Vaativin korkeakoulututkinto?

Vierailija kirjoitti:

Subjektiivista.

Fysiikkaa hakeutuvat opiskekemaan ne, joilla on siihen kiinnostusta ja taipumusta. Heille voisi esim. kirjallisuustiede olla ylivoimainen ala.

Juuri näin. Mun kaveri opiskeli matematiikkaa ja sanoi että ylivoimaisesti vaikeinta oli viestinnän kurssit, piti ajatella ihan eri tavalla ja ratkaisut ja mietittvät asiat eivät olleet hänen matemaattisloogiselle tavalleen ajatella yhtään luontevia. Tämä on muutenkin niin hupaisaa, että aina ylistetään ja oletetaan, että esim se matemaattisesti lahjakas selviäisi vaikka kirjallisuuden opinnoista vaivatta koska aihe on "helpompi" vaikka vaatii erilaista ajattelua.

Määrittele vaativa.

Komppaan edellisiä. Fysiikka yliopistotasolla olisi minulle aivan mahdoton. Sekä Sibelius-akatemiasta valmistuminen. Olen sentään opiskellut lukiossa muutaman kurssin pitkää fysikkaa ja osaan soittaa pianoa. En ikinä pääsisi näissä alueissa huipputasolle.

Sanoisin vaikka että jos et yhtään ole ihmisläheinen etkä kätevä käsistäsi niin esimerkiksi lähihoitajan koulutus olisi sinulle erittäin vaativa, vaikka ei korkeakoulututkinto olekaan.

Lääkikseen voi olla vaikea päästä, mutta tutkijankoulutus on siellä aika alkeellista, kun ovat kliinisesti suuntautuneita. Itse arvostan myös yhteiskuntatieteellistä ajattelua ja laadullisia tutkimusmenetelmiä. Sitä en osaa sanoa, mikä olisi vaikeinta, koska alat ovat niin erilaisia ja yhden oppiaineenkin sisällä osaamistaso vaihtelee. Toivottavasti nuoret valitsisivat opintoalansa enemmän oman kiinnostuksensa kuin tulevan palkan ja menestyksen perusteella.

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin että eläinlääkärin tutkinto.

Tämä minustakin. Vaikuttaa ihan järjettömältä hommalta osata kaikenlaisten eläinten anatomia ja hammashuolto. Harjoittelu ja työ on todella käytännönläheistä ja pitää noin vain työntää käsi jonkun peräsuoleen, tutkia erirotuisten koirien lonkkavikoja, kilpikonnien kilpitulehduksia, steriloida kissoja ja nukuttaa hevosia. Todella paljon teoriaa opittavana ja työ vaikuttaa tosi hurjalta. 

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin kasvatustiede. Pitää olla luontaista lahjakkuutta, koska ei ole aina täysin oikeita vastauksia.

Tämä on jenkkiaineistoa mutta tilastollisesti tyhmimmät yliopisto-opiskelijat on pedalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Subjektiivista.

Fysiikkaa hakeutuvat opiskekemaan ne, joilla on siihen kiinnostusta ja taipumusta. Heille voisi esim. kirjallisuustiede olla ylivoimainen ala.

Juuri näin. Mun kaveri opiskeli matematiikkaa ja sanoi että ylivoimaisesti vaikeinta oli viestinnän kurssit, piti ajatella ihan eri tavalla ja ratkaisut ja mietittvät asiat eivät olleet hänen matemaattisloogiselle tavalleen ajatella yhtään luontevia. Tämä on muutenkin niin hupaisaa, että aina ylistetään ja oletetaan, että esim se matemaattisesti lahjakas selviäisi vaikka kirjallisuuden opinnoista vaivatta koska aihe on "helpompi" vaikka vaatii erilaista ajattelua.

Viestinnässä kyse on kokemuksesta olla tavisten kanssa, ei lahjakkuudesta. Suurin osa ihmisistä saa kuitenkin noista viestinnän kursseista hyväksytyn, päinvastoin kuin matematiikasta ja fysiikasta.

Vierailija kirjoitti:

Aallon teknillinen fysiikka on varmasti vaikeimmasta päästä. Samoin Matemaattis-luonnontieteellisestä löytyy varmasti haastavia ohjelmia.

Insinöörifysiikka ei todellakaan ole yhtä vaativaa kuin teoreettinen fysiikka. Mutta tätähän te ette usko vaan vänkäätte vuodesta toiseen. Eipä se minulta ole pois, uskokaa mihin uskotte.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin kasvatustiede. Pitää olla luontaista lahjakkuutta, koska ei ole aina täysin oikeita vastauksia.

Tämä on jenkkiaineistoa mutta tilastollisesti tyhmimmät yliopisto-opiskelijat on pedalla.

Jenkeissä opettajan ammatti ei ole yhtä arvostettu ja yhtä hyvin palkattu kuin Suomessa, mikä selittänee tutkimustulosta. Suomessa kasvatustiede on yksi halutuimmista koulutusohjelmista.

En osaa sanoa. Otin itse sivuaineeksi taloustieteen mutta voin sanoa että ekonometria oli sellaista hepreaa että en ihmettele taloustieteilijöiden palkkojen suuruutta. Vaihdoinkin eri sivuaineeseen...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin että eläinlääkärin tutkinto.

Tämä minustakin. Vaikuttaa ihan järjettömältä hommalta osata kaikenlaisten eläinten anatomia ja hammashuolto. Harjoittelu ja työ on todella käytännönläheistä ja pitää noin vain työntää käsi jonkun peräsuoleen, tutkia erirotuisten koirien lonkkavikoja, kilpikonnien kilpitulehduksia, steriloida kissoja ja nukuttaa hevosia. Todella paljon teoriaa opittavana ja työ vaikuttaa tosi hurjalta. 

Mistä alapeukut? Onko täällä joku eläinlääkäri, joka on suorittanut opinnot harjoitteluineen ihan noin vain vasemmalla kädellä hutaisten? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Subjektiivista.

Fysiikkaa hakeutuvat opiskekemaan ne, joilla on siihen kiinnostusta ja taipumusta. Heille voisi esim. kirjallisuustiede olla ylivoimainen ala.

Juuri näin. Mun kaveri opiskeli matematiikkaa ja sanoi että ylivoimaisesti vaikeinta oli viestinnän kurssit, piti ajatella ihan eri tavalla ja ratkaisut ja mietittvät asiat eivät olleet hänen matemaattisloogiselle tavalleen ajatella yhtään luontevia. Tämä on muutenkin niin hupaisaa, että aina ylistetään ja oletetaan, että esim se matemaattisesti lahjakas selviäisi vaikka kirjallisuuden opinnoista vaivatta koska aihe on "helpompi" vaikka vaatii erilaista ajattelua.

Hate 2 be the 1 2 burst ur bubbl, mutta viestintä vaatii 0% aivoja. Reagoimalla pärjää – ja tuosta reagoimisesta pitää vieraantua ennen korkeampien toimintojen tietoista hallintaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aallon teknillinen fysiikka on varmasti vaikeimmasta päästä. Samoin Matemaattis-luonnontieteellisestä löytyy varmasti haastavia ohjelmia.

Insinöörifysiikka ei todellakaan ole yhtä vaativaa kuin teoreettinen fysiikka. Mutta tätähän te ette usko vaan vänkäätte vuodesta toiseen. Eipä se minulta ole pois, uskokaa mihin uskotte.

Jaa. No se on vissiin sitten just niin. Itse taas koen käytännön laskemisen paljon haastavampana kuin jonkun integroimisen. 

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin kasvatustiede. Pitää olla luontaista lahjakkuutta, koska ei ole aina täysin oikeita vastauksia.

Kasvatustieteestä saa helposti hyviä arvosanoja, gradustakin. Sosiologia on aivan eri tasolla. Huomattavasti vaativampi ala ja vaatii yhteiskunnan lainalaisuuksien ja teorioiden hahmottamista. Tutkimusmenetelmiä tilastotieteestä hienostuneisiin kvalimenetelmiin. Tutkimuksia on hiottava vuosia.

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin vaikka että jos et yhtään ole ihmisläheinen etkä kätevä käsistäsi niin esimerkiksi lähihoitajan koulutus olisi sinulle erittäin vaativa, vaikka ei korkeakoulututkinto olekaan.

Minulle olisi ylivoimaista opiskella alaa, jolla joutuu esimerkiksi vaihtamaan lasten tai minkään ikäisten ihmisten vaippoja. En ole sitä koskaan tehnyt enkä aio tehdäkään. Melkein kuusikymppiseksi olen selvinnyt, ja sekä maisterintutkinto että äskettäin suorittamani AMK-tutkinto olivat minulle ihan helppoja hoitaa.

Riippuu tietysti siitä, mitä tarkoitetaan vaativalla. Varmaan se musiikki (sibis) vaatii Suomen yliopistojen koulutusohjelmista eniten tarkkarajaista erityislahjakkuutta. Älyä vaatinee eniten teoreettinen fysiikka.

Oma kokemukseni on filosofiasta ja oikeustieteestä, joista jälkimmäinen vaatii enemmän istumalihaksia ja molemmat suunnilleen saman verran ajattelua. Kummastakaan ei ole erityisen vaikea saada tutkintoa jos on normaaliälyinen, mutta tietysti mikä tahansa ala on vaikea, jos haluaa olla siinä hyvä. Kävelykin on useimmille helppoa, mutta viiden kympin kävely olympiatasolla täysi mahdottomuus 99,9%:lle ihmisistä.

Vaativuus on tietysti suhteellista ja riippuu ihmisen lahjoista. Toiselle peruskompin oppiminen on vaativaa, mutta korkeamman tason matematiikka lastenleikkiä. Jollekin toiselle musiikin teoria ja musiikki on helppoa, mutta ihan perusdifferentiaalilaskenta tuottaa haasteita.

Jos kuitenkin verrataan eli alojen vaativuutta siitä näkökulmasta, minkätasoista älykkyyttä koulutusohjelmasta selviäminen vaatii ja toisaalta omaksuttavan tiedon määrää, niin vaativampia ovat varmaankin lääketiede ja teoreettinen fysiikka. Lääketieteessä oletettavasti omaksuttavan tiedon määrä on suurin ja teoreettinen fysiikka puolestaan vaatinee lähtökohtaisesti hieman keskitasoa paremman prosessorin korvien väliin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin kasvatustiede. Pitää olla luontaista lahjakkuutta, koska ei ole aina täysin oikeita vastauksia.

Tämä on jenkkiaineistoa mutta tilastollisesti tyhmimmät yliopisto-opiskelijat on pedalla.

Jenkeissä opettajan ammatti ei ole yhtä arvostettu ja yhtä hyvin palkattu kuin Suomessa, mikä selittänee tutkimustulosta. Suomessa kasvatustiede on yksi halutuimmista koulutusohjelmista.

Halutuin = älykkäimpien?

Lol.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin vaikka että jos et yhtään ole ihmisläheinen etkä kätevä käsistäsi niin esimerkiksi lähihoitajan koulutus olisi sinulle erittäin vaativa, vaikka ei korkeakoulututkinto olekaan.

Minulle olisi ylivoimaista opiskella alaa, jolla joutuu esimerkiksi vaihtamaan lasten tai minkään ikäisten ihmisten vaippoja. En ole sitä koskaan tehnyt enkä aio tehdäkään. Melkein kuusikymppiseksi olen selvinnyt, ja sekä maisterintutkinto että äskettäin suorittamani AMK-tutkinto olivat minulle ihan helppoja hoitaa.

Vaipan osaa vaihtaa lähes kuka tahansa, se ei ole vaativaa. Suurin osa aikuisista oppii taidon noin 10 sekunnissa katsomalla vierestä, kun joku toinen tekee sen. Pitää olla jo aika paha kehityshäiriö, jos ei opi.

Se taas on eri asia, mitä kykenee oppimaan ja mitä haluaa oppia. Tai vastaavasti mitä osaa tehdä ja mitä haluaa tehdä. Kun puhutaan vaativuudesta, motivaatiota ei huomioida eli halulla ei ole merkitystä. Pohditaan ainoastaan sitä, mihin kyvyt riittäisivät motivaation ollessa kohdillaan.