Lue keskustelun säännöt.
Onko muillakin nyt korona-aikaan samanlaista: töihin, ilta sohvalla, nukkumaan - töihin, ilta sohvalla, nukkumaan..
19.01.2021 |
Joka päivä samanlainen. Ei voi tavata ketään, ei ole mitään menoja, ei harrastuksia, ei mitään. Ei viitsi lähteä mihinkään, kun ylimääräistä menemistä pitäisi rajoittaa.
Lastenkin harrastukset ovat kaikki katkolla. Joitain etäjuttuja on, mutta nehän ovat siis kotona. Lapset teini-ikäisiä, jotka nekään eivät näe kavereita livenä, vaan etänä tai ulkona kävelyillä.
Arjessa ei ole mitään, mitä odottaa. Joka päivä samanlainen. Tulen töistä kotiin, niin voin tehdä ruokaa tai jotain kotitöitä, mutta muuten makaan sohvalla ja luen tai katson telkkaria.
Tätä pitäisi jaksaa vielä kuukausikaupalla.
Kommentit (104)
Vierailija kirjoitti:
Ihmeellistä marinaa. Varmaan samoja ihmisiä, jotka joka vuosi valittaa marraskuun pimeydestä, kun minä taas osaan arvostaa vaihtelua ja nauttia siitä.
Ihanaa, että osaat nauttia pandemiasta ja ihmisten hädästä <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tylsää on.
Muutettiin maalta kaupunkiin vuosi sitten, juuri ennen koronaa. Odotukset oli korkealla kaupunkielämästä, tuli korona ja tylsä boooring aika. Etätöissä oltu maaliskuulta lähtien joten kotona aamusta iltaan.
Alkaa ideat jo loppuun. Aluksi sitä hyggeili ja keksi kaikenlaista kotihommaa, kokkausta, keväällä ja kesällä luonnossa liikkuminen oli tärkeää, mutta ei jaksa enää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä sentään saat mennä työpaikalle! Jo se olisi ihanaa! Meillä kaikkien oli pakko siirtyä etätöihin maaliskuussa, sitten toukokuussa alettiin vähän purkaa rajoituksia niin että sai ilmoittautua vapaaehtoiseksi menemään työpaikalle (minä tein välittömästi) joka toinen viikko. Sitten heinäkuusta lokakuuhun sai mennä työpaikalle joka työpäivä. Kunnes marraskuun alusta taas kaikki pakolla etätöihin ja sen jälkeen en ole toimistoa nähnyt. Alkaa enemmän kuin kypsyttää tämä tilanne. Ennen koronaa en tehnyt etätöitä ikinä enkä aio ikinä niitä enää tehdä kunhan tämä tästä normalisoituu.
Ei ole ihanaa. Töissä on niin paljon kontakteja, että se rajoittaa muuta elämää. En voi työssäni välttää kontakteja, joten en voi kutsua meille kotiin ketään, emmekä voi vierailla missään. Olen ollut jo kahdesti koronakaranteenissa, mutta silloinkin vain kaksi päivää kumpanakin kertana, kun jäljitys laahasi. Ei ole todellakaan kivaa elää jatkuvasti varpaillaan ja odottaa, milloin se korona osuu omalle kohdalle. Kuusi työkaveria on jo sairastunut ja kahdella oireet jatkuvat kuukausienkin jälkeen.
ap
Minullakin on töissä paljon kontakteja mutta silti tapaan vapaa-ajalla ihmisiä ihan normaalisti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei. Suunnilleen näin: Herätys, aamukahvi, koira lenkille. Töitä, ruoan laittoa ja siivoilua, mies tulee kotiin, sitten taas koira ulos. Sen jälkeen ruokakauppaan jos tarvitsee, jos ei, niin kaupungille kahvittelemaan ystävän kanssa, jonkun luo kylään, joku tulee meille tai sitten mahdollisesti sekstataan miehen kanssa :)
Päivät menee hirmu nopeasti, koko ajan on jotain puuhaa. Tänään on vapaapäivä, heräsin vähän ennen viittä. Mies lähti duuniin suunnilleen 05.20, juotiin kahvit ja juteltiin sitä ennen. Olen siivonnut, vein koiran puistoon leikkimään, kirjoitin kauppalistan, tilasin netistä vaatteita, laiton pesukoneen pyörimään. Kohta meikkaan, vaihdan vaatteet ja lähden ytimeen kun täytyy käydä Tokmannilla ostamassa tiettyjä tarvikkeita. Samalla käyn jossain syömässä aamiaislounaan. Iltapäivällä on aika läheiseen salonkiin, käyn muotoiluttamassa kulmakarvani pitkästä aikaa.
Sitten taas koiran kanssa ulos ja otan ehkä päiväunet. Mies soittaa kun on tulossa töissä, napaa mut kyytiin kun täytyy lähteä kauppaan, kaapit on sen verran tyhjät. Kun se on hoidettu, on ruoan laiton vuoro. Iltalenkki on aina pitkä, sitten suihkuun ja luultavasti yhdeksän aikaan illalla käperryn äijän viereen katselemaan jotain leffaa.
Huomenna lähden junalla toiseen kaupunkiin kaverin luo kyläilemään.
Turha kai edes mainita, ettei kumpikaan meistä käytä maskeja ikinä. Vaikka mies tekee reissutyötä ympäri Suomea ja näkee satoja ihmisiä päivittäin. Turhaa vouhotusta.
Kiitos itsekkyydestäsi!
Nuoremme kiittävät. He, jotka eivät nyt saa käydä koulua, harrastaa, tavata toisiaan.
Työttömät taiteilijamme, ravintola- ja matkailualan ihmiset kiittävät sinua. He, jotka joutuvat sulkemaan yrityksiään, perumaan konsertteja ja matkoja sinunlaistesi rajoituksista piittaamattomien ihmisten takia.
Minä kiitän sinua. Sinä pitkität kaikkien kärsimystä vähättelemällä koko maailmaa kohdannutta kriisiä.Olen todella pahoillani siitä, ettei sinua ole siunattu älykkyydellä, empatiakyvyllä ja ihmisrakkaudella. Toivottavasti pystyt elämään itsesi kanssa.
Ravintola-alan ihmiset kiittää niitä jotka edelleen käyvät niissä ravintoloissa. Kotiin eristäytyjät ovat vieneet monelta työt ravintola-alalla.
T. Ravintola-alan työntekijä, jolla edelleen on töitä kiitos asiakkaiden!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmeellistä marinaa. Varmaan samoja ihmisiä, jotka joka vuosi valittaa marraskuun pimeydestä, kun minä taas osaan arvostaa vaihtelua ja nauttia siitä.
Ihanaa, että osaat nauttia pandemiasta ja ihmisten hädästä <3
En ole toimintakykyisimmilläni masentuneena ja ahdistuneena, joten mieluummin sopeudun tilanteeseen, jolle en mitään mahda. Nykyhetki on ainoa, mitä ihmisellä on. Voin maata jo parin viikon päästä teholla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei. Suunnilleen näin: Herätys, aamukahvi, koira lenkille. Töitä, ruoan laittoa ja siivoilua, mies tulee kotiin, sitten taas koira ulos. Sen jälkeen ruokakauppaan jos tarvitsee, jos ei, niin kaupungille kahvittelemaan ystävän kanssa, jonkun luo kylään, joku tulee meille tai sitten mahdollisesti sekstataan miehen kanssa :)
Päivät menee hirmu nopeasti, koko ajan on jotain puuhaa. Tänään on vapaapäivä, heräsin vähän ennen viittä. Mies lähti duuniin suunnilleen 05.20, juotiin kahvit ja juteltiin sitä ennen. Olen siivonnut, vein koiran puistoon leikkimään, kirjoitin kauppalistan, tilasin netistä vaatteita, laiton pesukoneen pyörimään. Kohta meikkaan, vaihdan vaatteet ja lähden ytimeen kun täytyy käydä Tokmannilla ostamassa tiettyjä tarvikkeita. Samalla käyn jossain syömässä aamiaislounaan. Iltapäivällä on aika läheiseen salonkiin, käyn muotoiluttamassa kulmakarvani pitkästä aikaa.
Sitten taas koiran kanssa ulos ja otan ehkä päiväunet. Mies soittaa kun on tulossa töissä, napaa mut kyytiin kun täytyy lähteä kauppaan, kaapit on sen verran tyhjät. Kun se on hoidettu, on ruoan laiton vuoro. Iltalenkki on aina pitkä, sitten suihkuun ja luultavasti yhdeksän aikaan illalla käperryn äijän viereen katselemaan jotain leffaa.
Huomenna lähden junalla toiseen kaupunkiin kaverin luo kyläilemään.
Turha kai edes mainita, ettei kumpikaan meistä käytä maskeja ikinä. Vaikka mies tekee reissutyötä ympäri Suomea ja näkee satoja ihmisiä päivittäin. Turhaa vouhotusta.
Typerältä kuulostavaa kohkaamista.
Kertoo älykkyysestä ihan kaiken tuo veuhkoaminen. Tilasin vaatteita netistä. Yök...
Ja kaikenlisäksi vastuutonta touhua kohlottaa pitkin suomea. Tiedoksi täältä koronan sairastaneelta että on todella ikävä tauti joka voi pilata terveyden pitkäksi aikaa, jopa pysyvästi. Vanhemmille aivan varmasti vaarallinen sairaus.:D Aivan. Onhan se nyt ihan kamalaa tilata netistä tarvitsemiaan vaatteita (kengät ja sukkahousuja, edelliset on rikki). Sun mielestä olisi siis parempi, että olisin lähtenyt pyörimään pitkin kauppakeskuksia ostelamaan niitä? Ja totta, onhan siivoaminen ja koiran lenkittäminen, saati ruoan laitto, "typerää kohkaamista". Juu. Junalla kuljen peräti 40km, autoa kun minulla ei päivisin ole, se on miehellä. Kohlotan pitkin Suomea. Tämä selvä.
No niin, jatka sinä vaan kaakattamidta ympäriinsä meikit naamassa kotkotkot kaaak kaaak. Taidat olla 20v jotain. Noh elämä opettaa sinuakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei. Suunnilleen näin: Herätys, aamukahvi, koira lenkille. Töitä, ruoan laittoa ja siivoilua, mies tulee kotiin, sitten taas koira ulos. Sen jälkeen ruokakauppaan jos tarvitsee, jos ei, niin kaupungille kahvittelemaan ystävän kanssa, jonkun luo kylään, joku tulee meille tai sitten mahdollisesti sekstataan miehen kanssa :)
Päivät menee hirmu nopeasti, koko ajan on jotain puuhaa. Tänään on vapaapäivä, heräsin vähän ennen viittä. Mies lähti duuniin suunnilleen 05.20, juotiin kahvit ja juteltiin sitä ennen. Olen siivonnut, vein koiran puistoon leikkimään, kirjoitin kauppalistan, tilasin netistä vaatteita, laiton pesukoneen pyörimään. Kohta meikkaan, vaihdan vaatteet ja lähden ytimeen kun täytyy käydä Tokmannilla ostamassa tiettyjä tarvikkeita. Samalla käyn jossain syömässä aamiaislounaan. Iltapäivällä on aika läheiseen salonkiin, käyn muotoiluttamassa kulmakarvani pitkästä aikaa.
Sitten taas koiran kanssa ulos ja otan ehkä päiväunet. Mies soittaa kun on tulossa töissä, napaa mut kyytiin kun täytyy lähteä kauppaan, kaapit on sen verran tyhjät. Kun se on hoidettu, on ruoan laiton vuoro. Iltalenkki on aina pitkä, sitten suihkuun ja luultavasti yhdeksän aikaan illalla käperryn äijän viereen katselemaan jotain leffaa.
Huomenna lähden junalla toiseen kaupunkiin kaverin luo kyläilemään.
Turha kai edes mainita, ettei kumpikaan meistä käytä maskeja ikinä. Vaikka mies tekee reissutyötä ympäri Suomea ja näkee satoja ihmisiä päivittäin. Turhaa vouhotusta.
Kiitos itsekkyydestäsi!
Nuoremme kiittävät. He, jotka eivät nyt saa käydä koulua, harrastaa, tavata toisiaan.
Työttömät taiteilijamme, ravintola- ja matkailualan ihmiset kiittävät sinua. He, jotka joutuvat sulkemaan yrityksiään, perumaan konsertteja ja matkoja sinunlaistesi rajoituksista piittaamattomien ihmisten takia.
Minä kiitän sinua. Sinä pitkität kaikkien kärsimystä vähättelemällä koko maailmaa kohdannutta kriisiä.Olen todella pahoillani siitä, ettei sinua ole siunattu älykkyydellä, empatiakyvyllä ja ihmisrakkaudella. Toivottavasti pystyt elämään itsesi kanssa.
Ole hyvä! Tiedoksesi, työskentelin ravintola-alalla ennen koronaa, jouduin siksi hommaamaan uuden duunin. Joten kiitänkö nyt itseäni? Ja voin mainiosti elää itseni kanssa, toivottavasti sinäkin. Minä kiitän universumia siitä, etten tunne enkä ole koko koronan aikana tavannut yhtä hysteerisiä ihmisiä kuin sinä ja monet muut tällä palstalla (sarjaa: En ole tavannut siskoani lähes vuoteen tai lapsia ei voi viedä pulkkamäkeen jne.). Ihanaa päivän jatkoa, nyt täytyy mennä, bussi lähtee pian :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kylläpä jotkut tekevät elämästään ihan vapaaehtoisesti vaikeaa. Ja sitten vielä kehdataan valittaa!
Normaalisti olen elänyt koti sinkkuna, töihin päivisin ja koneella illat ja viikonloput, välillä kauppaan kun jääkaappi alkaa tyhjentyä.
M
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihanaa aikaa. Ei tarvitse lähteä pimeään liukkaaseen autolla ajamaan aamulla ja iltapäivällä, ei tarvitse istua kylmässä avokonttorissa. En kaipaa kenenkään työkaverin lähelläoloa. Tarvittaessa jutustellaan Teamsin kautta ja ihmiset saa paljon paremmin kiinni kuin ennen. Kaupan kamat kotiin toimituksella. Nyt jää paljon enemmän aikaa ja energiaa käydä ulkoilemassa! Miksi muuten ylipäätänsä roikutte siellä somessa jos se nyt todistetusti ei täytäkään sitä sosiaalisuuden tarvetta?!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei. Suunnilleen näin: Herätys, aamukahvi, koira lenkille. Töitä, ruoan laittoa ja siivoilua, mies tulee kotiin, sitten taas koira ulos. Sen jälkeen ruokakauppaan jos tarvitsee, jos ei, niin kaupungille kahvittelemaan ystävän kanssa, jonkun luo kylään, joku tulee meille tai sitten mahdollisesti sekstataan miehen kanssa :)
Päivät menee hirmu nopeasti, koko ajan on jotain puuhaa. Tänään on vapaapäivä, heräsin vähän ennen viittä. Mies lähti duuniin suunnilleen 05.20, juotiin kahvit ja juteltiin sitä ennen. Olen siivonnut, vein koiran puistoon leikkimään, kirjoitin kauppalistan, tilasin netistä vaatteita, laiton pesukoneen pyörimään. Kohta meikkaan, vaihdan vaatteet ja lähden ytimeen kun täytyy käydä Tokmannilla ostamassa tiettyjä tarvikkeita. Samalla käyn jossain syömässä aamiaislounaan. Iltapäivällä on aika läheiseen salonkiin, käyn muotoiluttamassa kulmakarvani pitkästä aikaa.
Sitten taas koiran kanssa ulos ja otan ehkä päiväunet. Mies soittaa kun on tulossa töissä, napaa mut kyytiin kun täytyy lähteä kauppaan, kaapit on sen verran tyhjät. Kun se on hoidettu, on ruoan laiton vuoro. Iltalenkki on aina pitkä, sitten suihkuun ja luultavasti yhdeksän aikaan illalla käperryn äijän viereen katselemaan jotain leffaa.
Huomenna lähden junalla toiseen kaupunkiin kaverin luo kyläilemään.
Turha kai edes mainita, ettei kumpikaan meistä käytä maskeja ikinä. Vaikka mies tekee reissutyötä ympäri Suomea ja näkee satoja ihmisiä päivittäin. Turhaa vouhotusta.
Typerältä kuulostavaa kohkaamista.
Kertoo älykkyysestä ihan kaiken tuo veuhkoaminen. Tilasin vaatteita netistä. Yök...
Ja kaikenlisäksi vastuutonta touhua kohlottaa pitkin suomea. Tiedoksi täältä koronan sairastaneelta että on todella ikävä tauti joka voi pilata terveyden pitkäksi aikaa, jopa pysyvästi. Vanhemmille aivan varmasti vaarallinen sairaus.:D Aivan. Onhan se nyt ihan kamalaa tilata netistä tarvitsemiaan vaatteita (kengät ja sukkahousuja, edelliset on rikki). Sun mielestä olisi siis parempi, että olisin lähtenyt pyörimään pitkin kauppakeskuksia ostelamaan niitä? Ja totta, onhan siivoaminen ja koiran lenkittäminen, saati ruoan laitto, "typerää kohkaamista". Juu. Junalla kuljen peräti 40km, autoa kun minulla ei päivisin ole, se on miehellä. Kohlotan pitkin Suomea. Tämä selvä.
No niin, jatka sinä vaan kaakattamidta ympäriinsä meikit naamassa kotkotkot kaaak kaaak. Taidat olla 20v jotain. Noh elämä opettaa sinuakin.
*reps* Melkein. Lisää siihen 20 vuotta. Sori nyt jos tykkään meikata, mörise sinä vapaasti tukka pystyssä siinä tunikassasi ja kotkottele menemään. Pus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitä se "vapaa elämä" oli teillä ennen koronaa?
Kävin salilla (nyt kiinni), uimassa (kiinni) teattereissa (kiinni), konserteissa (kielletty), ravintoloissa (ei huvita nyt, kun ei ole turvallista), elokuvissa (kiinni), sisäkiipeilyhalleissa (kiinni), keilaamassa (kiinni), matkusteltiin (ei mahdollista), kutsuttiin vieraita (ei mahdollista työn takia - liikaa kontakteja), pidettiin perhejuhlia (sama kuin edellinen), shoppailtiin (ei huvita mennä huvikseen kauppakeskuksiin).. Ihan normaalia, tavallista elämää, jonka eläminen on nyt mahdotonta.
ap
Voi jessus, että te perheelliset marisijat otatte mua päähän. Buhuu, kyllä on kurjaa, kun ei pääse kotoa mihinkään. Sulla on kuitenkin ainakin lapset siellä, miestä et mainitse, mutta todennäköisesti sellainen löytyy. Mietitkö hetkeäkään miltä tämä eristyneisyys tuntuu esim. etätöitä tekevästä tai työttömästä yksineläjästä? Ihan samaa p***aa, kun ennen joulua huudettiin, että perhejoulut on peruttu, buhuu. Miten ihmiset voi olla näin itsekeskeisiä?!
Arvaapa miltä tuntuu, kun viidellä hengellä pinna kiristää samojen seinien sisäpuolella? Olen ihan varma ettet sinäkään tästä nauttisi...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun elämää 2 vuotta, lapsi aamulla pk ja muut lapset kouluun. Kotiin röhnöttään 7h,netti ja Netflix. Lapset kotiin, ruoka, läksyt pyykit imuroiti, tiskit. Nukkumaan.
Ja taas sama aamulla. Syön tylsyyteen, painan jo 100kg ja olen 161cm pitkä. Odotan kuolemaa.
N35Miksi alapeukkuka? Tätä tää pas ka on.
Sinä voisit tehdä kuten minä: 6 h viikossa etäliikuntaa, eikä paino lähelläkään 100 kg. Siihen lisäksi ulkoilua. lukemista. Lemmikkien kanssa leikkimistä, kodin pieniä remppoja. Ruoka tehdään kotona, siksi se on terveellistä eikä lihota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo eli pysyvästi tyhmä meikkaava kotkottaja mielikuvani sai vaan vahvistusta. Hyi helvetti mikä kaakattaja. :D sitten menen sinne ja tänne ja kaak kaak tilaan vaatteita ja kaak kaak nähdään tuota ja tätä ja ei käytetä maskeja ja ollaan tyhmiä kaak kaak :D hyi helvetti.
Ketjua (ja palstaa ylipäätään) lukiessa ei voi olla päätymättä johtopäätökseen, että ihminen on keskimäärin aivan liian riippuvainen ulkoisista tekijöistä, joille ei kuitenkaan mitään voi. Varmaan se on sitten ihmisluonto vain sellainen. Minulle voima tulee sisältä - olen aivan liian paranoidi antaakseni itseni "virran vietäväksi".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voihan sitä ulkoilla ja ulkona esim. urheilla ja tavata ihmisiä turvavälin päästä?
Työajan ulkopuolella aurinko ei paista. On aikamoinen kynnys lähteä tuonne pimeään tarpomaan lumessa ja pakkasessa. En saa talvesta energiaa millään. Ulos lähteminen vie energiaa, ei lisää sitä.
ap
Tämä voi kuulostaa puoskaroinnilta, kerron kuitenkin. Minulla ilmeni lievää/kohtalaista masennusta joka alkoi vuosittain aina samaan aikaan, joulukuun alussa. Siihen löytyi jonkinlainen parannus : Aamulla heti herättyä valohoitoa, vain muutama minuutti. Tuo onnistui jopa ilman kaupasta hommattua kirkasvalolamppua, seuraavasti : Silmät kiinni, 5watin tavallinen E27 LED pöytälamppu silmien eteen, valo menee silmäluomien läpi.
Eli tuota valohoitoa sen aikaa mitä aamukahvi otti aikaa tippua ja sillä selvä. Tällaista hoitoa ajanjakso marras-joulukuu.
Voi olla että vaikutus oli plaseboa, ja eihän tuo sille pärjää että lähtisi etelään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitä se "vapaa elämä" oli teillä ennen koronaa?
Kävin salilla (nyt kiinni), uimassa (kiinni) teattereissa (kiinni), konserteissa (kielletty), ravintoloissa (ei huvita nyt, kun ei ole turvallista), elokuvissa (kiinni), sisäkiipeilyhalleissa (kiinni), keilaamassa (kiinni), matkusteltiin (ei mahdollista), kutsuttiin vieraita (ei mahdollista työn takia - liikaa kontakteja), pidettiin perhejuhlia (sama kuin edellinen), shoppailtiin (ei huvita mennä huvikseen kauppakeskuksiin).. Ihan normaalia, tavallista elämää, jonka eläminen on nyt mahdotonta.
ap
Voi jessus, että te perheelliset marisijat otatte mua päähän. Buhuu, kyllä on kurjaa, kun ei pääse kotoa mihinkään. Sulla on kuitenkin ainakin lapset siellä, miestä et mainitse, mutta todennäköisesti sellainen löytyy. Mietitkö hetkeäkään miltä tämä eristyneisyys tuntuu esim. etätöitä tekevästä tai työttömästä yksineläjästä? Ihan samaa p***aa, kun ennen joulua huudettiin, että perhejoulut on peruttu, buhuu. Miten ihmiset voi olla näin itsekeskeisiä?!
Arvaapa miltä tuntuu, kun viidellä hengellä pinna kiristää samojen seinien sisäpuolella? Olen ihan varma ettet sinäkään tästä nauttisi...
Ei meillä ole pinna yhtään sen kireämmällä kuin normaalisti - oikeastaan päin vastoin -, vaikka toisella lapsistamme on ADHD. Pystymme olemaan enemmän läsnä, mikä auttaa nepsylasta.
Harrastan, mutten ryhmässä. Kuntoilen itsekseni ennemmin kuin makaan sohvalla koko illan. Minä päinvastoin jaksan paljon paremmin kun ei tarvitse juosta pää kolmantena joka paikassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun elämää 2 vuotta, lapsi aamulla pk ja muut lapset kouluun. Kotiin röhnöttään 7h,netti ja Netflix. Lapset kotiin, ruoka, läksyt pyykit imuroiti, tiskit. Nukkumaan.
Ja taas sama aamulla. Syön tylsyyteen, painan jo 100kg ja olen 161cm pitkä. Odotan kuolemaa.
N35Miksi alapeukkuka? Tätä tää pas ka on.
Sinä voisit tehdä kuten minä: 6 h viikossa etäliikuntaa, eikä paino lähelläkään 100 kg. Siihen lisäksi ulkoilua. lukemista. Lemmikkien kanssa leikkimistä, kodin pieniä remppoja. Ruoka tehdään kotona, siksi se on terveellistä eikä lihota.
Miksi? Teen ruoan jo kotona.
asun vuokralla, en voi tehdä remppaa, lemmikkiä en halua, yksi paska kone lisää ei kiitos.
Miksi liikkua, kun ei se laihduta, kun syö 5000 kaloria päivässä.
Olen yrittänyt 1800 per päivä, ei onnistu koskaan.
Kiitos itsekkyydestäsi!
Nuoremme kiittävät. He, jotka eivät nyt saa käydä koulua, harrastaa, tavata toisiaan.
Työttömät taiteilijamme, ravintola- ja matkailualan ihmiset kiittävät sinua. He, jotka joutuvat sulkemaan yrityksiään, perumaan konsertteja ja matkoja sinunlaistesi rajoituksista piittaamattomien ihmisten takia.
Minä kiitän sinua. Sinä pitkität kaikkien kärsimystä vähättelemällä koko maailmaa kohdannutta kriisiä.
Olen todella pahoillani siitä, ettei sinua ole siunattu älykkyydellä, empatiakyvyllä ja ihmisrakkaudella. Toivottavasti pystyt elämään itsesi kanssa.