Lue keskustelun säännöt.
Oletko työpäivän jälkeen ihan väsynyt?
Ja jos olet, niin ihan mielenkiinnosta; mitä työtä teet?
Minä olen päiväkodin ope ja tätä työtä olen tehnyt nyt 5 vuotta (VASTA). Olen töiden jälkeen niin poikki että joudun sinnittelemään illan valveilla omien lasteni harrastusten, ruuanlaiton ja pienten siivoushommien lomassa. Tuntuu että kun lapset saa sänkyyn 20.00 aikoihin niin lösähdän sohvalle ja olen valmis heti itsekin nukkumaan.
Viikonloppuisin olen pirteä kuin peipponen ja jaksan aamusta iltaan touhuta lasten kanssa ja tehdä rästihommia mitä arkena ei saa tehdyksi.
Haluan vain tietää miten tavallista tämä on...mieheni kun on töiden jälkeen (toimistyö) aina skarppina ja haluaisi tehdä sitä ja tätä ja tuota. Hän ei siis ymmärrä miten työni vetää minut niin loppuun.
Kommentit (195)
Ennen etätöitä en jaksanut, koska avokonttori (ts. monitoimitila, mutta samaa peetä eri paketissa) vei kaikki mehut. Kun lapselle sai sapuskan naaman eteen ja tiskikoneen päälle, lösähdin sohvalle ja hädintuskin sain lapsen iltatoimet hoidettua. Usein nukahdin iltasatua lukiessa lapsen sänkyyn.
Nyt etätöissä energiaa on enemmän ja iltaisin meillä jopa joskus leivotaan yms. Kunhan saan asuntolainan maksettua (n.5 vuotta vielä), siirryn 80% työaikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen totaalisen väsynyt aina työpäivien jälkeen ja sen lisäksi myös viikonloppuisin. Viikonloput menevät akkuja ladatessa, jotta jaksan maanantaisin raahautua taas työpaikalle. Pomo on reilu ja mukava ja työkaverit kivoja. Viihdyn työssäni, mutta silti se imee kaikki voimani. Työ on puoliksi kevyttä toimistotyötä ja puoliksi laboratoriotyötä.
En ole. Olen väsynyt viikonlopun jälkeen, koska lasten kanssa oleminen väsyttää.
Olen. Fyysinen ulkotyö ja päälle matkat 2 h autolla, yht. 11 h /pv. Mitään muuta en jaksa.
Olen ihan naatti. En tajua miksi 8 h työpäivä on edelleen normi?? Kuka edes jaksaa tehdä 8 h kunnolla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eli näitä lukemalla voi todeta että kuormittavinta työ on päiväkodissa, sairaalassa, kotihoitotyö, opetusala....eli työ missä olet ihmisten kanssa tekemisissä koko työpäivän ajan.
IT-alan asiantuntijahommissa itseohjautuvuuden vaatimus ja epäselvät työroolit - vaikka ei näkisi ristin sielua koko päivänä - uuvuttaa kyllä hyvin nopeasti, ellei ole todella hyvä organisoimaan ja priorisoimaan asioita. Epäselvyys vastuista ("kuka ehtis ottaan tästä kopin?") aiheuttaa hiertoa henkilösuhteisiin.
Johdolle kuuluvia asioita sälytetään asiantuntijatasolle, eikä tämä vastuun kasvaminen tietenkään näy palkassa mitenkään. Samaan aikaan johto hehkuttaa, kuinka johtajat ovat nyt ENTISTÄKIN tärkeämpiä, kun tiimi itseohjautuu (ei kylläkään avata että millä tavalla, muutoin kuin että "johto mahdollistaa menestyksen").
Odotuksena on, että siviilipersoonasi ja työminäsi ovat osa samaa identiteettiä, jossa motivaattorina on intohimo omaan asiantuntijuuteen ja jatkuva palo oppia uutta (käytännössä on pakko vapaa-ajallakin käydä firman nimissä "likettämässä" ja postailemassa Linkkarissa ja kaupitella persoonaansa milloin millekin taholle). Jos työpaikalla on pallomeri, on parasta pulahtaa sinne, vaikka kuinka vituttaisi. Onneksi nyt korona-aikana saa sentään olla kotona. :)
Vaihtelee, minulla on päiviä jolloin rojahdan sohvalle, enkä halua nousta sieltä kuin syömään ja nukkumaan ja päiviä jolloin jaksan urheillakin. Sanoisin, että se nouseminen sohvalta kannattaa, mutta joskus saa laiskotellakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen viestintäkonsultti ja koko ajan tunne, että on yksin asiakkaista vastuussa. Minulla on 7 asiakasta, ja heidän välilleen on ahdistavaa revetä, jos kaikki haluavat palvelua samaan aikaan. Osa asiakkaista kohtelee kunnioituksella, osa tekee työstä raskasta: ei vastata meileihin, anneta tietoja, pidetä lupauksia aikatauluista. Kun he myöhästyvät, minä paikkaan tilannetta iltaisin ja viikonloppuisin. Asiakkaiden kanssa on voitu sopia ihan erilaisesta vastuunjaosta, mutta lopulta kun projekti menee asiakkaasta johtuvasta syystä pieleen, minä kannan vastuun.
Pitää olla tarkka, luova ja kovanahkainen, sillä harva muistaa kiittää, mutta moni odottaa kuuta taivaalta. Päälle vielä osan asiakkaiden kanssa saa vääntää siitä, että maksavat tehdyt tunnit. Minun työnihän ei saisi maksaa mitään. Mielellään pitäisi tehdä hyvävelihengessä ilmaiseksi.
Töitä on joka toinen viikko noin 12 h/päivä. Joka toinen viikko minulla on lapset. Silloin ehdin juuri ja juuri tehdä työpäivän, ennen kuin joudun hakemaan lapsen. Ei ole tavatonta, että olen tarhan pihassa kiinni 45 min yli venyneessä puhelussa. Ruoanlaiton, läksyjen ja iltapuuhien jälkeen on joskus vielä avattava kone.
Olen tajuttoman väsynyt! Repeäminen joka suuntaan uuvuttaa, sekä se, että omaa päiväänsä, ja jopa iltaa, ei voi suunnitella. Voi ollakin yllättäen kiinni kiireisessä tiedottamistapauksessa. Osa asiakkaista myös näyttää ajattelevan, että vaikka maksavat vain seitsemäsosan ajastani, ei minulla pitäisi olla muita asiakkaita. Kun meili boksiin kilahtaa, niin muut työt pitäisi jättää välittömästi. Tehtävänanto voi tulla klo 18 ja aamulla pitäisi olla valmis useamman tunnin työ. Toki iltatöistä eivät maksa.
Nukun huonosti, ja olen öisin ahdistunut. Aina ei ehdi edes nukkua tarpeeksi. Sinänsä pidän alasta ja työt ovat mielenkiintoisia. Asiakkaat vaan kohtelevat niin kehnosti, että menee ilo koko elämästä.
Oon ruokakaupassa myymälä puolella töissä. Työaikani on 6-14. Aamulla klo 5 vien lapset päiväkotiin ja ajelen 40km töihin. Ilta-päivästä sama homma. Kotona odottaa pari koululaista joita pitäisi välillä neuvoa läksyissä ja kuskata harrastuksiin. Kotityöt ja kaupassa käynti ovat ainoita "harrastuksia" mitä tällä hetkellä jaksan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin ennen vähän väliä pahasti uupunut, monesti suoraan päiväunille töistä tullessa. Pientä lämpöä 37,2. Joskus harvemmin kovaan väsymykseen liittyi alilämpö. Mittari näytti vähän yli 35.
Työpaikka: päiväkoti.
Diagnoosi: krooninen riniitti, infektioastma.
Hoito: kortisoninenäsuihke, antihistamiini, kortisoni-inhalaatio.
Olen käyttänyt nyt hengityssuojainta kolme kuukautta. Olen ollut koko tämän ajan terveen oloinen, eikä uupumusta ole tullut. Mitään yllä mainittuja lääkkeitä en ole enää käyttänyt. 🤷♀️
Vierailija kirjoitti:
Olin ennen vähän väliä pahasti uupunut, monesti suoraan päiväunille töistä tullessa. Pientä lämpöä 37,2. Joskus harvemmin kovaan väsymykseen liittyi alilämpö. Mittari näytti vähän yli 35.
Työpaikka: päiväkoti.
Diagnoosi: krooninen riniitti, infektioastma.
Hoito: kortisoninenäsuihke, antihistamiini, kortisoni-inhalaatio.
Olen käyttänyt nyt hengityssuojainta kolme kuukautta. Olen ollut koko tämän ajan terveen oloinen, eikä uupumusta ole tullut. Mitään yllä mainittuja lääkkeitä en ole enää käyttänyt. 🤷♀️
Olen myös töissä päiväkodissa. Mä olen tullut siihen tulokseen, että tuo maskien käyttö lisää väsymystä. On jotenkin ihan hapeton olo, pää sumuinen. Mulla on tosin uniapneakin, cpap käytössä. Kaikkea muutakin kremppaa, olen jaksamisen äärirajoilla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päiväkodissa töissä ja olen lopen uupunut työhöni. Melu ja se kiire on sietämätöntä, riittämättömyys on päivittäistä. Työpäivän jälkeen en jaksa kuin pakolliset, enkä kohta enää niitäkään. Kotimatkalla autoradio on hiljennettävä kun korvissa piippaa. Kotona pitäisi jaksaa olla läsnä omille lapsille ja heidän tarpeilleen. Viikonloppuisin en jaksa nähdä ystäviä, enkä liioin kuullakaan heistä. Älköön kukaan itseään arvostava ihminen hakeutuko varhaiskasvatus alalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työttömänä olin energisimmilläni.
Tämä. Työttömänä on aikaa, energiaa ja henkistä hyvinvointia - mutta ei rahaa (mikä toki alkaakin sitten nakertaa sitä hyvinvoinnin tunnetta). Töissä käydessä on rahaa, mutta ei aikaa eikä energiaa.
Työttömyydestä on nimenomaan henkinen hyvinvointi kaukana!
Millä tavalla? Jos henkinen hyvinvointi on ulkoapäin järjestetyn tekemisen (palkkatyön) varassa, jota tehdään enemmän tai vähemmän sattumanvaraisesti valikoituneessa yhteisössä (työyhteisö), ei kovin vahvoilla voi henkisesti kyllä ollakaan siinä vaiheessa, kun työttömäksi jää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen erityisopettaja, ja työpäivien jälkeen ihan finaalissa. Henkinen kuormitus haastavista lapsista ja heidän asioiden eteenpäin viemisestä sekä vaatimus jatkuvasta läsnäolosta sekä lapsille että muille työntekijöille on uuvuttavaa, mutta toisaalta tosi palkitsevaa.
Joo, kyllä 4-6 työpäivät riittäisivät aivan hyvin, joutavat palaveeraamiset ja juorukerhot kun karsisi niin hyvin ehtisi oiekat työt thedä nohin tunteihin. Työttömillekin tulisi lisää paikkoja, kun työajat lyhenisivät ja ihmiset voisivat paljon paremmin arjessaan ja ehtisivät elääkin muuallakin kuin oaravnapyörässä juosten. Varsinkin ptikäaikaissairaille automaattisesti nuo 4 tunnin työpäivät ilman älytöntä byrokratiaviidakkoa.
Siivooja. Työpvät 9-12h ilman taukoja. Arkisin olen aivan loppu.
Olen varhaiskasvatuksen opettaja.
Ja aivan järkyttävän uupunut töiden jälkeen.
Kai se meteli ja jatkuva asioiden loputon toistaminen ja se läsnäolo ja parhaansa yrittäminen ja silti riittämättömyyden tunne ja se että työasiat pyörii mielessä vapaallakin.
Varhaiskasvatuksen opettaja täällä ja aivan loppu. Tuskailen nytkin huomista työpäivää. En jaksa työtäni enää.
Vierailija kirjoitti:
Aika hyvä, kun saat lapset nukkumaan jo klo 20.00. Omani riekkuu hereillä puolille öin, koska päiväkodin työntekijät antavat hänen nukkua tarhassa 2h päiväunet, vaikka olen kymmeniä kertoja sanonut, että ei saa laittaa päiväunille, kun sitten ei illalla saa millään ilveellä nukkumaan. Ei mene jakeluun heillä. Joten joo, olen ihan poikki kokoajan.
Meìllä tää sama! Lapsi 4v. ei nuku kotona koskaan päikkäreitä, hoidossa laittavat nukkumaan ja iloisena kertovat kuin hyvin on nukkunu! No nukahtaa kuka tahansa pimeässä huoneessa sadun aikana. Nyt oon yrittäny tenavaa unille 1.5 tuntia! Itellä herätys klo 5 ja tenava nukkuu sinne kasiin. T. Väsynyt
Työttömyydestä on nimenomaan henkinen hyvinvointi kaukana!