Kun Thea Forsten astuu liukuportaisiin, hän rynnii kaikkien ohi - oletko kilpailunhaluinen?
Minusta tuollainen olisi kauheaa elämää.
Kommentit (183)
Vierailija kirjoitti:
Miten toi Thea on suostunut tuollaiseen rääpimisartikkeliin? Onko se juksattu mukaan, että nyt haastatellaan sua urheilumenestyksestä, vai miten?
Vai eikö se vaan itse tajua mitään?
Niin ja miksi se on jutussa omalla nimellään, kun jutun muut on tyyliin 52v nainen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Just tuollaisten tyyppien takia luistan tykypäivistä keinolla millä tahansa. Itse juoksen metron portaissa syystä, että haluan ehtiä liityntäbussille. Että älkää pahastuko siitä, en töni ketään enkä vertaile suoristustani :)
Pari neuvoa: Lähde ajoissa, niin et myöhästele. Käy ostamassa ajan mittaukseen soveltuva laite jota kutsutaan arkikielessä kelloksi.
No, väännänpä rautalangasta. Työaika päättyy kello esimerkiksi kello xx.00. En voi sopeuttaa lähtöäni minkään kulkuvälineen aikatauluun. Kävelen metsän läpi 10 minuuttia bussille, ja jos se on aikataulussa, odotan 4-5 minuuttia. Matka bussimatkalla on vaihtelua 3-7 minuuttiin. Vaihdan metroon, joita kulkee usein. Jos en ehdi viimeistään tiettyyn metroon (tällä aikataululla vaihtoehtoja 2 kpl), myöhästyn kotiin menevästä liityntäbussista. Sitten joudun odottamaan 15 minuuttia metroasemalla. Ymmärrätkö nyt paremmin, miksi joskus pitää juosta? Minulla on kello, osaan käyttää sitä since nelivuotiaasta. Ajantajuni on myös hyvä. Keskitytäänkö aiheeseen, eli kilpailunhaluun joka asiassa. Missä asiassa itse koet kilpailunhalua? Onko se vaikuttanut elämääsi positiivisesti tai negatiivisesti? Koetko empatiaa?
Joudut odottamaan vartin? Oho. En ymmärrä yhä vieläkään.
Miks ihmeessä haluaisin seisoskella kylmällä likaisella metroasemalla, kun pienellä liukuporraspanostuksella ehdin nopeammin kotiin kahville ja syömään :)
Ei sitä kaikki tosiaan ymmärrä, maalaiset ainakaan.Voisit vaikka meditoida odotteluajan, vaikutat kovin hermostuneelta.
Semmoiset hoidan työajalla, koska siitä maksetaan.
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli työkaveri, joka oli ylpeä siitä, että hän oli perfektionisti. Hän käsitti asian niin, että hän tekee aina priimaa ;) Samalla tapaa kilpailuhenkinen ihminen kokee ominaisuudestaan ylpeyttä, eikä näe sen varjopuolia.
Huumorintaju auttaisi paljon.
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli työkaveri, joka oli ylpeä siitä, että hän oli perfektionisti. Hän käsitti asian niin, että hän tekee aina priimaa ;) Samalla tapaa kilpailuhenkinen ihminen kokee ominaisuudestaan ylpeyttä, eikä näe sen varjopuolia.
Minäkin olen perfektionisti, tarkoittaa käytännössä sitä että nysvään kolme päivää jotain pikkujuttua eikä mikään valmistu. Töissä tuota taipumusta ei tosin ole, kun ei kiinnosta millaista paskaa siellä tulee tehtyä.
Vierailija kirjoitti:
Miten voi olla noin alistettu teinipoika? Tulee mukaan johonkin äitinsä kauhuhaastatteluun.
Joo, eikä se poika edes ole samanlainen kuin äitinsä, ei se kilpailuhenkisyys ole pojalle periytynyt.
Mutta tietysti tuo poika on alistettu, koska alistaminenkin on äidille kilpailu. "Sinäpäs et alista minua vaan minäpäs alistan sinut!" Eli pojan ei ikinä kannata ilmaista missään asiassa pienintäkään erimielisyyttä, tai muutoin hänelle käy näin:
https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/4e0cc714-569c-4433-aef6-6508f09fb78b
Tuon naisen kilpaileminen on suuri ilo! Siis ilo vain hänelle itselleen. Rasitusta kaikille muille. Sääliksi käy kaikkia tuollaisten ihmisten läheisiä.
PS. Onko tässä keskustelussa vielä kukaan maininnut mitään POSITIIVISTA tuosta naisesta?
Vierailija kirjoitti:
Liiallista kilpailuviettiäkin on minusta ainakin kahta eri sorttia. Jotkut ovat perfektionisteja, haluavat ihan oikeasti olla PARHAITA. Tällaiset ihmisetkin osaavat olla tosi rasittavia, eivätkä yleensä suhtaudu häviöön yhtään sen paremmin. Mutta haluavat yleensä kuitenkin voittaa reilusti, koska voitto ei toisi tyydytystä, ellei olisi oikeasti paras.
Sitten on noita, joille on tärkeintä olla vain ENSIMMÄINEN, vaikka sitten kyynärpäitä käyttämällä, muut pois tieltään tönimällä, joskus huijaamallakin.
Jokin erillinen häiriö on sekin, ettei osaa tunnistaa, missä tilanteissa "kilpailu" edes on kilpailua. Siitä nyt ei minkään sortin palkkiota tai glooriaa saa, että on päässyt liukuportaissa muiden ohi.
Hyvä huomio. Olen tuota ekaa tyyppiä, ja on sekin rasittavaa, menee ikä ja terveys, mutta mitään ei jää loppujen lopuksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Just tuollaisten tyyppien takia luistan tykypäivistä keinolla millä tahansa. Itse juoksen metron portaissa syystä, että haluan ehtiä liityntäbussille. Että älkää pahastuko siitä, en töni ketään enkä vertaile suoristustani :)
Pari neuvoa: Lähde ajoissa, niin et myöhästele. Käy ostamassa ajan mittaukseen soveltuva laite jota kutsutaan arkikielessä kelloksi.
No, väännänpä rautalangasta. Työaika päättyy kello esimerkiksi kello xx.00. En voi sopeuttaa lähtöäni minkään kulkuvälineen aikatauluun. Kävelen metsän läpi 10 minuuttia bussille, ja jos se on aikataulussa, odotan 4-5 minuuttia. Matka bussimatkalla on vaihtelua 3-7 minuuttiin. Vaihdan metroon, joita kulkee usein. Jos en ehdi viimeistään tiettyyn metroon (tällä aikataululla vaihtoehtoja 2 kpl), myöhästyn kotiin menevästä liityntäbussista. Sitten joudun odottamaan 15 minuuttia metroasemalla. Ymmärrätkö nyt paremmin, miksi joskus pitää juosta? Minulla on kello, osaan käyttää sitä since nelivuotiaasta. Ajantajuni on myös hyvä. Keskitytäänkö aiheeseen, eli kilpailunhaluun joka asiassa. Missä asiassa itse koet kilpailunhalua? Onko se vaikuttanut elämääsi positiivisesti tai negatiivisesti? Koetko empatiaa?
Joudut odottamaan vartin? Oho. En ymmärrä yhä vieläkään.
Miks ihmeessä haluaisin seisoskella kylmällä likaisella metroasemalla, kun pienellä liukuporraspanostuksella ehdin nopeammin kotiin kahville ja syömään :)
Ei sitä kaikki tosiaan ymmärrä, maalaiset ainakaan.Oletpa vihamielinen. Oletko saanut kunnolla munaa aikoihin? Se rentouttaa. Vai onko sinulle rakastelukin kilpailua? Karjut kesken kaiken toiselle, että MUN PITÄÄ SAADA EKA!!! SÄ HÄVIÄT, SÄ HÄVIÄT IHAN VARMASTI, SÄ OOT HIDAS!!
Joo, olen nainen, onnellisesti naimisissa ja saan munaa, hyvää sellaista. :)
XD en muista aikoihin huutaneeni kenellekään, ei ole tarvetta. Mitenkäs sun huutamisesi laita muuten on? Hyvä pointti muuten, kahvin ja ruoan lisäksi laitetaan listaan, että saan munaa aikaisemmin, kun ehdin bussiin. Voi tulla muuten himokas puhelu, et missä sä pikkuvaimo viivyt kun oon ihan kiimoissani jo täällä :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten voi olla noin alistettu teinipoika? Tulee mukaan johonkin äitinsä kauhuhaastatteluun.
Joo, eikä se poika edes ole samanlainen kuin äitinsä, ei se kilpailuhenkisyys ole pojalle periytynyt.
Mutta tietysti tuo poika on alistettu, koska alistaminenkin on äidille kilpailu. "Sinäpäs et alista minua vaan minäpäs alistan sinut!" Eli pojan ei ikinä kannata ilmaista missään asiassa pienintäkään erimielisyyttä, tai muutoin hänelle käy näin:
https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/4e0cc714-569c-4433-aef6-6508f09fb78b
Tuon naisen kilpaileminen on suuri ilo! Siis ilo vain hänelle itselleen. Rasitusta kaikille muille. Sääliksi käy kaikkia tuollaisten ihmisten läheisiä.
PS. Onko tässä keskustelussa vielä kukaan maininnut mitään POSITIIVISTA tuosta naisesta?
Onko Hesarin artikkelissa mitään positiivista tuosta naisesta?
Aikaansaavuuskin on vain muiden tönimistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten toi Thea on suostunut tuollaiseen rääpimisartikkeliin? Onko se juksattu mukaan, että nyt haastatellaan sua urheilumenestyksestä, vai miten?
Vai eikö se vaan itse tajua mitään?
Niin ja miksi se on jutussa omalla nimellään, kun jutun muut on tyyliin 52v nainen?
No mulle tuli mieleen, että Thea pitää omia piirteitään hyvin positiivisina juttuina, voittajan juttuina. Ylilyönneille nauretaan siten, että hups vaan tekevälle sattuu,mutta minä se sentään saan aikaan tms. En usko, että hän käsittää oman asenteensa vaikutuksia ympäristöön.
Vierailija kirjoitti:
Miten toi Thea on suostunut tuollaiseen rääpimisartikkeliin? Onko se juksattu mukaan, että nyt haastatellaan sua urheilumenestyksestä, vai miten?
Vai eikö se vaan itse tajua mitään?
Luulen ettei itse ymmärrä olevansa häiriintynyt. Luulee ehkä olevansa muiden mielestä ihailtava huipputyyppi? Koska itse näkee itsensä sellaisena. Ei ymmärrä että vähintään 95% ihmisistä ei halua olla hänen kaltaistensa kanssa tekemisissä ollenkaan. Hän on äärimmäisen raskas ihminen, tunnen samanlaisen. Yritän minimoida kanssakäymiseni hänen kanssaan. Vain pakollinen kommunikointi mahdollisimman lyhyesti ja kuivasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin nuorena ulkomailla vaihdossa ja hostperheen äiti oli tuollainen theaforsten. Jouduin palaamaan kesken vuoden takaisin Suomeen, kun menin henkisesti niin huonoon kuntoon. Host momille kaikki oli kuolemanvakavaa suorittamista, pätemistä ja kilpailua, kulissien piti olla paitsi pystyssä niin myös kiiltää eikä mitään epätäydellisyyttä sallittu. Minä olin ongelmatapaus, koska en ollut täydellisen sopeutunut heidän perheeseensä heti ensimmäisen viikon jälkeen. Nyt aikuisena olen ymmärtänyt, että minut haluttiin perheeseen lähinnä imagosyistä: antaa hyvän ja jalon kuvan ympäristölle, kun he ottavat ulkomaalaisen nuoren perheeseensä asumaan.
Jutun Thea, tämä isäntäperheen äiti ja muut samanlaiset tuskin vain tiedostavat sitä, miten heidän käytöksensä vaikuttaa kanssaihmisiin vaan ovat sitä mieltä, että he ovat oikeita mallikansalaisia. He asettavat standardit muillekin ja tietävät, miten elämästä tulee ottaa kaikki irti. Uskovat olevansa hyviä ihmisiä mutta inhoavat ja halveksivat kaikkea, mikä on ristiriidassa heidän kaikki-mulle-heti-nyt -maailmankuvan kanssa.
Taitaa koko vaihto-oppilas -toiminta perustua kuvailemallesi. Kuka haluaa edes olla vapaaehtoisesti vuoden erossa perheestään ja ystävistään?
Sellainen, joka jo nuorena tajuaa koulutuksen ja hyvän kielitaidon arvon tulevassa opiskelu- ja työelämässä. Nuorena solmii helposti myös ystävyyssuhteita, jotka kestävät ja hyvässä lykyssä ovat hyödyllisiä myöhemmin jopa työelämässä. On kehittävää nähdä maailmaa normaalin arkielämän muodossa vähän kotikylän ulkopuoleltakin.
Vierailija kirjoitti:
Hulluhan tuo on noiden muutaman lauseen perusteella😂
Toisin kuin sinä, joka analysoi ihmisen kahden lauseen perusteella?
Ihan kuin narsku-siskoni..kaikess aon koko ajan kilpailu menossa vaikken iste haluaisi kilpailla ikinä mistään. Ja aina toki oltava nopein, kaunein, jaksavin, osaavin, kaunein, hoikin, syötävä vähiten/terveellisimmin, tienattava enemmän jne. vaikkei siis oikeasti todellakaan ole.
Vierailija kirjoitti:
Ihan kuin narsku-siskoni..kaikess aon koko ajan kilpailu menossa vaikken iste haluaisi kilpailla ikinä mistään. Ja aina toki oltava nopein, kaunein, jaksavin, osaavin, kaunein, hoikin, syötävä vähiten/terveellisimmin, tienattava enemmän jne. vaikkei siis oikeasti todellakaan ole.
Apua. Onneksi mulla ei oo siskoa. Joskus olisin halunnut, mutta en enää, kun luen sun kommenttisi.
Ei ole tunnuksia. Nyt joku kopioi tänne tekstin niinku olis jo
Lapsiperheiden painajainen tuollainen.
Ei kai tuollainen kilpailuhenkeä ole, vaan hulluutta.
Joskus voi joku hermostua tuollaiseen ryysimiseen ja tämä saa vielä silmän mustaksi.
Myös ADHD oireilee rämäpäisyytenä, vauhtina, kärsimättömyytenä, tunnesäätelyn vaikeutena.
Minulla oli työkaveri, joka oli ylpeä siitä, että hän oli perfektionisti. Hän käsitti asian niin, että hän tekee aina priimaa ;) Samalla tapaa kilpailuhenkinen ihminen kokee ominaisuudestaan ylpeyttä, eikä näe sen varjopuolia.