Mies on minulle enemmän hyvä kaveri kuin romanttisen rakkauden kohde

Vierailija kirjoitti:

Tää on niin huvittavaa, että aina ollaan tarjoamassa avointa ratkaisuksi, vaikka ihan oikeesti harvempi mies tähän suostuu. Ja tämä "fakta" on peräisin omasta parisuhteestani ja lukuisista vauvafoorumi viesteistä, joissa naiset tai trollit sanoo ettei niitten mies suostu avoimeen.

Ja meillä hyvin samanlainen tilanne, sillä erotuksella, että yhteen taidettiin alunperin mennä vaan sen fyysisen vetovoiman takia, kemiaa ja seksiä oli alkuun paljon. Nyt lässähtänyt hyvin tylsäksi. En halua enää miestäni, koska olen pettynyt häneen miehenä. Haluan kovasti muita MIEHIÄ (jotka kuvittelen kaikki miehekkäämmiksi kuin omani).

Ja helppo se on ihmetellä, että miksette eroa, ihmettelen itsekin. Silti sitä ei vaan tapahdu. Se kun pitäis laittaa tapahtumaan, ja joka toinen päivä tässä ollaan silleen että noh kai täs viel kestää kärvistellä ja joka toinen päivä on silleen että ei jaksa enää.

MIehen näkökulmasta sellaista ei olekaan kuin avoin parisuhde. Siinähän ehdottelette avoimia suhteita. Eiköhän se riitä tappamaan kunnioituksen ja sillä muutatte parisuhteenne seksisuhteeksi.

Tuskin enää pitkään parisuhteita muodostetaan, koska nykynaiset ovat pilalla, kiitos feminismin.

Vierailija kirjoitti:

Nyt taisi ap osua johonkin arkaan paikkaan kommenteista päätellen. Minä kyllä pariuduin ihmisen kanssa, jota halusin joskus ihan hulluna. Nyt ei voisi vähempää kiinnostaa. Että se siitä teoriasta, että noin voi käydä vain jos suurta vetovoimaa ei ollutkaan koskaan. Ihminen muuttuu niin paljon jo 10 vuodenkin aikana. Oman suhteeni ongelma on ainakin se, että mies on kotonani lähinnä koriste. Mitään kiinnostavaa hänestä ei saa irti. Kukapa sellaista haluaisi.

Aika rumasti puhut omasta kymmenen vuoden kumppanista. Kuka sanoo toista ihmistä pelkäksi koristeeksi? Luulen että suhteessasi on muutakin vikaa kuin ne mitä miehestä löytyy.

78 kommentoi.

Jos nainen haluaa aluksi miestä, mutta seksi miehen kanssa on vuosia tyydyttämätöntä, niin kyllä siinä lakkaa seksi kiinnostamasta, ja siitä tulee kotityö, ja aikanaan vastenmielinen kotityö.

Joskus vaikka naisena ei alkuun ole haluja, niin taitava mies pystyy herättämään ne, puhumalla tuhmia, vihjailemalla, koskettamalla ilman mitään vaatimuksia, niin että se naisesta alkaa tuntua kuumalta. Tähän auttaa, jos on aina aidosti vapaus sanoa ei, missä kohtaa tahansa. (Tosin kyllä yleensä pitää kokea mies haluttavana edes jostain kohtaa).

Mutta sekin on totta, että vaikka olisi kuinka taitava rakastaja, se on vain mekaanista, jos suhde muuten ei toimi.

Olet mennyt alunalkaenkin itsellesi väärän miehen kanssa yhteen. Mikä olettama se on, että hyvä suhde edes väljähtyy tälle tasolle? Kaikille se tuntuu olevan ok ja luontainen jatkumo, vaikka aivan varmasti olisi mahdollisuus löytää ihminen, jonka kanssa kemia ja rakkaus pysyy vuosienkin kuluessa niin ettei kumppani tunnu vain kaverikämppikseltä (arkistuminen sinällään lienee luontaista ja hyväkin koska ei kroppa sitä alkurakastumisen huuma jaksa ylläpitää vuositolkulla). Näin käy, kun tyytyy. Ei kannata. Eikä sen enempää pelkän himonkaan takia, vaan syvempää yhteyttä muutenkin tulisi löytyä.

Kehotan eroamaan. Jos mies ei välttämättä itse halua olla parisuhdespeksein lisätyssä kämppissuhteessa, vailla romanttista rakkautta niin olisi reilua hänelle päästä etsimään tyydyttävää suhdetta. Samoin ei ole oikein sinua kohtaan, jos vain suoritat seksiä ja teet sitä vasten tahtoasi. Rikot siinä vain itseäsi ja miestäsi.

Minulla OLI sama ongelma. Kävimme terapiassa yhdessä monia kertoja ja päätimme jatkaa ystävinä. EN KADU MITÄÄN! Suhteemme kesti 14 vuotta. Rakastan entistä miestäni niin paljon, että haluan hälle ennemmin onnen jonkun muun kanssa, joka haluaa häntä myös fyysisesti, kuin että itsekkäästi roikkuisin hänessä kaikkien muiden hyvien ominaisuuksien vuoksi. Haluan nähdä hänet täysin onnellisena ja tiedän että minun kanssani se ei onnistu juurikin siitä syystä että en syty hänestä. Sivuhuomautuksena vielä, että kyllä. Meillä oli seksiä koko yhdessäoloajan 3-4 krt viikossa. Mutta se oli minusta epämiellyttävää henkisellä tasolla, vaikka fyysiesti tulin oikeastaan joka kerta.

Miksi niin usein nainen haluaa jättää juuri kiltin ja kunnollisen miehen mutta huonosti käyttäytyvistä tai jopa väkivaltaisista pidetään kiinni paljon pitempään. Onko sellainen tietynlainen jännämiesten kusipäisyys viehättävämpää kuin hyvä kiltti käytös?

Vierailija kirjoitti:

Ongelma on, että sinä et tunne vetovoimaa puolisoasi kohtaan.  Suhteenne on laimentunut kaveritasolle ja kuka nyt kaverinsa kanssa nai..skentelee. Muuttakaa suhteenne avoimeksi suhteeksi tai keksikää jotain kimppahommia yms. Tai jos kuulostaa liian extremeltä niin eroaminen voi olla ihan hyvä vaihtoehto.

Ei kaikissa suhteissa ole onnellista loppua.

Eihän ap:n suhde ole laimentunut, vaan hänhän sanoi, ettei ole koskaan kokenut sitä miestä, joka on ollut hänen puolisonsa 15 v., romanttisesti ja seksuaalisesti vetäväksi.

Tällaiset kertomukset kuin ap:n ovat erittäin hyviä varoittavia esimerkkejä siitä, mitä voi tapahtua, jos menee yhteen ihmisen kanssa, johon ei ole tunnetasolla rakastunut. Avioliiton rakkaus on sekä tunneasia että tahdon asia.

Vierailija kirjoitti:

Miksi niin usein nainen haluaa jättää juuri kiltin ja kunnollisen miehen mutta huonosti käyttäytyvistä tai jopa väkivaltaisista pidetään kiinni paljon pitempään. Onko sellainen tietynlainen jännämiesten kusipäisyys viehättävämpää kuin hyvä kiltti käytös?

No harvoin pidetään kiinni pidempään. Se vain tuntuu niin pitkältä ajalta kun sitä on niin raskasta ulopuolelta seurata. Kyllä nämä kyllästymiseen päättyvät liitot kestävät usein 10-15 vuotta kun ne myrskyisät suhteet ovat ohi jo paljon nopeammin.

Minusta 15v on ihan pitkä aika.

Vierailija kirjoitti:

Miksi niin usein nainen haluaa jättää juuri kiltin ja kunnollisen miehen mutta huonosti käyttäytyvistä tai jopa väkivaltaisista pidetään kiinni paljon pitempään. Onko sellainen tietynlainen jännämiesten kusipäisyys viehättävämpää kuin hyvä kiltti käytös?

Ei ole mitään mystistä olentoa nimeltä nainen, jota voi soveltaa jokaiseen parisuhdetapaukseen. Jokainen nainen on yksilö, ja vähän veikkaan, että tavallisista parisuhteistaan eroavat ovat eri henkilöitä kuin ne, joilla on joku fiksaatio huonosti käyttäytyviin ja väkivaltaisiin miehiin. Esim. minä en edes päätyisi yhteen väkivaltaisen kusipään kanssa, joten en voisi sen enempää erota kuin jatkaakaan hänen kanssaan, eli minun kohdallani sekä päättyvät että jatkuvat suhteet ovat sellaisia, joissa toinen osapuoli on sellainen normaali, tasapainoinen yksilö. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma on, että sinä et tunne vetovoimaa puolisoasi kohtaan.  Suhteenne on laimentunut kaveritasolle ja kuka nyt kaverinsa kanssa nai..skentelee. Muuttakaa suhteenne avoimeksi suhteeksi tai keksikää jotain kimppahommia yms. Tai jos kuulostaa liian extremeltä niin eroaminen voi olla ihan hyvä vaihtoehto.

Ei kaikissa suhteissa ole onnellista loppua.

Eihän ap:n suhde ole laimentunut, vaan hänhän sanoi, ettei ole koskaan kokenut sitä miestä, joka on ollut hänen puolisonsa 15 v., romanttisesti ja seksuaalisesti vetäväksi.

Tällaiset kertomukset kuin ap:n ovat erittäin hyviä varoittavia esimerkkejä siitä, mitä voi tapahtua, jos menee yhteen ihmisen kanssa, johon ei ole tunnetasolla rakastunut. Avioliiton rakkaus on sekä tunneasia että tahdon asia.

Onhan se varoittava esimerkki. Mutta aika moni on uskonut sen, mitä sanotaan, että ei huuma ola tärkeä (kun se loppuu kuitenkin) ja että "täydellistä kumppania ei olekaan". Se johtaa siihen, että sitten mennään kaveripohjalta suhteeseen ihmisen kanssa, joka on kyllä tosi kiva ja mukava, ja jonka kanssa saa nyt vaihtelua pelkkään itsetyydytykseen (ja seksi voi toki alkuun olla ihan kivaakin juuri uutuudenviehätyksen takia). Ja sitten lopulta kaikki lässähtää, kun totuus on se, ettei sellainen kaveripohjalta aloitettu suhde vaan ole romanttinen eikä siinä ole mitään seksuaalista vetovoimaa.

Tällaiseen voidaan päätyä myös, jos omat ihastukset epäonnistuvat ja sitten kuunnellaan niitä neuvoja, joissa kehotetaan "laskemaan rimaa", ja sitten se rima lasketaan siihen, että päädytään taas yhteen kaveripohjalta, ja ajatellaan, että voihan se intohimo syttyä vaikka ajan kanssa, ja "eihän kumppanilta voi täydellisyyttä vaatia". Sitten lasketun riman kanssa yritetään innostua siitä, että "onhan hän kuitenkin tosi mukava ja hyvä Trivial Pursuitissa, ja liikunnallinenkin ja ihan ok työssä". Mutta kun se ei edelleenkään herätä sitä intohimoa.

Ja en väitä, että just ap:lla oli näin, mutta tällaisia tilanteita kyllä tulee, kun uskotaan se höpinä, että alkuhuumalla (käytännössä rakastumisella) ei ole väliä ja sitä ei tarvita, tai että pitää vaan laskea rimaa ja edes yrittää jonkun ihan kivan kanssa.

Siinä vaiheessa kun on yli 30v ja haluaa lapsia, sitä ei etsi enää välttämättä sitä ainoaa ”yksisarvista”, jonka kanssa kaikki synkkaa.

Minusta kumppanin löytäminen on vaikeaa. Pitäisi mätsätä arjen tasolla, yhteisten arvojen, olla tarpeeksi järkevä, haluta samankaltaista tulevaisuutta ja sitten olla vielä haluttava. Ja tunteen molemminpuolinen.

Esimerkiksi omien vanhempien suhde on huono, myös monilla kavereilla suhteita, joissa ei paljoa hehkutettavaa huomaa. Kyse on esimerkiksi siitä, että toista kohdellaan toistuvasti ikävästi, nimitellään, vähätellään. Ei minulla ole esimerkiksi ollut kokemusta siitä, millainen hyvä olo voi olla aidosti kivan ihmisen seurassa, joka hyväksyy sinut. Jolle sitä riität. Minulla on vain suhteita, joissa koulutetaan ja nälvitään, joissa pitää esittää erilaista.

Joo...aika samanlainen tilanne mullakin...ei seksi kiinnosta ei yhtään. Eikä oo mitään romanttisia tuntemuksia.

Avioliitossa yli 30 v..... No, enää ei jaksa ajatellakaan eroa...olkoon ja mänköön näin hamaan tappion saakka.

Kokeile naisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma on, että sinä et tunne vetovoimaa puolisoasi kohtaan.  Suhteenne on laimentunut kaveritasolle ja kuka nyt kaverinsa kanssa nai..skentelee. Muuttakaa suhteenne avoimeksi suhteeksi tai keksikää jotain kimppahommia yms. Tai jos kuulostaa liian extremeltä niin eroaminen voi olla ihan hyvä vaihtoehto.

Ei kaikissa suhteissa ole onnellista loppua.

Eihän ap:n suhde ole laimentunut, vaan hänhän sanoi, ettei ole koskaan kokenut sitä miestä, joka on ollut hänen puolisonsa 15 v., romanttisesti ja seksuaalisesti vetäväksi.

Tällaiset kertomukset kuin ap:n ovat erittäin hyviä varoittavia esimerkkejä siitä, mitä voi tapahtua, jos menee yhteen ihmisen kanssa, johon ei ole tunnetasolla rakastunut. Avioliiton rakkaus on sekä tunneasia että tahdon asia.

Onhan se varoittava esimerkki. Mutta aika moni on uskonut sen, mitä sanotaan, että ei huuma ola tärkeä (kun se loppuu kuitenkin) ja että "täydellistä kumppania ei olekaan". Se johtaa siihen, että sitten mennään kaveripohjalta suhteeseen ihmisen kanssa, joka on kyllä tosi kiva ja mukava, ja jonka kanssa saa nyt vaihtelua pelkkään itsetyydytykseen (ja seksi voi toki alkuun olla ihan kivaakin juuri uutuudenviehätyksen takia). Ja sitten lopulta kaikki lässähtää, kun totuus on se, ettei sellainen kaveripohjalta aloitettu suhde vaan ole romanttinen eikä siinä ole mitään seksuaalista vetovoimaa.

Tällaiseen voidaan päätyä myös, jos omat ihastukset epäonnistuvat ja sitten kuunnellaan niitä neuvoja, joissa kehotetaan "laskemaan rimaa", ja sitten se rima lasketaan siihen, että päädytään taas yhteen kaveripohjalta, ja ajatellaan, että voihan se intohimo syttyä vaikka ajan kanssa, ja "eihän kumppanilta voi täydellisyyttä vaatia". Sitten lasketun riman kanssa yritetään innostua siitä, että "onhan hän kuitenkin tosi mukava ja hyvä Trivial Pursuitissa, ja liikunnallinenkin ja ihan ok työssä". Mutta kun se ei edelleenkään herätä sitä intohimoa.

Ja en väitä, että just ap:lla oli näin, mutta tällaisia tilanteita kyllä tulee, kun uskotaan se höpinä, että alkuhuumalla (käytännössä rakastumisella) ei ole väliä ja sitä ei tarvita, tai että pitää vaan laskea rimaa ja edes yrittää jonkun ihan kivan kanssa.

Tää oli niin hyvin kirjoitettu. Just näin päädytään huonoon parisuhteeseen ja usein eroon. Kun ei osata odottaa parisuhteelta tarpeeksi, eikä osata pitää itseään hyvän ja intohimoisen parisuhteen arvoisena. Kun se on se mystinen kemia, ei sitä voi ennustaa ulkonäöstä tai paljosta muustakaan. Ilman keskinäistä intohimoa eväät on pitkän päälle vähissä. Hyvän olon hormonit pitää ihmisiä yhdessä silloinkin kun muu maailma kolhii. Kyllästyminen ei ole mitenkään väistämätöntä.

N54 kirjoitti:

Aika jännä juttu olettaa että orgasmin saamattomuus olisi ongelma jos ei halua miestänsä. Minä saan kyllä joka kerta orgasmin, mutta en silti halua miestäni. Seksi on ihan ok, mutta en vaan halua. Mulla myös mies on "ihan kiva".

Ja minä taas en ole koskaan kertaakaan saanut orgasmia mieheni kanssa, millään tavalla, ja silti haluan häntä. Yhdessä 15 vuotta, nuoresta asti. Alkuvuosina tämä vaivasi jonkin verran, kun kävi ilmi ettei vaan onnistu, mutta oikeasti minulle tämä "saamattomuus" ei ole ollut koskaan sen suurempi ongelma.

Alkuhuuman sekoittaa nuorena helposti oikeaan rakkauteen ja haluun.

Alkuhuuma on sinänsä kivaa, kumppani nähdään vähän kiinnostavampana, kuin mitä hän sitten oikeasti tutustuessa onkaan. Samoin seksi on kivaa ihan seksin itsensä vuoksi, siksi että on kivaa saada seksiä. Vähän vähemmän viehättäväkin menettelee siinä vaiheessa.

Alkuhuuman jälkeen putoaa ruusunpunaiset lasit monella lailla. Toisessa onkin virheitäkin, ja hyveitä on vähän suurenneltu. Jos hän olennaisissa asioissa silti herättää kunnioitusta ja lämpimiä tunteita, suhde kestää.

Samoin alkukiima laimenee, uutuudenviehätys laimistuu. Jos kuitenkin kumppani edelleen on hyvinkin silmään sopiva, tuoksuu hyvältä ja tuntuu ihanalta, on helppo sytyttää toisissaan halu, kun vain antaa sille tilaisuuden.

Mutta kumppani, joka ei oikein ole omaa tyyppiä alun perinkään, ja seksiä on harrastettu vähän uutuudenviehätyksen voimalla, ei tule sen haluttavammaksi. Uutuudenviehätystä ei saa takaisin, eikä mitään oikeaa viehätystä ole auttamaan sytyttämään haluja.

Olen nykyään sitä mieltä, että kannattaa olla kuitenkin itselle rima oikealla kohdalla, siinä jossa voi sekä pitää toisesta, että aidosti haluta häntä. Vain toinen näistä ei riitä pitkään liittoon.

Tottakai liitossa voi muodollisesti pysyä, niin että on sen sisällä eronnut.