Onko muillakin nyt korona-aikaan samanlaista: töihin, ilta sohvalla, nukkumaan - töihin, ilta sohvalla, nukkumaan..
Joka päivä samanlainen. Ei voi tavata ketään, ei ole mitään menoja, ei harrastuksia, ei mitään. Ei viitsi lähteä mihinkään, kun ylimääräistä menemistä pitäisi rajoittaa.
Lastenkin harrastukset ovat kaikki katkolla. Joitain etäjuttuja on, mutta nehän ovat siis kotona. Lapset teini-ikäisiä, jotka nekään eivät näe kavereita livenä, vaan etänä tai ulkona kävelyillä.
Arjessa ei ole mitään, mitä odottaa. Joka päivä samanlainen. Tulen töistä kotiin, niin voin tehdä ruokaa tai jotain kotitöitä, mutta muuten makaan sohvalla ja luen tai katson telkkaria.
Tätä pitäisi jaksaa vielä kuukausikaupalla.
Kommentit (104)
Ylös, koiran kanssa puolen tunnin lenkki ja sen jälkeen aamupala molemmille. Töitä lounaaseen asti. Lounaan jälkeen puolentoista tunnin lenkki koiran kanssa. Kuppi kuumaa ja takaisin töiden kimppuun muutamaksi tunniksi. Puolen tunnin koiralenkki , sen jälkeen päivällistä. Parin tunnin hiihtolenkki ilman koiraa. Lyhyt tarvelenkki ja iltaruoka koiralle. Töitä pari tuntia, kevyt iltapala, tunti kirjan parissa, lyhyt yölenkki koiralle ja nukkumaan.
Tuolla kaavalla on nyt menty. Onhan se vähän puuduttavaa kun päivät seuraavat toisiaan täysin samanlaisena mutta täytyy tunnustaa että eipä ne paljon se kummempia olleet ennen koronaakaan. Itseasiassa tässä talvessa on se luksus että etätyöpakon takia pystyy käymään melkein joka päivä valoisaan aikaan lenkillä.
Ei ole. Tämä viikko: Lauantaina tavattiin ystäviä. Sunnuntaina kauppakeskuksessa shoppailua, hiihtämistä ja lapsen kuljetus harrastukseen. Maanantaina pulkkamäki, tiistaina luistelua lasten kanssa, keskiviikkona kylpylä, torstaina lapsen harrastus. Lisäksi työssäkäynti ja lapset päiväkodissa/ koulussa. Paljon on paikkoja auki, missä voi käydä. Itsestä kiinni, jos ei osaa mitään tehdä.
Tuollaistahan se. Asun vielä yksin ja alkaa oikeasti ottaa koville tämä yksinäisyys.