Lue keskustelun säännöt.
Mikä teitä vaivaa, tuoreet vanhemmat?? Miksi ette korvaa lapsenne hajottamia tavaroita?
10.01.2021 |
Järkytys. Meillä on 1,5v ikäinen lapsi, jonka kanssa käy erilaisia samanikäisinä lapsia leikkimässä. Joka ikinen (nyt jo kolme) on hajottanut kodissamme jotain, ja järjestäen kukaan vanhemmista ei ole tehnyt elettäkään korvatakseen vahingot. Ei tapahtumahetkellä, eikä palannut asiaan mitenkään.
Ensin hajosi (repesi) koristetyyny, jonka lapsi oli repinyt tai se oli repeytynyt käyttökelvottomaksi kun lapsi oli kiivennyt meidän sänkyyn (!) sen päältä. Vanhemmat eivät hankkineet vastaavaa eivätkä laittaneet rahaa tilille.
Sitten hajotettiin antiikkilasi, joka on tosin arvokkaampi kuin Iittalan lasi, jotka nekin maksavat 20-40e kpl, eli kalliita ovat. Vanhempi oli antanut sen lapselleen, hajosi ja ei tehnyt elettäkään että hankkii uuden vastaavan jostain, tai kun tälläistä on varmaan vaikea löytää, niin laittaa rahaa 10-30e tilille tai tuo jotain korvaukseksi.
Sitten hajosi pöytälamppu, lapsi repi sen kappaleiksi, niin että sähköjohdot irtosi. Vanhempi naureskeli että ohhoh tämä hajosi, voi voi. Ei elettäkään että hän tai he korvaavat lapsensa hajottaman sisustusesineen.
Kaikissa tapauksissa olen odottanut että vanhemmat toimisivat kuten jokainen normaalilla järjellä tai alkeellisilla käytöstavoilla varustettu ihminen toimii: anteeksi, että meidän Ava hajotti teidän lampun! Mistä se on, hankimme viipymättä uuden vastaavan kun sitä ei saa näköjään enää korjattua. Jos ei saa niin raha tilille, mobile pay on kaikille. Ja sitten hankkimaan, vastasi henkilö mitä tahansa. Kuuluu käytöstapoihin korvata aiheuttamansa vahinko!!! Oli se vahingossa tai tahallisesti rikottu!
Minulle on opetettu, ettå minkä hajotan, sen myös korvaan.
Missään näissä tapauksissa vika ei ole yhdenkään lapsen, vaan kaikissa vanhemman.
Emme ole todellakaan liian tarkkoja, ja kotimme on erittäin lapsiystävällinen. Kaikki nuo em asiat on isolla vaivalla hankittu kotiimme, ne ovat kaikki meille arvokkaita esineita ja tarpeellisia tavaroita vaikka eivät olisi kalliitakaan.
Tavaroiden hajottamisen lisäksi jokainen näistä jätti jälkeensä kamalan sotkun. Kahvipöytä aivan sekaisin samoin lasten lelut. Tässä on myös iso ero, minua opetettiin lapsena, ja itse opetan omia lapsiamme, että aina leikit kerätään ja lelut siivotaan, erityisesti kaverin luota kun lähdetään.
Olen järkyttynyt 😒 Onko minun ja meidän käsitys aivan utopiaa alkeellisinta käytöstavoista?
Ymmärrän, että lasten kanssa vahinkoja sattuu. Jos oma lapsemme hajoittaisi jotain, hankkisin viipymättä hyvityksen tai laittaisin rahan tilille tai antaisin kirjekuoressa.
Kommentit (187)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erään pikkukaverin synttäreillä joku pikkuvieraista onnistui kiukuspäissään heittämään pari pikkuautoa sellaisella voimalla lasivitriiniin, mistä tipahti hyllyllinen emännän rakkaita muumimukeja palasiksi autojen läpäistyä lasioven.
Kaikki vieraana olleiden lasten vanhemmista leikkivät sokeaa ja muutamalla tuli varmuudeksi kovaa kiire kotiin.
Kukaan ei tunnustanut saati pahoitellut.
Sitäpaitsi: miksi laittaa särkyvää lasivitriiniin joka sijaitsee vieläpä olohuoneessa, missä kutsut pidetään. Ihan oma harkitsematon vika.
Sitäpaitsi eikös se ole hieman typerää kerätä nyt jotain muumimukeja. . .
Muumimukit ovat muuten kyllä aika kestäviä pääsääntöisesti. Omassa käytössä havaittu tämä. Ja olemme ihan itse rikkoneet omia astioita vahingossa.
Mutta kyllä, pitäisi korvata, jos rikkoo toisen omistaman tavaran.
Tuossahan tuli aika paljon vahinkoa, koska kaapinovi ja hylly särkyivät. Ja kuten on lehdissä moneen kertaan toitotettu, muumimukeissa voi olla myös tosi arvokkaita yksilöitä. Tuon hävityksen kai korvaa kotivakuutus?
Mikään vakuutus ei toki korvaa sitä iloa, mikä on saatu tavoitteellisesti vuosien ajan kerätystä kokoelmasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole ihme, jos kakarat hajottavat muiden kodeissa tavaroita, jos kotonakin on tällainen meininki: Sukulaisperheessä kylässä käydessä perheen omat lapset heittelivät tavaroita pitkin asuntoa ja kaatoivat mm. television. Omat pienet lapseni katselivat silnmät pyöreinä sitä menoa, kun heidät on opetettu siihen, että tavaroita ei hajoteta, ei omia eikä toisten.
Meillä ei mitään leikkitreffejä olla pidetty päiväkoti-ikäisten kanssa. Minulla on omissa lapsissa ihan tarpeeksi hommaa, en halua alkaa vielä muidenkin lapsia vahtimaan lisäksi.
Vierailija kirjoitti:
Juu tuttua on! Meillä käy lapsemme kaveri, jonka äiti antaa ”roikkua” pitkissä verhoissamme. Menee verhon alle, repii, roikkuu, kävelee verho päässään, ja äiti tuijottaa vieressä.
Nostanko verhot ylös kun Pirkka Pekka tulee seuraavan kerran leikkimään?
sanonko heti, että ottaisitteko lapsenne pois roikkumasta meidän verhoista kiitos?
Vai sanonko lapselle että Ei, Pirkka meillä ei saa roikkua verhoissa, ne repeävät kannattimeltaan ja menevät likaiseksi kun roikut niissä?
On tämä jumalauta järkyttävää miten perusasiat on hukassa ihmisillä. Tsemppiä ap!
Ottaisin muksua pikku kätösestä, katsoisin tiukasti silmiin ja sanoisin, että älä koske MUN verhoihin.
Jos maminsakin tästä säikähtäisi, niin eikös se olisi siunaus vain?
Vierailija kirjoitti:
Kristallikissa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, itse voisit tehdä kodistasi lapsiystävällisemmän jos kutsut lapsia kylään. Ei tulis mieleenkään laskuttaa rikkoontuneista jutuista vanhempia, jos itse olen jättänyt särkyvää esille. Noihan on myöskin niin pieniä summia, joten mitä väliä?
Päivän vitsi. Huh huh. Oli koti tavallinen Ikea-koti, suomalainen design-koti tai antiikkia niin kaikenlaisissa kodeissa korvaan jälkemme, ja sinunkin kuuluisi. Kaikkien kuuluisi.
Mitä väliä? No sitä väliä, että kyse ei todellakaan ole rahasta, vaan periaatteesta, kasvatuksesta. Lapsi oppii vanhempien esimerkistä. Kun rikot, niin hajotat. Pieni muutaman euronkin esine voi olla omistajalleen arvokas (tunnearvo, vaikea hankkia yms)
Me haluamme kasvattaa huomioivan ja vastuullisen lapsen, myöhemmin aikuisen. Että sitä väliä.
Toivon todella, että kommenttisi ja ajatusmaailmasi on provo.
AP
Sinulla on vähän vammainen ja vinksahtanut periaate. Jos kyse on lapsista, ei vaadita mitään korvailuja vaan menet peilin eteen vessaan kysymään, että kuka olikaan niin tyhmä, että jätti rikkoutuvaa tavaraa esille, kun pieniä tulee käymään? Ja että kuka on näin tyhmä, että ei osaa adaptoitua uuteen elämänvaiheeseen? Lopeta tuo muiden vihaaminen jarupea pistämään tavarat turvaan lapsilta.
Ap:lle on tärkeämpää esitellä kotiaan, joka on täynnä kirpparilta löydettyä "antiikkia", joka lahoo käsiin, kuin oikeesti olla ystävä muille.
Ja mikähän ystävä se semmoinen on, joka antaa kersansa hajottaa ystävän kotia ja tälle tärkeitä ja rakkaita tavaroita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu tuttua on! Meillä käy lapsemme kaveri, jonka äiti antaa ”roikkua” pitkissä verhoissamme. Menee verhon alle, repii, roikkuu, kävelee verho päässään, ja äiti tuijottaa vieressä.
Nostanko verhot ylös kun Pirkka Pekka tulee seuraavan kerran leikkimään?
sanonko heti, että ottaisitteko lapsenne pois roikkumasta meidän verhoista kiitos?
Vai sanonko lapselle että Ei, Pirkka meillä ei saa roikkua verhoissa, ne repeävät kannattimeltaan ja menevät likaiseksi kun roikut niissä?
On tämä jumalauta järkyttävää miten perusasiat on hukassa ihmisillä. Tsemppiä ap!
Ottaisin muksua pikku kätösestä, katsoisin tiukasti silmiin ja sanoisin, että älä koske MUN verhoihin.
Jos maminsakin tästä säikähtäisi, niin eikös se olisi siunaus vain?
Minä en tuota kauaa katselisi. Sanoisin sekä vanhemmalle että lapselle, että nyt jumalauta näpit irti niistä verhoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi annoit ottaa sen antiikkilasin? Jos lapsia tulossa kylään, niin luulisi olevan laittanut jotkut muut lasit esille.
Mutta kotvaamisesta samaa mieltä kyllä, mutta se suu pitäisi uskaltaa avata siinä vaiheessa eikä jäädä märehtimään. Toisaalta onko teillä kohta enää ystäviä, jos joskun astian pyydät korvaamaan tai vahingon, joka johtuu siitä, ettet ole korjannut herkkiä tavaroita pois lasten ulottuvilta. Sen lampun vielä ymmärrän, jos annetaan tahallaan rikkoa. Joku vanhempi voi luulla sun antiikkityynyä parin euron kirpparilöydöksi eikö tiedä, että se on noin tärkeä sinulle.
Niinkö vanhemmat luulee, että kylään mennään mellastamaan kuin huvipuistoon? Ja arvoidaan ystävän tavaroiden arvoa sillä omalla asteikolla?
Sulattaisitko omassa kodissasi, jos "ystävän" lapsi hajottaisi sinulle tärkeän esineen, mutta "ystävä" kohottaisi hartijoitaan ja kuittaisi, että onneksi ei ollut arvokas.
Näitä on aina jotka haluavat maksattaa rikkoutuneita esineitään muilla ja laittavat lasten ulottuville valmiiksi hajallista tavaraa. Ainoastaan paperinen tai muuten materiaaliltaan hauras lamppu voi hajota korjauskelvottomaksi, ja sellaisia ei tosiaan jätetä puolitoistavuotiaiden lasten ulottuville ollenkaan. Ehjää tyynyä ei lapsi saa mitenkään rikki, tyynyt on tarkoitettu käyttöön ja niiden voi olettaa käyttöä myös kestävän. Viinilasi lapsella on jo ihan naurettava väite.
Minun äitini teki tällaista myös. Tavoitteena hänellä tosin ei ollut rahallinen hyötyminen vaan minun eristämiseni, kun oli saatu "syy" isän puoleisten sukulaisteni ja ystävieni vierailujen estämiseen, sekä pelko oman päihteiden piilokäytön paljastumisesta. Hän rikkoi tavaroita itse vieraiden lähdettyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näitä on aina jotka haluavat maksattaa rikkoutuneita esineitään muilla ja laittavat lasten ulottuville valmiiksi hajallista tavaraa. Ainoastaan paperinen tai muuten materiaaliltaan hauras lamppu voi hajota korjauskelvottomaksi, ja sellaisia ei tosiaan jätetä puolitoistavuotiaiden lasten ulottuville ollenkaan. Ehjää tyynyä ei lapsi saa mitenkään rikki, tyynyt on tarkoitettu käyttöön ja niiden voi olettaa käyttöä myös kestävän. Viinilasi lapsella on jo ihan naurettava väite.
Minun äitini teki tällaista myös. Tavoitteena hänellä tosin ei ollut rahallinen hyötyminen vaan minun eristämiseni, kun oli saatu "syy" isän puoleisten sukulaisteni ja ystävieni vierailujen estämiseen, sekä pelko oman päihteiden piilokäytön paljastumisesta. Hän rikkoi tavaroita itse vieraiden lähdettyä.
Melkoinen salaliittoteoria sulla😁
Ei pidä paikkaansa, sori
Vierailija kirjoitti:
Näitä on aina jotka haluavat maksattaa rikkoutuneita esineitään muilla ja laittavat lasten ulottuville valmiiksi hajallista tavaraa. Ainoastaan paperinen tai muuten materiaaliltaan hauras lamppu voi hajota korjauskelvottomaksi, ja sellaisia ei tosiaan jätetä puolitoistavuotiaiden lasten ulottuville ollenkaan. Ehjää tyynyä ei lapsi saa mitenkään rikki, tyynyt on tarkoitettu käyttöön ja niiden voi olettaa käyttöä myös kestävän. Viinilasi lapsella on jo ihan naurettava väite.
Minun äitini teki tällaista myös. Tavoitteena hänellä tosin ei ollut rahallinen hyötyminen vaan minun eristämiseni, kun oli saatu "syy" isän puoleisten sukulaisteni ja ystävieni vierailujen estämiseen, sekä pelko oman päihteiden piilokäytön paljastumisesta. Hän rikkoi tavaroita itse vieraiden lähdettyä.
Meillä olisi pitänyt tyhjentää kaikki kaapitkin johonkin varastoon, kun kyläilevät riiviöt ottivat tavaroita myös sieltä. Kyllä lapsille pitää pienestä pitäen opettaa käytöstavat. Kun omat lapseni olivat pieniä, mummolassa oli koriste-esineitä tasoilla. Lapsille opetettiin, että mummon kauniita tavaroita saa katsella, mutta niihin ei saa koskea. Ei ollut mitään ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on vain elämää ap, vasta sitten pyytäisin maksamaan jos tv, sohva tai muu kalliimpi menisi tohinassa rikki.
Vierailija kirjoitti:
Erään pikkukaverin synttäreillä joku pikkuvieraista onnistui kiukuspäissään heittämään pari pikkuautoa sellaisella voimalla lasivitriiniin, mistä tipahti hyllyllinen emännän rakkaita muumimukeja palasiksi autojen läpäistyä lasioven.
Kaikki vieraana olleiden lasten vanhemmista leikkivät sokeaa ja muutamalla tuli varmuudeksi kovaa kiire kotiin.
Kukaan ei tunnustanut saati pahoitellut.
Sitäpaitsi: miksi laittaa särkyvää lasivitriiniin joka sijaitsee vieläpä olohuoneessa, missä kutsut pidetään. Ihan oma harkitsematon vika.
Sitäpaitsi eikös se ole hieman typerää kerätä nyt jotain muumimukeja. . .
Vitriini on yleensä sitä varten, että siellä pidetään särkyvää. Ja missä sen pitäisi olla jos ei olohuoneessa!?
Korvausvelvollisuus ei myöskään riipu siitä, pitääkö rikkojan vanhempi rikottujen tavaroiden keräilyä typeränä vai ei.
Taidatpa olla juuri se vanhempi, jonka mukula rikkoi ne mukit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kumma juttu. Kun mä olin pieni ja oltiin kylässä, meillä lapsilla oli samat säännöt kuin aikuisillakin. Käyttäydy hyvin, tervehdi, istu aloillasi. Jos paikalla on lapsia voitte leikkiä yhdessä huoneessa, mutta ei riehuta eikä rikota paikkoja. Jos lapsi hajotti jotain, vanhemmat häpesivät ja nuhtelivat.
Pöydässä ollaan hiljaa ja syödään siististi, sanotaan kiitos ja ei kiitos jos ei maistu. Minnekään ei juosta ennenkuin ollaan valmiita, sitten kysytään saanko mennä. Jne.
Ihan pilalle tällä tavoin taidettiin mennä me 70-luvun lapset.
Ja vieläpä oman lapsenikin kasvatin tähän tapaan.
Pyydä.
Osa ei ymmärrä, että rikotut esineet korvataan.
Monet vanhemmat pitävät omia lapsiaan äärettömän fiksuina ja kauniina eivätkä välttämättä edes tajua, mitä lapset tekevät.
Vierailija kirjoitti:
Miten kotinne voi olla lapsiystävällinen, jos siellä on herkästi repeäviä koristetyynyjä ja antiikkilaseja? Tuollaiset tavarat kannattaa laittaa komeroon, kun kylään tulee pikkulapsia.
Kylään tuleva on velvollinen huolehtimaan, ettei pennut mitään hajota, eikä koske mihinkään, eikä poistu näköpiiristä, mielummin pitäköön sylissä kokoajan.
Jos lasten annetaan vapaasti rikkoa ja sotkea paikkoja ihan pienestä asti niin sitten niistä tulee koululaisia jotka rikkovat ja sotkevat paikkoja vaikka kaupungilla. Sitä ei sitten enää olan kohautuksella ohitetakaan kun esim. kaupungin omaisuutta on rikottu. Lapset täytyy opettaa kunnioittamaan muiden omaisuutta jo heti pienenä, koska mitä isommaksi kasvavat niin piirien laajetessa myös ne mahdolliset vahingot alkavat kasvaa ja aletaan puhua isoista korvaussummista. Ja isommat tekijät eivät painakaan enää villaisella vaikka joku ystävä saattaisi vielä sanoa ei haittaa. Niin makaa kuin petaa, ei varmaan naurata jos alkaa tulla viisi tai kuusi numeroisia korvausvaatimuksia kun ne pikkumussukat ovat vähän vaan riekkuneet ja leikkineet.
Tämmöisten lasten vanhemmat jotka ovat sitä mieltä ettei se haittaa vaikka lapsi särkee kyläpaikassa ja ettei sitä tarvi alkaa korvaamaan ovat varmaan niitä samoja ihmisiä jotka parkkipaikalla kolhaistuaan toista autoa häipyvät paikalta jättämättä yhteystietojaan.
Vierailija kirjoitti:
Kumma juttu. Kun mä olin pieni ja oltiin kylässä, meillä lapsilla oli samat säännöt kuin aikuisillakin. Käyttäydy hyvin, tervehdi, istu aloillasi. Jos paikalla on lapsia voitte leikkiä yhdessä huoneessa, mutta ei riehuta eikä rikota paikkoja. Jos lapsi hajotti jotain, vanhemmat häpesivät ja nuhtelivat.
Pöydässä ollaan hiljaa ja syödään siististi, sanotaan kiitos ja ei kiitos jos ei maistu. Minnekään ei juosta ennenkuin ollaan valmiita, sitten kysytään saanko mennä. Jne.
Ihan pilalle tällä tavoin taidettiin mennä me 70-luvun lapset.
Ja vieläpä oman lapsenikin kasvatin tähän tapaan.
Nämä lapsethan olivat puolitoistavuotiaita ja kutsuttu nimenomaan leikkimään. Eivät ne sano kiitos ja ei kiitos ja ei maistu tai kysy saako mennä.
Jossakin aiemmassa keskustelussa joku äiti valitti, kun koti on iltaisin kuin hävityksen jäljiltä, kun lapset ovat mm. vedelleet vaatteet kaapeista lattialle ja likapyyhkit korista. Lapset voi opettaa siihen, että tällaista ei tehdä. Ei ihme, jos eivät osaa kylässäkään käyttäytyä, kun kotona saa olla kuin sika pellossa.
Amen!
Pimeältä kuulostaa tämä kirjoittajan vieraannuttamisella uhkailu, jos joku esine hajoaa isovanhemmilla ja pitää korvata. Toki pitää korvata!!!! Täytyy sanoa että voi lapsiparka, ja voi isovanhemmat parat! Jotain on mennyt pahasti pieleen.