperiin. Näitä ovat siis kaikki vihannekset ja kala, sienet, oliivit, juustot, muut kastikkeet paitsi tomaattipohjaiset...
Olisiko teille turn-off?
Kommentit (928)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se on pienestä kiinni :D
Ei mikään ihme että sanotaaan kuinka huipussa nykynaisten vaatimukset ovat!
Jos mies on fyysisesti kunnossa eikä ole lihava, niin mitä hiton väliä hänen ruokamieltymyksillään on?
Ei istu täydellisen prinssin mielikuvituskuvaan?
Joo-o, jatkakaa vaan kissojenne kanssa
No tässä on kerrottu aika monta syytä. Et voi käydä kunnon ravintoloissa, et voi kokata yhdessä, et voi syödä samaa ruokaa, et voi matkustaa, et voi viettää aikaa ystävien kanssa kokaten. Ja yleensä tuollainen nirsous korreloi muidenkin rajoitteiden kanssa. Mitä mieltä yhdessäolossa olisi, jos toinen makaisi vain sohvalla tai kävisi lätkämatseissa?
Eihän noista pidä paikkaansa kuin tuo, että et voi syödä samaa ruokaa. Ihan hyvin voi käydä ravintoloissta (jos nyt puhutaan niistä perusravintoloista, eikä fine diningistä), voi kokata yhdessä ja ystävienkin kanssa ja voi matkustaa. No matkustaa ei kannata kovin eksoottisiin maihin, mutta niistäkin löytyy yleensä vaikka se mäkkäri tai edes leipää ja hedelmiä.
Ja yhdessäolovertaus on omituinen. Miten lätkämatseissa käyminen poikkeaa esimerkiksi siitä, että pelaisi itse jääkiekkoa tai kävisi salilla tai pelaamassa tennistä tai tekee vaikka vuorotyötä? Onko hyvän miehen vaatimus, että hän viettää kaiken vapaa-ajan kotona kokkailemassa eksoottisia ruokia tai käy fine dining -ravintoloissa?
No mitenkähän onnistuisi esimerkiksi rapujuhlat tai muut vastaavat, jos ainoa ruokavaihtoehto olisi nakit ja ranut? Ja ravintolavalikoima olisi aika kapea.. Samoin matkoilla olisi hieman outoa, jos mies kävisi ensin syömässä hampurilaiset ja sitten istuisi syömättä pari tuntia minun nauttiessa illallista? Ja tosiaan aika kapeaksi kävisi kohteet, jos mäkki pitäisi aina löytyä. Onneksi oma puoliso ja ystäväpiiri ja vielä työihmiset ovat ihmisiä, jotka kykenevät syömään erilaisia ruokia ilman rajoituksia.
Niin just! :D Rapujuhliahan on tosi usein ja ihan jokaisella. Itse en ole elämässäni ollut koskaan rapujuhlissa enkä ole sellaista mahdollisuutta koskaan tajunnut edes pelätä. Jos joku minut sellaisille kutsuisi, voisin kieltäytyä sen kerran kutsusta ja mennä sitten istumaan iltaa joskus toiste.
Ravintovalikoima edelleenkään ei olisi kapea, kun useimmista ravintoloista saa ne ranut. Ja sama matkoilla. Ja eikö se ole neuvottelukysymys, onko sinulla yhtään sen suurempaa oikeutta päästä syömään juuri siihen ainoaan ravintolaan, jossa niitä ranuja ei saa. Miksi toisen pitäisi joustaa, jos sinäkään et jousta. Kyllä tässä ketjussa näkyy olevan paljon kapeampia ravintolavaatimuksia kuin esim omilla lapsillani, jotka poikkeuksetta haluavat ranuja, pizzaa tai pastaa. En ole koskaan kokenut ongelmaksi löytää myös itselleni jotain syömäkelpoista sellaisista ravintoloista, joihin lapseni toivovat. Jos sinulle muka kelpaa kaikki ruoat, miksi yhtäkkiä olisikin ongelma, jos menisitte sellaiseen ravintolaan, missä on jotain syötävää sille nirsollekin? Niinpä.
Rapujuhlat tai vastaavat eli tilaisuudet, joissa syödään yhdessä. Ja ainakin meilläpäin rapujuhlat on ihan normaali perinne.
Ja niitä ranuja nyt ei vaan saa joka paikassa, Katso esim. tuo kuu kuun tai kuun lista. Ja ravintola nyt yleensä katsotaan suositusten mukaan ja paikan päällä valitaan ruoat, jos ei ole yhtä menua. Se, ettet sinä koe nirsoutta ongelmaksi tai ole koskaan ollut rapujuhlissa, ei tarkoita, ettei kukaan muu sitä kokisi. Itse en noin nirson miehen kanssa haluaisi asua, mutta onneksi joku muu haluaa.mitenkäs teidän piireissänne sitten suhtaudutaan äyriäisallergiseen, jos rapujen syöminen on teidän ystävyydessänne niin tärkeää?
Edelleen, siellä Kuukuun listalla on se muusi ja lihapullat. Ja edelleen, on satoja ja tuhansia ihan hyviä ravintoloita, joista saa ne ranut, joten kenenkään maailman ei pitäisi kaatua, jos joskus tällaiseenkin tavisravintolaan joutuu.
Ja tuossa jo pariinkin kertaan sanoin, että tässähän puhuttiin, pystyykö ap:n mies syömään normaalissa ravintolassa. Missään ei käsittääkseni kysytty, pystyykö hän elämään samanlaista elämää jonkun supernirson fine dining -harrastajan kanssa.
Mikä saa sinut kuvittelemaan, että ravintolan lihapullat kelpaisivat ruokanirsoilijalle? Niissähän voi olla sisällä vaikka mitä sipulia ja mausteita, lisäksi kastike on outoa ja annokseen epäilemättä kuuluu myös jotain rehuja ja ehkä jopa hilloa. Toki monessa paikassa voi varmastikin tilata listan ulkopuolelta pelkät ranskalaiset suolalla, mutta suurimmassa osassa ravintoloita ei niihin ole edes ketsuppia seuraksi tarjota, ja koko ravintolakäynnin idea hieman kärsii kun ukko ensin katsoo vierestä alkupalan tai syö palan patonkia salaattipöydästä, sitten mättää niitä ranujansa pääruoan ajan, ja jälkkäriksi tilaa lastenlistalta pallon vaniljajäätelöä. Ja tämä jossain täysin perustason ravintolassa, ei edes missään sen hienommassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen vauvasuunainen. En syö homejuustoja, mitään pahan hajuisia juustoja pelkältään, oliiveja, sushia, mustekaloja enkä juo alkoholia, koska se polttelee mennessään ja on pahaa, etenkin viinit. Lisäksi ruokani ja kahvinini tulee olla haaleaa, kuuma polttaa suuta kivuliaasti. Tästä ei kukaan muu ole saanut ongelmaa kuin miehen perhe, joka on olevinaan niin tärkeää ja hienoa väkeä. He tietävät, miltä ruuat maistuvat toisten suussa ja mitä kaikkien tulee syödä.
En enää ruokaile heidän seurassaan, koska muutun pikkulapseksi, jota ensin ihmetellään, moititaan, sätitään, sitten houkutellaan maistamaan, todetaan ettei voi olla kuumaa, aikuisen pitää juoda viiniä, olen huono esimerkki lapsilleni, ei ole sivistynyttä juoda vettä hienon ruuan kera. Väkeviin/limaisiin/haiseviin ruokiin tottuu jos haluaa (en ole tottunut), aikuinen ei ronklaa ruokaa jne. En ronklaa, vaan jätän tilaamatta sopimattomat. Todella ahdistavaa. Olen elämässäni menestynyt kaikilla mittapuilla, mutta yhtäkkiä ruokapöytänatsien edessä olenkin vain uhmainen, kuria tarvitseva taapero. Vikahan on puhtaasti heidän päässään ja kontrollointitarpeessaan, mutta epämukavaa muille olla tällaisten seurassa.
Jäisi se mieskin multa kyllä aika äkkiä, jos syöminen tuommoista stressiä olisi. Mites arvelitte lapsenne syöttävänne?
Vierailija kirjoitti:
Mä olen vauvasuunainen. En syö homejuustoja, mitään pahan hajuisia juustoja pelkältään, oliiveja, sushia, mustekaloja enkä juo alkoholia, koska se polttelee mennessään ja on pahaa, etenkin viinit. Lisäksi ruokani ja kahvinini tulee olla haaleaa, kuuma polttaa suuta kivuliaasti. Tästä ei kukaan muu ole saanut ongelmaa kuin miehen perhe, joka on olevinaan niin tärkeää ja hienoa väkeä. He tietävät, miltä ruuat maistuvat toisten suussa ja mitä kaikkien tulee syödä.
En enää ruokaile heidän seurassaan, koska muutun pikkulapseksi, jota ensin ihmetellään, moititaan, sätitään, sitten houkutellaan maistamaan, todetaan ettei voi olla kuumaa, aikuisen pitää juoda viiniä, olen huono esimerkki lapsilleni, ei ole sivistynyttä juoda vettä hienon ruuan kera. Väkeviin/limaisiin/haiseviin ruokiin tottuu jos haluaa (en ole tottunut), aikuinen ei ronklaa ruokaa jne. En ronklaa, vaan jätän tilaamatta sopimattomat. Todella ahdistavaa. Olen elämässäni menestynyt kaikilla mittapuilla, mutta yhtäkkiä ruokapöytänatsien edessä olenkin vain uhmainen, kuria tarvitseva taapero. Vikahan on puhtaasti heidän päässään ja kontrollointitarpeessaan, mutta epämukavaa muille olla tällaisten seurassa.
Oletko hakenut apua ongelmaasi? Kyllähän tuo pään sisäiseltä ongelmalta vaikuttaa. Terapia saattaa hyvinkin auttaa asiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jo on taas ihme vaatimuksia miehille - ei luulisi toisen ihmiset syömiset noin koville ottavan. Jos ei terveyttään sillä pilaa, niin mitä väliä. Turhanpäiväistä hienostelua en ymmärrä.
Tässä on yritetty monen sivun verran kertoa, mikä tuossa ottaisi koville. Itse miettisin, voinko tuollaisen miehen kanssa elää kuten itselläni on tapana eli matkustelisimmeko yhdessä, söisimmekö ulkona, pitäisikö kotona olla aina kaksi eri ateriaa, millaista hänen kanssaan olisi vierailla sukulaisilla ja ystävillä.
Ja yhtä monta sivua on yritetty selittää, että koville ottaminen on enimmäkseen korvien välissä eikä käytännön hankaluudessa. Jos se fine dining on niin tärkeää, kai siellä voi käydä kavereiden kanssa.
Minä en ole fine dinignista tässä ketjussa kirjoittanut. Minulle on tärkeämpää voida matkustella ja syödä ulkona ihan vain etnisissä lounaspaikoissa ja vastaavissa. Sen takia en olisi jatkanut tutustumista mieheen, joka ei tykkää samoista asioista. Olisi aika tylsää viettää suuri osa vapaa-ajasta ja etenkin lomista erikseen (ja nyt oletukseni on, että maailmalla reissatessakin pitäisi tosiaan aina löytää jotain ranuja tai saada aamiaiseksi puuroa). En kommentoi enempää, koska asia ei ole itselleni ajankohtainen; minä olen löytänyt puolison joka on matkaillut jopa enemmän kuin minä ja on valmis syömään lähes mitä tahansa.
Kuulostaa oudolta, että yksi ateria päivässä tarkoittaisi sitä, että koko vapaa-aika ja loma vietetään erikseen. Istutko koko loman ajan ravintoloissa vai miksi se on niin iso juttu?
Älä jaksa. Kyllähän nimenomaan yhdessä syöminen on lomilla useimmille tärkeä juttu. Mitä se toinen tekisi iltaisin, kun toinen lähtisi ulos syömään
Mutta en minä tässä vaadi ketään muuttumaan toisenlaiseksi. Jos ei tykkää syödä ulkona ja kokeilla erilaisia ruokia niin ei tykkää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen vauvasuunainen. En syö homejuustoja, mitään pahan hajuisia juustoja pelkältään, oliiveja, sushia, mustekaloja enkä juo alkoholia, koska se polttelee mennessään ja on pahaa, etenkin viinit. Lisäksi ruokani ja kahvinini tulee olla haaleaa, kuuma polttaa suuta kivuliaasti. Tästä ei kukaan muu ole saanut ongelmaa kuin miehen perhe, joka on olevinaan niin tärkeää ja hienoa väkeä. He tietävät, miltä ruuat maistuvat toisten suussa ja mitä kaikkien tulee syödä.
En enää ruokaile heidän seurassaan, koska muutun pikkulapseksi, jota ensin ihmetellään, moititaan, sätitään, sitten houkutellaan maistamaan, todetaan ettei voi olla kuumaa, aikuisen pitää juoda viiniä, olen huono esimerkki lapsilleni, ei ole sivistynyttä juoda vettä hienon ruuan kera. Väkeviin/limaisiin/haiseviin ruokiin tottuu jos haluaa (en ole tottunut), aikuinen ei ronklaa ruokaa jne. En ronklaa, vaan jätän tilaamatta sopimattomat. Todella ahdistavaa. Olen elämässäni menestynyt kaikilla mittapuilla, mutta yhtäkkiä ruokapöytänatsien edessä olenkin vain uhmainen, kuria tarvitseva taapero. Vikahan on puhtaasti heidän päässään ja kontrollointitarpeessaan, mutta epämukavaa muille olla tällaisten seurassa.
Oletko hakenut apua ongelmaasi? Kyllähän tuo pään sisäiseltä ongelmalta vaikuttaa. Terapia saattaa hyvinkin auttaa asiaan.
Äitis oli päänsisäinen ongelma kun sua teki, ja isäs on vieläkin. Harmi ettei siihen auta mikään terapia. Sori siitä.
En lakkaa ihmettelemästä sitä miksi sellaiset ihmiset kommentoivat jotka eivät aiheesta mitään tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se on pienestä kiinni :D
Ei mikään ihme että sanotaaan kuinka huipussa nykynaisten vaatimukset ovat!
Jos mies on fyysisesti kunnossa eikä ole lihava, niin mitä hiton väliä hänen ruokamieltymyksillään on?
Ei istu täydellisen prinssin mielikuvituskuvaan?
Joo-o, jatkakaa vaan kissojenne kanssa
No tässä on kerrottu aika monta syytä. Et voi käydä kunnon ravintoloissa, et voi kokata yhdessä, et voi syödä samaa ruokaa, et voi matkustaa, et voi viettää aikaa ystävien kanssa kokaten. Ja yleensä tuollainen nirsous korreloi muidenkin rajoitteiden kanssa. Mitä mieltä yhdessäolossa olisi, jos toinen makaisi vain sohvalla tai kävisi lätkämatseissa?
Eihän noista pidä paikkaansa kuin tuo, että et voi syödä samaa ruokaa. Ihan hyvin voi käydä ravintoloissta (jos nyt puhutaan niistä perusravintoloista, eikä fine diningistä), voi kokata yhdessä ja ystävienkin kanssa ja voi matkustaa. No matkustaa ei kannata kovin eksoottisiin maihin, mutta niistäkin löytyy yleensä vaikka se mäkkäri tai edes leipää ja hedelmiä.
Ja yhdessäolovertaus on omituinen. Miten lätkämatseissa käyminen poikkeaa esimerkiksi siitä, että pelaisi itse jääkiekkoa tai kävisi salilla tai pelaamassa tennistä tai tekee vaikka vuorotyötä? Onko hyvän miehen vaatimus, että hän viettää kaiken vapaa-ajan kotona kokkailemassa eksoottisia ruokia tai käy fine dining -ravintoloissa?
No mitenkähän onnistuisi esimerkiksi rapujuhlat tai muut vastaavat, jos ainoa ruokavaihtoehto olisi nakit ja ranut? Ja ravintolavalikoima olisi aika kapea.. Samoin matkoilla olisi hieman outoa, jos mies kävisi ensin syömässä hampurilaiset ja sitten istuisi syömättä pari tuntia minun nauttiessa illallista? Ja tosiaan aika kapeaksi kävisi kohteet, jos mäkki pitäisi aina löytyä. Onneksi oma puoliso ja ystäväpiiri ja vielä työihmiset ovat ihmisiä, jotka kykenevät syömään erilaisia ruokia ilman rajoituksia.
Niin just! :D Rapujuhliahan on tosi usein ja ihan jokaisella. Itse en ole elämässäni ollut koskaan rapujuhlissa enkä ole sellaista mahdollisuutta koskaan tajunnut edes pelätä. Jos joku minut sellaisille kutsuisi, voisin kieltäytyä sen kerran kutsusta ja mennä sitten istumaan iltaa joskus toiste.
Ravintovalikoima edelleenkään ei olisi kapea, kun useimmista ravintoloista saa ne ranut. Ja sama matkoilla. Ja eikö se ole neuvottelukysymys, onko sinulla yhtään sen suurempaa oikeutta päästä syömään juuri siihen ainoaan ravintolaan, jossa niitä ranuja ei saa. Miksi toisen pitäisi joustaa, jos sinäkään et jousta. Kyllä tässä ketjussa näkyy olevan paljon kapeampia ravintolavaatimuksia kuin esim omilla lapsillani, jotka poikkeuksetta haluavat ranuja, pizzaa tai pastaa. En ole koskaan kokenut ongelmaksi löytää myös itselleni jotain syömäkelpoista sellaisista ravintoloista, joihin lapseni toivovat. Jos sinulle muka kelpaa kaikki ruoat, miksi yhtäkkiä olisikin ongelma, jos menisitte sellaiseen ravintolaan, missä on jotain syötävää sille nirsollekin? Niinpä.
Suurimmasta osasta ravintoloita ei todellakaan saa niitä ranuja ja nakkeja. Ei edes lastenlistalta. Suurimmassa osassa ravintoloita ei edess ole lastenlistaa. Se, että te käytte ainoastaan perheravintoloissa syömässä nauravat nakit ei varsinaisesti tarkoita että niitä olisi kaikki ruokapaikat pullollaan. toisekseen siinä perheravintolassa ei myöskään tarjoilla mitään perusruokaa kummoisempaa, ja sekin on yleensä perheravintolan asiakaskunnan maun mukaisesti valmistettua. Ihan vapaasti itse kukin saa viettää aikaansa ties minkälaisen ruokavammaisen kanssa haluaa ja voi lapsensakin opettaa kyseisille tavoille, mutta minua henkilökohtaisesti ei kyseinen touhu kiinnosta.
Se, että sinä et laske ravintoloiksi niitä ihan normaaleja ravintoloita, mitkä minä lasken, on sitten eri asia. Luettelin tuolla jo useampiakin ihan normaaleja aikuisten ravintoloita, joissa niitä ranuja kyllä saa. Eikä niissäkään missään taida olla lastenlistaa.
Niin, sinä kun lasket normaaliksi ravintolaruokailuksi sen, että joku tilaa listan ulkopuolelta lautasellisen pelkkiä ranskanperunoita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jo on taas ihme vaatimuksia miehille - ei luulisi toisen ihmiset syömiset noin koville ottavan. Jos ei terveyttään sillä pilaa, niin mitä väliä. Turhanpäiväistä hienostelua en ymmärrä.
Tässä on yritetty monen sivun verran kertoa, mikä tuossa ottaisi koville. Itse miettisin, voinko tuollaisen miehen kanssa elää kuten itselläni on tapana eli matkustelisimmeko yhdessä, söisimmekö ulkona, pitäisikö kotona olla aina kaksi eri ateriaa, millaista hänen kanssaan olisi vierailla sukulaisilla ja ystävillä.
Ja yhtä monta sivua on yritetty selittää, että koville ottaminen on enimmäkseen korvien välissä eikä käytännön hankaluudessa. Jos se fine dining on niin tärkeää, kai siellä voi käydä kavereiden kanssa.
Minä en ole fine dinignista tässä ketjussa kirjoittanut. Minulle on tärkeämpää voida matkustella ja syödä ulkona ihan vain etnisissä lounaspaikoissa ja vastaavissa. Sen takia en olisi jatkanut tutustumista mieheen, joka ei tykkää samoista asioista. Olisi aika tylsää viettää suuri osa vapaa-ajasta ja etenkin lomista erikseen (ja nyt oletukseni on, että maailmalla reissatessakin pitäisi tosiaan aina löytää jotain ranuja tai saada aamiaiseksi puuroa). En kommentoi enempää, koska asia ei ole itselleni ajankohtainen; minä olen löytänyt puolison joka on matkaillut jopa enemmän kuin minä ja on valmis syömään lähes mitä tahansa.
Kuulostaa oudolta, että yksi ateria päivässä tarkoittaisi sitä, että koko vapaa-aika ja loma vietetään erikseen. Istutko koko loman ajan ravintoloissa vai miksi se on niin iso juttu?
Älä jaksa. Kyllähän nimenomaan yhdessä syöminen on lomilla useimmille tärkeä juttu. Mitä se toinen tekisi iltaisin, kun toinen lähtisi ulos syömään
Mutta en minä tässä vaadi ketään muuttumaan toisenlaiseksi. Jos ei tykkää syödä ulkona ja kokeilla erilaisia ruokia niin ei tykkää.
Toinen vetää kalsarikännit huoneessa ja katsoo telkkaria. Se on sitä todellista rentoutumista, eikä ravintolassa pönöttäminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kestäisi tuollaista, hävettäisi jos ei voisi kyläillessä tai just ravintoloissa syödä närppimättä tai tilaisi aina lasten listalta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jo on taas ihme vaatimuksia miehille - ei luulisi toisen ihmiset syömiset noin koville ottavan. Jos ei terveyttään sillä pilaa, niin mitä väliä. Turhanpäiväistä hienostelua en ymmärrä.
Tässä on yritetty monen sivun verran kertoa, mikä tuossa ottaisi koville. Itse miettisin, voinko tuollaisen miehen kanssa elää kuten itselläni on tapana eli matkustelisimmeko yhdessä, söisimmekö ulkona, pitäisikö kotona olla aina kaksi eri ateriaa, millaista hänen kanssaan olisi vierailla sukulaisilla ja ystävillä.
Ja yhtä monta sivua on yritetty selittää, että koville ottaminen on enimmäkseen korvien välissä eikä käytännön hankaluudessa. Jos se fine dining on niin tärkeää, kai siellä voi käydä kavereiden kanssa.
Minä en ole fine dinignista tässä ketjussa kirjoittanut. Minulle on tärkeämpää voida matkustella ja syödä ulkona ihan vain etnisissä lounaspaikoissa ja vastaavissa. Sen takia en olisi jatkanut tutustumista mieheen, joka ei tykkää samoista asioista. Olisi aika tylsää viettää suuri osa vapaa-ajasta ja etenkin lomista erikseen (ja nyt oletukseni on, että maailmalla reissatessakin pitäisi tosiaan aina löytää jotain ranuja tai saada aamiaiseksi puuroa). En kommentoi enempää, koska asia ei ole itselleni ajankohtainen; minä olen löytänyt puolison joka on matkaillut jopa enemmän kuin minä ja on valmis syömään lähes mitä tahansa.
Kuulostaa oudolta, että yksi ateria päivässä tarkoittaisi sitä, että koko vapaa-aika ja loma vietetään erikseen. Istutko koko loman ajan ravintoloissa vai miksi se on niin iso juttu?
Minulle ainakin matkoilla ruoka on yksi tärkeimmistä asioista. Helposti se pari tuntia menee illalla, kun kunnolla syö ja toki myös juo.
Okei, no sinä sitten käytät lomasi syöden. Kaikki eivät tee niin, vaan esimerkiksi käydään erilaisissa nähtävyyksissä jne. Olisipa mennyt meilläkin vaikeaksi, jos olisimme Kroatian reissulla vaatineet jokaiselle aterialle jotain erityistä. Luonnonpuistossa oli tarjolla hodareita, ranskiksia ja täytettyjä lettuja. Kyllä sinäkin vaikutat melko rajoittavalta matkakumppanilta, kun sinun kanssasi olisi jäänyt nekin vesiputoukset näkemättä.
Ihanasti taas liioitellaan.. kyllä, ruoka on yksi tärkeimmistä asioista, mutta ei se estä vesiputouksia näkemästä. Ja voin kyllä syödä toki ranuja, jos muuta ei ole tarjolla. Kroatiassa on helppoa liikkua autolla luonnossa ja silti päästä illalla kunnon ravintoloihin syömään.
No niin, eli mikä se ongelmasi sitten on, jos voit hyvin syödä joillakin aterioilla ranuja? Kirjoitit tuolla, että olisi tylsää viettää suurin osa lomasta erikseen.
Meillä on tapana tehdä päivien aikana retkiä eri kohteisiin ja käydään syömässä sitten mitä vastaan tulee. Ja kovinkaan usein ei kohdalle satu niitä hienoja ravintoloita tai ainakaan niihin ei ole aikaa. Todella haastavia olisivat meidän lomamme olleet, jos olisimme joka päivä halunneet syödä niin hienossa ravintolassa, jossa ei ole ranuja. Saksassa lomaillessammekin olimme melko syrjäisessä motellissa, jonka kyljessä oli vain burger king ja pieni pub-ravintola.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jo on taas ihme vaatimuksia miehille - ei luulisi toisen ihmiset syömiset noin koville ottavan. Jos ei terveyttään sillä pilaa, niin mitä väliä. Turhanpäiväistä hienostelua en ymmärrä.
Tässä on yritetty monen sivun verran kertoa, mikä tuossa ottaisi koville. Itse miettisin, voinko tuollaisen miehen kanssa elää kuten itselläni on tapana eli matkustelisimmeko yhdessä, söisimmekö ulkona, pitäisikö kotona olla aina kaksi eri ateriaa, millaista hänen kanssaan olisi vierailla sukulaisilla ja ystävillä.
Ja yhtä monta sivua on yritetty selittää, että koville ottaminen on enimmäkseen korvien välissä eikä käytännön hankaluudessa. Jos se fine dining on niin tärkeää, kai siellä voi käydä kavereiden kanssa.
Minä en ole fine dinignista tässä ketjussa kirjoittanut. Minulle on tärkeämpää voida matkustella ja syödä ulkona ihan vain etnisissä lounaspaikoissa ja vastaavissa. Sen takia en olisi jatkanut tutustumista mieheen, joka ei tykkää samoista asioista. Olisi aika tylsää viettää suuri osa vapaa-ajasta ja etenkin lomista erikseen (ja nyt oletukseni on, että maailmalla reissatessakin pitäisi tosiaan aina löytää jotain ranuja tai saada aamiaiseksi puuroa). En kommentoi enempää, koska asia ei ole itselleni ajankohtainen; minä olen löytänyt puolison joka on matkaillut jopa enemmän kuin minä ja on valmis syömään lähes mitä tahansa.
Kuulostaa oudolta, että yksi ateria päivässä tarkoittaisi sitä, että koko vapaa-aika ja loma vietetään erikseen. Istutko koko loman ajan ravintoloissa vai miksi se on niin iso juttu?
Älä jaksa. Kyllähän nimenomaan yhdessä syöminen on lomilla useimmille tärkeä juttu. Mitä se toinen tekisi iltaisin, kun toinen lähtisi ulos syömään
Mutta en minä tässä vaadi ketään muuttumaan toisenlaiseksi. Jos ei tykkää syödä ulkona ja kokeilla erilaisia ruokia niin ei tykkää.
Toinen vetää kalsarikännit huoneessa ja katsoo telkkaria. Se on sitä todellista rentoutumista, eikä ravintolassa pönöttäminen.
Eli eikö lopputulema ole se, että jos on noin erilaiset odotukset rentoutumiselta, niin todennäköisesti joku muu sopii elämänkumppaniksi ja matkatoveriksi paremmin? On varmasti naisiakin, jotka matkustavat ulkomaille vetämään iltaisin kalsarikännit hotellihuoneessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se on pienestä kiinni :D
Ei mikään ihme että sanotaaan kuinka huipussa nykynaisten vaatimukset ovat!
Jos mies on fyysisesti kunnossa eikä ole lihava, niin mitä hiton väliä hänen ruokamieltymyksillään on?
Ei istu täydellisen prinssin mielikuvituskuvaan?
Joo-o, jatkakaa vaan kissojenne kanssa
No tässä on kerrottu aika monta syytä. Et voi käydä kunnon ravintoloissa, et voi kokata yhdessä, et voi syödä samaa ruokaa, et voi matkustaa, et voi viettää aikaa ystävien kanssa kokaten. Ja yleensä tuollainen nirsous korreloi muidenkin rajoitteiden kanssa. Mitä mieltä yhdessäolossa olisi, jos toinen makaisi vain sohvalla tai kävisi lätkämatseissa?
Eihän noista pidä paikkaansa kuin tuo, että et voi syödä samaa ruokaa. Ihan hyvin voi käydä ravintoloissta (jos nyt puhutaan niistä perusravintoloista, eikä fine diningistä), voi kokata yhdessä ja ystävienkin kanssa ja voi matkustaa. No matkustaa ei kannata kovin eksoottisiin maihin, mutta niistäkin löytyy yleensä vaikka se mäkkäri tai edes leipää ja hedelmiä.
Ja yhdessäolovertaus on omituinen. Miten lätkämatseissa käyminen poikkeaa esimerkiksi siitä, että pelaisi itse jääkiekkoa tai kävisi salilla tai pelaamassa tennistä tai tekee vaikka vuorotyötä? Onko hyvän miehen vaatimus, että hän viettää kaiken vapaa-ajan kotona kokkailemassa eksoottisia ruokia tai käy fine dining -ravintoloissa?
No mitenkähän onnistuisi esimerkiksi rapujuhlat tai muut vastaavat, jos ainoa ruokavaihtoehto olisi nakit ja ranut? Ja ravintolavalikoima olisi aika kapea.. Samoin matkoilla olisi hieman outoa, jos mies kävisi ensin syömässä hampurilaiset ja sitten istuisi syömättä pari tuntia minun nauttiessa illallista? Ja tosiaan aika kapeaksi kävisi kohteet, jos mäkki pitäisi aina löytyä. Onneksi oma puoliso ja ystäväpiiri ja vielä työihmiset ovat ihmisiä, jotka kykenevät syömään erilaisia ruokia ilman rajoituksia.
Niin just! :D Rapujuhliahan on tosi usein ja ihan jokaisella. Itse en ole elämässäni ollut koskaan rapujuhlissa enkä ole sellaista mahdollisuutta koskaan tajunnut edes pelätä. Jos joku minut sellaisille kutsuisi, voisin kieltäytyä sen kerran kutsusta ja mennä sitten istumaan iltaa joskus toiste.
Ravintovalikoima edelleenkään ei olisi kapea, kun useimmista ravintoloista saa ne ranut. Ja sama matkoilla. Ja eikö se ole neuvottelukysymys, onko sinulla yhtään sen suurempaa oikeutta päästä syömään juuri siihen ainoaan ravintolaan, jossa niitä ranuja ei saa. Miksi toisen pitäisi joustaa, jos sinäkään et jousta. Kyllä tässä ketjussa näkyy olevan paljon kapeampia ravintolavaatimuksia kuin esim omilla lapsillani, jotka poikkeuksetta haluavat ranuja, pizzaa tai pastaa. En ole koskaan kokenut ongelmaksi löytää myös itselleni jotain syömäkelpoista sellaisista ravintoloista, joihin lapseni toivovat. Jos sinulle muka kelpaa kaikki ruoat, miksi yhtäkkiä olisikin ongelma, jos menisitte sellaiseen ravintolaan, missä on jotain syötävää sille nirsollekin? Niinpä.
Suurimmasta osasta ravintoloita ei todellakaan saa niitä ranuja ja nakkeja. Ei edes lastenlistalta. Suurimmassa osassa ravintoloita ei edess ole lastenlistaa. Se, että te käytte ainoastaan perheravintoloissa syömässä nauravat nakit ei varsinaisesti tarkoita että niitä olisi kaikki ruokapaikat pullollaan. toisekseen siinä perheravintolassa ei myöskään tarjoilla mitään perusruokaa kummoisempaa, ja sekin on yleensä perheravintolan asiakaskunnan maun mukaisesti valmistettua. Ihan vapaasti itse kukin saa viettää aikaansa ties minkälaisen ruokavammaisen kanssa haluaa ja voi lapsensakin opettaa kyseisille tavoille, mutta minua henkilökohtaisesti ei kyseinen touhu kiinnosta.
Se, että sinä et laske ravintoloiksi niitä ihan normaaleja ravintoloita, mitkä minä lasken, on sitten eri asia. Luettelin tuolla jo useampiakin ihan normaaleja aikuisten ravintoloita, joissa niitä ranuja kyllä saa. Eikä niissäkään missään taida olla lastenlistaa.
Niin, sinä kun lasket normaaliksi ravintolaruokailuksi sen, että joku tilaa listan ulkopuolelta lautasellisen pelkkiä ranskanperunoita.
En minä mistään listan ulkopuolelta puhunut. Ihan siellä listalla siis on annoksia, joihin sisältyy ranskikset. Voitko kuvitella, aikuisten annoksissa? :O
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ihminen ei löydä jokaisesta ravintolasta jotain syötävää, niin silloin on jotain pielessä. Samoin jos ei kykene maistamaan tai tarvittaessa syömään tarjottua. Ihan sama mitä kotona normaalisti syö, mutta aikuisen ihmisen taitoihin kyllä kuuluu eri ruoan syöminen.
Kuinka sinä ap nyt vasta ihmettelet kumppanisi ruokatottumuksia. Ne olivat varmaa tuollaisia jo seurusteluaikana, ennenkuin perustitte perheen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikuinen ihminen, joka ei huolehdi terveydestään ja turhaan nirsoilee eikä suostu kokeilemaan uusia asioita on täydellinen turn off. Meillä syö kolme- ja viisivuotiaat lapsetkin mielellään borssikeittoa, sushia, gulassia, jouluruokia ja mitä nyt ikinä sattuukin olemaan ruokana.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen vauvasuunainen. En syö homejuustoja, mitään pahan hajuisia juustoja pelkältään, oliiveja, sushia, mustekaloja enkä juo alkoholia, koska se polttelee mennessään ja on pahaa, etenkin viinit. Lisäksi ruokani ja kahvinini tulee olla haaleaa, kuuma polttaa suuta kivuliaasti. Tästä ei kukaan muu ole saanut ongelmaa kuin miehen perhe, joka on olevinaan niin tärkeää ja hienoa väkeä. He tietävät, miltä ruuat maistuvat toisten suussa ja mitä kaikkien tulee syödä.
En enää ruokaile heidän seurassaan, koska muutun pikkulapseksi, jota ensin ihmetellään, moititaan, sätitään, sitten houkutellaan maistamaan, todetaan ettei voi olla kuumaa, aikuisen pitää juoda viiniä, olen huono esimerkki lapsilleni, ei ole sivistynyttä juoda vettä hienon ruuan kera. Väkeviin/limaisiin/haiseviin ruokiin tottuu jos haluaa (en ole tottunut), aikuinen ei ronklaa ruokaa jne. En ronklaa, vaan jätän tilaamatta sopimattomat. Todella ahdistavaa. Olen elämässäni menestynyt kaikilla mittapuilla, mutta yhtäkkiä ruokapöytänatsien edessä olenkin vain uhmainen, kuria tarvitseva taapero. Vikahan on puhtaasti heidän päässään ja kontrollointitarpeessaan, mutta epämukavaa muille olla tällaisten seurassa.
Jep, jotkut pitää muakin outona/nirsona, koska en syö punaista lihaa, en siis myöskään jauhelihaa, pekonia, kinkkua ("kaikkihan näistä tykkää)... homejuustoja tai muita voimakkaasti tuoksuvia, sieniä, mustekalaa, raakaa kalaa, silliä, katkarapuja, muita rapuja, simpukoita, etanoita, maksaa tai muita sisäelimiä, kanansiipiä tai koipia...
Syön silti monipuolisesti monien maiden keittiöistä, rakastan tulista ruokaa, intialaista, meksikolaista, korealaista, italialaista, armenialaista, jne jne. Kokkaan paljon ja nautin ruoanlaitosta. Silti minulle nauretaan jos skippaan sienikeiton, kinkkupizzan tai katkarapualkupalat. Anteeksi, ette ehkä halua että yökin täällä kaikkien nähden, en voi sille mitään. En tee minkäänlaista numeroa syömisistäni vaan muut tekevät siitä ongelman...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jo on taas ihme vaatimuksia miehille - ei luulisi toisen ihmiset syömiset noin koville ottavan. Jos ei terveyttään sillä pilaa, niin mitä väliä. Turhanpäiväistä hienostelua en ymmärrä.
Tässä on yritetty monen sivun verran kertoa, mikä tuossa ottaisi koville. Itse miettisin, voinko tuollaisen miehen kanssa elää kuten itselläni on tapana eli matkustelisimmeko yhdessä, söisimmekö ulkona, pitäisikö kotona olla aina kaksi eri ateriaa, millaista hänen kanssaan olisi vierailla sukulaisilla ja ystävillä.
Ja yhtä monta sivua on yritetty selittää, että koville ottaminen on enimmäkseen korvien välissä eikä käytännön hankaluudessa. Jos se fine dining on niin tärkeää, kai siellä voi käydä kavereiden kanssa.
Minä en ole fine dinignista tässä ketjussa kirjoittanut. Minulle on tärkeämpää voida matkustella ja syödä ulkona ihan vain etnisissä lounaspaikoissa ja vastaavissa. Sen takia en olisi jatkanut tutustumista mieheen, joka ei tykkää samoista asioista. Olisi aika tylsää viettää suuri osa vapaa-ajasta ja etenkin lomista erikseen (ja nyt oletukseni on, että maailmalla reissatessakin pitäisi tosiaan aina löytää jotain ranuja tai saada aamiaiseksi puuroa). En kommentoi enempää, koska asia ei ole itselleni ajankohtainen; minä olen löytänyt puolison joka on matkaillut jopa enemmän kuin minä ja on valmis syömään lähes mitä tahansa.
Kuulostaa oudolta, että yksi ateria päivässä tarkoittaisi sitä, että koko vapaa-aika ja loma vietetään erikseen. Istutko koko loman ajan ravintoloissa vai miksi se on niin iso juttu?
Älä jaksa. Kyllähän nimenomaan yhdessä syöminen on lomilla useimmille tärkeä juttu. Mitä se toinen tekisi iltaisin, kun toinen lähtisi ulos syömään
Mutta en minä tässä vaadi ketään muuttumaan toisenlaiseksi. Jos ei tykkää syödä ulkona ja kokeilla erilaisia ruokia niin ei tykkää.
No tietenkin lähtee mukaan syömään! Etsitään vain sellainen paikka, missä on molemmille jotain. Mikä tässä nyt on vaikeaa? Jos mies on kalalle allerginen, meneekö lomasi pilalle, jos et pääse nimenomaan kalaravintolaan vai olisiko ihan ok mennä ravintolaan, missä on muutakin kuin kalaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jo on taas ihme vaatimuksia miehille - ei luulisi toisen ihmiset syömiset noin koville ottavan. Jos ei terveyttään sillä pilaa, niin mitä väliä. Turhanpäiväistä hienostelua en ymmärrä.
Tässä on yritetty monen sivun verran kertoa, mikä tuossa ottaisi koville. Itse miettisin, voinko tuollaisen miehen kanssa elää kuten itselläni on tapana eli matkustelisimmeko yhdessä, söisimmekö ulkona, pitäisikö kotona olla aina kaksi eri ateriaa, millaista hänen kanssaan olisi vierailla sukulaisilla ja ystävillä.
Ja yhtä monta sivua on yritetty selittää, että koville ottaminen on enimmäkseen korvien välissä eikä käytännön hankaluudessa. Jos se fine dining on niin tärkeää, kai siellä voi käydä kavereiden kanssa.
Minä en ole fine dinignista tässä ketjussa kirjoittanut. Minulle on tärkeämpää voida matkustella ja syödä ulkona ihan vain etnisissä lounaspaikoissa ja vastaavissa. Sen takia en olisi jatkanut tutustumista mieheen, joka ei tykkää samoista asioista. Olisi aika tylsää viettää suuri osa vapaa-ajasta ja etenkin lomista erikseen (ja nyt oletukseni on, että maailmalla reissatessakin pitäisi tosiaan aina löytää jotain ranuja tai saada aamiaiseksi puuroa). En kommentoi enempää, koska asia ei ole itselleni ajankohtainen; minä olen löytänyt puolison joka on matkaillut jopa enemmän kuin minä ja on valmis syömään lähes mitä tahansa.
Kuulostaa oudolta, että yksi ateria päivässä tarkoittaisi sitä, että koko vapaa-aika ja loma vietetään erikseen. Istutko koko loman ajan ravintoloissa vai miksi se on niin iso juttu?
Älä jaksa. Kyllähän nimenomaan yhdessä syöminen on lomilla useimmille tärkeä juttu. Mitä se toinen tekisi iltaisin, kun toinen lähtisi ulos syömään
Mutta en minä tässä vaadi ketään muuttumaan toisenlaiseksi. Jos ei tykkää syödä ulkona ja kokeilla erilaisia ruokia niin ei tykkää.
Toinen vetää kalsarikännit huoneessa ja katsoo telkkaria. Se on sitä todellista rentoutumista, eikä ravintolassa pönöttäminen.
Eli eikö lopputulema ole se, että jos on noin erilaiset odotukset rentoutumiselta, niin todennäköisesti joku muu sopii elämänkumppaniksi ja matkatoveriksi paremmin? On varmasti naisiakin, jotka matkustavat ulkomaille vetämään iltaisin kalsarikännit hotellihuoneessa.
Noin keskimäärin lomamatkoilla ihmiset viettävät niin vähän aikaa elämästään, että kannattaako näiden preferenssien perusteella puolisoa valita? Kyllä sinä ja minäkin varmaan yksi lomamatka toistemme seurassa kestettäisiin, arkena voisi tehdä tiukkaa.
No kyllä vegaani menee ihan samaan juttuun. Olisi täysin turn off. Laktoositonta on aika moni ruoka jo valmiiksi.[/quote]
mitä teillä on vegaaneja vastaan? Piinaako omatunto?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jo on taas ihme vaatimuksia miehille - ei luulisi toisen ihmiset syömiset noin koville ottavan. Jos ei terveyttään sillä pilaa, niin mitä väliä. Turhanpäiväistä hienostelua en ymmärrä.
Tässä on yritetty monen sivun verran kertoa, mikä tuossa ottaisi koville. Itse miettisin, voinko tuollaisen miehen kanssa elää kuten itselläni on tapana eli matkustelisimmeko yhdessä, söisimmekö ulkona, pitäisikö kotona olla aina kaksi eri ateriaa, millaista hänen kanssaan olisi vierailla sukulaisilla ja ystävillä.
Ja yhtä monta sivua on yritetty selittää, että koville ottaminen on enimmäkseen korvien välissä eikä käytännön hankaluudessa. Jos se fine dining on niin tärkeää, kai siellä voi käydä kavereiden kanssa.
Minä en ole fine dinignista tässä ketjussa kirjoittanut. Minulle on tärkeämpää voida matkustella ja syödä ulkona ihan vain etnisissä lounaspaikoissa ja vastaavissa. Sen takia en olisi jatkanut tutustumista mieheen, joka ei tykkää samoista asioista. Olisi aika tylsää viettää suuri osa vapaa-ajasta ja etenkin lomista erikseen (ja nyt oletukseni on, että maailmalla reissatessakin pitäisi tosiaan aina löytää jotain ranuja tai saada aamiaiseksi puuroa). En kommentoi enempää, koska asia ei ole itselleni ajankohtainen; minä olen löytänyt puolison joka on matkaillut jopa enemmän kuin minä ja on valmis syömään lähes mitä tahansa.
Kuulostaa oudolta, että yksi ateria päivässä tarkoittaisi sitä, että koko vapaa-aika ja loma vietetään erikseen. Istutko koko loman ajan ravintoloissa vai miksi se on niin iso juttu?
Älä jaksa. Kyllähän nimenomaan yhdessä syöminen on lomilla useimmille tärkeä juttu. Mitä se toinen tekisi iltaisin, kun toinen lähtisi ulos syömään
Mutta en minä tässä vaadi ketään muuttumaan toisenlaiseksi. Jos ei tykkää syödä ulkona ja kokeilla erilaisia ruokia niin ei tykkää.
Toinen vetää kalsarikännit huoneessa ja katsoo telkkaria. Se on sitä todellista rentoutumista, eikä ravintolassa pönöttäminen.
Eli eikö lopputulema ole se, että jos on noin erilaiset odotukset rentoutumiselta, niin todennäköisesti joku muu sopii elämänkumppaniksi ja matkatoveriksi paremmin? On varmasti naisiakin, jotka matkustavat ulkomaille vetämään iltaisin kalsarikännit hotellihuoneessa.
Noin keskimäärin lomamatkoilla ihmiset viettävät niin vähän aikaa elämästään, että kannattaako näiden preferenssien perusteella puolisoa valita? Kyllä sinä ja minäkin varmaan yksi lomamatka toistemme seurassa kestettäisiin, arkena voisi tehdä tiukkaa.
Yksi lomamatka? Me teemme normaalisti 5-6 lomamatkaa vuodessa. Joskus kyllä myös yksin, mutta enimmäkseen yhdessä. Mutta miksi tästä nyt pitää vängätä, kun sekä sinulla että minulla on ollut täysi vapaus etsiä sellainen kumppani kuin olemme halunneet ja juuri niillä prioriteeteilla, joita olemme tärkeinä pitäneet.
Sinä ansaitset kultaa, joten jätä se sika ja äkkiä.