Ystävän kodin sotkuisuus ahdistaa!

Ehkä aloitukseni oli hiukan vaillinainen, koska niin moni siitä mielensä pahoitti. Tarkoitus ei ollut arvostella kenenkään tapaa elää, vaan lievittää omaa ahdistusta ja ihmetystä siitä sotkusta. Ystäväni on hyvinkin onnellinen ihminen, mutta tiedän ettei millään pysty yksin hoitamaan kaikkea. Ollaan kummatkin yksinhuoltajia ja kummallakin on lapset siinä iässä, että voivat auttaa pitämään kodin siistinä ja pitämään huolta siitä, ettei turhaa sotkua tule. Olemme kasvattaneet lapsemme eri tavalla, mutta aika tulee näyttämään onko sillä lasten tulevaisuudessa mitään merkitystä. Voihan olla, että omistani tulee sotrapyttyjä juuri sen takia, että kotona ei ollut sotkuja ja hänen lapsistaan taas innokkaita siivoajia.

Hän todella on ottanut kaiken antamani avun vastaan. Enkä yritä tässä olla nyt mikään arjen sankari. Hän on auttanut minua muissa asioissa, joten ystävyytemme on vastavuoroista.

Joku toinen siivousfriikki täällä kommentoi, että häntäkin sotku ahdistaa, mutta vain oman kodin sotkut, eivät muiden. Näin sen pitäisikin olla ja kovasti teen sen eteen töitä, että ahdistus tarttuisi vain omista sotkuista. Eli oppisin ymmärtämään sen, että vaikka itse parhaiten rentoudun sarjaa sohvalla katsoen siistissä kodissa, niin jotain toista ei haittaa se, että sivusilmällä tiirailee siinä samalla sitä vaatekasaa.

Vika on siis aivan oikein minussa. Jokaisella on omassa kodissaan omat suhinansa ja tyylinsä. Omasta mielestäni tärkeintä, että kaikilla on rakastettu ja turvallinen olo.

Ap

Relaa, talo elää tavallaan ja vieraat kulkee ajallaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voit myös taivastelun sijasta tarjota apua.

Heillä on selvästi liikaa tavaraa, jolloin vapaita pintoja ei juurikaan ole, ja siivoaminen on hankalaa. Myös puhtaiden vaatteiden vuoret kertovat samasta. Kun kaapista riittää aina vaan päällepantavaa, voivat pyykit lojua ihan rauhassa.

Tarjoa apua tavaroiden karsimiseen/kirpparimyyntiin ja siivoamiseen. Ei se itsestään tapahdu.

Ehkäpä osa syy tilanteeseen on se, ettei hän ole koskaan vaatinut lapsia siivoamaan omia sotkujaan. Pointtini oli myös se, että meillä jokainen tekee oman osansa eikä sotkua siksi muodostu niin paljon, etteikö joka päiväinen siivous olisi helppo toteuttaa.

En minäkään kotona päivittäin suursiivoa. Viikonlopulla enemmänkin, jos tarvetta on.

Saatan ystävällä ollessani siivota hänen keittiö sä tai muuten laitella paikkoja kuntoon, jos olen pidemmän aikaa. Siinähän se menee samalla jutellessa mukavia.

Ap

Mua ahdistais jos ystävä tulis laittelemaan pyytämättä paikkoja kuntoon. Ei todellakaan mene siinä samassa jutustellessa. Pidä näppisi erossa ellei niitä erikseen pyydetä.

Hyvin on apu tähän mennessä kelvannut. Ihan hyvin voin auttaa ja suoda hänelle lepohetken. Lähinnä itseäni ehkä tilanteessa ahdistaa se, että hän tekee liikaa yksin ilman perheen apua. Muut eivät osallistu. Itse taas olen omat lapseni opettanut siivoamaan jälkensä.

Kyllä minä ystäväni tunnen niin hyvin, että tiedän mikä on auttamista ja mikä tuppaantumista.

Ja silti joudut imuroimaan joka päivä? Joku tässä yhtälössä ei nyt täsmää.

Vastasinkin jo, että meillä on kotieläimiä ja tassujen mukana tulee hiekkaa, kenkien mukana tulee hiekkaa ja lähtee noista otuksista lähtee myös karvaa. Oma epäselvä pointtini oli se, että jos jokainen tekisi oman osuutensa ja tavarat laitettaisiin paikoilleen, niin ei pääsisi syntymään ylimääräistä sotkua.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä aloitukseni oli hiukan vaillinainen, koska niin moni siitä mielensä pahoitti. Tarkoitus ei ollut arvostella kenenkään tapaa elää, vaan lievittää omaa ahdistusta ja ihmetystä siitä sotkusta. Ystäväni on hyvinkin onnellinen ihminen, mutta tiedän ettei millään pysty yksin hoitamaan kaikkea. Ollaan kummatkin yksinhuoltajia ja kummallakin on lapset siinä iässä, että voivat auttaa pitämään kodin siistinä ja pitämään huolta siitä, ettei turhaa sotkua tule. Olemme kasvattaneet lapsemme eri tavalla, mutta aika tulee näyttämään onko sillä lasten tulevaisuudessa mitään merkitystä. Voihan olla, että omistani tulee sotrapyttyjä juuri sen takia, että kotona ei ollut sotkuja ja hänen lapsistaan taas innokkaita siivoajia.

Hän todella on ottanut kaiken antamani avun vastaan. Enkä yritä tässä olla nyt mikään arjen sankari. Hän on auttanut minua muissa asioissa, joten ystävyytemme on vastavuoroista.

Joku toinen siivousfriikki täällä kommentoi, että häntäkin sotku ahdistaa, mutta vain oman kodin sotkut, eivät muiden. Näin sen pitäisikin olla ja kovasti teen sen eteen töitä, että ahdistus tarttuisi vain omista sotkuista. Eli oppisin ymmärtämään sen, että vaikka itse parhaiten rentoudun sarjaa sohvalla katsoen siistissä kodissa, niin jotain toista ei haittaa se, että sivusilmällä tiirailee siinä samalla sitä vaatekasaa.

Vika on siis aivan oikein minussa. Jokaisella on omassa kodissaan omat suhinansa ja tyylinsä. Omasta mielestäni tärkeintä, että kaikilla on rakastettu ja turvallinen olo.

Ap

Mitään sotkua ei edes ollut, oli vaan elämisen merkkejä. Puhdas vaate sohvalla ei ole sotku, likainen lautanen ja lasi tiskipöydällä ei ole sotku. Ne on elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voit myös taivastelun sijasta tarjota apua.

Heillä on selvästi liikaa tavaraa, jolloin vapaita pintoja ei juurikaan ole, ja siivoaminen on hankalaa. Myös puhtaiden vaatteiden vuoret kertovat samasta. Kun kaapista riittää aina vaan päällepantavaa, voivat pyykit lojua ihan rauhassa.

Tarjoa apua tavaroiden karsimiseen/kirpparimyyntiin ja siivoamiseen. Ei se itsestään tapahdu.

Ehkäpä osa syy tilanteeseen on se, ettei hän ole koskaan vaatinut lapsia siivoamaan omia sotkujaan. Pointtini oli myös se, että meillä jokainen tekee oman osansa eikä sotkua siksi muodostu niin paljon, etteikö joka päiväinen siivous olisi helppo toteuttaa.

En minäkään kotona päivittäin suursiivoa. Viikonlopulla enemmänkin, jos tarvetta on.

Saatan ystävällä ollessani siivota hänen keittiö sä tai muuten laitella paikkoja kuntoon, jos olen pidemmän aikaa. Siinähän se menee samalla jutellessa mukavia.

Ap

Mua ahdistais jos ystävä tulis laittelemaan pyytämättä paikkoja kuntoon. Ei todellakaan mene siinä samassa jutustellessa. Pidä näppisi erossa ellei niitä erikseen pyydetä.

Hyvin on apu tähän mennessä kelvannut. Ihan hyvin voin auttaa ja suoda hänelle lepohetken. Lähinnä itseäni ehkä tilanteessa ahdistaa se, että hän tekee liikaa yksin ilman perheen apua. Muut eivät osallistu. Itse taas olen omat lapseni opettanut siivoamaan jälkensä.

Kyllä minä ystäväni tunnen niin hyvin, että tiedän mikä on auttamista ja mikä tuppaantumista.

Ja silti joudut imuroimaan joka päivä? Joku tässä yhtälössä ei nyt täsmää.

Vastasinkin jo, että meillä on kotieläimiä ja tassujen mukana tulee hiekkaa, kenkien mukana tulee hiekkaa ja lähtee noista otuksista lähtee myös karvaa. Oma epäselvä pointtini oli se, että jos jokainen tekisi oman osuutensa ja tavarat laitettaisiin paikoilleen, niin ei pääsisi syntymään ylimääräistä sotkua.

Niin on mullakin, eikä silti tarvi joka päivä imuroida. Aika neuroottiselta kuulostaa.

Myös minua ahdistaa sekaisuus ja tavarakasat.. En vaan pysty rentoutumaan sekaisessa ympäristössä, tämän vuoksi en enää käy vanhempien luona. Lehtipinoja lattioilla, wc siivottu joskus vuosia sitten (pönttö ulkopuoleltakin paksussa pinttyneessä liassa), lattiat tahmaisia, pölyä ja pikkusälää kaikki paikat täynnä. En vaan enää pysty menemään ovesta sisälle , ovat olleet aina yhtä siivottomia. Itse imuroin joka toinen päivä, lattioiden pesu ja lakanoiden vaihto kerran viikossa, wc pari kertaa viikossa ja tasot ja tiskit päivittäin. En vaan pysty ymmärtämään miten joku voi elää siivottomasti..

Koti ei ole vieraita varten vaan se on sellainen missä itse viihdytään. Minä en ole himo siivooja niin siisteys hullut jotka puunaavat säännöllisesti eivät käy meillä kylässä. Ei meillä mieheni kanssa ole kausi flunssia koskaan niin sen osalta on ihan tarpeeksi siistiä ja sekin voi vaikuttaa kun meillä ei käy vieraita pöpöjen levittäjiä koskaan. Kotieläimiä ei ole ja niillä joilla on niin haisee paskalle kaikki sohvat ja matot. Lattioita pitää jynssätä koko ajan. Koirilla perse haisee kamalle paskalle ja ne hieroo sohvaan sitä. Koirat haisevat kaikkein pahimalle kun niitä pitää ulkoiluttaa säällä kuin säällä. 

Olohuoneessa on varaava takka jota lämmitetään talvella joka päivä ja siitä tulee eniten tuhkapölyä siivotessa huoneilmaan eikä sille voi mitään. Varmaan pienhiukkasiakin mutta sitten kuollaan jos kuollaan hiukkasiin. Eipähän jäädä liian pitkäksi aikaa veronkuluttajiksi ja pääsee ajoissa pois rasittamasta yhteiskuntaa. 

Pölyjä pyyhitään kun sitä on tullut tarpeeksi niin että alkaa ärsyttämään. Keittiön siisteys on kaikkein tärkein kun leivon ja teen itse paljon ruokia varsinkin talvella. Kesällä on ulkogrilli ruuat ja ulkona ollaan paljon. Sisällä ei tarvitse kesällä siivota juurikaan. 

Itselläni on kausia, jolloin on siedä mitään epäjärjestystä omassa kodissani. Välillä sitten taas uppoudun johonkin tekemiseen (maalaaminen, käsityöt jne.), että pyykit jäävät pesemättäkin eikä niitä kuivia tietenkään tule vietyä eteenpäin. Ikea-kasseissa lojuvat pesukoneen päällä ja vieressä.

Siitä olen samaa mieltä, että tekemällä säännöllisesti tietyt asiat, koti pysyy riittävän siistinä. Mutta en kyllä ahdistu muiden kodeista, ellei siellä nyt sitten ole niin pölyistä, että keuhkoja rassaa astman vuoksi.

Meillä on puhtaan pyykin viikattuja kasoja siellä täällä, koska niille ei ole paikkaa, ei tässä talossa ole vaatekaappeja tai vaatehuonetta. Pitäisi hankkia isoja irtokalusteita, mutta njääh, mihin sellaisetkin sit sijoittaa, ei ainakaan sohvalle.

Mä tuun lähinnä surulliseksi niiden kasojen alempien tavaroiden puolesta.

Oon tosi tarkka mitä ostan. En tuo kotiin jauhelihaa kassikaupalla, vaikka saisin halvalla. Max 5. Jauhoja ostan vasta, kun avaamaton jauhopaketti on kaadettu purkkiin.

Se, että jollain koti sotkuinen, on asukkaiden ongelma, ei minun.

Ystäväni innostui karsimaan vuosia sitten, kun antoi minulle joululahjaksi päivän Hietsussa. Ei ollut ikinä käynyt , mutta halusi.

Lahjaan kuului kyydit kotoa ja puolikas paikka.

Seuraavana vuonna oli myytävät valmiina jo kuukautta aikaisemmin.

Ennen koronaa, kun joku kävi meillä ekaa kertaa, 90% ihmiset kysyivät jotain, esim olemmeko muuttamassa, onko meillä aina näin siistiä jne.

En ole minimalistinen, mutta sinne kohti mennään.

Ymmärrän että kasat ja rojut ahdistaa, mutta sellainen että missään ei saisi olla mitään, tiskialtaan pitää olla aina tyhjä, astian astiaa ei saa olla ja vähän väliä hyöritään (ja pahimmillaan huokaillaan ja tuhistaan tai motkotetaan; en kuitenkaanväitä että ap tekisi näin) rätti, imuri, harja, luuttu kädessä "minä tuosta äkkiä tuon noin" -- SE on minusta ahdistavaa. Koko ajan kaiken pitää olla tiptop. Se jolle se on helppoa, ok, muille se ei sitä välttämättä ole. Yleensä tämä siisteysnatsi vaatii omaa tasoaan muilta, tai vähintään heittäytyy marttyyriksi.

Kyllä siisteyskin voi mennä yli. Ei se välttämättä ole niin että mitä siistimpää, sen parempi.

Oma äitini oli tällainen. Koko ajan kiillotti jotain paikkaa, eikä pystynyt hetkeksikään rentoutumaan, jos mikään paikka repsotti. Siihen todellakin riitti pino puhtaita vaatteita sohvalla.

Muistan lapsuudestani lähinnä sen, että äiti siivosi koko ajan, ja oli kiukkuinen. Siistiä meillä kyllä oli.

Oma kotini onkin sitten ollut todella sotkuinen aina.

Vierailija kirjoitti:

puhtaat vaatteet kasana jossain, ei ole kamalaa, olet varmaan itse perfektionisti eli sinulla kaikki siististi laskostettuna kaapis,ja varmaan minimalismi tyyli.

itse en huolestuisi normaalista rennosta elämästä.

ihmiset on erilaisia,itse tykkään runsaasta sisustuksesta ja kirjoja on kaikkialla.

minua ahdistaa valkoiset kämpät joissa emäntä tai isäntä imuroi rikkaimuril heti kun ollaan kyläs kahvi juotu,tunnen siis myös siivousfriikkejä.

hienostunut tapa on ettei arvostella toisten elämäntapaa ja annetaan toisen pitää kotinsa sellaisena kuin viihtyy,aina voit paeta omaan kotiisi.

Meillä on kotona varmaan kaikkea muuta, mutta hirmu vähän valkoista. 🙂 Pointti on se, että tavaroilla on paikkansa mihin ne käytön jälkeen jokainen meistä osaa palauttaa, ettei kaikki kaadu minun siivottavaksi.

Enkä minäkään mikään hirviö ole; kun tavarat on paikoillaan, niin selviän sillä puolen tunnin joka päiväisellä siivoamisella ja kaiken muun ajan voin viettää muuten ilman ahdistusta.

Meillä saa vieraat olla ihan rauhassa, en ole ketään ajamassa pois kahvipöydässä rikkaimurin kanssa. Saavat jättää kupit pöytään ja jopa murustella pullaa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Myös minua ahdistaa sekaisuus ja tavarakasat.. En vaan pysty rentoutumaan sekaisessa ympäristössä, tämän vuoksi en enää käy vanhempien luona. Lehtipinoja lattioilla, wc siivottu joskus vuosia sitten (pönttö ulkopuoleltakin paksussa pinttyneessä liassa), lattiat tahmaisia, pölyä ja pikkusälää kaikki paikat täynnä. En vaan enää pysty menemään ovesta sisälle , ovat olleet aina yhtä siivottomia. Itse imuroin joka toinen päivä, lattioiden pesu ja lakanoiden vaihto kerran viikossa, wc pari kertaa viikossa ja tasot ja tiskit päivittäin. En vaan pysty ymmärtämään miten joku voi elää siivottomasti..

No oletkos kysynyt iäkkäiltä vanhemmiltasi, tarvitsisivatko he kenties apua siivoukseen? Pystytkö sitä paheksumatta ja arvostelematta tarjoamaan? Vai tyydytkö vain puunaamaan kiiltävää kaksiotasi.

Vierailija kirjoitti:

Meillä saa vieraat olla ihan rauhassa, en ole ketään ajamassa pois kahvipöydässä rikkaimurin kanssa. Saavat jättää kupit pöytään ja jopa murustella pullaa.

Ap

"...over the sink" :D

Herranen aika. Oikeasti en lakkaa ihmettelemästä av-palstan aloituksia, joista kuultaa hämmennys siihen, että ihmisillä on erilaiset prioriteetit ja tavat.

Oletteko te aikuisia vai ette? Miten hankalaa se voi olla ymmärtää, että ihmiset ovat erilaisia?

Ei se kaverisi ap tarvitse neuvoja tai edes apua, mitä suurimmalla todennäköisyydellä hän aikuisena ihmisenä osaisi siivota ilman neuvojakin, jos pitäisi sitä tärkeänä. Ihmisillä ON prioriteetit erilaisia, eikä siinä ole sen kummemmin laiskuudesta tai tyhmyydestä kyse kuin vaikka siinä, että joku (kuten minä) rakastan ruuanlaittoa ja olen siinä taitava ja joku toinen taas ei tykkää siitä ja ostaa valmista.

Toki taustalla VOI olla vaikkapa masennusta ja sen aiheuttamaa toimintakyvyn laskua tai se, että kaveri on käytännössä yksin hoitovastuussa tai se, että hänellä on kaapit niin täynnä, että ensin pitäisi tosiaan heittää kamaa mäkeen. Kirpparilla ei isoista tavaramääristä pääse kovin nopeasti eroon ja se vie aikaa aika lailla.

Mutta kuten sanottua, paljon todennäköisempää on, että kaverin omassa kodissa ei ole kauheasti siivoiltu ja aikuisenakin hän ei ahdistu sotkuisuudesta. Oikeastaan ihan hyvä asenne, verratuna ap:n jokapäiväiseen huhkimiseen ja siihen, että hän AHDISTUU siitä, että kaverilla on sotkuista. Se ei kuulosta ap ihan terveeltä. Jos oikeasti ahdistuit, etkä vain av-tyyliin liioitellut - niin suhteesi siivoamiseen vaikuttaa jo suorastaan pakkoneuroosilta, OCD:lta. Ei ole tervettä ahdistua toisten kämppien siivoista.

AP ei ehkä ymmärrä sitä, että meille epäsiisteille joilla on liikaa tavaraa, ei ole mitään "tavarat paikoilleen" -mahdollisuutta. Kaikelle ei ole paikkaa ja se tavara sitten lainehtii ympäriinsä. Tavaran karsiminen ja järjestely on valtava työ, johon ei vaan repeä. Sitten kun se olisi tehty, niin "paikka kaikelle ja kaikki paikalleen" - tyylinen siisteyden ylläpito olisikin jo paljon helpompaa.

Itselleni siivoaminen on aina ollut jotenkin vaikeaa. Se ikäänkuin vaatii jotain sellaista kognitiivista kapasiteettia, jota minulla ei ole. Ehkä se on jokin adhd:n ilmenemismuoto.

Olet ap huono ystävä. Toivottavasti ystäväsi jonka kodista kirjoitit näkee nämä itse ja tunnistaa sinut. Kyllä on elämäsi kurjaa kun onni tulee jatkuvasta siivouksesta. Hae apua siihen, sairastahan tuo jo on. En tiedä ikääsi mutta luulen että olet nuorehko eikä etkä tunnu tajuavan mistään. Mietippä mitä lapsi/lapsesi muistavat isompana. Se että leikit, touhusit lasten kanssa vai muistavatko imurinvarren?

Miksi te teilaatte aloittajaa?

Kateelliset siivottomat luuserit. Laittakaa se some kiinni ja menkää siivoamaan.

Minusta ainakin ap:n tapa elää on aivan ihanteellinen. Ihanaa olla puhtaassa kodissa.

Arvostan todella, että hän jaksaa huolehtia siitä joka päivä, pyrin itse samaan, aina en onnistu, mutta ihailen ap:n kaltaisia tehoäitejä. On varmasti helppoa, kun ei tarvitse potea kotihäpeää ja vieraitakin voi kutsua milloin vain, tai ottaa yllätysvieraat kahville. Veikkaampa, että ap on myös taitava leipomaan ja vierasvaraa on aina jemmassa. Energiaa riittää, kun ei tarvitse ahdistua siivottomasta kodista ja tekemättömistä asioista.

Ap:n tapa kasvattaa lapsensa jo pienestä pitäen siistiksi on myös erityisen ihailtavaa. Onnittelut, kun olet jaksanut panostaa, elämäsi on tässä vaiheessa helpompaa ja lapsetkin kiittävät sinua aikuistuttuaan. 

Hienoa ap. Jatka samaan malliin! Me muut koetamme ottaa oppia, ehkäpä ystäväsikin ottaa elämästään ohjat käsiisi esimerkkisi myötä. 

Omat lapseni opetin pieninä siihen, että kun he kyläilivät kaverin luona, niin siivosivat leikit pois siinä vaiheessa, kun oli aika lähteä kotiin. Myös isovanhempien ja sukulaisten luona lelut kerättiin leikin jälkeen pois. Pienet lapset ovat siitä ihania, että tykkäävät touhuta vanhemman esimerkin mukaan ja ajan myötä alkoivat pitää tavaroiden laittamista omalle paikalleen ihan normaalina. Nyt ovat jo niin isoja, etteivät enää leiki, mutta muuten pitävät huolta kodista. Eli vaikka täällä moni on arvostellut minua neuroottiseksi, niin kyse ei kuitenkaan ole siitä; meillä ei ole puhtaan valkoista eikä kliinistä, vaan koti on perussiistissä kunnossa, mutta kuitenkin sen näköinen, että täällä asuu perhe.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on puhtaan pyykin viikattuja kasoja siellä täällä, koska niille ei ole paikkaa, ei tässä talossa ole vaatekaappeja tai vaatehuonetta. Pitäisi hankkia isoja irtokalusteita, mutta njääh, mihin sellaisetkin sit sijoittaa, ei ainakaan sohvalle.

Lue Marien Kondon kirja, et ainakaan vaatekaappeja tarvi enää! Käy kaupasta puhtaita, kestäviä pahvilaatikoita ja pystyviikaa siihen ne kaikki Marien ohjeiden mukaisesti. Sitten hankit sellaiset lipastot, joihin saat mahtumaan kaksi samankokoista laatikkoa rinnakkain. Helppoa, tulet huomaamaan:-D