Lue keskustelun säännöt.
Mies on minulle enemmän hyvä kaveri kuin romanttisen rakkauden kohde
17.01.2021 |
Olen ollut yhdessä miehen kanssa 15v ajan. Meillä ei koskaan ole ollut kovin suurta kipinää, mutta suhteessa on kyllä ollut paljon ihan sitä fyysistäkin puolta. Romantiikkaa ei. En ole koskaan ollut mitenkään erityisen ihastunut tai rakastunut. Olemme pitäneet toisistamme ja olemme olleet kiinteä pari.
Nyt 15v jälkeen tämä alkaa olla vähän ongelma. Minusta on ihan kiva halia miehen kanssa, mutta en haluaisi sitten mitään sen enempää. Oikeastaan tuntuu vähän ällöttävältäkin. En pidä miestä ällöttävänä, hän on ihan OK. Hänellä on mukavan näköinen kroppa ja hän on ihan hellä ja kiva. Minä kunnioitan häntä. Mutta minua kiinnostaa se fyysinen puoli hänen kanssaan tasan yhtä paljon kuin kenenkään muunkaan mukavan tyypin kanssa. Tottakai siihen ryhtyy rutiinilla. Olen käynyt seksuaaliterapeutilla juttelemassa, mutta minusta tuntuu, ettei hänkään oikein tiedä, mitä sanoa. Hän kysyy, tuntuuko sitten silti ihan kivalta, kun ns puuhiin ryhtyy. Sanoin, että no ei koskaan. Siis fyysisesti voi olla ihan ok, mutta päällimmäinen tunne on, ettei olisi pitänyt alkaa hommiin. En pysty antamaan itsestäni mitään. Toisen puolesta harmittaa kovasti.
Ollaan juteltu tästä. Miehen mielestä tämä on asia, jonka voi jotenkin selvittää. Hän ei haluaisi erota, mutta sanoo, että olisi kiva, jos kumppani pitäisi häntä viehättävänä. Minusta hän kyllä on viehättävä, mutta "ei minulle". En koe, että mikään vibraattori, pornoleffa, härpäke, eri asento tai pullo viinaa olisi nyt suuri ratkaisu asiaan. En ole KYLLÄSTYNYT mihinkään, eikä mies ole liian KILTTI, huono hygienialtaan, ilkeä, laiska, viemättä roskapussia tai mitään muutakaan. Voisin vaikka sanoa, että olen frigidi lehmä, joka ei syty mistään, mutta sekään ei oikein ole totta. Kyllä jostakin tai jostakusta, mutta en vain puolisostani.
Kommentit (98)
Jos te olette menneet yhteen kavereina, eikä vetovoimaa ja intohimoa ole ollut silloinkaan, miten sitä nyt 15 vuoden jälkeen olisi sen enempää. Tämä pitäisi olla nyt ihan selvä lähtökohta. Te olette yhteistuumin alkaneet ja rakentaneet teidän liiton tälle pohjalle, missä seksi ei ole ollut se päällimmäinen motiivi, tai edes kymmenen kärjessä.
Onko miehelle siis nyt 15 vuoden jälkeen yllätys, että et ole koskaan ollut kovin seksuaalinen, etkä ole kokenut erityistä intohimoa häntä kohtaan?
Onko nyt ihan varma, että olet ylipäätään kovin intohimoinen ja seksuaalinen ihminen? Koska esim minä en olisi pystynyt edes menemään yhteen noilla oletuksilla, saati pysymään siinä 15 vuotta miehen kanssa, jota en halua.
Eli sinulle avioliitto ehkä olisi edelleen ok, jos seksistä voisi luopua, eikä sinun tarvitsisi enää suorittaa sitä vasten tahtoasi.
Jos teillä on ollut lähtökohtaisesti kaveriliitto, niin miehenkin pitäisi ymmärtää, että seksistä on silloin jo lähtökohtaisesti tingitty ja se ei ole prioriteetti tässä liitossa.
Tuntuisi kohtuuttomalta miehenkään nyt alkaa vaatia seksisuhdetta tässä vaiheessa.
Onko miehellä tässä joku keski-iän kriisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me on menty miehen kanssa yhteen kemia edellä, ja on aina haluttu toisiamme todella paljon. Silti nyt 7 v meille riittää seksiä 2-3 kertaa viikossa.
En edes pysty kuvittelemaan 7krt viikossa, eihän omat halut ehdi edes elpyä siiheksi. On miehen kanssa puhuttu, että ikinä ei pidä ilman omaa halua harrastaa seksiä, ei pidä tehdä siitä kotityötä, koska se tappaa aidon halun, ja kumppani ja seksi alkaa tuntua vastentahtoiselta.
Miehelle varmaan kävisi useamminkin, mutta hän pitää tärkeänä, että ollaan molemmat halukkaita. On ehdottomasti parempaa sillä lailla, ja kantaa pidemmälle. Voisi muuten liitto olla heikoilla, minä en ole valmis seksityöhön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on, että sinä et tunne vetovoimaa puolisoasi kohtaan. Suhteenne on laimentunut kaveritasolle ja kuka nyt kaverinsa kanssa nai..skentelee. Muuttakaa suhteenne avoimeksi suhteeksi tai keksikää jotain kimppahommia yms. Tai jos kuulostaa liian extremeltä niin eroaminen voi olla ihan hyvä vaihtoehto.
Ei kaikissa suhteissa ole onnellista loppua.
Ero ei välttämättä ole onneton loppu. Voi erota sovussa.
Voisiko ap olla mahdollista että muuttaisitte erillenne ja deittailisitte? Jatkuva yhdessäolo tappaa kipinän tosi nopeasti.
Mutta kyllä se merkitsee tosi paljon että toinen on paras kaveri. Ei kukaan voi sanoa mikä on oikeanlainen liitto. Sitten tulee kyllä ongelmia jos jompikumpi toivoo enemmän fyysisyyttä.
Jep, kyllä paras ystävä on kultaakin kalliimpaa, ei kannata helpolla luopua ystävyydestä vaikka eroaisittekin.
Voisiko ap:n miehellä olla huono itsetunto, jonka takia hän ei oikein sytytä?
Haluatko sitten olla kaverimiehen ja kämppiksen kanssa yhdessä, vai olisiko parempi antaa mahdollisuus että kumpikin löytää toisen kumppanin – ja kokee muuta ihailua, ehkä jopa toimivan suhteen. Onko pakko roikkua yhdessä suhteessa. Mikä pitää yhdessä, onko siinä joku tunne tai pelkoja, joka lähtee pois eron jälkeen – ettei ole kiinni enää toisessa. Miksi tai mitä selvittää pariterapeutilla, jos toinen on kaverimies lähinnä johon ei voi koskea, koska ei voi. Jos haluat olla siinä suhteessa koko ikäsi ok, mutta haluaisiko mies jotain muuta, muualta. Seksi ei ole kaikille välttämätöntä tietenkään, mutta et ole edes ollut rakastunut alunperin vai perustuuko suhde ihailuun.
Vierailija kirjoitti:
Haluatko sitten olla kaverimiehen ja kämppiksen kanssa yhdessä, vai olisiko parempi antaa mahdollisuus että kumpikin löytää toisen kumppanin – ja kokee muuta ihailua, ehkä jopa toimivan suhteen. Onko pakko roikkua yhdessä suhteessa. Mikä pitää yhdessä, onko siinä joku tunne tai pelkoja, joka lähtee pois eron jälkeen – ettei ole kiinni enää toisessa. Miksi tai mitä selvittää pariterapeutilla, jos toinen on kaverimies lähinnä johon ei voi koskea, koska ei voi. Jos haluat olla siinä suhteessa koko ikäsi ok, mutta haluaisiko mies jotain muuta, muualta. Seksi ei ole kaikille välttämätöntä tietenkään, mutta et ole edes ollut rakastunut alunperin vai perustuuko suhde ihailuun.
Ja tähän lisäisin että onko se laimeaa välittämistä että tietää hänen olevan kuitenkin väärä mies ja kaverimies, vai vahvaa välittämistä toisesta, että on "se oikea". Kun ei kuulosta se oikealta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin käy kun "laskee rimaa" ja "antaa mahdollisuuden". Nainen on lähtenyt yksiin, vaikka mies ei ole ollutkaan se romanttinen unelma, mutta hyvä mies ja hyvä ystävä.
Vaikka vähän nyt kyseenalaistankin tätä, kun miehelle on ollut ok saada joka päivä viidentoista vuoden ajan seksuaalisia palveluja naiselta, joka ei sitä halua. Vähän vaikea uskoa, ettei tyhmempikin mies tajua, että nainen ei nauti.
Vai onko ap feikannut orgasmeja, voihkinut ja pyytänyt lisää kaikki nämä vuodet, jolloin ap on valehdellut koko ajan, ei ole ollut aito, ja saa nyt syyttää itseään, kun ei jaksa enää esittää.
Toivottavasti mies löytää sen oikean joku päivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaisi varmaan mennä vielä sinne seksuaaliterapeutille. Voit mennä myös jonkun toisen vastaanotolle, jos se eka ei ollut sulle hyvä. Joku lukkohan sulla nyt on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisi varmaan mennä vielä sinne seksuaaliterapeutille. Voit mennä myös jonkun toisen vastaanotolle, jos se eka ei ollut sulle hyvä. Joku lukkohan sulla nyt on.
Eiköhän kelle tahansa tule lukko siitä, että on 15 vuotta joutunut joka jumalan päivä p*nemaan miehen kanssa, jota ei ole ikinä halunnut.
Jännää miten paljon keskustelua ja kannanottoja aihe nostattaa. Seksuaalisen halun puuttuminen ei ole mikään ongelma sille jolta se puuttuu. Elämä on hyvää ja kiinnostavaa ilmankin. Se ei ole sairaus eikä häiriötila, vaan luonnollinen olotila, ajan mittaan usealle naiselle. Seksi on pakkopullaa, velvollisuus, suoraan sanoen vastenmielistä. Rakastumisvaiheessa kiihko on naisellakin kova, mutta vain miehellä se jatkuu vaikka tunteet laantuvat.
Miksi oi miksi täytyisi ihmisen jatkuvasti paritella läpi elämänsä vaikkei koe siihen mitään tarvetta? Seksin mukana nainen saa usein kaikenlaisia vaivoja ja terveyshaittoja jotka haittaavat elämää.
Nykyajan seksikeskeisyys on miesten agenda. Naisena keksin lukuisia parempia tapoja viihdyttää itseäni. Olen naimisissa, ollut jo pitkään. Mies on vapaa lähtemään mutta eipä tuo vaan lähde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niinhän se on vanhana pitkän avioliiton jälkeen. Toista ei näe enää seksuaalisuuden kautta ja syntyy se syvä kaveruus ja läheisyys, kun ollaan yhtä.
Kuulostaa yhteensopivuusongelmalta. Kuinka päädyitte yhteen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jännää miten paljon keskustelua ja kannanottoja aihe nostattaa. Seksuaalisen halun puuttuminen ei ole mikään ongelma sille jolta se puuttuu. Elämä on hyvää ja kiinnostavaa ilmankin. Se ei ole sairaus eikä häiriötila, vaan luonnollinen olotila, ajan mittaan usealle naiselle. Seksi on pakkopullaa, velvollisuus, suoraan sanoen vastenmielistä. Rakastumisvaiheessa kiihko on naisellakin kova, mutta vain miehellä se jatkuu vaikka tunteet laantuvat.
Miksi oi miksi täytyisi ihmisen jatkuvasti paritella läpi elämänsä vaikkei koe siihen mitään tarvetta? Seksin mukana nainen saa usein kaikenlaisia vaivoja ja terveyshaittoja jotka haittaavat elämää.
Nykyajan seksikeskeisyys on miesten agenda. Naisena keksin lukuisia parempia tapoja viihdyttää itseäni. Olen naimisissa, ollut jo pitkään. Mies on vapaa lähtemään mutta eipä tuo vaan lähde.
On ihan tunnettu tosiasia että jopa tuttu helvetti on monista parempi kuin tuntematon paratiisi. Tämä näkyy raaimmillaan siinä miten hankala monen on jättää väkivaltaista puolisoa. No tämä oli stetysti kärjistetysti sanottu mutta edelleen sinun on turha kuvitella miehesi ettei miehesi kärsisi tai hänen olevan elämäänsä tyytyväinen vain sillä perusteella että hän ei ole lähtenyt.
Moneen kertaan on jo käsitelty tuo mahdollinen epäsopivuutenne joten en siihen enää palaa. Mutta kyllä toinen varteenotettava vaihtoehto on se että käsittelet kaikkia elämäsi ongelmia parisuhteenne kautta. Se on hyvin tavallista ja ihan luonnollinen tapa. Ihminen projisoi usein ongelmansa johonkin selkeään yhteen kohteeseen vaikka ongelmat olisivat oikeasti paljon laajempia.
Ei ole yksi eikä kaksi kertaa kun ihminen törmää elämässään vaiheeseen jossa oikein mikään ei tunnu miltään. Kaikki huomattava on saavutettu eikä oikein mitään erityistä ole enää odotettavissa. Osasta ihmisistä tämä on vain mukavaa mutta se toinen ryhmä ahdistuu ja alkaa miettiä että missä on vika kun ei tunnu miltään. Ja se vastaus löytyy helposti siitä vierestä eli puolisosta. Kun se alkuhuuma on kaukana takanapäin niin kyllähän se suhde on välttämättä melko tasainen ilman suuria tunteita suuntaan tai toiseen.
Mutta se ei tarkoita että suhde olisi huono. Mutta jos sen ajattelee olevan huono, se heijastuu todella nopeasti suhteen joka osa-alueeseen, erityisesti seksiin.
Sisareni oli muutama vuosi sitten samassa tilanteessa. Itki minulle monta kertaa puhelimessa miten avioliittonsa on ohi ja mikään siinä ei tunnu miltään. No onneksi sekä minä että miehensä saivat hänet suostuteltua sekä pariterapiaan että yksilöterapiaan. Eikä tarvittu kovinkaan montaa käyntikertaa niin asiat alkoivat avautua ja siskoni elämästä löytyi niitä isompiakin kipupisteitä ja toteutumattomia haaveita.
Ja niitä kun sitten ratkottiin niin se avioliittokin alkoi taas tuntua ihan mukavalta ja ovat edelleen yhdessä, nyt oikein onnellisina.
Mistä johtuu, että olet kaikki nämä vuodet pystynyt harrastamaan seksiä nauttimatta siitä, ja nyt on äkkiä tullut stoppi?
Oletko ihastunut? Oletko tehnyt yhdenyön keikan, ja saanut elämäsi ensimmäisen orgasmin?
Nuorena naimisiin menneillä naisilla ei ehkä ole koskaan ollut hyvää seksiä. Minäkin ihmettelin, miksi siitä orgasmista kohutaan, kun enin, mitä sain seksistä, oli pientä kutittelua.
Erottuani olin miehen kanssa, joka yllättäen olikin kiinnostunut minunkin nautinnostani. Se oli mullistava ja mielen räjäyttävä kokemus. Puhutaan siitä kuuluisasta ilotulituksesta Elämäni ensimmäisen oikean orgasmin jälkeen ensin itkin ja sitten nukahdin, ihan taju pois. Kaksikymmentä vuotta avioliittoa ja nuorena käyty avoliitto olivat jättäneet minut ihan seksuaalisesti kokemattomaksi. Olin suomeksi sanottuna ollut heidän patja. En tiennyt miten seksistä voisi nauttia, eikä heitä kiinnostanut.
Eiköhän liiton seksielämä ole kahden tehtävä. Tässä tarvitaan seksiterapeutti kertomaan miehelle, että naisenkin orgasmi olisi ihan toivottava. Jos sitä ei ole tullut, pitää malttaa antaa halun syntyä, jaksaa kauemmin, ja vaihtaa välineitä ja tekniikkaa. Liian vähän, lyhyesti ja laiskasti miehet esim tekevät suulla.
Vierailija kirjoitti:
Mistä johtuu, että olet kaikki nämä vuodet pystynyt harrastamaan seksiä nauttimatta siitä, ja nyt on äkkiä tullut stoppi?
Oletko ihastunut? Oletko tehnyt yhdenyön keikan, ja saanut elämäsi ensimmäisen orgasmin?Nuorena naimisiin menneillä naisilla ei ehkä ole koskaan ollut hyvää seksiä. Minäkin ihmettelin, miksi siitä orgasmista kohutaan, kun enin, mitä sain seksistä, oli pientä kutittelua.
Erottuani olin miehen kanssa, joka yllättäen olikin kiinnostunut minunkin nautinnostani. Se oli mullistava ja mielen räjäyttävä kokemus. Puhutaan siitä kuuluisasta ilotulituksesta Elämäni ensimmäisen oikean orgasmin jälkeen ensin itkin ja sitten nukahdin, ihan taju pois. Kaksikymmentä vuotta avioliittoa ja nuorena käyty avoliitto olivat jättäneet minut ihan seksuaalisesti kokemattomaksi. Olin suomeksi sanottuna ollut heidän patja. En tiennyt miten seksistä voisi nauttia, eikä heitä kiinnostanut.Eiköhän liiton seksielämä ole kahden tehtävä. Tässä tarvitaan seksiterapeutti kertomaan miehelle, että naisenkin orgasmi olisi ihan toivottava. Jos sitä ei ole tullut, pitää malttaa antaa halun syntyä, jaksaa kauemmin, ja vaihtaa välineitä ja tekniikkaa. Liian vähän, lyhyesti ja laiskasti miehet esim tekevät suulla.
Tämä viesti vaikuttaa enemmän trollailulta kuin miltään muulta. Jos naisen himo ei syty alun perinkään, niin ei se kyllä ole pelkästään miehen huomioimattomuudesta kiinni.
Aika jännä juttu olettaa että orgasmin saamattomuus olisi ongelma jos ei halua miestänsä. Minä saan kyllä joka kerta orgasmin, mutta en silti halua miestäni. Seksi on ihan ok, mutta en vaan halua. Mulla myös mies on "ihan kiva".
Tää on niin huvittavaa, että aina ollaan tarjoamassa avointa ratkaisuksi, vaikka ihan oikeesti harvempi mies tähän suostuu. Ja tämä "fakta" on peräisin omasta parisuhteestani ja lukuisista vauvafoorumi viesteistä, joissa naiset tai trollit sanoo ettei niitten mies suostu avoimeen.
Ja meillä hyvin samanlainen tilanne, sillä erotuksella, että yhteen taidettiin alunperin mennä vaan sen fyysisen vetovoiman takia, kemiaa ja seksiä oli alkuun paljon. Nyt lässähtänyt hyvin tylsäksi. En halua enää miestäni, koska olen pettynyt häneen miehenä. Haluan kovasti muita MIEHIÄ (jotka kuvittelen kaikki miehekkäämmiksi kuin omani).
Ja helppo se on ihmetellä, että miksette eroa, ihmettelen itsekin. Silti sitä ei vaan tapahdu. Se kun pitäis laittaa tapahtumaan, ja joka toinen päivä tässä ollaan silleen että noh kai täs viel kestää kärvistellä ja joka toinen päivä on silleen että ei jaksa enää.
Mä olen kuulemma juurikin hyvä emäntä: on ruoka, lapset hoituu ja koti siivoutuu, lumet luodaan jne. Seksi on ankeeta, mutta muuten kiltti.
Ap