Lue keskustelun säännöt.
Oletko työpäivän jälkeen ihan väsynyt?
Ja jos olet, niin ihan mielenkiinnosta; mitä työtä teet?
Minä olen päiväkodin ope ja tätä työtä olen tehnyt nyt 5 vuotta (VASTA). Olen töiden jälkeen niin poikki että joudun sinnittelemään illan valveilla omien lasteni harrastusten, ruuanlaiton ja pienten siivoushommien lomassa. Tuntuu että kun lapset saa sänkyyn 20.00 aikoihin niin lösähdän sohvalle ja olen valmis heti itsekin nukkumaan.
Viikonloppuisin olen pirteä kuin peipponen ja jaksan aamusta iltaan touhuta lasten kanssa ja tehdä rästihommia mitä arkena ei saa tehdyksi.
Haluan vain tietää miten tavallista tämä on...mieheni kun on töiden jälkeen (toimistyö) aina skarppina ja haluaisi tehdä sitä ja tätä ja tuota. Hän ei siis ymmärrä miten työni vetää minut niin loppuun.
Kommentit (195)
Välillä olen ihan väsynyt ja syynä on yö-unet.
Useasti tulee nukuttua 5-6 tuntisia yö-unia.
Lyhyt matka töihin ja metallitöitä teen. Riippuu myös mitä teen töissä milloinkin. Selkäni on aivan poikki, jos joudun viilailee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teen fyysisesti rankkaa työtä ja olen aivan poikki työpäivien jälkeen. Nykyään olen poikki viikonloppuisinkin. En palaudu koskaan. Kaikki harrastukset on jääny, olin kovassa kunnossa kun alotin työt. Lenkkeilin 10km lenkkejä ja kävin 3-4krt salilla viikossa tekemässä kunnon hikitreenin. Työt alotettua nykyisessä paikassa jäi pikkuhiljaa lähes kaikki muu liikunta koska ei vaan pysty ihminen kaikkeen. Enää jaksan sillon tällön salille tai jonkun jumpan kotona.
Ja tiedoksi että fyysisesti kuormittava työ ei myöskään todellakaan nosta kuntoa, tätä kuulin joiltain kavereilta "no ainakin pysyy kunto hyvänä ku on noin fyysinen työ" no ei kyllä pysy vaan päin vastoin! Tässä vaan raihnaistuu. Lopetan kyllä nämä hommat heti kun teen siitä mahdollista.
Voin kyllä sanoa olevani työpäivän jälkeen väsynyt. Olen lastenhoitajana päiväkodissa. Unta ei tarvitse illalla odotella! Ilman päivittäisiä usean tunnin ulkoiluja olisin varmasti vielä väsyneempi.
Toimistotyö. En ole väsynyt työpäivän jälkeen. Jaksan harrastaa ja käydä kävelyllä ja ostoksilla, tehdä kotihommia ja opiskella iltaisin. Nukkumaan menen vasta myöhään. Mun aamut eivät ole kovin aikaisia, en joudu menemään seitsemäksi tai kahdeksaksi töihin. Yhdeksältä tai kymmeneltä aamulla töissä on hyvä.
Kyllä, erittäin - silloin kun vielä töissä olin. IT-ala, suunnittelu-/kehitystehtävät.
Pahimmillaan en muista juuri mitään työmatkoista takaisin kotiin iltapäivällä. Olen todennäköisesti mikronukahdellut toistuvasti rattiin motarilla. Pahimmillaan päätäni puristi ohimoiden kohdalta todella pahasti, huimasi, enkä pystynyt ajattelemaan yksinkertaisia ajatuksia loppuun asti. Liikennevaloissa ollessani saatoin "unohtaa", painanko jarrupoljinta (en tuntenut tai "tajunnut" jalkojani). Kärsin erittäin pahasta unettomuudesta. Olin katkeamispisteessä. Työterveyteen meno ei tullut kuuloonkaan, koska se olisi sinetöinyt, ettei muutoinkin liipasimella ollutta määräaikaista soppariani uusita. Täytyy sanoa suoraan näin, että onneksi tuli korona, määräaikainen jäi uusimatta ja jäin työttömäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täälläkin sh kolmivuorotyössä, yksi pieni lapsi ja kaksi isompaa. Totaaliyh olen. Aamuvuoron jälkeen aivan naatti. Hektinen ja vaativa osastotyö, jossa jatkuva hälinä ja työn keskeytyminen. Jos ei olisi ihan pientä lasta niin jaksaisin luultavasti raahautua lenkille useammin ja se piristäisi. Mutta nyt se vaatii ensin uhmaikäisen "väkisin" pukemisen ulos, joten lenkkeily on jäänyt vähäisemmäksi. Mutta rakastan työtäni, kotiäitinä se vasta pälli leviäisi.
Olen asiantuntijatyössä toimistossa ja lähes joka päivä työpäivän jälkeen aivan loppu. Viikonloppuisin nukun pitkään ja silti olen väsynyt. Tätä on jatkunut jo vuosia. Uudessa työpaikassa jaksan aina vähän aikaa paremmin, mutta sitten tämä sama jatkuu. Työttömänä olin energisimmilläni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosi harvoin tunnen itseni väsyneeksi työpäivän jälkeen. Teen toimistotyötä erityisasiantuntijana pääosin kotoa käsin 42 tuntia viikossa.
Herään 6:20, ulkoilen koiran kanssa, teen pienen treenin ja juon kupin kahvia. Laitan pyykkiä koneeseen tai tyhjennän tiskikoneen, mitä nyt onkaan ohjelmassa. Työt aloitan yleensä 8:15. Pidän lounastauon 12-13 jonka aikana teen pienen kävelyn, syön lounaan ja teen vähän kotitöitä. Päivä päättyy noin 17:30 ja teen toisen noin puolen tunnin treenin. Sitten päivällisen valmistelua, iltalenkki ja itse päivällinen noin 19:30. Sitten on aikaa esim. käydä kylvyssä, tehdä manikyyri tai kasvojen kuorinta ja naamio. Huolehdin siitä että unta tulee 8 tuntia yössä joten menen aikaisin nukkumaan.
Ruokaostokset tulee kerran viikossa kotiin toimitettuna joten kaupassa ei tarvitse käydä. Valmistellaan usein alkuviikon lounaat ja päivälliset sunnuntaina joten arki-iltojen kokkailu on myös nopeaa. Mulle tärkeintä on tuo riittävästi nukkuminen, sen voimin jaksaa pitkiäkin päiviä!
Lapsettoman etätyöntekijän elämä kuulostaa idylliseltä :D
Haaveilen etätyöstä.
Ei se kaikilla ole tuollaista, vaikka lapseton etätyöntekijä olisikin.
Olin aiemmin vuorotyössä, vaikka tein lyhennettyä työviikkoa (90h/3 viikkoa). Nyt olen ollut kolme kuukautta täyttä työviikkoa tehden päivätyössä, ja olo on ihan erilainen. Nukun vajaa 8 tuntia arkiöisin, enkä viikonloppuisinkaan kovin paljoa enempää. Aamulla herään virkeänä, työpäivän jälkeen jaksan ulkoilla ja tehdä kotihommia. Saan helpommin suunniteltua menoja, ruoanvalmistuksia jne jolloin ne eivät vie niin paljoa aikaa ja energiaa.
En enää koskaan mene vuorotyöhön, se on tullut selväksi. Olin jatkuvasti väsynyt, ärtynyt, jopa masentunut. En vain saanut nukuttua tarpeeksi. 11,5 tunnin yövuorot oli painajaismaisia. Ja kun niiden päälle nukut pätkissä viitisen tuntia, ja yhden vapaan kautta saattoi joutua aamuvuoroon. Rytmiä ei voinut kääntää, kun sellaista ei ollutkaan. Pitkät vapaat menivät ihan toipumiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Työttömänä olin energisimmilläni.
Tämä. Työttömänä on aikaa, energiaa ja henkistä hyvinvointia - mutta ei rahaa (mikä toki alkaakin sitten nakertaa sitä hyvinvoinnin tunnetta). Töissä käydessä on rahaa, mutta ei aikaa eikä energiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosi harvoin tunnen itseni väsyneeksi työpäivän jälkeen. Teen toimistotyötä erityisasiantuntijana pääosin kotoa käsin 42 tuntia viikossa.
Herään 6:20, ulkoilen koiran kanssa, teen pienen treenin ja juon kupin kahvia. Laitan pyykkiä koneeseen tai tyhjennän tiskikoneen, mitä nyt onkaan ohjelmassa. Työt aloitan yleensä 8:15. Pidän lounastauon 12-13 jonka aikana teen pienen kävelyn, syön lounaan ja teen vähän kotitöitä. Päivä päättyy noin 17:30 ja teen toisen noin puolen tunnin treenin. Sitten päivällisen valmistelua, iltalenkki ja itse päivällinen noin 19:30. Sitten on aikaa esim. käydä kylvyssä, tehdä manikyyri tai kasvojen kuorinta ja naamio. Huolehdin siitä että unta tulee 8 tuntia yössä joten menen aikaisin nukkumaan.
Ruokaostokset tulee kerran viikossa kotiin toimitettuna joten kaupassa ei tarvitse käydä. Valmistellaan usein alkuviikon lounaat ja päivälliset sunnuntaina joten arki-iltojen kokkailu on myös nopeaa. Mulle tärkeintä on tuo riittävästi nukkuminen, sen voimin jaksaa pitkiäkin päiviä!
Lapsettoman etätyöntekijän elämä kuulostaa idylliseltä :D
Haaveilen etätyöstä.Ei se kaikilla ole tuollaista, vaikka lapseton etätyöntekijä olisikin.
No ei tietenkään ole. Ite varmaan olisin väsynyt silloinkin, aina tuntuu väsyttävän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun olin kätilö ja tein 3-vuorotyötä olin täysin loppu. Henkisesti, fyysisesti, loppu. Koskaan ei töistä päässyt palautumaan, koko elämä oli yhtä työtä ja pyöri työn ympärillä.
Opiskelin uuden alan yliopistossa, nyt työpäivän jälkeen hyvä ja jaksava olo.
Henkisesti joo. Tänään viimeksi itkin, kun sain ihan mahdottoman tehtävänannon mahdottomalla aikaikkunalla.
Kun koneen saa kiinni, tekisi aina mieli talloa se lyttyyn ja kaatua sohvalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin 17-vuotiaana töissä varastohommissa. Vaikka olin elämäni kunnossa oleva nuorimies olin työpäivien jälkeen rättiväsynyt. Välillä, kun heräilin sekavassa tilassa päiväunilta en tiennyt oliko yö- vai päivä. Kavereiden kanssa ei jaksanut lähteä minnekään ja seuraava työpäivä / viikko ahdisti jo etukäteen. Varusmiespalvelu oli lepolomaa töihin verrattuna. Tuona kesänä löin lukkoon sen päätöksen, että 8-16.00 työ ei ole minua varten. Onneksi löysin elämääni muita tapoja tulla taloudellisesti toimeen.
-Mies 40v
Taustaa: nelikymppinen luokanopettaja alkuopetuksessa, tällä hetkellä tokaluokka. Työvuosia alakoulussa yli 10. Kaksi teini-ikäistä lasta.
Uupumus menee kausittain. Syksyn alussa töitä on aivan valtavasti ja pitkän loman jälkeen oppilaat ovat yleensä vaativampia. Jatkuva melu, multitaskaus ja se jonkun jo mainitsema 100% läsnäolo kuluttaa todella paljon. Alkusyksyyn sisältyvät myös kehityskeskustelut eli 30-60 min juttelut + valmistelut ja jälkikirjaukset jokaisen oppilaan ja vanhemman kanssa normaalin työn päälle. Pidän työstäni ja nautin opettamisesta, mutta viimeistään syyslomaan mennessä olen yleensä jo ihan poikki.
Seuraava tiukka vaihe on joulu-tammikuussa, kun on arviointikeskustelujen aika. Jälleen jutellaan jokaisen lapsen ja huoltajan kanssa 30-60min + valmistellaan etukäteen ja kirjataan ylös jälkikäteen, kaikki taas sen normityön päälle. Monet keskustelut ovat ikäviä, koska velvollisuuteni on nostaa myös haasteita esiin, siis arvioida oppilaan etenemistä. Tämä ei aina ole vanhemmalle helppoa kuultavaa, vaan tilanteet kärjistyvät toisinaan, vaikka kuinka yrittäisi olla lempeä. Vaikeita keskusteluja jännitän edelleen näilläkin työvuosilla, saatan menettää yöunetkin. Viime joulukuu meni ihan sumussa, itkin parina päivänä töiden jälkeen, kun olin niin loppu ja asiaton palaute kotoa tuntui kohtuuttoman raskaalta. Sohvalta en liikahtanut kun vasta nukkumaan 21 maissa. En näe välituntivalvontoja lukuunottamatta päivänvaloa kuin ikkunasta, sekin tuntuu pahalta.
Tälle vuodelle keskusteluja riittää vielä helmikuulle asti. Tulevat viikot tiedän olevani ns. pois pelistä iltaisin, työ vie mehut totaalisesti.
Kevättä kohti helpottaa. Etenkin hiihtoloman jälkeen kevät hurahtaa usein kuin siivillä ja pidentyneet päivät houkuttelevat ulkoilemaan.
Tiedän tämän syklin jo niin monen vuoden kokemuksella, että osaan jo olla itselleni armollinen pahimpina aikoina. Ilman pitkiä lomia en kuitenkaan jaksaisi opetustyötä.
Mä olen aina ihan loppu enkä siedä enää yhtään edes läheisten ihmisten seuraa enkä oikeastaan halua nähdä vieraitakaan ihmisiä edes etäältä kun olen vapaalla. En kuitenkaan ole luonteeltani mitenkään erityisen introvertti enkä tosiaan erakko.
Olen myyjä ja tämä työ oikeasti vie minulta hengen.
En aina, mutta useimmiten. Väsymys on henkistä sorttia, enkä jaksa olla kenenkään seurassa työpäivien jälkeen. Olen hammashoitaja.
Onko miehesikin päiväkodin ope/samoilla palkoilla?
Eli näitä lukemalla voi todeta että kuormittavinta työ on päiväkodissa, sairaalassa, kotihoitotyö, opetusala....eli työ missä olet ihmisten kanssa tekemisissä koko työpäivän ajan. Päiväkoti ja koulu stressaa varmasti henkisesti vilskeenä ja no lapset yleensäkin. Jokainen tietää. Ja melu. Sairaalassa varmasti stressaa hektisyys ja vuorotyö. Kotihoito nyt varmasti muuten vain kiittämätöntä hommaa.
Sosiaali ja terveysala sekä opetus eivät ole enää houkuttelevia ja nuoret eivät jaksa sitä työtä tehdä. Niinkuin ei muutkaan.
Lapsettoman etätyöntekijän elämä kuulostaa idylliseltä :D
Haaveilen etätyöstä.