Lue keskustelun säännöt.
Mun mies yritti tappaa itsensä viime yönä
17.01.2021 |
Juotiin kolme olutta molemmat. Menin nukkumaan klo 22. Hän ei ilmeisesti ollut tyytyväinen, koska hän meni keittiöön ja otti kaikki lääkkeet, mitä löysi. Masennuslääkkeensä, rauhoittavia, unilääkkeitä, jopa särkylääkkeet. Yli sata tablettia yhteensä. Heräsin, kun se avasi ulko-oven ja juoksin perään, että mitä nyt tapahtuu. Sanoi, että ei ole hengissä enää puolen tunnin päästä. Lähti kuitenkin ulos, vaikka koitin estellä. Soitin saman tien 112, poliisi tuli tosi nopeasti paikalle ja sitten ambulanssi. Ambulanssi vei hänet, en saanut lähteä mukaan koronan takia........... Soitin sairaalaan koko yön ja jatkoin aamulla. Hän on kuulemma teho-osastolla. Olen rukoillut, menin aamulla jopa kirkkoon puhumaan ja rukoilemaan papin kanssa, vaikka en ikinä aikaisemmin ole ollut mitenkään erityisen uskovainen. En tiedä mitä voin enää tehdä. Välillä mietin, että lähden sinne sairaalaan ja etsin koko paikan läpikotaisin. Välillä taas tunnen niin syvää vihaa, että miksi hän teki näin. Miksi hän halusi kuolla, vaikka meillä oli kaikki hyvin ja ollaan yritetty lasta jo jonkin aikaa... Tulen hulluksi.
Kommentit (124)
Potkaise pihalle tuollainen ukko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No nyt tämä provo-ap aikoo jo jättää miehensä, vaikka kaikki oli ennen ollut niin hyvin. Eipä löydy empaattisuutta miestä kohtaan...
Ajattelit tehdä lapsia miehen kanssa joka on muutenkin ylikuormittunut? Lapset varmaan pahentavat hänen tilaansa, se on hyvin vaativaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäskö sun itse soittaa johonkin kriisipuhelimeen ja jutella asiasta ihan oikean ihmisen kanssa? Saattaisit saada hyviä neuvoja miten kohdata mies ensimmäisen kerran itsemurhayrityksen jälkeen ja miten jatkossa. Myös sinun mielenterveytesi on tärkeää!
Poliisi kyllä opastaa ja ohjaa ennen kun jättää omaisen yksin tälläisessä tilanteessa.
Ohis, mutta huomio on ensisijaisesti potilaan hengen pelastamisessa eikä pelastajat voi jäädä yön yli pitämään kädestä, paniikissa ohjeet menee ohi.
Minulta kysyttiin vastaavassa tilanteessa lähinnä että voinko soittaa jonkun paikalle. Ja olisiko ollut jopa niin että viimeinenkin pelastusyksiköstä poistui paikalta jopa ennen läheisen saapumista, henkilöllä joka kartoitti tilanteen tuskin oli kriisiapukoulutusta.
Myös paikalle saapunut läheinen oli tavallinen ihminen, ei kriisiryhmä. En päätynyt käsittelemään traumaa ammattilaisen kanssa moneen vuoteen ja se oli suuri virhe.
Voimia ap, sinun pitää ensin pelastaa itsesi jotta voisit olla kenellekään avuksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koko yön valvonut, kirkossakin käynyt ja nyt puoliltapäivin kirjoittaa pitkän selkeän sepustuksen AV-palstalle? Shokissa muka. Olen kyllä empaattinen ihminen. Mutta tällaisesta provoilusta en tykkää. Voi herätellä ikäviä muistoja joillain, ei onneksi minulla.
En ymmärrä tätä viestiä. Minäkin olen valvonut lukuisia öitä, käynyt töissä nukkumatta lainkaan kymmeniä ja kymmeniä kertoja, jne. Luuletko ihmisten olevan jotenkin kyvyttömiä elämään normaalia elämää mikäli valvovat koko yön? Mitenköhän unihäiriöiset selviävät... Ja kyllä, minäkin olen shokissa valvonut pari vuorokautta putkeen ja ihan selkeän pitkän sepustuksen olisin tänne saanut kirjoitettua. Lähes kuka tahansa pystyy siihen.
Häh, siis tilanteessa, jossa miehesi olisi ihan oikeasti yrittänyt itsemurhaa? Kovin on aktiivinen ja aikaansaava, kun kirkossakin käväisee ja puoliltapäivin jo mammapalstallekin kirjoittelee. Normaalitilanteessa olisi tukea saanut niin poliisilta, sairaalasta kuin papiltakin. Mielestäni ei ole hyvä levittää valheellista tietoa, etteivät muka muut kuin mammat auttaisi. Ap:n kertomus sisältää monia epäuskottavia aineksia. En viitsi toistaa niitä.
Mitä tukea saa saman vuorokauden aikana? Kun minut ra isk attiin, sain keskusteluapua yli kuukauden päähän tapahtumasta. Poliisi käski googlettamaan jonkun kriisipuhelinnumeron. Siinäpä se "tuki" poliisilta ja lääkäriltä.
Kun sain toisesta isosta kriisistä, joka muistuttaa apn tapausta vahvasti, lähetteen työpsykologille oli seuraava vapaa aika 3 kuukauden päästä.
Että sellaista apua on tarjolla kriisitilanteissa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa varmaan lopettaa lapsen yrittäminen ja saada mies ensin kuntoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä ap. Olen ollut ihan samanlaisessa tilanteessa ja shokki on kauhea. Ja vihaakin tunsin, se taisi olla päällimmäinen tunne järkytyksen lisäksi. tarvitset keskusteluapua itsekin että jaksat kohdata miehen ja mahdollisesti olla tällekin tukena. Pidä huolta itsestäsi <3
Kiitos! Joo, provohuutelijat ihmettelevät miten voin tuntea vihaa? Miten en voisi? Olen järkyttynyt ja vihainen siitä, että hän ei ole hakenut tarpeeksi apua. Joo, hänellä oli lääkkeet mt-ongelmiinsa, mutta olisi ehkä voinut ottaa vastaan terapiaakin? Vihainen siitä, että hänestä kuolema on houkuttelevampi vaihtoehto, kuin loppuelämä minun kanssa (kun tosiaan lapsetkin on vielä tekemättä). Vihainen myös itselleni, etten tajunnut aiemmin, kuinka huonosti hän voi, ja olin ohittanut aikaisemmat itsemurhapuheet olan kohautuksella. Luulin, että se oli vain jotain lapsellista uhkailua...
Pidä sinäkin huolta itsestäsi, toivottavasti tilanteesi on parempi nykyään. <3
Kiitos vielä kaikille muillekin, jotka kommentoivat jotain järkevää ja lohduttavaa! <3 Toivon, ettei kukaan teistä, ei edes provohuutelijat, joudu ikinä tällaiseen tilanteeseen. En ole ikinä tuntenut itseäni näin avuttomaksi.
ap
Hei ap! Älä missään tapauksessa ota näitä miehesi asioita henkilökohtaisesti. Hän ei ole nyt terve. Hän ei pysty ajattelemaan terveellä päällä ja siten, että sä ja tulevaisuus olette tärkeämpiä.
Hän on todella synkässä paikassa ja hän tarvitsee aikaa parantua. Äläkä häntäkään syytä tekemisistään tai tuosta, ettei hän rakasta sua tarpeeksi. Älä ole vihainen, vaikka vaikeaa se onkin. Hän ei ole se, jonka luulet hänen olevan. Vaikka näyttää ja tuoksuu samalta.
Sä tarviit myös järjettömän paljon voimia ja ymmärrystä jaksaaksesi arkea hänen kanssaan. Omaisille on saatavissa apua myös. Mutta enemmän selviää, kun miehesi on päässyt psykiatrin kanssa juttelemaan ja osastolle. Sieltä saatte apua molemmat.
Ehkä perhesuunnittelu olisi hyvä tässä tilanteessa laittaa jäähylle. Ettet kohta ole siinä lapsen ja sairaan ihmisen kanssa. Älä kuormita itseäsi nyt.
Älyttömästi voimia tulevaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koko yön valvonut, kirkossakin käynyt ja nyt puoliltapäivin kirjoittaa pitkän selkeän sepustuksen AV-palstalle? Shokissa muka. Olen kyllä empaattinen ihminen. Mutta tällaisesta provoilusta en tykkää. Voi herätellä ikäviä muistoja joillain, ei onneksi minulla.
Itse toimin shokkitilanteissa täysin järjestelmällisesti, huolehdin jopa että muilla on asiat hyvin. Pysähdys tulee kun keho pettää.
Vaikea tilanne, voimia siihen. Tuohon tilanteeseen tuskin kannattaa nyt lapsia lähteä tekemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei saa pakottaa toista mihinkään omien himojen mukaan. Pitää yhdessä keskustella .
Muutama vuosi sitten palstalle kirjoitti nainen ja kertoi, että hänet oli juuri väkisinmaattu puskassa Koivusaaressa, kun oli kävelemässä kotiinsa Westendiin. Provoa huudeltiin, etenkin kun nainen kertoi, ettei uskalla herättää miestään, ja että heillä on 300-neliöinen omakotitalo.
N. vuosi kirjoituksen jälkeen tapauksen oikeudenkäynnistä uutisoitiin, ja nainen oli puhunut palstalla totta. Kannattaa aina lähteä sillä olettamuksella, että ihminen on tosissaan, ellei nyt aivan päätön ja typerä porvoolainen ole kyseessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhempasi olisivat olleet oikeassa ja itsekin tiedät, että olisivat näin sinulle sanoneet.
Jouduin elämään lapsuuteni jatkuvat itsemurhan pelon varjossa; äidilläni oli kaksisuuntainen mielialahäiriö ja hän uhkaili itse murhalla koko ajan. Useasti myös yritti ja useasti lapsina itkimme hänen sairaalavuoteensa äärellä (lapsia yritätte?). Nyt hän on vanha ja nämä puheet ovat helpottaneet vähän vasta nyt muistisairauden myötä. Lähes 50 vuotta elämästäni meni itsemurh an pelossa.
Sinä voit tehdä niin kuin haluat, minä ei voinut lapsena päättää siitä kuka on vanhempani(sinunkaan lapsesi eivät voi). Aikuisena en ollut enää tekemisissä vanhempani kanssa.
Paras kommentti. Kiitos. <3 Nyt tajusin, kuinka itsekästä haluta lapsia sairaan ihmisen kanssa. Sanoin hänelle aiemmin, kun otti itsemurhan puheeksi ensimmäistä kertaa, että jatka nyt ainakin sukuas ennen kuin tapat itsesi, että "osa häntä" jäisi vielä elämään. Taidan itsekin olla masentunut... Tiedän, että nyt täytyy ottaa ero, mutta pelkään, että sen jälkeen hän onnistuu tappamaan itsensä ja saan hänen suvun vihat niskoilleni ja joudun elämään syyllisyyden tuskan kanssa loppuelämäni.
Ja teille provohuutelijoille. Te ette ilmeisesti ikinä ole olleet mt-ongelmaisten kanssa tekemisissä? Näistä asioista ei todellakaan vitsailla. Ja kyllä, ehdin kirkkoon, koska tosiaan, olen toiminut shokissa, olen ollut "autopilotilla" koko ajan ja jostain syystä hädän hetkellä ajatukset kääntyy Jumalaan, vaikka muuten ei olisi ollutkaan uskovainen....
ap
Just joo! Autopilotti loppui tapahtumasta alle vuorokaudessa. Järkytys jäsentyy ero pohdinnaksi aloituksesta tunnissa.
Mikä vaivaa ihmistä jolle mielenterveyden häiriöt on trollaamista?!? Itsemurhasta puhumattakaan??? Oletpa kovasti mieheesi kiintynyt: ei huoleta hänen terveyden tila nyt eikä jatkossa? Sulla ei ole ihan normaali tunne-elämä muuten, tiedoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti, jos ihminen tarvitsee tuollaisen arsenaalin selvitäkseen elämästä, se ei lie ole elämisen arvoista. Anna toisen mennä?
...Mutta kuitenkin, jos tämä toistuu ja ensi kerta ei jää vain yritykseksi, tulen varmasti syyttämään itseäni koko loppuelämän. Miten epäonnistuin niin pahasti vaimona, että toinen ei nähnyt muuta ulospääsyä? Miten en ollut tajunnut, että se voi niin huonosti?
ap
Tuo varmasti oli tunnemyrskyssä maalailua ajatusvirtaa mutta eihän vaimot voi sairauksia parantaa, ei siinä ”epäonnistumisesta” voi syyttää ketään. Totta kuitenkin että olet sairastunut itsekin jos olette tuossa tilanteessa yrittäneet lasta etkä ole nähnyt miehen ongelmia. Siihen sinäkin tarvitset tukea etkä syyllistäviä ajatuksia siitä että terveenä sinun olisi pitänyt ymmärtää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muutama vuosi sitten palstalle kirjoitti nainen ja kertoi, että hänet oli juuri väkisinmaattu puskassa Koivusaaressa, kun oli kävelemässä kotiinsa Westendiin. Provoa huudeltiin, etenkin kun nainen kertoi, ettei uskalla herättää miestään, ja että heillä on 300-neliöinen omakotitalo.
N. vuosi kirjoituksen jälkeen tapauksen oikeudenkäynnistä uutisoitiin, ja nainen oli puhunut palstalla totta. Kannattaa aina lähteä sillä olettamuksella, että ihminen on tosissaan, ellei nyt aivan päätön ja typerä porvoolainen ole kyseessä.
Laitapa linkit!
Shokkitilassa tunteet kytkeytyvät pois ja ihminen voi toimia autopilotilla. Mutta ap:n kertomuksen mukaan hän on tuntenut jo syvää vihaakin välillä. Silti on muka ollut shokissa. Jokin tässä ei täsmää.
Ihan rehellisesti nyt: Eikö koskaan aiemmin tullut mieleen, että kannattaako kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavan ja masentuneen tehdä lasta?
Suurin osa suomalaisista ei näe tai kuule elämässään kuin sen ruusuisen pikkuelämänsä. Muuta yksinkertaisesti vain ei ole, koska he ovat saaneet elää kuplassaan rauhassa. Toisaalta hyvä ja toisaalta surullista, koska jos jotain ikävää sattuu nämä ihmiset arvostelevat ennenkaikkea eivätkä osaa minkäänlaista empatiaa. Toisaalta taas on hyvä, että suurin osa tuollaisia lampaita, heistä hyvin vähän vaivaa ja haittaa yhteiskunnalle. He eivät osaa olla erimieltä hallinnollisista päätöksistä, vaan ovat antaneet päätösvallan torppariyhteiskunnan mukaan rikkaille, joiden silloin ajateltiin automaattisesti olevan myös älykkäitä :D.
Vierailija kirjoitti:
Eikö mies kuuluisi osastohoitoon joksikin aikaa?
Varmaan ja toivottavasti pääseekin osastohoitoon. Tällaista tää nyt vaan on, pitää uhata itsarilla (samalla pelästyttää lähipiiri henkihieveriin ja aiheuttaa paljon harmia), kun pelkkä avunpyyntö ei riitä. Jutteluapua voi saada omahoitajalta, jos sellainen käytäntö sattuu terveydenhoitopiirissäsi ja terveysasemallasi olemaan, lääkkeitä määrätään helposti korvaamaan psykoterapia, mikäli onnistut lääkärille asti pääsemään eli läpäiset hoidonarvioinnin. Ainoa ja nopein keino päästä psykiatriselle osastolle tai saada apua ongelmiinsa on valitettavasti ensiapu.
Tarjolla on tosiaan auttavia puhelimia, mutta riittääkö sellaiset? Onko niissä aina sama henkilö vastaamassa? Ehkä äkilliseen kriisiin, mutta pidempiaikaiseen apuun ei välttämättä riitä. Onkohan enää vastaavaa kuin muinoin oi tukirengas.net, se oli hieno foorumi, mutta jostain syystä se lopetti. Itse sain sieltä apua ja elinikäisiä ystäviä.
Luettuani kaike ap:n kirjoittaman oivalsin, että ei se mies edes yrittänyt tappaa itseään, kunhan kerjäsi huomiota. Kukaan ei tuossa tilanteessa ryhdy kolistelemaan eteisessä tai kerro, että on 30 min kuluttua kuollut. Siinähän se kerjäsi ap:ta soittamaan apua tilanteessa, jossa mies tiesi apua saavansa.
Kyse on pelkästään siitä, että pitää saada oma paha olo siirrettyä muille, tässä tapauksessa ap:lle.
Nyt ap:n pitää valita, haluaako jäädä ja todennäköisesti loppuelämänsä elää menettämisenpelossa vai päättää, että ei voi pitää toista hengissä, puoliso on ihan oma ihmisensä eikä ap:n jatke.
Ei kaikilla ole kavereita, ei kaikki halua puhelimessa jutella. Osaa voi hävettääkin, vaikka kavereita oliskin, eikä halua jutella "oikealle ihmiselle".
Itse tulen aina AVlle ikävien asioiden jälkeen tai niiden aikana. Te olette mun kaverit, halusitte tai ette. Tiedän, ettei vastaanotto ole aina niin lämmin ja kaikki voi kääntyä päälaelleen. Mutta olenpa saanut asiani ulos ja aina on muutama kiva, joka haluaa kaikkien parasta.
Kiitos teille siitä. <3