Lue keskustelun säännöt.
Ystävän kodin sotkuisuus ahdistaa!
08.01.2021 |
Itse asiassa en edes välttämättä kaipaa kommentteja. On vaan pakko saada kirjoittaa asiasta ja lievittää omaa ahdistusta, kun en vaan pysty ymmärtämään ihmistä, joka pystyy elämään elämäänsä sotkun keskellä...
Omassa kodissani tavaroilla on paikkansa, eikä mitään jätetä lojumaan ympäriinsä. Lapset olen opettanut pienestä lähtien siivoamaan omat lelunsa, tiskejä ei jätetä omiin huoneisiin homehtumaan ja vaatteet tuodaan pyykkiin, kun ne likaantuvat.
Siivoan keittiön jokaisen käytön jälkeen ja pyyhin pölyt ja imuroin kerran päivässä. Kun on perussiistiä, niin noihin ei kauaa aikaa mene. Ei minuakaan aina huvittaisi työpäivän jälkeen alkaa pyykkiä pesemään tai viikata puhtaita vaatteita kaappiin, mutta en myöskään siedä niitä silmissäni yhtään sen kauempaa kuin on tarpeen.
Tänään käväisin ystäväni luona pikaisesti ja ahdistuin. Heidän perheessään puhtaita pyykkejä on pinottuna sohvan nurkkiin, ruokapöydälle oli levitetty työkaluja, lehrikori puraisi ja keittiöön oli joku jättänyt likaiset astiat tiskipöydälle. Pölyt pyyhkimättä ja hiekka ratisi varpaissa. En vaan ymmärrä miten siinä sekasotkussa kukaan pystyy asumaan.
Huh, jo helpotti.
Kommentit (104)
Ottakaa esimerkkiä! kirjoitti:
Miksi te teilaatte aloittajaa?
Kateelliset siivottomat luuserit. Laittakaa se some kiinni ja menkää siivoamaan.
Minusta ainakin ap:n tapa elää on aivan ihanteellinen. Ihanaa olla puhtaassa kodissa.
Arvostan todella, että hän jaksaa huolehtia siitä joka päivä, pyrin itse samaan, aina en onnistu, mutta ihailen ap:n kaltaisia tehoäitejä. On varmasti helppoa, kun ei tarvitse potea kotihäpeää ja vieraitakin voi kutsua milloin vain, tai ottaa yllätysvieraat kahville. Veikkaampa, että ap on myös taitava leipomaan ja vierasvaraa on aina jemmassa. Energiaa riittää, kun ei tarvitse ahdistua siivottomasta kodista ja tekemättömistä asioista.
Ap:n tapa kasvattaa lapsensa jo pienestä pitäen siistiksi on myös erityisen ihailtavaa. Onnittelut, kun olet jaksanut panostaa, elämäsi on tässä vaiheessa helpompaa ja lapsetkin kiittävät sinua aikuistuttuaan.
Hienoa ap. Jatka samaan malliin! Me muut koetamme ottaa oppia, ehkäpä ystäväsikin ottaa elämästään ohjat käsiisi esimerkkisi myötä.
Pöh. Sulle lienee aika turha sanoa, että aikuiset ihmiset tekevät asioita, joita pitävät tärkeänä, ja jättävät turhanpäiväiset asiat tekemättä. Mutta sanonpa silti.
Minulla on koti siisti, muttei nuoltu. Juuri sopiva minulle ja perheelleni. Teen haastavaa esimiestyötä, minulla on kaksi luottamustehtävää, opiskelen työn ohessa kieliä. Urheilen päivittäin. Kaksi lasta. Pidän ruuanlaitosta ja olen siinä hyvä, varmasti keskimääräistä parempi ja ahkerampi - mutta siivoamisessa minulle riittää viikkosiivous mainiosti. Sellaista se on, enkä ala kenellekään jäkättää siitä, ettei heillä ole itsetehtyä alku- ja pääruokaa tarjolla illallisaikaan.
Jos sinulle se siivoaminen on tärkeää, niin feel free. Ei se aiheuta minussa pienintäkään kateuden tunnetta, mitä sinun ja ap:n lienee selvästi vaikea ymmärtää.
Terve ihminen ei AHDISTU siitä, että joku elää eri arvojen ja mieltymysten kanssa eri lailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Myös minua ahdistaa sekaisuus ja tavarakasat.. En vaan pysty rentoutumaan sekaisessa ympäristössä, tämän vuoksi en enää käy vanhempien luona. Lehtipinoja lattioilla, wc siivottu joskus vuosia sitten (pönttö ulkopuoleltakin paksussa pinttyneessä liassa), lattiat tahmaisia, pölyä ja pikkusälää kaikki paikat täynnä. En vaan enää pysty menemään ovesta sisälle , ovat olleet aina yhtä siivottomia. Itse imuroin joka toinen päivä, lattioiden pesu ja lakanoiden vaihto kerran viikossa, wc pari kertaa viikossa ja tasot ja tiskit päivittäin. En vaan pysty ymmärtämään miten joku voi elää siivottomasti..
Tuo sun vanhempien koti on oikeesti likainen ja saastainen jos todella on tuollainen. Mutta ap:n kaverin koti taas kuulosta ihan normi kodilta. Ei yksi likainen lautanen ja lasi tiskipöydällä ole mitään suurta sotkua. Tai puhtaan pyykin pino sohvalla, joskus ne nyt siinä hetken odottaa, että vaatteiden omistaja vie ne kaappiinsa. Meillä ainakin teinejä pitää joskus useamman kerran komentaa, että vievät vaatteensa kaappiin. Kuuluu vaan se tuttu, joo joo, vien ihan kohta. En oo ikinä aatellu, että tuon takia meillä olis jotenkin likainen koti.
Ap:lla on selkeesti joku trauma jos ahdistuu ihan normi kodista ja tuosta "sotkusta". Sen sijaan, että auttaisin kaveria siivoamaan mä kyllä miettisin mistä tuo ahdistus oikein tulee. Mikä siinä vaatepinossa tai likaisessa lautasessa niin ahdistaa.
Vai ap. ahdistaa, kun muut eivät elä ja käytä annettua elämää samalla tavalla kuin hän. Niinkö?
Nämä ovat arvokysymyksiä, miten haluaa käyttää annettu elämä, joku voi sen käyttää kodin siivoukseen ja kotitöihin ja nauttia siististä kodista.
Joku toinen voi saada elämään iloa ja mielihyvää kulttuurista, taiteesta, liikunnasta, käsitöistä, löhöilystä, lasten kanssa yhdessä puuhailusta, rakkaiden seurasta, ihmissuhteista jne.
Ja kumpi on elämässä oikein tai perempi, jokainen joutuu sen ratkaisemaan itse, ettei vanhana tarvitse sitten katua, kun elämä jäi elämättä - koti siivoamatta, lasten kanssa ei tullut vietettyä yhdessäoloa tai joku kirja jäi lukematta, kun eletään vain kerran täällä.
Elämä on valintoja.
Vierailija kirjoitti:
Ottakaa esimerkkiä! kirjoitti:
Miksi te teilaatte aloittajaa?
Kateelliset siivottomat luuserit. Laittakaa se some kiinni ja menkää siivoamaan.
Minusta ainakin ap:n tapa elää on aivan ihanteellinen. Ihanaa olla puhtaassa kodissa.
Arvostan todella, että hän jaksaa huolehtia siitä joka päivä, pyrin itse samaan, aina en onnistu, mutta ihailen ap:n kaltaisia tehoäitejä. On varmasti helppoa, kun ei tarvitse potea kotihäpeää ja vieraitakin voi kutsua milloin vain, tai ottaa yllätysvieraat kahville. Veikkaampa, että ap on myös taitava leipomaan ja vierasvaraa on aina jemmassa. Energiaa riittää, kun ei tarvitse ahdistua siivottomasta kodista ja tekemättömistä asioista.
Ap:n tapa kasvattaa lapsensa jo pienestä pitäen siistiksi on myös erityisen ihailtavaa. Onnittelut, kun olet jaksanut panostaa, elämäsi on tässä vaiheessa helpompaa ja lapsetkin kiittävät sinua aikuistuttuaan.
Hienoa ap. Jatka samaan malliin! Me muut koetamme ottaa oppia, ehkäpä ystäväsikin ottaa elämästään ohjat käsiisi esimerkkisi myötä.Pöh. Sulle lienee aika turha sanoa, että aikuiset ihmiset tekevät asioita, joita pitävät tärkeänä, ja jättävät turhanpäiväiset asiat tekemättä. Mutta sanonpa silti.
Minulla on koti siisti, muttei nuoltu. Juuri sopiva minulle ja perheelleni. Teen haastavaa esimiestyötä, minulla on kaksi luottamustehtävää, opiskelen työn ohessa kieliä. Urheilen päivittäin. Kaksi lasta. Pidän ruuanlaitosta ja olen siinä hyvä, varmasti keskimääräistä parempi ja ahkerampi - mutta siivoamisessa minulle riittää viikkosiivous mainiosti. Sellaista se on, enkä ala kenellekään jäkättää siitä, ettei heillä ole itsetehtyä alku- ja pääruokaa tarjolla illallisaikaan.
Jos sinulle se siivoaminen on tärkeää, niin feel free. Ei se aiheuta minussa pienintäkään kateuden tunnetta, mitä sinun ja ap:n lienee selvästi vaikea ymmärtää.
Terve ihminen ei AHDISTU siitä, että joku elää eri arvojen ja mieltymysten kanssa eri lailla.
Hei sinulle Pöh! Pelkästään se, että sinulla on tarve hyökätä näin kriittisesti mollaamaan tätäkin kirjoittajaa osoittaa vain sen, että oikeasti olet sisimmissäsi ap:lle hieman kateellinen puhtaasta kodista.
Miksi muutoin sinulla olisi tarve PERUSTELLA sitä, että kotisi ei ole NIIN puhdas, kuin todellisuudessa haluaisit.
Vierailija kirjoitti:
Vai ap. ahdistaa, kun muut eivät elä ja käytä annettua elämää samalla tavalla kuin hän. Niinkö?
Nämä ovat arvokysymyksiä, miten haluaa käyttää annettu elämä, joku voi sen käyttää kodin siivoukseen ja kotitöihin ja nauttia siististä kodista.
Joku toinen voi saada elämään iloa ja mielihyvää kulttuurista, taiteesta, liikunnasta, käsitöistä, löhöilystä, lasten kanssa yhdessä puuhailusta, rakkaiden seurasta, ihmissuhteista jne.Ja kumpi on elämässä oikein tai perempi, jokainen joutuu sen ratkaisemaan itse, ettei vanhana tarvitse sitten katua, kun elämä jäi elämättä - koti siivoamatta, lasten kanssa ei tullut vietettyä yhdessäoloa tai joku kirja jäi lukematta, kun eletään vain kerran täällä.
Elämä on valintoja.
Nyt en ymmärrä mistä vetäisit sen käsityksen, ettenkö myös minä lukisi kirjoja, viettäisi lapsieni kanssa aikaa, löhöilisi, harrastaisi tai viettäisi ystävieni kanssa aikaa? Kyllä, teen kaikkia näitä.
Olen valinnut elämässäni sen, että pidän kotini siistinä ja olen opettanut myös lapseni siihen. Sen takia minulla meneekin kodin siivoamiseen se puoli tuntia päivässä. Muu vapaa- aika onkin muita juttuja varten. Minusta on mukavaa palata siistiin kotiin, jolloin en joka kerta ahdistu oven avattuani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ollaan kummatkin yksinhuoltajia ja kummallakin on lapset siinä iässä, että voivat auttaa pitämään kodin siistinä ja pitämään huolta siitä, ettei turhaa sotkua tule. Olemme kasvattaneet lapsemme eri tavalla, mutta aika tulee näyttämään onko sillä lasten tulevaisuudessa mitään merkitystä.
Onko tuo vertailu ja arvostelu mielestäsi ystävän puhetta? Arvostelet ystävän kodin siisteyttä ja ystävän kasvatustapoja, nostat itseäsi lyttäämällä ystävääsi. Pitäisikö kodin sijaan siivota välillä sydäntä?
Itsellä on adhd ja järjestyksen pitäminen on haasteellista. Lisäksi on vielä muutama mukula pitämässä huolen ettei ainakaan tekeminen lopu. Mutta tässä siis syy, miksen koskaan kutsu ketään kylään - > en halua muiden ahdistuvan ja purkavan sitä ahdistusta julkiselle foorumille :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
puhtaat vaatteet kasana jossain, ei ole kamalaa, olet varmaan itse perfektionisti eli sinulla kaikki siististi laskostettuna kaapis,ja varmaan minimalismi tyyli.
Mä olen perfektionisti ja se on suurin syy mun kodissa vallitsevalle epäjärjestykselle. Jos vaatteita ei ehdi harjata tarraharjalla, silittää ja viikata täydellisen oikeaoppisesti, niin niiden on parempi lojua jossain viikkaamatta. Jos keittiötä ei ehdi siivota hellan pesua, välitilan ja kaapinovien pyyhkimistä myöten, on turha laittaa tiskejäkään koneeseen. Jos ei ei ehdi imuroida valaisimien ja lattialistojenkin päältä, niin on turha hutaista edes vähän jotain keskilattiaa. Asiat tehdään joko kunnolla tai ei ollenkaan.
T. Perfektionisti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joka päivä imuroit ja pyyhit pölyt, onko vähän siivousaddiktio?
No ei ole kovin kummoinen juttu, jos muuten pitää paikat kunnossa eikä tavarat tursuile joka puolella. Menee ehkä puolisen tuntia aikaa.
Ap
No sullahan kämppä on sitten kuin koirankoppi jos sen puoleen tuntiin imuroit.
Mut hanki joku oikea ongelma. Ei ystäväs kuulosta erityisen epäsiistiltä. Kurakeliaikoina on ihan normaalia et hiekkaa pääsee sisään ja jos sen viikottain imuroi, on kyllä riittävää. Ketään heidän perheessään ei häirinne ne puhtaat pyykit oottamassa kaappiin laittoa.
Et oikeastaan kuulosta uystävältä, todellinen ystävä ei tekisi tälläistä aloitusta foorumille ja ahdistuisi ystävänsä tavoista noin pahoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
puhtaat vaatteet kasana jossain, ei ole kamalaa, olet varmaan itse perfektionisti eli sinulla kaikki siististi laskostettuna kaapis,ja varmaan minimalismi tyyli.
Mä olen perfektionisti ja se on suurin syy mun kodissa vallitsevalle epäjärjestykselle. Jos vaatteita ei ehdi harjata tarraharjalla, silittää ja viikata täydellisen oikeaoppisesti, niin niiden on parempi lojua jossain viikkaamatta. Jos keittiötä ei ehdi siivota hellan pesua, välitilan ja kaapinovien pyyhkimistä myöten, on turha laittaa tiskejäkään koneeseen. Jos ei ei ehdi imuroida valaisimien ja lattialistojenkin päältä, niin on turha hutaista edes vähän jotain keskilattiaa. Asiat tehdään joko kunnolla tai ei ollenkaan.
T. Perfektionisti
Tämä oli raikas uusi näkökulma! Meillä on sotkuista, koska olen perfektionisti. Niinkin voi olla!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myös minua ahdistaa sekaisuus ja tavarakasat.. En vaan pysty rentoutumaan sekaisessa ympäristössä, tämän vuoksi en enää käy vanhempien luona. Lehtipinoja lattioilla, wc siivottu joskus vuosia sitten (pönttö ulkopuoleltakin paksussa pinttyneessä liassa), lattiat tahmaisia, pölyä ja pikkusälää kaikki paikat täynnä. En vaan enää pysty menemään ovesta sisälle , ovat olleet aina yhtä siivottomia. Itse imuroin joka toinen päivä, lattioiden pesu ja lakanoiden vaihto kerran viikossa, wc pari kertaa viikossa ja tasot ja tiskit päivittäin. En vaan pysty ymmärtämään miten joku voi elää siivottomasti..
No oletkos kysynyt iäkkäiltä vanhemmiltasi, tarvitsisivatko he kenties apua siivoukseen? Pystytkö sitä paheksumatta ja arvostelematta tarjoamaan? Vai tyydytkö vain puunaamaan kiiltävää kaksiotasi.
No, kuule samanlaisia ovat olleet aina. En enää vaivaudu siivousavuksi. Viimeksi heidän kaksion siivouksessa ja raivaamisessa meni kaksi pitkää päivää. Jätesäkeittäin turhaa rojua roskikseen, vain osan lehtipinoista sai hävittää (kun ei ole ehtinyt vielä lukea!) rikkinäisen radion kierrätykseen viemisestäkin joutui kinaamaan, mitään vaatteita ei voi käydä läpi ja heittää epäsopivia pois vaikka vaatehuone lattiaa myöten täynnä epämääräisiä kasoja niin ettei ovea pidemmälle enää pääse. Lattian pesuvesi samantien mustaa jne. Siisteystaso siis tätä luokkaa.
Kaksi viikkoa viimeisen siivousavun jälkeen kävin kylässä niin kämppä taas ihan täsmälleen samassa kunnossa, niin antaa olla. Eläkööt sotkussa, minä en siellä enää käy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joka päivä imuroit ja pyyhit pölyt, onko vähän siivousaddiktio?
No ei ole kovin kummoinen juttu, jos muuten pitää paikat kunnossa eikä tavarat tursuile joka puolella. Menee ehkä puolisen tuntia aikaa.
Ap
Eli käytät siivoamiseen 3,5 tuntia viikossa?
Jos pyyhkii "pölyt" ja imuroi puolessa tunnissa, ei sinulla voi kovin iso asunto olla, eikä niitä pyyhittäviä pintojakaan kovin paljon. Tai sitten imuroit vain näkyvät alueet, ja jätät kaappien ja sänkyjen alle villakoirat asumaan.
Minulla on lähipiirissäni yksi "sotkuista ahdistuja". Olen ollut hänen luonaan useita kertoja yökylässä. Joskus olen sattumoisin tullut katsoneeksi sen sängyn alle, jossa nukuin. Meillä ei ole ikinä ollut niin paljon pölyä sängyn alla. Ja oli siellä muutakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos aloittaja olisi kertonut itse asuvansa ystävänsä tyylillä, olisi ketjun vastaukset tyystin erilaisia.
Totta kai! Ap on aina väärässä!
Molemmissa on tällä(kin) kertaa vikaa. Sekä ap:ssa että hänen ystävässään.
Mitä vikaa ap:n ystävässä on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarkoitus ei ollut missään vaiheessa loukata tai arvostella ystävää. Toisin kuin te niin minä tunnen hänet ja tiedän, ettei hänkään tyytyväinen ole nykytilaan. Kiitos teille, koska saitte minut ymmärtämään sen, etten minulla kuitenkaan ole syytä ahdistua kuin omista sotkuistani.
En missään vaiheessa väittänyt, että ystävän koti on likainen. Tiedän kyllä mikä on sotkun ja lian ero. Jos he asuisivat saastan keskellä, niin minä huolestuisin ja hankkisin apua tilanteeseen. Perheellä on siis kokoajan kaikki ollut hyvin. Yritin vaan kertoa, että minua ne puolitiehen johtaneet asiat ahdistavat/ harmittavat, koska tiedän miten ystävä toivoisi siistimpää kotia. Sen vuoksi kerroin, että hän joutuu tekemään kaiken yksin. Minua lapset auttavat. Puhuin " sotkusta" ja " sekamelskasta", jos oikeasti olisin tarkoittanut, että siellä on likaista olisin varmasti puhunut " liasta" ja kaatopaikasta".
Ymmärrän kyllä, että kaikki tämä ei tullut ensimmäisestä viestistä ilmi. Tässä on joutunut itsekin miettimään, että mikä tilanteessa niin paljon ahdisti ja kiitos siitä, että joistain keskustelun kommenteista oli itselleni hyötyä siinä mielessä, että keskusteluni peilin kanssa tulee olemaan antoisa. Joskus sitä ihminen on niin sokea omille vioilleen ja tämä oli herättävä kokemus, joka saa itseni miettimään omia vikojani.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joka päivä imuroit ja pyyhit pölyt, onko vähän siivousaddiktio?
No ei ole kovin kummoinen juttu, jos muuten pitää paikat kunnossa eikä tavarat tursuile joka puolella. Menee ehkä puolisen tuntia aikaa.
Ap
Eli käytät siivoamiseen 3,5 tuntia viikossa?
Jos pyyhkii "pölyt" ja imuroi puolessa tunnissa, ei sinulla voi kovin iso asunto olla, eikä niitä pyyhittäviä pintojakaan kovin paljon. Tai sitten imuroit vain näkyvät alueet, ja jätät kaappien ja sänkyjen alle villakoirat asumaan.
Minulla on lähipiirissäni yksi "sotkuista ahdistuja". Olen ollut hänen luonaan useita kertoja yökylässä. Joskus olen sattumoisin tullut katsoneeksi sen sängyn alle, jossa nukuin. Meillä ei ole ikinä ollut niin paljon pölyä sängyn alla. Ja oli siellä muutakin.
Nyt et lukenut kaikkea tai et halunnut ymmärtää. Arkipäivisin käytän imuroimiseen ja pölyjen pyyhintään sen puolituntia päivässä. Tähän ei lukeudu keittiön siivous. Viikonloppuisin siivoan sitten niin, että myös luuttuan, vaihdan lakanat ym. Ei ole meillä pölypalloja, mutta koirista lähtee karvaa, joten siksi imuroin joka päivä. Meillä voi kurkkia myös sängyn alle; ei siellä mitään salaisuuksia ole.
Imurointi on viikolla nopeaa, koska ei tarvitse hinkuttaa mattoja tunti tolkulla, kun ei niihin päivässä niin paljoa likaa kerry. Pölyjen pyyhintä taas nopeaa, kun ei ole ylimääräistä krääsää ja mikäli jotain tahroja jostain tulee, niin ne pyyhitään saman tien eikä " viikkosiivouksessa". Yksinkertaista eikö? Jos vaan haluaa, niin vähemmällä pääsee kuin joka päivä tekee vähän, eikä kaikkea tusauta sulle yhdelle päivälle.
Ap
Kun siivoaa vähän joka päivä, joutuu koko ajan ja vähän väliä siivoamaan. Jos inhoaa siivoamista, siivoaa mieluummin kerralla ja sitten taas unohtaa sen joksikin aikaa. Voi sitä silti tiskit koneeseen laittaa.
Tunnistan itseni siltä ajalta kun lapsi oli pieni ja jouduin tekemään kahta työtä pärjätäkseni. Olin vaan niin väsynyt että kaikki voimat meni siihen että piti lapsen ruoassa ja puhtaana. Ap yritä ymmärtää, ystäväsi voi olla niin poikki että tarvitsee kaikki voimansa selviytymiseen. Tietysti jos olet varma että ei ole kyse tästä, niin voihan olla että on saanut sotkuisen kodin mallin jo kotoa ja on tottunut siihen. Osa naisista myös välttelee salasiivoamista, jos mies ei siivoa, niin ei nainenkaan sitä yksin tee.
Vierailija kirjoitti:
Mua ei ahdista puhtaiden pyykkien pinot tai tiskit tiskipöydällä. En todellakaan haluaisi elää elämää, jossa minä tai joku perheejäsen heiluisi koko ajan imurin ja pölyrätin kanssa. Ahdistaa kyllä ajatuskin tuollaisesta neuroottisesta suhtautumisesta siistetyteen. Yleensä nämä siivousneurootikot aina pakottavat perheenjäsensäkin elämään juuri heidän laatimiensa siisteysstandardien mukaisesti. En ymmärrä ihmisiä joiden pää hajoaa pienestä sotkusta. Tekiksi mieli sanoa, että opettelevat elämään rennommin tai antaisivat ainakin perheensä elää rennommin, mutta kai heille on iskostunut siivousneuroosit niin pahasti päähän, että he eivät vain ymmärrä.
.
Minä rentoudun kun siivoan. En kyllä ajattele olevani mikään neurootikko, jos vaan tykkään tiskata tiskit, pyyhkiä pöydät ja panna tavarat paikoilleen saman tien. En kyllä ymmärrä miksi pyykkipinot pitää panna sohvan reunalle? Mulla ne ainakin olisivat siinä tiellä, estämässä sitä rentoutumista. Eikä ne menisi paikoilleen kaappiin samalla vaivalla kuin sohvan reunallekin?
Eli minähän se täällä ap