Vaativin korkeakoulututkinto?

Vierailija kirjoitti:

Vaativuus on tietysti suhteellista ja riippuu ihmisen lahjoista. Toiselle peruskompin oppiminen on vaativaa, mutta korkeamman tason matematiikka lastenleikkiä. Jollekin toiselle musiikin teoria ja musiikki on helppoa, mutta ihan perusdifferentiaalilaskenta tuottaa haasteita.

Jos kuitenkin verrataan eli alojen vaativuutta siitä näkökulmasta, minkätasoista älykkyyttä koulutusohjelmasta selviäminen vaatii ja toisaalta omaksuttavan tiedon määrää, niin vaativampia ovat varmaankin lääketiede ja teoreettinen fysiikka. Lääketieteessä oletettavasti omaksuttavan tiedon määrä on suurin ja teoreettinen fysiikka puolestaan vaatinee lähtökohtaisesti hieman keskitasoa paremman prosessorin korvien väliin.

Ootko miettinyt sitä, minkä johdannainen teoreettinen fysiikka on? Yhtään siis tätä disciplineä väheksymättä, on hankalaa, ja varmasti keskenään järjestäytymättömässä top–3ssa älyllisen stressin määrän mitta–asteikolla.

Lääkisläppää en taasen tajua ollenkaan. Sinne on verrattain vaikea päästä, johtuen varmasta, vapaasta ja erittäin hyvin palkatusta putkesta hautaan saakka, mutta itse opiskelu tosiaan vaatii perslihaksia esim. jatkuvan ongelmanratkaisukyvyn kehittämisen sijaan (siis lääkärin koulutusta väheksymättä, kyllä se älyä kysyy enemmän kuin vaikka kauppiksen markkinointi, mutta huomattavasti vähemmän kuin…sanotaan sitten se teoreettinen fysiikka).

Hölmöä vertailla useita taidealoja. Sibelius-Akatemia vaatii lahjoja joo, mutta myös sitä että vanhemmat on niitä lahjoja jalostanut nuoresta saakka ja kannustanut sillä alalla. Hyvä ja lahjakas soittaja voi olla tietty muutenkin, mutta harva nyt päätyy soittamaan jotain klassista soitinta, jollei perheessä ole sellaisiin muutenkin taipumusta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Subjektiivista.

Fysiikkaa hakeutuvat opiskekemaan ne, joilla on siihen kiinnostusta ja taipumusta. Heille voisi esim. kirjallisuustiede olla ylivoimainen ala.

Juuri näin. Mun kaveri opiskeli matematiikkaa ja sanoi että ylivoimaisesti vaikeinta oli viestinnän kurssit, piti ajatella ihan eri tavalla ja ratkaisut ja mietittvät asiat eivät olleet hänen matemaattisloogiselle tavalleen ajatella yhtään luontevia. Tämä on muutenkin niin hupaisaa, että aina ylistetään ja oletetaan, että esim se matemaattisesti lahjakas selviäisi vaikka kirjallisuuden opinnoista vaivatta koska aihe on "helpompi" vaikka vaatii erilaista ajattelua.

Itse opiskelin HY:llä sosiologiaa, josta kaveri (Aallon teknillisestä matikkapuolelta) kävi muutaman kurssin omasta uteliaisuudesta. Sanoi että omaksikin yllätyksekseen oli ihan pihalla koko ajan ja jutut meni täysin viuhuen ohi ymmärryksen, koska vaihtoehtoja oli niin monia ja kaikki riippui tarkastelukulmasta, jota vaihtamalla sama asia oli aivan eri lailla. Koki luonnontieteet paljon helpommiksi, koska asia oli vain tosi tai epätosi ja se siitä. Jätti sitten kesken ne sosiologian kurssinsa.

Kyllä se vaan subjektiivista aika pitkälle on. Toki yleistyksiä voidaan tehdä sitä kautta, että lasketaan lahjakkaiden yksilöiden määrä – niitä taitaa jäädä enemmän kvalin puolelle eli sitä kautta ne aineer olisivat sitten ns helpompia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin vaikka että jos et yhtään ole ihmisläheinen etkä kätevä käsistäsi niin esimerkiksi lähihoitajan koulutus olisi sinulle erittäin vaativa, vaikka ei korkeakoulututkinto olekaan.

Minulle olisi ylivoimaista opiskella alaa, jolla joutuu esimerkiksi vaihtamaan lasten tai minkään ikäisten ihmisten vaippoja. En ole sitä koskaan tehnyt enkä aio tehdäkään. Melkein kuusikymppiseksi olen selvinnyt, ja sekä maisterintutkinto että äskettäin suorittamani AMK-tutkinto olivat minulle ihan helppoja hoitaa.

Vaipan osaa vaihtaa lähes kuka tahansa, se ei ole vaativaa. Suurin osa aikuisista oppii taidon noin 10 sekunnissa katsomalla vierestä, kun joku toinen tekee sen. Pitää olla jo aika paha kehityshäiriö, jos ei opi.

Se taas on eri asia, mitä kykenee oppimaan ja mitä haluaa oppia. Tai vastaavasti mitä osaa tehdä ja mitä haluaa tehdä. Kun puhutaan vaativuudesta, motivaatiota ei huomioida eli halulla ei ole merkitystä. Pohditaan ainoastaan sitä, mihin kyvyt riittäisivät motivaation ollessa kohdillaan.

Ei kai kyse olekaan siitä, että joku asia olisi erityisen vaikeaa oppia. Vaativuus voi olla muunlaistakin. Ei ole kovin taitoa vaativaa esimerkiksi kävellä pilvenpiirtäjän katolla tai katsoa päivittäin kun lapsia kuolee syöpään, mutta ei minusta olisi sellaisiin töihin. 

ohis

Anekdoottina voisi mainita, että Yhdysvalloissa oikeustieteen pääsykokeissa menestyvät parhaiten ne opiskelijat, jotka ovat ensimmäisenä opiskeluvuotenaan opiskelleet matematiikkaa ja fysiikkaa. Oikikseen valmistavia opintoja suorittaneet menestyvät vain keskitasoisesti. Ilmiö johtunee melko puhtaasti siitä, että mafy-opiskelijat ovat keskimäärin älykkäämpiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin vaikka että jos et yhtään ole ihmisläheinen etkä kätevä käsistäsi niin esimerkiksi lähihoitajan koulutus olisi sinulle erittäin vaativa, vaikka ei korkeakoulututkinto olekaan.

Minulle olisi ylivoimaista opiskella alaa, jolla joutuu esimerkiksi vaihtamaan lasten tai minkään ikäisten ihmisten vaippoja. En ole sitä koskaan tehnyt enkä aio tehdäkään. Melkein kuusikymppiseksi olen selvinnyt, ja sekä maisterintutkinto että äskettäin suorittamani AMK-tutkinto olivat minulle ihan helppoja hoitaa.

Vaipan osaa vaihtaa lähes kuka tahansa, se ei ole vaativaa. Suurin osa aikuisista oppii taidon noin 10 sekunnissa katsomalla vierestä, kun joku toinen tekee sen. Pitää olla jo aika paha kehityshäiriö, jos ei opi.

Se taas on eri asia, mitä kykenee oppimaan ja mitä haluaa oppia. Tai vastaavasti mitä osaa tehdä ja mitä haluaa tehdä. Kun puhutaan vaativuudesta, motivaatiota ei huomioida eli halulla ei ole merkitystä. Pohditaan ainoastaan sitä, mihin kyvyt riittäisivät motivaation ollessa kohdillaan.

Ei kai kyse olekaan siitä, että joku asia olisi erityisen vaikeaa oppia. Vaativuus voi olla muunlaistakin. Ei ole kovin taitoa vaativaa esimerkiksi kävellä pilvenpiirtäjän katolla tai katsoa päivittäin kun lapsia kuolee syöpään, mutta ei minusta olisi sellaisiin töihin. 

ohis

Eihän tässä nyt puhuttu vaativista töistä vaan tutkinnoista. Ei yhteenkään tutkintoon kuulu pilvenpiirtäjän katolla kävelyä tai syöpään kuolevien lapsien katselua.

Musiikkialan tutkinnot vastivimmat. Vaatii luontaista lahjakkuutta ja omistautumista jo 5 - 6 vuotiaadta lähtien. Oikus lääkis pelkkiä pänttäysputkia ahneille luonteenlaaduille riistämään muita.

Taideala pyrkii jalostamaan ihmistä ja ei siksi ole materalistisia arvoja ajavassa maailmassamme varsinkaan nyt in!

Vierailija kirjoitti:

Lääkikseen voi olla vaikea päästä, mutta tutkijankoulutus on siellä aika alkeellista, kun ovat kliinisesti suuntautuneita. Itse arvostan myös yhteiskuntatieteellistä ajattelua ja laadullisia tutkimusmenetelmiä. Sitä en osaa sanoa, mikä olisi vaikeinta, koska alat ovat niin erilaisia ja yhden oppiaineenkin sisällä osaamistaso vaihtelee. Toivottavasti nuoret valitsisivat opintoalansa enemmän oman kiinnostuksensa kuin tulevan palkan ja menestyksen perusteella.

Lääkiksessä on perustutkimusta (esim. anatomia, fysiologia, biokemia), kliinistä tutkimusta (esim. neurologia, kardiologia, psykiatria) ja sitten muihin tieteisiin kallellaan olevaa tutkimusta (esim. epidemiologia, kansanterveystiede, sosiaalipsykiatria). Tutkimuksesta pääosa on kvantitatiivista, jota ehkä arvostetaankin enemmän, koska sen käyttämä tilastotiede on selkeämpää, matemaatisempaa. Lääketiede on soveltava tiede, kuten on soveltava matematiikkakin. Vaikeutta kannattaisi miettiä suhteessa lahjakkuuksien jakautumiseen. Jos väestössä jokin lahjakkuus on harvinaista - vaikkapa spatiaalinen ajattelu - sitten sen opiskelu on koko väestölle vaikeinta. Itselleni vaikeinta olisi oppia musiikkia, mutta visuaalinen puoli avautuu helposti.

Sibelius-akatemia.Yksilösoittimet eritoten vaikeimmat eli jousisoittimet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaativuus on tietysti suhteellista ja riippuu ihmisen lahjoista. Toiselle peruskompin oppiminen on vaativaa, mutta korkeamman tason matematiikka lastenleikkiä. Jollekin toiselle musiikin teoria ja musiikki on helppoa, mutta ihan perusdifferentiaalilaskenta tuottaa haasteita.

Jos kuitenkin verrataan eli alojen vaativuutta siitä näkökulmasta, minkätasoista älykkyyttä koulutusohjelmasta selviäminen vaatii ja toisaalta omaksuttavan tiedon määrää, niin vaativampia ovat varmaankin lääketiede ja teoreettinen fysiikka. Lääketieteessä oletettavasti omaksuttavan tiedon määrä on suurin ja teoreettinen fysiikka puolestaan vaatinee lähtökohtaisesti hieman keskitasoa paremman prosessorin korvien väliin.

Ootko miettinyt sitä, minkä johdannainen teoreettinen fysiikka on? Yhtään siis tätä disciplineä väheksymättä, on hankalaa, ja varmasti keskenään järjestäytymättömässä top–3ssa älyllisen stressin määrän mitta–asteikolla.

Lääkisläppää en taasen tajua ollenkaan. Sinne on verrattain vaikea päästä, johtuen varmasta, vapaasta ja erittäin hyvin palkatusta putkesta hautaan saakka, mutta itse opiskelu tosiaan vaatii perslihaksia esim. jatkuvan ongelmanratkaisukyvyn kehittämisen sijaan (siis lääkärin koulutusta väheksymättä, kyllä se älyä kysyy enemmän kuin vaikka kauppiksen markkinointi, mutta huomattavasti vähemmän kuin…sanotaan sitten se teoreettinen fysiikka).

Luepa viestini uudelleen ja mieti, minkä perusteella pidin lääketiedettä vaativana. Sanon sen suoraan tuossa viestissäni.

Lähihoitaja YAMK

Vierailija kirjoitti:

Anekdoottina voisi mainita, että Yhdysvalloissa oikeustieteen pääsykokeissa menestyvät parhaiten ne opiskelijat, jotka ovat ensimmäisenä opiskeluvuotenaan opiskelleet matematiikkaa ja fysiikkaa. Oikikseen valmistavia opintoja suorittaneet menestyvät vain keskitasoisesti. Ilmiö johtunee melko puhtaasti siitä, että mafy-opiskelijat ovat keskimäärin älykkäämpiä.

Eihän USA:ssa ole mitään oikeustieteellisen pääsykokeita, vaan ensin haetaan sinne Yaleen opiskelemaan filosofiasta kandi, ja jatko-opiskeluissa sitten suuntaudutaan oikeustieteisiin. Sama juttu lääkiksen kanssa, ensin opiskellaan bilsaa ja ajellaan ambulanssilla ennen mitään varsinaisia lääkiksen opintoja.

No mutta hei, mitä te näitä nyt turhaan pohdiskelette, tässä eräänä päivänä sain juuri lukea erään wokeilijan tulikivenkatkuisen IG-vuodatuksen siitä, miten älykkyys on vain sosiaalinen konstruktio ja miten omasta älykkyydestä ei saa olla ylpeä, sillä se on eräänlainen ableismin eli vammaissyrjinnän muoto :D

(Ja kyllä, yllä mainittu on ihan totta. Jos ketä kiinnostaa, voin antaa tarkemmat speksit.)

Outoa keskustelua. Minulle älykkäin ihminen on se joka onnistuu saamaan haluamansa. Täysin riippumatta mitä tieteenaloja tai ongelmia on kyseessä. Olen nähnyt niin paljon tosi korkealle koulutettuja ihmisiä jotka toistaa typeriä kaavoja ja ovat onnettomia eivätkä edes ymmärrä mikä menee pieleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lääkikseen voi olla vaikea päästä, mutta tutkijankoulutus on siellä aika alkeellista, kun ovat kliinisesti suuntautuneita. Itse arvostan myös yhteiskuntatieteellistä ajattelua ja laadullisia tutkimusmenetelmiä. Sitä en osaa sanoa, mikä olisi vaikeinta, koska alat ovat niin erilaisia ja yhden oppiaineenkin sisällä osaamistaso vaihtelee. Toivottavasti nuoret valitsisivat opintoalansa enemmän oman kiinnostuksensa kuin tulevan palkan ja menestyksen perusteella.

Lääkiksessä on perustutkimusta (esim. anatomia, fysiologia, biokemia), kliinistä tutkimusta (esim. neurologia, kardiologia, psykiatria) ja sitten muihin tieteisiin kallellaan olevaa tutkimusta (esim. epidemiologia, kansanterveystiede, sosiaalipsykiatria). Tutkimuksesta pääosa on kvantitatiivista, jota ehkä arvostetaankin enemmän, koska sen käyttämä tilastotiede on selkeämpää, matemaatisempaa. Lääketiede on soveltava tiede, kuten on soveltava matematiikkakin. Vaikeutta kannattaisi miettiä suhteessa lahjakkuuksien jakautumiseen. Jos väestössä jokin lahjakkuus on harvinaista - vaikkapa spatiaalinen ajattelu - sitten sen opiskelu on koko väestölle vaikeinta. Itselleni vaikeinta olisi oppia musiikkia, mutta visuaalinen puoli avautuu helposti.

Hieman täydentäisin ajatteluasi seuraavan etapin äärelle, tiivistettynä:

1) Oletetaan, esimerkkiäsi seuraten, yleistyksenä avaruudellinen ajattelu mielekkääksi benchmarkiksi.

2) Siirrytään ihmisten keskim.lahjakkuusjakaumasta varsinaiseen aiheeseen, eli otsakkeeseen ”vaativin korkeakoulututkinto”

3) Tutkitaan, missä tutkinnossa kysytään eniten ja monimutkaisimmalla mahdollisella tavalla kohdan 1 ominaisuuden johdannaisia.

4) Päädytään matematiikkaan ja sen sovelluksiin.

—>ei ollut hankala harjoite

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin vaikka että jos et yhtään ole ihmisläheinen etkä kätevä käsistäsi niin esimerkiksi lähihoitajan koulutus olisi sinulle erittäin vaativa, vaikka ei korkeakoulututkinto olekaan.

Minulle olisi ylivoimaista opiskella alaa, jolla joutuu esimerkiksi vaihtamaan lasten tai minkään ikäisten ihmisten vaippoja. En ole sitä koskaan tehnyt enkä aio tehdäkään. Melkein kuusikymppiseksi olen selvinnyt, ja sekä maisterintutkinto että äskettäin suorittamani AMK-tutkinto olivat minulle ihan helppoja hoitaa.

Vaipan osaa vaihtaa lähes kuka tahansa, se ei ole vaativaa. Suurin osa aikuisista oppii taidon noin 10 sekunnissa katsomalla vierestä, kun joku toinen tekee sen. Pitää olla jo aika paha kehityshäiriö, jos ei opi.

Se taas on eri asia, mitä kykenee oppimaan ja mitä haluaa oppia. Tai vastaavasti mitä osaa tehdä ja mitä haluaa tehdä. Kun puhutaan vaativuudesta, motivaatiota ei huomioida eli halulla ei ole merkitystä. Pohditaan ainoastaan sitä, mihin kyvyt riittäisivät motivaation ollessa kohdillaan.

Ei kai kyse olekaan siitä, että joku asia olisi erityisen vaikeaa oppia. Vaativuus voi olla muunlaistakin. Ei ole kovin taitoa vaativaa esimerkiksi kävellä pilvenpiirtäjän katolla tai katsoa päivittäin kun lapsia kuolee syöpään, mutta ei minusta olisi sellaisiin töihin. 

ohis

Eihän tässä nyt puhuttu vaativista töistä vaan tutkinnoista. Ei yhteenkään tutkintoon kuulu pilvenpiirtäjän katolla kävelyä tai syöpään kuolevien lapsien katselua.

Ne olivatkin ääriesimerkkejä tuosta, kun toinen vastaaja kertoi, ettei pystyisi opiskella aloja, joissa pitää vaihtaa vaippoja. Eli kärjistys siitä, mikä ero on vaativuudella ja oppimisen vaikeudella. 

Vaativuutta mittaa myös se, millä tiedoilla ja taidoilla koulutuksen pääsee läpi. Luonnontieteelliset ovat tässä vahvoilla, koska asiat ovat mustavalkoisia- joko hallitset jonkun kaavan tai et. Esim. Filosofiassa voi myös saada aivonsa aika solmuun, mutta todennäköisesti koulun kyllä läpäisee jollakin arvosanoilla pääkoppaa paljoa vaivaamatta.

Toinen vaativuutta lisäävä piirre on se paljonko ajankäyttöä vaaditaan opintopisteeseen ja miten opinnot joustavat vaikkapa elämäntilanteen mukaan. Tässä suhteessa ymmärtääkseni lääkis on aika vaativa opinahjo. Teoreettinen fysiikka voi sen sijaan olla lastenleikkiä jos on se prosessori ns. Kunnossa. Mutta älykkäinkin joutuu pänttäämään lääkiksessä, koska asioita ei voi oppia muuten kuin lukemalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anekdoottina voisi mainita, että Yhdysvalloissa oikeustieteen pääsykokeissa menestyvät parhaiten ne opiskelijat, jotka ovat ensimmäisenä opiskeluvuotenaan opiskelleet matematiikkaa ja fysiikkaa. Oikikseen valmistavia opintoja suorittaneet menestyvät vain keskitasoisesti. Ilmiö johtunee melko puhtaasti siitä, että mafy-opiskelijat ovat keskimäärin älykkäämpiä.

Eihän USA:ssa ole mitään oikeustieteellisen pääsykokeita, vaan ensin haetaan sinne Yaleen opiskelemaan filosofiasta kandi, ja jatko-opiskeluissa sitten suuntaudutaan oikeustieteisiin. Sama juttu lääkiksen kanssa, ensin opiskellaan bilsaa ja ajellaan ambulanssilla ennen mitään varsinaisia lääkiksen opintoja.

Väärin.

https://en.wikipedia.org/wiki/Law_School_Admission_Test

Vierailija kirjoitti:

Outoa keskustelua. Minulle älykkäin ihminen on se joka onnistuu saamaan haluamansa. Täysin riippumatta mitä tieteenaloja tai ongelmia on kyseessä. Olen nähnyt niin paljon tosi korkealle koulutettuja ihmisiä jotka toistaa typeriä kaavoja ja ovat onnettomia eivätkä edes ymmärrä mikä menee pieleen.

Mielestäni älykkyyden määritelmäsi on varsin huono, koska haluamansa voi saada monella tapaa. Voi esimerkiksi syntyä oikeaan perheeseen, jolloin pystyy lahjomalla tai uhkailemalla saamaan haluamansa. Tai voi olla esimerkiksi niin hyvännäköinen, että saa pyytämällä mitä haluaa. Älyä ei välttämättä tarvita.

Itse ajattelen älykkyyttä ikään kuin aivojen laskentatehona. Toisilla sitä on enemmän kuin toisilla. Aivoihin asennetusta käyttöliittymästä sitten riippuu, pystyykö ihminen hyödyntämään tuota laskentatehoa parhaiten esimerkiksi musiikissa, tilallisessa hahmottamisesta tai jossain muussa asiassa.

Vierailija kirjoitti:

Outoa keskustelua. Minulle älykkäin ihminen on se joka onnistuu saamaan haluamansa. Täysin riippumatta mitä tieteenaloja tai ongelmia on kyseessä. Olen nähnyt niin paljon tosi korkealle koulutettuja ihmisiä jotka toistaa typeriä kaavoja ja ovat onnettomia eivätkä edes ymmärrä mikä menee pieleen.

Voi kai sen noinkin ajatella. Itse en ainakaan pysty ajattelemaan noin jalosti, että esimerkiksi narkkari, joka sai sen haluamansa huumeannoksen ryöstämällä kioskin tai perverssi, joka onnistui houkuttelemaan orjakseen alaikäisen lapsen, olisi se älykkäin ihminen maan päällä.