Uusi mies vänkää ihan ihmeellisistä, itsestäänselvistä asioista eikä myönnä olleensa väärässä
Asioista, millä ei ole oikeastaan mitään väliä. Esimerkiksi nyt viimeksi mainitsi, että hänen vaarilleen laitetaan hammasprotesti. Kysyin että siis hammasproteesiko? Ei, kun hammasprotesti. Sanoin, että se sana on kyllä proteesi. Vänkäsi että ei ole kun protesti. Näytin hänelle googlesta mitä kumpikin sana tarkoittaa. Jatkoi inttämistä, että nettiin voi kuka vaan kirjoittaa mitä vaan ja lapin murteella se sanotaan protesti. No, minä luovutin tässä vaiheessa.
Toinen esimerkki oli kun sanoi, että hänen serkullaan todettiin anofreesia. Kysyin mikä se on. "No se sairaus missä pitää itteään lihavana vaikkei ole"
-Ai siis anoreksia
-Siis se anofreesia
Naurahdin että se kuulostaa joltain uudelta kukkalajikkeelta. Mies suuttui ja alkoi mykkäkouluun.
Miksi vängätä tällaisista asioista ja aiheuttaa pahimmillaan päiviä kestävän mykkäkoulun, kun voisi ihan hyvin myöntää olleensa väärässä?
Kommentit (103)
Vierailija kirjoitti:
Tällaisiin ihmisiin väkisinkin törmää joskus. Onko näillä ihan hirveän huono itsetunto, vai mistä moinen käytös oikein on peräisin?
On. He kokevat olevansa hyviä ja arvokkaita ainoastaan ollessaan - tai yrittäessään olla - toisten yläpuolella. Näitä ihmisiä pidetään toisinaan virheellisesti hyväitsetuntoisina mutta miten itsetunto voi olla hyvä, jos sitä joutuu koko ajan paikkaamaan ja pitämään kasassa muiden alistamisella? Tällainen ihminen on oikeasti hauras, sisältä tyhjä, jolla ei ole mitään omaa. Hänen koko "identiteettinsä" perustuu epätoivoiselle pätemiselle, jotta kukaan ei huomaisi, kuinka tyhjä hän on. Nykyään ihmisten tietoisuus on onneksi sen verran laajentunut, että yhä harvempi lankeaa heidän teatteriinsa ja alkaa pitää itseään sen seurauksena tyhmänä ja kelvottomana.
Tällaisiin ihmisiin väkisinkin törmää joskus. Onko näillä ihan hirveän huono itsetunto, vai mistä moinen käytös oikein on peräisin?