Moni vanhempi luulee opettajan saavan palkkaa esim. suunnittelusta, palavereista tai jälki-istunnon valvomisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jomman kumman iltajulkaisun sivulla on juuri lista ammateista, joista jäädään sairaseläkkeelle masennuksen ja muiden mielenterveysongelmien vuoksi. Toimistotyö on ykkönen, opettajat eivät ole top 20 joukossa, että hyvin näyttävät jaksavan paskaa työtään.

Sekinkö on väärin, että suurin osa opettajista jaksaa tehdä työnsä? Opettajat näyttävät olevan ainoa ammattiryhmä, jotka eivät saa nostaa esille työnsä epäkohtia, koska lomat ovat pitkät ja työpäivät ” lyhyet”.

Ihan vaan siihen viittasin, kun täällä opettajat kadehtivat helppoa toimistotyötä.

Minä olen tehnyt näitä "helppoja" toimistotöitä 23v ja tähän mennessä en vielä ole saanut 4vk kesälomaa pitää vielä yhtäjaksoisesti, vaan käyn kesken kesäloman toimistolla tekemässä töitä 1-2pv. Samoin osallistun lomalla palavereihin. Pomot soittavat vapaa-ajalla.

Illalla vastailen myös työntekijöihin viesteihin, kun joku on sairastunut ja etsin sijaisia.

Tilinpäätöksen aikaan teen 60h työviikkoja.

Ja joka ikinen vuosi, tuloskannattavuus pitää olla parempi, kuin edellinen, muuten ovi aukeaa ulospäin, jos ei ole osoittaa riittävää tulosta.

Palkka 3100€/kk ja käteen jää reilut paritonnia. Kesäloma 4vk ja talviloma viikko.

Ylitöistä ei makseta.

Ja tämä on yleinen käytäntö taloushallinnossa.

Tervetuloa joukkoon opettajat.

Olet 23 vuotta tehnyt töitä paikassa, jossa käyt kesken lomaasi tekemässä pari päivää töitä JA osallistut näiden päivien lisäksi lomalla palavereihin? Anteeksi mutta mikä sua vaivaa?

En ole hän, mutta veikkaan että vaivaa huono ammatinvalinta.

Varmaan samalla tavalla kuin opettajilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muuhun en ota kantaa, täällä ollaan mainittu jo monen monta puolta opettajan työstä, mutta ns. vanhempainvartteihin (vanha nimitys) ja niistä saataviin korvauksiin sanon minäkin sanasen. Omassa kaupungissani, joka väkiluvultaan kuuluu Suomen viiden suurimman kaupungin joukkoon, ei kyseisistä tapaamisista makseta mitään erillistä korvausta. Omat tapaamiset kestivät 30 min - 60 min ja niitä oli siis senverran kuin luokassani on oppilaita eli 27. 

Tiedän, että n. 90 prosentissa näistä tapaamisista opettajalle ei makseta lisäkorvausta eivätkä ne useinkaan kestä vain 15 minuuttia. En valita vaan kerron vain tosiasiat. 

Ei tietenkään makseta erillistä palkkaa vaan se kuuluu siihen opettajan perustyöhön. Outoa että opetusvelvollisuus 20 tuntia tuntuu olevan ainoa mihin se hyvä kuukausipalkka ulottuu. Kaikesta muusta halutaan erillinen korvaus.

On kyllä naurettavaa. Jos koulu loppuu klo.14 ja vanhempainvartteja pitää klo.14-16 niin ylityökorvauksiako pitäisi saada? Lisäksi jos vanhempainvartit venyy jatkuvasti 30-60min niin voisi opettaja miettiä omaa ammattitaitoaankin. Ei se perheen vika ole, eikä kauhean kivaa varmaan niillekään, jotka oven takana odottavat omaa vuoroaan. Täällä ainakin vartti on vartti ja ajat annettu sen mukaan. Jos asia venyy niin sitä voi/pitää jatkaa toisella ajalla ja ennen kaikkea opetella viemään keskustelua niin, että se pysyy asiassa. Kyllä omassa työssänikin palaverit kestäisi tuntikausia jos palaverin pitäjä ei keskeyttäisi puheita siinä vaiheessa, kun mennään ihan ohi aiheen.

Ja toinen valittaa, kun lasten ollessa pieniä piti aina olla yksin niiden kanssa loma-aikoina, kun puoliso oli hoitoalalla sijaisena. Toista se on tehdä vuorotyötä myös ne lasten lomat, Miettiä mihin saa heidät hoitoon tai pärjäävätkö keskenään. Jättää yksin kotiin juhlapyhinä kuten jouluna, äitienpäivänä, säännöllisesti viikonloppuisin ympäri vuoden. Itse olen työni valinnut, eikä vertaaminen auta ja jokaisella on toki oikeus valittaa niistä mitkä omasta näkökulmasta tuntuu rankoilta, mutta ihan oikeasti, jotain rajaa!

Myöskään se, että koette olevanne "päivystysvelvollisia" vanhempien viesteihin yms. iltaisinkin ja vapaalla lienee ihan omassa päässänne. Wilma kiinni iltaisin ja jos työnantaja haluaa, että teidät tavoittaa puhelimitse niin antaa työpuhelimen. Miksi suostutte antamaan omia numeroitanne? Sekään ei ole perheiden vika. Tähän liittyen eräs tuttu opettaja valitti julkisesti somessa, kun vanhemmat lähettää Wilmassa viestejä ihan ihmeellisiin aikoihin ja eikö he tajua, että hän ei voi päivystää 24/7. Vuorotyötä tekevänä itsekin saatan lähettää viestin vaikka keskellä yötä, kun oma rytmi on töiden takia välillä "sekaisin", mutta en nyt kuvittele, että siihen tulisi vastaus heti. Viesteissä onkin se hyvä, että niitä voi lähettää ja niihin voi vastata, kun omaan aikatauluun sopii.

Heti kun nämä asiat sanoo ääneen alkaa yleensä se "ette arvosta opettajan työtä" valitus. Arvostan, mutta nämä marttyyriasenteet työhön liittymättömistä asioista ärsyttää. Työn ja vapaa-ajan erottaminen ja omasta jaksamisesta huolehtiminen on myös osa ammattitaitoa. 

Samaa mieltä. Itsenäiseen asiantuntijatyöhön kuuluu oman työn organisointi, aikataulutus ja ajanhallinta. Asiakastapaamiset ovat aina erilaisia ja toiset mutkikkaampia kuin toiset. Jos kuitenkin jatkuvasti venyttäisin tapaamisia suunnitellusta, olisin jatkuvasti myöhässä seuraavista tapaamisista. Työstä tulisi hallitsematonta kaaosta ja erittäin stressaavaa.

Keskustelua on johdateltava, toki myös kuunneltava. Se vaatii tilanteittaista joustavuutta ja ongelmanratkaisukykyä; jos näyttää, että asia ei ratkeaisi varatussa ajassa, on tehtävä nopeasti päässä suunnitelma jatkosta tai ehdotuksista. Myös käsiteltävien asioiden etukäteissuunnittelu auttaa, miettii jo ennalta ratkaisuja mahdollisiin ongelmiin tai toimintasuunnitelmaa. Yksi hyvin tärkeä taito on esittää reunaehdot jämäkästi, mutta ystävällisesti ja perustellen. Ei ole vielä ongelmia tullut, kun sanoo, että valitettavasti varattu aika on lopussa ja tehdäänkö näin ja näin ja näin, sopiiko tämä? Samalla osoittaa, että on kuunnellut ja halukas vaikuttamaan asiaan siltä osin kun pystyy.

Konkreettisia keskustelun johtamisen esimerkkejä on vaikkapa: meillä on nyt tämän verran aikaa varattu, mitkä olisivat mielestänne tärkeimmät läpikäytävät asiat? Tai "minä kerron ensiksi tästä ja tästä esille nousseesta asiasta nopeasti ja käydään sitten yhteistä keskustelua varatun ajan puitteissa." Ja sitten pitää sen oman puheenvuoron tiiviinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muuhun en ota kantaa, täällä ollaan mainittu jo monen monta puolta opettajan työstä, mutta ns. vanhempainvartteihin (vanha nimitys) ja niistä saataviin korvauksiin sanon minäkin sanasen. Omassa kaupungissani, joka väkiluvultaan kuuluu Suomen viiden suurimman kaupungin joukkoon, ei kyseisistä tapaamisista makseta mitään erillistä korvausta. Omat tapaamiset kestivät 30 min - 60 min ja niitä oli siis senverran kuin luokassani on oppilaita eli 27. 

Tiedän, että n. 90 prosentissa näistä tapaamisista opettajalle ei makseta lisäkorvausta eivätkä ne useinkaan kestä vain 15 minuuttia. En valita vaan kerron vain tosiasiat. 

Ei tietenkään makseta erillistä palkkaa vaan se kuuluu siihen opettajan perustyöhön. Outoa että opetusvelvollisuus 20 tuntia tuntuu olevan ainoa mihin se hyvä kuukausipalkka ulottuu. Kaikesta muusta halutaan erillinen korvaus.

On kyllä naurettavaa. Jos koulu loppuu klo.14 ja vanhempainvartteja pitää klo.14-16 niin ylityökorvauksiako pitäisi saada? Lisäksi jos vanhempainvartit venyy jatkuvasti 30-60min niin voisi opettaja miettiä omaa ammattitaitoaankin. Ei se perheen vika ole, eikä kauhean kivaa varmaan niillekään, jotka oven takana odottavat omaa vuoroaan. Täällä ainakin vartti on vartti ja ajat annettu sen mukaan. Jos asia venyy niin sitä voi/pitää jatkaa toisella ajalla ja ennen kaikkea opetella viemään keskustelua niin, että se pysyy asiassa. Kyllä omassa työssänikin palaverit kestäisi tuntikausia jos palaverin pitäjä ei keskeyttäisi puheita siinä vaiheessa, kun mennään ihan ohi aiheen.

Ja toinen valittaa, kun lasten ollessa pieniä piti aina olla yksin niiden kanssa loma-aikoina, kun puoliso oli hoitoalalla sijaisena. Toista se on tehdä vuorotyötä myös ne lasten lomat, Miettiä mihin saa heidät hoitoon tai pärjäävätkö keskenään. Jättää yksin kotiin juhlapyhinä kuten jouluna, äitienpäivänä, säännöllisesti viikonloppuisin ympäri vuoden. Itse olen työni valinnut, eikä vertaaminen auta ja jokaisella on toki oikeus valittaa niistä mitkä omasta näkökulmasta tuntuu rankoilta, mutta ihan oikeasti, jotain rajaa!

Myöskään se, että koette olevanne "päivystysvelvollisia" vanhempien viesteihin yms. iltaisinkin ja vapaalla lienee ihan omassa päässänne. Wilma kiinni iltaisin ja jos työnantaja haluaa, että teidät tavoittaa puhelimitse niin antaa työpuhelimen. Miksi suostutte antamaan omia numeroitanne? Sekään ei ole perheiden vika. Tähän liittyen eräs tuttu opettaja valitti julkisesti somessa, kun vanhemmat lähettää Wilmassa viestejä ihan ihmeellisiin aikoihin ja eikö he tajua, että hän ei voi päivystää 24/7. Vuorotyötä tekevänä itsekin saatan lähettää viestin vaikka keskellä yötä, kun oma rytmi on töiden takia välillä "sekaisin", mutta en nyt kuvittele, että siihen tulisi vastaus heti. Viesteissä onkin se hyvä, että niitä voi lähettää ja niihin voi vastata, kun omaan aikatauluun sopii.

Heti kun nämä asiat sanoo ääneen alkaa yleensä se "ette arvosta opettajan työtä" valitus. Arvostan, mutta nämä marttyyriasenteet työhön liittymättömistä asioista ärsyttää. Työn ja vapaa-ajan erottaminen ja omasta jaksamisesta huolehtiminen on myös osa ammattitaitoa. 

Samaa mieltä. Itsenäiseen asiantuntijatyöhön kuuluu oman työn organisointi, aikataulutus ja ajanhallinta. Asiakastapaamiset ovat aina erilaisia ja toiset mutkikkaampia kuin toiset. Jos kuitenkin jatkuvasti venyttäisin tapaamisia suunnitellusta, olisin jatkuvasti myöhässä seuraavista tapaamisista. Työstä tulisi hallitsematonta kaaosta ja erittäin stressaavaa.

Keskustelua on johdateltava, toki myös kuunneltava. Se vaatii tilanteittaista joustavuutta ja ongelmanratkaisukykyä; jos näyttää, että asia ei ratkeaisi varatussa ajassa, on tehtävä nopeasti päässä suunnitelma jatkosta tai ehdotuksista. Myös käsiteltävien asioiden etukäteissuunnittelu auttaa, miettii jo ennalta ratkaisuja mahdollisiin ongelmiin tai toimintasuunnitelmaa. Yksi hyvin tärkeä taito on esittää reunaehdot jämäkästi, mutta ystävällisesti ja perustellen. Ei ole vielä ongelmia tullut, kun sanoo, että valitettavasti varattu aika on lopussa ja tehdäänkö näin ja näin ja näin, sopiiko tämä? Samalla osoittaa, että on kuunnellut ja halukas vaikuttamaan asiaan siltä osin kun pystyy.

Konkreettisia keskustelun johtamisen esimerkkejä on vaikkapa: meillä on nyt tämän verran aikaa varattu, mitkä olisivat mielestänne tärkeimmät läpikäytävät asiat? Tai "minä kerron ensiksi tästä ja tästä esille nousseesta asiasta nopeasti ja käydään sitten yhteistä keskustelua varatun ajan puitteissa." Ja sitten pitää sen oman puheenvuoron tiiviinä.

Ymmärrät varmaan että jos huoltaja on ensin pari minuuttia myöhässä (erittäin yleistä), sitten kävellään luokkaan, lapsi näyttää piirustuksiaan seinillä ja juttelee kuulumisiaan, tullaan luokkaan, lapsi näyttää pulpettiaan, istutaan alas, keskustelu alkaa... ei tuossa vaiheessa ole järkevää sanoa, että meillä olisi nyt sitten noin 7 minuuttia aikaa... (koska myös luokasta lähtö ja ulko-ovelle seuraavaa vastaanottamaan meneminen taas kestää hetken). Joten varttia ei voi varata, puoli tuntia on optimistinen sekin. Ne asiat, joita huoltajalla voi olla, voivat olla oikeasti isoja. Kuunteleminen vie aikansa. Jos ihminen kokee, ettei tullut kuulluksi, yhteistyön edellytykset jatkossa heikkenevät. Aikaa on siis varattava ja keskustelujen väliin on varattava tyhjää aikaa. sille ei vaan voi mitään. Joten esim 16-18 ehtii minun aikataulutuksessa max kolme keskustelua eikä syy ole minun kehittymättömissä fasilitointikyvyissäni. Jostain syystä muuten kaikista venyvimmät keskustelut käydään usein heidän kanssaan, jotka työssään itse oletukseni mukaan vetävät palavereja. Heidän on vaikea olla ”asiakkaan” roolissa? Haluavat palvelua ”koko rahalla”?

Muistakaa opettajat että

- vanhemmille ei makseta palkkaa siitä että tulevat vanhempainiltoihin/vuosikeskusteluihin. Eräässäkin vanhempainillassa 20 vanhempaa oli mukana ideoimassa luokkaretken yksityiskohtia kuten että syödäänkö klo 11:15 vai 11:45

- oppilaille ei makseta palkkaa siitä että tulevat tunneillenne, vaan heidät on pakotettu siihen

- Jos opetustunteja on esim 24/viikko, sen lisäksi on vielä 16 täyttä tuntia aikaa tehdä kaikkea muuta kuten sitä suunnittelua. Ja nuo opetustunnit on 45min ”tunteja” eli jokaiseen saat vieläpä vartin tauon!

- jos työsuhde ei ole kesällä voimassa, et varmaan osallistu myöskään mihinkään suunnitteluun tms. kesällä vaan sinulla on ihan oikeasti se 2,5kk täysvapaa (Kelan tuilla)

Vierailija kirjoitti:

- Jos opetustunteja on esim 24/viikko, sen lisäksi on vielä 16 täyttä tuntia aikaa tehdä kaikkea muuta kuten sitä suunnittelua.

Verrattuna siis siihen normaaliin 40t viikkoon, jota moni tekee.

Kaiken lisäksi opettajilla on usein palkka ihan hyväkin, voi olla esim 4000€/kk jos on pitkä kokemus ja on vaikkapa lukiossa aineopettajana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muuhun en ota kantaa, täällä ollaan mainittu jo monen monta puolta opettajan työstä, mutta ns. vanhempainvartteihin (vanha nimitys) ja niistä saataviin korvauksiin sanon minäkin sanasen. Omassa kaupungissani, joka väkiluvultaan kuuluu Suomen viiden suurimman kaupungin joukkoon, ei kyseisistä tapaamisista makseta mitään erillistä korvausta. Omat tapaamiset kestivät 30 min - 60 min ja niitä oli siis senverran kuin luokassani on oppilaita eli 27. 

Tiedän, että n. 90 prosentissa näistä tapaamisista opettajalle ei makseta lisäkorvausta eivätkä ne useinkaan kestä vain 15 minuuttia. En valita vaan kerron vain tosiasiat. 

Ei tietenkään makseta erillistä palkkaa vaan se kuuluu siihen opettajan perustyöhön. Outoa että opetusvelvollisuus 20 tuntia tuntuu olevan ainoa mihin se hyvä kuukausipalkka ulottuu. Kaikesta muusta halutaan erillinen korvaus.

On kyllä naurettavaa. Jos koulu loppuu klo.14 ja vanhempainvartteja pitää klo.14-16 niin ylityökorvauksiako pitäisi saada? Lisäksi jos vanhempainvartit venyy jatkuvasti 30-60min niin voisi opettaja miettiä omaa ammattitaitoaankin. Ei se perheen vika ole, eikä kauhean kivaa varmaan niillekään, jotka oven takana odottavat omaa vuoroaan. Täällä ainakin vartti on vartti ja ajat annettu sen mukaan. Jos asia venyy niin sitä voi/pitää jatkaa toisella ajalla ja ennen kaikkea opetella viemään keskustelua niin, että se pysyy asiassa. Kyllä omassa työssänikin palaverit kestäisi tuntikausia jos palaverin pitäjä ei keskeyttäisi puheita siinä vaiheessa, kun mennään ihan ohi aiheen.

Ja toinen valittaa, kun lasten ollessa pieniä piti aina olla yksin niiden kanssa loma-aikoina, kun puoliso oli hoitoalalla sijaisena. Toista se on tehdä vuorotyötä myös ne lasten lomat, Miettiä mihin saa heidät hoitoon tai pärjäävätkö keskenään. Jättää yksin kotiin juhlapyhinä kuten jouluna, äitienpäivänä, säännöllisesti viikonloppuisin ympäri vuoden. Itse olen työni valinnut, eikä vertaaminen auta ja jokaisella on toki oikeus valittaa niistä mitkä omasta näkökulmasta tuntuu rankoilta, mutta ihan oikeasti, jotain rajaa!

Myöskään se, että koette olevanne "päivystysvelvollisia" vanhempien viesteihin yms. iltaisinkin ja vapaalla lienee ihan omassa päässänne. Wilma kiinni iltaisin ja jos työnantaja haluaa, että teidät tavoittaa puhelimitse niin antaa työpuhelimen. Miksi suostutte antamaan omia numeroitanne? Sekään ei ole perheiden vika. Tähän liittyen eräs tuttu opettaja valitti julkisesti somessa, kun vanhemmat lähettää Wilmassa viestejä ihan ihmeellisiin aikoihin ja eikö he tajua, että hän ei voi päivystää 24/7. Vuorotyötä tekevänä itsekin saatan lähettää viestin vaikka keskellä yötä, kun oma rytmi on töiden takia välillä "sekaisin", mutta en nyt kuvittele, että siihen tulisi vastaus heti. Viesteissä onkin se hyvä, että niitä voi lähettää ja niihin voi vastata, kun omaan aikatauluun sopii.

Heti kun nämä asiat sanoo ääneen alkaa yleensä se "ette arvosta opettajan työtä" valitus. Arvostan, mutta nämä marttyyriasenteet työhön liittymättömistä asioista ärsyttää. Työn ja vapaa-ajan erottaminen ja omasta jaksamisesta huolehtiminen on myös osa ammattitaitoa. 

Samaa mieltä. Itsenäiseen asiantuntijatyöhön kuuluu oman työn organisointi, aikataulutus ja ajanhallinta. Asiakastapaamiset ovat aina erilaisia ja toiset mutkikkaampia kuin toiset. Jos kuitenkin jatkuvasti venyttäisin tapaamisia suunnitellusta, olisin jatkuvasti myöhässä seuraavista tapaamisista. Työstä tulisi hallitsematonta kaaosta ja erittäin stressaavaa.

Keskustelua on johdateltava, toki myös kuunneltava. Se vaatii tilanteittaista joustavuutta ja ongelmanratkaisukykyä; jos näyttää, että asia ei ratkeaisi varatussa ajassa, on tehtävä nopeasti päässä suunnitelma jatkosta tai ehdotuksista. Myös käsiteltävien asioiden etukäteissuunnittelu auttaa, miettii jo ennalta ratkaisuja mahdollisiin ongelmiin tai toimintasuunnitelmaa. Yksi hyvin tärkeä taito on esittää reunaehdot jämäkästi, mutta ystävällisesti ja perustellen. Ei ole vielä ongelmia tullut, kun sanoo, että valitettavasti varattu aika on lopussa ja tehdäänkö näin ja näin ja näin, sopiiko tämä? Samalla osoittaa, että on kuunnellut ja halukas vaikuttamaan asiaan siltä osin kun pystyy.

Konkreettisia keskustelun johtamisen esimerkkejä on vaikkapa: meillä on nyt tämän verran aikaa varattu, mitkä olisivat mielestänne tärkeimmät läpikäytävät asiat? Tai "minä kerron ensiksi tästä ja tästä esille nousseesta asiasta nopeasti ja käydään sitten yhteistä keskustelua varatun ajan puitteissa." Ja sitten pitää sen oman puheenvuoron tiiviinä.

Ymmärrät varmaan että jos huoltaja on ensin pari minuuttia myöhässä (erittäin yleistä), sitten kävellään luokkaan, lapsi näyttää piirustuksiaan seinillä ja juttelee kuulumisiaan, tullaan luokkaan, lapsi näyttää pulpettiaan, istutaan alas, keskustelu alkaa... ei tuossa vaiheessa ole järkevää sanoa, että meillä olisi nyt sitten noin 7 minuuttia aikaa... (koska myös luokasta lähtö ja ulko-ovelle seuraavaa vastaanottamaan meneminen taas kestää hetken). Joten varttia ei voi varata, puoli tuntia on optimistinen sekin. Ne asiat, joita huoltajalla voi olla, voivat olla oikeasti isoja. Kuunteleminen vie aikansa. Jos ihminen kokee, ettei tullut kuulluksi, yhteistyön edellytykset jatkossa heikkenevät. Aikaa on siis varattava ja keskustelujen väliin on varattava tyhjää aikaa. sille ei vaan voi mitään. Joten esim 16-18 ehtii minun aikataulutuksessa max kolme keskustelua eikä syy ole minun kehittymättömissä fasilitointikyvyissäni. Jostain syystä muuten kaikista venyvimmät keskustelut käydään usein heidän kanssaan, jotka työssään itse oletukseni mukaan vetävät palavereja. Heidän on vaikea olla ”asiakkaan” roolissa? Haluavat palvelua ”koko rahalla”?

No sehän on sitä työnhallintaa, että kokemuksella huomioi, kuinka paljon aikaa tällaiseen kuuluu "oheistoimintoineen". Mikä vika puolessa tunnissa, 30 oppilaan kanssa tähän menee kaksi viikkoa, eli 10 työpäivää. Koko vuodesta. En puhunut mitään ajoista, vaan ajanhallinnasta. Hyvin voi kertomastasi päätellä, että 10 min. muuhun ja 20min. keskustellaan. Jos asiakas on myöhässä, niin ei ole ainakaan itselläni mahdollisuutta viivyttää koko päivän aikataulua sen perusteella. Tässä voi kuitenkin purkaa tilannetta, "no sattuuhan sitä kaikille, olipa harmi että kävi noin, kiva että pääsitte/ehditte kuitenkin ja ehditään käydä vielä nämä läpi kuitenkin" jne.

Keksit nyt vaan tekosyitä, miten ei ole mitenkään mahdollista suoriutua tästäkään hommasta, koska syy a, b ja c, joihin et voi vaan varautua. Sanoin myös, että itselleni ei ole tullut ongelmia kanssakäymisen aka asiakkaan kuulluksi tulemisen kanssa, turhaan siitä saarnaat. Heillekin usein mielekkäämpää kun hommat hoituvat empaattisesti, mutta organisoidusti ja tehokkaasti. En koskaan anna mahdollisen kiireen näkyä tapaamisissa, koska se ei ole heidän ongelmansa tai edistä tilannetta mitenkään. Ja myös minun työssäni asiat ovat ajoittain isoja, hyvin isoja ja hyvin sensitiivisiä.

Kommentoin ketjua (vielä) lukematta.

Olen opettaja, ja teen sen verran työtä kuin mielestäni palkkaa vasten on kohtuullista. Jos aika ei riitä, niin silloin ei voi kunnolla suunnitella tunteja etukäteen. Ei ole minun ongelmani. Kunta on hyväksi nähnyt sen, että ryhmäkoot ovat valtavia. Täytyy minun jollain aikavälillä saada kirjalliset työt ja kokeetkin tarkistettua, ja en aio tehdä sitä öisin kuten jotkut kollegat. Minulla on oikeus yöuniini, vapaa-aikaan ja yksityiselämään. On täysin omalla vastuullani rajata työaika kohtuulliseksi.

Muutetaan opettajien sopimus sellaiseksi, että työaika työpaikalla on normaali 40 h per viikko, ja lomat se perus 5 viikkoa vuodessa. Kun mukulat on lomalla, käytetään aika seuraavan vuoden suunnitelmiin, valmisteluun, hojkseihin ynnä muuhun.

Itseäni lastenpsykiatrina kututtaa, kun huolentäyteisiä yhteydenottoja ja lähetteitä tulvii polille toukokuussa, ja kesäkuussa ei ainuttakaan opettjaa ole enää mahdollista saada minnekään neuvotteluun. Eikä niitä ole tavoitettavissa ennen kuin syksyllä. 

Vierailija kirjoitti:

Kommentoin ketjua (vielä) lukematta.

Olen opettaja, ja teen sen verran työtä kuin mielestäni palkkaa vasten on kohtuullista. Jos aika ei riitä, niin silloin ei voi kunnolla suunnitella tunteja etukäteen. Ei ole minun ongelmani. Kunta on hyväksi nähnyt sen, että ryhmäkoot ovat valtavia. Täytyy minun jollain aikavälillä saada kirjalliset työt ja kokeetkin tarkistettua, ja en aio tehdä sitä öisin kuten jotkut kollegat. Minulla on oikeus yöuniini, vapaa-aikaan ja yksityiselämään. On täysin omalla vastuullani rajata työaika kohtuulliseksi.

Koetko työsi sitten kohtuuttomaksi tai raskaaksi? Vaikuttaa siltä, että osaat priorisoida ja ajankäyttö on tasapainossa.

Eiköhän tässä pointin pitänyt olla, että oppilaat ja huoltajat voisivat arvostaa opettajan työaikaa. Joskus tuntuu kurjalta, kun pidetään itsestään selvyytenä.

Esimerkiksi kun olisi muuten voinut nukkua pidempään mutta tulee aamuksi palaveriin vain todetakseen, että huoltaja ei vaivautunut paikalle. Tai kun pyydetään tukiopetusta ja jää tuntiensa jälkeen odottamaan oppilasta, joka sitten karkaakin paikalta. Näin kävi kerran minulle ja laitoin tukaria vaatoneelle äidille tiedon siitä Wilmaan. Äiti vastasi, että toivoo minulta toisenlaista asennetta. Tai kun kerran yhden laiskurin äiti ehdotti, että pidän poikaa aina koulun jälkeen läksykerhossa. Noh, en kyllä palkatta.

Monesti teen ihan mielelläni oppilaiden eteen asioita laskematta työtunteja, varsinkin jos tunnen, että vaivannäköä edes vähän arvostetaan. Mutta ei tunnu kivalta, kun odotetaan ja vaaditaan palkattomia hommia ja suhtaudutaan kuin ope asuisi koululla vain odottelemassa oppilaita ja huoltajia.

Minulle tuo on se pointti, ei kisa siitä, kuka tekee enemmän ja kenellä on vaikein työ. Itse yritän aina hoitaa asiat nopeasti ja olla viemättä toisten ammattilaisten aikaa turhaan ja olen kiitollinen, kun huomaan, että palveluun panostetaan enemmän kuin olisi pakko.

T. Ope

Opettajat saavat kuukausipalkkaa, joka perustuu opetusvelvollisuuteen. Eri aineiden opettajilla ov vaihtelee yläkoulussa 18-24 tunnin välillä. Äidinkielenopettajien opetusvelvollisuus on pienin, 18 viikkotuntia, ja taide- ja taitoaineissa suurin, 23-24 vt. Kielissä ja matemaattisissa aineissa 20-21. Yllättävää mielestäni on, että uskonnon ja ET:n sekä historian, yhteiskuntaopin ja bi-ge -opettajilla ov on ymmärtääkseni 23 vt. Palkkaan vaikuttavat myös ikälisät ja luokanvalvojuudesta saa suunnilleen 140€/kk. Opetusvelvollisuuspalkkaus on vanha järjestelmä eikä varmaankaan ihan oikeudenmukainen. Tämä on yksi syy, miksi OAJ kokeili kokonaistyöaikaan siirtymistä. Opettajat eivät keskimäärin tästä ole innostuneet.

Kaikki oheistyö eli tuntien suunnittelu ja jälkityöt, kokeiden suunnittelu ja korjaaminen, välituntivalvonnat, vanhempainvartit ja muut oppilashuollon mahdolliset kokoukset, jälki-istuntovalvonnat, koulun toiminnan suunnittelu ja kokoukset ym. kuuluvat normaaliin viikottaiseen työhön. Työaika itselläni on varmaan keskimäärin siten normaali 38-40. On helpompia viikkoja ja koeruuhka-aikaan pidempiä.

En valita. Työ on itsenäistä ja luovaa ja kaikkeen pystyy itse vaikuttamaan.

Vierailija kirjoitti:

Muutetaan opettajien sopimus sellaiseksi, että työaika työpaikalla on normaali 40 h per viikko, ja lomat se perus 5 viikkoa vuodessa. Kun mukulat on lomalla, käytetään aika seuraavan vuoden suunnitelmiin, valmisteluun, hojkseihin ynnä muuhun.

Itseäni lastenpsykiatrina kututtaa, kun huolentäyteisiä yhteydenottoja ja lähetteitä tulvii polille toukokuussa, ja kesäkuussa ei ainuttakaan opettjaa ole enää mahdollista saada minnekään neuvotteluun. Eikä niitä ole tavoitettavissa ennen kuin syksyllä. 

Kannattaa miettiä, mihin opettajan työn etujen vähentäminen johtaa. Esimerkiksi Ruotsissa se on aiheuttanut jo sen, että opettajankoulutus ei enää nuoria kiinnosta ja opettajat vaihtavat alaa. Siellä värvätään eläkkeellä olevia opettajia takaisin hommiin.

Jos lomat viedään, monelle opettajalle tulee mieleen, että ehkä voisi vaihtaa helpompiin hommiin. Kyllä ihminen, joka on pystynyt valmistumaan vaikka matikan tai äikänopeksi voi työllistyä ja /tai pätevöityä muuallekin. Ehkäpä insinöörinä tai kustannustoimittajana pääsisi vähemmillä vittuiluilla?

Omaiseni on kroonisesti sairas. Kyllä monena kesänä on ollut ikävä tilanne, kun lääkäri on ollut lomilla. Palaa kuulemma kuukauden päästä. No semmoista se on.

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän tässä pointin pitänyt olla, että oppilaat ja huoltajat voisivat arvostaa opettajan työaikaa. Joskus tuntuu kurjalta, kun pidetään itsestään selvyytenä.

Esimerkiksi kun olisi muuten voinut nukkua pidempään mutta tulee aamuksi palaveriin vain todetakseen, että huoltaja ei vaivautunut paikalle. Tai kun pyydetään tukiopetusta ja jää tuntiensa jälkeen odottamaan oppilasta, joka sitten karkaakin paikalta. Näin kävi kerran minulle ja laitoin tukaria vaatoneelle äidille tiedon siitä Wilmaan. Äiti vastasi, että toivoo minulta toisenlaista asennetta. Tai kun kerran yhden laiskurin äiti ehdotti, että pidän poikaa aina koulun jälkeen läksykerhossa. Noh, en kyllä palkatta.

Monesti teen ihan mielelläni oppilaiden eteen asioita laskematta työtunteja, varsinkin jos tunnen, että vaivannäköä edes vähän arvostetaan. Mutta ei tunnu kivalta, kun odotetaan ja vaaditaan palkattomia hommia ja suhtaudutaan kuin ope asuisi koululla vain odottelemassa oppilaita ja huoltajia.

Minulle tuo on se pointti, ei kisa siitä, kuka tekee enemmän ja kenellä on vaikein työ. Itse yritän aina hoitaa asiat nopeasti ja olla viemättä toisten ammattilaisten aikaa turhaan ja olen kiitollinen, kun huomaan, että palveluun panostetaan enemmän kuin olisi pakko.

T. Ope

Tuossa työaikaan kuulumattomattomassa työssä tuntuu tulevan helposti asenneongelma. Ihankuin olisi oletus, että sen pitäisi olla aidosti omaa aikaa, ja kun täytyy hoitaa työhön kuuluvat tehtävät, jotka voi siis itse ajoittaa, revitään ne selkänahasta ja siitä ajasta pitäisi muiden olla extrakiitollinen, että vaivaudutaan. Jos ajattelet, että se aamun tunti on työaikaasi ja vanhempi ei tule paikalle, voit vain tehdä muita töitä senkin ajan. Tai korjata kokeita kun jälkkäriin määrätty tyyppi lähtee litomaan (ehkä olisit käyttänyt ajan muutenkin näin). Käyhän sitä muillekin, että tapaamisia peruuntuu, silti ei voi lähteä hippaloimaan pois töistä työajalla, vaan tehdään jotain muuta. Saati että olisi voinut nukkua senkin ajan.

Samahan se liukuvassa työajassa, voi kyllä tulla myöhemmin ja nukkua pidempään, mutta se tarkoittaa, että sitten ollaan töissä pidempään. Eikä niin, että sitten siitä pidemmästä työpäivästä uhriudutaan ja yhtäkkiä olisikin oikeus ja kohtuus, että joka päästä voi työpäivää typistää, koska ei vaan huvita tuhlata omaa aikaa. Aika harvassa työssä kumarretaan, kun työntekijä suvaitsee saapua paikalle, vaikka toki jokainen toivoo oman työn olevan merkityksellistä.

En oikein ymmärrä tätä jatkuvaa tuntien ja kokeiden suunnittelemista. Vaihtuuko opettajalla opetettavat aineet aina uusiksi joka vuosi? Luulisi, että aika samoina pysyvät. Ehkä ensimmäisenä vuonna joutuu suunnittelemaan paljonkin, mutta seuraavana vuonna suunnitelmat on jo kertaalleen tehty. Normaalijärjellä ja muistilla varustettu ihminen pystyy hyödyntämään edellisiä suunnitelmiaan. Kielissä ja matematiikassa, historiassa, kemiassa, fysiikassa ja muissakin lukuaineissa perusasiat pysyvät samoina, vai keksivätkö nykyajan opettajat uusia kielioppisääntäjä ja sanoja ilman palkkaa kotonaan yötä myöten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän tässä pointin pitänyt olla, että oppilaat ja huoltajat voisivat arvostaa opettajan työaikaa. Joskus tuntuu kurjalta, kun pidetään itsestään selvyytenä.

Esimerkiksi kun olisi muuten voinut nukkua pidempään mutta tulee aamuksi palaveriin vain todetakseen, että huoltaja ei vaivautunut paikalle. Tai kun pyydetään tukiopetusta ja jää tuntiensa jälkeen odottamaan oppilasta, joka sitten karkaakin paikalta. Näin kävi kerran minulle ja laitoin tukaria vaatoneelle äidille tiedon siitä Wilmaan. Äiti vastasi, että toivoo minulta toisenlaista asennetta. Tai kun kerran yhden laiskurin äiti ehdotti, että pidän poikaa aina koulun jälkeen läksykerhossa. Noh, en kyllä palkatta.

Monesti teen ihan mielelläni oppilaiden eteen asioita laskematta työtunteja, varsinkin jos tunnen, että vaivannäköä edes vähän arvostetaan. Mutta ei tunnu kivalta, kun odotetaan ja vaaditaan palkattomia hommia ja suhtaudutaan kuin ope asuisi koululla vain odottelemassa oppilaita ja huoltajia.

Minulle tuo on se pointti, ei kisa siitä, kuka tekee enemmän ja kenellä on vaikein työ. Itse yritän aina hoitaa asiat nopeasti ja olla viemättä toisten ammattilaisten aikaa turhaan ja olen kiitollinen, kun huomaan, että palveluun panostetaan enemmän kuin olisi pakko.

T. Ope

Tuossa työaikaan kuulumattomattomassa työssä tuntuu tulevan helposti asenneongelma. Ihankuin olisi oletus, että sen pitäisi olla aidosti omaa aikaa, ja kun täytyy hoitaa työhön kuuluvat tehtävät, jotka voi siis itse ajoittaa, revitään ne selkänahasta ja siitä ajasta pitäisi muiden olla extrakiitollinen, että vaivaudutaan. Jos ajattelet, että se aamun tunti on työaikaasi ja vanhempi ei tule paikalle, voit vain tehdä muita töitä senkin ajan. Tai korjata kokeita kun jälkkäriin määrätty tyyppi lähtee litomaan (ehkä olisit käyttänyt ajan muutenkin näin). Käyhän sitä muillekin, että tapaamisia peruuntuu, silti ei voi lähteä hippaloimaan pois töistä työajalla, vaan tehdään jotain muuta. Saati että olisi voinut nukkua senkin ajan.

Samahan se liukuvassa työajassa, voi kyllä tulla myöhemmin ja nukkua pidempään, mutta se tarkoittaa, että sitten ollaan töissä pidempään. Eikä niin, että sitten siitä pidemmästä työpäivästä uhriudutaan ja yhtäkkiä olisikin oikeus ja kohtuus, että joka päästä voi työpäivää typistää, koska ei vaan huvita tuhlata omaa aikaa. Aika harvassa työssä kumarretaan, kun työntekijä suvaitsee saapua paikalle, vaikka toki jokainen toivoo oman työn olevan merkityksellistä.

Niin, sittenhän tehdystä työstä kuuluisi saada korvaus palkan lisäksi. Kyllä opettajankin pitäisi tietää, että opetusvelvollisuus on vain osa työtä.

Näin jonkin aikaa kokonaistyöaikaa tehneenä ammatinopettajana voin todeta että opetusvelvollisuuteen perustuva työaika oli parempi. Meillä on siis opettajia, jotka eivät juurikaan enää opeta, vaan haalivat kalenterin täyteen kaikkea muuta helpompaa puuhaa, jolla saavat tunnit täyteen. En ymmärrä, miksi edes ovat opettajia, kun eivät ilmeisesti haluakaan opettaa.

Pysykää vaan peruskoulussa opetusvelvollisuudessa, kyllä opettajan päätyö pitää olla opettaminen. Sihteerit ja projektihemmot saa olla erikseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutetaan opettajien sopimus sellaiseksi, että työaika työpaikalla on normaali 40 h per viikko, ja lomat se perus 5 viikkoa vuodessa. Kun mukulat on lomalla, käytetään aika seuraavan vuoden suunnitelmiin, valmisteluun, hojkseihin ynnä muuhun.

Itseäni lastenpsykiatrina kututtaa, kun huolentäyteisiä yhteydenottoja ja lähetteitä tulvii polille toukokuussa, ja kesäkuussa ei ainuttakaan opettjaa ole enää mahdollista saada minnekään neuvotteluun. Eikä niitä ole tavoitettavissa ennen kuin syksyllä. 

Kannattaa miettiä, mihin opettajan työn etujen vähentäminen johtaa. Esimerkiksi Ruotsissa se on aiheuttanut jo sen, että opettajankoulutus ei enää nuoria kiinnosta ja opettajat vaihtavat alaa. Siellä värvätään eläkkeellä olevia opettajia takaisin hommiin.

Jos lomat viedään, monelle opettajalle tulee mieleen, että ehkä voisi vaihtaa helpompiin hommiin. Kyllä ihminen, joka on pystynyt valmistumaan vaikka matikan tai äikänopeksi voi työllistyä ja /tai pätevöityä muuallekin. Ehkäpä insinöörinä tai kustannustoimittajana pääsisi vähemmillä vittuiluilla?

Omaiseni on kroonisesti sairas. Kyllä monena kesänä on ollut ikävä tilanne, kun lääkäri on ollut lomilla. Palaa kuulemma kuukauden päästä. No semmoista se on.

voisiko opettajat vihdoin kertoa, mihin töihin meinaavat lähteä, jos lomat esim lyhennetään. Tuhannet opettajat ryntäävät työmarkkinoille ja luulevat saavansa helpomman työpaikan nykyisen työttömyyden aikana.

Vaikka lomia lyhennettäisiin ja siirryttäisiin normaaliin työaikaan, nuoret tulevat pyrkimään opettajakoulutukseen, koska sillä alalla on töitä. Samoin hoitajat itkevät, että ellei saa lisää palkkaa, niin lähtevät muihin töihin. Tätä itkua on kuunneltu 20 vuotta. Olen itsekkin siis hoitaja ja huvittaa ja vituttaa kuunnella sitä marinaa. Silti kukaan tuttavahoitajista ei ole vaihtanut alaa, vaikka on itkenyt vuosia, että me kaikki hoitsut vaihdetaan alaa, lällästilää, mitäs sitten. 

Tyhjää höpinää siis opettajillakin, että sanoin joukoin lähtevät muualle töihin. Kertokaapa nykyisten työmarkkinoiden aikana, mistä löydetään tuhansille opettajille siisti sisätyö ja hyväpalkkainen.

Vierailija kirjoitti:

Muutetaan opettajien sopimus sellaiseksi, että työaika työpaikalla on normaali 40 h per viikko, ja lomat se perus 5 viikkoa vuodessa. Kun mukulat on lomalla, käytetään aika seuraavan vuoden suunnitelmiin, valmisteluun, hojkseihin ynnä muuhun.

Itseäni lastenpsykiatrina kututtaa, kun huolentäyteisiä yhteydenottoja ja lähetteitä tulvii polille toukokuussa, ja kesäkuussa ei ainuttakaan opettjaa ole enää mahdollista saada minnekään neuvotteluun. Eikä niitä ole tavoitettavissa ennen kuin syksyllä. 

Kylläpä ketkuttaa. Ei ole kuraattoreista ja psykologeista työvuoden aikana mitään apuja. Sossujen asenne on myös opettajia syyllistävä. Moni ilmeisesti nauttii täälläkin opettajien mollaamisesta. :) Huvinsa kullakin.

Jos kesälomia lyhennettäisiin ja syötöisiin muitakin lomia, olisi todella harkittava alan vaihtoa. Sen verran sekopäistä sakkia on oppilaissa ja vanhemmissa. Kesäkuu menee toipuessa ja heinäkuussa loppuu painajaiset. Vielä 26 vuotta eläkeikään olisi jaksettava....t.yläkoulun ope

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muuhun en ota kantaa, täällä ollaan mainittu jo monen monta puolta opettajan työstä, mutta ns. vanhempainvartteihin (vanha nimitys) ja niistä saataviin korvauksiin sanon minäkin sanasen. Omassa kaupungissani, joka väkiluvultaan kuuluu Suomen viiden suurimman kaupungin joukkoon, ei kyseisistä tapaamisista makseta mitään erillistä korvausta. Omat tapaamiset kestivät 30 min - 60 min ja niitä oli siis senverran kuin luokassani on oppilaita eli 27. 

Tiedän, että n. 90 prosentissa näistä tapaamisista opettajalle ei makseta lisäkorvausta eivätkä ne useinkaan kestä vain 15 minuuttia. En valita vaan kerron vain tosiasiat. 

Ei tietenkään makseta erillistä palkkaa vaan se kuuluu siihen opettajan perustyöhön. Outoa että opetusvelvollisuus 20 tuntia tuntuu olevan ainoa mihin se hyvä kuukausipalkka ulottuu. Kaikesta muusta halutaan erillinen korvaus.

On kyllä naurettavaa. Jos koulu loppuu klo.14 ja vanhempainvartteja pitää klo.14-16 niin ylityökorvauksiako pitäisi saada? Lisäksi jos vanhempainvartit venyy jatkuvasti 30-60min niin voisi opettaja miettiä omaa ammattitaitoaankin. Ei se perheen vika ole, eikä kauhean kivaa varmaan niillekään, jotka oven takana odottavat omaa vuoroaan. Täällä ainakin vartti on vartti ja ajat annettu sen mukaan. Jos asia venyy niin sitä voi/pitää jatkaa toisella ajalla ja ennen kaikkea opetella viemään keskustelua niin, että se pysyy asiassa. Kyllä omassa työssänikin palaverit kestäisi tuntikausia jos palaverin pitäjä ei keskeyttäisi puheita siinä vaiheessa, kun mennään ihan ohi aiheen.

Ja toinen valittaa, kun lasten ollessa pieniä piti aina olla yksin niiden kanssa loma-aikoina, kun puoliso oli hoitoalalla sijaisena. Toista se on tehdä vuorotyötä myös ne lasten lomat, Miettiä mihin saa heidät hoitoon tai pärjäävätkö keskenään. Jättää yksin kotiin juhlapyhinä kuten jouluna, äitienpäivänä, säännöllisesti viikonloppuisin ympäri vuoden. Itse olen työni valinnut, eikä vertaaminen auta ja jokaisella on toki oikeus valittaa niistä mitkä omasta näkökulmasta tuntuu rankoilta, mutta ihan oikeasti, jotain rajaa!

Myöskään se, että koette olevanne "päivystysvelvollisia" vanhempien viesteihin yms. iltaisinkin ja vapaalla lienee ihan omassa päässänne. Wilma kiinni iltaisin ja jos työnantaja haluaa, että teidät tavoittaa puhelimitse niin antaa työpuhelimen. Miksi suostutte antamaan omia numeroitanne? Sekään ei ole perheiden vika. Tähän liittyen eräs tuttu opettaja valitti julkisesti somessa, kun vanhemmat lähettää Wilmassa viestejä ihan ihmeellisiin aikoihin ja eikö he tajua, että hän ei voi päivystää 24/7. Vuorotyötä tekevänä itsekin saatan lähettää viestin vaikka keskellä yötä, kun oma rytmi on töiden takia välillä "sekaisin", mutta en nyt kuvittele, että siihen tulisi vastaus heti. Viesteissä onkin se hyvä, että niitä voi lähettää ja niihin voi vastata, kun omaan aikatauluun sopii.

Heti kun nämä asiat sanoo ääneen alkaa yleensä se "ette arvosta opettajan työtä" valitus. Arvostan, mutta nämä marttyyriasenteet työhön liittymättömistä asioista ärsyttää. Työn ja vapaa-ajan erottaminen ja omasta jaksamisesta huolehtiminen on myös osa ammattitaitoa. 

Samaa mieltä. Itsenäiseen asiantuntijatyöhön kuuluu oman työn organisointi, aikataulutus ja ajanhallinta. Asiakastapaamiset ovat aina erilaisia ja toiset mutkikkaampia kuin toiset. Jos kuitenkin jatkuvasti venyttäisin tapaamisia suunnitellusta, olisin jatkuvasti myöhässä seuraavista tapaamisista. Työstä tulisi hallitsematonta kaaosta ja erittäin stressaavaa.

Keskustelua on johdateltava, toki myös kuunneltava. Se vaatii tilanteittaista joustavuutta ja ongelmanratkaisukykyä; jos näyttää, että asia ei ratkeaisi varatussa ajassa, on tehtävä nopeasti päässä suunnitelma jatkosta tai ehdotuksista. Myös käsiteltävien asioiden etukäteissuunnittelu auttaa, miettii jo ennalta ratkaisuja mahdollisiin ongelmiin tai toimintasuunnitelmaa. Yksi hyvin tärkeä taito on esittää reunaehdot jämäkästi, mutta ystävällisesti ja perustellen. Ei ole vielä ongelmia tullut, kun sanoo, että valitettavasti varattu aika on lopussa ja tehdäänkö näin ja näin ja näin, sopiiko tämä? Samalla osoittaa, että on kuunnellut ja halukas vaikuttamaan asiaan siltä osin kun pystyy.

Konkreettisia keskustelun johtamisen esimerkkejä on vaikkapa: meillä on nyt tämän verran aikaa varattu, mitkä olisivat mielestänne tärkeimmät läpikäytävät asiat? Tai "minä kerron ensiksi tästä ja tästä esille nousseesta asiasta nopeasti ja käydään sitten yhteistä keskustelua varatun ajan puitteissa." Ja sitten pitää sen oman puheenvuoron tiiviinä.

Ymmärrät varmaan että jos huoltaja on ensin pari minuuttia myöhässä (erittäin yleistä), sitten kävellään luokkaan, lapsi näyttää piirustuksiaan seinillä ja juttelee kuulumisiaan, tullaan luokkaan, lapsi näyttää pulpettiaan, istutaan alas, keskustelu alkaa... ei tuossa vaiheessa ole järkevää sanoa, että meillä olisi nyt sitten noin 7 minuuttia aikaa... (koska myös luokasta lähtö ja ulko-ovelle seuraavaa vastaanottamaan meneminen taas kestää hetken). Joten varttia ei voi varata, puoli tuntia on optimistinen sekin. Ne asiat, joita huoltajalla voi olla, voivat olla oikeasti isoja. Kuunteleminen vie aikansa. Jos ihminen kokee, ettei tullut kuulluksi, yhteistyön edellytykset jatkossa heikkenevät. Aikaa on siis varattava ja keskustelujen väliin on varattava tyhjää aikaa. sille ei vaan voi mitään. Joten esim 16-18 ehtii minun aikataulutuksessa max kolme keskustelua eikä syy ole minun kehittymättömissä fasilitointikyvyissäni. Jostain syystä muuten kaikista venyvimmät keskustelut käydään usein heidän kanssaan, jotka työssään itse oletukseni mukaan vetävät palavereja. Heidän on vaikea olla ”asiakkaan” roolissa? Haluavat palvelua ”koko rahalla”?

No sehän on sitä työnhallintaa, että kokemuksella huomioi, kuinka paljon aikaa tällaiseen kuuluu "oheistoimintoineen". Mikä vika puolessa tunnissa, 30 oppilaan kanssa tähän menee kaksi viikkoa, eli 10 työpäivää. Koko vuodesta. En puhunut mitään ajoista, vaan ajanhallinnasta. Hyvin voi kertomastasi päätellä, että 10 min. muuhun ja 20min. keskustellaan. Jos asiakas on myöhässä, niin ei ole ainakaan itselläni mahdollisuutta viivyttää koko päivän aikataulua sen perusteella. Tässä voi kuitenkin purkaa tilannetta, "no sattuuhan sitä kaikille, olipa harmi että kävi noin, kiva että pääsitte/ehditte kuitenkin ja ehditään käydä vielä nämä läpi kuitenkin" jne.

Keksit nyt vaan tekosyitä, miten ei ole mitenkään mahdollista suoriutua tästäkään hommasta, koska syy a, b ja c, joihin et voi vaan varautua. Sanoin myös, että itselleni ei ole tullut ongelmia kanssakäymisen aka asiakkaan kuulluksi tulemisen kanssa, turhaan siitä saarnaat. Heillekin usein mielekkäämpää kun hommat hoituvat empaattisesti, mutta organisoidusti ja tehokkaasti. En koskaan anna mahdollisen kiireen näkyä tapaamisissa, koska se ei ole heidän ongelmansa tai edistä tilannetta mitenkään. Ja myös minun työssäni asiat ovat ajoittain isoja, hyvin isoja ja hyvin sensitiivisiä.

Keksin tekosyitä, kun kerron että vartiksi suunniteltuun keskusteluun kuluu oikeasti puoli tuntia ja että siihen on varattava 45 minuuttia? Ei, nuo selitykseni eivät olleet tekosyitä vaan perusteluja, kuvausta elävästä elämästä jotta hahmottuu, mihin se aika kuluu, vaikka luokanope olisi taitava. 25 oppilasta, 45 minuuttia, osalle pidemmin koska tehtävä oppimissuunnitelmia. Se on noin 20 tuntia työtä, joka on tehtävä työnantajan määräämänä aikana esim syyskuussa ja huhtikuussa. Se on minusta paljon ja kuormittaa minua. Hyvä, että muut ammattilaiset eivätkä kaikki luokanopettajatkaan koe näin.