Lue keskustelun säännöt.
Kun Thea Forsten astuu liukuportaisiin, hän rynnii kaikkien ohi - oletko kilpailunhaluinen?
23.01.2021 |
Minusta tuollainen olisi kauheaa elämää.
Kommentit (183)
Vierailija kirjoitti:
Olen itse äärimmäisen kilpailunhaluinen, mutta en toisten ihmisten kustannuksella. Voittamisen lisäksi on osattava myös hävitä. En siis suutu muille, rynni kuin heikkopäinen tms. Nuo Thea kuulostaa aika pelottavalta.
Sama täällä. Nuorena olen ollut hyvin kilpailuhenkinen, ja tunnistan, mistä se johtuu - isästäni. Hän ruokki meissä sitä. Mutta aikuiseksi kasvettuani olen ryhtynyt pärjäämään ihan omilla lahjoillani ja työnteolla. Ja aivotkin ovat kehittyneet sen verran, että osaan erottaa, milloin kannattaa kilpailla, ja milloin ei, ja kenen kanssa vai vain itsensä. Itseään voi aina kehittää. Myös luonnetta ja empatiakykyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oudosti toi esiin poikansa, joka on oikein "perinyt" saman asenteen. En kyllä kehuskelisi asialla. Kuka tuollaisen jannun haluaa sabotoimaan joukkuetta tai työtä tai yhteisöä? Siis oman edun tavoittelijan ihan suoraan se artikkelissa sanotaan.
Tuli vielä mieleen, että mitä jos Thean tulalla olisi ollut Teemu? Olisiko täällä hurrattu päättäväiselle miehelle?
Itse en.Onhan Teemustakin kerrottu kulissien takaa kaikenlaista, mm. kaksosveljensä on kuvaillut hyvinkin rehellisesti.
Mutta onhan noilla eroakin. Teemu on lahjakas ja pärjännyt urheilussa maailmantasolla, Thea ei.
Nyt tapahtui varmaan väärinkäsitys. En tunne ketään Teemua, yritin vain sanoa, että mitä jos tilalla olisi mies, jari, kari, teemu jne.
Pahoittelen jos sotkin.asiaan.jonkun ulkopuolisen, tämä ei ollut tarkoitukseni ollenkaan!
Sori. Luulin että vertasit Teemu Selänteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin nuorena ulkomailla vaihdossa ja hostperheen äiti oli tuollainen theaforsten. Jouduin palaamaan kesken vuoden takaisin Suomeen, kun menin henkisesti niin huonoon kuntoon. Host momille kaikki oli kuolemanvakavaa suorittamista, pätemistä ja kilpailua, kulissien piti olla paitsi pystyssä niin myös kiiltää eikä mitään epätäydellisyyttä sallittu. Minä olin ongelmatapaus, koska en ollut täydellisen sopeutunut heidän perheeseensä heti ensimmäisen viikon jälkeen. Nyt aikuisena olen ymmärtänyt, että minut haluttiin perheeseen lähinnä imagosyistä: antaa hyvän ja jalon kuvan ympäristölle, kun he ottavat ulkomaalaisen nuoren perheeseensä asumaan.
Jutun Thea, tämä isäntäperheen äiti ja muut samanlaiset tuskin vain tiedostavat sitä, miten heidän käytöksensä vaikuttaa kanssaihmisiin vaan ovat sitä mieltä, että he ovat oikeita mallikansalaisia. He asettavat standardit muillekin ja tietävät, miten elämästä tulee ottaa kaikki irti. Uskovat olevansa hyviä ihmisiä mutta inhoavat ja halveksivat kaikkea, mikä on ristiriidassa heidän kaikki-mulle-heti-nyt -maailmankuvan kanssa.
Taitaa koko vaihto-oppilas -toiminta perustua kuvailemallesi. Kuka haluaa edes olla vapaaehtoisesti vuoden erossa perheestään ja ystävistään?
Kaikki ihmiset eivät ole napanuorastaan kiinni äitiinsä teininä. Kaikki ihmiset eivät ole isin pikku tyttösiä, jotka eivät uskalla lähteä minnekään ja useat ihmiset saavat ystäviä myös muualta kuin päiväkodissa tutuiksi tulleista lapsista. Tottakai lapsuuden ja nuoruuden ystävätkin ovat tärkeitä, mutta normaali nuori tajuaa, että jossakin vaiheessa elämät eriytyvät ja bestiksen kanssa ei voi mennä käsikynkkää hautaan asti.
Olen asunut useamman vuoden ulkomailla nuorena aikuisena ja ero perheestä ja ystävistä oli ihan helppo juttu. Puhelimella saattoi soittaa, sähköpostilla laittaa kuvia ja kuulumisia, sekä ystäviä, sisaruksia ja vanhemmat tulivat myös kylään. Ulkomailta sain myös uusia ystäviä ja tuttavia paljon ja hekin ovat elämässäni yhä vieläkin, vaikka ulkomailla olosta on aikaa jo vuosia.
Tuossa jutussa lukee "Thea Forstén tuskastuu, jos joukkuekaveri hidastelee lautapeli Aliaksessa."
Niin, tuollaisilla ihmisillä on tapana tuskastua ja turhautua jos asiat eivät etene, jos he eivät saa jotain aikaiseksi. Joten minäpäs tykkään aiheuttaa heille sitä tuskastumista ja turhautumista!
Minä jään liukuportaiden päätyyn seisoksimaan tientukkeeksi, niin ettei ihmiset pääse eteenpäin. Hehee!
Minä jään autollani paikalleni vaikka valot vaihtuvat vihreiksi, niin että takana olevat autot eivät pääse eteenpäin. Hahaa!
Minä menen mielenterveyshoitoihin esittämään sairasta ja mitä hyvänsä hoitotyöntekijät yrittävätkin tehdä niin minä vain pistän kapuloita rattaisiin niin ettei hoito mitenkään voi edetä. Hahaa!
Minä olen pitkäaikaistyötön ja kaikista työkkärin tätien yrityksistä huolimatta minä en työllisty. Hehee!
Kun minä olin töissä niin minä sabotoin kollegoiden töitä niin etteivät he saisi mitään aikaiseksi. Hahaa!
Kun taloni lähellä aurataan lumet pois ja hiekoitetaan tie, niin minäpäs menen harjaamaan hiekat pois ja kaadan tielle vettä jotta tienpintaan tulisi jäätä. Noin, tien auraajien kaikki vaiva hukkaan. Hehee!
Minä aina tehtailen turhia lastensuojeluilmoituksia, jotta lastensuojeluviranomaisten aika menisi hukkaan turhien ilmoitusten selvittämisessä, niin etteivät he saa mitään tärkeää tehtyä. Hahaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin nuorena ulkomailla vaihdossa ja hostperheen äiti oli tuollainen theaforsten. Jouduin palaamaan kesken vuoden takaisin Suomeen, kun menin henkisesti niin huonoon kuntoon. Host momille kaikki oli kuolemanvakavaa suorittamista, pätemistä ja kilpailua, kulissien piti olla paitsi pystyssä niin myös kiiltää eikä mitään epätäydellisyyttä sallittu. Minä olin ongelmatapaus, koska en ollut täydellisen sopeutunut heidän perheeseensä heti ensimmäisen viikon jälkeen. Nyt aikuisena olen ymmärtänyt, että minut haluttiin perheeseen lähinnä imagosyistä: antaa hyvän ja jalon kuvan ympäristölle, kun he ottavat ulkomaalaisen nuoren perheeseensä asumaan.
Jutun Thea, tämä isäntäperheen äiti ja muut samanlaiset tuskin vain tiedostavat sitä, miten heidän käytöksensä vaikuttaa kanssaihmisiin vaan ovat sitä mieltä, että he ovat oikeita mallikansalaisia. He asettavat standardit muillekin ja tietävät, miten elämästä tulee ottaa kaikki irti. Uskovat olevansa hyviä ihmisiä mutta inhoavat ja halveksivat kaikkea, mikä on ristiriidassa heidän kaikki-mulle-heti-nyt -maailmankuvan kanssa.
Taitaa koko vaihto-oppilas -toiminta perustua kuvailemallesi. Kuka haluaa edes olla vapaaehtoisesti vuoden erossa perheestään ja ystävistään?
Kaikki ihmiset eivät ole napanuorastaan kiinni äitiinsä teininä. Kaikki ihmiset eivät ole isin pikku tyttösiä, jotka eivät uskalla lähteä minnekään ja useat ihmiset saavat ystäviä myös muualta kuin päiväkodissa tutuiksi tulleista lapsista. Tottakai lapsuuden ja nuoruuden ystävätkin ovat tärkeitä, mutta normaali nuori tajuaa, että jossakin vaiheessa elämät eriytyvät ja bestiksen kanssa ei voi mennä käsikynkkää hautaan asti.
Olen asunut useamman vuoden ulkomailla nuorena aikuisena ja ero perheestä ja ystävistä oli ihan helppo juttu. Puhelimella saattoi soittaa, sähköpostilla laittaa kuvia ja kuulumisia, sekä ystäviä, sisaruksia ja vanhemmat tulivat myös kylään. Ulkomailta sain myös uusia ystäviä ja tuttavia paljon ja hekin ovat elämässäni yhä vieläkin, vaikka ulkomailla olosta on aikaa jo vuosia.
Joo mutta silloin lähdetään seikkailemaan maailmalle omilla rahoilla ja taidoilla.
Vierailija kirjoitti:
Tuossa jutussa lukee "Thea Forstén tuskastuu, jos joukkuekaveri hidastelee lautapeli Aliaksessa."
Niin, tuollaisilla ihmisillä on tapana tuskastua ja turhautua jos asiat eivät etene, jos he eivät saa jotain aikaiseksi. Joten minäpäs tykkään aiheuttaa heille sitä tuskastumista ja turhautumista!
Minä jään liukuportaiden päätyyn seisoksimaan tientukkeeksi, niin ettei ihmiset pääse eteenpäin. Hehee!
Minä jään autollani paikalleni vaikka valot vaihtuvat vihreiksi, niin että takana olevat autot eivät pääse eteenpäin. Hahaa!
Minä menen mielenterveyshoitoihin esittämään sairasta ja mitä hyvänsä hoitotyöntekijät yrittävätkin tehdä niin minä vain pistän kapuloita rattaisiin niin ettei hoito mitenkään voi edetä. Hahaa!
Minä olen pitkäaikaistyötön ja kaikista työkkärin tätien yrityksistä huolimatta minä en työllisty. Hehee!
Kun minä olin töissä niin minä sabotoin kollegoiden töitä niin etteivät he saisi mitään aikaiseksi. Hahaa!
Kun taloni lähellä aurataan lumet pois ja hiekoitetaan tie, niin minäpäs menen harjaamaan hiekat pois ja kaadan tielle vettä jotta tienpintaan tulisi jäätä. Noin, tien auraajien kaikki vaiva hukkaan. Hehee!
Minä aina tehtailen turhia lastensuojeluilmoituksia, jotta lastensuojeluviranomaisten aika menisi hukkaan turhien ilmoitusten selvittämisessä, niin etteivät he saa mitään tärkeää tehtyä. Hahaa!
Ääripäät ovat vaarallisia. Molemmat ääripäät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole oikeastaan ollenkaan kilpailunhaluinen. En ole ollut koskaan. Olen ollut aina rauhallinen, mutta aikaansaava, ensin tekemistä hieman suunnitteleva ja sen jälkeen työni hyvin ja loppuun asti suorittava tyyppi.
Yllytyshullu en ole myöskään. Mikään ei saa minua tekemään typeryyksiä vain sen takia, että joku usuttaa. En ollut edes nuorena sellainen, vaan tein niin kuin itsestä parhaalta tuntui ja silloin kun tein, jos tein ylipäätään. Ihan hyvä on tullut.
Miten voi olla noin alistettu teinipoika? Tulee mukaan johonkin äitinsä kauhuhaastatteluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuossa jutussa lukee "Thea Forstén tuskastuu, jos joukkuekaveri hidastelee lautapeli Aliaksessa."
Niin, tuollaisilla ihmisillä on tapana tuskastua ja turhautua jos asiat eivät etene, jos he eivät saa jotain aikaiseksi. Joten minäpäs tykkään aiheuttaa heille sitä tuskastumista ja turhautumista!
Minä jään liukuportaiden päätyyn seisoksimaan tientukkeeksi, niin ettei ihmiset pääse eteenpäin. Hehee!
Minä jään autollani paikalleni vaikka valot vaihtuvat vihreiksi, niin että takana olevat autot eivät pääse eteenpäin. Hahaa!
Minä menen mielenterveyshoitoihin esittämään sairasta ja mitä hyvänsä hoitotyöntekijät yrittävätkin tehdä niin minä vain pistän kapuloita rattaisiin niin ettei hoito mitenkään voi edetä. Hahaa!
Minä olen pitkäaikaistyötön ja kaikista työkkärin tätien yrityksistä huolimatta minä en työllisty. Hehee!
Kun minä olin töissä niin minä sabotoin kollegoiden töitä niin etteivät he saisi mitään aikaiseksi. Hahaa!
Kun taloni lähellä aurataan lumet pois ja hiekoitetaan tie, niin minäpäs menen harjaamaan hiekat pois ja kaadan tielle vettä jotta tienpintaan tulisi jäätä. Noin, tien auraajien kaikki vaiva hukkaan. Hehee!
Minä aina tehtailen turhia lastensuojeluilmoituksia, jotta lastensuojeluviranomaisten aika menisi hukkaan turhien ilmoitusten selvittämisessä, niin etteivät he saa mitään tärkeää tehtyä. Hahaa!
Kun kävin kouluja niin minäpäs aina kieltäydyin oppimasta, jotta opettaja tuskastui kun hänen vaivansa meni hukkaan. Hahaa!
Hehee! Hahaa! Hehee!
On se kyllä ihana riemu päästä vähän näyttämään muille, tuollaisille tuskastujille ja turhautujille. Hätähousuja! Oppikoot kärsivällisyyttä! Ottakaa vähän huomioon muutkin ihmiset älkääkä aina yrittäkö kyynärpäät edellä jyrätä ja hankkia itsellenne kaiken mitä haluatte. Ette te sillä lailla mitään saa, minäpäs estän!
Aina kun joku haluaa keskustella kanssani jostain asiasta, niin minäpäs vain vaihdan puheenaihetta, alan puhua jostain ihan muusta ja jatkan ja jatkan sitä turhaa puhumista ja puheenaiheen vaihtamista vaikka loputtomiin, minähän voin puhua vaikka koko himskatin päivän jotain ihan turhaa, ihan vain ettei toinen ihminen saisi puhuttua mitä hän haluaa, ihan vain ettei hän pääsisi keskustelussa yhtikäs mihinkään lopputulokseen. Hahaa!
En koskaan kilpaile missään. Tiedän että missä tahansa asiassa joku on aina parempi, joten en näe mitään syytä edes yrittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin nuorena ulkomailla vaihdossa ja hostperheen äiti oli tuollainen theaforsten. Jouduin palaamaan kesken vuoden takaisin Suomeen, kun menin henkisesti niin huonoon kuntoon. Host momille kaikki oli kuolemanvakavaa suorittamista, pätemistä ja kilpailua, kulissien piti olla paitsi pystyssä niin myös kiiltää eikä mitään epätäydellisyyttä sallittu. Minä olin ongelmatapaus, koska en ollut täydellisen sopeutunut heidän perheeseensä heti ensimmäisen viikon jälkeen. Nyt aikuisena olen ymmärtänyt, että minut haluttiin perheeseen lähinnä imagosyistä: antaa hyvän ja jalon kuvan ympäristölle, kun he ottavat ulkomaalaisen nuoren perheeseensä asumaan.
Jutun Thea, tämä isäntäperheen äiti ja muut samanlaiset tuskin vain tiedostavat sitä, miten heidän käytöksensä vaikuttaa kanssaihmisiin vaan ovat sitä mieltä, että he ovat oikeita mallikansalaisia. He asettavat standardit muillekin ja tietävät, miten elämästä tulee ottaa kaikki irti. Uskovat olevansa hyviä ihmisiä mutta inhoavat ja halveksivat kaikkea, mikä on ristiriidassa heidän kaikki-mulle-heti-nyt -maailmankuvan kanssa.
Taitaa koko vaihto-oppilas -toiminta perustua kuvailemallesi. Kuka haluaa edes olla vapaaehtoisesti vuoden erossa perheestään ja ystävistään?
Kaikki ihmiset eivät ole napanuorastaan kiinni äitiinsä teininä. Kaikki ihmiset eivät ole isin pikku tyttösiä, jotka eivät uskalla lähteä minnekään ja useat ihmiset saavat ystäviä myös muualta kuin päiväkodissa tutuiksi tulleista lapsista. Tottakai lapsuuden ja nuoruuden ystävätkin ovat tärkeitä, mutta normaali nuori tajuaa, että jossakin vaiheessa elämät eriytyvät ja bestiksen kanssa ei voi mennä käsikynkkää hautaan asti.
Olen asunut useamman vuoden ulkomailla nuorena aikuisena ja ero perheestä ja ystävistä oli ihan helppo juttu. Puhelimella saattoi soittaa, sähköpostilla laittaa kuvia ja kuulumisia, sekä ystäviä, sisaruksia ja vanhemmat tulivat myös kylään. Ulkomailta sain myös uusia ystäviä ja tuttavia paljon ja hekin ovat elämässäni yhä vieläkin, vaikka ulkomailla olosta on aikaa jo vuosia.
Joo mutta silloin lähdetään seikkailemaan maailmalle omilla rahoilla ja taidoilla.
Eikö vaihto-oppulas muka seikkaile omilla taidoillaan? Vaihto-oppilasvuosi ei ole myöskään ilmainen. Olen sanonut omille teineilleni, että menkää ja eläkää, Suomessa ehditte kyllä olemaan ihan varmasti. Korona vei nyt heidän haaveet toistaiseksi, mutta he harrastavat sitten täällä Suomessa erilaisia asioita. Yksi harrastaa mm. ystäviensä kanssa vaeltamista ja on silloin ties missä kännyköiden kuulumattomissa metsässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oudosti toi esiin poikansa, joka on oikein "perinyt" saman asenteen. En kyllä kehuskelisi asialla. Kuka tuollaisen jannun haluaa sabotoimaan joukkuetta tai työtä tai yhteisöä? Siis oman edun tavoittelijan ihan suoraan se artikkelissa sanotaan.
"Ivanka", jota "isi" vähän jeesii.
Ivankalla on myös erittäin menestynyt ja kunnianhimoinen äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En koskaan kilpaile missään. Tiedän että missä tahansa asiassa joku on aina parempi, joten en näe mitään syytä edes yrittää.
Itsensä kanssa kun kilpailee, niin ei ole tuotakaan ongelmaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin nuorena ulkomailla vaihdossa ja hostperheen äiti oli tuollainen theaforsten. Jouduin palaamaan kesken vuoden takaisin Suomeen, kun menin henkisesti niin huonoon kuntoon. Host momille kaikki oli kuolemanvakavaa suorittamista, pätemistä ja kilpailua, kulissien piti olla paitsi pystyssä niin myös kiiltää eikä mitään epätäydellisyyttä sallittu. Minä olin ongelmatapaus, koska en ollut täydellisen sopeutunut heidän perheeseensä heti ensimmäisen viikon jälkeen. Nyt aikuisena olen ymmärtänyt, että minut haluttiin perheeseen lähinnä imagosyistä: antaa hyvän ja jalon kuvan ympäristölle, kun he ottavat ulkomaalaisen nuoren perheeseensä asumaan.
Jutun Thea, tämä isäntäperheen äiti ja muut samanlaiset tuskin vain tiedostavat sitä, miten heidän käytöksensä vaikuttaa kanssaihmisiin vaan ovat sitä mieltä, että he ovat oikeita mallikansalaisia. He asettavat standardit muillekin ja tietävät, miten elämästä tulee ottaa kaikki irti. Uskovat olevansa hyviä ihmisiä mutta inhoavat ja halveksivat kaikkea, mikä on ristiriidassa heidän kaikki-mulle-heti-nyt -maailmankuvan kanssa.
Taitaa koko vaihto-oppilas -toiminta perustua kuvailemallesi. Kuka haluaa edes olla vapaaehtoisesti vuoden erossa perheestään ja ystävistään?
Kaikki ihmiset eivät ole napanuorastaan kiinni äitiinsä teininä. Kaikki ihmiset eivät ole isin pikku tyttösiä, jotka eivät uskalla lähteä minnekään ja useat ihmiset saavat ystäviä myös muualta kuin päiväkodissa tutuiksi tulleista lapsista. Tottakai lapsuuden ja nuoruuden ystävätkin ovat tärkeitä, mutta normaali nuori tajuaa, että jossakin vaiheessa elämät eriytyvät ja bestiksen kanssa ei voi mennä käsikynkkää hautaan asti.
Olen asunut useamman vuoden ulkomailla nuorena aikuisena ja ero perheestä ja ystävistä oli ihan helppo juttu. Puhelimella saattoi soittaa, sähköpostilla laittaa kuvia ja kuulumisia, sekä ystäviä, sisaruksia ja vanhemmat tulivat myös kylään. Ulkomailta sain myös uusia ystäviä ja tuttavia paljon ja hekin ovat elämässäni yhä vieläkin, vaikka ulkomailla olosta on aikaa jo vuosia.
Joo mutta silloin lähdetään seikkailemaan maailmalle omilla rahoilla ja taidoilla.
Eikö vaihto-oppulas muka seikkaile omilla taidoillaan? Vaihto-oppilasvuosi ei ole myöskään ilmainen. Olen sanonut omille teineilleni, että menkää ja eläkää, Suomessa ehditte kyllä olemaan ihan varmasti. Korona vei nyt heidän haaveet toistaiseksi, mutta he harrastavat sitten täällä Suomessa erilaisia asioita. Yksi harrastaa mm. ystäviensä kanssa vaeltamista ja on silloin ties missä kännyköiden kuulumattomissa metsässä.
Niin. Pappa betalar / Kultalusikka persiissä syntynyt -leima loppuiäksi. Kun muistaa aina mainita vaihtariajoistaan.
Rakastan erilaisia pelejä ja leikkejä, ja totta kai niihin kuuluu myös pieni kilpailuasetelma, mikä tekee pelistä jännittävän. Mutta tällaiset jutun kuvaamat ihmiset ovat ikävimpiä pelikavereita, kaikista peleistä lähtee heti maku kun menee liian vakavaksi. Yleensä en edes halua enää voittaa vaan keskityn pelaamaan niin että tällainen tyyppi pääsee voittajaksi jotta tunnelma ei enää enempää latistu.
Tajuaakohan nämä ihmiset, että useimmat muut eivät jaksa tai halua kilpailla heitä vastaan vaan antavat heidän voittaa jotta he eivät pilaisi kaikkien tunnelmaa?
Entä tajuavatkohan he sitä miten tuollainen ei ole mikään hassu, persoonallinen luonteenpiirre vaan asia jolle pitää tehdä jotain, josta on itse vastuussa ja josta kanssaeläjät kärsivät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossa jutussa lukee "Thea Forstén tuskastuu, jos joukkuekaveri hidastelee lautapeli Aliaksessa."
Niin, tuollaisilla ihmisillä on tapana tuskastua ja turhautua jos asiat eivät etene, jos he eivät saa jotain aikaiseksi. Joten minäpäs tykkään aiheuttaa heille sitä tuskastumista ja turhautumista!
Minä jään liukuportaiden päätyyn seisoksimaan tientukkeeksi, niin ettei ihmiset pääse eteenpäin. Hehee!
Minä jään autollani paikalleni vaikka valot vaihtuvat vihreiksi, niin että takana olevat autot eivät pääse eteenpäin. Hahaa!
Minä menen mielenterveyshoitoihin esittämään sairasta ja mitä hyvänsä hoitotyöntekijät yrittävätkin tehdä niin minä vain pistän kapuloita rattaisiin niin ettei hoito mitenkään voi edetä. Hahaa!
Minä olen pitkäaikaistyötön ja kaikista työkkärin tätien yrityksistä huolimatta minä en työllisty. Hehee!
Kun minä olin töissä niin minä sabotoin kollegoiden töitä niin etteivät he saisi mitään aikaiseksi. Hahaa!
Kun taloni lähellä aurataan lumet pois ja hiekoitetaan tie, niin minäpäs menen harjaamaan hiekat pois ja kaadan tielle vettä jotta tienpintaan tulisi jäätä. Noin, tien auraajien kaikki vaiva hukkaan. Hehee!
Minä aina tehtailen turhia lastensuojeluilmoituksia, jotta lastensuojeluviranomaisten aika menisi hukkaan turhien ilmoitusten selvittämisessä, niin etteivät he saa mitään tärkeää tehtyä. Hahaa!
Kun kävin kouluja niin minäpäs aina kieltäydyin oppimasta, jotta opettaja tuskastui kun hänen vaivansa meni hukkaan. Hahaa!
Hehee! Hahaa! Hehee!
On se kyllä ihana riemu päästä vähän näyttämään muille, tuollaisille tuskastujille ja turhautujille. Hätähousuja! Oppikoot kärsivällisyyttä! Ottakaa vähän huomioon muutkin ihmiset älkääkä aina yrittäkö kyynärpäät edellä jyrätä ja hankkia itsellenne kaiken mitä haluatte. Ette te sillä lailla mitään saa, minäpäs estän!
Aina kun joku haluaa keskustella kanssani jostain asiasta, niin minäpäs vain vaihdan puheenaihetta, alan puhua jostain ihan muusta ja jatkan ja jatkan sitä turhaa puhumista ja puheenaiheen vaihtamista vaikka loputtomiin, minähän voin puhua vaikka koko himskatin päivän jotain ihan turhaa, ihan vain ettei toinen ihminen saisi puhuttua mitä hän haluaa, ihan vain ettei hän pääsisi keskustelussa yhtikäs mihinkään lopputulokseen. Hahaa!
Ja minun kerrostalollani minä aina seisoksin ulko-oven edessä, niin että naapurini eivät pääse sisälle. Sitä on sitten hauska seurata kun nuo hätähousut oikein tulistuvat ja hermostuvat, alkavat oikein manata ja äksyillä. Hahaa! Oppikoot vähän kärsivällisyyttä, ei kaikkea voi saada mitä haluaa, ei kiirehtimällä mitään saa!
Kerran minä liimasin kerrostaloni ulko-oven kiinni. Naapurit joutuivat olemaan ulkona tuntikausia kunnes huoltomiehet tulivat ja poistivat koko oven. Tuntikausia naapurit joutuivat vain odottelemaan tyhjänpantteina, eivät päässeet sisään! Turha yrittää sitä ovea vetää väkisin auki kun ei se aukea! Yrittäkää ja yrittäkää mutta eipäs onnistu!
Tuollaisten tuskastuvien tulisielujen sabotoiminen on ihanaa! Hah! Oikein heille! Saavatpahan ansionsa mukaan! Ottakoot opikseen!
Liiallista kilpailuviettiäkin on minusta ainakin kahta eri sorttia. Jotkut ovat perfektionisteja, haluavat ihan oikeasti olla PARHAITA. Tällaiset ihmisetkin osaavat olla tosi rasittavia, eivätkä yleensä suhtaudu häviöön yhtään sen paremmin. Mutta haluavat yleensä kuitenkin voittaa reilusti, koska voitto ei toisi tyydytystä, ellei olisi oikeasti paras.
Sitten on noita, joille on tärkeintä olla vain ENSIMMÄINEN, vaikka sitten kyynärpäitä käyttämällä, muut pois tieltään tönimällä, joskus huijaamallakin.
Jokin erillinen häiriö on sekin, ettei osaa tunnistaa, missä tilanteissa "kilpailu" edes on kilpailua. Siitä nyt ei minkään sortin palkkiota tai glooriaa saa, että on päässyt liukuportaissa muiden ohi.
Miten toi Thea on suostunut tuollaiseen rääpimisartikkeliin? Onko se juksattu mukaan, että nyt haastatellaan sua urheilumenestyksestä, vai miten?
Vai eikö se vaan itse tajua mitään?
Tuollainen thea rynnisti kerran liukuportaissa minut nurin. Seurauksena elinikäinen vamma, kovat kivut ja pysyvä työkyvyttömyyseläke jo nuorena. Kiitosta vaan.