Lue keskustelun säännöt.
Miksi ihmeessä teidän lapsilla on lyhyt ikäero?
14.01.2021 |
Ihmettelen tosi paljon perheitä, joissa lapsille tieten tahtoen halutaan lyhyt, vuoden tai kahden, ikäero.
Tästähän on ihan tutkimustietoakin, että lasten lyhyet ikäerot korreloivat avioerojen määrän kanssa. Ja sanoohan sen järkikin, että arki voi olla todella kuormittavaa kahden vielä katkonaisesti nukkuvan vaippaikäisen kanssa. Sääliksi käy myös sitä vanhempaa lasta, joka joutuu 1-vuotiaana vauvana isosisaruksen rooliin, ja hänen odotetaan jo osaavan ja pärjäävän enemmän itsenäisesti.
Jos ei ole jokin ihan erityisen painava syy, esimerkiksi äidin ikä, niin paras ikäero lapsille on ainakin se kolme vuotta.
Kommentit (75)
Meidän lapset ovat syntyneet arvostelemasi kahden vuoden välein, halusimme näin ihan jo siksi, että heillä on seuraa toisistaan. Olimme olleet naimisissa viisi vuotta ennen esikoisemme syntymää ja meillä oli omistusasunto.
Tämä oli täysin tietoinen valinta, halusimme lapset nuorina ja lyhyehköillä ikäeroilla. Jokainen oli haluttu ja tekemällä tehty, eikä tuosta ajasta jäänyt itselleni mitään ikäviä muistoja, vaikka lapsemme olivatkin hyvinkin vilkkaita ja eläväisiä.
Jäin hyväpalkkaisesta ansiotyöstäni pois ja hoidin lapsemme itse, kukaan heistä ei ollut päivähoidossa. Naapurustossamme oli paljon saman ikäisiä lapsia, joten kavereita riitti.
Kaikki ovat koulunsa käyneitä, itsensä työllään elättäviä kunniallisia kansalaisia.
Vanhin lapsemme on tutkija, ikä 31, naimisissa, lapseton toistaiseksi.
Keskimmäinen on yrittäjä, ikä 29, naimisissa, kaksi lasta.
Nuorimmaisemme on putkimies, ikä 27, avoliitossa, lapseton toistaiseksi.
Meillä tuli miehen kanssa vastikää täyteen 37 vuotta yhteistä elämää ja ensi kesänä vietämme 36 vuotis hääpäivää.
En ole huomannut, että lapsemme olisivat kärsineet lyhyestä ikäerostaa, myöskään minun ja miehen suhde ei ole ollut liittomme aikana koetuksella. Lapsemme olivat terveitä, nukkuivat yönsä hyvin ja tekisin lapset edelleen peräjälkeen, mikäli palaisin ajassa taakse päin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ikäero on hieman alle kaksi vuotta. Syitä:
-Olen erikoisasiantuntija. Olisi ollut työnantajaa kohtaan epäreilua palata töihin toviksi, kun sijainen on vaivalla koulutettu. Pidin siis poissaolot putkeen
-molemmat lapset on saatu lapsettomuushoidoilla, ja niissä voi kestää, joten aloitimme hyvissä ajoin yrittää toista. Onneksi onnistuimmekin nopeasti.
- toivoimme, että kaikki isovanhemmat näkevät lapsenlapsensa ja tutustuvat heihin. Vanhin heistä on nyt melkein 90v. mutta yhteyttä pidetään tiiviisti ja 5v. kuopuskin hänet varmasti tulee jo muistamaan :)
Aina ei voi kauheasti suunnitella. Esikoisen "tekemisessä" meni kolme vuotta. Kuopuksen kolme kuukautta. Olisi voinut mennä kolme vuotta siinäkin.
Meillä on pitempi ikäero, 4,5vuotta. Olisin itse halunnut vuoden lyhyemmän mutta miehen piti miettiä haluaako edes toista.
Miksi en halunnut putkeen? Esikoinen tuntui raskaalta ja äitiyden rooliin pääsy kesti multa pitkään. Halusin myös välissä töihin ja korjata oman talouteni.
Nyt on säästöjä olla kotona pitempään. Saatiin myös tässä välissä ostettua omakotitalo, ois jääny kauas tulevaisuuteen jos putkeen ois tehty.
Olen tyytyväinen tähän. Jos koin esikoisen vaikeana, tää toinen vasta vaikea ja suuritarpeinen allergioineen ja reflukseineen onkin. Ei viihdy vaunuissa, autokopassa, leikkikaarella tai kantoliinassa. Mies on vuorotyössä ja joka toinen viikko olen illat lasten kanssa. Tähän ei olisi toinen vaippapöksy sopinut mitenkään.
Eli meille hyvä näin. Kadehdin kyllä superäitejä jotka jaksaa mitä vaan, itse en tällainen ole, mutta onneksi tiedostin tämän.
Opettajan näkökulma aiheeseen. Muutamaa reilun vuoden ikäeron sisarussarjaa opetan ja yhteistä näille on se, että se esikoinen on tunnollinen, ahkera ja kantaa koko ajan vastuuta muista. Se nuorempi on huithapeli haihattelija, itsekeskeinen ja hurmaava, usein luovempi ja laiskempi. Taitoa olisi mutta halua ei.
En sitten tiedä ovatko havainnot hyväksi vai haitaksi pienille ikäeroille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Opettajan näkökulma aiheeseen. Muutamaa reilun vuoden ikäeron sisarussarjaa opetan ja yhteistä näille on se, että se esikoinen on tunnollinen, ahkera ja kantaa koko ajan vastuuta muista. Se nuorempi on huithapeli haihattelija, itsekeskeinen ja hurmaava, usein luovempi ja laiskempi. Taitoa olisi mutta halua ei.
En sitten tiedä ovatko havainnot hyväksi vai haitaksi pienille ikäeroille.
No meillä on just toisinpäin ja kuriositeettina, itsekin olen opettaja.
Meillä meni esikoisen tekemiseen 1,5 vuotta, vaikka oltiin alle 30-vuotiaita ja luullaksemme terveitä. Arvioitiin, että on pienempi paha tehdä lapset putkeen jos sillä tavalla niitä onnistuttaisiin vielä saamaan, kuin odotella pitkään ja koko ajan suurenevalla todennäköisyydellä jäädä yksilapsiseksi perheeksi. Ja kolme lasta sitten saatiinkin, 11/2016, 1/2018 ja 5/2019. Nämä riittää meille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain esikoisen kun olin 30v. Toinen syntyi kun olin 35v.
Ei näihin voi itse vaikuttaa.
Minun faijan perheessä on kolme lasta syntyneet reilun vuoden välein ja minun isäni taasen itse hankki kolme lasta 8-9 vuoden ikäerolla ja faijan sanoi, että hänen mielestään on parempi, että lapset hankittaisiin pienellä ikäerolla jos vain mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suoraan sanottuna ja tiivistettynä: Kärsitään kerralla urakka läpi niin sitten pääsee nopeammin normiarkeen ja työelämään. Näin asiaa perusteli äitini (meillä sisaruksilla pieni ikäero) ja näin olen tehnyt itsekin. Lapsilla seuraa toisistaan ja aina leikkikaveri. Meillä vaikutti sekin että esikoinen oli hyväntuulinen ja hyväuninen, en tiennyt vaikeuksista kuin vasta kuopuksen kohdalla. Ihan tyytyväinen olen pieneen ikäeroon :)
Meillä ainakin, jos lapsille olisi tullut/ tulisi iso ikäero, niin kyllä se ainokainen olisi mennyt jo suhteellisen aikaisin (1-1,5-vuotiaana) päiväkotiin ja itse olisin joutunut palaamaan töihin. Kotihoidontuki kun ei ole suuri ja sen kokonaan poistamistakin nyt kaavaillaan, kun taas vanhempainpäivärahoilla tullaan oikein mainiosti toimeen.
Kun useampi lapsi tuli pienillä ikäeroilla, niin tällöin myös esikoinen saa olla pidempään kotona, kunnes koko konkkaronkka menee päiväkotiin.
Väitän, että tällä tavalla se esikoinenkin saa enemmän huomiota ollessaan kotona, vaikka onkin pikkusisarus/ pikkusisaruksia. Vaihtoehtona kun olisi se päiväkodin hektisyys. No jokainen tekee omat päätöksensä itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle olisi riittänyt ainokainen, mies oli sitä mieltä että pakko olla kaveri. No kaveri tuli, lapsilla on 1v. 9 kk. ikäeroa, he ovat peräkkäisinä vuosina syntyneet ja vaikka he ovat luonteeltaan ja ulkonäöltään kuin yö ja päivä, he ovat aina olleet kavereita ja heillä on samat yhteiset kaverit. Mä olen iloinen että heillä on toisensa ja toivon että tämä side pysyy. Ikinä ei tiedä mitä elämässä tapahtuu. Voi tulla tilanteita joissa läheisiä ihmisiä todella tarvitaan.
Vierailija kirjoitti:
Höpöhöpö, heikkojen puhetta taas kerran !
Täällä 2 v 8 kk ja 8 kk lapset, eikä mitään ongelmaa.
Kerralla hoidetaan tää taaperoralli maallin, niin sitten se onkin siinä.Eihän kukaan hullu aloita 5 vuoden jälkeen alusta koko rallia, meilläkin oli koko vauvageari valmiina varastossa.
Leikkivät jo nyt erittäin paljon keskenään autoilla, palikoilla, ja palloilla.
Ihanaa kun ei enään yksi lapsi roiku kokoajan omassa kintussa kiinni, ruuanlaitto ja kakalla käyminen on nykyään paljon rennompaa.Ja vanhempi lapsi oppii hyvin tärkeitä taitoja, kun täytyy jakaa asioita ja ottaa toinen huomioon.
Meillä molemmat lapset nukkuvat 10-12 tunnin yöunet, ja me vanhemmat olemme 25 & 25 vuotiaita, joten jaksamisen kanssa ei mitään ongelmaa.
Hajotkaa vaan arkeenne sen 9 vuotiaan ja 1 vuotiaan kanssa, lapsilla ole mitään yhteistä keskenään paitsi sukunimi !
Haista sinä pitkä ripulipaska. Kaikki eivät ensinnäkään saa niitä lapsia tuosta vain ja hedelmöityshoidoissa vierähtää vuosi poikineen helposti!
T. 9v ja 1v:n äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma ikä oli yksi syy. Olin jo 28 kun esikoinen syntyi. Lapset syntyi -08 -10 ja -13 eli kolme viidessä vuodessa. Sopiva ikäero kaikilla. Nyt kun kuopus on jo 8 vuotta niin elämä on näiden kanssa helppoa, samat tekemiset menee pitkälti kaikkien mieleen.
Lapset nukkui aina hyvin (en ole koskaan valvonut yhtään yötä), olivat terveitä ja reippaita. Jälkeenpäinkin ajateltuna oli kivaa että kaikki tuo oli tavallaan yksi lyhyehkö ajanjakso elämänvaihetta kerrallaan. Nyt eletään esiteini/teini-vaihetta ja seuraava taitaa olla kun pitää päästää maailmalle opiskelemaan yksi kerrallaan.