Siirtyisittekö äitipuolena omasta sängystänne joka toinen vl nukkumaan toisaalle että isä saa nukkua yön poikansa kanssa.

Meillä miehen lapsi ei myöskään halunnut nukkua yksin. Todellakaan kukaan ei tule meidän sänkyyn, eli miehelle laitettiin sänky lapsen huoneeseen. Hän nukkui siellä, kun lapsi oli meillä.

Uusperheessä on erittäin tärkeää, että jokaisella on oma tila ja oma soppi. Minun pyhä paikkani on meidän makuuhuoneemme. Sinne ei kukaan tule.

Vierailija kirjoitti:

Mies ei pysty nukkumaan patjoilla eikä sohvilla koska on niin pitkä ja raskasrakenteinen. (Ei lihava) Ainoa paikka yhteisnukkumiseen on sänky jossa lapseni nukkuu ja molemmat lapset yhdessä.

Miehen lapsi ei ole asunut isänsä kanssa kuin vauvana. Sääli, kumpa vois asua meillä, olen oikeasti sitä mieltä vaikka mitä sanoisitte. Lapsella on oikeus isäänsä mutta mulla pitäis olla oikeus sänkyyni. Ap

"mies ei pysty nukkumaan"? Eli sun unilla ei ole merkitystä, ne eivät ole yhtä tärkeät kuin miehen?

Kyllä tämä nyt on miehen ongelma ja hän sen ratkaisee ja joustaa.

Siirtyisin.

Älä vertaa omaasi ja miehen lasta toisiinsa, he ovat erilaisia ja toimivat eritavalla. Tai entä jos oma lapsesi kokee ettei saa turvaa vierestäsi ja siksi ei tule? 

Minä uskon että poika siirtyy kyllä aikanaan nukkumaan erilleen isästään, mutta tarvitsee sitä nyt.

Vaikea sanoa mitä teidän kannattaisi tehdä asian suhteen kun ei tiedä asunnon kokoa ja mahdollisuuksia sen myötä. Toisaalta ap ei tunnu haluavan vastaukseksi muuta kuin :"poika omaan sänkyyn nyt vaan!". Joten ehkä sitten minäkin vastaan että poika omaan sänkyyn nyt vaan.

Ja muille järkyttyneille lapsista vanhemman vieressä: tilanteita on yhtä paljon erilaisia kuin on perheitäkin. Ei ulkopuolinen voi kaikkea tietää, eikä tarvitsekaan. Ei tuomita toisten elämän ratkaisuja silloin kun niistä ei kenellekään ole mitään haittaa.

Minäkin olen saanut kritiikkiä kun esikoinen nukkuu mielellään minun vieressä vieläkin ekaluokkalaisena. On aina ollut herkkä pelkäämään ja huono nukkumaan yksin. Aloiteltiin jo sitä että nukkuu veljänsä kanssa samassa huoneessa mutta koronakevät tuli ja vei minun kaikki voimat ja motivaation yöheräämisiin. Olin yöt töissä (pitkiä vuoroja 14h), päivät lasten kanssa kotona. Tukka lähti kun en nukkunut koskaan tarpeeksi. Ne yöt vuorojen välissä kun sai nukkua, todellakin nukuttiin eikä pidetty mitään unikouluja. Hulluksi olisin muuten tullut. Nyt alkaa oma kroppa palautua ja energiaa olisi taas.. (tukkakin kasvaa takaisin) toivottavasti ei taas suljeta kouluja(päiväkoteja). Ne jotka tätä arvosteli eivät älynneet että minä en nuku joka yö, olen joka toinen yö töissä. 

Vierailija kirjoitti:

Mikä nykyajan vanhempia oikein vaivaa? Kyllä aikuisilla ennen oli jotain auktoritettiä perheissä ja lapset nukkuivat siellä mihin heille oli sänky pedattu. Nykyään tuntuu että lapset määräävät perheissä ja vanhemmat nukkuvat siellä missä lapsi määrää.

No, mulla oli sellaiset hienot ja määräävät vanhemmat kun olin lapsi. Mun lapsuudesta meni ihan hirveän iso siivu siten, että valvoin öisin monta tuntia peloissani peiton alla. Vanhempia ei saanut häiritä.

Kun omat lapseni syntyivät, päätin, että mun lasten ei IKINÄ tarvitse pelätä öisin yksin. Eikä ole tarvinnutkaan. Nukkumisjärjestelyjä on ollut varsin moninaisia, ja edelleen yksi lapsista nukkuu mun vieressäni, vaikka on jo 12-vuotias. Ei pelosta, vaan siksi, että toisen ihmisen vieressä on vaan kivempi nukkua. Aikuisten kohdalla tätä pidetään itsestäänselvyytenä, aikuinen saa marista kuinka ei osaa nukkua yksin, mutta lapsilta tämä on ihan kummallista käytöstä?

Niin noin isommatkin on ihan itsekseen siirtyneet nukkumaan omiin sänkyihinsä, eiköhän tämä pieninkin tästä. Itse olen säästänyt mahdolliset parisuhdeviritykset siihen aikaan, niin ei tarvitse  pohtia kuka vie paikan ja keneltä.

JSS

Vierailija kirjoitti:

Siirtyisin.

Älä vertaa omaasi ja miehen lasta toisiinsa, he ovat erilaisia ja toimivat eritavalla. Tai entä jos oma lapsesi kokee ettei saa turvaa vierestäsi ja siksi ei tule? 

Minä uskon että poika siirtyy kyllä aikanaan nukkumaan erilleen isästään, mutta tarvitsee sitä nyt.

Vaikea sanoa mitä teidän kannattaisi tehdä asian suhteen kun ei tiedä asunnon kokoa ja mahdollisuuksia sen myötä. Toisaalta ap ei tunnu haluavan vastaukseksi muuta kuin :"poika omaan sänkyyn nyt vaan!". Joten ehkä sitten minäkin vastaan että poika omaan sänkyyn nyt vaan.

Ja muille järkyttyneille lapsista vanhemman vieressä: tilanteita on yhtä paljon erilaisia kuin on perheitäkin. Ei ulkopuolinen voi kaikkea tietää, eikä tarvitsekaan. Ei tuomita toisten elämän ratkaisuja silloin kun niistä ei kenellekään ole mitään haittaa.

Minäkin olen saanut kritiikkiä kun esikoinen nukkuu mielellään minun vieressä vieläkin ekaluokkalaisena. On aina ollut herkkä pelkäämään ja huono nukkumaan yksin. Aloiteltiin jo sitä että nukkuu veljänsä kanssa samassa huoneessa mutta koronakevät tuli ja vei minun kaikki voimat ja motivaation yöheräämisiin. Olin yöt töissä (pitkiä vuoroja 14h), päivät lasten kanssa kotona. Tukka lähti kun en nukkunut koskaan tarpeeksi. Ne yöt vuorojen välissä kun sai nukkua, todellakin nukuttiin eikä pidetty mitään unikouluja. Hulluksi olisin muuten tullut. Nyt alkaa oma kroppa palautua ja energiaa olisi taas.. (tukkakin kasvaa takaisin) toivottavasti ei taas suljeta kouluja(päiväkoteja). Ne jotka tätä arvosteli eivät älynneet että minä en nuku joka yö, olen joka toinen yö töissä. 

Kyllä meidän viereen saa yöllä tulla jos pelottaa tai näkee painajaisia, en ikinä kieltäsi.

Kumpikaan lapsista ei ole kertaakaan tullut herättämään meitä 2 vuoden aikana eli nukkuvat tosi hyvin nukkuvat sitten vieressä tai erikseen. Ovat tasapainoisia ihan nornaaleita lapsia kumpikin.

Joka toinen vl on vaan aika usein nukkua huonosti kun arkena nukun aina. Koitan alkaa suunnitella jotain jarrua asiaan. Ap

Vierailija kirjoitti:

Meillä miehen lapsi ei myöskään halunnut nukkua yksin. Todellakaan kukaan ei tule meidän sänkyyn, eli miehelle laitettiin sänky lapsen huoneeseen. Hän nukkui siellä, kun lapsi oli meillä.

Uusperheessä on erittäin tärkeää, että jokaisella on oma tila ja oma soppi. Minun pyhä paikkani on meidän makuuhuoneemme. Sinne ei kukaan tule.

Tämä.

Uusperheessä on oma dynamiikkansa.

Te joiden mielestä kuusivuotiaan vieressä nukkumiselle ei _voi olla tarvetta_, voisitte vähän avartaa mieltämme. Mistä te tiedätte millainen perhekuvio ihmisillä on? Kuusivuotias on vielä tosi pieni ja voi hyvinkin kokea eron takia suurta turvattomuutta ja ikävää.

Meilläkin oli lapsuudenkodissa ulkopuolisille normaali tilanne. Todellisuudessa isäni oli narsisti, joka teki elämisestä todella turvatonta. Pikkusiskoni reagoi tilanteeseen pahimmin, oli jo alakouluikäisenä ahdistunut ja sairastui mm. syömishäiriöön jo 12-vuotiaana. Nukkui vielä 14-vuotiaana äitini vieressä, koska ei pystynyt muualla nukkumaan.

Älä tuomitse kun et ymmärrä. Aina ei ole kyse auktoriteetista.

No en siirtyisi. Kyllä minunkin pitäisi saada elää omassa kodissani omaan tapaani. Itse nukun huonosti vieraissa paikoissa tai pedeissä, joten en todellakaan uhraisi joka toisen viikonlopun yöunia.

Ei ehkä ihan sama asia, mutta mun esikois tytär tuli välillä vielä 16-vuotiaanakin mun sänkyyn nukkumaan. oli siis parisänky mulla ja  asuttiin tyttären kanssa keskenään.  Joskus, kun oli jotain ongelmia tai paha mieli tms. Niin siinä vierekkäin jutusteltiin asiat selviksi. Sängyssä olikin koko ajan kahet tyynyt ja peitot. Ihan normaali nuori aikuinen nainen tyttäreni on tänä päivänä, muutti 18-vuotiaana opiskelujen myötä omaan asuntoon. Että ei kannata huolehtia, kyllä ne lapset sitä itsenäistyy.

Kun elin ydinperheessä, niin meillä vanhempi siirtyi lapsen sänkyyn.

Nyt elän uusperheessä, ja vanhempi jälleen siirtyy lapsen sänkyyn.

Tottakai lapsi silloin kun harvoin on isänsä luona saa nukkua isänsä vieressä jos haluaa. Ja isä tietenkin! siirtyy lapsen kanssa patjalle tai mihin sitten haluaa vaikka hotelliin jos se oma nukkumisensa on niin tärkeä. Lapset on meille maailman tärkeitä ja he saa nukkua vieressä jos haluavat. Eivät mene siitä pilalle. Omani nukkuivat kauan ja vieroittuivat aikanaan ilman mitään ongelmia. Minut itseni laitettiin varhain omaan sänkyyn ja nukkuminen oli ihan karmeaa. Valvoin kaikki yöt ja kauhea unihäiriö. Siitä opin että mun lapset ei valvo, minä valvon. Mutta ei unihäiriötä ole kaikilla; omassa huoneessa voi oppia kovinkin varhain nukkumaan. Jokainen tekee niinkuin hyväksi näkee.

Vierailija kirjoitti:

Ei mua haittaa kuka samassa huoneessa nukkuu.

En vaan itse jaksais hyppiä. Meitä on neljä.

Jos nukuttais kaikki samassa sängyssä olisi epäreilua että mun lapsi nukkuis sitten yksin.

Ap

Mitä epäreilua, jos lapsesi kerran nukkuu hyvin yksin? Onko kaikki sinulle jotain jos sulle, niin mulle kanssa- kilpailua? Kyllä te kolmistaan mahdutte samaan sänkyyn, joten on oma valintasi siirtyä siitä pois. Ja vieras haju ärsyttää, oletko aikuinen ollenkaan?

Vierailija kirjoitti:

No en siirtyisi. Kyllä minunkin pitäisi saada elää omassa kodissani omaan tapaani. Itse nukun huonosti vieraissa paikoissa tai pedeissä, joten en todellakaan uhraisi joka toisen viikonlopun yöunia.

Vanhemmuus tarkoittaa välillä lapsen tarpeiden laittamista oman mukavuuden edelle. Vaikka ei ole biologinen lapsi, niin kyllä hänenkun kanssaan sitä vanhemmuutta joutuu harjoittamaan. Muuten uusioperhekuvioon on aika turha lähteä. Huono unenlaatua ei ole lapsen vika.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mua haittaa kuka samassa huoneessa nukkuu.

En vaan itse jaksais hyppiä. Meitä on neljä.

Jos nukuttais kaikki samassa sängyssä olisi epäreilua että mun lapsi nukkuis sitten yksin.

Ap

Mitä epäreilua, jos lapsesi kerran nukkuu hyvin yksin? Onko kaikki sinulle jotain jos sulle, niin mulle kanssa- kilpailua? Kyllä te kolmistaan mahdutte samaan sänkyyn, joten on oma valintasi siirtyä siitä pois. Ja vieras haju ärsyttää, oletko aikuinen ollenkaan?

Ei kyllä todellakaan mahduta samaan sänkyyn kaikki kolme. Mies on todella ison kokoinen niin on jo poikakin. En nukkuisi silmäystäkään.

Ja oma lapseni alkaa tietysti vinkua myös viereen jos toinenkin pääsisi, se nyt lienee ihan normaalia.

Lisäksi mieheni lapsi ei minua sänkyyn halua. Haluaa nimenomaan olla kaksin isän kanssa. No turha jauhaa, halusin vain tietää olenko epänormaali kun en halua siirtyä. Ap

Eroa ja hanki mies, jolla ei ole lapsia. Parempi vaihtoehto varmaan sinunlaisellesi ihmiselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mua haittaa kuka samassa huoneessa nukkuu.

En vaan itse jaksais hyppiä. Meitä on neljä.

Jos nukuttais kaikki samassa sängyssä olisi epäreilua että mun lapsi nukkuis sitten yksin.

Ap

Mitä epäreilua, jos lapsesi kerran nukkuu hyvin yksin? Onko kaikki sinulle jotain jos sulle, niin mulle kanssa- kilpailua? Kyllä te kolmistaan mahdutte samaan sänkyyn, joten on oma valintasi siirtyä siitä pois. Ja vieras haju ärsyttää, oletko aikuinen ollenkaan?

Ei kyllä todellakaan mahduta samaan sänkyyn kaikki kolme. Mies on todella ison kokoinen niin on jo poikakin. En nukkuisi silmäystäkään.

Ja oma lapseni alkaa tietysti vinkua myös viereen jos toinenkin pääsisi, se nyt lienee ihan normaalia.

Lisäksi mieheni lapsi ei minua sänkyyn halua. Haluaa nimenomaan olla kaksin isän kanssa. No turha jauhaa, halusin vain tietää olenko epänormaali kun en halua siirtyä. Ap

Et ole epänormaali, mutta koska olet aikuinen ja tiedostat sen, siirryt muualle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No en siirtyisi. Kyllä minunkin pitäisi saada elää omassa kodissani omaan tapaani. Itse nukun huonosti vieraissa paikoissa tai pedeissä, joten en todellakaan uhraisi joka toisen viikonlopun yöunia.

Vanhemmuus tarkoittaa välillä lapsen tarpeiden laittamista oman mukavuuden edelle. Vaikka ei ole biologinen lapsi, niin kyllä hänenkun kanssaan sitä vanhemmuutta joutuu harjoittamaan. Muuten uusioperhekuvioon on aika turha lähteä. Huono unenlaatua ei ole lapsen vika.

Tämä ei ole uusperhekeskustelu. Ap:lla olisi sama ongelma, jos oma lapsi haluaisi nukkua isänsä vieressä. Kyse on siitä, kuka siirtyy ja minne.

Oikea vastaus on, että isä siirtyy.

Miksi halusit uusperheen, jos et hyväksy sen muita jäseniä?

Myös ydinperhe on vaihtoehto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En näe tarvetta sille, että 7-vuotias nukkuisi vielä vanhemman kanssa samassa sängyssä. Onko kyseessä erityislapsi? Miksi lapsen pitäisi nukkua isän vieressä? Pelottaako vai onko lapsen keino saada isän huomio itselleen, pois uudelta aikuiselta? Onko isällä muuten yhtään aikaa vain lapsensa kanssa ilman sinua? 

Miksi sun pitäiskään nähdä mitään tarvetta, jos erolapsi näkee? Olen vierestä seurannut miten järkyttävää lapselle voi olla se että koti hajoaa ja koko ajan on ikävä toista vanhempaa. Ekaluokkalainen on vielä tosi pieni tunne-elämältään, ja lapsissa keskenään valtavia herkkyyseroja.

Jos isän vieressä nukkuminen tuo lapselle pienintäkään lohtua niin ap voisi niellä tilanteen aikuisen lailla ja varoa antamasta pienintäkään viitettä siitä, mitä tilanne häneltä "vaatii".

Ap sanoi, että muehen lapsi nukkuu aina toisen yön hänen lapsensa kanssa samassa huoneessa ilman mitään ongelmia. Eli tuosta isän vieressä nukkumisesta on vain tullut tapa, josta voi hyvin päästä eroon.