Lue keskustelun säännöt.
Vaativin korkeakoulututkinto?
Kommentit (154)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä on näköjään paljon fysiikan opiskelijoita, joille ei ole löytynyt deittiä lauantai-illalle, mutta kyllä me tää klaarataan yhdessä!
Teoreettisessa fysiikassa modernin matematiikan keskeiset osa-alueet (esim. differentiaaligeometria, kompleksianalyysi ja funktionaalianalyysi) opetellaan muutamilla matemaattisten menetelmien kursseilla. Pääpaino on tosiaan laskemisessa eikä asioihin perehdytä niin syvällisesti kuin puhtaan matematiikan kursseilla. Tähän kun vielä lisää fysikaalisen intuiition vaatimukset, niin kyllä se teoreettinen fysiikka on melko haastavaa. Teoreettisen fysiikan laskuharjoitukset myös vaativat heti melko syvällistäkin ymmärtämistä. Puhtaan matematiikan tehtävissä on enemmän yksinkertaisia tehtäviä aluksi.
Moni teoreettisen fysiikan opiskelija toki opiskelee myös puhdasta matematiikkaa sivuaineena, mutta kaikkea hyödyllistä ei ole mahdollista sovittaa opintoihin.
Vierailija kirjoitti:
Teoreettisessa fysiikassa modernin matematiikan keskeiset osa-alueet (esim. differentiaaligeometria, kompleksianalyysi ja funktionaalianalyysi) opetellaan muutamilla matemaattisten menetelmien kursseilla. Pääpaino on tosiaan laskemisessa eikä asioihin perehdytä niin syvällisesti kuin puhtaan matematiikan kursseilla. Tähän kun vielä lisää fysikaalisen intuiition vaatimukset, niin kyllä se teoreettinen fysiikka on melko haastavaa. Teoreettisen fysiikan laskuharjoitukset myös vaativat heti melko syvällistäkin ymmärtämistä. Puhtaan matematiikan tehtävissä on enemmän yksinkertaisia tehtäviä aluksi.
Moni teoreettisen fysiikan opiskelija toki opiskelee myös puhdasta matematiikkaa sivuaineena, mutta kaikkea hyödyllistä ei ole mahdollista sovittaa opintoihin.
Niin siis tasan jokainen teoreettisen fysiikan opiskelija opiskelee tietysti myös sitä puhdasta matematiikkaa.
Enivei, näitä tutkintoja vertaillessa pitäisi myös muistaa, että käytännössä maisterin tutkinto luonnontieteestä ei ole tavallisesti mikään loppututkinto, vaan opinnot tähtäävät alusta asti tohtorin tutkintoon. Poikkeuksia tietysti on, mutta tämä on pääsääntö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin että eläinlääkärin tutkinto.
Tämä minustakin. Vaikuttaa ihan järjettömältä hommalta osata kaikenlaisten eläinten anatomia ja hammashuolto. Harjoittelu ja työ on todella käytännönläheistä ja pitää noin vain työntää käsi jonkun peräsuoleen, tutkia erirotuisten koirien lonkkavikoja, kilpikonnien kilpitulehduksia, steriloida kissoja ja nukuttaa hevosia. Todella paljon teoriaa opittavana ja työ vaikuttaa tosi hurjalta.
Mistä alapeukut? Onko täällä joku eläinlääkäri, joka on suorittanut opinnot harjoitteluineen ihan noin vain vasemmalla kädellä hutaisten?
Mä en alapeukuttanut, mutta veikkaan että moni on eri mieltä siksi koska ei vastavalmistuneen eläinlääkärin tarvi osata kaikkea käytännössä. Työ ja jatkokoulutukset opettaa sen. Tavis eläinlääkäri ei ymmärrä paljoakaan kilpikonnista ja hevosia hoitavat yleensä käyvät alan jatkokoulutuksia. Vaativimpia leikkauksia tuskin vastavalmistunut suorittaa ilman kokeneemman kollegan apua. Sama hammashoitojen kanssa, en ikinä veisi hammaaongelmaista koiraani eläinlääkärille joka ei ole jatkokouluttautunut hammassairauksien osalta. Toki alan opiskelu on vaativaa, sitä en kiellä.
Ei tietenkään kaikkea, mutta aika helkkarin paljon pitää käytännössä osata sen teorian lisäksi. Kun seuraa ylen Kandit -ohjelmaa, siellä ne ovat kyllä ihan opiskelijoita, jotka siellä ihan itsekseen pyörittävät kesällä niitä klinikoita eikä siellä kovin helposti pääse kutsumaan kokenutta kollegaa kertomaan, mitenkäs tämä poikittain oleva vasikka nyt täältä lehmän sisuksista vedetään ja mitäs lääkitystä tälle suolitulehduksen kanssa rotuvalle koiralle uskaltaa antaa. Siellä pitää tehdä aika helkkarin rohkeita päätöksiä ja pitää olla vahva käytännön osaaminen, vaikka ei ole vielä edes valmistunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aallon teknillinen fysiikka on varmasti vaikeimmasta päästä. Samoin Matemaattis-luonnontieteellisestä löytyy varmasti haastavia ohjelmia.
Insinöörifysiikka ei todellakaan ole yhtä vaativaa kuin teoreettinen fysiikka. Mutta tätähän te ette usko vaan vänkäätte vuodesta toiseen. Eipä se minulta ole pois, uskokaa mihin uskotte.
No minäpä uskon. Olen DI enkä ollenkaan hyvä tai lahjakas matikassa, ahkera ja sisukas kylläkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outoa keskustelua. Minulle älykkäin ihminen on se joka onnistuu saamaan haluamansa. Täysin riippumatta mitä tieteenaloja tai ongelmia on kyseessä. Olen nähnyt niin paljon tosi korkealle koulutettuja ihmisiä jotka toistaa typeriä kaavoja ja ovat onnettomia eivätkä edes ymmärrä mikä menee pieleen.
Mielestäni älykkyyden määritelmäsi on varsin huono, koska haluamansa voi saada monella tapaa. Voi esimerkiksi syntyä oikeaan perheeseen, jolloin pystyy lahjomalla tai uhkailemalla saamaan haluamansa. Tai voi olla esimerkiksi niin hyvännäköinen, että saa pyytämällä mitä haluaa. Älyä ei välttämättä tarvita.
Itse ajattelen älykkyyttä ikään kuin aivojen laskentatehona. Toisilla sitä on enemmän kuin toisilla. Aivoihin asennetusta käyttöliittymästä sitten riippuu, pystyykö ihminen hyödyntämään tuota laskentatehoa parhaiten esimerkiksi musiikissa, tilallisessa hahmottamisesta tai jossain muussa asiassa.
Miksi se on huono määritelmä? Päätellen maailman kaikkien onnettomien ihmisten määrästä se on VAIKEA asia saavuttaa. Minusta ihminen joka pitää itseään älykkäänä ei voi olla älykäs jos ei edes osaa järjestää omia asioitaan jotenkin siedettäviksi.
Juurihan tuo kommentoija tuossa perusteli miksi se on huono määritelmä. Pointtihan oli se, että älykkyyden pitäisi olla ominaisuus tai kyvykkyys ihmisessä eikä vain erilaisten sattumien summa, millaisia asioita se ihminen sattuu haluamaan tai saamaan.
Minä en puhunut sattumista. Puhuin siitä miten ne sattumat kohtaa ja mitä niille tekee. Oletko sinä yksi niitä ääliöitä jotka selittää kaikki elämänsä ongelmat sattumilla? Aidosti älykkäät ihmiset ei selittele vaan tekee tarvittavat asiat. Et liene yksi näistä ihmisistä.
Niin, sinä et puhunut sattumista, mutta se nyt sattuu liittymään vahvasti tuohon väitteeseesi. Sattumistahan puhuttiin tuossa niin päin, että ihminen voi saada haluamansa sen sattuman kautta tekemättä itse mitään, joten miten ihminen on tällöin mielestäsi älykäs. Kukaan ei sanonut, että sattumat olisivat perimmäinen syy jonkun huonoon elämään, joten turhaan haukut ääliöksi tässä nyt yhtään ketään. Pointti oli positiiviset sattumat, eivät negatiiviset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen opiskellut useammassa tiedekunnassa ja teoreettinen fysiikka on ehdottomasti vaikeinta. Matematiikkakin on helpompaa kuin teoreettinen fysiikka, jossa matematiikkaa sovelletaan fysiikkaan. Oikiksessa en ole opiskellut, mutta esim. lääketiede ei vaadi kuin hyvää muistia ja keskinkertaista päättelykykyä, muisti päättelykykyä tärkeämpi.
Minua kiinnostaisi tietää, millainen elämä ja ura on ollut teillä, jotka olette opiskelleet useammassa tiedekunnassa. Oletteko siis valmistuneet näistä kaikista vai ovatko nämä olleet sivuaineita saman tutkinnon sisällä vai miten tällaiseen opintopolkuun on päädytty? Ja mitä teette nyt työksenne? Kuulostaa jotenkin hassulta, että palstalla on aina tosi paljon näitä, jotka ovat opiskelleet lääketiedettä, matematiikkaa, humanistisia tieteitä ja tietenkin sitä kaikkien rakastamaa teoreettista fysiikkaa. Kun minä olin lukiossa, kukaan ei edes puhunut mistään teoreettisesta fysiikasta uravalintana, joten on hämmästyttävää, että nykyään joka nurkalla on sen alan asiantuntijoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosi hankala perustella matikkaa & musiikkia vastaan.
Muissa vaativissa aineissa kynnyksenä opeteltavien asioiden määrä, ei niinkään monimutkaisuus (mikä taas on aika hyvä mittari tässä topikissa).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen opiskellut useammassa tiedekunnassa ja teoreettinen fysiikka on ehdottomasti vaikeinta. Matematiikkakin on helpompaa kuin teoreettinen fysiikka, jossa matematiikkaa sovelletaan fysiikkaan. Oikiksessa en ole opiskellut, mutta esim. lääketiede ei vaadi kuin hyvää muistia ja keskinkertaista päättelykykyä, muisti päättelykykyä tärkeämpi.
Minua kiinnostaisi tietää, millainen elämä ja ura on ollut teillä, jotka olette opiskelleet useammassa tiedekunnassa. Oletteko siis valmistuneet näistä kaikista vai ovatko nämä olleet sivuaineita saman tutkinnon sisällä vai miten tällaiseen opintopolkuun on päädytty? Ja mitä teette nyt työksenne? Kuulostaa jotenkin hassulta, että palstalla on aina tosi paljon näitä, jotka ovat opiskelleet lääketiedettä, matematiikkaa, humanistisia tieteitä ja tietenkin sitä kaikkien rakastamaa teoreettista fysiikkaa. Kun minä olin lukiossa, kukaan ei edes puhunut mistään teoreettisesta fysiikasta uravalintana, joten on hämmästyttävää, että nykyään joka nurkalla on sen alan asiantuntijoita.
Valmistuin humanistisesta ja valtiotieteellisestä. Olen ollut töissä firmoissa, julkisella sektorilla ja nyt yliopistossa. Kielet, valtiotieteet ja kaupallinen ala avaavat oven moneen työpaikkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kumpikaan, niistä selviää pänttäämällä. Lääkikseen ja oikikseen on vain vaikea päästä, koska sieltä valmistuu hyväpalkkaiseen ammattiin. Mutta esim. matematiikkaa tai fysiikkaa on aika mahdotonta oppia korkeakoulutasolla, jos ei ole luontaisia lahjoja. Musiikissa varmaan sama juttu.
Me todettiin miehen kanssa, että humanistinen gradu vaati enemmän hyvään arvosanaan kuin matikan. Ainakin meidän yliopistossa. Mies teki matikassa omansa ja hänellä oli hirveästi kaavioita ja dataa jolla sai sivumäärää täyteen. Minä tein gradun enkun laitoksella ja se oli 75 sivua ilman ainoatakaan kaaviota yms, "täytettä". Lisäksi mun gradun piti olla pitempi kuin miehen, jonka gradun keskiössä oli se kerätty data joka vei koko hommasta 1/3 sivumäärällisesti. Hänellä oli lopulta sitä omaa pohdintaa tosi vähän ja meillä sitä vaadittiin melkoisesti. Kumpikin sai arvosanan 4.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen opiskellut useammassa tiedekunnassa ja teoreettinen fysiikka on ehdottomasti vaikeinta. Matematiikkakin on helpompaa kuin teoreettinen fysiikka, jossa matematiikkaa sovelletaan fysiikkaan. Oikiksessa en ole opiskellut, mutta esim. lääketiede ei vaadi kuin hyvää muistia ja keskinkertaista päättelykykyä, muisti päättelykykyä tärkeämpi.
Minua kiinnostaisi tietää, millainen elämä ja ura on ollut teillä, jotka olette opiskelleet useammassa tiedekunnassa. Oletteko siis valmistuneet näistä kaikista vai ovatko nämä olleet sivuaineita saman tutkinnon sisällä vai miten tällaiseen opintopolkuun on päädytty? Ja mitä teette nyt työksenne? Kuulostaa jotenkin hassulta, että palstalla on aina tosi paljon näitä, jotka ovat opiskelleet lääketiedettä, matematiikkaa, humanistisia tieteitä ja tietenkin sitä kaikkien rakastamaa teoreettista fysiikkaa. Kun minä olin lukiossa, kukaan ei edes puhunut mistään teoreettisesta fysiikasta uravalintana, joten on hämmästyttävää, että nykyään joka nurkalla on sen alan asiantuntijoita.
Valmistuin humanistisesta ja valtiotieteellisestä. Olen ollut töissä firmoissa, julkisella sektorilla ja nyt yliopistossa. Kielet, valtiotieteet ja kaupallinen ala avaavat oven moneen työpaikkaan.
Ok, tämä kuulostaa vielä ihan "normaalilta", että on valmistunut kahdesta tiedekunnasta. Tarkoitin lähinnä noita, jotka kertovat opiskelleensa kolmessa tai useammassa tiedekunnassa. Kuten tuo, joka kertoi opiskelleensa ainakin lääketieteitä, matematiikkaa ja teoreettista fysiikkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
TKK:n teknillinen fysiikka ja matematiikka, sekä toki yliopiston matematiikka. Sibelius –akatemia ylipäänsä. Vaativat lahjakkuuden lisäksi vuosikausien mielenvikaisen kurinalaista harjoittelua.
Lääkis ja oikis enemmän sellaisia perslihasjuttuja, sinänsä kumpaakaan väheksymättä, tahi glorifioimatta.
Olin tulossa sanomaan samaa, teknillinen fysiikka on aika korkealla vaikeuslistassa, ellei vaikein. Itse opiskellut tietotekniikkaa, jäi kesken syventävien opintojen tasolla, kun oli liian vaikeaa ja vaihdoin pääainetta. Mies lukenut matematiikkaa pääaineena, on DI. Hän on paljon minua älykkäämpi, en olisi itse ikinä valmistunut matikasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kumpikaan, niistä selviää pänttäämällä. Lääkikseen ja oikikseen on vain vaikea päästä, koska sieltä valmistuu hyväpalkkaiseen ammattiin. Mutta esim. matematiikkaa tai fysiikkaa on aika mahdotonta oppia korkeakoulutasolla, jos ei ole luontaisia lahjoja. Musiikissa varmaan sama juttu.
Me todettiin miehen kanssa, että humanistinen gradu vaati enemmän hyvään arvosanaan kuin matikan. Ainakin meidän yliopistossa. Mies teki matikassa omansa ja hänellä oli hirveästi kaavioita ja dataa jolla sai sivumäärää täyteen. Minä tein gradun enkun laitoksella ja se oli 75 sivua ilman ainoatakaan kaaviota yms, "täytettä". Lisäksi mun gradun piti olla pitempi kuin miehen, jonka gradun keskiössä oli se kerätty data joka vei koko hommasta 1/3 sivumäärällisesti. Hänellä oli lopulta sitä omaa pohdintaa tosi vähän ja meillä sitä vaadittiin melkoisesti. Kumpikin sai arvosanan 4.
Siis ei kai gradun sivumäärä sitä vaativuutta kerro. Eikä mitään gradua kyllä pitäsi saada läpi sillä, että 60 sivusta 50 on pelkkiä kaavioita. Ja eihän ne kaaviotkaan ihan itsekseen synny vaan yleensä yhteen kaavioon on pitänyt tehdä ihan helkkaristi työtä verrattuna siihen, että kirjoitat yhden sivun tekstiä. Sivumäärää enemmän kertoo mielestäni erilaiset tausta- ja välivaatimukset. Joillakin tiedekunnilla se kirjallinen gradu on parin kymmenen sivun mittainen läpyskä, mutta sitä ennen on pitänyt tehdä jos jonkinlaista projektidokumentaatiota ja data-analyysiä.
Liikuttava tämä joidenkin vastaajien sinnikäs itsepetos, että (teknillisestä) fysiikasta tai matematiikasta valmistuneiden olisi vaikeaa omaksua humanististen aineiden kurssisisältöjä, ”koska se vaatii erilaista älyä”.
On selvästi osoitettu, että ihmiset joilla on korkea ÄO ovat suurella todennäköisyydellä kaikin puolin älykkäitä ja lahjakkaita. Sekin on osoitettu, että eri aloilta valmistuneiden keskimääräisessä äo:ssa on valtavia eroja - ja ne erot eivät ole humanististen alojen hyväksi.
Ne fiksummasta päästä olevat humanistit kyllä ymmärtävät tämän, samoin kuin sen mitä ”keskimääräinen” ja ”todennäköinen” tarkoittavat, eivätkä siksi mene tästä totuudesta puolustuskannalle.
Vierailija kirjoitti:
Liikuttava tämä joidenkin vastaajien sinnikäs itsepetos, että (teknillisestä) fysiikasta tai matematiikasta valmistuneiden olisi vaikeaa omaksua humanististen aineiden kurssisisältöjä, ”koska se vaatii erilaista älyä”.
On selvästi osoitettu, että ihmiset joilla on korkea ÄO ovat suurella todennäköisyydellä kaikin puolin älykkäitä ja lahjakkaita. Sekin on osoitettu, että eri aloilta valmistuneiden keskimääräisessä äo:ssa on valtavia eroja - ja ne erot eivät ole humanististen alojen hyväksi.
Ne fiksummasta päästä olevat humanistit kyllä ymmärtävät tämän, samoin kuin sen mitä ”keskimääräinen” ja ”todennäköinen” tarkoittavat, eivätkä siksi mene tästä totuudesta puolustuskannalle.
Itse olen humanisti, enkä mene totuudestasi puolustuskannalle.
Huomautan vain, että humanistisille aloille on varsin paljon halukkaita pyrkijöitä - omalle alallani otettiin viitisen prosenttia pääsykokeeseen osallistuneista. Matematiikkaa tai tekniikkaa olisin päässyt lukemaan suoraan papereilla, ilman pääsykoetta. Toki hakijoiden vähäinen määrä johtuu osin siitä, että nuoret epäilevät omaa pärjäämistään matemaattisilla aloilla. Mutta osaltaan on myös kysymys siitä, että useimpien, varsinkin lahjakkaiden naisten, kiinnostus suuntautuu sinne humanistiselle alalle.
Eli jos ja kun älykkäät ihmiset ovat hyviä monissa eri asioissa, kuten tuossa yllä toteat, olisi loogista että humanistisen tiedekunnan tiheän seulan läpäisseet menestyisivät hyvin myös äo-testeissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liikuttava tämä joidenkin vastaajien sinnikäs itsepetos, että (teknillisestä) fysiikasta tai matematiikasta valmistuneiden olisi vaikeaa omaksua humanististen aineiden kurssisisältöjä, ”koska se vaatii erilaista älyä”.
On selvästi osoitettu, että ihmiset joilla on korkea ÄO ovat suurella todennäköisyydellä kaikin puolin älykkäitä ja lahjakkaita. Sekin on osoitettu, että eri aloilta valmistuneiden keskimääräisessä äo:ssa on valtavia eroja - ja ne erot eivät ole humanististen alojen hyväksi.
Ne fiksummasta päästä olevat humanistit kyllä ymmärtävät tämän, samoin kuin sen mitä ”keskimääräinen” ja ”todennäköinen” tarkoittavat, eivätkä siksi mene tästä totuudesta puolustuskannalle.
Itse olen humanisti, enkä mene totuudestasi puolustuskannalle.
Huomautan vain, että humanistisille aloille on varsin paljon halukkaita pyrkijöitä - omalle alallani otettiin viitisen prosenttia pääsykokeeseen osallistuneista. Matematiikkaa tai tekniikkaa olisin päässyt lukemaan suoraan papereilla, ilman pääsykoetta. Toki hakijoiden vähäinen määrä johtuu osin siitä, että nuoret epäilevät omaa pärjäämistään matemaattisilla aloilla. Mutta osaltaan on myös kysymys siitä, että useimpien, varsinkin lahjakkaiden naisten, kiinnostus suuntautuu sinne humanistiselle alalle.
Eli jos ja kun älykkäät ihmiset ovat hyviä monissa eri asioissa, kuten tuossa yllä toteat, olisi loogista että humanistisen tiedekunnan tiheän seulan läpäisseet menestyisivät hyvin myös äo-testeissä.
Hieno osoitus loogisen päättelykyvyn hiomattomuudesta:
Huomaatko, että yksi asia (vaikkapa kirjallisuustieteen opintopolku: borgesin analysointi kristevalaisessa paradigmassa - heitin hatusta, mutta tuonkin saisi perusteltua ko. aineessa) mittaa jotakin ominaisuutta (vaikkapa ”äly”) eri tavalla (laadullisesti) kuin jokin toinen (vaikka sitten se matemaattinen topologia).
Opiskelijoiden oletetuilla ominaisuuksilla ei ole sinänsä mitään väliä, ja älyllisesti rehellisenä, täytyisi todeta validin johtopäätöksen liittyvän enemmänkin laiskuuteen luonteenpiirteenä: Lahjoista huolimatta on valittu iisi diibadaaba.
Omassa suvussani on muuten useita akateemisia naisia, ja ilokseni voin sanoa, että he järjestäen ovat rationaalisia, eivätkä sorru puolustuskannalle itsestäänselvyyksissä. Tosin eivät insinöörialat, luonnontieteet, juridiikka, rahoitus ja arkkitehtuuri taida sitten olla niitä ”monien lahjakkaiden, hyvin älykkyystesteissä menestyvien naisten” valitsemia aloja...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liikuttava tämä joidenkin vastaajien sinnikäs itsepetos, että (teknillisestä) fysiikasta tai matematiikasta valmistuneiden olisi vaikeaa omaksua humanististen aineiden kurssisisältöjä, ”koska se vaatii erilaista älyä”.
On selvästi osoitettu, että ihmiset joilla on korkea ÄO ovat suurella todennäköisyydellä kaikin puolin älykkäitä ja lahjakkaita. Sekin on osoitettu, että eri aloilta valmistuneiden keskimääräisessä äo:ssa on valtavia eroja - ja ne erot eivät ole humanististen alojen hyväksi.
Ne fiksummasta päästä olevat humanistit kyllä ymmärtävät tämän, samoin kuin sen mitä ”keskimääräinen” ja ”todennäköinen” tarkoittavat, eivätkä siksi mene tästä totuudesta puolustuskannalle.
Itse olen humanisti, enkä mene totuudestasi puolustuskannalle.
Huomautan vain, että humanistisille aloille on varsin paljon halukkaita pyrkijöitä - omalle alallani otettiin viitisen prosenttia pääsykokeeseen osallistuneista. Matematiikkaa tai tekniikkaa olisin päässyt lukemaan suoraan papereilla, ilman pääsykoetta. Toki hakijoiden vähäinen määrä johtuu osin siitä, että nuoret epäilevät omaa pärjäämistään matemaattisilla aloilla. Mutta osaltaan on myös kysymys siitä, että useimpien, varsinkin lahjakkaiden naisten, kiinnostus suuntautuu sinne humanistiselle alalle.
Eli jos ja kun älykkäät ihmiset ovat hyviä monissa eri asioissa, kuten tuossa yllä toteat, olisi loogista että humanistisen tiedekunnan tiheän seulan läpäisseet menestyisivät hyvin myös äo-testeissä.
Hieno osoitus loogisen päättelykyvyn hiomattomuudesta:
Huomaatko, että yksi asia (vaikkapa kirjallisuustieteen opintopolku: borgesin analysointi kristevalaisessa paradigmassa - heitin hatusta, mutta tuonkin saisi perusteltua ko. aineessa) mittaa jotakin ominaisuutta (vaikkapa ”äly”) eri tavalla (laadullisesti) kuin jokin toinen (vaikka sitten se matemaattinen topologia).
Opiskelijoiden oletetuilla ominaisuuksilla ei ole sinänsä mitään väliä, ja älyllisesti rehellisenä, täytyisi todeta validin johtopäätöksen liittyvän enemmänkin laiskuuteen luonteenpiirteenä: Lahjoista huolimatta on valittu iisi diibadaaba.
Omassa suvussani on muuten useita akateemisia naisia, ja ilokseni voin sanoa, että he järjestäen ovat rationaalisia, eivätkä sorru puolustuskannalle itsestäänselvyyksissä. Tosin eivät insinöörialat, luonnontieteet, juridiikka, rahoitus ja arkkitehtuuri taida sitten olla niitä ”monien lahjakkaiden, hyvin älykkyystesteissä menestyvien naisten” valitsemia aloja...
Jostain syystä akateemisesta suvusta tuleva vaikuttaa kiihtyvän. Yrittääköhän puolustella, että varmasti hän tai sukulaisensa olisivat pärjänneet humanistisella alalla? Lopussa vielä viittaa "menestyvien naisten" valitsemiin aloihin. Kokeeko olonsa uhatuksi? Miksi olisi niin tärkeää väittää, että osaa jotain, mitä ei ole tehnyt? Tai jos on, miksei kerro sitä vaan viittaa perheeseensä?
Ehdottomasti Helbusin University of Northamptin associate of marketig vaativa tutkinto.Siitävoi jatkaa maksamalla lisää vaativalle barchelor of fashion management tasoille.