Siirtyisittekö äitipuolena omasta sängystänne joka toinen vl nukkumaan toisaalle että isä saa nukkua yön poikansa kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Jos mä pysyn omassa sängyssäni oma lapseni joutuu pois omasta sängystään kuten sanoin.

Mies ei siis suostu nukkumaan patjalla joten näin kävisi.

Ei munkaan selkä kestäis jatkuvasti nukkua patjalla, menis koko vl piloille.

Joten siksi olen liikkunut. Mieheni menee joko mun lapsen tilalle lasten sänkyyn tai minä menen lasten sänkyyn oman lapseni kanssa. Tässä vaihtoehdot. Ap

Ahaa. Olet siis marttyyri-ihmistyyppiä. Haluat kärsiä ja vaeltaa tyyny kainalossa ympäri kämppää. Haluat valittaa ja olla harmissasi. Haluat syyllistää miestä ja hänen lastaan omasta kurjuudestasi, et etsiä yhtään mitään ratkaisua. Yhtään mitään ei voi teillä tehdä toisin. Miehen kanssa ei varsinkaan kannata asiasta puhua, jvoisihan olla että asia muuttuisi ja marttyyri menettäisi kärsimyksensä. (Tosin uusi varmaan löytyisi pian. Esimerkiksi miehen pojan liian isot kengät eteisessä, tai mitä lie...)

Joo, minusta tuollainen ihmistyyppi on kyllä vähän epäterve ja ärsyttävä, mutta ei kovin harvinainen. Onnea vaan valitsemallesi tielle, päädyt eroon ennemmin tai myöhemmin, koska marttyyri vaan on aika raskasta seuraa. Kaikille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kritisoi kenenkään tapaa nukuttaa 7-vuotiasta lasta vieressä, ihan ok jos kaikille sovi.

Mutta nythän ilmeisesti ei oikein sovi kaikille perheenjäsenelle. Äiti(puoli) joutuu siirtyilemään omasta vuoteestaan, ja sehän nyt ei oikein ole mistään kotoisin, jos joka toinen viikko unet menee paskaksi.

Itse olen huono nukkuja ja selkävaivainen. Jos meillä olisi tämmöinen kuvatun kaltainen tilanne, olisi minun miehen kanssa pakko nostaa kissa pöydälle ja keskustella uusi järjestys asioihin. Eli siirtäisin sänkyni pysyvästi toiseen huoneeseen, ja mies voi nukkua pojan kanssa, itse nukkuisin pysyvästi kunnon vuoteessa toisessa huoneessa. Patjani on erikoisvalmisteinen, samoin tyynyni, ei tulisi kyseeseenkään että kanniskelisin niitä muualle makuuhuoneestani; minun makuuhuoneeni siis siirtyisi toisaalle.

Olen miettinyt kokonaan siirtymistä toiseen kerrokseen koska tilaa ja mahdollisuus olisi.

Tiedän vaan että tämä on polku eroon.

Seksielämää ei silloin enää olisi. En vieraile missään pelkän seksin takia. Muistakaa että toimin toisin mitä kirjoitan. Ärsyttää vaan. Ap

Mitä mieltä mies on asiasta kun puhut hänen kanssaan tästä asiasta/ongelmasta?

No ei mieskään tietysti halua siirtyä, kuka haluaisi? Oman poikani takia siirryn että hän saa nukkua meillä ollessaan samassa, omassa sängyssään AINA. Miehenkin poika saisi nukkua mielestäni aina samassa paikassa mutta jos hän saa päättää paikka on minun sänkyni. Ap

Vaikuttaa vähän sille että et ole edes kertonut miehelle miten sinä koet tilanteen. Teidän täytyy yhdessä ratkaista se asia kuka missäkin nukkuu ja jos niin kuka missäkin vaiheessa siirtyy jos siihen näette tarvetta yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Jos mä pysyn omassa sängyssäni oma lapseni joutuu pois omasta sängystään kuten sanoin.

Mies ei siis suostu nukkumaan patjalla joten näin kävisi.

Ei munkaan selkä kestäis jatkuvasti nukkua patjalla, menis koko vl piloille.

Joten siksi olen liikkunut. Mieheni menee joko mun lapsen tilalle lasten sänkyyn tai minä menen lasten sänkyyn oman lapseni kanssa. Tässä vaihtoehdot. Ap

Ihan oikeesti. Asiat on ratkaistavissa, jos tahtoo. Einsteinin sanoin where is the will, there is the way:

1. Miehelle ostetaan parempi patja, jolla pystyy nukkumaan

2. Lapsen tullessa teille, niin nukkumisjärjestys on automaattisesti se, että sinun lapsesi tulee sinun viereesi ja mies menee oman lapsensa luokse.

Mikä tässä on niin vaikeaa?

Minusta miehen lapsen pitää saada oma sänky kotiinsa. Sitä ennen mennään juuri kuten lapsi haluaa. Mutta sänky pikaisesti. Eikä ap:n oma lapsi tarvitse parisänkyä. Älytön ratkaisu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mä pysyn omassa sängyssäni oma lapseni joutuu pois omasta sängystään kuten sanoin.

Mies ei siis suostu nukkumaan patjalla joten näin kävisi.

Ei munkaan selkä kestäis jatkuvasti nukkua patjalla, menis koko vl piloille.

Joten siksi olen liikkunut. Mieheni menee joko mun lapsen tilalle lasten sänkyyn tai minä menen lasten sänkyyn oman lapseni kanssa. Tässä vaihtoehdot. Ap

Ihan oikeesti. Asiat on ratkaistavissa, jos tahtoo. Einsteinin sanoin where is the will, there is the way:

1. Miehelle ostetaan parempi patja, jolla pystyy nukkumaan

2. Lapsen tullessa teille, niin nukkumisjärjestys on automaattisesti se, että sinun lapsesi tulee sinun viereesi ja mies menee oman lapsensa luokse.

Mikä tässä on niin vaikeaa?

Joo näinkin on tehty mutta aina kaksi ihmistä joutuu vaihtamaan paikkaa noin. Kun mä liikun vain yksi. Onneks kohta vapautuu uusi huone.

Alkuperäinen kysymys oli liikkuisivatko muut pojan tahdon takia, ei varsinaisesti se että miten ongelma ratkeaa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Minusta miehen lapsen pitää saada oma sänky kotiinsa. Sitä ennen mennään juuri kuten lapsi haluaa. Mutta sänky pikaisesti. Eikä ap:n oma lapsi tarvitse parisänkyä. Älytön ratkaisu.

Ei tarvitsekkaan, tilan säästämisen vuoksi runkopatjat on työnnetty kiinni toisiinsa seinää vasten lastenhuoneessa nyt. Ap

No en kyllä siirtyisi, voivat viettää päivät yhdessä, ei siihen yötä tarvitse. Tai nukkukoot sitten yhdessä sohvalla, tai ostakoot isomman sängyn pojalle ja nukkuvat sitten siellä.

Ihmettelen tätä äitipuoli-termiä. Jos lapsella on oma äiti, isän kumppani on vain isän kumppani. Olin 11v, kun äitini eron jälkeen pikaisesti löysi uuden miehen. Isäpuoli-nimitys ei olisi tullut mieleenkään. Mitään tunnesidettä ei ollut eikä tullut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pistä yövalo pojan huoneeseen päälle. Luulisi että se auttaa pimeänpelkoon jos lapsi herää keskellä yötä. ja vielä lamppu sängyn viereen jonka hän osaa laittaa päälle helposti itse.

Ei pelkää pimeää, nukahtaa ja nukkuu koko yön heräämättä ilman isääkin.

Nukkui isänsä kanssa ennen kun muutettiin yhteen niin haluaa nukkua nytkin. Aikaa on kulunut jo useampi vuosi. Mietin kuinka hankalaa on elämä aikuisena kun muutokset on noin vaikeita. 😑 Mutta ei kai sille mitään voi. Ap

Vaikka ihan vilpittömästi ajattelisit, että ongelmasi on vain tämä nukkumisasia ja kohtelet miehesi lasta kuin omaasi (olet moneen kertaan alleviivannut, kuinka sinun ansiosta he ylipäätään näkevät & kuinka ottaisit lapsen vaikka teille asumaan), paistaa viesteistäsi läpi inho ja halveksunta miehesi lasta kohtaan. Lapsi mitä luultavimmin aistii tämän. Ennemmin kuin nukkumisasioita, kehottaisin sinua miettimään aikuisena naisena, miten omat asenteesi ja tunteesi vaikuttavat lapseen & mitä voisit tehdä asialle, jotta erolapsella ei olisi entistä haastavampaa. Hän on hyvin pieni vielä ja sinä olet vastuussa omista tunteistasi niin, etteivät ne pääsisi vaikuttamaan lapseen ikävällä tavalla. Ketjua selatessa tämä ajatus kävi mielessäni pari kertaa mutta lainaamani viesti viimeistään oikein alleviivasi asian todellista laitaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mä pysyn omassa sängyssäni oma lapseni joutuu pois omasta sängystään kuten sanoin.

Mies ei siis suostu nukkumaan patjalla joten näin kävisi.

Ei munkaan selkä kestäis jatkuvasti nukkua patjalla, menis koko vl piloille.

Joten siksi olen liikkunut. Mieheni menee joko mun lapsen tilalle lasten sänkyyn tai minä menen lasten sänkyyn oman lapseni kanssa. Tässä vaihtoehdot. Ap

Ihan oikeesti. Asiat on ratkaistavissa, jos tahtoo. Einsteinin sanoin where is the will, there is the way:

1. Miehelle ostetaan parempi patja, jolla pystyy nukkumaan

2. Lapsen tullessa teille, niin nukkumisjärjestys on automaattisesti se, että sinun lapsesi tulee sinun viereesi ja mies menee oman lapsensa luokse.

Mikä tässä on niin vaikeaa?

Joo näinkin on tehty mutta aina kaksi ihmistä joutuu vaihtamaan paikkaa noin. Kun mä liikun vain yksi. Onneks kohta vapautuu uusi huone.

Alkuperäinen kysymys oli liikkuisivatko muut pojan tahdon takia, ei varsinaisesti se että miten ongelma ratkeaa. Ap

Ongelma ratkeaa tapauskohtaisesti siten kuin sen aikuiset päättää. Toki päätöksessä otetaan huomioon se mitä kukakin asiasta toivoo myös ne lapset. Lapsi/lapset eivät kuitenkaan voi sanella päätöksiä joista vastuussa on aikuiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mä pysyn omassa sängyssäni oma lapseni joutuu pois omasta sängystään kuten sanoin.

Mies ei siis suostu nukkumaan patjalla joten näin kävisi.

Ei munkaan selkä kestäis jatkuvasti nukkua patjalla, menis koko vl piloille.

Joten siksi olen liikkunut. Mieheni menee joko mun lapsen tilalle lasten sänkyyn tai minä menen lasten sänkyyn oman lapseni kanssa. Tässä vaihtoehdot. Ap

Ihan oikeesti. Asiat on ratkaistavissa, jos tahtoo. Einsteinin sanoin where is the will, there is the way:

1. Miehelle ostetaan parempi patja, jolla pystyy nukkumaan

2. Lapsen tullessa teille, niin nukkumisjärjestys on automaattisesti se, että sinun lapsesi tulee sinun viereesi ja mies menee oman lapsensa luokse.

Mikä tässä on niin vaikeaa?

Joo näinkin on tehty mutta aina kaksi ihmistä joutuu vaihtamaan paikkaa noin. Kun mä liikun vain yksi. Onneks kohta vapautuu uusi huone.

Alkuperäinen kysymys oli liikkuisivatko muut pojan tahdon takia, ei varsinaisesti se että miten ongelma ratkeaa. Ap

En liikkuisi omasta sängystäni minnekään. Eikä lapsenikaan liikkuisi. Lapseni ei myöskään nukkuisi parisängyssä toisen lapsen kanssa, vaan molemmilla lapsilla olisi omat sängyt. Mies saisi liikkua ihan minne haluaa ja järjestää asiat miten haluaa, mutta minulla ja lapsellani olisi unirauha omissa sängyissämme.

Saako lapsi isältä tarpeeksi huomiota. Kyllä 7 v täytyy osata nukkua jo yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pistä yövalo pojan huoneeseen päälle. Luulisi että se auttaa pimeänpelkoon jos lapsi herää keskellä yötä. ja vielä lamppu sängyn viereen jonka hän osaa laittaa päälle helposti itse.

Ei pelkää pimeää, nukahtaa ja nukkuu koko yön heräämättä ilman isääkin.

Nukkui isänsä kanssa ennen kun muutettiin yhteen niin haluaa nukkua nytkin. Aikaa on kulunut jo useampi vuosi. Mietin kuinka hankalaa on elämä aikuisena kun muutokset on noin vaikeita. 😑 Mutta ei kai sille mitään voi. Ap

Vaikka ihan vilpittömästi ajattelisit, että ongelmasi on vain tämä nukkumisasia ja kohtelet miehesi lasta kuin omaasi (olet moneen kertaan alleviivannut, kuinka sinun ansiosta he ylipäätään näkevät & kuinka ottaisit lapsen vaikka teille asumaan), paistaa viesteistäsi läpi inho ja halveksunta miehesi lasta kohtaan. Lapsi mitä luultavimmin aistii tämän. Ennemmin kuin nukkumisasioita, kehottaisin sinua miettimään aikuisena naisena, miten omat asenteesi ja tunteesi vaikuttavat lapseen & mitä voisit tehdä asialle, jotta erolapsella ei olisi entistä haastavampaa. Hän on hyvin pieni vielä ja sinä olet vastuussa omista tunteistasi niin, etteivät ne pääsisi vaikuttamaan lapseen ikävällä tavalla. Ketjua selatessa tämä ajatus kävi mielessäni pari kertaa mutta lainaamani viesti viimeistään oikein alleviivasi asian todellista laitaa.

Yritän kaikkeni mutta toki olen vain ihminen.

En tee mitään sellaista mistä lapsi kärsisi, aistimiseen minun on vaikea kuitenkin vaikuttaa.

Jos esim. Ostan omalleni jotain osan mieheni lapselle automaattisti vastaavan. Kohtelen täysin samoin, oma lapseni paremminkin on eriavoisessa asemassa koska kiellän usein häneltä asioita joita mieheni lapsi saa tehdä miehen mieiestä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tuo sänky on miehen ja uuden vaimonsa. Ja tämä no hyvä lapsen hahmottaa ihan konkreettisesti.

Isänä hän voisi siirtyä nukkumaan lapsen huoneeseen, jos lapsi kaipaa läheisyyttä. Vaikka tekee sinne jonkin ihanan majasysteemipesän ja nukkuu siellä "retkellä" lapsen kanssa.

Vielä kerratakseni: meillä on lastenhuoneessa iso sänky jossa oma lapseni nukkuu aina meillä ollessaan ja molemmat lapsemme yhdessä toisen yön.

Jos mieheni menee tänne pojan viereen niin oma lapseni joutuu taasen vaihtamaan sänkyä joten olen itse sitten siirtynyt. Lapset nukkuvat heräämättä MOLEMMISSA sängyissä aina koko yön. Kukaan ei valvota. Minä vaan kierrän sänkyjä tässä talossa ja olen aivan kypsä. Ap

Minkä ikäisiä lapset ovat jos heillä ei ole omia sänkyjä? Ja kyllä tuo minusta kääntää asian aika selvästi niin, että lapsella on oikeus nukkua isän vieressä, jos hänelle ei ole hankittu omaa sänkyä isänsä kotona.

Lapset ovat ekaluokkalaisia ja heillä on oma iso parisänky jossa oma lapseni nukkuu yksin ja kun ovat molemmat yhdessä täällä nukkuvat siinä molemmat. Näin on toimittu yli 2 vuotta. Lapset tykkäävät nukkua vierekkäin, siirrän sängyt aikanaan omiin huoneisiin. Omani nukkuu yksinkin siis tässä sängyssä nou problem. Ap

No mikä teidän ongelma sitten on? 😄 Aloituksessa miehesi lapsi nukkuu isänsä vieressä ja nyt kuitenkin lapsesi vieressä? Ja jossain toisessa viestissäsi yhden yön lapsesi vieressä ja toisen isän vieressä? Miehesikö sitä lasta kaipaa viereensä vai mikä tämä sekava kuvio oikein on? Tuntuu että ainoa ongelma on sulla.

Onko oikeasti ylivoimaista kahden viikon välein 1-2 yöksi pedata itsellesi aluslakana lapsesi viereen ja miehesi lapselle lakana isänsä viereen?

Koska vihaat miestäsi, miksi et eroa? Taloudellisista syistä?

Mä mietin että onko tämä kompakysymys, koska en tietenkään olisi miehen kanssa jolla on niin pienet lapset että ne nukkuvat vieressä. Jos mieheni haluaisi nukkua lastensa kanssa samassa sängyssä tai huoneessa, niin ei muuta kuin hommaa itselleen lasten huoneeseen sängyn jossa voi tutia. Minä en omasta sängystäni poistu.

Vierailija kirjoitti:

Tottakai lapsi silloin kun harvoin on isänsä luona saa nukkua isänsä vieressä jos haluaa. Ja isä tietenkin! siirtyy lapsen kanssa patjalle tai mihin sitten haluaa vaikka hotelliin jos se oma nukkumisensa on niin tärkeä. Lapset on meille maailman tärkeitä ja he saa nukkua vieressä jos haluavat. Eivät mene siitä pilalle. Omani nukkuivat kauan ja vieroittuivat aikanaan ilman mitään ongelmia. Minut itseni laitettiin varhain omaan sänkyyn ja nukkuminen oli ihan karmeaa. Valvoin kaikki yöt ja kauhea unihäiriö. Siitä opin että mun lapset ei valvo, minä valvon. Mutta ei unihäiriötä ole kaikilla; omassa huoneessa voi oppia kovinkin varhain nukkumaan. Jokainen tekee niinkuin hyväksi näkee.

Ydinperhe ja pienenä nukuttiin siis 3 lasta samassa huoneessa. En tuntenut turvattomuutta ja maaseudulla talossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mä pysyn omassa sängyssäni oma lapseni joutuu pois omasta sängystään kuten sanoin.

Mies ei siis suostu nukkumaan patjalla joten näin kävisi.

Ei munkaan selkä kestäis jatkuvasti nukkua patjalla, menis koko vl piloille.

Joten siksi olen liikkunut. Mieheni menee joko mun lapsen tilalle lasten sänkyyn tai minä menen lasten sänkyyn oman lapseni kanssa. Tässä vaihtoehdot. Ap

Ihan oikeesti. Asiat on ratkaistavissa, jos tahtoo. Einsteinin sanoin where is the will, there is the way:

1. Miehelle ostetaan parempi patja, jolla pystyy nukkumaan

2. Lapsen tullessa teille, niin nukkumisjärjestys on automaattisesti se, että sinun lapsesi tulee sinun viereesi ja mies menee oman lapsensa luokse.

Mikä tässä on niin vaikeaa?

Se, että silloin AP ei voi valittaa ja kiukutella tästä asiasta ja pitää vaivalla keksiä uusi kiukuttelun aihe. Vaikka oikeastaan pohjimmiltaan kyse on siitä, että miehen lapsi ottaa päähän ja sitä AP ei halua edes itselleen myöntää. Harmi vain, että se vuotaa kuin myrkky esiin, vaikka kuinka koittaisi etsiä Oikeutettua Syytä kiukulle.

Siinä jää seksielämä vähiin kun lapsi samassa sängyssä tai samassa huoneessa.

Meillä asuu puolet viikosta mieheni 10-vuotias, he nukkuvat yhdessä toisessa huoneessa. Yritimme vähän aikaa nukkua kolmestaan kun lapsi oli ekaluokkalainen, mutta olen niin herkkäuninen että ei se ollut itselleni sopiva ratkaisu ja aloin ihan suosiolla nukkua toisaalla kun tovin päästä muutimme yhteen. Olen sopeutunut tähän jo aika pitkään, mutta nyt kun lapsi on esiteini ja isällä ei ole edes mitään intressiä ehdottaa yksin nukkumisen harjoittelua alkaa kieltämättä vähän kyrsiä.

Mies on todella omistautunut lapselle ja ihana vanhempi, annan heidän viettää kaiken haluamansa ajan yhdessä silloin kun lapsi on meillä ja toki teemme asioita myös kolmestaan. Meidän aikuisten velvollisuudet eli lähinnä työ syövät niin paljon yhteistä aikaa muutenkin että tuntuu että parisuhde alkaa pikkuhiljaa kärsiä kun nähdään vähän ja nukutaan niin paljon erillään. Lapsi on ihana tyyppi ja reipas, meillä on tosi mukavaa yhdessä mutta ainoana avioerolapsena vähän turhan hemmoteltu ja läheisyydenkipeä joten paha tässä alkaa oikein vaatimalla vaatimaan uusia järjestelyitä kun itsehän olen puolisoni valinnut.