Lue keskustelun säännöt.
Oletko työpäivän jälkeen ihan väsynyt?
Ja jos olet, niin ihan mielenkiinnosta; mitä työtä teet?
Minä olen päiväkodin ope ja tätä työtä olen tehnyt nyt 5 vuotta (VASTA). Olen töiden jälkeen niin poikki että joudun sinnittelemään illan valveilla omien lasteni harrastusten, ruuanlaiton ja pienten siivoushommien lomassa. Tuntuu että kun lapset saa sänkyyn 20.00 aikoihin niin lösähdän sohvalle ja olen valmis heti itsekin nukkumaan.
Viikonloppuisin olen pirteä kuin peipponen ja jaksan aamusta iltaan touhuta lasten kanssa ja tehdä rästihommia mitä arkena ei saa tehdyksi.
Haluan vain tietää miten tavallista tämä on...mieheni kun on töiden jälkeen (toimistyö) aina skarppina ja haluaisi tehdä sitä ja tätä ja tuota. Hän ei siis ymmärrä miten työni vetää minut niin loppuun.
Kommentit (195)
Olen lähihoitaja, määrä- aikaisessa työsuhteessa. Väsymys tulee siitä, kun joutuu tekemään aina pätkätöitä uusissa paikoissa. Aina joutuu opettelemaan uudet systeemit, tutustumaan uusiin työyhteisöihin. Kun opit uuden työpaikan käytännöt; tutustut asukkaisiin, niin joudut lähtemään muualle. Tämä on todella väsyttävää. Aina olet uutena jossain paikassa, et koskaan " kotiudu" mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon tehny lähoitajana kolmivuorotyötä (vanhusten hoito) yli 3 vuotta. Olen henkisesti ja fyysisesti loppu.
Jatkuvaa stressiä ja unettomuutta (jos menen iltavuorosta aamuvuoroon, en välttämättä pysty yöllä nukkumaan ollenkaan)
Ylipainoa on runsaasti, jaksamista ja voimavaroja ei ole laihdutukseen.
Työpäivän jälkeen makoilen vain sängyssä.
Kotitöitä ei jaksa usein tehdä. Sosiaalista elämää ei ole.
Töissä selkä jatkuvasti kipeä, tarvittavia apuvälineitä vanhusten siirtelyyn ei ole (pomoa ei kiinnosta)
Joka vuosi haen ammattikorkeaan (SOS ja Terv. Alan koulutuksiin), mutta en ole päässyt.
Aivokapaseteetti ei riitä kunnolla pänttäämään pääsykokeisiin töiden jälkeen...
Vierailija kirjoitti:
Olen lähihoitaja, määrä- aikaisessa työsuhteessa. Väsymys tulee siitä, kun joutuu tekemään aina pätkätöitä uusissa paikoissa. Aina joutuu opettelemaan uudet systeemit, tutustumaan uusiin työyhteisöihin. Kun opit uuden työpaikan käytännöt; tutustut asukkaisiin, niin joudut lähtemään muualle. Tämä on todella väsyttävää. Aina olet uutena jossain paikassa, et koskaan " kotiudu" mihinkään.
Tämä on minullakin ongelma. Ehdit luomaan suhteen hoidettavaan, hoidat häntä, käyt hänen kanssaan esim. syömässä ulkona, parturissa, tms. Sitten työsuhteesi päättyy ja hoidettavasi jää muiden hoidettavaksi. Menet toiseen paikkaan, aloitat taas saman uudelleen, kunnes määrä- aikaisuus taas päättyy. T. 58v. Lähihoitaja.
Olen.. Aamuvuorot 6-14 ja nuokun illat sohvan kulmassa enkä saa mitään aikaiseksi.. Koronan takia menetin mukavan työn mukavien työkavereiden kera ja nykyinen työ kuormittaa hirveästi enkä edes siitä liiemmin pidä.. Onneksi välillä on myös yövuoroja niin saa vähän hengähtää, tällöin en myöskään ole väsynyt kun saa nukkua kunnolla ennen vuoroa.
Näitä lukiessa aina miettii että työtä tekevälle 6h ois ihan riittävä ja varmaan työnlaatu ois parempaa ja tahti sit kuitenkin tehokkaampaa kun ihmiset ei olis niin rättiväsyneitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tein tänään 11 tunnin työpäivän ja tuli äsken lenkiltä. Vielä vuosi sitten olin tällaisten työpäivien jälkeen ihan poikki, mutta nyt on suht normaali ja virkeä olo. Kiitos tästä kuuluu täysin etätöille.
Varsinkin pitkät päivät isossa avokonttorissa ovat todella raskaita, kotona on niin paljon mukavampaa ja helpompaa keskittyä työntekoon. Voi myös kirjautua kesken päivän töistä pois ja käydä lenkillä, laittaa ruokaa tai muuten vaan pitää taukoa ja tehdä mitä huvittaa. Jaksaa sitten taas paremmin loppuillan tehdä hommia ja jotain muuta vielä töiden jälkeenkin.
Onneksi tämä kiire on vain kausiluontoista, muutamia kuukausia vuodessa. Loppuajan voi tehdä normaalia 8-16.00 päivää.
Minä taas... saan työt jotenkin tehtyä kunhan en tee mitään muuta. Jos käyn lisäksi vaikka vain kaupassa vähän kauempana ja jos sääkin on vaativa, nukun tai nuokun koko lopun päivän, en vain pysy hereillä, väsyn niin paljon ja sitten nukahdan tuolillakin. Jos pidän silmät väkisin auki, alan nähdä unia jopa silmät auki.
On tutkittu, eikä ole löytynyt mitään syytä. Rauta-arvot eivät ole matalat ja kaikki muutkin arvot ovat hyviä.
Tätä on kestänyt lähes kymmenen vuotta. Työni on melko siistiä sisätyötä ja tätä nykyä voin pitkälti itse määrätä tahdin mutta samanaikaisesti on muutakin vastuuta kannettavana ja sitä on aina ollut liikaa. Ennen olin se joka jaksoi mitä vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ihan loppu. Kotihoidossa vanhuksia hoidan. Käyntejä on noin 13, 7 tunnissa. Pari niistä saattaa olla 1t suihkutuksia. Käynnit ympäri kaupunkia, siirtymiset autolla mutta kävelyä tulee 15-20000 askelta työpäivässä. Suurinosa ihania asiakkaita, mutta sitten on valittavia omaisia jotka ei ymmärrä mitään hoitotyöstä ja meidän työn rankkuudesta. On myös todella vaikeita asiakkaita, likaisia asuntoja, eritteitä. Väsyneenä viimeisillä voimilla kun on kerinnyt asiakkaan luokse auttamaan häntä, tuntuu todella vaikealta säilyttää ammatillisuus kun asiakas valittaa että tulin 15min liian aikaisin. Tai liian myöhään. Sairaslomia on paljon eikä sijaisia saa. Sitten mennään vielä kovempaa. Koskaan ei ehdi toimistolle syömään lämmintä ruokaa. Kaupasta jotain autossa. Jos sitäkään. Pomo haukkuu jos sairastuu.
Mikä tahansa työ tällähetkellä tuntuu paremmalta vaihtoehdolta.
Teen aika haastavaa toimistotyötä ja töiden jälkeen en jaksa tehdä mitään muuta kuin pakollisen koiran ulkoilutuksen. Olen aina ollut itseäni kohtaan vaativa ja elänyt työlleni, mutta nyt alkaa jaksamisen raja tulla vastaan. Töistä saan palkkaa jolla saan maksettua asuntolainani, mutta palkan lisäksi olen saanut reilusti ylipainoa ja keskivaikean masennuksen. Ennen joulun isoa palaveria työkaverini sai paniikkikohtauksen ja jäi kuukauden sairauslomalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luokanopettaja. Töiden jälkeen ihan kuitti. Nukahdan sohvalle. Herään syömään iltapalan ja menen sitten melko pian takaisin nukkumaan, jotta jaksan herätä aamulla. Viikonloppuisin olen pirteä.
Hep, täällä nousee käsi. Ennen lapsia sitä jaksoi, kun illat pystyi palautumaan, mutta nykyään on töiden jälkeen puhki.
T. Lakimies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsemppiä kaikille raskaan työn raatajille. *Nostaa hattua*
Vierailija kirjoitti:
Työ voi olla henkisesti tai fyysisesti kuormittavaa. Perustoimistotyö, jossa ei isoja haasteita eikä vastuita, ei kovin paljon kuormita. Päinvastoin, kun siitä pääsee, on täynnä intoa ja energiaa tehdä vaikka mitä.
Mutta esimerkiksi minulla on erittäin vaativa työ, jossa organisoitava ja selvitettävä sata asiaa päivässä. Lisäksi pitää johtaa liutaa ihmisiä. Pääsääntöisesti istun palavereissa aamusta iltaa, nyt viimeajat pääsääntöisesti teamsilla. Päivän aikana saattaa hyvinkin olla 8 eri palaveria aivan eri aiheista, ja niiden välillä ei ole taukoa. Jokaiseen pitää kuitenkin valmistautua ja jokaisesta tulee lisää töitä. Lounas- tai kahvitaukoja harvoin on. Sitten kamera ja mikki kiinni ja salaa mussuttaa jotain leivänkantaa ettei ihan pökrää. Kun saan luuri pois päästä viiden aikaan, olen aivan tapettu. En jaksa enää puhua mitään, en kuunnella mitään, haluan vain hiljaisuutta. Ja sehän ei näin perheenäidille ole mahdollista.
Ihan kuvasit minun ja työparini päivää, paitsi että minä käyn kyllä useimpina päivinä syömässä työpaikkaruokalassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voiko luonnoton väsymys johtua astmasta silloinkin kun se ei aiheuta .selkeitä oireita?
Varsinkin etätyöpäivän jälkeen. Tänäänkin siivosin koko talon ja huomenna palkitsen itseni poikkeamalla kahvilaan pulla kahville.
Mikä on teidän työssä väsyneiden BMI
Vaihdoin työpaikkaa ja pääsin etätöihin. Nyt, minulla, ehkä enemmkän introvertilla, kuin extrovertilla, riittää taas virtaa. Todella hälyisä avokonttori vei mehut. Kyllä työpaikassa ja työpaikassa vaan on eroa. Toisissa viedään kaikki mehut ja toisissa ymmärretään, että tyytyväinen työntekijä tuottaa enemmän. Tosin pitää olla luottamuksen arvoinen, eli nyt töihin!
Vierailija kirjoitti:
Voisko ongelma olla että väsyneet ihmiset ei oo löytäny intohimoaan, toisen leivissä tehdään työtä josta ei saa kauheasti muuta itelleen ku rahaa..? Jos työstä on oikeasti kiinnostunu, se ei tunnu niin raskaalta?
Mä kyllä nautin työstäni, olen aina nauttinut. Väsymys tulee työpäivän jälkeen. Työni on minulle voimavara ja henkireikä, mutta silti se vie hektisyydessään voimat.
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi, en halua vaikuttaa töykeältä, mutta miten jaksatte tehdä tuollaista töitä?
En ymmärrä, miksi vielä nykyäänkin on yli 8 tunnin työpäivät. Ja vaikka raataa yli 40 tuntia viikossa, on töiden jälkeen aivan uupunut, viikonloppunakaan ei välttämättä ehdi levätä ja siltikin joudutaan elämään niukasti kun rahat on vähissä.
En enää ikinä halua palata kokopäivä työhön, joka vie kaikki fyysiset ja henkiset voimat.
Ymmärrän kyllä jos on lapsia ja velkaa, niin pakko jaksaa pakertaa. Mutta toisaalta, vähemmälläkin pärjää jos on valmis luopumaan esim. ulkomaanmatkoista ja muista "turhakkeista".
Mielestäni työelämä tarvitsee suuria uudistuksia.
Tsemppiä arkeen teille kaikille!
Arvaapa kaksi kertaa kuuluuko perheellisen elämään 2000 € bruttopalkalla ulkomaanmatkat ja muut "turhakkeet"? Ei tässä kyllä voi enää tinkiä mistään, ei edes siitä 37,5 h työajasta, tai käy kukkaro todella ohueksi.
Mutta kiitos kuitenkin tsempeistä.
Ihan ku mun teksti. Aamujen jälkeen nukahti mihin asentoon vaan ja iltojen jälkeen ylivireys. Illasta aamuun mennessä vaan muutama tunti unta. Niinpä uuvuin täydellisesti.