Vaativin korkeakoulututkinto?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaativuus on tietysti suhteellista ja riippuu ihmisen lahjoista. Toiselle peruskompin oppiminen on vaativaa, mutta korkeamman tason matematiikka lastenleikkiä. Jollekin toiselle musiikin teoria ja musiikki on helppoa, mutta ihan perusdifferentiaalilaskenta tuottaa haasteita.

Jos kuitenkin verrataan eli alojen vaativuutta siitä näkökulmasta, minkätasoista älykkyyttä koulutusohjelmasta selviäminen vaatii ja toisaalta omaksuttavan tiedon määrää, niin vaativampia ovat varmaankin lääketiede ja teoreettinen fysiikka. Lääketieteessä oletettavasti omaksuttavan tiedon määrä on suurin ja teoreettinen fysiikka puolestaan vaatinee lähtökohtaisesti hieman keskitasoa paremman prosessorin korvien väliin.

Ootko miettinyt sitä, minkä johdannainen teoreettinen fysiikka on? Yhtään siis tätä disciplineä väheksymättä, on hankalaa, ja varmasti keskenään järjestäytymättömässä top–3ssa älyllisen stressin määrän mitta–asteikolla.

Lääkisläppää en taasen tajua ollenkaan. Sinne on verrattain vaikea päästä, johtuen varmasta, vapaasta ja erittäin hyvin palkatusta putkesta hautaan saakka, mutta itse opiskelu tosiaan vaatii perslihaksia esim. jatkuvan ongelmanratkaisukyvyn kehittämisen sijaan (siis lääkärin koulutusta väheksymättä, kyllä se älyä kysyy enemmän kuin vaikka kauppiksen markkinointi, mutta huomattavasti vähemmän kuin…sanotaan sitten se teoreettinen fysiikka).

Luepa viestini uudelleen ja mieti, minkä perusteella pidin lääketiedettä vaativana. Sanon sen suoraan tuossa viestissäni.

Ymmärrän lukemani kerrasta, nähtäväsi sinun syvyytesi ulottumattomiin.

Näet: lt-haastavuuden mittauslogiikalla arvioituna oikeustiede on satavarmasti haastavampaa, ja kirjallisuustiede vielä haastavampaa. Lukea kun pitää ihan karsean paljon.

Sen luetun asian monimutkaisuuden arvottamisen määrittely on tässä provoketjussa kyseessä...ja toisin kuin provoketjuissa lähtökohtaisesti, tässä aiheessa on olemassa oikea vastaus ja sen jälkeen päättymätön sarja eräänlaista peppukipuista egoilua. Pussokram.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Outoa keskustelua. Minulle älykkäin ihminen on se joka onnistuu saamaan haluamansa. Täysin riippumatta mitä tieteenaloja tai ongelmia on kyseessä. Olen nähnyt niin paljon tosi korkealle koulutettuja ihmisiä jotka toistaa typeriä kaavoja ja ovat onnettomia eivätkä edes ymmärrä mikä menee pieleen.

Mielestäni älykkyyden määritelmäsi on varsin huono, koska haluamansa voi saada monella tapaa. Voi esimerkiksi syntyä oikeaan perheeseen, jolloin pystyy lahjomalla tai uhkailemalla saamaan haluamansa. Tai voi olla esimerkiksi niin hyvännäköinen, että saa pyytämällä mitä haluaa. Älyä ei välttämättä tarvita.

Itse ajattelen älykkyyttä ikään kuin aivojen laskentatehona. Toisilla sitä on enemmän kuin toisilla. Aivoihin asennetusta käyttöliittymästä sitten riippuu, pystyykö ihminen hyödyntämään tuota laskentatehoa parhaiten esimerkiksi musiikissa, tilallisessa hahmottamisesta tai jossain muussa asiassa.

Miksi se on huono määritelmä? Päätellen maailman kaikkien onnettomien ihmisten määrästä se on VAIKEA asia saavuttaa. Minusta ihminen joka pitää itseään älykkäänä ei voi olla älykäs jos ei edes osaa järjestää omia asioitaan jotenkin siedettäviksi.

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin vaikka että jos et yhtään ole ihmisläheinen etkä kätevä käsistäsi niin esimerkiksi lähihoitajan koulutus olisi sinulle erittäin vaativa, vaikka ei korkeakoulututkinto olekaan.

Hoitoalan työssä korostuu sosiaaliset taidot ja käytännönläheisyys. Itselle vaikeinta oli jo opiskeluaikana mukautua eri asiakasryhmien tarpeisiin. Näki monenlaisia, koviakin ihmiskohtaloita, sairautta ja kuolemaa. Se vaatii valtavasti sopeutumista ja psyykkistä joustavuutta.

Tämä kommentti siis ohi aiheen, sivuten ehkä aihetta siltä osin että eri ammatit ovat eritavalla vaativia. Älyllisestihän hoitoalan opinnot eivät ole vaativia mutta muuten kyllä.

Teoreettisen fysiikan vaikeus on siinä, että käytettävä matematiikka opiskellaan soveltamisen kautta. Siis opitaan laskemaan modernin matematiikan avulla, mutta ymmärtämiseen ei käytetä niin paljoa aikaa kuin esimerkiksi yliopistomatematiikassa. Ei niitä matematiikan abstrakteja määritelmiä kirjoiteta ihmisten kiusaksi, vaan ne oikeasti yksinkertaistavat muuten vaikeita asioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Outoa keskustelua. Minulle älykkäin ihminen on se joka onnistuu saamaan haluamansa. Täysin riippumatta mitä tieteenaloja tai ongelmia on kyseessä. Olen nähnyt niin paljon tosi korkealle koulutettuja ihmisiä jotka toistaa typeriä kaavoja ja ovat onnettomia eivätkä edes ymmärrä mikä menee pieleen.

Mielestäni älykkyyden määritelmäsi on varsin huono, koska haluamansa voi saada monella tapaa. Voi esimerkiksi syntyä oikeaan perheeseen, jolloin pystyy lahjomalla tai uhkailemalla saamaan haluamansa. Tai voi olla esimerkiksi niin hyvännäköinen, että saa pyytämällä mitä haluaa. Älyä ei välttämättä tarvita.

Itse ajattelen älykkyyttä ikään kuin aivojen laskentatehona. Toisilla sitä on enemmän kuin toisilla. Aivoihin asennetusta käyttöliittymästä sitten riippuu, pystyykö ihminen hyödyntämään tuota laskentatehoa parhaiten esimerkiksi musiikissa, tilallisessa hahmottamisesta tai jossain muussa asiassa.

Miksi se on huono määritelmä? Päätellen maailman kaikkien onnettomien ihmisten määrästä se on VAIKEA asia saavuttaa. Minusta ihminen joka pitää itseään älykkäänä ei voi olla älykäs jos ei edes osaa järjestää omia asioitaan jotenkin siedettäviksi.

Juurihan tuo kommentoija tuossa perusteli miksi  se on huono määritelmä. Pointtihan oli se, että älykkyyden pitäisi olla ominaisuus tai kyvykkyys ihmisessä eikä vain erilaisten sattumien summa, millaisia asioita se ihminen sattuu haluamaan tai saamaan. 

Minulle älykkäin ihminen on se joka onnistuu saamaan haluamansa. [/quote kirjoitti:

No tämähän muuttui helpoksi : Nuori poikkeuksellisen kaunis nainen.

Vierailija kirjoitti:

Vaativuutta mittaa myös se, millä tiedoilla ja taidoilla koulutuksen pääsee läpi. Luonnontieteelliset ovat tässä vahvoilla, koska asiat ovat mustavalkoisia- joko hallitset jonkun kaavan tai et. Esim. Filosofiassa voi myös saada aivonsa aika solmuun, mutta todennäköisesti koulun kyllä läpäisee jollakin arvosanoilla pääkoppaa paljoa vaivaamatta.

Toinen vaativuutta lisäävä piirre on se paljonko ajankäyttöä vaaditaan opintopisteeseen ja miten opinnot joustavat vaikkapa elämäntilanteen mukaan. Tässä suhteessa ymmärtääkseni lääkis on aika vaativa opinahjo. Teoreettinen fysiikka voi sen sijaan olla lastenleikkiä jos on se prosessori ns. Kunnossa. Mutta älykkäinkin joutuu pänttäämään lääkiksessä, koska asioita ei voi oppia muuten kuin lukemalla.

Juuri tästä syystä mielestäni vaativuutta kannattaisi tarkastella kaksiasteisesti prosessorin vaaditun laskentatehon (älykkyyden) ja toisaalta omaksuttavan tiedon määrän suhteessa. Joillakin aloilla tarvitaan enemmän ensimmäistä (omaksuttavaa tietoa on verrattain vähän, mutta tarvitaan jatkuvasti ongelmanratkaisukykyä) ja toisilla toista (omaksuttavaa tietoas on paljon, mutta ongelmanratkaisukykyä tarvitaan vähän).

Ääriesimerkki alasta, jossa on vähän omaksuttavaa tietoa, mutta tarvitaan ongelmanratkaisukykyä, lienee matematiikka. Ja nähdäkseni toisen ääripään esimerkki voisi olla lääkis tai eläinlääkis (omaksuttavaa tietoa paljon, mutta periaatteessa kaikki on jo valmiiksi pureskeltua, mikä tarvitsee vain opetella).

Vierailija kirjoitti:

Minulle älykkäin ihminen on se joka onnistuu saamaan haluamansa. [/quote kirjoitti:

No tämähän muuttui helpoksi : Nuori poikkeuksellisen kaunis nainen.

Vielä helpompi: vaarivainaa mullan alla - ei muuten ole yksikään raato kosmoksen historiassa jäänyt haluamaansa vaille.

Olen opiskellut useammassa tiedekunnassa ja teoreettinen fysiikka on ehdottomasti vaikeinta. Matematiikkakin on helpompaa kuin teoreettinen fysiikka, jossa matematiikkaa sovelletaan fysiikkaan. Oikiksessa en ole opiskellut, mutta esim. lääketiede ei vaadi kuin hyvää muistia ja keskinkertaista päättelykykyä, muisti päättelykykyä tärkeämpi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Outoa keskustelua. Minulle älykkäin ihminen on se joka onnistuu saamaan haluamansa. Täysin riippumatta mitä tieteenaloja tai ongelmia on kyseessä. Olen nähnyt niin paljon tosi korkealle koulutettuja ihmisiä jotka toistaa typeriä kaavoja ja ovat onnettomia eivätkä edes ymmärrä mikä menee pieleen.

Mielestäni älykkyyden määritelmäsi on varsin huono, koska haluamansa voi saada monella tapaa. Voi esimerkiksi syntyä oikeaan perheeseen, jolloin pystyy lahjomalla tai uhkailemalla saamaan haluamansa. Tai voi olla esimerkiksi niin hyvännäköinen, että saa pyytämällä mitä haluaa. Älyä ei välttämättä tarvita.

Itse ajattelen älykkyyttä ikään kuin aivojen laskentatehona. Toisilla sitä on enemmän kuin toisilla. Aivoihin asennetusta käyttöliittymästä sitten riippuu, pystyykö ihminen hyödyntämään tuota laskentatehoa parhaiten esimerkiksi musiikissa, tilallisessa hahmottamisesta tai jossain muussa asiassa.

Miksi se on huono määritelmä? Päätellen maailman kaikkien onnettomien ihmisten määrästä se on VAIKEA asia saavuttaa. Minusta ihminen joka pitää itseään älykkäänä ei voi olla älykäs jos ei edes osaa järjestää omia asioitaan jotenkin siedettäviksi.

Tuohan on vasta lähtökohta eikä mikään kattava määritelmä. Kerrot, millainen ihminen ei ainakaan ole älykäs, mutta se ei vielä tarkoita mitään. Jos minä sanon, että koditon, työtön ja rahaton ei ainakaan ole rikas, se ei vielä tarkoita, että kaikki, joilla on koti, työ ja rahaa, olisivat rikkaita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin että eläinlääkärin tutkinto.

Tämä minustakin. Vaikuttaa ihan järjettömältä hommalta osata kaikenlaisten eläinten anatomia ja hammashuolto. Harjoittelu ja työ on todella käytännönläheistä ja pitää noin vain työntää käsi jonkun peräsuoleen, tutkia erirotuisten koirien lonkkavikoja, kilpikonnien kilpitulehduksia, steriloida kissoja ja nukuttaa hevosia. Todella paljon teoriaa opittavana ja työ vaikuttaa tosi hurjalta. 

Mistä alapeukut? Onko täällä joku eläinlääkäri, joka on suorittanut opinnot harjoitteluineen ihan noin vain vasemmalla kädellä hutaisten? 

Mä en alapeukuttanut, mutta veikkaan että moni on eri mieltä siksi koska ei vastavalmistuneen eläinlääkärin tarvi osata kaikkea käytännössä. Työ ja jatkokoulutukset opettaa sen. Tavis eläinlääkäri ei ymmärrä paljoakaan kilpikonnista ja hevosia hoitavat yleensä käyvät alan jatkokoulutuksia. Vaativimpia leikkauksia tuskin vastavalmistunut suorittaa ilman kokeneemman kollegan apua. Sama hammashoitojen kanssa, en ikinä veisi hammaaongelmaista koiraani eläinlääkärille joka ei ole jatkokouluttautunut hammassairauksien osalta. Toki alan opiskelu on vaativaa, sitä en kiellä.

Vaikea kysymys. Alat ovat niin erilaisia. Esim lääkiksessä opiskelu on käsittääkseni aika paljon ulkoa opettelua koska lääketiede ei noudata mitään tiettyä logiikkaa. Matematiikka taas on älyllisesti haastavampaa, mutta sitä ymmärtää helpommin, koska se pohjautuu tiettyihin lainalaisuuksiin. Oikkiksesta minulla ei ole mitään käsitystä. Aika paljon sielläkin taitaa olla ulkoa opettelua. Kauppis onkin sitten aikamoinen sillisalaatti ja sanoisin, että opiskelijoiden "laadun" vaihtelu on suurinta kauppiksessa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Outoa keskustelua. Minulle älykkäin ihminen on se joka onnistuu saamaan haluamansa. Täysin riippumatta mitä tieteenaloja tai ongelmia on kyseessä. Olen nähnyt niin paljon tosi korkealle koulutettuja ihmisiä jotka toistaa typeriä kaavoja ja ovat onnettomia eivätkä edes ymmärrä mikä menee pieleen.

Mielestäni älykkyyden määritelmäsi on varsin huono, koska haluamansa voi saada monella tapaa. Voi esimerkiksi syntyä oikeaan perheeseen, jolloin pystyy lahjomalla tai uhkailemalla saamaan haluamansa. Tai voi olla esimerkiksi niin hyvännäköinen, että saa pyytämällä mitä haluaa. Älyä ei välttämättä tarvita.

Itse ajattelen älykkyyttä ikään kuin aivojen laskentatehona. Toisilla sitä on enemmän kuin toisilla. Aivoihin asennetusta käyttöliittymästä sitten riippuu, pystyykö ihminen hyödyntämään tuota laskentatehoa parhaiten esimerkiksi musiikissa, tilallisessa hahmottamisesta tai jossain muussa asiassa.

Miksi se on huono määritelmä? Päätellen maailman kaikkien onnettomien ihmisten määrästä se on VAIKEA asia saavuttaa. Minusta ihminen joka pitää itseään älykkäänä ei voi olla älykäs jos ei edes osaa järjestää omia asioitaan jotenkin siedettäviksi.

Juurihan tuo kommentoija tuossa perusteli miksi  se on huono määritelmä. Pointtihan oli se, että älykkyyden pitäisi olla ominaisuus tai kyvykkyys ihmisessä eikä vain erilaisten sattumien summa, millaisia asioita se ihminen sattuu haluamaan tai saamaan. 

Minä en puhunut sattumista. Puhuin siitä miten ne sattumat kohtaa ja mitä niille tekee. Oletko sinä yksi niitä ääliöitä jotka selittää kaikki elämänsä ongelmat sattumilla? Aidosti älykkäät ihmiset ei selittele vaan tekee tarvittavat asiat. Et liene yksi näistä ihmisistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Subjektiivista.

Fysiikkaa hakeutuvat opiskekemaan ne, joilla on siihen kiinnostusta ja taipumusta. Heille voisi esim. kirjallisuustiede olla ylivoimainen ala.

Juuri näin. Mun kaveri opiskeli matematiikkaa ja sanoi että ylivoimaisesti vaikeinta oli viestinnän kurssit, piti ajatella ihan eri tavalla ja ratkaisut ja mietittvät asiat eivät olleet hänen matemaattisloogiselle tavalleen ajatella yhtään luontevia. Tämä on muutenkin niin hupaisaa, että aina ylistetään ja oletetaan, että esim se matemaattisesti lahjakas selviäisi vaikka kirjallisuuden opinnoista vaivatta koska aihe on "helpompi" vaikka vaatii erilaista ajattelua.

Itse opiskelin HY:llä sosiologiaa, josta kaveri (Aallon teknillisestä matikkapuolelta) kävi muutaman kurssin omasta uteliaisuudesta. Sanoi että omaksikin yllätyksekseen oli ihan pihalla koko ajan ja jutut meni täysin viuhuen ohi ymmärryksen, koska vaihtoehtoja oli niin monia ja kaikki riippui tarkastelukulmasta, jota vaihtamalla sama asia oli aivan eri lailla. Koki luonnontieteet paljon helpommiksi, koska asia oli vain tosi tai epätosi ja se siitä. Jätti sitten kesken ne sosiologian kurssinsa.

Kyllä se vaan subjektiivista aika pitkälle on. Toki yleistyksiä voidaan tehdä sitä kautta, että lasketaan lahjakkaiden yksilöiden määrä – niitä taitaa jäädä enemmän kvalin puolelle eli sitä kautta ne aineer olisivat sitten ns helpompia.

No tuo nyt jos mikä on vakuutus matematiikan opiskelijoiden älykkyydestä verrattuna sosiologeihin. Kaveri juurikin sosiologiassa, ja voi että sitä mutkien suoriksi vetämistä, osataan toistaa ulkoa paradigmat, mutta kaikki oman tekemisen kriittinen ja looginen arviointi on ilmeisesti täyttä ajanhukkaa. Kunnon höpöhöpöä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaativuus on tietysti suhteellista ja riippuu ihmisen lahjoista. Toiselle peruskompin oppiminen on vaativaa, mutta korkeamman tason matematiikka lastenleikkiä. Jollekin toiselle musiikin teoria ja musiikki on helppoa, mutta ihan perusdifferentiaalilaskenta tuottaa haasteita.

Jos kuitenkin verrataan eli alojen vaativuutta siitä näkökulmasta, minkätasoista älykkyyttä koulutusohjelmasta selviäminen vaatii ja toisaalta omaksuttavan tiedon määrää, niin vaativampia ovat varmaankin lääketiede ja teoreettinen fysiikka. Lääketieteessä oletettavasti omaksuttavan tiedon määrä on suurin ja teoreettinen fysiikka puolestaan vaatinee lähtökohtaisesti hieman keskitasoa paremman prosessorin korvien väliin.

Ootko miettinyt sitä, minkä johdannainen teoreettinen fysiikka on? Yhtään siis tätä disciplineä väheksymättä, on hankalaa, ja varmasti keskenään järjestäytymättömässä top–3ssa älyllisen stressin määrän mitta–asteikolla.

Lääkisläppää en taasen tajua ollenkaan. Sinne on verrattain vaikea päästä, johtuen varmasta, vapaasta ja erittäin hyvin palkatusta putkesta hautaan saakka, mutta itse opiskelu tosiaan vaatii perslihaksia esim. jatkuvan ongelmanratkaisukyvyn kehittämisen sijaan (siis lääkärin koulutusta väheksymättä, kyllä se älyä kysyy enemmän kuin vaikka kauppiksen markkinointi, mutta huomattavasti vähemmän kuin…sanotaan sitten se teoreettinen fysiikka).

Luepa viestini uudelleen ja mieti, minkä perusteella pidin lääketiedettä vaativana. Sanon sen suoraan tuossa viestissäni.

Ymmärrän lukemani kerrasta, nähtäväsi sinun syvyytesi ulottumattomiin.

Näet: lt-haastavuuden mittauslogiikalla arvioituna oikeustiede on satavarmasti haastavampaa, ja kirjallisuustiede vielä haastavampaa. Lukea kun pitää ihan karsean paljon.

Sen luetun asian monimutkaisuuden arvottamisen määrittely on tässä provoketjussa kyseessä...ja toisin kuin provoketjuissa lähtökohtaisesti, tässä aiheessa on olemassa oikea vastaus ja sen jälkeen päättymätön sarja eräänlaista peppukipuista egoilua. Pussokram.

Nähdäkseni tarkastelet asiaa hyvin kapeasta näkökulmasta, kenties yksinkertaisuutesi takia. Vaativuus ei ole pelkästään asia monimutkaisuuden arvottamista, vaan myös asian määrän arvottamista. Kyseessä on siis kaksiuloitteinen avaruus, ei yksiulotteinen jana.

Oikeustieteessä omaksuttavan tiedon määrä ei ole mitenkään valtava. Oikeustieteessä erikoistutaan jo melko varhaisessa vaiheessa ja monien osa-alueiden osaaminen jää melko ohueksi. Esimerkiksi vero-oikeuteen erikoistunut ei välttämättä tiedä paljoakaan kansainvälisestä oikeudesta tai päinvastoin.

Vastaavasti lääkärien pitää hallita melko syvällisellä tasolla kaikki yleislääketieteen osa-alueet.

Kirjallisuudessa lukemista on paljon, mutta kaikkea luettua ei tarvitse omaksua samalla tavalla kuin lääketieteessä. Kirjallisuudessa täytyy analysoida luettua, mutta oikeita vastauksia ei ole samalla tavalla kuin lääketieteessä. Merkkimäärä ei siis yksin ratkaise.

Teoreettinen fysiikka. Tähän ei pelkkä pänttääminen riitä, pitää olla älykäs, siis hyvin älykäs.

Vierailija kirjoitti:

Olen opiskellut useammassa tiedekunnassa ja teoreettinen fysiikka on ehdottomasti vaikeinta. Matematiikkakin on helpompaa kuin teoreettinen fysiikka, jossa matematiikkaa sovelletaan fysiikkaan. Oikiksessa en ole opiskellut, mutta esim. lääketiede ei vaadi kuin hyvää muistia ja keskinkertaista päättelykykyä, muisti päättelykykyä tärkeämpi.

Teoreettinen fysiikka on matematiikkaa, vai miten itse erottelisit nämä kaksi?

Mikä siinä teoreettisessa fysiikassa on vaikeaa? Tämä on neutraali kysymys, koska en ole opiskellut sitä itse. Seurustelin joskus sellaisen kanssa joka sitä opiskeli ja olen häntä paljon fiksumpi. Tietysti hän oli ihan perusfiksu, sellaisen kasin oppilas joka koko vuorokauden opiskellen ja päntäten voi saada kymppejä.

Lääkis on pohjalla, siitä selviää hyvällä muistilla ja lukemalla. Nyt opiskelen fysiikkaa ja on paljon raskaampaa kuin lääkis.

Matemaattisia aineita pääsee lukemaan jos on ylioppilas. Siitä vaan testaamaan.

Kauppakorkeakoulu on vaikein.