Miksi sairastuin työuupumukseen vaikka en ole tunnollinen ja tein työyhteisössä vähiten töitä?
Kun yleensä puhutaan, että burnoutin kokenut oli se ylitunnollinen tyyppi, joka haali itselleen liikaa töitä ja mietti niitä iltaisinkin.
Mutta en ole tuollainen yhtään. En ole ikinä ollut tunnollinen ja tein kirjaimellisesti vähiten töitä muihin verrattuna. Silti lääkärin mielestä työuupumus ja oireiden (jotka helpottivat lähes heti kun vain pääsin sairaslomalle) perusteella sanoisin samaa.
Niin miksi sitten uupuu, jos ei ole tunnollinen?
Kommentit (24)
Työuupumus ja työn määrä eivät ole sama asia.
Itsekään en ole uupunut silloin kun olen tehnyt superpitkiä päiviä.
Uuvuin kun oli epätietoisuutta, työt eivät edenneet, tuli valituksia pomoilta ja muuta. Jaksoin tehdä vain murto-osan entisestä, ja työuupumus paheni.
Onko työilmapiiri huono? Minulla se vei uupumukseen vaikka työn määrä oli sopiva ja työ kiinnostavaa. Ilmeni työpaikalla huutamisena, kyykyttämisenä, valehteluna, huonona johtamisena.
Minä teen kaksi työvuoroa viikossa, tunteja tulee viikossa 4-8. Työn määrä ei todellakaan ole kuormittava kun vapaata on välillä liikaakin (toisinaan on yhdeksän päivän vapaaputkia ja ne on kyllä jo liian pitkiä, koska vapaata on muutenkin niin paljon), mutta olen silti loppu työhöni. Teen kyllä siitä huolimatta työni tunnollisesti enkä lusmuile, vaikka nykyään yhä useammin mieli tekisi.
Olen melkein vuoden koettanut saada jotain muuta työtä, ja joka kerta kun tulee "kiitos mielenkiinnostasi, mutta..." -sähköposti, alan inhota työtäni aina vähän enemmän. Olen ihan väärällä alalla, en halua olla kaupan alalla. En halua kuunnella asiakkaiden valitusta tai enää oikeastaan heitä muutenkaan, myyntitavoitteet kiinnostaa koko ajan vähemmän. Firma johto puhuu jatkuvasti kuinka "jokaisen työpanos on tärkeä" ja kiitosta heruu kyllä, mutta missä se kunnon kiitos eli lisää tunteja soppareihin? Kyllä se tässä on tullut huomattua, että nämä 4h/vk-sopimukset on ihan vaan sitä varten, että suuremmilla tunneilla työskentelevät saavat pitää vapaansa, mitään muuta merkitystä ei meillä ole. Aluksi kiitokset tuntuivat mukavilta, mutta nykyään ne tuntuvat teeskentelyltä. Lisäksi lähiesimies on alkanut ärsyttää, vaikka ei hänen johtamisessaan mikään ole muuttunut. Kaikesta (yli)tunnollisuudestani huolimatta olen alkanut sähläämään töissä enemmän ja nyt sitä kautta pelkään virheitä - jokainen kassatapahtuma on mielessäni mahdollinen mokan paikka.
En tiedä onko tämä uupumusta vai enemmänkin vain yleistä ärsyyntymistä ja turhautumista työtäni kohtaan, mutta ikävää silti oli kummin vain.
Kyse on burnoutin riskistä, ei siitä että vain tunnolliset sen saisivat. En minäkään ole tunnollinen, mutta STRESSAANNUN hyvin herkästi, minkä vuoksi tekemättä jättäminen - tai edes hutiloiden tekeminen - on vaikeaa. Tekemättä jätetty tai "huonosti" tehty tulee uniin. Lopulta paloin loppuun.