Moni vanhempi luulee opettajan saavan palkkaa esim. suunnittelusta, palavereista tai jälki-istunnon valvomisesta.

Nyt ovat opet toteamassa, että liika on liikaa. Omasta koulusta on lähtenyt tänä syksynä 25% opettajista. Pätevää matematiikan opettajaa ei olla vieläkään saatu, vaikka paikka on ollut auki kesästä asti : (

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisin opettajana ihan hiljaa, teillä on meinaan verran hyvä palkka kuitenkin sekä ruhtinaalliset lomat vuosittain - en kehtaisi opettaja valittaa.

Niin, ajattele, että luokanvalvojuudestakin saa semmoisen sata euroa kuussa! Siitä tulee huikeat neljä viisi euroa per oppilas. Kannattaa muistaa tämä, kun haluaa puhelussa vielä kerran kertoa, miten nicopetterin isosisko muutti omilleen ja kuinka exäsi on paska.

Perhepäivähoitaja saattaa saada 6-7 euroa palkkaa tunnilta. Älä kuule valita yhtään. Tekee 40 tuntia viikossa töitä eikä voi yhtään vaikuttaa työaikoihinsa.

Perhepäivähoitaja ei ole käynyt lukioa.

Eikä opiskellut yliopistossa, eikä suorittanut auskoltointia tai siis opetusharjoittelua.

Että on siinä melkoinen ero.

Vai niin. Tunnen henkilökohtaisesti kaksi pph:ta, joilla on lastentarhan opettajan pätevyys.

Up

No niinhän ne saakin. Esim välituntivalvonta ja ruokailun valvonta kuuluu työaikaan. Muutenhan opettajille maksettaisiin 45 minuutista töitä per tunti.

Opetusvelvollisuustuntimäärä/ viikko vaihtelee aineen mukaan ja on selkeästi korkein luokanopettajalla.

Täysillä opv-tunneilla saa täyden palkan, vajailla vajaan ja ylittäviltä tunneilta ylituntipalkkion, joka on 0.8x tuntipalkaksi muutettu palkka (hassua, eikö totta, muilla aloilla ylitöistä saa täyden palkan). Sama koskee tukitunteja, joita usein tarvitsevat juuri raskassoutuisimmat oppilaat, joten tukitunti on usein epämotivoiva nakki ja tavallista huonommalla palkalla open kannalta.

Oppitunti on perusopetuksessa laskennallisesti 60min, joten kaikki välitunnin aikana tapahtuva työ lukeutuu opv-tunteihin.

Lisäksi täytyy tehdä vuodessa 120 tuntia yhteissuunnitteluaikaa ja veso-aikaa. Tuohon pitää sisällyttää kaikki palaverointi kollegojen ja kotien kanssa, arvioinnit, suunnittelu, arviointikeskustelut, materiaalitilaukset tai materiaalin valmistelu, moniammatillinen yhteistyö (esim. yhteydenpito kuraattoriin ja koulupsykologiin) jne.

Jos ei ys-aika riitä, pitää opettajan tehdä vähän keveämmin hommat ja madaltaa rimaa tai tehdä ilmaiseksi. Tämä näkyy vaikkapa siinä, minkä verran viitsii laittaa aikaa Wilmaviestintään tai opetuksen, saati oppimateriaalien eriyttämiseen.

Seuraan ys-aikaani ja jos se tuntuu ylittyvän, teen todellakin vain ihan pakolliset kuviot. Pahimpia ys-resurssin syöjiä suuren luokkakoon lisäksi ovat erityisoppilaat, sillä eriyttäminen vie paljon suunnitteluaikaa ja materiaaleja pitää etsiä ja tehdä erikseen yhtä oppilasta varten. Saman oppilaan asioita saa jauhaa lukuisissa palavereissa ja naputella vähän väliä viestejä Wilmaan. Kaikki tuo on muulta luokalta pois, kun ys-aikaa ei riitä enää kivojen kokonaisuuksien suunnitteluun tai vaikkapa sanalliseen palautteeseen kirjoitelman tarkistamisen yhteydessä.

Jatkuva ilmaisen työn tekeminen vaikuttaa katkeroittavan useita opettajia, joten itse olen valinnut tuntiseurannan, enkä ys-aikaani ylitä. Pysyn hyvällä tuulella ja hyvässä vireessä mikä on varmasti oppilaille hienoja projekteja tärkeämpää.

Seuraukset: Huoltajille olen etäinen, koska viestin vain pakolliset, sillä muuhun ei aika riitä. En myöskään eriytä niin hyvin kuin osaisin, vaan sen verran kuin ehdin ja pidän palavereja ja tukitunteja vain äärimmäisen pakon edessä. En siirrä oppilaita tehostettuun tukeen kuin aivan pakotettuna, ettei tule aikaa syöviä paperihommia ja tapaamisia. Jälki-istuntoja en anna niin ei tarvitse valvoa. Kiusaamiset selvitän tapauksessa tiukasti pysyen välitunnin aikana ja mitään isoja kaverisuhdevyyhtejä tai koulussa viihtymisiä tai ahdistuksia tai olotiloja en pengo (soittakoot huoltajat kuraattorille tai koulupsykologille, he ovat sitä varten, minä en ole heidän jonojensa purkaja). Näin saan maksullisen ys-ajan riittämään.

Yläraja luokkien oppilasmäärälle ja erityisluokkien takaisin tuominen systeemiin ratkaisisi paljon.

Tiukemmat kriteerit luokalta siirtymiselle ja herkempi luokalle jättäminen auttaisi varmasti esim. matematiikanopettajien pulaan, kun yläluokille ei tultaisi enää ihan ilman taitoja. Pahimmat olisivat jo jääneet luokalle oppimaan lisää ja pahimmat ohjautuneet erityisluokille.