Hyväosaiset ei usein tajua minkä edun ne saa tähän elämään

Miten niin? Maksuton peruskoulu, maksuton lukio ja todella halpa yliopisto.

Vierailija kirjoitti:

Miten niin? Maksuton peruskoulu, maksuton lukio ja todella halpa yliopisto.

Mutta sieltä vähäosaisten kulttuurista on joskus tosi vaikea ponnistaa pois. Minulla oli nuorena kaveri, jonka koko perhe kiusasi ja vittuili, kun halusi lukioon. On se aika eri ympäristö kuin se, että nuoren kanssa pohditaan jo ajoissa yhdessä vaihtoehtoja, että millainen lukio sopisi parhaiten. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten niin? Maksuton peruskoulu, maksuton lukio ja todella halpa yliopisto.

Mutta sieltä vähäosaisten kulttuurista on joskus tosi vaikea ponnistaa pois. Minulla oli nuorena kaveri, jonka koko perhe kiusasi ja vittuili, kun halusi lukioon. On se aika eri ympäristö kuin se, että nuoren kanssa pohditaan jo ajoissa yhdessä vaihtoehtoja, että millainen lukio sopisi parhaiten. 

Noista asioista jutellaan opon tunneilla todella paljon. Ei niitä tarvitse kotona enää vatvoa.

Köyhät kyykkyyn ja rikkaat senkun rikastuu.

Mites me hyväosaiset, jotka ovat köyhistä oloista ponnistaneet?

Kuule mun isän firma on ihan mun ansiota! Perin sen aikanaan ihan omin ansioin.

Vierailija kirjoitti:

Mites me hyväosaiset, jotka ovat köyhistä oloista ponnistaneet?

Aktiivi ja passiivi samassa lauseessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten niin? Maksuton peruskoulu, maksuton lukio ja todella halpa yliopisto.

Mutta sieltä vähäosaisten kulttuurista on joskus tosi vaikea ponnistaa pois. Minulla oli nuorena kaveri, jonka koko perhe kiusasi ja vittuili, kun halusi lukioon. On se aika eri ympäristö kuin se, että nuoren kanssa pohditaan jo ajoissa yhdessä vaihtoehtoja, että millainen lukio sopisi parhaiten. 

Noista asioista jutellaan opon tunneilla todella paljon. Ei niitä tarvitse kotona enää vatvoa.

Ai se puoli tuntia viikossa ysillä jossa tunnin aloitukseen ja luokan rauhoittumiseen menee puolet ajasta

Vierailija kirjoitti:

Mites me hyväosaiset, jotka ovat köyhistä oloista ponnistaneet?

Sä ole mistään köyhyydestä unelmoinukkaa

Vierailija kirjoitti:

Kuule mun isän firma on ihan mun ansiota! Perin sen aikanaan ihan omin ansioin.

Paljonko teillä on ikäeroa, mahdollisesti 20 vuotta ja kun isäsi kuoleen 92 vuotiaana, olet 72, oletko ajatellut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mites me hyväosaiset, jotka ovat köyhistä oloista ponnistaneet?

 

Aktiivi ja passiivi samassa lauseessa.

Menestyminen vaatii enemmän röyhkeyttä kuin älyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mites me hyväosaiset, jotka ovat köyhistä oloista ponnistaneet?

 

Aktiivi ja passiivi samassa lauseessa.

Onneksi Suomessa voi pärjätä ilman pakkomielteistä kielioppinatsismiakin. 

Lapsuus tuhosi mun stressinsietokyvyn. Pelkäsin jokaista tulevaa viikonloppua. Mitä tapahtuu? Kuka meille tulee? Tuleeko tappelu? Onko jollakin puukko? Tuleeko poliisi? Viedäänkö äiti tai isä putkaan? Onko meillä ruokaa? Tuleeko joku koskettelemaan mua yöllä tai pahempaa; koskettelemaan pikkusiskoa? Sitä ei tarvinnut miettiä juodaanko meillä, AINA juotiin. 

Vanhemmat olivat töissä kuitenkin kumpikin, mutta viikonloput oli edellämainitun kaltaisia. Pitkälle aikuisuuteen selviydyin näennäisen hyvin, kunnes romahdin ja olen työkyvyttömyyseläkkeellä. 

Köyhillä olisi varmastikin hyviä ideoita. Niiden toteuttaminen vaan vaatii koulutusta ja markkinointia eli rahaa jotta saa näkyvyyttä. Seksi aina myy, se on hyvä pitää mielessä kun kerää alkupääomaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten niin? Maksuton peruskoulu, maksuton lukio ja todella halpa yliopisto.

Mutta sieltä vähäosaisten kulttuurista on joskus tosi vaikea ponnistaa pois. Minulla oli nuorena kaveri, jonka koko perhe kiusasi ja vittuili, kun halusi lukioon. On se aika eri ympäristö kuin se, että nuoren kanssa pohditaan jo ajoissa yhdessä vaihtoehtoja, että millainen lukio sopisi parhaiten. 

Kodin ja ympäristön henkinen tuki on varmasti isossa osassa ja olen myös siitä vanhemmilleni kiitollinen. Toisaalta olen kiitollinen suomalaiselle yhteiskunnalle siitä, että köyhät kotioloni eivät estäneet kouluttautumista ja unelmieni tavoittelua. Toisaalta ymmärrän myös sen, että siihen se yhteiskunnan vastuu oikeastaan loppuu. En tietenkään tiedä, mitä ajattelisin, jos kotioloni olisivat olleet toiset, mutta jos omat vanhemmat eivät tue tulevaisuuden valinnoissa ja pikemminkin hiekoittavat tietä, ei siihen ole syynä "hyväosaiset", suurituloiset tai yhteiskunta. Siihen on syynä vanhemmat, jotka eivät pysty tai jaksa ajatella omien lapsiensa parasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten niin? Maksuton peruskoulu, maksuton lukio ja todella halpa yliopisto.

Mutta sieltä vähäosaisten kulttuurista on joskus tosi vaikea ponnistaa pois. Minulla oli nuorena kaveri, jonka koko perhe kiusasi ja vittuili, kun halusi lukioon. On se aika eri ympäristö kuin se, että nuoren kanssa pohditaan jo ajoissa yhdessä vaihtoehtoja, että millainen lukio sopisi parhaiten. 

Noista asioista jutellaan opon tunneilla todella paljon. Ei niitä tarvitse kotona enää vatvoa.

Ai se puoli tuntia viikossa ysillä jossa tunnin aloitukseen ja luokan rauhoittumiseen menee puolet ajasta

Niin. Tosin ysiluokkalainen osaa itsekin tutkia asiaa ja eri lukioihin pääsee tutustumaan. Huono-osaisuus ei tarkoita aivovammaa.

Vierailija kirjoitti:

Lapsuus tuhosi mun stressinsietokyvyn. Pelkäsin jokaista tulevaa viikonloppua. Mitä tapahtuu? Kuka meille tulee? Tuleeko tappelu? Onko jollakin puukko? Tuleeko poliisi? Viedäänkö äiti tai isä putkaan? Onko meillä ruokaa? Tuleeko joku koskettelemaan mua yöllä tai pahempaa; koskettelemaan pikkusiskoa? Sitä ei tarvinnut miettiä juodaanko meillä, AINA juotiin. 

Vanhemmat olivat töissä kuitenkin kumpikin, mutta viikonloput oli edellämainitun kaltaisia. Pitkälle aikuisuuteen selviydyin näennäisen hyvin, kunnes romahdin ja olen työkyvyttömyyseläkkeellä. 

Ikävä kuulla, että et selvinnyt ehjänä rikkinäisestä lapsuudesta. Syytätkö asiasta hyväosaisia? Vai vanhempiasi?

Olen itse hyväosainen siinä missä mun mies on saanut ihan erilaiset lähtökohdat elämässään. Sain opiskella hyväpalkkaiseen ammattiin ilman lainoja siinä missä mieheni potkittiin pois lapsuudenkodistaan hänen ollessa 16. Kunnioitan aivan valtavasti sitä miten hän on täysin omin avuin noussut siihen asemaan joka hänellä on tänä päivänä. Silti aina välillä jonkinlainen katkeruus nostaa päätään, hänellä siis. Kuulen vähän tuota samaa ajatusta hänen suustaan. Kuinka en ymmärrä häntä kun olen aina saanut kaiken haluamani helposti. En tietenkään voi kaikkea ymmärtää mutta kumpikaan meistä ei voi menneisyyttään muuttaa. 

Vierailija kirjoitti:

Olen itse hyväosainen siinä missä mun mies on saanut ihan erilaiset lähtökohdat elämässään. Sain opiskella hyväpalkkaiseen ammattiin ilman lainoja siinä missä mieheni potkittiin pois lapsuudenkodistaan hänen ollessa 16. Kunnioitan aivan valtavasti sitä miten hän on täysin omin avuin noussut siihen asemaan joka hänellä on tänä päivänä. Silti aina välillä jonkinlainen katkeruus nostaa päätään, hänellä siis. Kuulen vähän tuota samaa ajatusta hänen suustaan. Kuinka en ymmärrä häntä kun olen aina saanut kaiken haluamani helposti. En tietenkään voi kaikkea ymmärtää mutta kumpikaan meistä ei voi menneisyyttään muuttaa. 

Elämä on monella tapaa epäreilu. Jotkut syntymästään sairaat/vammaiset ovat taas kateellisia miehellesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsuus tuhosi mun stressinsietokyvyn. Pelkäsin jokaista tulevaa viikonloppua. Mitä tapahtuu? Kuka meille tulee? Tuleeko tappelu? Onko jollakin puukko? Tuleeko poliisi? Viedäänkö äiti tai isä putkaan? Onko meillä ruokaa? Tuleeko joku koskettelemaan mua yöllä tai pahempaa; koskettelemaan pikkusiskoa? Sitä ei tarvinnut miettiä juodaanko meillä, AINA juotiin. 

Vanhemmat olivat töissä kuitenkin kumpikin, mutta viikonloput oli edellämainitun kaltaisia. Pitkälle aikuisuuteen selviydyin näennäisen hyvin, kunnes romahdin ja olen työkyvyttömyyseläkkeellä. 

Ikävä kuulla, että et selvinnyt ehjänä rikkinäisestä lapsuudesta. Syytätkö asiasta hyväosaisia? Vai vanhempiasi?

Vanhempiani, mutta joskus toivoisin ihmisiltä enemmän ymmärrystä siitä, miten vaikeaa tai jopa mahdotonta tuollaisesta on selvitä ehjänä ja miten paljon enemmän kaikki vaatii.