Lue keskustelun säännöt.
Kun Thea Forsten astuu liukuportaisiin, hän rynnii kaikkien ohi - oletko kilpailunhaluinen?
23.01.2021 |
Minusta tuollainen olisi kauheaa elämää.
Kommentit (183)
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan itsessäni jotain piirteitä. Työelämässä rakastan kilapilua ja urheillessa helposti menen täysillä kisaan mukaan. Liukuportaissa kun ohittaa muut, tulee pieni hyvän olon tunne siitäkin. Toisaalta en kyllä ole noin pakkomielteinen, eli yritän ottaa myös rennosti.
Kiitos nauruista :D Voin kuvitella sen omahyväisen pienen hymyn joka kaltaistesi huulille syttyy noissa tilanteissa. Kanssaihmiset tietenkään eivät ole edes huomanneet sinua, saati pitäneet tilannetta minään kilpailuna, ehkä vain ihmetelleet moukkamaista rynnimistä muiden ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen juuri tuollainen. Ehkäpä siksi urheilin ammatikseni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan itsessäni jotain piirteitä. Työelämässä rakastan kilapilua ja urheillessa helposti menen täysillä kisaan mukaan. Liukuportaissa kun ohittaa muut, tulee pieni hyvän olon tunne siitäkin. Toisaalta en kyllä ole noin pakkomielteinen, eli yritän ottaa myös rennosti.
Kiitos nauruista :D Voin kuvitella sen omahyväisen pienen hymyn joka kaltaistesi huulille syttyy noissa tilanteissa. Kanssaihmiset tietenkään eivät ole edes huomanneet sinua, saati pitäneet tilannetta minään kilpailuna, ehkä vain ihmetelleet moukkamaista rynnimistä muiden ohi.
Varsinkin korona-aikana.
Olen aina luullut että tuollaiset ihmiset kiilailee liikenteessä Audilla, eikä käytä metroja.
Tuollainen ihminen on painajainen kaikille ympärillä oleville.
En voinut lukea juttua, mutta vastaavia on tullut joskus vastaan ja he eivät pelaa reilusti. Heillä on jatkuva hullunkiilto silmissä ja oikeasti mistään ei tule hyvää tai edes keskinkertaista, sillä he eivät osaa keskittyä, eivätkä kuuntele edes ohjeita loppuun. He haluavat aina sen parhaan, oli kyse sitten ihan mistä vain. He ovat laskelmoivia ja muut tietoisesti lyttääviä, eivätkä osaa pyytää anteeksi tai jos pyytävät, niin eivät tarkoita sitä.
He tajuavat erilaisuutensa, mutta eivät ymmärrä miksi muut eivät ole samanlaisia. Muut ihmiset ovat heistä siis tylsiä, päämäärättömiä, laiskoja ja heillä ei ole munaa. Itseään he pitävät muiden yläpuolella ja jos joku onkin parempi, niin sitä on ihan mahdoton kestää. He kilpailevat ihan kaikessa, halusi toinen tai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuollainen ihminen on painajainen kaikille ympärillä oleville.
En voinut lukea juttua, mutta vastaavia on tullut joskus vastaan ja he eivät pelaa reilusti. Heillä on jatkuva hullunkiilto silmissä ja oikeasti mistään ei tule hyvää tai edes keskinkertaista, sillä he eivät osaa keskittyä, eivätkä kuuntele edes ohjeita loppuun. He haluavat aina sen parhaan, oli kyse sitten ihan mistä vain. He ovat laskelmoivia ja muut tietoisesti lyttääviä, eivätkä osaa pyytää anteeksi tai jos pyytävät, niin eivät tarkoita sitä.
He tajuavat erilaisuutensa, mutta eivät ymmärrä miksi muut eivät ole samanlaisia. Muut ihmiset ovat heistä siis tylsiä, päämäärättömiä, laiskoja ja heillä ei ole munaa. Itseään he pitävät muiden yläpuolella ja jos joku onkin parempi, niin sitä on ihan mahdoton kestää. He kilpailevat ihan kaikessa, halusi toinen tai ei.
Olipa hyvä kuvaus.
Ihmettelin itse, miksi tuo lapsensakin nimeltä esille negatiivisessa jutussa. Ehkä tärkeintä on vain saada huomiota, ihan sama millaista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan itsessäni jotain piirteitä. Työelämässä rakastan kilapilua ja urheillessa helposti menen täysillä kisaan mukaan. Liukuportaissa kun ohittaa muut, tulee pieni hyvän olon tunne siitäkin. Toisaalta en kyllä ole noin pakkomielteinen, eli yritän ottaa myös rennosti.
Kilapilua?
Pitäisikö sunkin keskittyä enemmän tekemiseen?
No niin, päästään taas haukkumaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Just tuollaisten tyyppien takia luistan tykypäivistä keinolla millä tahansa. Itse juoksen metron portaissa syystä, että haluan ehtiä liityntäbussille. Että älkää pahastuko siitä, en töni ketään enkä vertaile suoristustani :)
Pari neuvoa: Lähde ajoissa, niin et myöhästele. Käy ostamassa ajan mittaukseen soveltuva laite jota kutsutaan arkikielessä kelloksi.
No, väännänpä rautalangasta. Työaika päättyy kello esimerkiksi kello xx.00. En voi sopeuttaa lähtöäni minkään kulkuvälineen aikatauluun. Kävelen metsän läpi 10 minuuttia bussille, ja jos se on aikataulussa, odotan 4-5 minuuttia. Matka bussimatkalla on vaihtelua 3-7 minuuttiin. Vaihdan metroon, joita kulkee usein. Jos en ehdi viimeistään tiettyyn metroon (tällä aikataululla vaihtoehtoja 2 kpl), myöhästyn kotiin menevästä liityntäbussista. Sitten joudun odottamaan 15 minuuttia metroasemalla. Ymmärrätkö nyt paremmin, miksi joskus pitää juosta? Minulla on kello, osaan käyttää sitä since nelivuotiaasta. Ajantajuni on myös hyvä. Keskitytäänkö aiheeseen, eli kilpailunhaluun joka asiassa. Missä asiassa itse koet kilpailunhalua? Onko se vaikuttanut elämääsi positiivisesti tai negatiivisesti? Koetko empatiaa?
Vierailija kirjoitti:
Tuollainen ihminen on painajainen kaikille ympärillä oleville.
En voinut lukea juttua, mutta vastaavia on tullut joskus vastaan ja he eivät pelaa reilusti. Heillä on jatkuva hullunkiilto silmissä ja oikeasti mistään ei tule hyvää tai edes keskinkertaista, sillä he eivät osaa keskittyä, eivätkä kuuntele edes ohjeita loppuun. He haluavat aina sen parhaan, oli kyse sitten ihan mistä vain. He ovat laskelmoivia ja muut tietoisesti lyttääviä, eivätkä osaa pyytää anteeksi tai jos pyytävät, niin eivät tarkoita sitä.
He tajuavat erilaisuutensa, mutta eivät ymmärrä miksi muut eivät ole samanlaisia. Muut ihmiset ovat heistä siis tylsiä, päämäärättömiä, laiskoja ja heillä ei ole munaa. Itseään he pitävät muiden yläpuolella ja jos joku onkin parempi, niin sitä on ihan mahdoton kestää. He kilpailevat ihan kaikessa, halusi toinen tai ei.
Donald Trumphan se siinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No niin, päästään taas haukkumaan!
Ihan kuule keskustellaan Hesarin artikkelista. Ja onhan täällä puoltaviakin kommentteja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Just tuollaisten tyyppien takia luistan tykypäivistä keinolla millä tahansa. Itse juoksen metron portaissa syystä, että haluan ehtiä liityntäbussille. Että älkää pahastuko siitä, en töni ketään enkä vertaile suoristustani :)
Pari neuvoa: Lähde ajoissa, niin et myöhästele. Käy ostamassa ajan mittaukseen soveltuva laite jota kutsutaan arkikielessä kelloksi.
Tämä on myös HSL:n neuvo jos vauhtoyhteydet ei pelaa. Ja kyllä, sama vastaus tulee vaikka se tarkottaisi tunti aikaisemmin lähtemistä. Pistää kyseenalaistamaan julksiten käyttämisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Korona aikana seison keskellä portaita, annan kyynerpääpusun tuollaisille!
Kyynärpää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Just tuollaisten tyyppien takia luistan tykypäivistä keinolla millä tahansa. Itse juoksen metron portaissa syystä, että haluan ehtiä liityntäbussille. Että älkää pahastuko siitä, en töni ketään enkä vertaile suoristustani :)
Pari neuvoa: Lähde ajoissa, niin et myöhästele. Käy ostamassa ajan mittaukseen soveltuva laite jota kutsutaan arkikielessä kelloksi.
No, väännänpä rautalangasta. Työaika päättyy kello esimerkiksi kello xx.00. En voi sopeuttaa lähtöäni minkään kulkuvälineen aikatauluun. Kävelen metsän läpi 10 minuuttia bussille, ja jos se on aikataulussa, odotan 4-5 minuuttia. Matka bussimatkalla on vaihtelua 3-7 minuuttiin. Vaihdan metroon, joita kulkee usein. Jos en ehdi viimeistään tiettyyn metroon (tällä aikataululla vaihtoehtoja 2 kpl), myöhästyn kotiin menevästä liityntäbussista. Sitten joudun odottamaan 15 minuuttia metroasemalla. Ymmärrätkö nyt paremmin, miksi joskus pitää juosta? Minulla on kello, osaan käyttää sitä since nelivuotiaasta. Ajantajuni on myös hyvä. Keskitytäänkö aiheeseen, eli kilpailunhaluun joka asiassa. Missä asiassa itse koet kilpailunhalua? Onko se vaikuttanut elämääsi positiivisesti tai negatiivisesti? Koetko empatiaa?
Joudut odottamaan vartin? Oho. En ymmärrä yhä vieläkään.
aika sairaalta kuulostaa, jos pitää jokaisesta asiasta tehdä kilpailu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Just tuollaisten tyyppien takia luistan tykypäivistä keinolla millä tahansa. Itse juoksen metron portaissa syystä, että haluan ehtiä liityntäbussille. Että älkää pahastuko siitä, en töni ketään enkä vertaile suoristustani :)
Pari neuvoa: Lähde ajoissa, niin et myöhästele. Käy ostamassa ajan mittaukseen soveltuva laite jota kutsutaan arkikielessä kelloksi.
En ole lainaamasi, mutta juoksen samasta syystä metron portaissa. Työt loppuu kello 4, olen ulkona työpaikalta yleensä viimeistään 4:05 ja metroasemalla 4:10. Joka päivä sama metro, joka on perillä juna-asemalla 6 minuuttia ennen kuin juna, johon mun pitää ehtiä lähtee. Eli joo, juoksen portaissa, koska pitää ehtiä siihen junaan.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen juuri tuollainen. Ehkäpä siksi urheilin ammatikseni.
Ehkä siksi en urheilua katsokaan. Urheilu on harvoin puhdasta urheilua varsinkin ammattilaistasolla ja kepulikonsteja etsitään koko ajan. Niitä myös käytetään häikäilemättä. Se on niin nähty.
Se on hyvä kun lehti kirjoittaa erilaisista sairauksista.
”Työn laatu (saattaa) kärsiä, jos toimintaa ohjaa voittamisen ajatus tai pakkomielle, eikä henkilö keskity lopputuloksen kannalta oleelliseen tekemiseen.” HS