Lue keskustelun säännöt.
Oletko työpäivän jälkeen ihan väsynyt?
Ja jos olet, niin ihan mielenkiinnosta; mitä työtä teet?
Minä olen päiväkodin ope ja tätä työtä olen tehnyt nyt 5 vuotta (VASTA). Olen töiden jälkeen niin poikki että joudun sinnittelemään illan valveilla omien lasteni harrastusten, ruuanlaiton ja pienten siivoushommien lomassa. Tuntuu että kun lapset saa sänkyyn 20.00 aikoihin niin lösähdän sohvalle ja olen valmis heti itsekin nukkumaan.
Viikonloppuisin olen pirteä kuin peipponen ja jaksan aamusta iltaan touhuta lasten kanssa ja tehdä rästihommia mitä arkena ei saa tehdyksi.
Haluan vain tietää miten tavallista tämä on...mieheni kun on töiden jälkeen (toimistyö) aina skarppina ja haluaisi tehdä sitä ja tätä ja tuota. Hän ei siis ymmärrä miten työni vetää minut niin loppuun.
Kommentit (195)
Tämän ketjun innoittamana aiheesta keskusteltiin hetki sitten radio Novassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tehtaassa töissä, päivät ovat pitkiä, 9 tuntisia. Meteli on kova, kävelen ja nostan tavaroita kaiket päivät. Olen täysin uupunut. Kun pääsen kotiin, lojun sohvassa. Herään myös väsyneenä, viikonloppuisin jaksan kuitenkin tehdä kotitöitä kun saan nukkua riittävän pitkään aamulla.
Vierailija kirjoitti:
Teen pääosin toimistotyötä asiantuntijan roolissa. Työmatka on pitkä ja aloitan aikaisin aamulla, että ehdin olla kotonakin illalla.
Mikä asiantuntijatyö on kyseessä, jossa pakko toimistolla fyysisesti olla? Onko etätyöt täysin poissuljettu?
Olen. En jaksa edes kirjoittaa mutta kuin että olen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan sama mitä työtä teen, 8 tunnin jälkeen olen kuollut. En jaksa pitää huolta kodista, sosiaalisista suhteista tai itsestäni. Yhteiskunta on syvältä.
Työterveydessä sanottiin, jos ei jaksa töiden jälkeen, niin liian huono kunto. Eli lenkille vaan, se auttaa sekä fyysiseen, että henkiseen jaksamiseen.
Tätä sanottiin minullekin, kun kävin puhumassa uupuksesta ja etten jaksa työpäivän jälkeen aina edes suihkussa käydä. Neuvottiin salille tai ryhmäliikuntaan useampana kertana viikossa. Työni itsessään on melkoisen fyysistä, käveltyäkin tulee vuoron aikana päivittäin jopa 10 km... Jaksapa sen jälkeen vielä urheiluharrastukseen.
Mitä ihmettä! Olen ainakin itse todennut, että mikään salilla käyminen tai ryhmäliikunta ei tuo energiaa yhtään mihinkään. Olen aikaisemmin liikkunut paljon enemmän kuin nyt, eikä tilanne ollut yhtään sen parempi. Kävin kerran viikossa ryhmäliikunnassa ja kerran uimassa. Lisäksi joka päivä ulkoilua, mitä teen nykyäänkin. Niinä iltoina (tai vapaapäivinä), kun kävin ryhmäliikunnassa/uimassa en jaksanut tehdä juurikaan muuta. Sen lisäksi nämä veivät minulta aikaa (josta en erityisesti edes nauttinut) kaikelta muulta kivemmalta tekemiseltä sekä näiden takia jäi rästiin kotiaskareita, jotka sitten joutui tekemään toisena päivänä, eli niille omille "vapaailloille" jäi enemmän tekemistä tämän "energisoivan liikunnan" takia. Loppujen lopulta siis aikaa omalle tekemiselle oli vähemmän, eikä siihen ollut yhtään sen enempää energiaa. Että ehkä se joillain toimii, mutta en koe, että itselläni olisi. Tuota jatkoin kuitenkin sen verran pitkään, että luulisi vaikutusten näkyneen siinä ajassa. Varmasti on toimiva sellaisille henkilöille, joille se liikuntasuoritus itsessään on mukavaa, mutta jos se on pakkopullaa ja suoritus joka tehdään vain suorittamisen takia, niin ei se ole muuta kuin yksi pakollinen teko muiden joukossa.
Jännä tämä, miten liikuntaa pidetään aina keinona purkaa väsymystä. Liikun töissä päivittäin n 15.000 askelta, ja nostan tavaraa lähes koko ajan. Minullekin on sanottu etten olisi niin väsynyt, jos menisin kävelylle tai salille nostamaan.
Juu, varmasti jos istuisin kaiket päivät, liikunta olisi tarpeen.
Nyt viimeksi kuitenkin fysioterapeutti oli sitä mieltä että minun ei kannata juuri liikkua vapaa-ajalla, vaan kehoni tarvitsee nimen omaan lepoa jaksakseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen lähihoitaja vanhuspuolella. Ikää 50+ Olen työpäivän jälkeen niin loppu, että nukahdan bussiin, kotiin päästyäni en jaksa muuta kuin hotkaista jotain ja mennä nukkumaan. Tämä korona-aika on kulunut kuin sumussa, huomaan itsessäni loppuunpalamisen oireita selkeästi. Entisestä empaattisesta, mukavasta hoitajasta on tullut välinpitämätön, kyyninen ja kireä, joka ei enää kestä mitään. Olen ruvennut inhoamaan työtäni ja hoidettaviani. Anteeksi, oli pakko purkautua.😣
Useimmiten olen melko väsynyt heti työpäivän perään. Jos on jotain pakollista menoa (lasten harrastuskuskauksia), suoriudun niistä kyllä, mutta muutoin tulee lähinnä vain levättyä. Välillä tuntuu, että ei jaksaisi edes kauppaan poiketa kotimatkalla töistä, mutta toisaalta se on vaivattomampaa silloin kuin että lähtisin illalla erikseen kauppaan.
Liikuntaa (lenkkeilyä) harrastan yleensä aamuisin, 2-3 krt/vko, koska se on mulle optimaalisin aika liikkua. Illalla ei riitä enää energiat.
Olen aineenopettajana + luokanvalvojana yläkoulussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siivoustyö uuvutti henkisesti, sillä ala on täysin muu kuin mitä koulutukseni ja kyynistyin koko alaan, sillä olin ikäänkuin loukussa. En jaksanut hakea oman alan töitä väsymyksen vuoksi ja nyt joutumassa sairauslomalle ja terapiaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vieras60 kirjoitti:
Siivoustyö uuvutti henkisesti, sillä ala on täysin muu kuin mitä koulutukseni ja kyynistyin koko alaan, sillä olin ikäänkuin loukussa. En jaksanut hakea oman alan töitä väsymyksen vuoksi ja nyt joutumassa sairauslomalle ja terapiaan...
Miten sait alun perinkään haettua siivoojaksi? Minulla on korkeakoulutettuna mahdollisesti sama kohta edessä. Oksennusrefleksini on herkistynyt jo nyt, kun ajattelen jotain paskaisia vessanpönttöjä, vaikka kuinka yrittäisin asennoitua "työ on työtä". Olen ollut nuorempana Kelan kustantamassa terapiassa "bakteerineuroosin" takia, mutta eipä tässä valinnanvara enää paljon ole. :(
Kirjastonhoitajana yksin pyörittämässä toimintaa olin aivan kuollut työpäivän jälkeen. Vapaa-ajanasu yöpuku. Asiakaspalvelua, kuljetustyötä, fyysistä rehkimistä, kirjatilaukset ja muuta vaativaa tietokonetyötä. Kuin ampumahiihtoa. Tiukka aikataulu, ylityöt kielletty, saldovapaat käytännössä mahdottomia pitää. Lisäksi kolme vuotta melkein ilman lomaa, kun pääsin palkkatukitöistä sijaiseksi ja työn alku osui helmikuuhun. Neljät lääkitykset tuli. En tiedä mitä teen, jos vielä pääsen, pitävät hyvänä työntekijänä. Olen aina mennyt, kun on jotakin työtä ollut tarjolla mitä pystyn tekemään. Ei kyllä kannattaisi, työttömyyskassa on niin hidas käsittelemään osa-aikaisten päivärahahakemuksia. Onneksi mulla on mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen. Hemmetin pitkiä päiviä, pakolliset tauot pakko pitää puratessa/lastatessa että ehtii ajoissa seuraavaan purku/lastauspaikkaan. Kaikki mahdolliset vuorokausilevon lyhennykset käytetään hyväksi, eli ensin teet 12-15h töitä, jonka jälkeen alkaa peräti 9h tauko, jonka aikana pitää ajaa kotiin, mahdollisesti käydä kaupassa, syödä, käydä suihkussa ja olla vielä perheen kanssa. Yöunet jää usein muutamaan hassuun tuntiin ja sama heti seuraavana päivänä uudestaan.
Yksikin ylitys ajo/lepoajoissa niin poliisi muistaa kyllä seuraavalla levikkeellä ja vie sen päivän palkan pois. Palkka on muutenkin pieni siihen nähden miten paljon tälle työlle joutuu antamaan sekä henkisesti, fyysisesti että ajallisesti. En ihmettele enää yhtään, että suurin osa kuljettajista on täysin alkoholisoituneita.
Talvi tuo lisäksi oman jännityksensä tähän hommaan, koska teiden hoito on huonontunut vuosi vuodelta ja usein sitä ei ole enää ollenkaan. Pelottaa niin pirusti, että auto lähtee käsistä ja olet vastuussa tuolla tien päällä muiden ihmisten hengestä =(
Kyllä, varsinkin nyt pimeän aikaan. Pääsen töistä klo 15 tai 17 riippuen onko aamu vai iltavuoro. Töiden jälkeen käyn kaupassa/suihkussa (ei joka pv), teen eväät seuraavalle päivälle, syön, katson jotain sarjaa ja nukkumaan käyn jo 19-19:30 kun en yksinkertaisesti jaksa tehdä enää mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, varsinkin nyt pimeän aikaan. Pääsen töistä klo 15 tai 17 riippuen onko aamu vai iltavuoro. Töiden jälkeen käyn kaupassa/suihkussa (ei joka pv), teen eväät seuraavalle päivälle, syön, katson jotain sarjaa ja nukkumaan käyn jo 19-19:30 kun en yksinkertaisesti jaksa tehdä enää mitään.Nussinnat on jääneet...
Olen, hyvin harvoin jaksan työpäivien jälkeen tehdä mitään "järkevää". Ruoanlaitto, koiran lenkitys ja siinä se.
Olen opettaja, tällä hetkellä töissä lukiossa. Työ itsessään on ns. sisällöllisesti vaativaa, sen päälle kaikki triviaalit extrahommat, joita esimies pyytää. Kun on mahdollista, menen todellakin sieltä missä aita on matalin. Monin paikoin ei ole.
Parhaina päivinä pidän aamutunteja 2kpl, jonka jälkeen pääsen kotiin vielä energisenä. Toki pitää suunnitella seuraaviakin päiviä tms, mutta yritän minimoida kotona tehtävän työn. Se ei aina ole mahdollista. Joinakin päivinä saattaa olla 4kpl oppitunteja putkeen - ei kuulosta paljolta, mutta on tosi rankka setti vetää hymy naamalla, asiasta innostuen ja opiskelijoita innostaen.
Olen aamuisin parhaimmillani, joten opetuspäivät neljään asti ovat ihan tuskaa ja suossa tarpomista.
Työn hyvänä puolena on vaihtuvuus. Paskinkin lukkari kestää kerrallaan sen 6 viikkoa ja sitten on jotain uutta edessä. Mutta ei tässä kyllä palautumaan ehdi. En haluaisi elää lomasta lomaan ja tuskastua jokaisesta työaamusta. Onneksi olen vain määräaikainen, joten pian tämäkin on selätetty. En halua enää opehommiin.
Todellakin. Sinänsä kuulostaa varmaan helpolta toimistotyöltä, mutta olen tiimissäni yleensä ainoa, joka pystyy neuvomaan, miten asiat kuuluu ongelmatilanteissa tehdä. Tämä johtaa siihen, että Teamsissa vilkkuu koko ajan kysymyksiä ja niitä pitää selvittää omien hommien ohella. Muutenkin pitää keskittyä kymmeneen asiaan kerralla rajoitetussa ajassa ja hoitaa samalla myös asiakaskontaktit. Henkilöstövajeesta johtuen on aina ihan helvetin kiire.
Pää on ihan mössöä töiden jälkeen. Nukun päiväunet melkein joka päivä, eikä paljoa sohvalta nouse. Voisin oikeastaan nukkua koko ajan. Ei välttämättä edes viikonloppu auta mitään.
Anteeksi, en halua vaikuttaa töykeältä, mutta miten jaksatte tehdä tuollaista töitä?
En ymmärrä, miksi vielä nykyäänkin on yli 8 tunnin työpäivät. Ja vaikka raataa yli 40 tuntia viikossa, on töiden jälkeen aivan uupunut, viikonloppunakaan ei välttämättä ehdi levätä ja siltikin joudutaan elämään niukasti kun rahat on vähissä.
En enää ikinä halua palata kokopäivä työhön, joka vie kaikki fyysiset ja henkiset voimat.
Ymmärrän kyllä jos on lapsia ja velkaa, niin pakko jaksaa pakertaa. Mutta toisaalta, vähemmälläkin pärjää jos on valmis luopumaan esim. ulkomaanmatkoista ja muista "turhakkeista".
Mielestäni työelämä tarvitsee suuria uudistuksia.
Tsemppiä arkeen teille kaikille!
Kokeilkaa parantaa ruokavaliota, sillä on paljon vaikutusta. keho ei jaksa ilman polttoainetta. sisätöissä varsinkin on tärkee käydä välillä ulkona haukkaamassa raitista ilmaa ja ruokatauolla vaikka sulkee vartiks silmät rauhallisessa paikassa ja nollata päätä huilaamalla.
En ole. Olen suuhygienisti. Jos päivä on buukattu täyteen ja on pelkkää hammaskiven poistoa, on päivät tosi raskaita, paikat aivan pskana ja pää sumussa. Mutta suurimpana osana päiviä mulla on myös lapsiaikoja, tarkoittaen esim. omahoidon ohjausta, perus suun terveystarkastuksia jne. kevyempää. Nämä päivät ovat ihan mukavia. Työpäivä päättyy jo kolmelta, viimeistään 15.15, koko päivä vielä aikaa. Eniten kuormittaa henkinen puoli - teinkö oikeita päätöksiä potilaan kohdalla, hoidinko nyt tarpeeksi hyvin jne. On pitänyt opetella jättämään potilaat työpaikalle.
Kuolemanväsynyt koko ajan. Siivooja olen. Torstaisin olen jo ihan zombi ja sunnuntait tosi masentunut ja vihainen kun tiedän että tappotahtinen työviikko alkaa. Toivon että siirrytään 4pv viikossa tai 6h päivässä rytmiin mahdollisimman pian.