Lue keskustelun säännöt.
Mikä teitä vaivaa, tuoreet vanhemmat?? Miksi ette korvaa lapsenne hajottamia tavaroita?
10.01.2021 |
Järkytys. Meillä on 1,5v ikäinen lapsi, jonka kanssa käy erilaisia samanikäisinä lapsia leikkimässä. Joka ikinen (nyt jo kolme) on hajottanut kodissamme jotain, ja järjestäen kukaan vanhemmista ei ole tehnyt elettäkään korvatakseen vahingot. Ei tapahtumahetkellä, eikä palannut asiaan mitenkään.
Ensin hajosi (repesi) koristetyyny, jonka lapsi oli repinyt tai se oli repeytynyt käyttökelvottomaksi kun lapsi oli kiivennyt meidän sänkyyn (!) sen päältä. Vanhemmat eivät hankkineet vastaavaa eivätkä laittaneet rahaa tilille.
Sitten hajotettiin antiikkilasi, joka on tosin arvokkaampi kuin Iittalan lasi, jotka nekin maksavat 20-40e kpl, eli kalliita ovat. Vanhempi oli antanut sen lapselleen, hajosi ja ei tehnyt elettäkään että hankkii uuden vastaavan jostain, tai kun tälläistä on varmaan vaikea löytää, niin laittaa rahaa 10-30e tilille tai tuo jotain korvaukseksi.
Sitten hajosi pöytälamppu, lapsi repi sen kappaleiksi, niin että sähköjohdot irtosi. Vanhempi naureskeli että ohhoh tämä hajosi, voi voi. Ei elettäkään että hän tai he korvaavat lapsensa hajottaman sisustusesineen.
Kaikissa tapauksissa olen odottanut että vanhemmat toimisivat kuten jokainen normaalilla järjellä tai alkeellisilla käytöstavoilla varustettu ihminen toimii: anteeksi, että meidän Ava hajotti teidän lampun! Mistä se on, hankimme viipymättä uuden vastaavan kun sitä ei saa näköjään enää korjattua. Jos ei saa niin raha tilille, mobile pay on kaikille. Ja sitten hankkimaan, vastasi henkilö mitä tahansa. Kuuluu käytöstapoihin korvata aiheuttamansa vahinko!!! Oli se vahingossa tai tahallisesti rikottu!
Minulle on opetettu, ettå minkä hajotan, sen myös korvaan.
Missään näissä tapauksissa vika ei ole yhdenkään lapsen, vaan kaikissa vanhemman.
Emme ole todellakaan liian tarkkoja, ja kotimme on erittäin lapsiystävällinen. Kaikki nuo em asiat on isolla vaivalla hankittu kotiimme, ne ovat kaikki meille arvokkaita esineita ja tarpeellisia tavaroita vaikka eivät olisi kalliitakaan.
Tavaroiden hajottamisen lisäksi jokainen näistä jätti jälkeensä kamalan sotkun. Kahvipöytä aivan sekaisin samoin lasten lelut. Tässä on myös iso ero, minua opetettiin lapsena, ja itse opetan omia lapsiamme, että aina leikit kerätään ja lelut siivotaan, erityisesti kaverin luota kun lähdetään.
Olen järkyttynyt 😒 Onko minun ja meidän käsitys aivan utopiaa alkeellisinta käytöstavoista?
Ymmärrän, että lasten kanssa vahinkoja sattuu. Jos oma lapsemme hajoittaisi jotain, hankkisin viipymättä hyvityksen tai laittaisin rahan tilille tai antaisin kirjekuoressa.
Kommentit (187)
Vierailija kirjoitti:
51, eriasia kuin se että sun 1v pentu repii tavaroita alas kun sä et jaksa vahtia ja sun mielestä ok.
Ei mulla ole ollut ongelmia sen kanssa, että lapseni olisivat rikkoneet jotain tai en olisi vahtinut heitä. Mä pystyn jopa katsomaan vieraana olevien lasten perään ja puuttumaan heidän tekemisiinsä ajoissa. Se lamppukaan ei olisi mennyt rikki, jos ap olisi uskaltanut puuttua asiaan. Mutta oli varmaan tärkeämpää yrittä pyörryttää äitejä pyörrytävää kotiansa esittelemällä. Siksi kait ne haperot antiikkilasitkin oli esillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai korvataan jos joku hajoaa! Oma lapsi pudotti kirppiksellä kerran jonkun kipon ja keräsin palat ja maksoin kassalla. Hienommissa huusholleissa niitä lapsia vahditaan vielä tarkemmin kuin yleensä, tarvittaessa ollaan koko ajan siinä metrin päässä.
Meillä on yhdessä tuttavaperheessä riiviölapset ja näitä olen ihan itse ohjeistanut esim. että kahvipöydästä voi hakea lisää, ei tarvitse ottaa kolmea pullaa, kymmentä keksiä ja puolta täytekakkua kerralla. Nämä ovat myös ainoat lapset, joille on pitänyt sanoa, etteivät voi penkoa miehen työhuoneen lipastoa tai ettei sinne ylipäänsä ole asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Juu tuttua on! Meillä käy lapsemme kaveri, jonka äiti antaa ”roikkua” pitkissä verhoissamme. Menee verhon alle, repii, roikkuu, kävelee verho päässään, ja äiti tuijottaa vieressä.
Nostanko verhot ylös kun Pirkka Pekka tulee seuraavan kerran leikkimään?
sanonko heti, että ottaisitteko lapsenne pois roikkumasta meidän verhoista kiitos?
Vai sanonko lapselle että Ei, Pirkka meillä ei saa roikkua verhoissa, ne repeävät kannattimeltaan ja menevät likaiseksi kun roikut niissä?
On tämä jumalauta järkyttävää miten perusasiat on hukassa ihmisillä. Tsemppiä ap!
Juu kyllä, kiellät sitä lasta leikkimästä verhoilla. Sehän on sun koti, totta kai sä saat kieltää sellaisen, mikä ei ole sallittua.
Erään pikkukaverin synttäreillä joku pikkuvieraista onnistui kiukuspäissään heittämään pari pikkuautoa sellaisella voimalla lasivitriiniin, mistä tipahti hyllyllinen emännän rakkaita muumimukeja palasiksi autojen läpäistyä lasioven.
Kaikki vieraana olleiden lasten vanhemmista leikkivät sokeaa ja muutamalla tuli varmuudeksi kovaa kiire kotiin.
Kukaan ei tunnustanut saati pahoitellut.
Sitäpaitsi: miksi laittaa särkyvää lasivitriiniin joka sijaitsee vieläpä olohuoneessa, missä kutsut pidetään. Ihan oma harkitsematon vika.
Sitäpaitsi eikös se ole hieman typerää kerätä nyt jotain muumimukeja. . .
Vierailija kirjoitti:
Lapseni ovat jo parikymppisiä ja sama meno oli jo silloin aikanaan. Meiltäkin on hajonnut vaikka mitä, ikinä ei kukaan korvannut mitään.
Omat lapset ovat siinä mielessä osanneet käyttäytyä, että eivät mellastaneet sisällä kuin joku alkuasukaslauma. Ei aina tullut mieleen laittaa piiloon kaikkia astioita, lamppuja ja koristetyynyjä.
Meillä aivan sama, ja myös jo 90-luvun lopussa. Jotkut lapset olivat todella villejä, eivätkä heidän vanhempansa katsoneet perään. Oma ratkaisuni oli, etten enää ottanut niitä perheitä kylään. En jaksanut vahtia muiden lapsia ja siivota jälkikäteen sotkuja. Onneksi löytyi sitten rauhallisempiakin leikkikavereita. Tsemppiä ap!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tää on hauska, JOS OLET SOSIAALINEN, POISTUU SINULTA KORVAUSVELVOLLISUUS :)) Vihreitä aatteita.
On, nää on tosiaankin Vihreitä aatteita!
Vierailija kirjoitti:
Muutaman perheen kanssa olen ottanut itse tavaksi ohjata ja kieltää lapsia, kun vanhemmat eivät itse ymmärrä.
Olen mm. kieltänyt meidän makkariin menon ja sohvalla pomppimisen. Vanhempia on vaikeampi kieltää, osa ottaa omatoimisesti aina ne posliiniset keräilyastiat lasten muovilautasten sijaan lapsilleen...
Joo, se on jännä, miten vanhemmat, jotka kyllä omassa kodissaan pitää huolta kalustostaan, antaa pikku villipetojensa kylässä temmeltää vapaasti.
Joten minäkin teen vierailijoille selväksi talon säännöt: sohvilla ei hypitä vaan istutaan kauniisti. Sängyt eivät ole trampoliineja. - Sanotaan lapsille, mutta viesti on suunnattu aikuisille. Olen varoittanut: elleivät pidä tenaviaan kurissa, niin kyllä minä pidän.
Jos tulee tästä paha mieli, niin ei ole tarvis kyläillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
51, eriasia kuin se että sun 1v pentu repii tavaroita alas kun sä et jaksa vahtia ja sun mielestä ok.
Ei mulla ole ollut ongelmia sen kanssa, että lapseni olisivat rikkoneet jotain tai en olisi vahtinut heitä. Mä pystyn jopa katsomaan vieraana olevien lasten perään ja puuttumaan heidän tekemisiinsä ajoissa. Se lamppukaan ei olisi mennyt rikki, jos ap olisi uskaltanut puuttua asiaan. Mutta oli varmaan tärkeämpää yrittä pyörryttää äitejä pyörrytävää kotiansa esittelemällä. Siksi kait ne haperot antiikkilasitkin oli esillä.
Tämä sun vastaus ja ulosanti on ihan naurettava. Vai että apn uskalluksessa vika. Heh heh
Vierailija kirjoitti:
Jos teille tulee aikuisia vieraita ja istutte siinä vaalean antiikisohvan ääressä juomassa vuisikertapunaviiniä antiikkilaseista ja joku vahingossa tiputtaa pari tippaa sitä vuosikertaviiniä siihen vaalealle antiikkisohvalle, niin pitääkö sen vieraan maksaa se vaalea antiikkisohva sulle?
Tottakai pitää! Pesulalasku! Kaadatko sä itse pari tippaa viiniä aina kylässä ja häivyt siivoamatta/ maksamatta? Omg 🤦♂️
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi annoit ottaa sen antiikkilasin? Jos lapsia tulossa kylään, niin luulisi olevan laittanut jotkut muut lasit esille.
Mutta kotvaamisesta samaa mieltä kyllä, mutta se suu pitäisi uskaltaa avata siinä vaiheessa eikä jäädä märehtimään. Toisaalta onko teillä kohta enää ystäviä, jos joskun astian pyydät korvaamaan tai vahingon, joka johtuu siitä, ettet ole korjannut herkkiä tavaroita pois lasten ulottuvilta. Sen lampun vielä ymmärrän, jos annetaan tahallaan rikkoa. Joku vanhempi voi luulla sun antiikkityynyä parin euron kirpparilöydöksi eikö tiedä, että se on noin tärkeä sinulle.
Sinä et ilmeisesti osaa lukea, vaan keksit itse asioita tänne. Mitä ihmeen antiikkityynyä? Aplla ei ole antiikkityynyä. Mikä edes on antiikkityyny. Opettele lukemaan. Ihan sama korvausvelvollisuus on sinulla ja kaikilla vaikka petterisi hajottaisi toisen kirpparityynyn! Onko mielestäsi kierrätetty toisen kodissa oleva tyyny selllainen, että sitä juuri ei tarvitse korvata, kun luulet sitä parin euron löydöksi. Voi apua minkälaiset tavat sun lapsilla mahtaa olla...
Ja takerruir yhteen sanaan, ei noin pitkästä tekstistä joka oli taynnä antiikkia voi muistaa, että se yksi olikin koriste. Ja ei kenellekään tule mieleen, että kaikki pitää korvata, jos se nipottaja ei pyydä korvaamaan. Sä pyydät varmaan korvaamaan lelutkin (ilmeisesti antiikkia nekin), jotka menevät ihan normaalissa leikissä rikki. Tulee kyllä rahastamisen maku, jos käytetystä tavarasta pitää maksaa enemmän kuin parin euron kirppariarvon.
Niin kato kun kaikilla ei ole koko koti kirpparilta. Sä varmaan pyörtyisit kun näkisit meidän tyylikkään kodin ja vapaa-ajan asunnon.
Epäilen tyylikkyyttä, kun kaikki hajoaa käsiin. Enkä pyörtyisi, mä laitan rihkaman sijasta rahat osakkeisiin. Mun ei tarvi päteä tavaroiden kautta.
Sun kommentti ei liitty millään tavalla aloitukseen. Sisälukutaito🤦
Vierailija kirjoitti:
Erään pikkukaverin synttäreillä joku pikkuvieraista onnistui kiukuspäissään heittämään pari pikkuautoa sellaisella voimalla lasivitriiniin, mistä tipahti hyllyllinen emännän rakkaita muumimukeja palasiksi autojen läpäistyä lasioven.
Kaikki vieraana olleiden lasten vanhemmista leikkivät sokeaa ja muutamalla tuli varmuudeksi kovaa kiire kotiin.
Kukaan ei tunnustanut saati pahoitellut.
Sitäpaitsi: miksi laittaa särkyvää lasivitriiniin joka sijaitsee vieläpä olohuoneessa, missä kutsut pidetään. Ihan oma harkitsematon vika.
Sitäpaitsi eikös se ole hieman typerää kerätä nyt jotain muumimukeja. . .
Muumimukit ovat muuten kyllä aika kestäviä pääsääntöisesti. Omassa käytössä havaittu tämä. Ja olemme ihan itse rikkoneet omia astioita vahingossa.
Mutta kyllä, pitäisi korvata, jos rikkoo toisen omistaman tavaran.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omat lapseni ovat jo aikuisia, mutta muistan heidän lapsuudestaan yhden riiviöperheen, jonka lapset olivat omia lapsiani pienempiä ja rikkoivat heidän tavaroitaan, heittelivät ja naarmuttivat cd-levyjä ja pelejä mihin sattuu jne. Omat lapseni sanoivat, etteivät halua heitä enää kylään, kun kaikki aika menee sen vahtimiseen, etteivät hajottaisi tavaroita. Ei enää kutsuttu kylään, ja samanlaisia kutsukieltoja tuli heille monella suunnalla.
Lapsiystävällinen koti on suhteellinen käsite. Jos omat lapsesi ovat superkilttejä ja voit huoletta pitää herkästi rikkoontuvia tavaroita lastenkin ulottuvilla, niin se ei tarkoita silloin että kotisi olisi toimiva jonkun tarmokkaan pikkuvieraan kannalta.
Pelisäännöt kannattaa ladella heti ja ääneen vieraillesi. Ei ole epäkohteliasta sanoa, miten makuuhuoneeseen tai muuhun huoneeseen ei mennä ja sen ovi pysyy kiinni/kynnyksen yli ei sinne mennä. Määritellä, missä leikitään ja missä ei. Ja kun se leikkialue on selvä karsia sieltä kaikki sinulle tärkeä pois siksi ajaksi. Ein sanominen vieraille, myös vanhemmille, ei ole väärin silloin kun on kyse lapsista. Lapsen elämä on 75% kieltoja muutenkin aikuisten taholta. Mikä siinä on sinulle vaikeaa?
NÄytät odottavan ihmisiltä valtavasti ymmärrystä sinua kohtaan , mutta et selkeästikään tee mitään saadaksesi heidät ymmärtämään. Sinun on sanottava, että haluat korvauksen kun se on arvokas. Tietysi siinä on riskinsä, että välit menevät, mutta elämä on sellaista ettei mitään saa jos ei tee asioiden eteen mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähetä niille vanhemmille lasku.
Vierailija kirjoitti:
Lapsiystävällinen koti on suhteellinen käsite. Jos omat lapsesi ovat superkilttejä ja voit huoletta pitää herkästi rikkoontuvia tavaroita lastenkin ulottuvilla, niin se ei tarkoita silloin että kotisi olisi toimiva jonkun tarmokkaan pikkuvieraan kannalta.
Pelisäännöt kannattaa ladella heti ja ääneen vieraillesi. Ei ole epäkohteliasta sanoa, miten makuuhuoneeseen tai muuhun huoneeseen ei mennä ja sen ovi pysyy kiinni/kynnyksen yli ei sinne mennä. Määritellä, missä leikitään ja missä ei. Ja kun se leikkialue on selvä karsia sieltä kaikki sinulle tärkeä pois siksi ajaksi. Ein sanominen vieraille, myös vanhemmille, ei ole väärin silloin kun on kyse lapsista. Lapsen elämä on 75% kieltoja muutenkin aikuisten taholta. Mikä siinä on sinulle vaikeaa?
NÄytät odottavan ihmisiltä valtavasti ymmärrystä sinua kohtaan , mutta et selkeästikään tee mitään saadaksesi heidät ymmärtämään. Sinun on sanottava, että haluat korvauksen kun se on arvokas. Tietysi siinä on riskinsä, että välit menevät, mutta elämä on sellaista ettei mitään saa jos ei tee asioiden eteen mitään.
Ai apn tehtävä on muiden vanhempien kasvattaminen ja opettaminen? Salli mun nauraa...
No jos se ei ole tahallista, vaan vahinko, niin en ole sitten pyytänyt korvauksia. On meilläkin lapsen kaverit rikkoneet paikkoja, ei mitään pientä, mutta kuitenkin. Sitten olisi eri asia, jos ihan tahallaan rikkoisi tai olisi jotain kallista rikkoutunut. Sitten on vielä aikuisenkin vastuu, kun pojat ovat aika pieniä meillä vielä, niin tulee vähän sekin, että aikuisen olisi pitänyt ennakoida ja siirtää särkyvät esineet tilasta, jossa on on antanut poikien leikkiä (=riehua) tai sitten rajoittaa leikkejä tiukemmin. Mutta, jos näitä ei ole kumpaakaan tehnyt, niin olen katsonut, että osasyynä on ollut minun puuttumattomuus. Ihan samalla tavalla ajattelisin, jos kaverin kotoa tulisi viesti, että poikamme on huitonut sählymailla vahingossa pelatessaan sisällä lampun rikki, että miksi sitten on annettu tehdä sellaista.
Vierailija kirjoitti:
No jos se ei ole tahallista, vaan vahinko, niin en ole sitten pyytänyt korvauksia. On meilläkin lapsen kaverit rikkoneet paikkoja, ei mitään pientä, mutta kuitenkin. Sitten olisi eri asia, jos ihan tahallaan rikkoisi tai olisi jotain kallista rikkoutunut. Sitten on vielä aikuisenkin vastuu, kun pojat ovat aika pieniä meillä vielä, niin tulee vähän sekin, että aikuisen olisi pitänyt ennakoida ja siirtää särkyvät esineet tilasta, jossa on on antanut poikien leikkiä (=riehua) tai sitten rajoittaa leikkejä tiukemmin. Mutta, jos näitä ei ole kumpaakaan tehnyt, niin olen katsonut, että osasyynä on ollut minun puuttumattomuus. Ihan samalla tavalla ajattelisin, jos kaverin kotoa tulisi viesti, että poikamme on huitonut sählymailla vahingossa pelatessaan sisällä lampun rikki, että miksi sitten on annettu tehdä sellaista.
Just teidän tapaisia ei kukaan halua kutsua🥵
Oma lapseni ei ole hajottanut ikinä vierailla mitään. Hänet on opetettu siihen, että kaikkea ei käydä lääppimässä, esineitä / palloja tms. ei heitellä sisällä jotta koti ja erityisesti muiden kodit pysyvät kuosissa. Jälkemme on siivottu aina myös ruokapöydästä, ellei meille erikseen sanota, että antakaa vaan olla siinä.
Meillä osa vieraista on samanlaisia, eivät ole ikinä hajottaneet mitään ja käytös on rauhallista. Vanhemmat kieltävät, jos lapsi tekee jotain ei-sallittua. Jotkut sitten taas antavat lastensa juosta, kirkua, jopa lyödä ja heitellä koiria esineillä, kiipeillä pöydillä jne. On siinä tuoksinassa jotain pientä hajonnutkin. Valitettavasti olen kuitenkin se tyyppi, joka sanoo myös vieraille lapsille nätisti, että siihen ei voi koskea, tai komentaa kiusaamasta eläimiä. Joidenkin vieraiden tullessa laitan kaikki pöydillä olevat koriste-esineet sun muut piiloon (tuikkukipoista alkaen), jotta ne eivät lentele pitkin lattioita. Pahimmassa tapauksessa on parkettikin on lommoilla jos jotain aletaan heitellä. Aika vähillä vaurioilla on päästy tällä tyylillä. Tapaan näitä ihmisiä mieluiten sitten siellä heidän omassa kodissaan tai ulkona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä kun omat lapset oli pieniä, niin kyllä mä ihan vahdin että eivät rikkoneet kylässä mitään ja kielsin. Lapsi ymmärtää puhetta kyllä ihan pienikin. Ei omaa kotia vieraiden takia muuteta muuksi vaan vieras vahtii että oma lapsi ei hajota.
Minun vanhemmillani tuntuu olevan kuitenkin omakotitalossaan ylimääräisiä Aalto-maljakoita, sillä jättivät niitä polven korkeudelle avohyllyyn 1-vuotiaan lapsenlapsensa tullessa kylään jouluksi. Voin luvata, että olisin kyllä pyydettäessä korvannut, mutta olisin myös hyvillä mielin vieraannuttanut lapsen isovanhemmistaan sen jälkeen. :)
Jaa, minä sinuna olisin ottaisin Aaltomaljakot mieluummin ehjinä perinnöksi ja ellen niiden tunnearvoista piittaisi, myisin iloisesti. Saattaisit myös iloisesti yllättyä niiden hinnoista ja siitä, miten paljon muovikrääsää ikeoista saisit hankittua vaaseista nettoamillasi rahoilla.
Koska vanhempiesi huushollissa olet, kehtaat varmaan nostella maljakot ylemmäs.
Tekstisi perusteella taidat olla varsinainen ilon lähde kaikille. Normaali ihminen kunnioittaa vanhempiensa oikeutta järjestää kotinsa mieleisekseen.
Taitaisi olla parasta, kun antaisit 1-vuotiaasi vanhemmillesi kyläilemään ihan ilman sinua. Vanhempasi opettaisivat hänet ihailemaan ja tutkimaan taide-esineitä hellävaraisesti ja johdattaisivat hänet sellaisten kauneusarvojen maailmaan, jonne valitettavasti eivät ole onnistuneet sinua viemään. Tai ehkäpä alkoivat harrastaa maljakoita vasta, kun olit kasvanut isoksi, etkä enää ollut suoranaiseksi vaaraksi ympäristölle.
Silloin kun omat lapset olivat pieniä, oli koti lapsiystävällinen, eli ei ollut mitään superarvokasta lasten ulottuvilla. Ei myöskään mitään hunnilapsia käynyt kylässä. No kaksi tuttavaperhettä, jotka antoivat lastensa hyppiä tuoleilla ja sohvilla ruokaa käsissään ja laappia suklaasormin tuolien verhoilua, mutta heitä ei kutsuttu enää toista kertaa.
Nyt kun lapset ovat täysi-ikäisiä, on kotikin erilainen ja huomaan kyllä olevani jännittynyt kun kylässä käy pieniä lapsia. Jotkut vanhemmat vahtivat paremmin kuin toiset, mutta yllättävän ehtiväisiä ovat lapset. Ja kun noista ajoista on jo itsellä aikaa, ei aina muista ihan kaikkea raivata suojaan.
Pidän itsestään selvänä että korvataan, mitä on rikottu.