Neuvoja? Lapsi vuoroviikolla "väärässä" kodissa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

12-vuotiaalla on oikeus päättää myös itse asumisestaan. En asuisi ap:n luona jos olisin 12-vuotias.

Ap:lla ei myöskään ole oikeutta määrätä lapsen toista huoltajaa noudattamaan omia sääntöjään.

Niinpä, varmasti kaikki pennut asuisivat siellä missä on kivaa, eli tässä tapauksessa tyhjässä kodissa syömässä kaikki herkut ja pelaamassa.

Onhan se kamala olla sellaisessa kodissa, jossa on vanhempi paikalla, ei saa pelata koko ajan ja pitää syödäkin ns. kunnon ruokaa. 

Ja sit ihmetellään mistä niitä "oireilevia" lapsia tulee. 

12v kaipaa jo omaa rauhaa ilman jatkuvaa selän takana vahtimista, ja hän näyttää sen nyt tällä tavoin. Kannattaa ottaa neuvosta vaarin.

Mieheni äiti ajoi teinityttönsä meille asumaan sillä tyylillä että teiniä vahdittiin jatkuvasti. Meillä ei kytätä, tehkööt mitä tekee kunhan asialliset hommat hoidetaan, ja koulu sujuu.

Vierailija kirjoitti:

Tuo järjestelmä ei toimi, ota itse vastuuta lapsen koulunkäynnistä, eli ehdotat että lapsi on viikot sinulla, viikonloput toisessa kodissa.

Sitä niittää mitä kylvää.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä 12 vuotiaan kanssa voi jo keskustella asiasta. Kerro hänelle selkeästi ne ongelmat, mitä tästä "väärään" kotiin menemisestä aiheutuu. Kuten ruokajuttu, että siellä, mihin hänen on sovittu menevän, menee ruokaa pilalle, jos hän ei ole sitä syömässä. Ja siitäkin voitte hänelle kertoa, kuinka se on taloudellisestikin epäreilua, jos toinen joutuu ostamaan hänelle enemmän ruokaa kuin toinen.

Myös suunnitelmien epäonnistuminen on oikea ongelma, josta lapselle voi hyvin kertoa. Eli niille viikoille, jolloin lapsi on paikalla, suunnitellaan sellaista tekemistä, johon lapsi voi osallistua, ja silloin, kun lapsi ei ole paikalla, suunnitellaan aikuisten tekemistä. Silloin voi kummallakin vanhemmalla peruuntua suunnitelmia, jos lapsi on eri paikassa, kuin oli sovittu.

Kolmas juttu, mitä esiteini ei varmasti ole tullut ajatelleeksi. Jos hän menee satunnaisesti kumman tahansa vanhemman luokse, ja kerran sattuukin jotain, että hän ei pääsekään kummankaan vanhemman luokse. Kumpikin vanhempi luulee, että lapsi on toisen vanhemman luona, eikä ala edes etsimään häntä.

Ja sitten ihmetellään miksi lapset oireilevat, kun lapsen takia on erottu, että saataisiin "omaa panoaikaa". Edelleen, lapsen edun mukaista on että hän saa tulla edes jompaan kumpaan kotiin erikseen lupaa kysymättä. Nämä teidän kirjoitukset näyttää vähän siltä että lasta pallotellaan heittopussina kotien välillä, nyt et ole tervetullut tänne, kaipaan sinusta viikon levon kun kanssasi on niin raskasta.

Lapsi todellakin kokee että hän on ongelma molemmille vanhemmilleen, ja että vanhempien ero johtui hänestä, kun kumpikaan ei jaksa kokoaikaisesti lasta. Tuntuu varmasti kamalalta lapsesta :(

Ja näitä vielä yläpeukutellaan. Vissiin toiset samanlaiset äänessä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti se sopii toiselle vanhemmalle että lapsi on hänen luonaan. Jos näin todella on "häviölle" jääneellä vanhemmalla ei ole mitään muuta keinoa kuin lastensuojeluilmoitus, joka tulee kysymykseen vain siinä tapauksessa mikäli toinen vanhempi laiminlyö lapsen.

Erovanhempien kannattaa mennä itseensä siinä kun miettii että miksi lapsi viihtyy mielummin toisen osapuolen luona.

Eiköhän tässä tapauksessa ollut aika selkeät syyt saa tehdä mitä tahtoo, ilman valvontaa.

Harva lapsi sillä perusteella arvottaa vanhempiaan. Kyse on siitä, että kumman luona on parempi olla ja jossa tulee hyväksytyksi. Ehkä olisi vanhemmalla syytä katsoa peiliin, jos lapsi ei halua olla hänen luonaan.

Tämä lapsi näkyy olevan sitä mieltä, että hänen on "parempi olla" siellä missä saa syödä mitä haluaa ja pelata koko illan, kun vanhempi on töissä.

Kannattaako tällaisessa tilanteessa tosiaan mennä sen mukaan, mitä lapsi ajattelee?

Mä vähän veikkaan että tämä lapsi haluaa sitä omaa aikaa ja olla itse rauhassa. Pitäisi antaa mahdollisuus siihen kun on jo tuon ikäinen,.

Vierailija kirjoitti:

Tuohan on selvä juttu. " lapsi on tervetullut molempiin koteihin milloin vain" tarkoittaa käytännössä että olette siirtäneet lapselle itselleen vastuun hänen elämästä. Ei lapsi mene rikki siitä että hänelle laitetaan rajat ja sanotaan ei. Tuosta lässynlässyn- touhusta menee. Ja kyllä on munatonta touhua ettei vanhempi voi elää omaa aikuista elämäänsä kun pitää olla varpaillaan sen edessä mikä lasta milloinkin huvittaa. Kasvakaa aikuisiksi, ottakaa valta pois lapselta ja kantakaa itse vastuu. Lapsen ei kuulu saada päättää tuolla tavoin, jos siitä on noin paljon haittaa. Rajat on lapsen turva, tuo on vastuutonta vanhemmuutta. 12v ei todellakaan voi päättää vanhempiensa elämästä.

Kyllä meillä ainakin rajat meni ihan muualla kuin kotiintulemisen kieltämisessä. Koti on ihmiselle sellainen paikka johon hänellä on aina vapaa pääsy. Jännä että aikuiset saavat aina mennä kotiinsa, mutta lapsilta se kielletään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei oo totta. Ihmiset, kun eroaa, niin se lapsi ei päätä millon se on missäkin. Vaan te aikuiset! Te ette ole enää perhe. Kummallakin on oikeasti vapaata sillon, kun lapsi on toisessa paikassa. Lapsella on hyvä olla samat säännöt kummassakin paikassa.

Lapsella on todellakin oikeus päättää olinpaikkansa. Vanhempi ei voi pakottaa lasta sen toisen luo mikäli lapsi ei sinne mennä halua oli syy sitten mikä tahansa. Samoin lapsi voi itse päättää muuttavansa toisen vanhemman luo. Ainoa jonka suostumus tarvitaan on se vanhempi jonka luo hän on menossa.

Lapsi ei todellakaan päätä muutoistaan, eikä vanhempiensa kodeista tai elämästä. Sitten päättää kun asuu omillaan. Äitinä minä päätän edelleen, mitä 17v ja 19v lapseni tekevät minun kodissani. Jos ei yhteiset pelisäännöt sovi, eikä yhteistyö onnistu, voi muuttaa muualle. Missä valta, siellä myös vastuu. Ja 12-vuotiaan ei kuulu kantaa vastuuta perheen tai oman elämänsä isoista päätöksistä. Eikä hänellä näin ollen ole myöskään valtaa. Onnea vaan teille itsekeskeisiä, rajattomia lapsiraukkoja kasvattaville. Kyllä niin edestänne löydätte oman aikuisuutenne puuttumisen.

Kyllä sitä aikuisuuden JA vanhemmuuden puuttumista on enemmän se että eletään kuten itselle on kivointa, ja lapset muuttavat vanhempien välillä viikottain kun käsketään.  Lapset ovat tuolla tyylillä  kodittomia, ei heillä ole kahta kotia kuin sinun omissa päiväunissasi. Vastuunkantoa ei todellakaan ole se että sysätään lapsi pois jaloista joka toinen viikko. Tällä en moiti apn tilannetta, ja huolta omasta lapsestaan, hänhän tässä on juuri heräämässä näiden omien "aikuisten" valintojen mielettömyyteen, ja siihen mitä siitä seuraa. Varmasti on toimittu hyvässä tahdossa ja uskossa, ja luultu että viikko-viikko lapsen muutto on nykyaikaa ja se mikä lapselle on hyväksi. Nyt on tarkka paikka miettiä uudestaan, ihan jo todisteiden valossa parempaa toimintatapaa lapsen elämään. Älä mene ap vipuun, ja ajattele että lapsen tulee tässä nyt jotenkin muuttua, ja että lapsi tekee tässä jotain väärin. Kyllä se on aikuisten vastuu kantaa lapsen elämästä huoli ja vastuu.

Nykyajan, ja tulevaisuuden ongelmat lapsilla johtuu vanhempien rajattomuudesta, ja kaikkivoipaisuuden tunteesta tehdä lapsen edun vastaisia päätöksiä ja toimia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

12-vuotiaalla on oikeus päättää myös itse asumisestaan. En asuisi ap:n luona jos olisin 12-vuotias.

Ap:lla ei myöskään ole oikeutta määrätä lapsen toista huoltajaa noudattamaan omia sääntöjään.

Niinpä, varmasti kaikki pennut asuisivat siellä missä on kivaa, eli tässä tapauksessa tyhjässä kodissa syömässä kaikki herkut ja pelaamassa.

Onhan se kamala olla sellaisessa kodissa, jossa on vanhempi paikalla, ei saa pelata koko ajan ja pitää syödäkin ns. kunnon ruokaa. 

Ja sit ihmetellään mistä niitä "oireilevia" lapsia tulee. 

12v kaipaa jo omaa rauhaa ilman jatkuvaa selän takana vahtimista, ja hän näyttää sen nyt tällä tavoin. Kannattaa ottaa neuvosta vaarin.

Mieheni äiti ajoi teinityttönsä meille asumaan sillä tyylillä että teiniä vahdittiin jatkuvasti. Meillä ei kytätä, tehkööt mitä tekee kunhan asialliset hommat hoidetaan, ja koulu sujuu.

Mieheni LAPSEN äiti, ei mieheni äiti... Huoh.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei oo totta. Ihmiset, kun eroaa, niin se lapsi ei päätä millon se on missäkin. Vaan te aikuiset! Te ette ole enää perhe. Kummallakin on oikeasti vapaata sillon, kun lapsi on toisessa paikassa. Lapsella on hyvä olla samat säännöt kummassakin paikassa.

Lapsella on todellakin oikeus päättää olinpaikkansa. Vanhempi ei voi pakottaa lasta sen toisen luo mikäli lapsi ei sinne mennä halua oli syy sitten mikä tahansa. Samoin lapsi voi itse päättää muuttavansa toisen vanhemman luo. Ainoa jonka suostumus tarvitaan on se vanhempi jonka luo hän on menossa.

Lapsi ei todellakaan päätä muutoistaan, eikä vanhempiensa kodeista tai elämästä. Sitten päättää kun asuu omillaan. Äitinä minä päätän edelleen, mitä 17v ja 19v lapseni tekevät minun kodissani. Jos ei yhteiset pelisäännöt sovi, eikä yhteistyö onnistu, voi muuttaa muualle. Missä valta, siellä myös vastuu. Ja 12-vuotiaan ei kuulu kantaa vastuuta perheen tai oman elämänsä isoista päätöksistä. Eikä hänellä näin ollen ole myöskään valtaa. Onnea vaan teille itsekeskeisiä, rajattomia lapsiraukkoja kasvattaville. Kyllä niin edestänne löydätte oman aikuisuutenne puuttumisen.

Kyllä sitä aikuisuuden JA vanhemmuuden puuttumista on enemmän se että eletään kuten itselle on kivointa, ja lapset muuttavat vanhempien välillä viikottain kun käsketään.  Lapset ovat tuolla tyylillä  kodittomia, ei heillä ole kahta kotia kuin sinun omissa päiväunissasi. Vastuunkantoa ei todellakaan ole se että sysätään lapsi pois jaloista joka toinen viikko. Tällä en moiti apn tilannetta, ja huolta omasta lapsestaan, hänhän tässä on juuri heräämässä näiden omien "aikuisten" valintojen mielettömyyteen, ja siihen mitä siitä seuraa. Varmasti on toimittu hyvässä tahdossa ja uskossa, ja luultu että viikko-viikko lapsen muutto on nykyaikaa ja se mikä lapselle on hyväksi. Nyt on tarkka paikka miettiä uudestaan, ihan jo todisteiden valossa parempaa toimintatapaa lapsen elämään. Älä mene ap vipuun, ja ajattele että lapsen tulee tässä nyt jotenkin muuttua, ja että lapsi tekee tässä jotain väärin. Kyllä se on aikuisten vastuu kantaa lapsen elämästä huoli ja vastuu.

Nykyajan, ja tulevaisuuden ongelmat lapsilla johtuu vanhempien rajattomuudesta, ja kaikkivoipaisuuden tunteesta tehdä lapsen edun vastaisia päätöksiä ja toimia.

No tämä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Säännöt ovat suhteellisen samanlaiset, toisella vanhemmalla voi joissain asioissa olla vähän "kivempaa", mutta vaikeahan niitä on valvoa, jos ei ole itse kotona. Muilta osin sujuu hyvin. Aiemmin asti lasta haettu koulusta autolla, koska oli työmatkan varrella ja lapsi iltapäiväkerhossa, mutta nyt isompana pitäisi itsekseen kulkea, toisen vanhemman koti on myös lähempänä koulua.

Ei kai tässä muu auta kuin ottaa avain pois kouluviikolla, jos toinen vanhempi suostuu.

Toinen vanhempi ottaa avaimen itse pois, et sinä. Ja vastavuoroisesti sinä otat oman kotisi avaimen, kun lapsi menee toiseen kotiin.

Kuinka paljon lapselle halutaan alleviivata ettei hänellä ole paikkaa johon aina voi tulla? Jos kumpikin ottaa avaimen niin lapsella ei ole kodin vaihdon yhteydessä avainta ollenkaan kumpaankaan kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Edelleen, lapsen edun mukaista on että hän saa tulla edes jompaan kumpaan kotiin erikseen lupaa kysymättä.

Totta kai lapsi saa mennä kotiinsa lupaa kysymättä. Aloittajan ongelma on se, että lapsi ei tule kotiin silloin kun on sovittu. Yleensä ydinperheissäkin on sovittu esimerkiksi että koulun jälkeen tullaan kotiin välipalalle tai lapset on ruoka-aikana kotona, eikä silloin käy päinsä, että lapsi jättää tulematta ja huitelee jossain muualla. Äitiviikoilla äiti on vastuussa siitä, että lapsella on puhtaat vaatteet, läksyt tehty ja lapsi syö muutakin kuin leipää ja sipsejä, joten totta kai lapsi menee sinne kotiin, missä äiti voi näistä asioista huolehtia.

Ei 12-vuotias saa päättää, että hän ei tänään tulekaan kotiin. Jos perheellä on kaksi kotia, niin lapset on silloin siellä kodissa, missä vanhemmat heille huolenpidon järjestävät. Ei lapset voi päättää, että lähtevät esimerkiksi perheen sillä hetkellä tyhjillään olevaan kakkosasuntoon pelaamaan ja syömään sipsejä, koska ei kiinnosta syödä vanhempien tekemää ruokaa ja siivota huonetta.

Meidän lapset ainakin haluaa nähdä molempia vanhempia yhtä paljon. Valitettavasti yhteisasuminen lasten isän kanssa ei todellakaan toiminut, kaikille parasta se ero oli. Ei ole lastenkaan hyvä asua huonossa ilmapiirissä. Mielelläni olisin lasteni kanssa joka päivä, mutta lapsilla on oikeus myös isään. En voi yksipuolisesti päättää, että saavat olla vain minun kanssani. Ja isälläkin on oikeuksia ja velvollisuuksia.

Tottakai tänne ovat aina tervetulleita, mutta ei se ole iso vaiva soittaa ennen tänne tuloa ja ilmoittaa. Kuitenkin on oletus, että menevät isälleen, kun on isän viikko. Silloin minä tietenkin teen ne asiat mitkä on hankalampia tehdä kun lapset on täällä. Ja lasten täällä ollessa voin keskittyä ihan vaan heihin.

Mitähän näissä ydinperheissäkin tykättäisi, jos vietäisi se lapsi vaikka mummolaan, että vanhemmat saa vähän sitä omaa aikaa. Lapsi kuitenkin päättäisi, ettei tykkääkään olla nyt siellä, kun on nyt pahaa ruokaa ja ei saa pelata. Ja lähtisi kotiin. Ja siellä kotona isi ja äiti olisi just lemmen leikeissään, kun tenava paukkaa paikalle. Kun kerrankin saisi ihan rauhassa puuhailla. Tosin nää palstavouhkaajat tuskin mitään seksiä harrastaa, eihän se soveliasta ole, jos on jo lapsiakin. Tosin en minäkään ketään treffaile silloin kun lapset on täällä. Mutta koska ne lapset itse haluaa myös isällään olla, miksi minun pitäisi silloin vaan yksin nysvätä kotona.

Voihan asiaa järkevästi perustella lapselle, että hän on vielä lapsi ja teillä vanhemmilla on vastuu hänen hyvinvoinnistaan ja huolehtia, että hänen kasvuympäristönsä on hyvä. Tämän vuoksi hänen kuuluu olla siinä kodissa, jossa on vanhemman vuoro huolehtia lapsesta. Lapsi voi suuttua, mutta yleensä lapset eivät innostu rajoitteista, joten ei se tee teistä huonoja vanhempia, teidän vastuulla on rajojen veto. Voitte ensin kokeilla luottamusta ja sen jälkeen uusia lukkoja.  

Ymmärrän, jos tunnette syyllisyyttä ja pelkäätte, että lapsi ei tunne oloaan tervetulleeksi tai rajoitetuksi, mutta kyseessä ei nyt kuitenkaan ole mikään sen tyyppinen tarve lapsen puolelta, vaan ihan rajojen kokeilu, joka on syytä ottaa vakavasti, niin kuin missä tahansa kodissa. Ei saman katon alla asuvien vanhempienkaan kodissa voi ihan miten vaan hölmöillä ja ehkä siihen puututaankin helpommin, koska ei podeta erovanhemman syyllisyyttä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti täällä on monille ihan normaalia, että lapsi katsoo mitä on ruokana, tuhahtaa ja menee syömään leipää? Ja pikkulapsille kyllä opetetaan vihannesten syöntiä, mutta teinin ei tarvitse, koska hän on teini? En edes ole pitänyt itseäni minään natsina, mutta kyllä minä oikeasti suuttuisin, jos tekemäni ihan tavallinen ruoka ei kelpaisi vaan lapsi etsisi itselleen muuta! Ja kyllä, meillä on kaksi teiniä, joista ensimmäinen on erityislapsi ja "valitse taistelusi" on minulle tuttua kauraa. Sitten ihmetellään, kun vanhemmuus on vähän hukassa ja teinit lihovat. Ja joka perheessä syödään tavallista kotiruokaa (paitsi lapset), joten kyllä vika on jossain muualla, ehkä ravitsemussuosituksissa. No jokaisella on omat erikoisuutensa ja vaikeutensa, mutta ei se nyt minusta normaalia ja tavallista ole, että lapset saavat itse päättää kaiken.

Minä olin se, joka kirjoitti vihanneksista. Minä kannustan lapsia syömään vihanneksia, mutta mitään pakotusta ei ole. Tällä menetelmällä syövät vähintään jonkin verran joka aterialla. Jos tuossa iässä pitää pakottaa, on homma mennyt pieleen kauan sitten.

Meillä on nirso teini joka ei kaikista ruuista tykkää. Yleensä syö kuitenkin inhokkiaankin vähän, mutta ei todellakaan niin paljon kuin yleensä. En pakota enkä suutu, jos ottaa leipää sitten senkin edestä.

En usko pakkoon, ei aikuisetkaan syö useinkaan kaikkia ruokia yhtä mielellään tai ota yhtä isoa annosta lempiruokaa tai inhoamaansa ruokaa. Miksi teinin pitäisi?

Mä olen 40v enkä ole ikinä syönyt inhoamaani ruokaa. Lapselleni en ole koskaan tehnyt ruokaa jota hän ei ole halunnut syödä. Miksi tekisin inhokkiruokaa ja sitten lapsen olisi pakko aina syödä sitä vähän ja lopputäyttö leivällä? Jotain sadistista mielihyvää täytyy vanhemman tuollaisesta pakottamisesta saada. EN oppinut koskaan tykkäämään pakottamisella, ainoastaan inhoamaan lisää, sen sijaan moni ruoka mistä en lapsena pitänyt, menee nykyään ihen hyvin kunhan makuaisti sai kasvaa rauhassa. Sama aikuisella lapsellani. Hän syö kaikkea sellaista mitä minä en ole koskaan syönyt, vaikka niitä ei lapsena tarjottukaan. 

Perheessä, kuten elämässä ylipäätään, pitää kaikkien tehdä kompromissejä. Meillä yhden lapsen lempiruoka on se saakelin nakkikeitto. Minä en siitä pidä. Silti sitä syödään viikottain. Toisella lapsella oli jokin aika sitten sellainen vaihe, että kaikki ruoka oli pahaa, jopa se suosikkiruoka makaronilaatikko oli pahaa. Meillä ei ole varaa tai aikaa tehdä jokaiselle omaa ruokaa joka päivä, välillä on jonkun suosikkia, välillä jonkun toisen. Makuaisti kasvaa niitä ruokia maistelee ja on tarjolla. Ei meilläkään melkein koskaan tarvitse pakottaa, vaikkei olekaan lasten lempiruokia joka päivä.

Sitten vastauksena noille, jotka sanovat, että miksi et 12 vuotiaalle tarjoa mausteisempia ruokia, niin tuskin kukaan vapaaehtoisesti syö sitä nakkikeittoa, jos lapsikin haluaa kokeilla muuta. Ihmiset on vaan erilaisia, itse tuon ikäisenä jo söin vaikka kuinka maustettua ja kaverin mielestä kouluruokakin oli välillä liian tulista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei oo totta. Ihmiset, kun eroaa, niin se lapsi ei päätä millon se on missäkin. Vaan te aikuiset! Te ette ole enää perhe. Kummallakin on oikeasti vapaata sillon, kun lapsi on toisessa paikassa. Lapsella on hyvä olla samat säännöt kummassakin paikassa.

Lapsella on todellakin oikeus päättää olinpaikkansa. Vanhempi ei voi pakottaa lasta sen toisen luo mikäli lapsi ei sinne mennä halua oli syy sitten mikä tahansa. Samoin lapsi voi itse päättää muuttavansa toisen vanhemman luo. Ainoa jonka suostumus tarvitaan on se vanhempi jonka luo hän on menossa.

Lapsi ei todellakaan päätä muutoistaan, eikä vanhempiensa kodeista tai elämästä. Sitten päättää kun asuu omillaan. Äitinä minä päätän edelleen, mitä 17v ja 19v lapseni tekevät minun kodissani. Jos ei yhteiset pelisäännöt sovi, eikä yhteistyö onnistu, voi muuttaa muualle. Missä valta, siellä myös vastuu. Ja 12-vuotiaan ei kuulu kantaa vastuuta perheen tai oman elämänsä isoista päätöksistä. Eikä hänellä näin ollen ole myöskään valtaa. Onnea vaan teille itsekeskeisiä, rajattomia lapsiraukkoja kasvattaville. Kyllä niin edestänne löydätte oman aikuisuutenne puuttumisen.

Nimenomaan lapsi päättää sen, kumman vanhemman luona asuu jos molemmat tätä luokseen asumaan haluavat.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä meillä ainakin rajat meni ihan muualla kuin kotiintulemisen kieltämisessä. Koti on ihmiselle sellainen paikka johon hänellä on aina vapaa pääsy. Jännä että aikuiset saavat aina mennä kotiinsa, mutta lapsilta se kielletään.

Koti on paikka jossa lapsesta pidetään huolta. Aloittajan tapauksessa se, että lapsi saa päättää mihin menee, tarkoittaa näköjään sitä, että alakouluikäinen lapsi hengailee tyhjillään olevassa talossa ilman kunnollista ruokaa tai aikuista, joka katsoisi perään, minkä seurauksena lapsi syö nälkäänsä herkkuja, kukkuu tietokoneella ties miten myöhään, tekee kiellettyjä juttuja. Toinen aikunen asuu muualla ja toinen on vuorotyössä, eikä noilla viikoilla pysty valvomaan riittävän hyvin, mitä lapsi tekee. Mä en voi käsittää, miten tämä jonkun mielestä voi olla ok.

Jos vanhempi olisi reissutyössä eikä joka toinen viikko kävisi kotona ollenkaan, saisiko 12-vuotias asua kokonaan yksin nuo viikot siellä kodissa? 

Tässäkin ketjussa hyvin näkee kasvatuksen vaikeuden eri puolet.

Lapset ovat ihmisiä joilla pitää olla päätäntävaltaa elämässään ja perheessään, mutta samalla he ovat lapsia, joiden tekemät päätökset ovat usein huonoja. Siksi useimmissa perheissä on nukkumaanmeno ajat, aikuiset päättää ruuasta (toki lapsia konsultoiden), on ruutu-aika käytössä ja lasta kannustetaan (lapsen mielestä pakotetaan) kokeilemaan uusia asioita. Toki lapsen voi antaa valvoa kaikki yöt, jolloin koulu menee huonosti ja jää luokalleen. Toki lapsen voi antaa syödä pelkkää leipää, jolloin tulee terveysongelmia. Ja niin edelleen. Eli pitää löytää ne sopivat rajat, että lapsella on kivaa, mutta kuitenkin ohjata kohti onnellista tervettä aikuista.

Eikä samoja ohjeita voi jokaiseen lapseen kohdistaa. Toinen kapinoi jokaista sääntöä vastaan, kun taas toinen menee ihan sekaisin ilman sääntöjä. Sitten, kun hyvin vastakkaista kasvatustapaa vaativat persoonat ovat sisaruksia, niin alkaa olla vanhemmat pulassa. Toiselle pitäisi olla eri säännöt kuin toiselle ja molemmat lapset luulee, että toinen on rakastetumpi: "ne rakastaa toista enemmän kun se noudattaa kaikki noita sääntöjä" "ne rakastaa toista enemmän, kun minun pitää noudattaa sääntöjä ja se saa aina kaiken anteeksi".

Voimia kaikille kasvattajille, kyllä te onnistutte!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti täällä on monille ihan normaalia, että lapsi katsoo mitä on ruokana, tuhahtaa ja menee syömään leipää? Ja pikkulapsille kyllä opetetaan vihannesten syöntiä, mutta teinin ei tarvitse, koska hän on teini? En edes ole pitänyt itseäni minään natsina, mutta kyllä minä oikeasti suuttuisin, jos tekemäni ihan tavallinen ruoka ei kelpaisi vaan lapsi etsisi itselleen muuta! Ja kyllä, meillä on kaksi teiniä, joista ensimmäinen on erityislapsi ja "valitse taistelusi" on minulle tuttua kauraa. Sitten ihmetellään, kun vanhemmuus on vähän hukassa ja teinit lihovat. Ja joka perheessä syödään tavallista kotiruokaa (paitsi lapset), joten kyllä vika on jossain muualla, ehkä ravitsemussuosituksissa. No jokaisella on omat erikoisuutensa ja vaikeutensa, mutta ei se nyt minusta normaalia ja tavallista ole, että lapset saavat itse päättää kaiken.

Minä olin se, joka kirjoitti vihanneksista. Minä kannustan lapsia syömään vihanneksia, mutta mitään pakotusta ei ole. Tällä menetelmällä syövät vähintään jonkin verran joka aterialla. Jos tuossa iässä pitää pakottaa, on homma mennyt pieleen kauan sitten.

Meillä on nirso teini joka ei kaikista ruuista tykkää. Yleensä syö kuitenkin inhokkiaankin vähän, mutta ei todellakaan niin paljon kuin yleensä. En pakota enkä suutu, jos ottaa leipää sitten senkin edestä.

En usko pakkoon, ei aikuisetkaan syö useinkaan kaikkia ruokia yhtä mielellään tai ota yhtä isoa annosta lempiruokaa tai inhoamaansa ruokaa. Miksi teinin pitäisi?

Mä olen 40v enkä ole ikinä syönyt inhoamaani ruokaa. Lapselleni en ole koskaan tehnyt ruokaa jota hän ei ole halunnut syödä. Miksi tekisin inhokkiruokaa ja sitten lapsen olisi pakko aina syödä sitä vähän ja lopputäyttö leivällä? Jotain sadistista mielihyvää täytyy vanhemman tuollaisesta pakottamisesta saada. EN oppinut koskaan tykkäämään pakottamisella, ainoastaan inhoamaan lisää, sen sijaan moni ruoka mistä en lapsena pitänyt, menee nykyään ihen hyvin kunhan makuaisti sai kasvaa rauhassa. Sama aikuisella lapsellani. Hän syö kaikkea sellaista mitä minä en ole koskaan syönyt, vaikka niitä ei lapsena tarjottukaan. 

Perheessä, kuten elämässä ylipäätään, pitää kaikkien tehdä kompromissejä. Meillä yhden lapsen lempiruoka on se saakelin nakkikeitto. Minä en siitä pidä. Silti sitä syödään viikottain. Toisella lapsella oli jokin aika sitten sellainen vaihe, että kaikki ruoka oli pahaa, jopa se suosikkiruoka makaronilaatikko oli pahaa. Meillä ei ole varaa tai aikaa tehdä jokaiselle omaa ruokaa joka päivä, välillä on jonkun suosikkia, välillä jonkun toisen. Makuaisti kasvaa niitä ruokia maistelee ja on tarjolla. Ei meilläkään melkein koskaan tarvitse pakottaa, vaikkei olekaan lasten lempiruokia joka päivä.

Sitten vastauksena noille, jotka sanovat, että miksi et 12 vuotiaalle tarjoa mausteisempia ruokia, niin tuskin kukaan vapaaehtoisesti syö sitä nakkikeittoa, jos lapsikin haluaa kokeilla muuta. Ihmiset on vaan erilaisia, itse tuon ikäisenä jo söin vaikka kuinka maustettua ja kaverin mielestä kouluruokakin oli välillä liian tulista.

Suosikki on eri asia kuin tehdä vartavasy´teb inhokkiruokaa. Lisäksi vanhempi joustaa jos ei pidä nakeista. Aikuinen osaa tehdä itselleen muuta ruokaa jos haluaa. Minä en syö sieniä enkä maksaa, enkä ikinä tehnyt näitä ruokia lapsellekaan. Miksi olisin tehnyt.

VOi vääntää miten paljon haluaa, mutta silti lapsella pitää olla koti johon voi tulla. Kaikki muu on väärin vaikka keksisit miljoona esimerkkiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti täällä on monille ihan normaalia, että lapsi katsoo mitä on ruokana, tuhahtaa ja menee syömään leipää? Ja pikkulapsille kyllä opetetaan vihannesten syöntiä, mutta teinin ei tarvitse, koska hän on teini? En edes ole pitänyt itseäni minään natsina, mutta kyllä minä oikeasti suuttuisin, jos tekemäni ihan tavallinen ruoka ei kelpaisi vaan lapsi etsisi itselleen muuta! Ja kyllä, meillä on kaksi teiniä, joista ensimmäinen on erityislapsi ja "valitse taistelusi" on minulle tuttua kauraa. Sitten ihmetellään, kun vanhemmuus on vähän hukassa ja teinit lihovat. Ja joka perheessä syödään tavallista kotiruokaa (paitsi lapset), joten kyllä vika on jossain muualla, ehkä ravitsemussuosituksissa. No jokaisella on omat erikoisuutensa ja vaikeutensa, mutta ei se nyt minusta normaalia ja tavallista ole, että lapset saavat itse päättää kaiken.

Minä olin se, joka kirjoitti vihanneksista. Minä kannustan lapsia syömään vihanneksia, mutta mitään pakotusta ei ole. Tällä menetelmällä syövät vähintään jonkin verran joka aterialla. Jos tuossa iässä pitää pakottaa, on homma mennyt pieleen kauan sitten.

Meillä on nirso teini joka ei kaikista ruuista tykkää. Yleensä syö kuitenkin inhokkiaankin vähän, mutta ei todellakaan niin paljon kuin yleensä. En pakota enkä suutu, jos ottaa leipää sitten senkin edestä.

En usko pakkoon, ei aikuisetkaan syö useinkaan kaikkia ruokia yhtä mielellään tai ota yhtä isoa annosta lempiruokaa tai inhoamaansa ruokaa. Miksi teinin pitäisi?

Mä olen 40v enkä ole ikinä syönyt inhoamaani ruokaa. Lapselleni en ole koskaan tehnyt ruokaa jota hän ei ole halunnut syödä. Miksi tekisin inhokkiruokaa ja sitten lapsen olisi pakko aina syödä sitä vähän ja lopputäyttö leivällä? Jotain sadistista mielihyvää täytyy vanhemman tuollaisesta pakottamisesta saada. EN oppinut koskaan tykkäämään pakottamisella, ainoastaan inhoamaan lisää, sen sijaan moni ruoka mistä en lapsena pitänyt, menee nykyään ihen hyvin kunhan makuaisti sai kasvaa rauhassa. Sama aikuisella lapsellani. Hän syö kaikkea sellaista mitä minä en ole koskaan syönyt, vaikka niitä ei lapsena tarjottukaan. 

Perheessä, kuten elämässä ylipäätään, pitää kaikkien tehdä kompromissejä. Meillä yhden lapsen lempiruoka on se saakelin nakkikeitto. Minä en siitä pidä. Silti sitä syödään viikottain. Toisella lapsella oli jokin aika sitten sellainen vaihe, että kaikki ruoka oli pahaa, jopa se suosikkiruoka makaronilaatikko oli pahaa. Meillä ei ole varaa tai aikaa tehdä jokaiselle omaa ruokaa joka päivä, välillä on jonkun suosikkia, välillä jonkun toisen. Makuaisti kasvaa niitä ruokia maistelee ja on tarjolla. Ei meilläkään melkein koskaan tarvitse pakottaa, vaikkei olekaan lasten lempiruokia joka päivä.

Sitten vastauksena noille, jotka sanovat, että miksi et 12 vuotiaalle tarjoa mausteisempia ruokia, niin tuskin kukaan vapaaehtoisesti syö sitä nakkikeittoa, jos lapsikin haluaa kokeilla muuta. Ihmiset on vaan erilaisia, itse tuon ikäisenä jo söin vaikka kuinka maustettua ja kaverin mielestä kouluruokakin oli välillä liian tulista.

Suosikki on eri asia kuin tehdä vartavasy´teb inhokkiruokaa. Lisäksi vanhempi joustaa jos ei pidä nakeista. Aikuinen osaa tehdä itselleen muuta ruokaa jos haluaa. Minä en syö sieniä enkä maksaa, enkä ikinä tehnyt näitä ruokia lapsellekaan. Miksi olisin tehnyt.

No mitä jos toisen lapsen inhokki on toisen lapsen suosikki? Valitsetko kivemman lapsen ja teet hänen mielen mukaan?

Mitä jos lapsesi olisi joku päivä tullut kaverilta ja kertonut, että hänen uusi suosikkiruoka on sienikeitto?

Vierailija kirjoitti:

VOi vääntää miten paljon haluaa, mutta silti lapsella pitää olla koti johon voi tulla. Kaikki muu on väärin vaikka keksisit miljoona esimerkkiä.

Ja tuollakin lapsella on joka viikko eli aina koti, johon voi mennä. Vanhemmat päättävät kumpi kodeista, koska ovat vuorotellen vastuussa lapsesta.