Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Äkillinen rupsahtaminen
Olen yhtäkkiä rupsahtanut oikein kunnolla ja ikää on vasta kolmekymmentä. Voiko naamaa pelastaa enää millään? Vielä pari kuukautta sitten iho oli melkein rypytön. Ihmetyttää mitenkä voi parissa kuukaudessa muuttua kuin toiseksi ihmiseksi. Olen stressannut valtavasti viimeiset kaksi vuotta, mutta nyt vihdoin stressi helpottanut.
Ihmetyttää kun jotkut vetää kaksin käsin tupakkaa ja heidän ihosta ei huomaa vanhenemista. Panostan kosmetiikkaan ja en polta, mutta iho näyttää siltikin roikkuvalta.
Kommentit (1130)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen googlettanut ja ohjeita löytyy, mutta onko tiedossa yhtään tapausta jossa kasvojoogasta olisi saanut tuloksia? En törmännyt ahkeran googletuksen aikana yhteenkään ennen-ja-jälkeen kuvaan missä olisi ollut silminnähtävä ero.
Meidän 5-kymppinen joogaopettaja pitää kasvojoogatunteja tai on pitänyt jo vuosia. Sen huomaa hänen kasvolihaksista. On erittäin kiinteä ja hehkeä, mutta kyllä rypyt kertovat iän.
Vierailija kirjoitti:
Minut kyllä tunnetaan kaveripiirissäni nimellä Mr. Ikuisesti 23-v.
a) mene salille bodaamaan
b) kasvata parta
Onko kuvaa joogaopesta ennen ja jälkeen kasvojoogan aloittamisen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Stressi ja alkoholi vanhentaa nopeasti.
Tai sitten ei, jos on hyvät geenit. Mulla on eräs sukulaisnainen, ikää 45, joka on todella nuoren näköinen, ja on aina ollut viinaan menevä (arki-iltatissuttelu + viikonloppukännit) ja pari burnoutiakin työelämässä kokenut. On saanut geenit äidiltään, joka näytti jonnekin lähelle 60 ikävuotta käsittämättömän nuorelta, sitten yhtäkkiä lähti liha kasvoista niin että tuli "hollow eyes" kuoppasilmät ja luisevat posket jotka vanhensi. Ryppyjä sillä ei ole vielä seitsenkymppisenäkään kuin pieni sibeliusrypyn alku. Paksu rasvainen ihotyyppi auttaa kummasti.
Vierailija kirjoitti:
Sweatheart kirjoitti:
Olen kohta 52v enkä ole vieläkään rupsahtanut. Kesällä luultiin baarissa 36-vuotiaaksi parhaimmillaan. Geenit varmaan ratkaisevat. Elän terveellisesti, liikun, olen normaalipainoinen ja syön vain vähän herkkuja. En polta, juon jonkin verran alkoholia. Hoidan kyllä ihoani hyvin ja korostan piirteitä meikillä, mutta kaikenkaikkiaan näytän nuoremmalta. Itse arvioiden noin 10 v nuoremmalta. Hississä tytöteltiin yksi päivä :) Saan olla kaiketi onnellinen tästä. Ehkä sitten kuuskymppisenä näytän viiskymppiseltä jne.
En halua olla inhottava, mutta nämä baariarviot ja tytöttelyt voi kyllä jättää omaan arvoonsa. Jos niistä tulee hyvä mieli, niin hyvä, mutta eivät ne välttämättä edusta edes sanojansa mielipidettä.
Miten ikä tulee edes puheeksi, miehetkin tietää että täytyy varmuuden vuoksi vähentää ainakin kymmenen vuotta ettei loukkaa tai suututa. Naiset varsinkin tietää.
Vierailija kirjoitti:
Ennen sanottiin, että ihminen on "vanhoihin varsiin tehty" jos näytti nuorena selkeästi vanhemmalta. Siitä on se etu, että 5-kymppisenä näyttää yhä samalta kuin 2-kymppisenä.😁
Usein kaunottaret rupsahtavat äkkiä ja kärsivät kovia paineita, koska ulkonäkö on niin tärkeä.
Tavallisen näköinen samanikäinen porskuttaa iloisena menemään eikä tutkaile joka ryppyä. Hyväntuulisuus onkin paras nuorentaja!
Tsemppiä ap:lle ja kaikille!❤️
Tuo, että kaunottaret rupsahtavat äkkiä ja kärsivät kovia paineita on usein totta. Kaunottariin on usein suhtauduttu jo lapsesta asti eri tavalla kuin tavallisen näköisiin tyttöihin ja aikuistuessa se eriarvoinen kohtelu vielä lisääntyy niin hyvässä kuin pahassakin.
Eikä oikeastaan mihinkään tilanteeseen tämä kaunotar ole voinut mennä, etteikö joku aina muistuta siitä, kuinka kaunis hän on. Tottakai se vaikuttaa siten, että hän luulee, ettei muulla ole edes arvoa kuin vain sillä, pysyykö hän kauniina, ja sitten kun kauneus rapistuu, hän tavallaan menettää enemmän kuin ns. taviksen näköinen, kun koko hänen arvonsa on mitattu muiden toimesta, joskus hänen omastakin toimestaan, sen ulkonäön perusteella.
Samoin, jos on koko ikänsä tottunut peiliin katsoessaan näkemään suht nätit tai jopa kauniit kasvot ja sitten ne valuviat tulevat aika nopeasti ja ilme ja koko kasvot muuttuvat surkean, väsyneen ja jopa negatiivisesti ajattelevan ihmisen hapannaaman näköiseksi, vaikkei hän sellainen luonteeltaan olisikaan, niin onhan sen kontrasti paljon isompi kauniista rupsahtaneeksi kuin tavallisen näköisestä rupsahtaneeksi.
Itse asiassa tosi moni ennen tavallisen näköinen nainen onkin keski-iän jälkeen kauniimpi kuin se entinen kaunotar, jos tämä entinen tavallisen näköinen on ikääntynyt armollisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä nämä ovat hyvin pitkälti myös geneettisiä asioita. Esimerkiksi äitini joka on nyt 70v, ei hänellä ole ollenkaan mitään syviä ryppyjä kasvoillaan, vain hienoja juonteita ja esimerkiksi hänen otsa on ihan sileä.
Monella 4-5-kymppisellä työkavereillani on oikein syviä ryppyjä, suorastaan paksuja makkaroita otsassa.
Ja meillä muksuilla on nämä geenit niin meitäkin aina luullaan 10-20 vuotta nuoremmaksi kuin mitä ollaan.
Ja sen tiedän ettei äitini ole "teettänyt mitään" toimenpiteitä koska me puhutaan ihan kaikesta. Kaikkein ihmeellisintä tässä kaikessa on se, että toisin kuin minä, hän on nuoresta asti tykännyt ottaa aurinkoa ja ottaa edelleenkin.
Lasten tekeminen vanhentaa. Samaten elintavat: tupakka, alkoholi, ruokavalio, auringonpalvonta jne.
Itselläkin ulkonäkö rapistuu hiljalleen mutta minkäs sille voi. Onneksi ei tarvitse stressata tukan lähtöä kuin miehet.
T. Ex-kaunotar
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle sattui hyvin mieltä järkyttävä tapaus sunnuntaiaamuna kahvipöydässä, kun puoliso äkkiä tokaisi, että sinulla on suupielet alaspäin. Minulla meni hetken aikaa tajuta mitä hän sanoi, ja järkytyin kovasti kun sanomansa meni perille, ja syöksähdin katsomaan peilistä. No, olihan ne suupielet alaspäin, mutta pienen pieni tekohymy korjasi asian. Palasin keittiöön tekohymy kasvoillani, ja kysyin puolisoltani, että onko nyt parempi? Olin siksi niin järkyttynyt, koska puolisoni ei ole koskaan ennen arvostellut ulkonäköäni näin suorasukaisesti. Kysyin häneltä, että onko hän itse katsonut peiliin 😉 viime aikoina? Enhän minä ihan sokea ole, ja tiedän rupsahtaneeni pahasti, koska onhan tuota ikääkin jo, 60+., mutta näillä mennään 😂.
Voisko johtua myös ilman kuivuudesta yhdistettynä ikään? Olen ymmärtänyt että vanhemmiten ihon kyky sitoa kosteutta heikkenee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen sanottiin, että ihminen on "vanhoihin varsiin tehty" jos näytti nuorena selkeästi vanhemmalta. Siitä on se etu, että 5-kymppisenä näyttää yhä samalta kuin 2-kymppisenä.😁
Usein kaunottaret rupsahtavat äkkiä ja kärsivät kovia paineita, koska ulkonäkö on niin tärkeä.
Tavallisen näköinen samanikäinen porskuttaa iloisena menemään eikä tutkaile joka ryppyä. Hyväntuulisuus onkin paras nuorentaja!
Tsemppiä ap:lle ja kaikille!❤️Tuo, että kaunottaret rupsahtavat äkkiä ja kärsivät kovia paineita on usein totta. Kaunottariin on usein suhtauduttu jo lapsesta asti eri tavalla kuin tavallisen näköisiin tyttöihin ja aikuistuessa se eriarvoinen kohtelu vielä lisääntyy niin hyvässä kuin pahassakin.
Eikä oikeastaan mihinkään tilanteeseen tämä kaunotar ole voinut mennä, etteikö joku aina muistuta siitä, kuinka kaunis hän on. Tottakai se vaikuttaa siten, että hän luulee, ettei muulla ole edes arvoa kuin vain sillä, pysyykö hän kauniina, ja sitten kun kauneus rapistuu, hän tavallaan menettää enemmän kuin ns. taviksen näköinen, kun koko hänen arvonsa on mitattu muiden toimesta, joskus hänen omastakin toimestaan, sen ulkonäön perusteella.
Samoin, jos on koko ikänsä tottunut peiliin katsoessaan näkemään suht nätit tai jopa kauniit kasvot ja sitten ne valuviat tulevat aika nopeasti ja ilme ja koko kasvot muuttuvat surkean, väsyneen ja jopa negatiivisesti ajattelevan ihmisen hapannaaman näköiseksi, vaikkei hän sellainen luonteeltaan olisikaan, niin onhan sen kontrasti paljon isompi kauniista rupsahtaneeksi kuin tavallisen näköisestä rupsahtaneeksi.
Itse asiassa tosi moni ennen tavallisen näköinen nainen onkin keski-iän jälkeen kauniimpi kuin se entinen kaunotar, jos tämä entinen tavallisen näköinen on ikääntynyt armollisesti.
En nyt yhtään sisäistä tätä palstalla hoettua että kaunottaret rupsahtaisivat erityisen paljon. Mikä logiikka tuossa on? Sen tajuan että jos sekä tavis että kaunotar muuttuvat mummun näköiseksi niin ero voi näyttää kauniissa isommalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen sanottiin, että ihminen on "vanhoihin varsiin tehty" jos näytti nuorena selkeästi vanhemmalta. Siitä on se etu, että 5-kymppisenä näyttää yhä samalta kuin 2-kymppisenä.😁
Usein kaunottaret rupsahtavat äkkiä ja kärsivät kovia paineita, koska ulkonäkö on niin tärkeä.
Tavallisen näköinen samanikäinen porskuttaa iloisena menemään eikä tutkaile joka ryppyä. Hyväntuulisuus onkin paras nuorentaja!
Tsemppiä ap:lle ja kaikille!❤️Tuo, että kaunottaret rupsahtavat äkkiä ja kärsivät kovia paineita on usein totta. Kaunottariin on usein suhtauduttu jo lapsesta asti eri tavalla kuin tavallisen näköisiin tyttöihin ja aikuistuessa se eriarvoinen kohtelu vielä lisääntyy niin hyvässä kuin pahassakin.
Eikä oikeastaan mihinkään tilanteeseen tämä kaunotar ole voinut mennä, etteikö joku aina muistuta siitä, kuinka kaunis hän on. Tottakai se vaikuttaa siten, että hän luulee, ettei muulla ole edes arvoa kuin vain sillä, pysyykö hän kauniina, ja sitten kun kauneus rapistuu, hän tavallaan menettää enemmän kuin ns. taviksen näköinen, kun koko hänen arvonsa on mitattu muiden toimesta, joskus hänen omastakin toimestaan, sen ulkonäön perusteella.
Samoin, jos on koko ikänsä tottunut peiliin katsoessaan näkemään suht nätit tai jopa kauniit kasvot ja sitten ne valuviat tulevat aika nopeasti ja ilme ja koko kasvot muuttuvat surkean, väsyneen ja jopa negatiivisesti ajattelevan ihmisen hapannaaman näköiseksi, vaikkei hän sellainen luonteeltaan olisikaan, niin onhan sen kontrasti paljon isompi kauniista rupsahtaneeksi kuin tavallisen näköisestä rupsahtaneeksi.
Itse asiassa tosi moni ennen tavallisen näköinen nainen onkin keski-iän jälkeen kauniimpi kuin se entinen kaunotar, jos tämä entinen tavallisen näköinen on ikääntynyt armollisesti.
En nyt yhtään sisäistä tätä palstalla hoettua että kaunottaret rupsahtaisivat erityisen paljon. Mikä logiikka tuossa on? Sen tajuan että jos sekä tavis että kaunotar muuttuvat mummun näköiseksi niin ero voi näyttää kauniissa isommalta.
Niinpä, sanoit saman asian kuin tuokin kirjoittaja, jota lainasit, eli hän kirjoitti, että kontrasti on paljon isompi, kun muuttuu kauniista rupsahtaneeksi kuin silloin kun muuttuu tavallisen näköisestä rupsahtaneeksi. Ja sinä vastaavasti kirjoitit: "Sen tajuan että jos sekä tavis että kaunotar muuttuvat mummun näköiseksi niin ero voi näyttää kauniissa isommalta." Siis samaa tarkoititte, niin mitenhän et yhtään sitä sisäistänyt kuitenkaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tohtori Livingstone kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullista lukea tätä ketjua :(
Ihan liikaa kannate huolta rypyistä. Ne ovat ihan normaaleja ja ikääntyminen tulee eri ihmisille eri aikaan.
Auringonvalo aiheuttaa suurimman osan rypyistä, normaali ikääntyminen loput. Toki tupakointi, alko ja huono ruokakin vaikuttaa. Mutta vaikka ihminen tekisi mitä, niin rypyt tulevat ja kuuluvat asiaan ja ovat normaaleita.
Mutta ennen kaikkea miettikää sitä, että olisitte itsenne kanssa sinut ja hymyilisitte, sillä on suurin merkitys ulkonäköön.
Elämässä on niin paljon ihania asioita, että peiliin tuijottelu ryppyjen takia on kyllä turhinta, mitä ihminen voi tehdä.
Kyllä, todella surullista. Itsellänikin on ollut viime kuukausina jonkin näköistä ikäkriisiä, kun huomaan pientä rupsahtamista tapahtuneen. Olen 44, ja kasvot muuttuvat, näin se vain on.
Olen miettinyt paljon, miksi se tuntuu niin hankalalta. Ehkä valaisevin oivallus minulle on ollut se, että olen nuoresta asti ja näihin päiviin asti ollut melko kaunis, mutta siitä ei ole ollut minulle mitään hyötyä. Melkeinpä päinvastoin. Olen saanut paljon ei-toivottua huomiota, olen saanut todistella osaamistani, ihmiset ovat olleet minusta kiinnostuneita vain ulkonäköni vuoksi. Miksi ihmeessä haikailen tuollaisen asian perään, joka ei ole tuonut elämääni mitään hyvää? Siinäpä miettimistä, ja sen pohtiminen on auttanut hyväksymään nykyistä tilannetta ja jopa tykkäämään omasta uudesta ulkomuodosta. Loppuelämäni aion käyttää muiden miellyttämisen sijasta itseni kehittämiseen ja minua kiinnostavien asioiden opiskeluun ja opettamiseen.
"Olen saanut paljon ei-toivottua huomiota, olen saanut todistella osaamistani, ihmiset ovat olleet minusta kiinnostuneita vain ulkonäköni vuoksi."
Miksi tämä on automaattisesti negatiivinen asia? me kaikki janoamme positiivisia kommentteja, huomiota ja validointia. Olisit voinut hyödyntää kauneuttasi (varsinkin nuorempana) saadaksesi asioita: ihan sama onko kyseessä raha, asunto taikka työpaikka. Nauti. Itseäni on aina masentanut se että olen aika alhaisessa asemassa hierarkiassa ulkonäköni suhteen.
Jo se että saa validointia seksin muodossa ihan milloin haluaa on etuoikeus. Fyysinen kauneus on myös pääomaa, eikä siinä ole mitään vikaa.
En tiedä muista, joku voi toki osata käyttää kauneuttaan hyödyksi, mutta itselleni nämä ovat olleet negatiivisia asioita. Kouluttauduin miesvaltaiselle alalle, ja ulkonäöstäni on ollut paljon haittaa. Miehet ja minua vaatimattomamman näköiset naiset on otettu alalla paljon vakavammin, vaikka osaamisessa ei ole ollut eroa ainakaan minun tappiokseni.
Rahaa en ole ulkonäöllä koskaan saanut. En tiedä miten se olisi ollut edes mahdollista. Naimalla joku rikas, ulkonäkökeskeinen mies? Näkisin, että sellaisen tavoittelu vie enemmän kuin tuo. Raha ei kuitenkaan merkitse niin paljoa että sen vuoksi kannattaisi uhrata ja jättää kokematta rakkauteen perustuva ihmissuhde.
Seksiä olisin ehkä voinut saada joltain naapuriräkälän kantiksista milloin haluan, mutta en kaipaa seksiä ilman tunnetta, se ei anna minulle mitään.
Lisäksi kaikki se huomio, mitä kaunis ihminen saa, ei ole välttämättä läheskään aina positiivista. Vaikkapa miehet saattavat käyttäytyä yllättävän aggressiivisesti ja häpäisevästi kaunista naista kohtaan, jos kokevat että tämä ei ota heitä huomioon tarpeeksi (näin olen tulkinnut). Myös seksuaalinen ahdistelu on ollut arkipäivää, ja olen maksanut siitä hintaa kovettamalla itseäni mikä on johtanut vaikeuksiin ihmissuhteissa.
Elämäni on helpompaa nykyään, kun minuun ei kiinnitetä niin paljoa huomiota eivätkä miehet ole kiinnostuneita käyttämään minua hyväkseen. Vaikka nykyään saamani huomio on huomattavasti harvinaisempaa, se on positiivisempaa, aidompaa ja vilpittömämpää. Minun kannaltani tämä tilanne on totta kai parempi. Siksi ihmetyttää, miksi rupsahtaminen tuntuu toisinaan kuitenkin niin vaikealta asialta käsitellä.
Aivan kuin minun kirjoitukseni!
En tiedä, olisiko tässä kuitenkin kysymys siitä, että vaikka on ihan järjellä ja tarkkaan tiedostanut, että ei sitä kauneutta oikeasti voi hyödyntää = hinta on takuulla isompi kuin palkkio, se on kuitenkin ollut vähän semmoinen viimeinen kortti hihassa, vähän kuin rahaa pankissa. Että jos tulisi tiukka paikka, niin sitten ehkä-epämääräinen ajatus.
Ja sitten tietysti siitä, että onhan kauneus ollut osa identiteettiä, iso osa. Se on se, mistä sinut tunnetaan ja muistetaan. Kenestä olisi helppoa luopua jostain isosta osaa itsestään, vaikka se ei olisikaan paras osa itseä.
Ynnä tietysti: onhan se ihan kiva tulla huomatuksi ensimmäisenä baaritiskillä ja saada vähän extraa silloin tällöin. Pakkohan se on rehellisyyden nimissä myöntää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tohtori Livingstone kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullista lukea tätä ketjua :(
Ihan liikaa kannate huolta rypyistä. Ne ovat ihan normaaleja ja ikääntyminen tulee eri ihmisille eri aikaan.
Auringonvalo aiheuttaa suurimman osan rypyistä, normaali ikääntyminen loput. Toki tupakointi, alko ja huono ruokakin vaikuttaa. Mutta vaikka ihminen tekisi mitä, niin rypyt tulevat ja kuuluvat asiaan ja ovat normaaleita.
Mutta ennen kaikkea miettikää sitä, että olisitte itsenne kanssa sinut ja hymyilisitte, sillä on suurin merkitys ulkonäköön.
Elämässä on niin paljon ihania asioita, että peiliin tuijottelu ryppyjen takia on kyllä turhinta, mitä ihminen voi tehdä.
Kyllä, todella surullista. Itsellänikin on ollut viime kuukausina jonkin näköistä ikäkriisiä, kun huomaan pientä rupsahtamista tapahtuneen. Olen 44, ja kasvot muuttuvat, näin se vain on.
Olen miettinyt paljon, miksi se tuntuu niin hankalalta. Ehkä valaisevin oivallus minulle on ollut se, että olen nuoresta asti ja näihin päiviin asti ollut melko kaunis, mutta siitä ei ole ollut minulle mitään hyötyä. Melkeinpä päinvastoin. Olen saanut paljon ei-toivottua huomiota, olen saanut todistella osaamistani, ihmiset ovat olleet minusta kiinnostuneita vain ulkonäköni vuoksi. Miksi ihmeessä haikailen tuollaisen asian perään, joka ei ole tuonut elämääni mitään hyvää? Siinäpä miettimistä, ja sen pohtiminen on auttanut hyväksymään nykyistä tilannetta ja jopa tykkäämään omasta uudesta ulkomuodosta. Loppuelämäni aion käyttää muiden miellyttämisen sijasta itseni kehittämiseen ja minua kiinnostavien asioiden opiskeluun ja opettamiseen.
"Olen saanut paljon ei-toivottua huomiota, olen saanut todistella osaamistani, ihmiset ovat olleet minusta kiinnostuneita vain ulkonäköni vuoksi."
Miksi tämä on automaattisesti negatiivinen asia? me kaikki janoamme positiivisia kommentteja, huomiota ja validointia. Olisit voinut hyödyntää kauneuttasi (varsinkin nuorempana) saadaksesi asioita: ihan sama onko kyseessä raha, asunto taikka työpaikka. Nauti. Itseäni on aina masentanut se että olen aika alhaisessa asemassa hierarkiassa ulkonäköni suhteen.
Jo se että saa validointia seksin muodossa ihan milloin haluaa on etuoikeus. Fyysinen kauneus on myös pääomaa, eikä siinä ole mitään vikaa.
En tiedä muista, joku voi toki osata käyttää kauneuttaan hyödyksi, mutta itselleni nämä ovat olleet negatiivisia asioita. Kouluttauduin miesvaltaiselle alalle, ja ulkonäöstäni on ollut paljon haittaa. Miehet ja minua vaatimattomamman näköiset naiset on otettu alalla paljon vakavammin, vaikka osaamisessa ei ole ollut eroa ainakaan minun tappiokseni.
Rahaa en ole ulkonäöllä koskaan saanut. En tiedä miten se olisi ollut edes mahdollista. Naimalla joku rikas, ulkonäkökeskeinen mies? Näkisin, että sellaisen tavoittelu vie enemmän kuin tuo. Raha ei kuitenkaan merkitse niin paljoa että sen vuoksi kannattaisi uhrata ja jättää kokematta rakkauteen perustuva ihmissuhde.
Seksiä olisin ehkä voinut saada joltain naapuriräkälän kantiksista milloin haluan, mutta en kaipaa seksiä ilman tunnetta, se ei anna minulle mitään.
Lisäksi kaikki se huomio, mitä kaunis ihminen saa, ei ole välttämättä läheskään aina positiivista. Vaikkapa miehet saattavat käyttäytyä yllättävän aggressiivisesti ja häpäisevästi kaunista naista kohtaan, jos kokevat että tämä ei ota heitä huomioon tarpeeksi (näin olen tulkinnut). Myös seksuaalinen ahdistelu on ollut arkipäivää, ja olen maksanut siitä hintaa kovettamalla itseäni mikä on johtanut vaikeuksiin ihmissuhteissa.
Elämäni on helpompaa nykyään, kun minuun ei kiinnitetä niin paljoa huomiota eivätkä miehet ole kiinnostuneita käyttämään minua hyväkseen. Vaikka nykyään saamani huomio on huomattavasti harvinaisempaa, se on positiivisempaa, aidompaa ja vilpittömämpää. Minun kannaltani tämä tilanne on totta kai parempi. Siksi ihmetyttää, miksi rupsahtaminen tuntuu toisinaan kuitenkin niin vaikealta asialta käsitellä.
Aivan kuin minun kirjoitukseni!
En tiedä, olisiko tässä kuitenkin kysymys siitä, että vaikka on ihan järjellä ja tarkkaan tiedostanut, että ei sitä kauneutta oikeasti voi hyödyntää = hinta on takuulla isompi kuin palkkio, se on kuitenkin ollut vähän semmoinen viimeinen kortti hihassa, vähän kuin rahaa pankissa. Että jos tulisi tiukka paikka, niin sitten ehkä-epämääräinen ajatus.
Ja sitten tietysti siitä, että onhan kauneus ollut osa identiteettiä, iso osa. Se on se, mistä sinut tunnetaan ja muistetaan. Kenestä olisi helppoa luopua jostain isosta osaa itsestään, vaikka se ei olisikaan paras osa itseä.
Ynnä tietysti: onhan se ihan kiva tulla huomatuksi ensimmäisenä baaritiskillä ja saada vähän extraa silloin tällöin. Pakkohan se on rehellisyyden nimissä myöntää.
Minä taas en ole nauttinut yhtään siitä, että minut huomataan kauneuteni vuoksi, sillä se on kuitenkin vain pintaa, joka, kuten hyvin jo tiedätte, rapistuu aikanaan ja kauniin naisen rapistuminen herättää taas lisää huomiota. On paljon mukavampaa, jos minut huomataan tai muistetaan luonteeni vuoksi.
Olette varmaan joskus kuulleet jonkun huokailleen, kuinka joku on kaunis, mutta myös, kuinka joku on nykyään niin vanhan näköinen tai huonon näköinen, ja mitähän hälle on tapahtunut ja minkälaista elämää viettää, kun on niin surkean näköinen. Niin, ne entiset kaunottaret saavat talläista puhetta aikaan paljon enemmän kuin entiset tavikset.
Toki joskus koin mukavia fiiliksiä nuorempana, jos joku vislasi perään tai kehui, mutta kuitenkin silloin koin vielä enemmän epämukavuutta. Jotkut tyypit jopa seurasivat minua kuin jotain julkkista - se oli lähinnä pelottavaa ja ahdistavaakin, vaikka varmasti moni kaunotar tuollaisesta voisi nauttiakin. Introvertti olen, seköhän selittäisi suhtautumiseni ihailijoihin ja ihailuihin. No ehkä osin, mutta varmaan on paljon muitakin entisiä kauniita naisia, jotka eivät ole nauttineet saamastaan huomioista pinnallisen asian vuoksi.
Maailmassa on myös paljon kauniita naisia, jotka myös vanhenevat kauniisti ilman apuja, mutta se on harvinaisempaa.
Ja juu, on minullekin ollut vaikea hyväksyä maan vetovoiman vaikutus kasvoihini, vaikka arvostankin enemmän luonnetta kuin ulkonäköä. Se, että näyttää väsyneeltä ja ei näytä tutulta itseltään, tuntuu oudolta, mutta tähän tottuu ajan kanssa. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja lisään vielä edelliseen, että olen myös joutunut kokemaan kateellisten naisten panettelua ihan turhaan ja jopa miesten vihamielisyyttä, vaikka he eivä ole minua tunteneet. Minua on myös usein haukuttu ylpeäksi, vaikken ole yhtään ylpeä. T. Se introvertti.
Vierailija kirjoitti:
Ja lisään vielä edelliseen, että olen myös joutunut kokemaan kateellisten naisten panettelua ihan turhaan ja jopa miesten vihamielisyyttä, vaikka he eivä ole minua tunteneet. Minua on myös usein haukuttu ylpeäksi, vaikken ole yhtään ylpeä. T. Se introvertti.
Tämä on totta! Esimerkkinä töistä sellainen aika nätti nainen ja vähemmän nätti. Molemmat ovat aika hiljaisia ja selkeästi introverttejä porukassa. Silti nätimpää haukutaan ylpeäksi ym. eikä hänestä tunnuta niin pidettävän mutta rumempaa pidetään tosi symppiksenä vaikka yrittää vielä vähemmän tulla porukkaan ja jutella mitä tuo nätimpi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja lisään vielä edelliseen, että olen myös joutunut kokemaan kateellisten naisten panettelua ihan turhaan ja jopa miesten vihamielisyyttä, vaikka he eivä ole minua tunteneet. Minua on myös usein haukuttu ylpeäksi, vaikken ole yhtään ylpeä. T. Se introvertti.
Tämä on totta! Esimerkkinä töistä sellainen aika nätti nainen ja vähemmän nätti. Molemmat ovat aika hiljaisia ja selkeästi introverttejä porukassa. Silti nätimpää haukutaan ylpeäksi ym. eikä hänestä tunnuta niin pidettävän mutta rumempaa pidetään tosi symppiksenä vaikka yrittää vielä vähemmän tulla porukkaan ja jutella mitä tuo nätimpi.
Näin se menee. Joskus tuntuu, ettei mikään hyvä, avulias ja ystävällinen käytös riitä, etteikö kuitenkin joku moittisi ylpeäksi, mutta ehkä se on luonnollista, että jos jollain on sellaista hyvää (esim. kauneus, varallisuus, ammatti tms.), mitä ei itsellä ole, niin tämä ns. "huonompi" haluaa löytää vastapainoksi siitä kauniista tms. vaikka väkisin jotain huonompaa, jotta voisi kokea itse olevansa vähintäänkin yhtä hyvä tai jopa parempi kuin se kaunis, rikas, tai muuten menestynyt.
Se on aika järkyttävää miten tuossa 40+ iässä muuttuu ns. näkymättömäksi. Vaikka ei olisi edes ryppyinen, niin jotain on tapahtunut. Ja se jokin ei ole mairittelevaa. Täytän kohta 50 ja voin todeta seuraavaa. Kasvot valahtavat ja näyttää aina tympeältä vaikka olisi hyvällä tuulella ja omasta mielestään neutraali ilme. Tämä korostuu jos on nuorena ollut kapeat tai alaspäin kaartuvat huulet. Iho muuttuu sameaksi. Kasvot muuttuvat jotenkin miehekkäämmiksi, vaikea kuvailla. Jos aiemmin on pitänyt neutraalista tyylistä nu alkaa helposti näyttää miesmäiseltä, ainakin minä. Kasvojen karvat vahvistuvat, ällöttävää. Samanaikaisesti hiusraja nousee vaikka tukka on paksu. Alat vartaloltasi muistuttaa iäkkään äitisi vartaloa jos kauempaa katsoo. Vaatteet päällä saattaa näyttää tietyissä vaatteissa ihan kohtuulliselta mutta alastomana totuus paljastuu. Vaikka olusit kilpaurheilija tai treenaisit 20 tuntia viikossa, niin et näytä enää samalta kuin vielä 35 vuotiaana saatoit näyttää jos treenasit. Selluliittia, yms mahdoton estää.
Tuttu juttu!
Tietystä syystä - en nyt erittele mistä - sain aivan hirveät nestekertymät silmien alle. Okein nakkimakkaran kokoiset pussit. Se kesti aikansa ja nestetuvotus hävisi. Mutta nyt on silmien alla tyhjät, rypistyneet nahkapussit. Tämä kaikki siis tapahtui prissa viikossa. Arrrgh! Ei taida mikään enää auttaa. Ikä himpan yli 50.
Kylmä ilma! Kosteuta iho geelillä (esim. Xyliderm). Tämä on tärkeä, koska pelkkä rasva ei auta! Päälle sitten kevyesti perusvoidetta (esim. Aqualan-L), ja SIDO KOSTEUS iholle lopuksi öljyllä (vaikka manteli). Joka aamu ja ilta nyt kuivilla keleillä ja tarvittaessa päivällä myös. Todellakin toimii. Ja juo enemmän VETTÄ.
Alue: Aihe vapaa
Ei ole tästä kyse mutta on ihan okei että ette tajua.