Oletko työpäivän jälkeen ihan väsynyt?

En ole. Teen etätyötä, mutta olen aiemmin tehnyt erilaisia fyysisiä töitä eikä silloinkaan väsyttänyt. Minulla ei ole tosin ole lapsia. 

Toimistohommissa onneksi pystyy vaikuttamaan oman päivän kulkuun. Tai jos ei pysty, niin on joko huono työpaikka tai itsellä priorisoinnin paikka. Parempi työtulos kuitenkin tulee riittävän pirteänä kuin usvassa haahuillen.

Teen aspahommia museossa. Riippuen vuodenajasta joskus on hiljaista ja joskus helvetin kiireistä. Erilaiset tapahtumapäivät asettavat työlle suuria haasteita, ja välillä juostaan pää kolmantena jalkana. Työhön sisältyy aina välillä myös ulkotyötä, ja se varsinkin rasittaa. Hiljaisten päivien jälkeen voi olla todella väsynyt ihan siksi, ettei ole tapahtunut mitään. Toisaalta vauhdikkaat päivät vie mehut alta aikayksikön. Jonkinlainen tasapaino näiden väliltä olis kiva, mutta se harvoin toteutuu.

Nyt korona on vielä tuonut oman lisänsä, jotenkin sitä tuntee itsensä kotona uupuneeksi, kun on koko työvuoron stressannut sekä omista että asiakkaiden maskeista, käsien pesusta ja turvaväleistä. Ollaan onneksi saatu pidettyä museota auki myös näiden vuodenvaihteen rajoitusten aikana, mutta välillä se tarkoittaa sitä, että pitää käännyttää porukkaa ovella kun ei voi vaan päästää enempää ihmisiä sisään. Ja sitten taas toisaalla joutuu laskemaan jonossa olevia ihmisiä ja vastaamaan heidän harmitukseensa, kun ryykäävät sisään juuri pahimpaan ruuhka-aikaan.

Tosi harvoin tunnen itseni väsyneeksi työpäivän jälkeen. Teen toimistotyötä erityisasiantuntijana pääosin kotoa käsin 42 tuntia viikossa.

Herään 6:20, ulkoilen koiran kanssa, teen pienen treenin ja juon kupin kahvia. Laitan pyykkiä koneeseen tai tyhjennän tiskikoneen, mitä nyt onkaan ohjelmassa. Työt aloitan yleensä 8:15. Pidän lounastauon 12-13 jonka aikana teen pienen kävelyn, syön lounaan ja teen vähän kotitöitä. Päivä päättyy noin 17:30 ja teen toisen noin puolen tunnin treenin. Sitten päivällisen valmistelua, iltalenkki ja itse päivällinen noin 19:30. Sitten on aikaa esim. käydä kylvyssä, tehdä manikyyri tai kasvojen kuorinta ja naamio. Huolehdin siitä että unta tulee 8 tuntia yössä joten menen aikaisin nukkumaan.

Ruokaostokset tulee kerran viikossa kotiin toimitettuna joten kaupassa ei tarvitse käydä. Valmistellaan usein alkuviikon lounaat ja päivälliset sunnuntaina joten arki-iltojen kokkailu on myös nopeaa. Mulle tärkeintä on tuo riittävästi nukkuminen, sen voimin jaksaa pitkiäkin päiviä!

Surullista että työ kuluttaa ihmiset loppuun. Kannatan lyhempää työaikaa kaikille, ei elämä saa olla pelkkää työtä.

Olen todella väsynyt työpäivien jälkeen. Koneen tuijotus ja näpyttely, asiakkaat, jatkuva multi tasking ja liikkumattomuus eli istuminen vievät multa kaikki voimat. Kotona voisin vain tuijottaa seinää, jos se olisi mahdollista. Mun työ kuormittaa henkisesti ja fyysisesti. Voisin kokeilla fyysisempää työtä, jospa se pitäisi pään skarppina.

Vierailija kirjoitti:

Sairaanhoitajana ja teen 3-vuorotyötä. Olen usein niin poikki, että kun saan aamuvoron jälkeen ruuan valmiiksi ja ehkä vielä syön niin nukahdan usein lähes istualleni. Etenkin aamuvuorojen jälkeen koko loppupäivä voi mennä loppuun saakka "usvassa" ja vain odottaessa, että pääsisi viimein nukkumaan. Useamman aamuvuoron jälkeen olen täysin kuitti, koska nukkuminen niiden väleillä on usein huonoa ja jotenkin levotonta, herätys jo klo 5 jälkeen ja etenkin arkiaamuvuorot äärettömän hektisiä.

Jos taas iltavuoro on ollut kiireinen ja haastava niin monesti se vireystila jää päälle vielä pitkästi yöhön eikä uni tule kuin vasta pikkutunneilla. Iltojen välissä on onneksi kuitenkin mahdollisuus nukkua vähän pidempään. 

Yövuorot on monesti vuoroina vähän kevyempiä, koska päivän kiireiset työtehtävät eivät kuormita yövuoroja. Yövuorojen välillä pitäisi vain saada nukuttua tarpeeksi, jotta jaksaa. Toinen asia on rytmin kääntäminen yhden tai kahden yövuorojen jälkeisten vapaapäivien jälkeen taas aamuvuoroon. Kääntyy koko ajan vain huonommin ja huonommin. Univajetta kertyy ja kun mittarissa on +40 niin vuorotyön riskit pitäisi alkaa ottamaan todesta, tässä kohti ne alkaa näkymään yhä selvemmin. Lapset on 10-, 16- ja 18-vuotiaita. Huonoa omaatuntoa poden usein siitä, että olen niin väsynyt. Vapaapäivien aikana koitan "korvata" tätä ja olla kaikessa mukana ja järjestää jotakin kivaa yhteistä.

Miten sulla fyysinen kunto ja onko ylipainoa?eli ruokavalio kunnossa vai ei

Olen yrittäjä ja teen työtä vanhusten kotihoidossa. Työpäiväni ovat noin klo 8:30-16 arkipäivinä, muutamana iltana kuukaudessa teen paperitöitä.

En ole ollenkaan väsynyt, kun tulen kotiin. Iltaisin ei ole mitään ongelmia tehdä kotitöitä, olla perheeni kanssa, käydä koiran kanssa pitkällä lenkillä tai mitä nyt sitten keksiikään. Pidän työstäni ja teen sitä mielelläni. Olen liki viisikymppinen.

Ei 8 tunnin työpäivä ole hyväksi kellekään. 6 tuntia jaksaa maks. painaa fyysistä työtä. Sen jälkeen työteho ja motivaatio laskee eikä työn jälkikään enää ole niin hyvä. Surullista luettavaa miten niin monella on jaksaminen äärirajoilla. Työn kuormittavuus lisääntynyt joka alalla

Olen väsynyt ennen töihin lähtöä aamulla sekä illalla töiden jälkeen. Työ on tosi hektistä asikaspalvelu- ja toimistotyötä, joka sisältää myös pitkäjänteisten kehittämisprojektien vetämistä. En voi sanoa olevani virkeä viikonloppuisinkaan, mutta silloin saan edes jotain aikaan kotona.

Vähän sivusta nyt mutta ei kuitenkaan..

Jokaisessa työssä kuuluu olla tauot, ihan työehtosopimuksen mukaan.

Jos ajattelet että ei ehdi pitää, olet uhriutuva marttyyri. Tauoilla syödään ja istahdetaan.

Aamupäivällä proteiinipitoisempaa ja iltapäivällä enemmän hiilareita. Juoda täytyy pitkin päivää.

Kun syö ja syö oikein, jaksaa hyvin koko päivän ja illallakin on mieli virkeä.

Jos esim. väität että seuraavaa tuntia täytyy valmistella tai lapset pyytää apua eikä ehdi syödä, tai palaveria koko ajan jne... Kerro esimiehelle ettet ehdi pitää taukojasi ja on työnantajan tehtävä määritellä työt/tekijät niin että ehtii.

Useimmathan eivät vain näin tee vaan vetävät itsensä piippuun joka päivä potkujen pelossa.

Teen asiantuntija tehtäviä teollisuudessa. Edellisessä työpaikassa olin liian kuormittunut, en jaksanut työpäivän jälkeen oikein mitään. Ihan pakolliset kotityöt tein, mutta kaikki ylimääräinen jäi, myös ystävien tapaaminen ja harrastaminen. Tunnistin, että se ei ollut normaalia ja vaihdoin työpaikkaa. Nyt tyypillisesti jaksan tehdä muitakin asioita työn lisäksi. Toki vieläkin on joskus sellaisia poikkeuksellisia päiviä, joiden jälkeen on aivan puhki, mutta niitä ei ole liikaa.

On myös niin, että väsyneenäkin kannattaisi yrittää jaksaa lähteä vaikka ulos tai tehdä jotain palauttavaa. Kun jää sohvalle makaamaan, se vain pahentaa tilannetta. Usein vaikkapa reipas kävelylenkki piristää, jos vaan saa itsensä sinne lähtemään. Ongelma on se, että liian väsyneenä se lähteminen muuttuu liian vaikeaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sairaanhoitajana ja teen 3-vuorotyötä. Olen usein niin poikki, että kun saan aamuvoron jälkeen ruuan valmiiksi ja ehkä vielä syön niin nukahdan usein lähes istualleni. Etenkin aamuvuorojen jälkeen koko loppupäivä voi mennä loppuun saakka "usvassa" ja vain odottaessa, että pääsisi viimein nukkumaan. Useamman aamuvuoron jälkeen olen täysin kuitti, koska nukkuminen niiden väleillä on usein huonoa ja jotenkin levotonta, herätys jo klo 5 jälkeen ja etenkin arkiaamuvuorot äärettömän hektisiä.

Jos taas iltavuoro on ollut kiireinen ja haastava niin monesti se vireystila jää päälle vielä pitkästi yöhön eikä uni tule kuin vasta pikkutunneilla. Iltojen välissä on onneksi kuitenkin mahdollisuus nukkua vähän pidempään. 

Yövuorot on monesti vuoroina vähän kevyempiä, koska päivän kiireiset työtehtävät eivät kuormita yövuoroja. Yövuorojen välillä pitäisi vain saada nukuttua tarpeeksi, jotta jaksaa. Toinen asia on rytmin kääntäminen yhden tai kahden yövuorojen jälkeisten vapaapäivien jälkeen taas aamuvuoroon. Kääntyy koko ajan vain huonommin ja huonommin. Univajetta kertyy ja kun mittarissa on +40 niin vuorotyön riskit pitäisi alkaa ottamaan todesta, tässä kohti ne alkaa näkymään yhä selvemmin. Lapset on 10-, 16- ja 18-vuotiaita. Huonoa omaatuntoa poden usein siitä, että olen niin väsynyt. Vapaapäivien aikana koitan "korvata" tätä ja olla kaikessa mukana ja järjestää jotakin kivaa yhteistä.

Miten sulla fyysinen kunto ja onko ylipainoa?eli ruokavalio kunnossa vai ei

Fyysisen kuntoni arvioisin kohtalaiseksi. Liikun kyllä vapaa-ajallani ja etenkin talviliikunta on itselleni mieleistä. Mutta vuorotyön ja perheen yhtälö on sellainen, etten vuorojen välillä ehdi useinkaan tarpeeksi liikkumaan, se on totta. Samoin vuorotyön vuoksi en pääse mitään säännöllistä liikuntaa harrastamaan ryhmissä tms. Mutta luonto ja luonnossa liikkuminen on itselleni se juttu, työn vastapainona pääsee täydelliseen hiljaisuuteen ja rauhaan ja siellä voin mennä tunteja :)

Ylipainoa on muutama kilo, mutta olen mielestäni normaalikokoinen. Pyrin syömisessä välttelemään turhia hiilihydraatteja pääsääntöisesti. Näin saan pidettyä myös vireystilani yllä.

Vierailija kirjoitti:

Ihan sama mitä työtä teen, 8 tunnin jälkeen olen kuollut. En jaksa pitää huolta kodista, sosiaalisista suhteista tai itsestäni. Yhteiskunta on syvältä.

Työterveydessä sanottiin, jos ei jaksa töiden jälkeen, niin liian huono kunto. Eli lenkille vaan, se auttaa sekä fyysiseen, että henkiseen jaksamiseen.

Itse teen 12 tuntisia työvuoroja neljänä peräkkäisenä päivänä, jonka jälkeen on kuusi päivää vapaata. Väsy työrupeman jälkeen on armoton, mutta vapaat kruunaa paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan sama mitä työtä teen, 8 tunnin jälkeen olen kuollut. En jaksa pitää huolta kodista, sosiaalisista suhteista tai itsestäni. Yhteiskunta on syvältä.

Työterveydessä sanottiin, jos ei jaksa töiden jälkeen, niin liian huono kunto. Eli lenkille vaan, se auttaa sekä fyysiseen, että henkiseen jaksamiseen.

Voit vit... Siellä ollu taas joku latvasta laho paikallinen Jutta Kustaaperi pätemässä. Työ voi olla kuormittavaa fyysisyyden lisäksi myös henkisesti, joka vie voimat ja innostuksen tehdä vapaalla mitään. Kaikki energia menee siihen, kun keskittyy taas seuraavaan vastenmieliseen työvuoroon.

Aika hyvä, kun saat lapset nukkumaan jo klo 20.00. Omani riekkuu hereillä puolille öin, koska päiväkodin työntekijät antavat hänen nukkua tarhassa 2h päiväunet, vaikka olen kymmeniä kertoja sanonut, että ei saa laittaa päiväunille, kun sitten ei illalla saa millään ilveellä nukkumaan. Ei mene jakeluun heillä. Joten joo, olen ihan poikki kokoajan.

Olen tehnyt monenlaisia töitä, pääasiassa fyysisesti raskaita. Eniten poikki olin fyysisesti kevyehkössä mutta tappavan tylsässä, huonosti johdetussa tiimityössä. Työssä ei voinut vaikuttaa itse mihinkään ja jokainen päivä oli samanlainen, ei mitään vaihtelua missään. Se vei kaikki voimat ja iltaisin ei jaksanut mitään.

Usein sanotaan että kevyet ja helpot rutiinihommat ei kuormita ja näin jää energiaa muuhunkin mutta minua ainakin nimenomaan robottimaiset työt joissa ei saa edes ajatella itse, saa lopunkin aivotoiminnan lakkaamaan ja sitä on vapaa-ajallakin kuin zombi.

Vaikka viihdynkin työssäni, kyllä olen työpäivän jälkeen poikki. Varsinkin alkuviikosta usein simahdan hampaat pesemättä ja valot eteisessä. Syy tähän on ollut, että yritän liian pitkään sinnitellä hereillä tv:n ääressä, koska olen mielestäni ansainnut kunnon viihdepläjäyksen enkä tahdo tylsästi mennä nukkumaan kun väsyttää.

Sitten viikonloppuna makselen univelkoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sairaanhoitajana ja teen 3-vuorotyötä. Olen usein niin poikki, että kun saan aamuvoron jälkeen ruuan valmiiksi ja ehkä vielä syön niin nukahdan usein lähes istualleni. Etenkin aamuvuorojen jälkeen koko loppupäivä voi mennä loppuun saakka "usvassa" ja vain odottaessa, että pääsisi viimein nukkumaan. Useamman aamuvuoron jälkeen olen täysin kuitti, koska nukkuminen niiden väleillä on usein huonoa ja jotenkin levotonta, herätys jo klo 5 jälkeen ja etenkin arkiaamuvuorot äärettömän hektisiä.

Jos taas iltavuoro on ollut kiireinen ja haastava niin monesti se vireystila jää päälle vielä pitkästi yöhön eikä uni tule kuin vasta pikkutunneilla. Iltojen välissä on onneksi kuitenkin mahdollisuus nukkua vähän pidempään. 

Yövuorot on monesti vuoroina vähän kevyempiä, koska päivän kiireiset työtehtävät eivät kuormita yövuoroja. Yövuorojen välillä pitäisi vain saada nukuttua tarpeeksi, jotta jaksaa. Toinen asia on rytmin kääntäminen yhden tai kahden yövuorojen jälkeisten vapaapäivien jälkeen taas aamuvuoroon. Kääntyy koko ajan vain huonommin ja huonommin. Univajetta kertyy ja kun mittarissa on +40 niin vuorotyön riskit pitäisi alkaa ottamaan todesta, tässä kohti ne alkaa näkymään yhä selvemmin. Lapset on 10-, 16- ja 18-vuotiaita. Huonoa omaatuntoa poden usein siitä, että olen niin väsynyt. Vapaapäivien aikana koitan "korvata" tätä ja olla kaikessa mukana ja järjestää jotakin kivaa yhteistä.

Miten sulla fyysinen kunto ja onko ylipainoa?eli ruokavalio kunnossa vai ei

Kyllähän tämä on useammalle hoitoalalla olevalle enemmän sääntö kuin poikkeus, että vuoron jälkeen on enemmän tai vähemmän rättipoikki. Terveydenhuoltoalan ihmiset hoitaa muiden terveyttä omansa kustannuksella, niin tiukille on vedetty.