Lue keskustelun säännöt.
Oletko työpäivän jälkeen ihan väsynyt?
Ja jos olet, niin ihan mielenkiinnosta; mitä työtä teet?
Minä olen päiväkodin ope ja tätä työtä olen tehnyt nyt 5 vuotta (VASTA). Olen töiden jälkeen niin poikki että joudun sinnittelemään illan valveilla omien lasteni harrastusten, ruuanlaiton ja pienten siivoushommien lomassa. Tuntuu että kun lapset saa sänkyyn 20.00 aikoihin niin lösähdän sohvalle ja olen valmis heti itsekin nukkumaan.
Viikonloppuisin olen pirteä kuin peipponen ja jaksan aamusta iltaan touhuta lasten kanssa ja tehdä rästihommia mitä arkena ei saa tehdyksi.
Haluan vain tietää miten tavallista tämä on...mieheni kun on töiden jälkeen (toimistyö) aina skarppina ja haluaisi tehdä sitä ja tätä ja tuota. Hän ei siis ymmärrä miten työni vetää minut niin loppuun.
Kommentit (195)
En ole väsynyt. Asiantuntijatyötä etänä kotona, ei lapsia. Aamut alkaa klo 6-8 riippuen siitä milloin jaksan herätä, avaan työkoneen ja samalla keitän aamupuuron. Päästän koirat pihalle ja haen polttopuita takkaan. Pistän tulet ja käyn sohvalle läppärin kanssa hommiin pieni koira kainalossa. Lounas klo 11-12 aikoihin ja samalla vähän ulkoilua lumitöiden merkeissä tai kotitöitä tehden (tiskikone, pyykkikone pyörimään). Työpäivä on pulkassa viimeistään neljältä ja iltapäiväkahvin aikana olenkin saanut yleensä pyykkikoneen tai tiskarin tyhjennettyä. Odottelen miehen kotiin ja lähdetään lenkille. Olen nauttinut aivan älyttömästi kotona työskentelystä ja voin sanoa rehellisesti että en kaipaa toimistolle takaisin enää ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Viikonloppuisin olen pirteä kuin peipponen ja jaksan aamusta iltaan touhuta lasten kanssa ja tehdä rästihommia mitä arkena ei saa tehdyksi.
Sulla on helpot hommat, yleensä viikonloput menee palautumiseen.
Vastaan täältä sängynpohjalta. Jäin hetkeksi pois töistä uupumuksen ja stressin takia. Varhaiskasvatuksen ope ja työuraa takana päiväkodissa 10v. Mietin irtisanoutumis vaihtoehtoa hyvin vakavasti. Työ on kuluttavaa eikä illat/viikonloput riitä palautumiseen. Jatkuva valppaana olo ja riittämättömyyden tunne syö
Vierailija kirjoitti:
Mikä on teidän työssä väsyneiden BMI
20 minulla. Mitä siitä?
Vierailija kirjoitti:
En ole. Olen suuhygienisti. Jos päivä on buukattu täyteen ja on pelkkää hammaskiven poistoa, on päivät tosi raskaita, paikat aivan pskana ja pää sumussa. Mutta suurimpana osana päiviä mulla on myös lapsiaikoja, tarkoittaen esim. omahoidon ohjausta, perus suun terveystarkastuksia jne. kevyempää. Nämä päivät ovat ihan mukavia. Työpäivä päättyy jo kolmelta, viimeistään 15.15, koko päivä vielä aikaa. Eniten kuormittaa henkinen puoli - teinkö oikeita päätöksiä potilaan kohdalla, hoidinko nyt tarpeeksi hyvin jne. On pitänyt opetella jättämään potilaat työpaikalle.
Tuo viimeinen lause kuvaa todella hyvin työtäni jalkahoitajana. Olen hyvä asiakaspalvelija ja hoidan jokaisen asiakkaan tunnollisesti. Kuormittavuus tulee asiakkaiden kohtaamisesta (vaikka suurin osa todella mukavia), riittämättömyyden tunteesta ja asiakkaiden tyytymättömyyden pelosta. Jos näen, että ensi viikolle on varannut ajan joku ”hankala” asiakas, niin alan stressaamaan sitä ja olen erittäin ahdistunut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin varhaiskasvatuksen ope kuten ap ja olin silloin todella väsynyt töiden jälkeen. Päässä surisi päivän melu ja hektisyys jo kotimatkalla. Kotiin tullessa jos istahdin sohvalle, niin en siitä välttämättä enää ylös päässyt pitkään aikaan. Joskus jouduin ottaa päikkärit vaikka minulla oli pieni koululainen ja olisin mieluummin viettänyt aikaa hänen kanssaan. Melkein kaikki kollegat puhuivat samanlaisesta väsymyksestä, varsinkin jos heillä oli lapsia kotona.
Päätin vaihtaa alaa ja nykyinen ei perusteella tunnu ollenkaan niin väsyttävältä. Ihmiskontakteja on vähemmän ja ne ovat hallitumpia. Päästän siis ihmisiä sisään työhuoneeseeni painamalla vihreää nappia ja niitä tulee max kaksi kerralla. Saan rauhassa kuljettaa keskustelua. Ei ole melua eikä niin paljon keskeytyksiä. Minulla se on vaikuttanut paljon jaksamiseen työn ulkopuolella.
...ja unohdin sanoa, että minua väsytti varhaiskasvatuksen opettajan myös se, että ei ollut taukoja. Meille kuuluu 10 minuutin tauko päivässä eikä muuta. Päivä on kuitenkin pitkä melkein 8 tuntia. Meille ei siis kuulu lounastaukoa. Ja koko päivänä ei saa poistua työpaikalta. Käytännössä tuo 10 minuutin kahvitauko ei onnistu kuin ehkä puolet ajasta. Tämä johtuu sijaisten puutteesta. Ja vaikka onnistuisikin, niin ei se riitä minulle palautumiseen.
Nykyisessä työssä minulla on vaikka kokonaisen tunnin ruokatauko ja pystyn rytmittämään työmäärää haluamallani tavalla. Joka päivä poistun työpaikalta pienelle kävelylle. Pidän myös välillä etäpäiviä. Kaikki nämä auttaa jaksamaan. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole. Olen suuhygienisti. Jos päivä on buukattu täyteen ja on pelkkää hammaskiven poistoa, on päivät tosi raskaita, paikat aivan pskana ja pää sumussa. Mutta suurimpana osana päiviä mulla on myös lapsiaikoja, tarkoittaen esim. omahoidon ohjausta, perus suun terveystarkastuksia jne. kevyempää. Nämä päivät ovat ihan mukavia. Työpäivä päättyy jo kolmelta, viimeistään 15.15, koko päivä vielä aikaa. Eniten kuormittaa henkinen puoli - teinkö oikeita päätöksiä potilaan kohdalla, hoidinko nyt tarpeeksi hyvin jne. On pitänyt opetella jättämään potilaat työpaikalle.
Tuo viimeinen lause kuvaa todella hyvin työtäni jalkahoitajana. Olen hyvä asiakaspalvelija ja hoidan jokaisen asiakkaan tunnollisesti. Kuormittavuus tulee asiakkaiden kohtaamisesta (vaikka suurin osa todella mukavia), riittämättömyyden tunteesta ja asiakkaiden tyytymättömyyden pelosta. Jos näen, että ensi viikolle on varannut ajan joku ”hankala” asiakas, niin alan stressaamaan sitä ja olen erittäin ahdistunut
Minulla maatalouslomittajana sama. Saan neljän viikon listan ja katson siitä mihin minut on töihin merkitty. Osa tiloista on mieluisia, osa vähintään ok, ei aiheuta suuria tunteita eikä tarvitse miettiä etukäteen. Mutta sitten on niitä paikkoja, joihin stressaa tai jopa pelottaa mennä. Joskus ahdistaa jo viikkoja etukäteen. Riittämättömyyden tunne, osaanko, pärjäänkö, kelpaako työpanokseni. Vaikka olen lomittanut jo yli 15 vuotta ja ollut yli kuudella kymmenellä maatilalla, silti tietyt tilat saa stressitason pilviin.
En ole työpäivän jälkeen fyysisesti väsynyt, mutta sitäkin enemmän henkisesti. Teen ajattelua ja tarkkuutta vaativaa asiantuntijatyötä kotitoimistossa tietokoneen äärellä, ja työpäivän jälkeen on tosi väsynyt olo siksi, että silmien ja niska-hartiaseudun lihakset ovat rasittuneet ja on päänsärkyä yms.
Paras ratkaisu tuolloin on tehdä jotain, mikä ei vaadi enää ruudun tuijottamista. Pahin on jämähtää telkkarin tai kännykän äärelle. Samasta syystä rakas harrastukseni lukeminen on jäänyt, koska väsyneillä ja särkevillä silmillä ei jaksa alkaa tihrustamaan enää kirjan tekstiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 27-vuotias. Olen tehnyt monenlaista työtä fyysistä työtä, asiakaspalvelua, pätkätyötä, kausityötä, osa-aikaista työtä... nyt olen valmistunut ja toiminut pari vuotta vakituisessa ammatissani toimistotyöläisenä.
Olen tehnyt 4-12h päiviä työurallani. Olen huomannut, että 6h on minulle sopiva aika töissä, melkeinpä riippumatta työnkuvasta.
Olen säästänyt rahaa järjestelmällisesti tähän ikään saakka ja tästä eteenpäin. Toivon, että lapsia saatuani voin aloittaa mieheni kanssa 4 pv työviikon lopullisesti, sillä 6h päivässä ei ole järkevää työmatkojemme pituuden vuoksi. Työuralla eteneminen ja palkka ei ole minulle tärkeää, kunhan sen verran teen mitä rahaa tarvitsen. Lisärahahanaksi toivon harrastukseni joskus tuottavan satunnaisia satasia. Saa nähdä tuleeko tästä vain haave vai tuleeko elämä onnistumaan näin. Onneksi haaveemme ovat melko pieniä materian suhteen ja talouden menot vielä pienet, joten Excel-laskujen mukaan lottovoittoa emme tarvitse.
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi, en halua vaikuttaa töykeältä, mutta miten jaksatte tehdä tuollaista töitä?
En ymmärrä, miksi vielä nykyäänkin on yli 8 tunnin työpäivät. Ja vaikka raataa yli 40 tuntia viikossa, on töiden jälkeen aivan uupunut, viikonloppunakaan ei välttämättä ehdi levätä ja siltikin joudutaan elämään niukasti kun rahat on vähissä.
En enää ikinä halua palata kokopäivä työhön, joka vie kaikki fyysiset ja henkiset voimat.
Ymmärrän kyllä jos on lapsia ja velkaa, niin pakko jaksaa pakertaa. Mutta toisaalta, vähemmälläkin pärjää jos on valmis luopumaan esim. ulkomaanmatkoista ja muista "turhakkeista".
Mielestäni työelämä tarvitsee suuria uudistuksia.
Tsemppiä arkeen teille kaikille!
Ei ole paljon valinnanvaraa, kun 2 lasta on elätettävä itse. Velkaa onneksi ei ole, mutta ei kauheasti näillä rahoilla pääsee matkustelemaan. Vaikka minulla onkin korkeakoulututkinto, niin oma ala ei työllistä, joten olen matalapalkka-alalla. Ja ainakin minun työpaikassa asia on niin, että joko teet täyttä työpäivää + tarvittavat ylityöt, jos et, niin sinua ei oteta töihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on teidän työssä väsyneiden BMI
20 minulla. Mitä siitä?
Enemmän kuin BMI, taitaa olla ikä se merkittävä asia ja toki se, että onko menossa ns. ruuhkavuodet, jolloin myös arkielämä kuormittuu ja se kyllä vaikuttaa työssä jaksamiseen.
Itselläni on IT-alan työ (projektitöitä paljon), jossa päivä koostuu aina useista teams-palavereista, yleensä aina 3-4 palaveria/päivä - pahimmillaan 6-7. Sen jålkeen on kyllä aivokapasiteetti melkoisen käytetty ja jossain kohden sitten pitäisi tehdä ihan töitäkin - yleensä teen sellaista multiajoa, eli samalla palaverissa vastailen sähköposteihin tai muihin teams kysymyksiin jne.
Tämä korona-aika on ollut minulle siunaus, olen ollut maaliskuusta saakka etänä ja jaksan huomattavasti paremmin nyt. Mutta pidän kyllä tiukasti kiinni siitä, että työpäivät eivät veny ja on niin ihanaa lopettaa klo 16 työnteko ja olla siinä samantien kotona. Illallakin jaksaa tehdä jotain, ennen olin kotona vasta n. 18 tienoilla. Ja olen vihdoin älynnyt (vaati korona-ajan), että tilaan kauppaan ostokset, jotka käyn hakemassa nopeasti. Mahtavaa, niin turhaa ajankäyttöä ruokakaupassa luuhaaminen.
Olin. 20v. Sitten ilmoitin etten tule huomenna. Liiton ja kelan rahoilla meni kivasti muutama vuosi. Nyt on eläke, n. lähihoitajan palkan suuruinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä myös hoitajana vanhustyössä ( kotihoito). Tulee liikuttua, satoi tai paistoi n. 8-10 km päivässä. Työtahti melkoinen, tuplavuoroa tehdään jos jaksaa. Sitten päästään yhden päivän vapaalle?? Minä 55+, tällä menolla en jaksa kovinkaan pitkään.
En ole erityisen väsynyt työpäivieni jälkeen ja nämä teidän kertomukset kuulostaa kyllä ihmisrääkkäykseltä. :(
Teen toimistotyötä 30 hengen yhteisössä, missä yhteishenki on todella hyvä. Vaikka kukaan ei tee samoja töitä kuin minä eikä kukaan tuuraa poissaoloni aikana (vaan hommat kasautuvat), kaiken kaikkiaan olen hyvin tyytyväinen tilanteeseen. Palvelen sisäisiä asiakkaita isossa talossa, eli en joudu kohtaamaan edes tavallisia kadunmiehiä/mitään erityisen hankalia tyyppejä, kaikki ovat ammattilaisia. Ja kun olen ainoa tätä työtä tekevä, asiantuntijuuttani arvostetaan, mikä tuntuu hyvältä. Palkalla tulee toimeen, ei isosti, mutta pienesti... Mutta parasta on tietoisuus siitä, että toimiston oven suljettua kaikki työt voi jättää sinne.
Olen kyllä poikki ja viikonloppu menee itseä keräillessä ja elpyessä viikon työstä. Olen erityisopettaja.
Olen, hoitotyössä. Valitettavasti myös vapaapäivät menee lähes aina samoin koomatessa.
2 viikon työt:
Su-Ma yövuoro hälyytettynä sairaspuutokseen
Ti aamuvuoro, johon sairastapauksen vuoksi myös iltavuoro perään
Ke iltavuoro
To vapaa
Pe iltavuoro
La aamuvuoro
Su aamuvuoro
Ma aamuvuoro
Ti vapaalta töihin iltavuoroon
Ke vapaa
To iltavuoro
Pe aamuvuoro
La vapaa
Su vapaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viikonloppuisin olen pirteä kuin peipponen ja jaksan aamusta iltaan touhuta lasten kanssa ja tehdä rästihommia mitä arkena ei saa tehdyksi.
Sulla on helpot hommat, yleensä viikonloput menee palautumiseen.
Minulla vkloput pääsääntöisesti töissä, 2- vuorotyö. palautuu, jos palautuu vapailla. Nykyään vasta 3vp jälkeen palautuu kunnolla ja nuo pitkät vapaat on harvoin.
Ihan sairaan väsynyt töitten jälkeen, ei jaksa enää mitään. Sairaanhoitaja
Vaihdoin joskus työni osa-aikaiseksi niin, että päivät olivat 6 tuntisia. Ajatus hyvä, mutta ne päivät suunniteltiinkin sitten täpötäyteen, suunnilleen ne 8 tunnin työt vain tiiviimmässä purkissa, eli ylitöiksi meni käytännössä aina.
Päivän lyhennys sopii varmasti johonkin omaa tahtia tehtävään työhön, mutta ei sellaiseen, jossa joka risaus suunnitellaan valmiiksi jonkun muun toimesta.