Ero tuli miehelle "ihan puskista"

Hyi helvetti oksennus tulee kun lukee tätä palstaa. Ei mikään ihme, että olette ilman kumppania.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaatteiden peseminen on helppoa, kun on kunnon koneet ja aineet.

Niistä hommista on turha uhriutua.

Minä kyllä pesen kalsarini ja kuivaan ja viikkaan pyykkini ihan itse ilman mitään förmynteriä.

M. 54

Yhden ihmisen vaatteet nyt onkin helppo homma, kerran viikossa pesee pari koneellista ja se on siinä. Ei mulla ollu sinkkuna mitään ongelmaa pyykinpesussa. Vaan pesepä 5 hengen pyykit. Sitä pyykkiä on vähän enemmän pestäväksi ja viikattavaksi. Ja ihan ensin ne pitää kerätä kunkin huoneesta tai ainakin tarkistaa ettei sinne ole jäänyt vaatteita.

Samalla nuo vaimonkin vaatteet tuossa menee. Pakon sanelema juttu. Jos perheen (lasten) aiheuttama vaiva on noin suuri juttu, kannattaa olla sinkkuna uhrinaiset.

M. 54

Eikö mun sinkkuna tarvis huolehtia lapsistani ja niiden vaatteista?

Olipas tyhmä kysymys naiselta, joka kyllä ymmärsi edellisen.

Tämä näsäviisus...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näiden vauva palstan tanttojen ajatuksen juoksua ei kukaan täysjärkinen ymmärrä. Nää on niin katkeroituneita hirveitä ämmiä, joita kukaan mies ei halua. Mutta hyvää hupia max kerran vuoteen. Näiden provosointi on niin helppoa, huono itsetuntoa, ylipaino yms mt ongelmat saa nää kiukuttelemaan kun pienet lapset:D

Raatajamamman työmäärää ei tule väheksyä On tiskiä ja pyykkiä, juu.

Voisitte tekikin vähän ajatella sitä äitiänne, sehän on jo eläkeikäinen ja edelleen pesee teidän vaatteet ja hoitaa ruuat pöytään? Maksatteko edes omia kulujanne vai maksaako äiti nekin siitä eläkkeestään? Ei tunnu varmaan äidistä kovin kivalta kuin aikuisen miehen arvostus on tuota luokkaa. 

Mun äiti on kuollut ja hänen ruoka ja pyykkijutut tuli hoidettua vielä hänen eläessään kyllä.

Muuten hyvä dissaus kyllä.

M. 54

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entinen mieheni valitti minulle kuinka olen hänen vaatteensa viikannut kaappiin väärin, olisi pitänyt olla näin ja noin. No, lopulta jätin hänen vaatteensa telineelle ja viikkasin vain omat ja lapsen vaatteet pois. Monta päivää se kuivausteline oli siinä, minulle huudettiin ja kysyttiin missä on se ja se paita, ilman että edes katsottiin sitä telinettä. Lopulta meni hermo kun ei edes kehoituksesta viikannut itse niitä vaatteita sinne kaappiin, että kun vaatteet olivat kuivuneet, kumosin ne hänen puolelle sänkyä kasaan ja lopputulos ;miksi et ole voinut laittaa hänen vaatteita kaappiin..

Tämä oli vain yksi monista asioista joista miehen mielestä "skitsoan turhaan"

No mikset vaan voinut viikata niitä kunnolla? Edes sen vertaa tehdä toisen hyväksi! (Vrt. sukkien kerääminen lattialta)

Jos kumpikaan ei siedä toisen tapaa, niin voi sopia, että se, joka hoitaa pyykin viikkaa omalla tavallaan. Toinen sitten vuorollaan. 

Kyse ei siis ollut siitä että olisin ne pyykit vain heittänyt sinne kaappiin, vaan hän olisi halunnut tietyt tpaidat tietyllä lailla ja tietylle hyllylle jne. Miten päättelet lapsiarjessa mustista t paidoista, joita on 10 kuivumassa että mikähän Herralle kelpaa millekin hyllylle. Kyllä, viikkasin niitä aluksi mutta jos ei jälki kelpaa ja puhtaat pyykit kaapissa siististi, vaikkakin väärässä kohdassa, niin sitten saa viikata itse. Mutta toisinpäin tämähän ei siis toiminut, koska minun vaatteista ei tiedä mikä on mistäkin niin niitä ei siksi voinut mies viikata. Ei voi toiselta vaatia jos ei itse ole valmis tekemään samoin.

Eli miehesi oli se nalkuttaja. Tässä on myös se syy miksi niin monet miehet mielellään jättävät kotityöt tekemättä: koska naisille ei työn jälki kelpaa. Sinä sen sijaan heittäydyit lisäksi draamailemaan noiden pyykkien kanssa, yleensä miehet ei tuollaisiin lapsellisuuksiin alennu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luonnostaan vähän sotkuisena naisena ajattelin että minusta ei tule sellaista nalkuttavaa siivoushirmua. Miten voisikaan tulla, minähän olen aina se joka siivoaa vasta sitten kun lattialla oleva pyykkikasa on itseni mittainen ja pölypalloista saisi kasattua lumiukon.

Harmi vaan että siistikin mies on aika sotkeva eikä tee omatoimisesti asioita. Pyydät tältä nätisti ohimennen aina voisiko tämä hoitaa vaikka sen vessan siivoamisen tai tiskaamisen tänään tai huomenna, tämä suostuu mutta nämä asiat eivät ikinä tapahdu. Et halua kysyä montaa kertaa uudestaan ja leimautua nalkuttajaksi, joten teet ne jossain vaiheessa itse. Suhteen alkuvaiheessa sitä jaksaakin puuhastella miellyttääkseen toista. Uskot aina ne miehen syyt sille miksi tämä ei voi laittaa ruokaa just tänään tai imuroida huomenna, ei se mitään, sinä voit tehdä nuo asiat. Tottakai sinä voit, kuka muukaan ne tekisi.

Jossain vaiheessa alat huomata että joustat aina. Mies ei suostu laittamaan ruokaa edes silloin kun horjut kuolemanväsyneenä rankan työpäivän jälkeen kotiin.

Mainitsemalla kotitöistä et ole tarpeeksi suorasanainen että mies ymmärtäisi. Kertomalla tälle mitä pitäisi tehdä olet komenteleva. Sanomalla uudestaan oletkin jo nalkuttaja. Mikään ei kelpaa, vika on aina naisissa eikä tietenkään siinä miehessä joka ei omalla pääkopallaan tajua että vessa pitää pestä siinä vaiheessa kun se on p*skan peitossa. Miesten ns. rento asenne kodinhoidossa karisee kummasti aina siinä vaiheessa kun äidin korvikkeeksi otettu naisystävä ei ole pessyt tämän lempifarkkuja ja paitaa, jolloin vedetään kiukkuraivarit kun nyt niitä ei voi laittaa Maken luokse illanviettoon.

Mä en tajua miten te päädytte ikinä pyykkäämään niitä miesten vaatteita tai kokkaamaan heille, jos koette, ettei ne ikinä tee teidän eteen mitään. Se nyt on aika helppo juttu pistää koneeseen vain ne omat vaatteet ja laittaa ruoka vain itselleen. En kyllä ymmärrä mikä se olisi se voima joka saisi mut laittamaan miehen vaatteet koneeseen siinä vaiheessa kun hän on itse kieltäytynyt pesemästä mun vaatteita ikinä. Jos vielä kehtaisi alkaa mulle huutamaan asiasta, nauraisin sille päin naamaa, että pese itte kamppeesi v* t u n  kakara.

Siihen ajaudutaan hitaasti ja teko kerrallaan. Heität uuden suhteen alkuhuumassa miehenkin pyykit samalla pesuun kun pyykkäät. Menet ilosta hymisten ilmoittamaan että pyykkäsit tämänkin kalsarit ja t-paidat kun koneeseen kerran mahtui. Tämä kiittää söpösti. Viikon päästä tämä pesee omia vaatteitaan ja kysyt voisiko tämä pestä samalla sinunkin vaatteitasi. Se suostui, jee, vastavuoroisuutta!

Haluat jatkaa sitä ihanan tyttöystävän roolia. Tottakai heität aina tämänkin pyykit samalla pesuun, olisi veden tuhalusta tehdä toisin. Puolen vuoden päästä havahdut siihen ettei mies pyykkää koska hemmetti, eihän sen tarvitse kun sinä peset aina samalla kaiken.

Ruokaa on vain järkevää tehdä aina molemmille samalla. Tulee vähemmän tiskiäkin. Suhteen alun vaihtelevat kokkausvuorot ja tasapuolinen työnjako kallistuvat huomaamatta sinulle. Alkuun et viitsi valittaa siitä että tämä tekee vähän, kun elät siinä luulossa että sinäkin voit sitten omalla vuorollasi antaa tälle enemmän vastuuta ruuanlaitosta. Tässäkin havahdut vasta siinä kun et viitsi pyytää tätä tekemään ruokaa koska kyllähän se keitti riisit kaksi viikkoa sitten, sehän on jo melkein ruuanlaittoa.

Eli opetat miehen saamattomaksi.

Tuo on häntä kohtaan pahoinpitelyä!

Mikä puskissa alkaa, se puskissa päättyykin. Sanoo vanha karjalainen sananlaskukin.

Hyvää vuodenjatkoa kuitenkin niin Sinulle kuin Eksällesikin!

Vierailija kirjoitti:

Vaatteiden peseminen on helppoa, kun on kunnon koneet ja aineet.

Niistä hommista on turha uhriutua.

Minä kyllä pesen kalsarini ja kuivaan ja viikkaan pyykkini ihan itse ilman mitään förmynteriä.

M. 54

Joo, tämä on kanssa tyypillistä. Kyllä mies ne OMAT pyykkinsä tai mitä vain hoitaisi. Mutta jos on neljä- tai viisihenkinen perhe, niin jotenkin se pyykkien hoitaminen miehen toimesta ei enää sujukaan. 

MINÄ MINÄ MINÄ, kyllä minä OMAT pyykkini ja jälkeni korjaan. Mutta entä koko perheen ja oman puolisonkin? Sitä mitä monesti naiselta odotetaan ja sitten valitetaan "nalkutuksesta".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaatteiden peseminen on helppoa, kun on kunnon koneet ja aineet.

Niistä hommista on turha uhriutua.

Minä kyllä pesen kalsarini ja kuivaan ja viikkaan pyykkini ihan itse ilman mitään förmynteriä.

M. 54

Joo, tämä on kanssa tyypillistä. Kyllä mies ne OMAT pyykkinsä tai mitä vain hoitaisi. Mutta jos on neljä- tai viisihenkinen perhe, niin jotenkin se pyykkien hoitaminen miehen toimesta ei enää sujukaan. 

MINÄ MINÄ MINÄ, kyllä minä OMAT pyykkini ja jälkeni korjaan. Mutta entä koko perheen ja oman puolisonkin? Sitä mitä monesti naiselta odotetaan ja sitten valitetaan "nalkutuksesta".

Itse ajauduit tilanteeseesi. Olisit pitänyt puolesi silloin kun tähän ryhdyit, tai olisit jättänyt lasten teon kokonaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hupaisaa, kun ketjun naiset on niin voimaantuneita, mutta silti pitää vieläkin jauhaa paskaa niistä eksistään. 

Melko köyhä elämä teillä 

Tässä on naisille omia kokemuksia ja vertaistukea samassa tilanteessa oleville. Toivottavasti joku mieskin tätä lukee ja huomaa, että ehkä sitä naista voisi alkaa kuunnella ja toimia niin ettei eroa tule.

Sinua taitaa pelottaa tämä ketju vai tuleeko muistoja mieleen?

Minua huvittaa tässä ketjussa tämä yli 90%:nen yksimielisyys siitä, että kommunikaatio-ongelmat parisuhteessa johtuvat vain ja ainoastaan miehestä, eikä erityisesti miehen tapa tehdä kotitöitä ei ole "hänen oma tapansa" vaan yksiselitteisesti väärä.

Anoppilassa olen oppinut, miten kotitöitä tehdään väärin, joskus kyllä opastetaan miten ne tehdään oikein. Perunoiden peseminen ja tiskikoneen täyttäminen ovat toki klassikoita, olen yleensä ensimmäisenä konetta tyhjentämässä tai pesen perunat, kun muut ovat ulkona. Yksi on jäänyt mieleen, kun siivosin lapsen levittämää multaa lattialta, väärin. Olin ottanut talouspaperia, vaikka lattiarättejäkin oli. Oletin, että kotitaloudessa, jossa sukat pestään pesukoneessa erikseen alusvaatteista, olisi tosiaan lattiarätit erikseen. Koska en tiennyt missä ne olivat, oletin turvalliseksi valinnaksi talouspaperin.

Ja appiukolle tarjosin ruuvipussin, jonka olin leikannut liian isosti auki, tosin tämän appi omien sanojensa mukaan "osasi arvatakin". Apella on aika isot sormet, joten jouduin arvioimaan kuinka iso suu pussiin pitää leikata, jotta hän saa ruuvit ulos. Pieleen meni...

Mutta onhan meissä miehissä idioottejakin, alapeukuttakaa rauhassa ja jatkakaa vertaistukea...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luonnostaan vähän sotkuisena naisena ajattelin että minusta ei tule sellaista nalkuttavaa siivoushirmua. Miten voisikaan tulla, minähän olen aina se joka siivoaa vasta sitten kun lattialla oleva pyykkikasa on itseni mittainen ja pölypalloista saisi kasattua lumiukon.

Harmi vaan että siistikin mies on aika sotkeva eikä tee omatoimisesti asioita. Pyydät tältä nätisti ohimennen aina voisiko tämä hoitaa vaikka sen vessan siivoamisen tai tiskaamisen tänään tai huomenna, tämä suostuu mutta nämä asiat eivät ikinä tapahdu. Et halua kysyä montaa kertaa uudestaan ja leimautua nalkuttajaksi, joten teet ne jossain vaiheessa itse. Suhteen alkuvaiheessa sitä jaksaakin puuhastella miellyttääkseen toista. Uskot aina ne miehen syyt sille miksi tämä ei voi laittaa ruokaa just tänään tai imuroida huomenna, ei se mitään, sinä voit tehdä nuo asiat. Tottakai sinä voit, kuka muukaan ne tekisi.

Jossain vaiheessa alat huomata että joustat aina. Mies ei suostu laittamaan ruokaa edes silloin kun horjut kuolemanväsyneenä rankan työpäivän jälkeen kotiin.

Mainitsemalla kotitöistä et ole tarpeeksi suorasanainen että mies ymmärtäisi. Kertomalla tälle mitä pitäisi tehdä olet komenteleva. Sanomalla uudestaan oletkin jo nalkuttaja. Mikään ei kelpaa, vika on aina naisissa eikä tietenkään siinä miehessä joka ei omalla pääkopallaan tajua että vessa pitää pestä siinä vaiheessa kun se on p*skan peitossa. Miesten ns. rento asenne kodinhoidossa karisee kummasti aina siinä vaiheessa kun äidin korvikkeeksi otettu naisystävä ei ole pessyt tämän lempifarkkuja ja paitaa, jolloin vedetään kiukkuraivarit kun nyt niitä ei voi laittaa Maken luokse illanviettoon.

Mä en tajua miten te päädytte ikinä pyykkäämään niitä miesten vaatteita tai kokkaamaan heille, jos koette, ettei ne ikinä tee teidän eteen mitään. Se nyt on aika helppo juttu pistää koneeseen vain ne omat vaatteet ja laittaa ruoka vain itselleen. En kyllä ymmärrä mikä se olisi se voima joka saisi mut laittamaan miehen vaatteet koneeseen siinä vaiheessa kun hän on itse kieltäytynyt pesemästä mun vaatteita ikinä. Jos vielä kehtaisi alkaa mulle huutamaan asiasta, nauraisin sille päin naamaa, että pese itte kamppeesi v* t u n  kakara.

Siihen ajaudutaan hitaasti ja teko kerrallaan. Heität uuden suhteen alkuhuumassa miehenkin pyykit samalla pesuun kun pyykkäät. Menet ilosta hymisten ilmoittamaan että pyykkäsit tämänkin kalsarit ja t-paidat kun koneeseen kerran mahtui. Tämä kiittää söpösti. Viikon päästä tämä pesee omia vaatteitaan ja kysyt voisiko tämä pestä samalla sinunkin vaatteitasi. Se suostui, jee, vastavuoroisuutta!

Haluat jatkaa sitä ihanan tyttöystävän roolia. Tottakai heität aina tämänkin pyykit samalla pesuun, olisi veden tuhalusta tehdä toisin. Puolen vuoden päästä havahdut siihen ettei mies pyykkää koska hemmetti, eihän sen tarvitse kun sinä peset aina samalla kaiken.

Ruokaa on vain järkevää tehdä aina molemmille samalla. Tulee vähemmän tiskiäkin. Suhteen alun vaihtelevat kokkausvuorot ja tasapuolinen työnjako kallistuvat huomaamatta sinulle. Alkuun et viitsi valittaa siitä että tämä tekee vähän, kun elät siinä luulossa että sinäkin voit sitten omalla vuorollasi antaa tälle enemmän vastuuta ruuanlaitosta. Tässäkin havahdut vasta siinä kun et viitsi pyytää tätä tekemään ruokaa koska kyllähän se keitti riisit kaksi viikkoa sitten, sehän on jo melkein ruuanlaittoa.

Tämä tietenkin selittää ilmiön, mutta sinä itse sallit tämän kaiken tapahtua, sinä itse siitä kärsit ja sinulla on mahdollisuus muuttaa asioita. Keskustelupalstalla ulisemalla muutos ei tapahdu.

Vierailija kirjoitti:

401 lisää vielä, että nyt ollaan viisikymppisiä.

Joo, ymmärsin kyllä, ja surullista että vieläkin sinä joudut kertomaan miehelle mitä sen pitää tehdä, tai muuten jää tekemättä: "Hän on sanonut että tykkää kun kerron mitä pitää tehdä, ettei kotona tarvi miettiä ja päättää kaikesta yksin kuten töissä joutuu tekemään. Minä taas en aina jaksa kertoa ja pyytää, silloin teen itse."

Mua on uhkailtu erolla 25 vuotta kahden viikon välein.

En oikein suko. En pidä tuosta väkivallasta, mutta en voi tehdä asialle mitään.

Erolla uhkailuun on vaikka riittänyt, että olen käynyt kaupassa crocseissa :/

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luonnostaan vähän sotkuisena naisena ajattelin että minusta ei tule sellaista nalkuttavaa siivoushirmua. Miten voisikaan tulla, minähän olen aina se joka siivoaa vasta sitten kun lattialla oleva pyykkikasa on itseni mittainen ja pölypalloista saisi kasattua lumiukon.

Harmi vaan että siistikin mies on aika sotkeva eikä tee omatoimisesti asioita. Pyydät tältä nätisti ohimennen aina voisiko tämä hoitaa vaikka sen vessan siivoamisen tai tiskaamisen tänään tai huomenna, tämä suostuu mutta nämä asiat eivät ikinä tapahdu. Et halua kysyä montaa kertaa uudestaan ja leimautua nalkuttajaksi, joten teet ne jossain vaiheessa itse. Suhteen alkuvaiheessa sitä jaksaakin puuhastella miellyttääkseen toista. Uskot aina ne miehen syyt sille miksi tämä ei voi laittaa ruokaa just tänään tai imuroida huomenna, ei se mitään, sinä voit tehdä nuo asiat. Tottakai sinä voit, kuka muukaan ne tekisi.

Jossain vaiheessa alat huomata että joustat aina. Mies ei suostu laittamaan ruokaa edes silloin kun horjut kuolemanväsyneenä rankan työpäivän jälkeen kotiin.

Mainitsemalla kotitöistä et ole tarpeeksi suorasanainen että mies ymmärtäisi. Kertomalla tälle mitä pitäisi tehdä olet komenteleva. Sanomalla uudestaan oletkin jo nalkuttaja. Mikään ei kelpaa, vika on aina naisissa eikä tietenkään siinä miehessä joka ei omalla pääkopallaan tajua että vessa pitää pestä siinä vaiheessa kun se on p*skan peitossa. Miesten ns. rento asenne kodinhoidossa karisee kummasti aina siinä vaiheessa kun äidin korvikkeeksi otettu naisystävä ei ole pessyt tämän lempifarkkuja ja paitaa, jolloin vedetään kiukkuraivarit kun nyt niitä ei voi laittaa Maken luokse illanviettoon.

Mä en tajua miten te päädytte ikinä pyykkäämään niitä miesten vaatteita tai kokkaamaan heille, jos koette, ettei ne ikinä tee teidän eteen mitään. Se nyt on aika helppo juttu pistää koneeseen vain ne omat vaatteet ja laittaa ruoka vain itselleen. En kyllä ymmärrä mikä se olisi se voima joka saisi mut laittamaan miehen vaatteet koneeseen siinä vaiheessa kun hän on itse kieltäytynyt pesemästä mun vaatteita ikinä. Jos vielä kehtaisi alkaa mulle huutamaan asiasta, nauraisin sille päin naamaa, että pese itte kamppeesi v* t u n  kakara.

Siihen ajaudutaan hitaasti ja teko kerrallaan. Heität uuden suhteen alkuhuumassa miehenkin pyykit samalla pesuun kun pyykkäät. Menet ilosta hymisten ilmoittamaan että pyykkäsit tämänkin kalsarit ja t-paidat kun koneeseen kerran mahtui. Tämä kiittää söpösti. Viikon päästä tämä pesee omia vaatteitaan ja kysyt voisiko tämä pestä samalla sinunkin vaatteitasi. Se suostui, jee, vastavuoroisuutta!

Haluat jatkaa sitä ihanan tyttöystävän roolia. Tottakai heität aina tämänkin pyykit samalla pesuun, olisi veden tuhalusta tehdä toisin. Puolen vuoden päästä havahdut siihen ettei mies pyykkää koska hemmetti, eihän sen tarvitse kun sinä peset aina samalla kaiken.

Ruokaa on vain järkevää tehdä aina molemmille samalla. Tulee vähemmän tiskiäkin. Suhteen alun vaihtelevat kokkausvuorot ja tasapuolinen työnjako kallistuvat huomaamatta sinulle. Alkuun et viitsi valittaa siitä että tämä tekee vähän, kun elät siinä luulossa että sinäkin voit sitten omalla vuorollasi antaa tälle enemmän vastuuta ruuanlaitosta. Tässäkin havahdut vasta siinä kun et viitsi pyytää tätä tekemään ruokaa koska kyllähän se keitti riisit kaksi viikkoa sitten, sehän on jo melkein ruuanlaittoa.

Tämä tietenkin selittää ilmiön, mutta sinä itse sallit tämän kaiken tapahtua, sinä itse siitä kärsit ja sinulla on mahdollisuus muuttaa asioita. Keskustelupalstalla ulisemalla muutos ei tapahdu.

No niinhän se tietty menikin. Olinpas höpsö kun en tota tajunnu!

-ohis

Vierailija kirjoitti:

Minä otin lokakuussa eron ja mies kysyi miksi. Sanoin, että enköhän sata kertaa ole hokenut asioista ja mikään ei muutu. Ei oltu naimisissa,  mutta 11v yhdessä kuitenkin ja ei ole yhteisiä lapsia. Minulla on tytär edellisestä suhteesta. Mies ei sanonut muuta. Aamulla kun lähdin töihin, niin mies heräili normaalisti mutta ei sanonut sanaakaan. Kun palasin kotiin töistä, niin oli vaatteet ottanut ja avaimet jättänyt pöydälle ja estänyt kaikkialta minut etten saa yhteyttä enää. Olis ollu kiva puhua asiat edes jotenkin eikä noin vaan kadota. Se on myös sellainen ihminen, että jos jotain päättää niin se tapahtuu ja en usko että saan häneen yhteyttä enää ikinä normaalisti. Ainoa on jos vastaan kävelee.

Vähän kyllä ihmettelen, että jos tunsit miehesi, että voi olla noin yksioikoinen ja silti reagoit aitoon kysymykseen, anteeksi vain, nalkuttamalla. "Enkö ole sata kertaa sanonut, miten tiskikone täytetään? Enkö ole sata kertaa sanonut, että imuri laitetaan käytön jälkeen siivouskaappiin? Enkö ole sata kertaa sanonut, että punaista ja vihreää pyykkiä ei pestä keskenään?  .... "Miksi haluat erota?" "Enkö ole jo sata kertaa sanonut miksi?"

Vierailija kirjoitti:

Katri Manninen on youtube videossa käsitellyt nalkutusta. Kannattaa kaikkien tutustua siihen. Ei ole niin että yksi sukka lattialla saa ihmisen pois tolaltaan. Nalkutuksen perussyy on se, että nalkuttajalla on henkisesti paha olla. Tätä pahaa oloa nalkuttaja sitten purkaa toiseen ihmiseen kuvitellen että se on hänen syynsä kun itsellä on paha olla.

Oma henkinen pahoinvointi on jotain, joka korjataan muulla tavalla kun nalkuttamalla tai ylipäätään toisia kiusaamalla. On olemassa toimivia menetelmiä omien tunteiden hallintaan.

Pahan olon aiheuttaja on se loisena elävä mies, ja paha olo poistuu kun loisen heittää ulos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hupaisaa, kun ketjun naiset on niin voimaantuneita, mutta silti pitää vieläkin jauhaa paskaa niistä eksistään. 

Melko köyhä elämä teillä 

Tässä on naisille omia kokemuksia ja vertaistukea samassa tilanteessa oleville. Toivottavasti joku mieskin tätä lukee ja huomaa, että ehkä sitä naista voisi alkaa kuunnella ja toimia niin ettei eroa tule.

Sinua taitaa pelottaa tämä ketju vai tuleeko muistoja mieleen?

Minua huvittaa tässä ketjussa tämä yli 90%:nen yksimielisyys siitä, että kommunikaatio-ongelmat parisuhteessa johtuvat vain ja ainoastaan miehestä, eikä erityisesti miehen tapa tehdä kotitöitä ei ole "hänen oma tapansa" vaan yksiselitteisesti väärä.

Anoppilassa olen oppinut, miten kotitöitä tehdään väärin, joskus kyllä opastetaan miten ne tehdään oikein. Perunoiden peseminen ja tiskikoneen täyttäminen ovat toki klassikoita, olen yleensä ensimmäisenä konetta tyhjentämässä tai pesen perunat, kun muut ovat ulkona. Yksi on jäänyt mieleen, kun siivosin lapsen levittämää multaa lattialta, väärin. Olin ottanut talouspaperia, vaikka lattiarättejäkin oli. Oletin, että kotitaloudessa, jossa sukat pestään pesukoneessa erikseen alusvaatteista, olisi tosiaan lattiarätit erikseen. Koska en tiennyt missä ne olivat, oletin turvalliseksi valinnaksi talouspaperin.

Ja appiukolle tarjosin ruuvipussin, jonka olin leikannut liian isosti auki, tosin tämän appi omien sanojensa mukaan "osasi arvatakin". Apella on aika isot sormet, joten jouduin arvioimaan kuinka iso suu pussiin pitää leikata, jotta hän saa ruuvit ulos. Pieleen meni...

Mutta onhan meissä miehissä idioottejakin, alapeukuttakaa rauhassa ja jatkakaa vertaistukea...

On virkistävää lukea välillä tällaisiakin kommentteja täältä. Kyllä se nalkuttaminen ihan oikeasti on välillä aiheetontakin, ja ihan se aiheestakin nalkuttaminen on sillä tavalla tehotonta, että kuulija todella turtuu ja turhautuu siihen. Tekisittekö te nalkuttajat muka itse innokkaammin ja huolellisemmin asioita, jos niistä teille nalkutettaisiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me tapasimme 40 + ja olemme olleet yhdessä liki kymmenen vuotta.

Mieheni sanoi, että hän luuli nuorena, että kaikki naiset huutavat. Oli ollut huutavia tyttöystäviä ja huutava vaimo. 35 v hän huomasi, ettei kaikki naiset huudakaan.

Minun kohdallani hän huomasi, ettei kaikki naiset nalkuta.

En minä näe syytä nalkuttaa. Kyllä minä teen enemmän kotitöitä, enkä ehkä ole niin siisti kuin hänen eksänsä, mutta en näe syytä mitata kotitöiden tasaisin jakautumista, samoin kuin en mittaa sitä, että kulut jakautuvat juuri tasan.

Tärkeintä on, että kokonaisuus on vastavuoroinen, eikä kumpikaan hyväksikäytä toista. Voin ihan hyvin pestä sitä pyykkiä ja samalla odottaa, että mies hakee hyvää ruokaa, jos ja kun ei halua itse kokata. Tai siivota kevyesti ja odottaa, että mies maksaa siivojan, jos ei itse halua siivota.

Kyllä minäkin välillä hermostun, ja sanon sitten kyllä suoraan. Yleisellä tasolla on hyvä pitää mielessä se, että haluanko olla oikeassa vai onnellinen.

N52

Tässähän se ero on ikisinkkujen ja parisuhdekelpoisten välillä. Pieni suurpiirteisyys ei elämää kaada ja toisen ihmisen rakastaminen on paljon tärkeämpää kun excelillä töiden jakautumisen kyttääminen ja siitä sitten katkeroituminen. Ja tätä asiaa voi jokainen opetella.

Kyllä huutaminen ja nalkutus kumpuaa omasta pahasta olosta. Samat tyypit ne kiusaa koulussa lapsena luokkatovereita ja sitten parisuhteessa puolisoa. Vanhana nämä on sitten yksinäisiä, katkeria ja ihmisvihaisia. Kukaan ei kelpaa parisuhteeseen eikä ystäväksi. Muut välttelee näitä ihmisiä. Omat lapset joutuu kerran pari vuodessa käymään kuuntelemassa samat valitusjargonit.

Itsellä lapsena oli niin kovia menetyksiä, että ei maailma kaadu parista sukasta. Kiitän jokaisesta päivästä jonka saan viettää terveenä.

Nalkutus on turhautunutta puhetta, eli sitä kun ehdin on asiallisesti ja rauhallisesti ja aikuisesta puhunut asiasta noin 100x, ja mitään ei ole tapahtunut, joten enää ei jaksa rauhallisesti, asiallisesti ja aikuismaisesti sanoa eikä alkaa toisen öidiksi ja palvelijaksi.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se ero voi tulla puskista miehelle. On olemassa ihmisiä, jotka eivät oikeasti ole koskaan tyytyväisiä mihinkään. Aina löytyy lukuisia valituksen aiheita, pieniä ja suuria, erilaiset elämän ongelmat ja niistä valittaminen ovat joillekin perusluonteessa. Kun sitä kuuntelee esim. 15-20v niin siihen turtuu. Ei oikeasti enää näe mikä on todellinen ongelma ja mikä on taas vaan jokin epämääräinen syy valittaa jostain ja johtuu vaan siitä, että halutaan joku kuuntelija. Minun exäni heitti välillä ainakin 10 vuoden ajan, että pitäisikö vaan erota, silloin kun hänellä oli jokin suurempi ongelmakausi. Ei sitä enää osannut ottaa tosissaan. Nyt voisi tietysti sanoa minulle, että miksi olet tuollaisen naisen ottanut ja mikset vaan lähtenyt. Ei minulla muuta syytä ole kuin se, etten koskaan pystyisi itse rikkomaan omaa perhettäni. No, hän löysi sitten omaa eroprosessiaan läpikäyvän miehen töistä keskustelukumppaniksi( ja vähän muuksikin kaveriksi) ja erottiin.

Voin kyllä itse ihan rehellisesti sanoa, että kaikista niistä vuosien aikoina heitetyistä eropuheista huolimatta tuli minulle ihan puskista. Kliseisesti meillä oli kaikki oikein hyvin, mitään ns. oikeita eroon johtavia ongelmia ei ollut. Kun koko asia purkautui, olin henkisesti ihan pihalla ainakin puoli vuotta. Olin sijoittanut kaiken perheeseeni ja exääni, ihan liikaa jälkikäteen ajatellen. Olin mielestäni monella tapaa hyvä mies, tein suurimman osa kotihommistakin ja hoidin lasten asioita, jotta hän pystyi edistämään omaa uraansa.  Jotain tuosta kuitenkin oppi, en enää koskaan sijoita itsestäni kaikkea kehenkään toiseen ihmiseen. Sijoitan itseeni.

Ihan ymmärrettävää, että tuollaisen kokemuksen jälkeen suhtautuu noin. Itse olen kyllä vielä siinä vaiheessa, että panostan parisuhteeseen oikeastaan kaiken. Jos se menee karille, ei ainakaan tarvitse miettiä mitä olisi voinut tehdä toisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaatteiden peseminen on helppoa, kun on kunnon koneet ja aineet.

Niistä hommista on turha uhriutua.

Minä kyllä pesen kalsarini ja kuivaan ja viikkaan pyykkini ihan itse ilman mitään förmynteriä.

M. 54

Joo, tämä on kanssa tyypillistä. Kyllä mies ne OMAT pyykkinsä tai mitä vain hoitaisi. Mutta jos on neljä- tai viisihenkinen perhe, niin jotenkin se pyykkien hoitaminen miehen toimesta ei enää sujukaan. 

MINÄ MINÄ MINÄ, kyllä minä OMAT pyykkini ja jälkeni korjaan. Mutta entä koko perheen ja oman puolisonkin? Sitä mitä monesti naiselta odotetaan ja sitten valitetaan "nalkutuksesta".

Mies kertoo pesevänsä omat pyykkinsä, eli hänen vaimonsa ei tarvitse pestä hänen pyykkejään. Vedäpä nyt oikein syvään henkeä, ota tukeva haara-asento ja risti käsivartesi rintojesi alle. Nyt nalkutat tuon tekstisi oikein napakalla äänen sävyllä, ja sellaisella voimakkuudella että naapuritkin kuulee. Kurtistele välillä kulmiasi oikein häijysti, heristä sormea ja osoittele sormella. Toista tarvittaessa. Joko helpottaa? Seuraavaksi voit nalkuttaa miehelle siitä, miten tämä laittoi pyykkiin sellaisia vaatteitasi, joita ei vielä olisi saanut pestä, eikä ainakaan samassa koneessa miehen likaisten ja hikisten vaatteiden kanssa. Lopuksi nalkutat siitä miten mies on niin avuton että kyselee sinulta että voiko tämän laittaa pyykkiin, entä tuon ja tuon.

Amen!