Onko muillakin nyt korona-aikaan samanlaista: töihin, ilta sohvalla, nukkumaan - töihin, ilta sohvalla, nukkumaan..

Minulla on suurin piirtein tuollaista, paitsi että työtkin teen kotona. Aamuisin herätyskellon ääni ahdistaa: taas yksi etätyöpäivä edessä, kotona. Alkaa työmotivaatio mennä. Kiltisti istun koneella virka-ajan ja olen tehokas. Mutta työn iloa ei ole yhtään. Käyn mieheni kanssa iltaisin kävelyllä tuolla pimeässä, samoja reittejä joka päivä. Siinä kaikki.

Kyllä kävelyllä kannattaisi käydä. Ehkä päivän piteneminen ja talven kuluminen tuo mielenkiintoa.

Voihan sitä ulkoilla ja ulkona esim. urheilla ja tavata ihmisiä turvavälin päästä?

eihän tuo eroa ajasta ennen koronaa mitenkään

Kutakuinkin. Työt/lasten koulussa auttaminen. Ruuan laitto. Ulos kävelylle. Telkkaria tai nettiä. Lasten tsemppausta, et kyllä tää tästä vielä helpottaa. Muiden tapaaminen on vähissä. Itse en oo tavannut ketään, lapset kavereita mutta vain ulkona. Kuka tsemppais mua?

Vierailija kirjoitti:

eihän tuo eroa ajasta ennen koronaa mitenkään

Entä jos kaikki eivät eläkään kuten sinä?

Oli tuota jo ennen koronaa, tosin illan sohvan asemesta tietokonekoneen äärellä.

Ei. Mun päivä on: töihin sohvalle, ruuanlaittoa, siivousta yms, ulkoilua, telkkarin katsomista tai nettisurffailua, nukkumaan. Suurinpiirtein samanlaista oli ennen pandemiaakin, sillä erolla että työt oli toimistolla jonne tunnin työmatka, joten omaa aikaa oli pari tuntia vähemmän joka päivä.

Kyllä tunnistan tilanteen. Ylös, töihin, kotiin, sohvalle, nukkumaan. No käyn koiran kanssa ulkona 3 x päivässä ja viikonloppuisin 4 x. Siinä se sitten on. Vielä olen jaksanut. Teen n. yhden etäpäivän viikossa, vaikka voisin tehdä paljon enemmän, ihan vain jotta pysyisin järjissäni. Jos koronatilanne pahenee nykyisestä niin jään sitten enemmän etään. Toivotaan, että siihen ei mennä.

Niin ja asun yksin, joten ei ole edes seuraa kotona paitsi koira, mikä on tietysti paljon.

Vierailija kirjoitti:

Voihan sitä ulkoilla ja ulkona esim. urheilla ja tavata ihmisiä turvavälin päästä?

Työajan ulkopuolella aurinko ei paista. On aikamoinen kynnys lähteä tuonne pimeään tarpomaan lumessa ja pakkasessa. En saa talvesta energiaa millään. Ulos lähteminen vie energiaa, ei lisää sitä.

ap

No ei nyt ihan. Treenailen joko kotona tai ulkona. Lasten kanssa voi aina puuhailla esim pelailla lautapelejä tai videopelejä. Katsoa elokuvia, sarjoja jne syödä jotain hyvää ruokaa, painia vaimon kanssa. Kaupassakin käydään tarpeelliset ostamassa 1-2x viikossa maskit naamassa.

Työtä, syömistä, telkkaria ja nukkumista. Siinä ne kiihkeimmät, viime talvesta lähtien, eikä muuta näköpiirissä 😔

Ei ole.

Eilen kävin salilla, jumppasin lisää kotona. Tänään meinaan hiihtää ja saunoa. Siskoa ja siskon poikaa näen 1-2krt viikossa, heillä tai meillä, samoin vanhempiani. Pari kaveria nähdään aika ajoin joko ulkona tai kyläillen. Töissä käyn jossa on melko tyhjää mutta ihmisiä näkyy (ja nautin valtavasti muutamasta eräpäivästä mitä voidaan pitää). Lomankin menin varaamaan maaliskuulle, Suomessa siis.

Sekä kävin raflassa syömässä sekä pubissa pitkästä aikaa viime viikolla, hyvin turvavälein sekä ei missään täydessä räkälässä(teillähän tämä pitää erikseen mainita, koska eikös teille suomalaisille pubi tarkoita kännäysmeininkiä tappiin saakka?)

No mitä se "vapaa elämä" oli teillä ennen koronaa?

Mun elämää 2 vuotta, lapsi aamulla pk ja muut lapset kouluun. Kotiin röhnöttään 7h,netti ja Netflix. Lapset kotiin, ruoka, läksyt pyykit imuroiti, tiskit. Nukkumaan.

Ja taas sama aamulla. Syön tylsyyteen, painan jo 100kg ja olen 161cm pitkä. Odotan kuolemaa.

N35

Sinä sentään saat mennä työpaikalle! Jo se olisi ihanaa! Meillä kaikkien oli pakko siirtyä etätöihin maaliskuussa, sitten toukokuussa alettiin vähän purkaa rajoituksia niin että sai ilmoittautua vapaaehtoiseksi menemään työpaikalle (minä tein välittömästi) joka toinen viikko. Sitten heinäkuusta lokakuuhun sai mennä työpaikalle joka työpäivä. Kunnes marraskuun alusta taas kaikki pakolla etätöihin ja sen jälkeen en ole toimistoa nähnyt. Alkaa enemmän kuin kypsyttää tämä tilanne. Ennen koronaa en tehnyt etätöitä ikinä enkä aio ikinä niitä enää tehdä kunhan tämä tästä normalisoituu.

Vierailija kirjoitti:

No mitä se "vapaa elämä" oli teillä ennen koronaa?

Kävin salilla (nyt kiinni), uimassa (kiinni) teattereissa (kiinni), konserteissa (kielletty), ravintoloissa (ei huvita nyt, kun ei ole turvallista), elokuvissa (kiinni), sisäkiipeilyhalleissa (kiinni), keilaamassa (kiinni), matkusteltiin (ei mahdollista), kutsuttiin vieraita (ei mahdollista työn takia - liikaa kontakteja), pidettiin perhejuhlia (sama kuin edellinen), shoppailtiin (ei huvita mennä huvikseen kauppakeskuksiin).. Ihan normaalia, tavallista elämää, jonka eläminen on nyt mahdotonta. 

ap

Ei mun arkipäivät eroa koronattomasta ajasta. Oon aina suosinu "järjestämättömiä" harrastuksia eli ulkoilua, kotijumppaa, käsitöitä, lukemista, jne. Oikeestaan nykyään on helpompi harrastaa, kun löytyy paremmin etätapahtumia (jumppia, luentoja, yms). Viikonloput sitten on vähän yksitoikkoisempia kuin vuosi sitten.

Joka päivä käydään joko kahvilla tai syömässä. Ja lenkkeillään tietenkin. Lapsia tavataan ulkona viikonloppuisin. Taidegalleriatkin on auki ja kuuntelemaankin lähdettiin eilen.

Vierailija kirjoitti:

Sinä sentään saat mennä työpaikalle! Jo se olisi ihanaa! Meillä kaikkien oli pakko siirtyä etätöihin maaliskuussa, sitten toukokuussa alettiin vähän purkaa rajoituksia niin että sai ilmoittautua vapaaehtoiseksi menemään työpaikalle (minä tein välittömästi) joka toinen viikko. Sitten heinäkuusta lokakuuhun sai mennä työpaikalle joka työpäivä. Kunnes marraskuun alusta taas kaikki pakolla etätöihin ja sen jälkeen en ole toimistoa nähnyt. Alkaa enemmän kuin kypsyttää tämä tilanne. Ennen koronaa en tehnyt etätöitä ikinä enkä aio ikinä niitä enää tehdä kunhan tämä tästä normalisoituu.

Sulla sentään on työpaikka!!

Pitkäaikaistyötön