Lue keskustelun säännöt.
Vaativin korkeakoulututkinto?
Kommentit (154)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos koeryhmästä X (esim. kaikki 20-30 vuotiaat) valitaan henkilö Y, millä todennäköisyydellä Y pystyy suorittamaan tutkinnon Z (esim. teknillinen fysiikka) tiettyjen raamien puitteissa (aika, arvosanat, mielenterveys, jne). Entä tutkinnon Q (esim. oikeustieteellinen)?
Omasta mielestäni tässä tapauksessa koehenkilöt Y jakautuu selvästi 4 eri ryhmään:
1) Q - todennäköinen, Z - epätodennäköinen
2) Q - todennäköinen, Z - todennäköinen
3) Q - epätodennäköinen, Z - epätodennäköinen
4) Q - epätodennäköinen, Z - todennäköinenTodennäköisyyksillä voidaan ainakin omasta mielestäni vastata hyvin selkästi aloittajan kysymykseen. Kun valitaan yksi perus pulliainen, suurella todennäköisyydellä hän kokisi teknillisen fysiikan tutkinnon (tai minkä tahansa muun insinöörialan) vaikeammaksi suorittaa kuin oikeustieteellisen tutkinnon. Tämähän näkyy ihan käytännössäkin oikeassa elämässä: valtava määrä porukkaa erilaisista taustoista (mensan jäsenet, perus pulliaiset, osittain kehitysvammaiset jne) hakee lääkikseen ja oikikseen, mutta teknillisille aloille hakee hyvin vähän ihmisiä ja ne jotka hakee on homogeenistä porukkaa mitä tulee älyllisiin lahjoihin. Ihan vain siitä syystä, että teknilliset alat nähdään ja koetaan vaikeampina ”eliittialoina” kuin lääkis ja oikis.
Teknillisillä ja luonnontieteellisillä aloilla jää välillä jopa osa opiskelijapaikoista täyttämättä, ja erilaisilla lisähauilla sitten houkutellaan lisää opiskelijoita. En kuitenkaan näkisi sitä merkkinä siitä, että aloja koettaisiin enempää ”eliittialoina” kuin oikis ja lääkis, vaan oikeastaan päinvastoin.
Ääh, nyt pitää selittää uudestaan. Taisit ymmärtää väärin.
”Eliitti” aloja yleensä on ainakin lääkis, oikis, ja Aallon DI-alat. Tätä mieltä on varmaan suurin osa ihmisistä. Näillä kaikilla aloilla pääse leikkimään omalla tavallaan ”jumalaa” jos niin haluaa.
Lääkikseen ja oikikseen on hakijoita vaikka kuinka paljon. Silloin kun olin lukiossa niin joka toinen sanoi hakevansa oikikseen ja joka toinen lääkikseen.
DI-aloille ei taas hakijoita ole juuri yhtään. Pääsykokeet ja todistusvalinnat (ainakin aikaisemmin Aallossa) on olleet pirullisen vaikeita ja on pitänyt saada tietty määrä pisteitä päästäkseen sisään. Opiskelupaikkoja olisi jäänyt täyttämättä, vaikka hyväksyttäisiin sisään *edes* jotenkuten matikkaa ja fysiikkaa handlaavat tyypit (kuten itsekin sanoit).
Lääkäreiden, DI-insinöörien ja asianajajien palkat on aikalailla samaa luokkaa kun otetaan huomioon työajat ja muut faktat. Ja DI-insinööreillä on työllistymismahdollisuudet pääkaupunkiseudulla varmaan kaikista parhaat.
Miksi siis DI-aloille ei hae porukkaa? No suurin syy on tietysti se, ettei osaaminen riitä. Tai näin ihmiset itse asian kokee. Oikiksessa ei tarvitse pelätä matematiikka tai fysiikkaa, mitä 95% ihmisistä inhoaa. Riittää, että on kaksi silmäparia ja aikaa päntätä tenttikirjat ulkoa.
300 op haastavia opintoja, jotka oikeasti olisivat 400 op. Töiden saanti on jossain vaikean ja mahdottoman välissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos koeryhmästä X (esim. kaikki 20-30 vuotiaat) valitaan henkilö Y, millä todennäköisyydellä Y pystyy suorittamaan tutkinnon Z (esim. teknillinen fysiikka) tiettyjen raamien puitteissa (aika, arvosanat, mielenterveys, jne). Entä tutkinnon Q (esim. oikeustieteellinen)?
Omasta mielestäni tässä tapauksessa koehenkilöt Y jakautuu selvästi 4 eri ryhmään:
1) Q - todennäköinen, Z - epätodennäköinen
2) Q - todennäköinen, Z - todennäköinen
3) Q - epätodennäköinen, Z - epätodennäköinen
4) Q - epätodennäköinen, Z - todennäköinenTodennäköisyyksillä voidaan ainakin omasta mielestäni vastata hyvin selkästi aloittajan kysymykseen. Kun valitaan yksi perus pulliainen, suurella todennäköisyydellä hän kokisi teknillisen fysiikan tutkinnon (tai minkä tahansa muun insinöörialan) vaikeammaksi suorittaa kuin oikeustieteellisen tutkinnon. Tämähän näkyy ihan käytännössäkin oikeassa elämässä: valtava määrä porukkaa erilaisista taustoista (mensan jäsenet, perus pulliaiset, osittain kehitysvammaiset jne) hakee lääkikseen ja oikikseen, mutta teknillisille aloille hakee hyvin vähän ihmisiä ja ne jotka hakee on homogeenistä porukkaa mitä tulee älyllisiin lahjoihin. Ihan vain siitä syystä, että teknilliset alat nähdään ja koetaan vaikeampina ”eliittialoina” kuin lääkis ja oikis.
Teknillisillä ja luonnontieteellisillä aloilla jää välillä jopa osa opiskelijapaikoista täyttämättä, ja erilaisilla lisähauilla sitten houkutellaan lisää opiskelijoita. En kuitenkaan näkisi sitä merkkinä siitä, että aloja koettaisiin enempää ”eliittialoina” kuin oikis ja lääkis, vaan oikeastaan päinvastoin.
Ääh, nyt pitää selittää uudestaan. Taisit ymmärtää väärin.
”Eliitti” aloja yleensä on ainakin lääkis, oikis, ja Aallon DI-alat. Tätä mieltä on varmaan suurin osa ihmisistä. Näillä kaikilla aloilla pääse leikkimään omalla tavallaan ”jumalaa” jos niin haluaa.
Lääkikseen ja oikikseen on hakijoita vaikka kuinka paljon. Silloin kun olin lukiossa niin joka toinen sanoi hakevansa oikikseen ja joka toinen lääkikseen.
DI-aloille ei taas hakijoita ole juuri yhtään. Pääsykokeet ja todistusvalinnat (ainakin aikaisemmin Aallossa) on olleet pirullisen vaikeita ja on pitänyt saada tietty määrä pisteitä päästäkseen sisään. Opiskelupaikkoja olisi jäänyt täyttämättä, vaikka hyväksyttäisiin sisään *edes* jotenkuten matikkaa ja fysiikkaa handlaavat tyypit (kuten itsekin sanoit).
Lääkäreiden, DI-insinöörien ja asianajajien palkat on aikalailla samaa luokkaa kun otetaan huomioon työajat ja muut faktat. Ja DI-insinööreillä on työllistymismahdollisuudet pääkaupunkiseudulla varmaan kaikista parhaat.
Miksi siis DI-aloille ei hae porukkaa? No suurin syy on tietysti se, ettei osaaminen riitä. Tai näin ihmiset itse asian kokee. Oikiksessa ei tarvitse pelätä matematiikka tai fysiikkaa, mitä 95% ihmisistä inhoaa. Riittää, että on kaksi silmäparia ja aikaa päntätä tenttikirjat ulkoa.
300 op haastavia opintoja, jotka oikeasti olisivat 400 op. Töiden saanti on jossain vaikean ja mahdottoman välissä.
Missä ammatissa töiden saanti on vaikean ja mahdottoman välissä?
´Tuo aloittajan kysymys ihan liian vaikea, ei siihen ole vastausta edes.
Jollekki on tuo vaikein,jollekki ei. Yleensä ihmiset hakeutuu sinne missä oma lahjakkuus ja kyvyt + kiinnostus pääsee hyötymään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin kasvatustiede. Pitää olla luontaista lahjakkuutta, koska ei ole aina täysin oikeita vastauksia.
Kasvatustieteestä saa helposti hyviä arvosanoja, gradustakin. Sosiologia on aivan eri tasolla. Huomattavasti vaativampi ala ja vaatii yhteiskunnan lainalaisuuksien ja teorioiden hahmottamista. Tutkimusmenetelmiä tilastotieteestä hienostuneisiin kvalimenetelmiin. Tutkimuksia on hiottava vuosia.
Kysely- ja haastatteluaineistoja tutkivia tusinasosiologeja on aivan liikaa. Itsestäänselvyyksiä ympätään kulloinkin vallalla olevaan muotivirtaukseen. Itselläkin on tästä kokemusta. Ainakin Helsingin valtiotieteelliseen pääsi sosiologiaa opiskelemaan todella helposti, oppikirjojen sisältöä toistamalla.
Hakijoita on paljon. Ulkoa oppimalla voi toistaa vastauksia tentteihin, mutta viimeistään opinnäytteitä tehdessä tie nousee pystyyn. Tutkijana lähestymistapa olisi mahdoton. Totta on, että opettajat voivat vaatia pelkkää eksegetiikkaa teoriakirjoista, ellei kurssilla ole esseitä. Oma ajattelu voidaan pyrkiä mitätöimään, jottei nouse kilpailijaksi teoreetikkokentälle. Osa tämän tajuaa jo pääsykoevaiheessa. Muunlaisilla kursseilla tarvitaan muunlaista lähestymistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin kasvatustiede. Pitää olla luontaista lahjakkuutta, koska ei ole aina täysin oikeita vastauksia.
Kasvatustieteestä saa helposti hyviä arvosanoja, gradustakin. Sosiologia on aivan eri tasolla. Huomattavasti vaativampi ala ja vaatii yhteiskunnan lainalaisuuksien ja teorioiden hahmottamista. Tutkimusmenetelmiä tilastotieteestä hienostuneisiin kvalimenetelmiin. Tutkimuksia on hiottava vuosia.
Kysely- ja haastatteluaineistoja tutkivia tusinasosiologeja on aivan liikaa. Itsestäänselvyyksiä ympätään kulloinkin vallalla olevaan muotivirtaukseen. Itselläkin on tästä kokemusta. Ainakin Helsingin valtiotieteelliseen pääsi sosiologiaa opiskelemaan todella helposti, oppikirjojen sisältöä toistamalla.
Vitut pääsi. Aina on ollut aineisto-osuus ja sisään otetaan alle 30! Hakijoita on satoja.
Vierailija kirjoitti:
DI varmaan vaativin
Riippuu ihan linjasta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos koeryhmästä X (esim. kaikki 20-30 vuotiaat) valitaan henkilö Y, millä todennäköisyydellä Y pystyy suorittamaan tutkinnon Z (esim. teknillinen fysiikka) tiettyjen raamien puitteissa (aika, arvosanat, mielenterveys, jne). Entä tutkinnon Q (esim. oikeustieteellinen)?
Omasta mielestäni tässä tapauksessa koehenkilöt Y jakautuu selvästi 4 eri ryhmään:
1) Q - todennäköinen, Z - epätodennäköinen
2) Q - todennäköinen, Z - todennäköinen
3) Q - epätodennäköinen, Z - epätodennäköinen
4) Q - epätodennäköinen, Z - todennäköinenTodennäköisyyksillä voidaan ainakin omasta mielestäni vastata hyvin selkästi aloittajan kysymykseen. Kun valitaan yksi perus pulliainen, suurella todennäköisyydellä hän kokisi teknillisen fysiikan tutkinnon (tai minkä tahansa muun insinöörialan) vaikeammaksi suorittaa kuin oikeustieteellisen tutkinnon. Tämähän näkyy ihan käytännössäkin oikeassa elämässä: valtava määrä porukkaa erilaisista taustoista (mensan jäsenet, perus pulliaiset, osittain kehitysvammaiset jne) hakee lääkikseen ja oikikseen, mutta teknillisille aloille hakee hyvin vähän ihmisiä ja ne jotka hakee on homogeenistä porukkaa mitä tulee älyllisiin lahjoihin. Ihan vain siitä syystä, että teknilliset alat nähdään ja koetaan vaikeampina ”eliittialoina” kuin lääkis ja oikis.
Teknillisillä ja luonnontieteellisillä aloilla jää välillä jopa osa opiskelijapaikoista täyttämättä, ja erilaisilla lisähauilla sitten houkutellaan lisää opiskelijoita. En kuitenkaan näkisi sitä merkkinä siitä, että aloja koettaisiin enempää ”eliittialoina” kuin oikis ja lääkis, vaan oikeastaan päinvastoin.
Ääh, nyt pitää selittää uudestaan. Taisit ymmärtää väärin.
”Eliitti” aloja yleensä on ainakin lääkis, oikis, ja Aallon DI-alat. Tätä mieltä on varmaan suurin osa ihmisistä. Näillä kaikilla aloilla pääse leikkimään omalla tavallaan ”jumalaa” jos niin haluaa.
Lääkikseen ja oikikseen on hakijoita vaikka kuinka paljon. Silloin kun olin lukiossa niin joka toinen sanoi hakevansa oikikseen ja joka toinen lääkikseen.
DI-aloille ei taas hakijoita ole juuri yhtään. Pääsykokeet ja todistusvalinnat (ainakin aikaisemmin Aallossa) on olleet pirullisen vaikeita ja on pitänyt saada tietty määrä pisteitä päästäkseen sisään. Opiskelupaikkoja olisi jäänyt täyttämättä, vaikka hyväksyttäisiin sisään *edes* jotenkuten matikkaa ja fysiikkaa handlaavat tyypit (kuten itsekin sanoit).
Lääkäreiden, DI-insinöörien ja asianajajien palkat on aikalailla samaa luokkaa kun otetaan huomioon työajat ja muut faktat. Ja DI-insinööreillä on työllistymismahdollisuudet pääkaupunkiseudulla varmaan kaikista parhaat.
Miksi siis DI-aloille ei hae porukkaa? No suurin syy on tietysti se, ettei osaaminen riitä. Tai näin ihmiset itse asian kokee. Oikiksessa ei tarvitse pelätä matematiikka tai fysiikkaa, mitä 95% ihmisistä inhoaa. Riittää, että on kaksi silmäparia ja aikaa päntätä tenttikirjat ulkoa.
300 op haastavia opintoja, jotka oikeasti olisivat 400 op. Töiden saanti on jossain vaikean ja mahdottoman välissä.
Missä ammatissa töiden saanti on vaikean ja mahdottoman välissä?
DI-tutkinnolla. Työttömiä dippainssejä on useita tuhansia. Alan surkea tilanne näkyy hyvin siinä miten vaikeaa yli 50-vuotiaiden kokeneiden dippainssien on työllistyä. Esimerkiksi hoitoalalla eläköityneitä pyydetään takaisin töihin. Tätä ei ole varmaan koskaan tapahtunut dippainsseille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liikuttava tämä joidenkin vastaajien sinnikäs itsepetos, että (teknillisestä) fysiikasta tai matematiikasta valmistuneiden olisi vaikeaa omaksua humanististen aineiden kurssisisältöjä, ”koska se vaatii erilaista älyä”.
On selvästi osoitettu, että ihmiset joilla on korkea ÄO ovat suurella todennäköisyydellä kaikin puolin älykkäitä ja lahjakkaita. Sekin on osoitettu, että eri aloilta valmistuneiden keskimääräisessä äo:ssa on valtavia eroja - ja ne erot eivät ole humanististen alojen hyväksi.
Ne fiksummasta päästä olevat humanistit kyllä ymmärtävät tämän, samoin kuin sen mitä ”keskimääräinen” ja ”todennäköinen” tarkoittavat, eivätkä siksi mene tästä totuudesta puolustuskannalle.
Minun pääaineeni oli taloustiede enkä oikein tiedä menestyisinkö humanistisella puolella. Asiat vaikuttavat helpoilta sisäistää, mutta minun on vaikeaa hahmottaa esimerkiksi koekysymysten tavoitetta ja vaatimuksia. Jotenkin aina oletan, että niihin pitää jotenkin itse soveltaa sitä tenttiin opeteltua teoriaa ja vastauksesta tulee tosi lyhyt. Sitten kun katsoo mallivastausta, siinä olisikin pitänyt selittää nimenomaan se teoria sellaisenaan ja vain jotenkin lyhyesti kertoa esimerkki, miten sitä sovelletaan. Eli oletan, että se teoria on vastauksen lähtökohta eikä siitä itsessään saa tehtävässä pisteitä.
Samoin gradua kirjoittaessa minulla oli selkeä ja melko simppeli tutkimusongelma, mutta kun tutkin kirjallisuutta, jossa oli se sama tutkimusongelma, niissä puhuttiin enimmäkseen ihan eri asiasta kuin mitä se tutkimusongelma minun mielestäni tarkoitti. Eli vertauksena, jos tutkimusongelmani olisi vaikuttaako jäätelön myynti hukkumiskuolemiin, suurin osa taustakirjallisuudesta käsitteli erilaisia jäätelömakuja ja jäätelön hinnoittelua.
Tämänkin ketjun perusteella vaikuttaa, että esimerkiksi matemaattisilla voi olla vaikeutta hahmottaa, että nimenomaan humanistisen tai sosiologisen alan teorioiden ja sisältöjen omaksumista ja kykyä selittää ne testataan tenteissä. Tenttiin ei siis mennä ikään kuin jo osaajina ja aleta kertoa omista johtopäätöksistä. Tutkimuksissa johtopäätösten tekemiseen menisi vuosia. Kurssikirjan perustella rykäistyä omaa ideointia harva opettaja jaksaa arvostaa. Aineiston käyttö ja teorioiden soveltaminen kurssiesseissä on erikseen.
Tutkimuksessa puolestaan pointtina on hahmottaa olennainen ja etsiä siihen liittyviä lähteitä. Vaikka kirjoissa kerrottaisiin muustakin, ellei se liity tutkimukseen, siitä muusta ei pidä tehdä kirjaesitelmää oman tekstin oheen. Uusia ajatuksia ja innovaatioita voi syntyä, mutta silloin omaa tutkimusta pitää suunnata niiden esittelyyn soveltuvaksi. Erityisesti suuntaaminen, teoreettisuus ja fokusointi tekevät humanistis-yhteiskunnallisista aloista niin vaativia. Tutkimuksia on jo niin valtavasti, että oman lähestymisen kehittäminen ja esittäminen on harvoilla hallussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teoreettinen fysiikka. 95% ihmisistä ei saisi tutkintoa kasaan vaikka heille maksaisi miljoonan.
Tutkinnon kasaan saaminen vaatii vain jo valmiiden askelmerkkien seuraamista ja toisilla ahkerampaa pänttäämistä. Jos joku vannoo ja vakuuttaa maksavansa minulle miljoonan HY fysiikan kandi/maisterista, niin lupaan kyllä toimittaa.
Eriasia on sitten tehdä jotain väitöskirjaa.
Eli sinä et edes tiedä mitä on teoreettinen fysiikka. Voi luoja ja 17 ihmistä yläpeukuttaa. Teoreettisella fysiikalla ei ole mitään tekemistä minkään fysiikan laitoksen kandin kanssa. Voi elämä tätä typeryyttä, et ymmärrä edes mihin vastaat ja väität että saisit tehtyä edes sen fysiikan kandin tai maisterin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikiksessa ei tarvitse pelätä matematiikka tai fysiikkaa, mitä 95% ihmisistä inhoaa. Riittää, että on kaksi silmäparia ja aikaa päntätä tenttikirjat ulkoa.
Ei ulkoa opettelu riitä alkuunkaan tai ei ainakaan riittänyt omassa tiedekunnassani. En jaksa uskoa, että olisi eri tavoin muuallakaan. Lainsäädännön sisältöön perehtyminen pykälätasoa myöten on toki perusedellytys juristin työlle, mutta juridinen vaisto eli kyky mieltää kunkin yksittäistapauksen yksityiskohtien olennaisuus suhteessa säädösmateriaalin muodostamaan kokonaisuuteen ja lainsäätäjän määrittelemiin – usein keskenään vastakkaisiin – päämääriin erottelee jyvät akanoista. Lisäksi olisi siunauksellista kyetä hyödyntämään äidinkieltään olennaisesti vivahteikkaammin kuin perustason toimija.
Juristi elää kielestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen opiskellut useammassa tiedekunnassa ja teoreettinen fysiikka on ehdottomasti vaikeinta. Matematiikkakin on helpompaa kuin teoreettinen fysiikka, jossa matematiikkaa sovelletaan fysiikkaan. Oikiksessa en ole opiskellut, mutta esim. lääketiede ei vaadi kuin hyvää muistia ja keskinkertaista päättelykykyä, muisti päättelykykyä tärkeämpi.
Miksi soveltava fysiikka on teoreettista? Jos matematiikkaa sovelletaan. Mitä ei-teoreettisessa fysiikassa sitten tehdään? Eikö kemiassa ole alkuaine- ym. kokeita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen opiskellut useammassa tiedekunnassa ja teoreettinen fysiikka on ehdottomasti vaikeinta. Matematiikkakin on helpompaa kuin teoreettinen fysiikka, jossa matematiikkaa sovelletaan fysiikkaan. Oikiksessa en ole opiskellut, mutta esim. lääketiede ei vaadi kuin hyvää muistia ja keskinkertaista päättelykykyä, muisti päättelykykyä tärkeämpi.
Miksi soveltava fysiikka on teoreettista? Jos matematiikkaa sovelletaan. Mitä ei-teoreettisessa fysiikassa sitten tehdään? Eikö kemiassa ole alkuaine- ym. kokeita?
Google auttaa sinuakin, siitä vaan selvittämään mitä on teoreettinen fysiikka. Onko kysyjä yläasteella vai miten olet niin pihalla? Olisikohan että teoreettisen vastakohta on kokeileva?
Tohtorin paperit kunnon tutkimustyön jälkeen teoreettisesta fysiikasta esim. Helsingin yliopistolta.
Elikkä ensin maisteri, sitten joku viisi vuotta duunia ja kymmenen kunnollista julkaisua tutkimusryhmässä, kaikki tietenkin englanniksi.
Lopuksi sitten korkeatasoinen monografia väitökseksi, EI nippuväikkäri.
Tuossa on sellainen tie, että Suomen kokoisessa maassa on oikeasti kourallinen ihmisiä jotka tuohon pystyvät.