Äitini harrasti seksiä usein vieressäni ollessani pieni. Oli kamalaa.
Tuli mieleen tuosta eräästä keskustelusta ja oli pakko kirjoittaa avaus siitä.
Asia on vähän jopa häpeällinen, siksi koin haluavani kirjoittaa.
Äitini on alkoholisti ja usein lähti baariin ja jätti meidät lapset keskenämme.
Minä sitten itkuisena ja ikävöivänä menin usein äidin sänkyyn nukkumaan ja odottamaan, että tulee kotiin.
Pelkäsin usein mitä hänelle tapahtuu ja muistan jopa rukoilleeni, ettei hän kuolisi noilla kännireissuillaan.
Tapahtui usein niin, että hän toi jonkun randomin baarista kotiin.
Joskus oli uhkaavia tilanteita, yksi mies huusi meille lapsille ja aiheutti pelkoa käytöksellään.
Toisinaan heräsin siihen, että vieressäni harrastetaan seksiä, se oli todella ahdistavaa.
En vieläkään löydä sanoja, se oli vain todella outoa ja leikin vieressä nukkuvaa.
En tiedä oliko tuossa syy siihen, että minusta tuli lapsena itsekin aika seksuaalinen.
Aloin katselemaan telkkarista seksikohtauksia ja kiihotuin. Halusin itsekin olla aikuinen ja aloin tyydyttämään itseäni usein.
Seksistä tuli jollain tavoin pakkomielle.
Aika arkaa kirjoittaa tällaisista mutta tahtoisin ymmärtää paremmin lapsuusajan tapahtumien vaikutuksia omaan käytökseeni.
Tunnen häpeää aika monista asioista.
Vieläkin oireilen aika radikaalein tavoin monista asioista ja tuossakin vain murto-osa kaikesta mitä tapahtui.
Lähinnä vanhempien alkoholismi oli kaiken kaikkiaan iso osa kaikkea lapsuudessa.
Minusta tuli läheisriippuvainen, liian kiltti enkä osaa vieläkään vetää rajoja kunnolla mikä on itseäni kohtaan sallittua käytöstä ja mikä ei. Esimerkiksi olen ollut jo kaksi kertaa väkivaltaisessa suhteessa, molemmat alkoholisteja ja minua huomattavasti vanhempia miehiä.
Kykyni arvioida oikeaa ja väärää on aika sumussa vaikka tiedostan kyllä mutta en osaa oikein reagoida, mielummin turrun tilanteeseen. Tai sitten en pysty katkaisemaan välejä ahdistuksesta huolimatta.
Aika järkkyä miten kaikki vaikuttaa kaikkeen näköjään.
Onneksi pääsen terapiaan.
En tiedä miksi kirjoitin, halusin vain. Tämä tekee ihan hyvää itse ilmaisulle.
Kommentit (218)
Vierailija kirjoitti:
Siis en nyt oikein käsitä missä kannattaa sit harrastaa seksiä vanhempana? Ap:n kokemus tietenkin nyt ihan sairas, vanhemmat kauheita. Mutta siis
a) lapsi voi yöllä kävellä sisään
b) lapsi on teini ja kuulee kaiken (?)
c) lapsi ei nukkunukkaa ja silti kuulee kaikenEiku aikuiset sit enää harrasta seksia kuin vasta kun lapset on poissa talosta? Tai onko kaikki niin diskreettiä että kukaan ei huomaa tuliko vai ei?
Kai sen nyt huomaa, tuliko vai ei ilman huutoa, hyvänen aika sentään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloitajalle: Tuo omassa lapsuudessasi kokemasi yliseksuaalisuus on hyvin tyypillistä käytöstä seksuaalisesti hyväksikäytetyille lapsille. Koska sellaisen kohde sinä olit, kun jouduit lapsena olemaan läsnä, kun aikuiset harrastivat seksiä.
Suosittelen terapiaa.
Mulla myös lapsuudesta kokemuksia, kun jouduin katselemaan ja kuuntelemaan äitini ja isäpuoleni jatkuvaa sekstaamista mökillä yhteisessä siskonpedissä, kotona parvekkeella keskellä päivää jne. Eivät olleet alkkiksia tms., mutta paneskelivat ihan missä ja milloin vain. Oli todella ahdistavaa ja itse olin myös yliseksuaalinen lapsena, harrastin itsetyydystystä jo alle kouluikäisenä, luin vanhempieni pornolehtiä jne. Aikuisena tilanne kääntyi sitten aivan toisin päin eli kaikki kiinnostus seksiin hävisi ja koen sen vain jotenkin likaisena ja ahdistavana. Edellinen parisuhteeni päättyi 17 vuotta sitten ja sen jälkeen mulla oli muutama yhden yön juttu, siihen on sitten jäänyt.
Raivostuttaa tännekin siihen toiseen kirjoittaneet idiootit, joille oma nautinto on niin tärkeää, että uskottelevat itselleen ja muille, ettei pieni lapsi ymmärrä se nukkuu tai jopa että seksi on ihan normaaliin elämään kuuluva asia, jolloin myös lapsen nähden/kuullen on ihan ok sitä harjoittaa.
Mä olen kohta 5-kymppinen ja elänyt suurimman osan aikuusuuttani ilman seksiä, enkä sitä oikein osaa kaivatakaan. En tässä elämän ehtoopuolella enää koe tarpeelliseksi mennä terapiaan asiaa setvimään, helpomalla pääsee koko elämässä, kun ei tarvitse tunteita ja himoja mihinkään sekoittaa. Mua nuoremmille kuitenkin suosittelen terapiaa, jos haluaa ns. normaalin seksuaalisuuden elämäänsä.
Olet täysin oikeassa. Vaikka seksi onkin normaali ja luonnollinen asia, kuuluu lapsia suojella sellaiselta joka ei heidän ikätasoiselle kehitykselleen ole sopivaa. Tätä kaikki eivät jostain syystä ymmärrä, vaan ajattelevat ettei luonnollisuus voi olla millään tavoin haitallista.
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi ap omanapaisuuteni. Mutta pakko kommentoida, jos joku osaisi vastata: Olin lapsena todella yliseksuaalinen (mm. piirsin seksikuvia yms.). En vain muista mitään hyväksikäyttöä. Lapsuuteni oli kyllä rikkinäinen ja rakkaudeton.
Kannattaako hypnoosin avulla saada muistikuvia, vai tuleeko niistä valemuistoja? Voiko tuollaista käytöstä laukaista vain yksittäinen hyväksikäyttö, vai "pitäisikö" sen olla jatkuvampaa? Minulla on dissosiaatiohäiriö.
N38
Seksikuvien piirtely voi olla vielä ihan normaalia seksuaalisuutta. Lapsetkin ovat seksuaalisia (eri tavalla vain kuin aikuiset, koska kehitys on kesken!) olentoja, joita kiinnostaa ihmiskeho. Eri asia jos sitä alkaa oikeasti harrastamaan liian aikaisin. Ehkä se rakkaudettomuus ja rikkinäisyys olivat siis isompia tekijöitä, jos et kerran muista kokeneesi mitään seksuaalisen hyväksikäytön muotoja?
En ole itse joutunut todistamaan mitään, mutta olen monelta kaverilta kuullut että ovat olleen samassa huoneessa kun vanhemmat panee. Eli totuus on että ilmeisesti harva lapsi oikeasti nukkuu vaikka vanhemmat niin luulevat.
Itse en halua paneskella edes kun vauva on samassa tilassa.
Yliseksuaaliset ihmiset ovat usein kokeneet itse hyväksikäyttöä lapsena.
Lapsuudessani asuimme ahtaasti huoneen ja keittiön asunnossa. Nukuimme kaikki, siis vanhemmat ja ensin vain minä, sitten myös pikkuveljeni, samassa huoneessa. Koko kamari oli melkein yhtä sänkyä. Ja siitä huolimatta en herännyt kertaakaan siihen, että vanhemmat harrastivat seksiä. En tiedä, hoitivatko ne homman saunareissulla ja sitten niinä aikoina, kun olin isovanhempien luona alle kouluikäisenä jopa viikkokausia. Ainakin ne pikkuveljen panivat alulle. Olen joskus huvikseni yrittänyt laskeskella, milloin poika sai alkunsa. Olin silloin jo koulussa, mutta viikonloppuisin edelleen usein isovanhemmilla. Ehkä näitä viikonloppuja sitten käytettiin hyväksi.
Läheisriippuvainen pyrkii auttamaan muita, vaikka omat asiat ovat hunningolla.
Vierailija kirjoitti:
Aloitajalle: Tuo omassa lapsuudessasi kokemasi yliseksuaalisuus on hyvin tyypillistä käytöstä seksuaalisesti hyväksikäytetyille lapsille. Koska sellaisen kohde sinä olit, kun jouduit lapsena olemaan läsnä, kun aikuiset harrastivat seksiä.
Suosittelen terapiaa.
Hei aloittaja, et ole yksin. Tuossa on sama kuvio kuin omassa lapsuudessani. Seksuaalisuus häiritsi elämääni jatkuvasti, en osannut laittaa sitä omaan lokeroonsa, vaan se oli kuin ahdisteleva mies, joka oli koko ajan kimpussa. Minun tapauksessani isäni myös taputteli minua sopimattomasti. Opiskeluaikoina läpsin itseäni poskelle aina, kun halusin keskittyä lukemiseen ja saada häiritsevät mielikuvat pois. Psykologikäynnit ja vakaa parisuhde auttoivat. Pääsin irti siitä inhottavuudesta (yliseksuaalisuus, kaikkeen suostuminen vastoin omaa tahtoa yms) ja elän ihan normaalia elämää nyt. Kiitos kun laitoit aloituksen.
Mielestäni esim yksiössä asuvien on typerää tehdä lapsia kun ei ole omaa rauhaa.
LAPSUUTEEN ei kuulu seksi, joten sen takia se on ahdistavaa.
Vierailija kirjoitti:
Miettikää joskus miten kovaa elämä esimerkiksi yyhoolla on. Pitäisikö hänen uhrata koko elämänsä ettei kävis tuulettumassa. Harrastas seksiä koskaan.
Lapsen etu vai oma "etu" ensin? Niinpä...
Todella irstasta harrastaa seksiä lapsen kuullen. Omat vanhempani eivät onneksi ikinä näin tehneet ja ala-asteella jopa luulin että ovat olleet "sillä tavalla" vain niin monta kertaa kuin heillä on lapsia. Niin hyvin suojasivat lapset seksin ääniltä ettei lapsena käynyt mielessäkään että heillä olisi seksi elämää. Näin aion toimia myös omien lapsien kohdalla, seksi äänet eivät kuulu lasten korville.
Kumpi on lapselle haitallisempaa nähtävää ja kuultavaa: oman isän ja äidin välinen seksi, vai oman vanhemman ja tämän uuden puolison/partnerin välinen seksi?
Nyt kun yksinhuoltajuus on vähentynyt ja yhteishuoltajuus yleistynyt, se viereisessä sängyssä voihkiva henkilö voi yhtä hyvin olla myös joku iskän uusista tyttöystävistä.
Nyt etäopiskelun aikaan naapureiden seksiakti kuuluu ja kantautuu hyvin seinien läpi. Lapseni kertoi että hyvin kuului ja hän oli etätunnilla silloin. Noloa.
Vierailija kirjoitti:
Kumpi on lapselle haitallisempaa nähtävää ja kuultavaa: oman isän ja äidin välinen seksi, vai oman vanhemman ja tämän uuden puolison/partnerin välinen seksi?
Nyt kun yksinhuoltajuus on vähentynyt ja yhteishuoltajuus yleistynyt, se viereisessä sängyssä voihkiva henkilö voi yhtä hyvin olla myös joku iskän uusista tyttöystävistä.
Kyllä minulla ainakin on nollalinja molempien suhteen. Lapsen ei kuulu nähdä/kuulla vanhempansa seksiä kenenkään kanssa.
Niitä yh-isejä on aika paljon vähemmän kuin äitejä. Etenkin oli ennen. Kun joku tuolla pohti raahaako isitkin kotiin naisia.
Itsekin eronnut ja nuo hommat hoidan silloin kun lapset ovat isällään, kuitenkin joka toisen viikon siellä ovat. Eksän kanssa kun vielä oltiin yhdessä, ei tullut mieleenkään samassa huoneessa puuhailla. Ja makkarissa oli lukko ovessa. Itse en onneksi joutunut tuollaista kokemaan, tai kerran kuulin jotain sängyn natinaa hetken.
Vierailija kirjoitti:
Nyt etäopiskelun aikaan naapureiden seksiakti kuuluu ja kantautuu hyvin seinien läpi. Lapseni kertoi että hyvin kuului ja hän oli etätunnilla silloin. Noloa.
Noloa on lähinnä jäädä sitä kuuntelemaan. Kuuluu ihan normaalin elämän ääniin. En mä jää kuuntelemaan imuroiko yläkerran naapuri kuinka pitkään vaan jatkan omaa arkea.
Se oli luonnollista myös kotona asuessa. Elämästä syntyi ääniä, välillä naurua, välillä itkua, välillä riitoja välillä rakastelua.
Kun olin pieni poika ja äiti joi ja toi noita äijiä kotiin. Hän sanoi minulle aina humalassa, että pilaan hänen elämänsä, mutta pakko kai seo suakin hoitaa, kun olet maailmaan syntynyt. Isäs on muuten luuseri eikä sitä kiinnosta sinä yhtään. Et sekin äijä on yks raflapano jne. Sit nämä ukot mitö toi kotiin, niin haukkuivat minut jos olis hereillä kun alkoivat hommiin tai ne hienot ns isäpuolet, jotka oli sen 2kk tai vuoden, niin pelkkää sontaa. Äitini sanoi ettei minusta tule koskaan yhtään mitään.
Kun olin 15v päätin etsiä biologisen isäni. Löysin hänet ja oli täysin normaali ihminen ja ei käytä alkoa yhtään. Äitini valehteli minulle. Kunnon mies, mutta äitini löysin kapakan Ripan ja isäni meni vaihtoon. Nyt minulla on oma yritys ja 24 työntekijää jolle maksan palkan ja biologinen isäni on elämässän normaalisti. Hän ei juo, ei polta jne. Olen kysynyt isältäni mikä sai sinut hairahtumaan äitiini. Vastas, että luonne ja se mikä oli. Sai vaan sukat pyörimään a antoi anteeksi pettämiset ja kaikki, mutta lopulta joutui lähtemään kesken raskauden. Äitini ei ollut hänelle raflapano, niinku äiti sanoi. Äiti petti jatkuvasti oli dominoiva jne. Nyt olen 35v ja en ole äitini kanssa missään tekemisissä, vaikka jouluna soitti itkuaan. Ei kiinnosta se ihminen. Isäni kanssa olen tekemissä ja minulla pari siskoa. Isäni kanssa teen kaikenlaista ja hän halaa. Hän on ainoa aikuinen, joka on minua halannut.
Anteeksi ap omanapaisuuteni. Mutta pakko kommentoida, jos joku osaisi vastata: Olin lapsena todella yliseksuaalinen (mm. piirsin seksikuvia yms.). En vain muista mitään hyväksikäyttöä. Lapsuuteni oli kyllä rikkinäinen ja rakkaudeton.
Kannattaako hypnoosin avulla saada muistikuvia, vai tuleeko niistä valemuistoja? Voiko tuollaista käytöstä laukaista vain yksittäinen hyväksikäyttö, vai "pitäisikö" sen olla jatkuvampaa? Minulla on dissosiaatiohäiriö.
N38