Lue keskustelun säännöt.
Mun mies yritti tappaa itsensä viime yönä
17.01.2021 |
Juotiin kolme olutta molemmat. Menin nukkumaan klo 22. Hän ei ilmeisesti ollut tyytyväinen, koska hän meni keittiöön ja otti kaikki lääkkeet, mitä löysi. Masennuslääkkeensä, rauhoittavia, unilääkkeitä, jopa särkylääkkeet. Yli sata tablettia yhteensä. Heräsin, kun se avasi ulko-oven ja juoksin perään, että mitä nyt tapahtuu. Sanoi, että ei ole hengissä enää puolen tunnin päästä. Lähti kuitenkin ulos, vaikka koitin estellä. Soitin saman tien 112, poliisi tuli tosi nopeasti paikalle ja sitten ambulanssi. Ambulanssi vei hänet, en saanut lähteä mukaan koronan takia........... Soitin sairaalaan koko yön ja jatkoin aamulla. Hän on kuulemma teho-osastolla. Olen rukoillut, menin aamulla jopa kirkkoon puhumaan ja rukoilemaan papin kanssa, vaikka en ikinä aikaisemmin ole ollut mitenkään erityisen uskovainen. En tiedä mitä voin enää tehdä. Välillä mietin, että lähden sinne sairaalaan ja etsin koko paikan läpikotaisin. Välillä taas tunnen niin syvää vihaa, että miksi hän teki näin. Miksi hän halusi kuolla, vaikka meillä oli kaikki hyvin ja ollaan yritetty lasta jo jonkin aikaa... Tulen hulluksi.
Kommentit (124)
Sano ap miehellesi että ottaa ne pillerit seuraavan kerran kertomatta muille niin saattaa hyvässä lykyssä onnistuakin. Tosin riippuu myös siitä, onko osannut koostaa oikeanlaisen sekoituksen. Ei se määrä vaan laatu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeasti, jos ihminen tarvitsee tuollaisen arsenaalin selvitäkseen elämästä, se ei lie ole elämisen arvoista. Anna toisen mennä?
Jos olit muka shokissa, niin miksi kerroit tunteneesi syvää vihaa? Ei sovi yhteen. Älä viitti provoilla tällaisilla asioilla.
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti, jos ihminen tarvitsee tuollaisen arsenaalin selvitäkseen elämästä, se ei lie ole elämisen arvoista. Anna toisen mennä?
Ihan kamalaa, mutta näin ajattelen juuri nyt. En minä voi häntä pelastaa, jos hän ei itse jaksa enää. En voi auttaa, jos toinen ei ota apua vastaan. En voi ymmärtää ja kuunnella, jos hän ei puhu, vaan esittää viikosta toiseen, että kaikki on hyvin. Mutta kuitenkin, jos tämä toistuu ja ensi kerta ei jää vain yritykseksi, tulen varmasti syyttämään itseäni koko loppuelämän. Miten epäonnistuin niin pahasti vaimona, että toinen ei nähnyt muuta ulospääsyä? Miten en ollut tajunnut, että se voi niin huonosti?
ap
Vierailija kirjoitti:
Ei ole provo, mutta mitenpä sen todistaisin... Jumalanpalveluksia ei täällä ainakaan järjestetä, mutta suurin kirkko on auki hiljentymistä varten, ja minulla kävi tuuri, että siellä oli pappi paikalla. Tosiaan, olin shokissa, enkä ole toiminut järkevästi. En ole kehdannut soittaa edes omille vanhemmilleni, koska he vaatisivat jättämään tämän miehen. Hänellä on kaksisuuntainen mielialahäiriö ja masennus, (siitä suuri määrä reseptilääkkeitä kotona) mutta en todellakaan ole tajunnut, että tilanne on näin paha. Sain yhteyden sairaalaan ja hän on hengissä (huh!), mutta jää sinne vielä tarkkailuun ainakin huomiseen asti. Nyt on vähän rauhallisempi olo. Uskon, että sairaanhoito tekee parhaansa. Kiitos kaikille, jotka vastasivat ystävällisesti.
ap
Vanhempasi olisivat olleet oikeassa ja itsekin tiedät, että olisivat näin sinulle sanoneet.
Jouduin elämään lapsuuteni jatkuvat itsemurhan pelon varjossa; äidilläni oli kaksisuuntainen mielialahäiriö ja hän uhkaili itse murhalla koko ajan. Useasti myös yritti ja useasti lapsina itkimme hänen sairaalavuoteensa äärellä (lapsia yritätte?). Nyt hän on vanha ja nämä puheet ovat helpottaneet vähän vasta nyt muistisairauden myötä. Lähes 50 vuotta elämästäni meni itsemurh an pelossa.
Sinä voit tehdä niin kuin haluat, minä ei voinut lapsena päättää siitä kuka on vanhempani(sinunkaan lapsesi eivät voi). Aikuisena en ollut enää tekemisissä vanhempani kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole provo, mutta mitenpä sen todistaisin... Jumalanpalveluksia ei täällä ainakaan järjestetä, mutta suurin kirkko on auki hiljentymistä varten, ja minulla kävi tuuri, että siellä oli pappi paikalla. Tosiaan, olin shokissa, enkä ole toiminut järkevästi. En ole kehdannut soittaa edes omille vanhemmilleni, koska he vaatisivat jättämään tämän miehen. Hänellä on kaksisuuntainen mielialahäiriö ja masennus, (siitä suuri määrä reseptilääkkeitä kotona) mutta en todellakaan ole tajunnut, että tilanne on näin paha. Sain yhteyden sairaalaan ja hän on hengissä (huh!), mutta jää sinne vielä tarkkailuun ainakin huomiseen asti. Nyt on vähän rauhallisempi olo. Uskon, että sairaanhoito tekee parhaansa. Kiitos kaikille, jotka vastasivat ystävällisesti.
ap
Maailma on täynnä fiksuja sinkkumiehiä joilla ei ole mt-ongelmia, ainakaan tuolla skaalalla. Tee itsellesi, miehelle ja vanhemmillesi palvelus ja eroa miehestä. Pääsette kaikki aloittamaan tervehtymisen.
Nyt sitten ehkäisy heti kuntoon! Et kyllä sairaan miehen kanssa ala lasta tekemään. Lapsi tulisi kärsimään koko ikänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö mies kuuluisi osastohoitoon joksikin aikaa?
Vierailija kirjoitti:
Ei ole provo, mutta mitenpä sen todistaisin... Jumalanpalveluksia ei täällä ainakaan järjestetä, mutta suurin kirkko on auki hiljentymistä varten, ja minulla kävi tuuri, että siellä oli pappi paikalla. Tosiaan, olin shokissa, enkä ole toiminut järkevästi. En ole kehdannut soittaa edes omille vanhemmilleni, koska he vaatisivat jättämään tämän miehen. Hänellä on kaksisuuntainen mielialahäiriö ja masennus, (siitä suuri määrä reseptilääkkeitä kotona) mutta en todellakaan ole tajunnut, että tilanne on näin paha. Sain yhteyden sairaalaan ja hän on hengissä (huh!), mutta jää sinne vielä tarkkailuun ainakin huomiseen asti. Nyt on vähän rauhallisempi olo. Uskon, että sairaanhoito tekee parhaansa. Kiitos kaikille, jotka vastasivat ystävällisesti.
ap
Sulla ei taida kaikki olla kotona? Miten pimeä täytyy olla että keksii tälläisiä aloituksia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosiaan suomessa omaiset jäävät ihan yksin näissä tilanteissa. Kannattaa ottaa yhteyttä ensimmäisenä kriisipuhelimeen, etsi myös mielenterveysongelmaisten omaisten tukiryhmä kunnastasi. Finfami on järjestö jonka kautta saat maksutonta apua.
Olen itse joutunut mm soittamaan apua psykoosissa olevalle perheenjäsenelle ja voin vahvistaa että ei omaisia kukaan muista. Tilanne on mennyt huonommaksi sen jälkeen kun avohoitoa on lisätty ja osastohoitoa vähennetty. Käytännössä vakavasti psyykkisesti sairastuneen perään ei katso kukaan muu kuin omaiset, oman mielenterveytensä kustannuksella.
Voimia <3
Vierailija kirjoitti:
Koko yön valvonut, kirkossakin käynyt ja nyt puoliltapäivin kirjoittaa pitkän selkeän sepustuksen AV-palstalle? Shokissa muka. Olen kyllä empaattinen ihminen. Mutta tällaisesta provoilusta en tykkää. Voi herätellä ikäviä muistoja joillain, ei onneksi minulla.
En ymmärrä tätä viestiä. Minäkin olen valvonut lukuisia öitä, käynyt töissä nukkumatta lainkaan kymmeniä ja kymmeniä kertoja, jne. Luuletko ihmisten olevan jotenkin kyvyttömiä elämään normaalia elämää mikäli valvovat koko yön? Mitenköhän unihäiriöiset selviävät... Ja kyllä, minäkin olen shokissa valvonut pari vuorokautta putkeen ja ihan selkeän pitkän sepustuksen olisin tänne saanut kirjoitettua. Lähes kuka tahansa pystyy siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hölmö mies kun meni kertomaan, itse ainakin salaan koko homman ettei epäonnistu.
M38
Ehkä kyseessä oli enemmänkin avunhuuto, nyt kai sit apua saa.
Toivottavasti kaikki järjestyy.
Sitä apua pitää myös ottaa vastaan ja sitoutua siihen että sama ei toistu kuukauden päästä.
Avunhuuto varmasti joo ja sitten on tämä porukka jotka uhkailee itsemurhalla ja "yrittää" sitä toistuvasti ilman aikomustakaan tappaa itseään ja pitävät näillä "yrityksillään" koko lähipiirin otteessaan.
Nähty on.
Vierailija kirjoitti:
No onpa outoa. Maanantaina ei varmaan oo töihin menossa, joten sun varmaan kannattaa ilmoittaa työnantajalle hänen puolestaan et on nyt kuuksuden / pari poissa kuvioista.
Kuukauden pari my ass. Hyvällä tuurilla saa viikon saikkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voimia ap. Mun mies ilmoitti tossa joulun alla ihan puskista jättävänsä mut ja 4kk lapsen. Samana päivänä yritti tappaa itsensä. Olin tietoinen että masennusta on ollut, mutta kaikki oli parempaan suuntaan menossa, hän oli hakeutunut keskusteluavun piiriin, saanut lääkkeet, ja vointi oli kohenemaan päin.
Kamala shokki. Nyt vajaa kk myöhemmin oon shokissa edelleen, mutta pikkusen parempana jo. Lapsen takia pakko pysyä vahvana.
Hae keskusteluapua, kriisiapua, kaikkea! Älä jää yksin hätäsi ja tuskasi kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koko yön valvonut, kirkossakin käynyt ja nyt puoliltapäivin kirjoittaa pitkän selkeän sepustuksen AV-palstalle? Shokissa muka. Olen kyllä empaattinen ihminen. Mutta tällaisesta provoilusta en tykkää. Voi herätellä ikäviä muistoja joillain, ei onneksi minulla.
En ymmärrä tätä viestiä. Minäkin olen valvonut lukuisia öitä, käynyt töissä nukkumatta lainkaan kymmeniä ja kymmeniä kertoja, jne. Luuletko ihmisten olevan jotenkin kyvyttömiä elämään normaalia elämää mikäli valvovat koko yön? Mitenköhän unihäiriöiset selviävät... Ja kyllä, minäkin olen shokissa valvonut pari vuorokautta putkeen ja ihan selkeän pitkän sepustuksen olisin tänne saanut kirjoitettua. Lähes kuka tahansa pystyy siihen.
Häh, siis tilanteessa, jossa miehesi olisi ihan oikeasti yrittänyt itsemurhaa? Kovin on aktiivinen ja aikaansaava, kun kirkossakin käväisee ja puoliltapäivin jo mammapalstallekin kirjoittelee. Normaalitilanteessa olisi tukea saanut niin poliisilta, sairaalasta kuin papiltakin. Mielestäni ei ole hyvä levittää valheellista tietoa, etteivät muka muut kuin mammat auttaisi. Ap:n kertomus sisältää monia epäuskottavia aineksia. En viitsi toistaa niitä.
[/quote]
Vanhempasi olisivat olleet oikeassa ja itsekin tiedät, että olisivat näin sinulle sanoneet.
Jouduin elämään lapsuuteni jatkuvat itsemurhan pelon varjossa; äidilläni oli kaksisuuntainen mielialahäiriö ja hän uhkaili itse murhalla koko ajan. Useasti myös yritti ja useasti lapsina itkimme hänen sairaalavuoteensa äärellä (lapsia yritätte?). Nyt hän on vanha ja nämä puheet ovat helpottaneet vähän vasta nyt muistisairauden myötä. Lähes 50 vuotta elämästäni meni itsemurh an pelossa.
Sinä voit tehdä niin kuin haluat, minä ei voinut lapsena päättää siitä kuka on vanhempani(sinunkaan lapsesi eivät voi). Aikuisena en ollut enää tekemisissä vanhempani kanssa.[/quote]
Paras kommentti. Kiitos. <3 Nyt tajusin, kuinka itsekästä haluta lapsia sairaan ihmisen kanssa. Sanoin hänelle aiemmin, kun otti itsemurhan puheeksi ensimmäistä kertaa, että jatka nyt ainakin sukuas ennen kuin tapat itsesi, että "osa häntä" jäisi vielä elämään. Taidan itsekin olla masentunut... Tiedän, että nyt täytyy ottaa ero, mutta pelkään, että sen jälkeen hän onnistuu tappamaan itsensä ja saan hänen suvun vihat niskoilleni ja joudun elämään syyllisyyden tuskan kanssa loppuelämäni.
Ja teille provohuutelijoille. Te ette ilmeisesti ikinä ole olleet mt-ongelmaisten kanssa tekemisissä? Näistä asioista ei todellakaan vitsailla. Ja kyllä, ehdin kirkkoon, koska tosiaan, olen toiminut shokissa, olen ollut "autopilotilla" koko ajan ja jostain syystä hädän hetkellä ajatukset kääntyy Jumalaan, vaikka muuten ei olisi ollutkaan uskovainen....
ap
Tsemppiä ap. Olen ollut ihan samanlaisessa tilanteessa ja shokki on kauhea. Ja vihaakin tunsin, se taisi olla päällimmäinen tunne järkytyksen lisäksi. tarvitset keskusteluapua itsekin että jaksat kohdata miehen ja mahdollisesti olla tällekin tukena. Pidä huolta itsestäsi <3
Vierailija kirjoitti:
Voimia ap. Mun mies ilmoitti tossa joulun alla ihan puskista jättävänsä mut ja 4kk lapsen. Samana päivänä yritti tappaa itsensä. Olin tietoinen että masennusta on ollut, mutta kaikki oli parempaan suuntaan menossa, hän oli hakeutunut keskusteluavun piiriin, saanut lääkkeet, ja vointi oli kohenemaan päin.
Kamala shokki. Nyt vajaa kk myöhemmin oon shokissa edelleen, mutta pikkusen parempana jo. Lapsen takia pakko pysyä vahvana.
Hae keskusteluapua, kriisiapua, kaikkea! Älä jää yksin hätäsi ja tuskasi kanssa.
Kamala tilanne! Voimia sinulle ja muista, että et ole yksin! Olen hakenut jo keskusteluapua, mutta ei olo hetkessä parane. Vähän olen rauhoittunut, mutta mietin eroa ja sen käsittely tulee olemaan raastavaa. Toivon todella, että en ole ehtinyt tulla raskaaksi.
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä ap. Olen ollut ihan samanlaisessa tilanteessa ja shokki on kauhea. Ja vihaakin tunsin, se taisi olla päällimmäinen tunne järkytyksen lisäksi. tarvitset keskusteluapua itsekin että jaksat kohdata miehen ja mahdollisesti olla tällekin tukena. Pidä huolta itsestäsi <3
Kiitos! Joo, provohuutelijat ihmettelevät miten voin tuntea vihaa? Miten en voisi? Olen järkyttynyt ja vihainen siitä, että hän ei ole hakenut tarpeeksi apua. Joo, hänellä oli lääkkeet mt-ongelmiinsa, mutta olisi ehkä voinut ottaa vastaan terapiaakin? Vihainen siitä, että hänestä kuolema on houkuttelevampi vaihtoehto, kuin loppuelämä minun kanssa (kun tosiaan lapsetkin on vielä tekemättä). Vihainen myös itselleni, etten tajunnut aiemmin, kuinka huonosti hän voi, ja olin ohittanut aikaisemmat itsemurhapuheet olan kohautuksella. Luulin, että se oli vain jotain lapsellista uhkailua...
Pidä sinäkin huolta itsestäsi, toivottavasti tilanteesi on parempi nykyään. <3
Kiitos vielä kaikille muillekin, jotka kommentoivat jotain järkevää ja lohduttavaa! <3 Toivon, ettei kukaan teistä, ei edes provohuutelijat, joudu ikinä tällaiseen tilanteeseen. En ole ikinä tuntenut itseäni näin avuttomaksi.
ap
Ei ole provo, mutta mitenpä sen todistaisin... Jumalanpalveluksia ei täällä ainakaan järjestetä, mutta suurin kirkko on auki hiljentymistä varten, ja minulla kävi tuuri, että siellä oli pappi paikalla. Tosiaan, olin shokissa, enkä ole toiminut järkevästi. En ole kehdannut soittaa edes omille vanhemmilleni, koska he vaatisivat jättämään tämän miehen. Hänellä on kaksisuuntainen mielialahäiriö ja masennus, (siitä suuri määrä reseptilääkkeitä kotona) mutta en todellakaan ole tajunnut, että tilanne on näin paha. Sain yhteyden sairaalaan ja hän on hengissä (huh!), mutta jää sinne vielä tarkkailuun ainakin huomiseen asti. Nyt on vähän rauhallisempi olo. Uskon, että sairaanhoito tekee parhaansa. Kiitos kaikille, jotka vastasivat ystävällisesti.
ap