Lue keskustelun säännöt.
Äkillinen rupsahtaminen
Olen yhtäkkiä rupsahtanut oikein kunnolla ja ikää on vasta kolmekymmentä. Voiko naamaa pelastaa enää millään? Vielä pari kuukautta sitten iho oli melkein rypytön. Ihmetyttää mitenkä voi parissa kuukaudessa muuttua kuin toiseksi ihmiseksi. Olen stressannut valtavasti viimeiset kaksi vuotta, mutta nyt vihdoin stressi helpottanut.
Ihmetyttää kun jotkut vetää kaksin käsin tupakkaa ja heidän ihosta ei huomaa vanhenemista. Panostan kosmetiikkaan ja en polta, mutta iho näyttää siltikin roikkuvalta.
Kommentit (1130)
Ei ole vaikea fiksata, mutta vaatii itsekuria. Ja tehdä elämänmuutoksena eikä kuurina.
Mutta kokeilkaa 3kk niin peilistä löytyy ihan erilainen naama (jos itsekuri riittää), sen jälkeen luultavasti löytyy jo ihan aito halu pitää elämänmuutos koska tämän vaikutukset oikeasti huomaa niin ulkopuoliset kuin itsekin:
- EI ALKOHOLIA (tai muitakaan päihteitä).
- Ainakin 99% vegaaninen, puhtaista kasviksista koostuva ruokavalio (kasviseinekset ja valmissalaatit ok arkea helpottamaan, joskus, ja paino sanalla joskus). Mielellään ei mitään eläinperäisiä tuotteita. Eritoten maitotuotteiden hormoonivaikutus on ihmisille ihan järkyttävä vaikka kaikenmaailman Valiot lobbaavatkin valitettavan onnistuneesti todella epäterveellisten, vanhentavien ja hormoonit sekoittavien lehmänmaitotuotteiden puolesta. Lehmänmaito lehmille ja ihmisen ihmisille.
- Ainoana juomana vesi. Kahvit ja teet yms pakolliset hedonistiset kokemukset ok, mutta ei ikinä mitään sokerimehuja. Ikinä!
- Vähintään 1h kävelylenkki joka ikinen päivä!
- Vähintään 3x viikossa semiraskas lihaskuntotreeni. Vaikka käsipainoilla himassa.
Toimii 100%, nuorentaa, hoikentaa, parempi olo jne jne, vaikka tähänkin joku ruokaexpertti rupeaa vikisemään että kuolleet eläinten ruhot ja näiden vasikanmaitojen juominen on terveellistä. Ei ole. Kannattaa kokeilla ^ eikä alkaa väittelemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä kyllä, yksi kaunis aamu naama oli kuin rusina. Olin 49v. Jos olisikin rapistunut vain kasvot, mutta kun koko kroppa meni samalla. Minusta tuli vuodessa ”vanha nainen”. Nyt olen kymmennen vuotta vanhempi ja saan jo näyttää ikäiseltäni. Nuorennuin aikanaan heti pari vuotta kun lakkasin käyttämästä tekoripsiä, kuultoluomivärejä ja kirkkaita huulipunia.
Nykyään en juuri enää edes meikkaa, paitsi silmät että ne näkyvät kuopistaan.
Tunnustan, että poskien roikkumisen lopettamiseksi otin muutaman botoxpiikin (asiantuntijan hoivissa) kun siitä vielä oli hyötyä.
Ja auttoihan se hetkellisesti mutta kosmeettiset hoidot kirurgiasta puhumattakaan ovat todella kalliita.
Nykyään katselen ja kuuntelen hyväntahtoisesti nuoria naisia kun valittelevat kiloistaan tai rypyistään. Antaisin mitä vaan melkein että voisin olla taas edes 5kymppinen itseni. Kun on oikeasti vanha, asiat asettuvat kohdilleen. Olisinpa ymmärtänyt nauttia joka päivästä ja joka hetkestä!
Surullista lukea tätä ketjua :(
Ihan liikaa kannate huolta rypyistä. Ne ovat ihan normaaleja ja ikääntyminen tulee eri ihmisille eri aikaan.
Auringonvalo aiheuttaa suurimman osan rypyistä, normaali ikääntyminen loput. Toki tupakointi, alko ja huono ruokakin vaikuttaa. Mutta vaikka ihminen tekisi mitä, niin rypyt tulevat ja kuuluvat asiaan ja ovat normaaleita.
Mutta ennen kaikkea miettikää sitä, että olisitte itsenne kanssa sinut ja hymyilisitte, sillä on suurin merkitys ulkonäköön.
Elämässä on niin paljon ihania asioita, että peiliin tuijottelu ryppyjen takia on kyllä turhinta, mitä ihminen voi tehdä.
Onko tämä ap:n hakemaa rupsahtamista, mutta yksi tuttava mies harmaantui suunnilleen vuorokaudessa kun vaimo jätti ja lähti toisen miehen matkaan.
Vierailija kirjoitti:
Surullista lukea tätä ketjua :(
Ihan liikaa kannate huolta rypyistä. Ne ovat ihan normaaleja ja ikääntyminen tulee eri ihmisille eri aikaan.
Auringonvalo aiheuttaa suurimman osan rypyistä, normaali ikääntyminen loput. Toki tupakointi, alko ja huono ruokakin vaikuttaa. Mutta vaikka ihminen tekisi mitä, niin rypyt tulevat ja kuuluvat asiaan ja ovat normaaleita.
Mutta ennen kaikkea miettikää sitä, että olisitte itsenne kanssa sinut ja hymyilisitte, sillä on suurin merkitys ulkonäköön.
Elämässä on niin paljon ihania asioita, että peiliin tuijottelu ryppyjen takia on kyllä turhinta, mitä ihminen voi tehdä.
Kyllä, todella surullista. Itsellänikin on ollut viime kuukausina jonkin näköistä ikäkriisiä, kun huomaan pientä rupsahtamista tapahtuneen. Olen 44, ja kasvot muuttuvat, näin se vain on.
Olen miettinyt paljon, miksi se tuntuu niin hankalalta. Ehkä valaisevin oivallus minulle on ollut se, että olen nuoresta asti ja näihin päiviin asti ollut melko kaunis, mutta siitä ei ole ollut minulle mitään hyötyä. Melkeinpä päinvastoin. Olen saanut paljon ei-toivottua huomiota, olen saanut todistella osaamistani, ihmiset ovat olleet minusta kiinnostuneita vain ulkonäköni vuoksi. Miksi ihmeessä haikailen tuollaisen asian perään, joka ei ole tuonut elämääni mitään hyvää? Siinäpä miettimistä, ja sen pohtiminen on auttanut hyväksymään nykyistä tilannetta ja jopa tykkäämään omasta uudesta ulkomuodosta. Loppuelämäni aion käyttää muiden miellyttämisen sijasta itseni kehittämiseen ja minua kiinnostavien asioiden opiskeluun ja opettamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullista lukea tätä ketjua :(
Ihan liikaa kannate huolta rypyistä. Ne ovat ihan normaaleja ja ikääntyminen tulee eri ihmisille eri aikaan.
Auringonvalo aiheuttaa suurimman osan rypyistä, normaali ikääntyminen loput. Toki tupakointi, alko ja huono ruokakin vaikuttaa. Mutta vaikka ihminen tekisi mitä, niin rypyt tulevat ja kuuluvat asiaan ja ovat normaaleita.
Mutta ennen kaikkea miettikää sitä, että olisitte itsenne kanssa sinut ja hymyilisitte, sillä on suurin merkitys ulkonäköön.
Elämässä on niin paljon ihania asioita, että peiliin tuijottelu ryppyjen takia on kyllä turhinta, mitä ihminen voi tehdä.
Kyllä, todella surullista. Itsellänikin on ollut viime kuukausina jonkin näköistä ikäkriisiä, kun huomaan pientä rupsahtamista tapahtuneen. Olen 44, ja kasvot muuttuvat, näin se vain on.
Olen miettinyt paljon, miksi se tuntuu niin hankalalta. Ehkä valaisevin oivallus minulle on ollut se, että olen nuoresta asti ja näihin päiviin asti ollut melko kaunis, mutta siitä ei ole ollut minulle mitään hyötyä. Melkeinpä päinvastoin. Olen saanut paljon ei-toivottua huomiota, olen saanut todistella osaamistani, ihmiset ovat olleet minusta kiinnostuneita vain ulkonäköni vuoksi. Miksi ihmeessä haikailen tuollaisen asian perään, joka ei ole tuonut elämääni mitään hyvää? Siinäpä miettimistä, ja sen pohtiminen on auttanut hyväksymään nykyistä tilannetta ja jopa tykkäämään omasta uudesta ulkomuodosta. Loppuelämäni aion käyttää muiden miellyttämisen sijasta itseni kehittämiseen ja minua kiinnostavien asioiden opiskeluun ja opettamiseen.
"Olen saanut paljon ei-toivottua huomiota, olen saanut todistella osaamistani, ihmiset ovat olleet minusta kiinnostuneita vain ulkonäköni vuoksi."
Miksi tämä on automaattisesti negatiivinen asia? me kaikki janoamme positiivisia kommentteja, huomiota ja validointia. Olisit voinut hyödyntää kauneuttasi (varsinkin nuorempana) saadaksesi asioita: ihan sama onko kyseessä raha, asunto taikka työpaikka. Nauti. Itseäni on aina masentanut se että olen aika alhaisessa asemassa hierarkiassa ulkonäköni suhteen.
Jo se että saa validointia seksin muodossa ihan milloin haluaa on etuoikeus. Fyysinen kauneus on myös pääomaa, eikä siinä ole mitään vikaa.
Ranskassahan tämä koronavirussuunnitelma eristysleireineen vuodettiin jo julki muutama kuukausi, kun italialainen toimittaja Cesare Sacchetti sai haltuunsa siihen liittyiä salaisia dokumentteja.
Tammi–lokakuu 2021: Eristysleirien hankinnan (tai rakentamisen) nopeuttaminen jokaisella hallintoalueella (région) ja departementissa (département)
Tammi–maaliskuu 2021: Täydellinen lockdown (paljon tiukempi kuin rajoitusten ensimmäinen ja toinen vaihe)
Tammi–maaliskuu 2021: Työttömyysohjelman jatkaminen ja uudistaminen – kohti yleistä perustuloa
Helmi–lokakuu 2021: Covid-19:n suunniteltu mutaatio ja toissijainen virus Covid-21
Tammi–heinäkuu 2021: Covid-19 ja Covid-21:n hoitokapasiteetin ylitys
Huhti–kesäkuu 2021: Talouden epävakaus – toimitusketjun suunniteltuja katkeamisia – varastopulaa
Huhti–heinäkuu 2021: Uusia rajoituksia – kolmas lockdown
Huhti–lokakuu 2021: Perustulo-ohjelman asettaminen
Heinä–lokakuu 2021: Armeijan käyttöönotto liikkumisen kontrolloimiseksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tohtori Livingstone kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullista lukea tätä ketjua :(
Ihan liikaa kannate huolta rypyistä. Ne ovat ihan normaaleja ja ikääntyminen tulee eri ihmisille eri aikaan.
Auringonvalo aiheuttaa suurimman osan rypyistä, normaali ikääntyminen loput. Toki tupakointi, alko ja huono ruokakin vaikuttaa. Mutta vaikka ihminen tekisi mitä, niin rypyt tulevat ja kuuluvat asiaan ja ovat normaaleita.
Mutta ennen kaikkea miettikää sitä, että olisitte itsenne kanssa sinut ja hymyilisitte, sillä on suurin merkitys ulkonäköön.
Elämässä on niin paljon ihania asioita, että peiliin tuijottelu ryppyjen takia on kyllä turhinta, mitä ihminen voi tehdä.
Kyllä, todella surullista. Itsellänikin on ollut viime kuukausina jonkin näköistä ikäkriisiä, kun huomaan pientä rupsahtamista tapahtuneen. Olen 44, ja kasvot muuttuvat, näin se vain on.
Olen miettinyt paljon, miksi se tuntuu niin hankalalta. Ehkä valaisevin oivallus minulle on ollut se, että olen nuoresta asti ja näihin päiviin asti ollut melko kaunis, mutta siitä ei ole ollut minulle mitään hyötyä. Melkeinpä päinvastoin. Olen saanut paljon ei-toivottua huomiota, olen saanut todistella osaamistani, ihmiset ovat olleet minusta kiinnostuneita vain ulkonäköni vuoksi. Miksi ihmeessä haikailen tuollaisen asian perään, joka ei ole tuonut elämääni mitään hyvää? Siinäpä miettimistä, ja sen pohtiminen on auttanut hyväksymään nykyistä tilannetta ja jopa tykkäämään omasta uudesta ulkomuodosta. Loppuelämäni aion käyttää muiden miellyttämisen sijasta itseni kehittämiseen ja minua kiinnostavien asioiden opiskeluun ja opettamiseen.
"Olen saanut paljon ei-toivottua huomiota, olen saanut todistella osaamistani, ihmiset ovat olleet minusta kiinnostuneita vain ulkonäköni vuoksi."
Miksi tämä on automaattisesti negatiivinen asia? me kaikki janoamme positiivisia kommentteja, huomiota ja validointia. Olisit voinut hyödyntää kauneuttasi (varsinkin nuorempana) saadaksesi asioita: ihan sama onko kyseessä raha, asunto taikka työpaikka. Nauti. Itseäni on aina masentanut se että olen aika alhaisessa asemassa hierarkiassa ulkonäköni suhteen.
Jo se että saa validointia seksin muodossa ihan milloin haluaa on etuoikeus. Fyysinen kauneus on myös pääomaa, eikä siinä ole mitään vikaa.
En tiedä muista, joku voi toki osata käyttää kauneuttaan hyödyksi, mutta itselleni nämä ovat olleet negatiivisia asioita. Kouluttauduin miesvaltaiselle alalle, ja ulkonäöstäni on ollut paljon haittaa. Miehet ja minua vaatimattomamman näköiset naiset on otettu alalla paljon vakavammin, vaikka osaamisessa ei ole ollut eroa ainakaan minun tappiokseni.
Rahaa en ole ulkonäöllä koskaan saanut. En tiedä miten se olisi ollut edes mahdollista. Naimalla joku rikas, ulkonäkökeskeinen mies? Näkisin, että sellaisen tavoittelu vie enemmän kuin tuo. Raha ei kuitenkaan merkitse niin paljoa että sen vuoksi kannattaisi uhrata ja jättää kokematta rakkauteen perustuva ihmissuhde.
Seksiä olisin ehkä voinut saada joltain naapuriräkälän kantiksista milloin haluan, mutta en kaipaa seksiä ilman tunnetta, se ei anna minulle mitään.
Lisäksi kaikki se huomio, mitä kaunis ihminen saa, ei ole välttämättä läheskään aina positiivista. Vaikkapa miehet saattavat käyttäytyä yllättävän aggressiivisesti ja häpäisevästi kaunista naista kohtaan, jos kokevat että tämä ei ota heitä huomioon tarpeeksi (näin olen tulkinnut). Myös seksuaalinen ahdistelu on ollut arkipäivää, ja olen maksanut siitä hintaa kovettamalla itseäni mikä on johtanut vaikeuksiin ihmissuhteissa.
Elämäni on helpompaa nykyään, kun minuun ei kiinnitetä niin paljoa huomiota eivätkä miehet ole kiinnostuneita käyttämään minua hyväkseen. Vaikka nykyään saamani huomio on huomattavasti harvinaisempaa, se on positiivisempaa, aidompaa ja vilpittömämpää. Minun kannaltani tämä tilanne on totta kai parempi. Siksi ihmetyttää, miksi rupsahtaminen tuntuu toisinaan kuitenkin niin vaikealta asialta käsitellä.
Sitä sattuu. Naapurin vaimo rupsahti myös äkillisesti yhdessä yössä. Illalla oli vielä hehkeä parikymppinen blondi, mutta aamulla naapuri heräsi ylipainoisen kuusikymppisen papiljottipäisen Justiinan vierestä ja on ollut siitä lähtien käytännössä tämän armoilla ellei halua kaulimesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ei rypyt haittaa, ne ovat nelikymppisenä ihan kauniitakin. Sen sijaan naaman valahtaminen, roikkuvat posket ja kaksoisleuka on kamalaa! Mitä tälle voi tehdä? Onko nykyään mitään veitsettömiä hoitoja jotka auttaisi ensihätään?
Ja rupsahtaminen johtuu kaikista eniten geeneistä.
Ystäväni lapsuudesta asti on elänyt melko huoletonta elämää, syönyt mitä sattuu, juopotellut varsinkin nuorena paljon, ottaa aurinkoa, välillä lihonut ja laihtunut, ei liikkunut tai ulkoillut paljoa. Ihoaan hoitaa vain perusvoiteella. Ja on nelikymppisenä edelleen todella upea, sileä ja kiinteä iho. Hänen äitinsä on myös mummoikäiseksi todella kaunis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei rypyt haittaa, ne ovat nelikymppisenä ihan kauniitakin. Sen sijaan naaman valahtaminen, roikkuvat posket ja kaksoisleuka on kamalaa! Mitä tälle voi tehdä? Onko nykyään mitään veitsettömiä hoitoja jotka auttaisi ensihätään?
Kannattaa tutustua kasvojoogaan, jossa aktivoidaan kasvojen lihaksia. Googlettamalla löytyy paljonkin tietoa.
Ketun nokkiako täällä havitellaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus on jotkut heittäneet ajatusta ilmana että lyhyet ihmiset säilyy nuoremman näkösinä pidempään.
Ei tuosta ole mitään virallista varmana,mutta joku lääkäirkin on sanonut että taitaa olla totta.
Ei pidä paikkaansa kasvojen osalta, mutta ehkä vartalon osalta.
Lyhyet naiset ovat ns. "tyttömäisiä", kun ovat lapsen/nuoren kokoisia, ja siten tulee sellainen vaikutelma, että ovat nuoremman oloisia, varsinkin, jos he pysyvät hoikkana. Minuakin, hoikkana pysynyttä, on tytötelty vielä yli 50-vuotiaana monet kerrat, vaikka kasvot näyttävätkin suunnilleen ikäiseni kasvoilta.
Tämä. Olen 50-vuotias, 158 cm pitkä, sirokokoinen, pitkähiuksinen ja naamasta ryppyinen. Minua luullaan säännönmukaisesti jopa 20 vuotta nuoremmaksi. Omasta mielestäni olen naamasta normaalisti rupsahtanut ja näytän ihan ikäiseltäni, että ilmeisesti pienikokoisuus=nuoruus.
Kyllä se sirous/pienikokoisuus/hoikkuus saa ihmisen herkästi näyttämään todellista ikäänsä nuoremmalta ja samahan se on toiseenkin suuntaa. Kun on etenkin keskivartaloon kertynyt extraa (kuten mulla) niin sitä näyttää heti omituisen tantalta ja varsinkin jos sovittaa jotain kesämekkoa niin peilikuvassa näkee heti jonkun +60-vuotiaan maatilan emännän omasta lapsuudesta..
Toisaalta kyllä tiedän pari ikääntynyttä naista jotka oli vielä 70-vuotiaanakin jotenkin tyttömäisiä olemukseltaan vaikka toki ihan ikäisensä näköisiä eivätkä kyllä yrittäneetkään olla nuorekkaita. Eikä kumpikaan ollut mikään erityisen hoikkakaan vaan molemmilla oli ainoastaan säilynyt vyötärö paikallaan ja askel ja koko olemus sellaisena kevyenä. Olivat ahkeria jumppaajia koko ikänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei rypyt haittaa, ne ovat nelikymppisenä ihan kauniitakin. Sen sijaan naaman valahtaminen, roikkuvat posket ja kaksoisleuka on kamalaa! Mitä tälle voi tehdä? Onko nykyään mitään veitsettömiä hoitoja jotka auttaisi ensihätään?
Kannattaa tutustua kasvojoogaan, jossa aktivoidaan kasvojen lihaksia. Googlettamalla löytyy paljonkin tietoa.
Olen googlettanut ja ohjeita löytyy, mutta onko tiedossa yhtään tapausta jossa kasvojoogasta olisi saanut tuloksia? En törmännyt ahkeran googletuksen aikana yhteenkään ennen-ja-jälkeen kuvaan missä olisi ollut silminnähtävä ero.
Eri ajankohtien passikuvien vertailu on melko turhaa jollei ole otettu täsmälleen samoissa olosuhteissa. Passikuvat ajalta jolloin itse olin edustavimmillani olivat kaikki huonoja. Nyt aika vanhana sain ensimmäistä kertaa passikuvan johon olen tyytyväinen (olematta täydellinen). Niitä vanhoja kuvia on edelleen tallessa, kuvia on useilta vuosikymmeniltä.
Ikä ei todellakaan välttämättä pilaa ulkonäköä. Elintavat voivat sen tehdä ja sairauksista voi tulla vähintäänkin haasteita.
Itse muutenkin kiinnitän huomiota lähinnä sisäiseen olemukseen.
nämä kuvat osoittavat kuudessa vuodessa tapahtuneen rupsahtamisen
https://uusiterveys.fi/nainen-kaytti-6-vuotta-huumeita-ennen-jalkeen-ku…
Vierailija kirjoitti:
Surullista lukea tätä ketjua :(
Ihan liikaa kannate huolta rypyistä. Ne ovat ihan normaaleja ja ikääntyminen tulee eri ihmisille eri aikaan.
Auringonvalo aiheuttaa suurimman osan rypyistä, normaali ikääntyminen loput. Toki tupakointi, alko ja huono ruokakin vaikuttaa. Mutta vaikka ihminen tekisi mitä, niin rypyt tulevat ja kuuluvat asiaan ja ovat normaaleita.
Mutta ennen kaikkea miettikää sitä, että olisitte itsenne kanssa sinut ja hymyilisitte, sillä on suurin merkitys ulkonäköön.
Elämässä on niin paljon ihania asioita, että peiliin tuijottelu ryppyjen takia on kyllä turhinta, mitä ihminen voi tehdä.
Lässyn lässyn.
Ennen sanottiin, että ihminen on "vanhoihin varsiin tehty" jos näytti nuorena selkeästi vanhemmalta. Siitä on se etu, että 5-kymppisenä näyttää yhä samalta kuin 2-kymppisenä.😁
Usein kaunottaret rupsahtavat äkkiä ja kärsivät kovia paineita, koska ulkonäkö on niin tärkeä.
Tavallisen näköinen samanikäinen porskuttaa iloisena menemään eikä tutkaile joka ryppyä. Hyväntuulisuus onkin paras nuorentaja!
Tsemppiä ap:lle ja kaikille!❤️
Ja taas. Voi perustella jos on omien kokeilujen myötä eri mieltä, mutta tuo alapeukun hakkaaminen on pikkupoikien hommaa.