Lue keskustelun säännöt.
Ero tuli miehelle "ihan puskista"
06.01.2021 |
Olin vasta vuoden etukäteen puhunut siitä. Ja kertonut mitkä on ne ongelmakohdat, mm. että vastuun on vaan jakauduttava tasaisemmin tai mä en jaksa enää. Ehdottanut pariterapiaa josta se ehdottomasti kieltäytyi lähtemästä jne. Ja silti se pääs yllättämään täysin, yhtään ei osannut aavistaa kun meillähän meni niin hyvin. Ainoa ongelma meillä kuulemma oli että mä nalkutin liikaa, mutta jos mä vaan oisin lopettanut nalkutuksen ni ei ois ollut mitään ongelmia.
Kommentit (1475)
Vierailija kirjoitti:
Olisit sitten lopettanut sen nalkuttamisen.
No niinhän se lopettikin. Nyt mies sitten hoitaa kotihommansa ihan itse. Olis petrannut ja kuunnellut!
Näin se meni meilläkin, että koska en katsonut olevani miehen jälkien korjaaja tai siivooja, niin joko mies muuttuu tai ero. Ei halunnut erota, joten nyt tekee omat kotityönsä. Muutettiin jopa kaksivessaiseen kotiin, ja nyt ukko pesee omat jätöksensä omassa veskissään. Kaikki hyvin.
Ja en ole elätti, omat tulotkin molemmilla, yhtäläiset, yhdessä laskut maksetaan puoliksi. -sivustakatsoja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Te, jotka teette kotitöistä valtaosan - kompensoiko mies tätä mitenkään? Maksamalla enemmän tms?
Minä teen enemmän, mutta mielelläni. Mies ylläpitää vastineeksi elintasoamme. Maksaa ravintoloissa yms.
Jos minä en tekisi vastavuoroisesti jotain, niin tämähän olisi hyväksikäyttösuhde.
Silloin kun olin lasten kanssa kotona tein suunnilleen kaikki kotityöt, hoidin lasten asiat ja budjetoin tarkasti että pärjättiin yksillä tuloilla.
Nyt minä olen täysipäiväisesti töissä ja mies yrittäjänä kotona, päävastuu kodista ja lapsista edelleen mulla, samoin maksajan osa. Mies otti vastuun ruokaostoksista ja lasten hankinnoista, budjetti meni joka viikko reilusti yli sovitun joten jouduin ottamaan nekin taas vastuulleni.
Olen yrittänyt puhua asiasta kauniisti ja sopuisasti sekä vähemmän kauniisti, kirjoittanut sähköpostia jonka mies jätti lukematta ja lopulta raivonnut ja nalkuttanut. Ehdottanut terapiaa yksin ja yhdessä. Mikään ei mene perille. Voin lyödä vetoa että ero tulee miehelle puskista parin kuukauden kuluttua kun meillähän menee ihan hyvin.
Sama tarina lähestulkoon kaikissa tuntemissani eroperheissä. Nainen on kertonut mikä mättää jo vuosikausia mutta luupäät ei kuuntele.
Kirsikkana kakun päällä on se, että ensin nainen puhuu nätisti, sitten kun ei tule kuulluksi tulee vaihe, jolloin nainen itkee tai huutaa tai sanoo rumemmin. Sitä seuraa vaihe, kun naista EI ENÄÄ KIINNOSTA ja sanominen (miehen mukaan nalkutus) loppuu.
Tässä tulee mieheltä se oleellinen virhe, kun mies kuvittelee, että NYT MEILLÄ ON KAIKKI HYVIN, nainen ei enää tuo esille epäkohtia.
Sitten yllätys on valtaisa, kun nainen vähän myöhemmin ilmoittaa erosta. Tämä on nähty omallakin kohdalla.
Vierailija kirjoitti:
Kirsikkana kakun päällä on se, että ensin nainen puhuu nätisti, sitten kun ei tule kuulluksi tulee vaihe, jolloin nainen itkee tai huutaa tai sanoo rumemmin. Sitä seuraa vaihe, kun naista EI ENÄÄ KIINNOSTA ja sanominen (miehen mukaan nalkutus) loppuu.
Tässä tulee mieheltä se oleellinen virhe, kun mies kuvittelee, että NYT MEILLÄ ON KAIKKI HYVIN, nainen ei enää tuo esille epäkohtia.
Sitten yllätys on valtaisa, kun nainen vähän myöhemmin ilmoittaa erosta. Tämä on nähty omallakin kohdalla.
Tämä!
Ap miten vaimo reagoi ilmoitukseesi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä olisi mies joka siivoilis, huolehtis lapsista, kokkailis, kehuisi naista kauniiksi, muistaisin kiittää arkisista asioista, sanoisin että rakasta sinua jne. mutta en ole siunattu terveydellä, en hyvällä ulkonäöllä, en ole pitkä, en keskity maallisen mammonan ja statuksen keräämiseen, olen introvertti joten näemme seuraavassa elämässä jossa toivottavasti olen hyvännäköinen menestyvä sovinisti joka hurmaa kaikki naiset ja pitää niitä näyttelyesineinä. Sellaisia miehiä naiset tuntuvat suosivan.
Vierailija kirjoitti:
Kirsikkana kakun päällä on se, että ensin nainen puhuu nätisti, sitten kun ei tule kuulluksi tulee vaihe, jolloin nainen itkee tai huutaa tai sanoo rumemmin. Sitä seuraa vaihe, kun naista EI ENÄÄ KIINNOSTA ja sanominen (miehen mukaan nalkutus) loppuu.
Tässä tulee mieheltä se oleellinen virhe, kun mies kuvittelee, että NYT MEILLÄ ON KAIKKI HYVIN, nainen ei enää tuo esille epäkohtia.
Sitten yllätys on valtaisa, kun nainen vähän myöhemmin ilmoittaa erosta. Tämä on nähty omallakin kohdalla.
Varmaan 80% tietämistäni naisten aloitteesta tapahtuneista eroista on mennyt juuri näin.
Miesten käynnistämät erot johtuvat useimmiten toisesta naisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin, miehille se tulee aina yllätyksenä, paitsi silloin, kun mies hakee eroa, ja silloin tilanne on se, että niillä on toinen.
Jep! Mun entinen veti kilarit, kun tajusi, että en "itke" sen perään, vaan autoin pakkaamaan tavarat, ja sanoin, että "rakkaus on sitä, että osaa luopua. Minä osaan, joten saat mennä". ;-) Sen mielestä olisi ollut mukavampaa, jos olisin jäänyt nyyhkimään sen perään, kun olin sentään 6 kk raskaana.
Nyt vaan tuli mitta täyteen pettämistä, ja tällä kertaa oli löytynyt uusi heila työpaikalta.
Äijää sitten ketutti etteb anellut sen perään, joten se kertoi kaikille, että hormoonihöyryissäni sekosin ja heitin sen pihalle ja sen oli sitten ihan pakko ostaa muuttolaatikot, pakata tavarat, vuokrata asunto, muuttaa ulos talosta, ja laittaa oikeuteen eroanomus, ja tietty muuttaa yhteen sen työkaverin kanssa, joka myös erosi puolisostaan vauva-aikana...
Se ei olisi mitään muuta halunnut, kuin jatkaa perhe-elämää ja käydä perheterapiassa... Nykyään ovat onnellisesti naimisissa ja mä olen todella helpottunut, että reilun 20 vuoden passaaminen loppui tuolloin, ja tämä täysylläpidettävä on nyt jonkun muun vastuulla.
Mai5a kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En isoja asioita vaan yhtenä esimerkkinä vaikkapa kerran kuussa tuotetun lauseen näytät hyvältä tai rakastan sua
Siis sä olisit halunnut että mies valehtelee sulle päin naamaa? Miksi ihmeessä?
Sithän naisen toivoma ero varmaan tulee miehelle iloisena yllärinä ettei tarvitse enää olla naimisissa epäviehättävän ihmisen kanssa jota ei rakasta eikä itse tarvitse edes pistää eroa vireille. Win-win
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin se yllättää kun ne monet tyhjät uhkailut käykin toteen.
Vanha kommentti mutta eihän ne mitään tyhjiä uhkailuja ole jos on antanut toiselle aikaa miettiä asiaa ja muuttaa käytöstään.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä siat kannattaa jättää, mitä aiemmin sen parempi. Kuitenkin, aihetta sivuten, tahtoisin kertoa tuosta nalkuttamisesta. Se kuurouttaa ja lannistaa. Jos tapananne on nalkuttaa joka päivä asiasta kuin asiasta, ei se enää vaikuta toivomallanne tavalla. Se turruttaa. Tuntuu turhalta edes yrittää tehdä mitään asiaa oikein, kun nalkutuksen määrä on vakio. Tyyliin että jos laitoitkin hyvän illallisen, jätit kuulemma keittiön kamalaan kuntoon ja se on nyt sitten merkittävämpi asia kuin se että teit toiselle mieliksi. Säästäkää sitä nalkutusta niille asioille, jotka oikeasti ovat teille ne merkittävimmät epäkohdat, muuten kumppaninne tosiaan kuuroutuu ja turtuu. Terveisin nalkuttavan miehen vaimo.
Nalkutus on kuulijan korvassa. Ihminen ei voi päättää nalkuttaa mutta kuulija voi päättää puhujan nalkuttavan. Joskus sitä ei vaan sovitakaan yhteen jolloin kannattaakin erota mutta usein kannattaisi vaan vetää se pää pois omasta perseestä ja vastata toisen tarpeisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi naiset vaan ei voi puhua suoraan kiertelemättä ja lopettaisi sen pelkän vihjailun. Hyvin moni ongelma rakesisi sillä. Jatkuva kotitöistä tappelu loppuisi suhteellisen nopeesti jos nainen vaan suoraan sanoisi että "minä haluan päästä helpommalla niin sinun täytyy tehdä enemmän mutta minä kyllä olen se joka määrittää mikä on riittävää vaikka sinä sen teet"
Rakastitteko näitä puskamiehiä ollenkaan? Kaduttiko ero? Oliko ikävä? En oikein usko,että näissä on ollut rakkautta enää jäljellä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nykynaiset eroavat ilman vakavia keskusteluja, eivätkä yhtään ota tavoitteekseen korjata suhdetta vaan siirtyvät liian kylmästi eteenpäin.
Jos naiset osaisivat keskustella eikä mököttää nurkassa mykkäkouluineen, suhteen voisi pelastaa,
mutta sen sijaan naiset antavat sen kärpäsen kasvaa härkäseksi ja kostaa sitten miehelle tempuillaan.
Öö, et ole varmaan lukenut tätä ketjua mihin kommentoit? Pointtini täällä on juuri se, että ei auta vaikka asiasta sanoo, keskustelee, lopulta jo huutaa ja kiukutteleekin sadannen kerran jälkeen turhautumistaan. Kun ei vaan kuunnella, eikä mene perille, vaaan ohitetaan nainen täysin. Naulallako pitäisi otsaan hakata se viesti jos toisen älynlahjat ei riitä sadalla sanomisella asian sisäistämiseen?
Vierailija kirjoitti:
Rakastitteko näitä puskamiehiä ollenkaan? Kaduttiko ero? Oliko ikävä? En oikein usko,että näissä on ollut rakkautta enää jäljellä..
Siinä vaiheessa kun sen eropäätöksen tekee niin kyllä se rakkaus on aika varmasti kuollut.
Vierailija kirjoitti:
Miksi naiset vaan ei voi puhua suoraan kiertelemättä ja lopettaisi sen pelkän vihjailun. Hyvin moni ongelma rakesisi sillä. Jatkuva kotitöistä tappelu loppuisi suhteellisen nopeesti jos nainen vaan suoraan sanoisi että "minä haluan päästä helpommalla niin sinun täytyy tehdä enemmän mutta minä kyllä olen se joka määrittää mikä on riittävää vaikka sinä sen teet"
Tuskinpa nämä puskamiehet kuulisivat tai ymmärtäisivät tätäkään.
Vierailija kirjoitti:
Onnea! Kunpa minäkin pääsisin eroon omasta nahjuksestani. Lasten takia tässä roikun.
Sano tuo miehelle niin ehkä se ymmärtää vinkin ja laittaa teidät kaikki pihalle.
Vierailija kirjoitti:
Luin ihan koko ketjun läpi. Olen pari kertaa asunut miehen kanssa yhdessä ja tätähän se aina oli. Suoraan sanominen ja keskustelu ei koskaan auttanut.
Niitä ikäviä yllätyseroja ei tulisi niin paljon jos miehet ottaisi tästä opikseen ja alkaisivat käskemättä osallistua yhteiseen arkeen 50/50-panoksella. Sen ei pitäisi olla terveelle (kaikki raajat tallella, ei aivovammaa tai rappeuttavaa sairautta) aikuiselle vaikeaa. Sluibailu kertoo vakavista asenneongelmista.Sitten täällä ulimiehet vielä vikisevät jostain miesvihasta. Mitätöinnillä ja vääristelyllä on monet kasvot. Voi ja kannattaa elää sinkkuna jos ei koskaan kykene ajattelemaan muita kuin itseään.
Mies tekee varmasti mielellän kotityöt 50/50 kunhan nainen sotkee vähemmän, ja maksaa kuluista 50%
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin ihan koko ketjun läpi. Olen pari kertaa asunut miehen kanssa yhdessä ja tätähän se aina oli. Suoraan sanominen ja keskustelu ei koskaan auttanut.
Niitä ikäviä yllätyseroja ei tulisi niin paljon jos miehet ottaisi tästä opikseen ja alkaisivat käskemättä osallistua yhteiseen arkeen 50/50-panoksella. Sen ei pitäisi olla terveelle (kaikki raajat tallella, ei aivovammaa tai rappeuttavaa sairautta) aikuiselle vaikeaa. Sluibailu kertoo vakavista asenneongelmista.Sitten täällä ulimiehet vielä vikisevät jostain miesvihasta. Mitätöinnillä ja vääristelyllä on monet kasvot. Voi ja kannattaa elää sinkkuna jos ei koskaan kykene ajattelemaan muita kuin itseään.
Mies tekee varmasti mielellän kotityöt 50/50 kunhan nainen sotkee vähemmän, ja maksaa kuluista 50%
Eipä tehnyt ainakaan mun mies. Yhteiselomme 15 ensimmäistä vuotta tienasin enemmän kuin mies joten maksoin kuluistammekin enemmän. Olen myös aina ollut siistimpi osapuoli. Hämmästyttävää kyllä, mies ei silti tehnyt kotitöistä puolia, ne jakaantuivat enemmänkin 20/80 ja mä tein suurimman osan.
Siinä vaiheessa kun vaihdoin omaan autooni talvirenkaita, alettiin keskustella mikä on miehen rooli perheessä ja mihin mä häntä oikeastaan tarvitsinkaan.
Olisit sitten lopettanut sen nalkuttamisen.