Lue keskustelun säännöt.
Oletko työpäivän jälkeen ihan väsynyt?
Ja jos olet, niin ihan mielenkiinnosta; mitä työtä teet?
Minä olen päiväkodin ope ja tätä työtä olen tehnyt nyt 5 vuotta (VASTA). Olen töiden jälkeen niin poikki että joudun sinnittelemään illan valveilla omien lasteni harrastusten, ruuanlaiton ja pienten siivoushommien lomassa. Tuntuu että kun lapset saa sänkyyn 20.00 aikoihin niin lösähdän sohvalle ja olen valmis heti itsekin nukkumaan.
Viikonloppuisin olen pirteä kuin peipponen ja jaksan aamusta iltaan touhuta lasten kanssa ja tehdä rästihommia mitä arkena ei saa tehdyksi.
Haluan vain tietää miten tavallista tämä on...mieheni kun on töiden jälkeen (toimistyö) aina skarppina ja haluaisi tehdä sitä ja tätä ja tuota. Hän ei siis ymmärrä miten työni vetää minut niin loppuun.
Kommentit (195)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan sama mitä työtä teen, 8 tunnin jälkeen olen kuollut. En jaksa pitää huolta kodista, sosiaalisista suhteista tai itsestäni. Yhteiskunta on syvältä.
Työterveydessä sanottiin, jos ei jaksa töiden jälkeen, niin liian huono kunto. Eli lenkille vaan, se auttaa sekä fyysiseen, että henkiseen jaksamiseen.
Tätä sanottiin minullekin, kun kävin puhumassa uupuksesta ja etten jaksa työpäivän jälkeen aina edes suihkussa käydä. Neuvottiin salille tai ryhmäliikuntaan useampana kertana viikossa. Työni itsessään on melkoisen fyysistä, käveltyäkin tulee vuoron aikana päivittäin jopa 10 km... Jaksapa sen jälkeen vielä urheiluharrastukseen.
Mitä ihmettä! Olen ainakin itse todennut, että mikään salilla käyminen tai ryhmäliikunta ei tuo energiaa yhtään mihinkään. Olen aikaisemmin liikkunut paljon enemmän kuin nyt, eikä tilanne ollut yhtään sen parempi. Kävin kerran viikossa ryhmäliikunnassa ja kerran uimassa. Lisäksi joka päivä ulkoilua, mitä teen nykyäänkin. Niinä iltoina (tai vapaapäivinä), kun kävin ryhmäliikunnassa/uimassa en jaksanut tehdä juurikaan muuta. Sen lisäksi nämä veivät minulta aikaa (josta en erityisesti edes nauttinut) kaikelta muulta kivemmalta tekemiseltä sekä näiden takia jäi rästiin kotiaskareita, jotka sitten joutui tekemään toisena päivänä, eli niille omille "vapaailloille" jäi enemmän tekemistä tämän "energisoivan liikunnan" takia. Loppujen lopulta siis aikaa omalle tekemiselle oli vähemmän, eikä siihen ollut yhtään sen enempää energiaa. Että ehkä se joillain toimii, mutta en koe, että itselläni olisi. Tuota jatkoin kuitenkin sen verran pitkään, että luulisi vaikutusten näkyneen siinä ajassa. Varmasti on toimiva sellaisille henkilöille, joille se liikuntasuoritus itsessään on mukavaa, mutta jos se on pakkopullaa ja suoritus joka tehdään vain suorittamisen takia, niin ei se ole muuta kuin yksi pakollinen teko muiden joukossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä. Olen ravintola-alalla esimiehenä töissä ja minkäänlaisia taukoja on harvoin mahdollista järjestää. Onneksi oma työni on iltavuoropainotteista ja töistä voi mennä suoraan nukkumaan. Aamulla opiskelen ja teen päivän askareet. Sen sijaan aamuvuorojen jälkeen tekee mieli vain maata sängyssä. Työvuorot minulla harvemmin ylittävät edes seitsemää tuntia, mutta kiire, jatkuva seisominen ja valtava tekemisen määrä kuormittavat. Olen aikaisemmin joutunut ottaa jopa sairaslomaa uupumuksen vuoksi, mutta sen jälkeen olen yrittänyt löysätä asennettani työhön ihan vain oman mielenterveyteni vuoksi. Pärjään onneksi taloudellisesti pienemmälläkin tuntimäärällä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, erittäin - silloin kun vielä töissä olin. IT-ala, suunnittelu-/kehitystehtävät.
Pahimmillaan en muista juuri mitään työmatkoista takaisin kotiin iltapäivällä. Olen todennäköisesti mikronukahdellut toistuvasti rattiin motarilla. Pahimmillaan päätäni puristi ohimoiden kohdalta todella pahasti, huimasi, enkä pystynyt ajattelemaan yksinkertaisia ajatuksia loppuun asti. Liikennevaloissa ollessani saatoin "unohtaa", painanko jarrupoljinta (en tuntenut tai "tajunnut" jalkojani). Kärsin erittäin pahasta unettomuudesta. Olin katkeamispisteessä. Työterveyteen meno ei tullut kuuloonkaan, koska se olisi sinetöinyt, ettei muutoinkin liipasimella ollutta määräaikaista soppariani uusita. Täytyy sanoa suoraan näin, että onneksi tuli korona, määräaikainen jäi uusimatta ja jäin työttömäksi.
Huu kuulostaapa hankalalta. Näin it-alallisena sanoisin että tuo tön kuormittuvuus vaihtelee hyvin paljon firmasta toiseen! Edellinen paikka oli semmoinen että jos yhtään paljasti mitään heikkouttaan tai vaikkapa terveysongelmia niin sai heti fudut. Nykyisessä meitä on eri ikäisiä laidasta laitaan ja meno on inhimillistä: työtahti on sovitettu fiksuksi ja työterveys yrittää oikeasti auttaa meitä pysymään terveinä :) Välillä on erilaisia stressinhallinta-luontoja yms.
Teen suht simppeliä toimistotyötä. Välillä jos on useampi pitkittynyt stressiä aiheuttava projekti päällä, tuntuu etten meinaa palautua edes viikonlopun aikana. Onneksi näin on harvemmin ja 80 % viikoista palaudun hyvin työpäivän päätteeksi ja jaksan mennä ja touhuta omia juttujani arki-iltaisinkin.
Tilanne olisi varmasti eri jos minulla olisi lapsia, mutta lapsettomana kun töiden ja pakollisten kotihommien jälkeen saa keskittyä itsensä huvittamiseen, niin elämä on ihan kivassa tasapainossa.
En ikinä. Palkollisena työpäivät menee pomoa vältellessä ja energiaa säästellen, jaksaa sitten illalla harrastaa. Ja ruokavalio kannattaa laittaa kuntoon...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen olen huomannut, että kun aloittaa uudessa työssä, niin on hetken aikaa ihan poikki. Sitten kun hommat oppii ja paikat tulevat tutuiksi, väsymys vähenee. Nyt olen työssä, josta ehdin hyvin palautua ennen seuraavaa työpäivää. Teen vuorotyötä ja meillä on pitkät päivät ja pitkät vapaat. Työpäivän jälkeen olen väsynyt. Välillä väsymys tulee ihan unenpuutteesta, joskus fyysisestä kuormituksesta tai henkisestä ponnistelusta tai kaikkien yhdistelmästä. Aamuvuoron jälkeen en jaksa enää tehdä mitään, mutta aamulla olen kyllä ihan kunnossa taas. Aamuvuoron työpäivä matkoineen kestää 5:55-19:45.
Yövuoroja teen aina 2 peräkkäin ja toisen yön jälkeen nukun vain 3 tuntia, että saan rytmin palautettua normaaliksi ja silloin väsyttää, eikä mikään aivotoimintaa vaativa homma oikein luonnistu. Normi arjesta selviän. Illalla nukkumaan kello 20 ja seuraava päivä alkaa taas täysissä voimissa.
Olen tosi tyytyväinen tilanteeseen.
Vuosia olin hirveässä kierteessä missä työpäivien jälkeen en jaksanut tehdä mitään muuta kuin tuijottaa telkkaria sohvan pohjalta ja odottaa että saa mennä nukkumaan. Mietin irtisanoutumistakin, mutta koska työ on minulle myös iso voimavara niin hylkäsin sen vaihtoehdon ja päätin että täytyy tehdä jotain muuta. En voi elää loppuelämää odottaen seuraavaa vapaapäivää vaan elämästä pitää voida nauttia työpäivinäkin.
Joten tein elämäntapamuutoksen, aloin syödä enemmän ja terveellisempää ruokaa, jätin turhan sokerin pois(tällä oli varmasti suurin vaikutus), ja aloin käydä lenkillä joka päivä. Päätin että työpäivän jälkeen menen kotiin, syön, juon kahvit ja sitten lähen ulos, enkä jämähdä siihen sohvalle.
Luulin aiemmin että työ väsytti niin paljon että en jaksa tehdä mitään sen jälkeen, mutta se olikin lopulta kaikki ne muut elämäntavat mitkä väsyttivät. Toki edelleen on joskus päiviä kun on väsyneempi ja silloin lepään, mutta enää elämä ei ole pelkkää lepäämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiinteistöpuolella viheralueiden hoidossa olen ja kyllä, olen ihan loppu kun kotiin pääsen. Työ itsessään kyllä tosi ihanaa, vaikkakin rankkaa varsinkin jos tulee lunta paljon kerralla tai 30 lämmintä, mutta päivät menee nopeasti. Kotona en kuitenkaan jaksa tehdä mitään ja kyllä, kahdeksalta illalla olen jo nukkumassa, viimeistään yhdeksältä, en muuten jaksa puol viideltä aamulla herätä. Onneksi ei lapsia, mutta pari koiraa hoidettavana. Arkisin kieltämättä menee aika koomaillen, mutta vloppusin sitten koirien kanssa puuhataan todella. Samoiten vlopuksi ajoitan oman pihan hoidon ja siivoukset yms. Arkisin ei vaan jaksa.
Vanhusyksikössä töissä. Päivät vaihtelee hyvin paljon. Riippuu kenen kanssa on työvuorossa. On päiviå kun nautin työstä, on aikaa letittää mummojen tukkia ja jutustella. Tulee hyvä mieli kun asukkaat on hyvinvoivia. Kotiin lähtee rauhallisin mielin. Toisina päivinä huomaat kun edellinen hoitaja on jättäny asukkaan huoneen huonoon kuntoon, esim. kusiset lakanat, likaiset vaatteet asukkaalla jne. Laskee omaa motivatiota kun näkee että toisilla alhainen työmoraali.. Toki sairaslomien paikkaus aiheuttaa kiirettä toisinaan. Mutta olen kuullut että toisissa paikoissa vanhustyö on yhtä helvettiä aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisko ongelma olla että väsyneet ihmiset ei oo löytäny intohimoaan, toisen leivissä tehdään työtä josta ei saa kauheasti muuta itelleen ku rahaa..? Jos työstä on oikeasti kiinnostunu, se ei tunnu niin raskaalta?
Kertokaa, miten on mahdollista, että vasta 100 vuotta sitten tuli 8-tuntinen työpäivä. Sitä ennen esim raskaassa tehdastyössä oltiin 10 tai 12 tuntia. 6 päivänä viikossa.
Miten ihmeessä silloin jaksettiin? En millään käsitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Surullista että työ kuluttaa ihmiset loppuun. Kannatan lyhempää työaikaa kaikille, ei elämä saa olla pelkkää työtä.
Niin minäkin kannatan, jos vaikka valtio avustaisi ne puuttuvat työtunnit minulle yrittäjälle, jotka jäävät vajaaksi ja pitäisi palkata lisää työntekijöitä niille, jotka tekevät esim. 6h päiviä. Ajatelkaa hieman pienyrittäjänkin kannalta asioita, eikä omaan napaan tuijottelua. Yrittäjä kuitenkin tekee töitä 24h/vrk. Ei hänellä ole vapaata lomillakaan. Jos joku on kateellinen, niin perusta oma firma, niin huomaat mitä se arki on ja väsyttääkö iltaisin.
Voi raukat, kun pitää tehdä töitä jopa 8h/pv.......?? Ja vaaditaan jopa 6h/pv ja 4pv/vko.
Kaikkihan me haluttaisiin ilmaiseksi, vapaaksi, mitään tekemättä, mutta kaikellahan on rajansa. Kukaan ei tee mitään, mutta kuitenkin kaiken pitäisi joustaa, kun minä niin haluan.
Menkää uudestaan hiekkalaatikolle!!!!
Hävetkää valittajat ja olkaa onnellisia, että joku teidät työllistää, jotta voitte elää normaalia elämää.
Miettikää vähän!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullista että työ kuluttaa ihmiset loppuun. Kannatan lyhempää työaikaa kaikille, ei elämä saa olla pelkkää työtä.
Niin minäkin kannatan, jos vaikka valtio avustaisi ne puuttuvat työtunnit minulle yrittäjälle, jotka jäävät vajaaksi ja pitäisi palkata lisää työntekijöitä niille, jotka tekevät esim. 6h päiviä. Ajatelkaa hieman pienyrittäjänkin kannalta asioita, eikä omaan napaan tuijottelua. Yrittäjä kuitenkin tekee töitä 24h/vrk. Ei hänellä ole vapaata lomillakaan. Jos joku on kateellinen, niin perusta oma firma, niin huomaat mitä se arki on ja väsyttääkö iltaisin.
Voi raukat, kun pitää tehdä töitä jopa 8h/pv.......?? Ja vaaditaan jopa 6h/pv ja 4pv/vko.
Kaikkihan me haluttaisiin ilmaiseksi, vapaaksi, mitään tekemättä, mutta kaikellahan on rajansa. Kukaan ei tee mitään, mutta kuitenkin kaiken pitäisi joustaa, kun minä niin haluan.
Menkää uudestaan hiekkalaatikolle!!!!
Hävetkää valittajat ja olkaa onnellisia, että joku teidät työllistää, jotta voitte elää normaalia elämää.
Miettikää vähän!
Kenenkään EI ole pakko alkaa yrittäjäksi, joten tuo sun itsesi ylemmäs nostaminen on ihan turhaa. Kuulostat olevan väsynyt, se on ikävää mutta ei se tarkoita että 8t/5pvnä töitä tekevä ei voisi olla yhtä väsynyt tai väsyneempi. Yrittäjät tuntuvat myös unohtavan, että harvalla työntekijällä on samanlaista paloa tehdä sitä työtä veren maku suussa, se kun ei siltikään lihota omaa lompakkoa kuten yrittäjällä tekee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teen pääosin toimistotyötä asiantuntijan roolissa. Työmatka on pitkä ja aloitan aikaisin aamulla, että ehdin olla kotonakin illalla.
Ja etenkin talviaikaan kyllä väsyttää! Mutta pyrin touhuilemaan kaikenlaista illalla silti, pahin on jos vain jää sohvalle makoilemaan. Se väsyttää vain entisestään lisää.
Teen vaativaa toimistotyötä, samoin mieheni. Olemme iltaisin töiden jälkeen niin väsyneitä, että alamme nukkumaan jo klo 19-20 aikaan, että jaksamme aamulla herätä klo 6 taas töihin. Iltaisin ehdimme vain käydä kaupassa, laittaa ruoan ja hoitaa koirat ja lapsen. Sitten on mentävä nukkumaan. Aina emme jaksa mennä suihkuunkaan, on mentävä aamulla kun illalla nukahdetaan niin nopeasti. Ja väsyttää aamulla vaikka unta takana ainakin 10 tuntia.
60 h/viikko, erikoistuva lääkäri YO-sairaalassa. virka-ajan työ, ylitöitä noin 1 h/pv, virka-ajan ulkopuolella päivystyksiä x6/kuukausi. Iltaisin ja vapaina viikonloppuina alan kirjallisuuden lukemista, esitelmien tekoa, tutkimustyötä.
Eli noi 80 tuntia viikossa työlleni omistan. Jos laittaisin likoon vain 6-8h/pv, niin en mitenkään pystyisi ottamaan haltuun vaadittua ammattitaitoa.
Kyllä olen. t. Lastenhoitaja :(
Mä olen tullut siihen tulokseen, että ihmiset ihan turhaan suorittaa ihan liian kovaa. Toki on poikkeuksia, kuten vaikka sairaanhoitajan voi olla pakko tehdä täysiä ja yli, koska henkilöstövajeen vuoksi työmäärä on hirveä ja vaihtoehto on suurinpiirtein heitteillejättö. Mutta jos nyt puhutaan töistä, jossa ei ole toisten ihmisten elämät kyseessä. Niin ihan hyvin suurin osa voisi löysätä tahtia. Kokeilkaa vaikka tehdä jollakin viikolla vain 60% normaaleista töistänne ja kokeilkaa, puuttuuko kukaan asiaan. Tuskinpa.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen tullut siihen tulokseen, että ihmiset ihan turhaan suorittaa ihan liian kovaa. Toki on poikkeuksia, kuten vaikka sairaanhoitajan voi olla pakko tehdä täysiä ja yli, koska henkilöstövajeen vuoksi työmäärä on hirveä ja vaihtoehto on suurinpiirtein heitteillejättö. Mutta jos nyt puhutaan töistä, jossa ei ole toisten ihmisten elämät kyseessä. Niin ihan hyvin suurin osa voisi löysätä tahtia. Kokeilkaa vaikka tehdä jollakin viikolla vain 60% normaaleista töistänne ja kokeilkaa, puuttuuko kukaan asiaan. Tuskinpa.
No tämäpä se olisi jännä kokeilu. Ei kai haittaa, jos olet siinä 40% joita en palvele?
Miksi ihmeessä teet ilman taukoja?? Pidä huolta että saat pitää normaalit taukosi. Siivooja itse myös, ei pahemmin energiaa oo työpäivän jälkeen. Lenkkeillä koitan välillä.