En olisi ikinä alkanut polttaa jos olisin tiennyt että jonain päivänä olen kakkosluokan kansalainen sen takia

Miks tupakoinnista tai tupakoimattomuudesta pitää tehdä joku identiteetti?

Mä poltin pitkään, ärsytti ja hävetti ja pelotti terveyden puolesta. Yritin lopettaa monta kertaa, ja lopulta onnistuin. Se siitä. Ihan sama ihminen olen edelleen.

Tupakointi ei ole cool, ja monet eivät siitä savusta pidä. On ihan ok vaatia, ettei tupakoija savusta muita.

Vierailija kirjoitti:

Selitin lopettamisen ihan samassa tilanteessa kuin olet nyt näin: mikään ei elämässä pysy samana loputtomiin. Lapsuudenkodin huolettomuudesta luovutaan. Bilettämiseytä luovutaan, kun tullaan raskaaksi ja tilalle tulee vanhemman vastuu. Voi joutua työttömäksi, kun työpaikka menee alta esim. konkurssin takia. Voi joutua luopumaan monista unelmista, koska elämäntilanne ei vain sovi niiden toteuttamiseen jne. Luopuminen ja uudelleen orientointi kuuluu osana aikuisen elämää. Se on hyväksyttävä. Jonain päivänä joudun hoivakotiin ja aion sinn mennä, enkä aio ryhtyä kapinoivaksi mummoksi, jonka mökki sortuu päälle.

Lopetin tupakoinnin, kun missään ei enää saanut polttaa. Ulkona tai parvekkeella talvella värjöttely oli niin kamalaa, että ajattelin, että tämä on tehty niin vaikeaksi, ettei polttaminen ole enää kivaa. Se tuntuu järjettömältä. Lopetin ja olen nyt savuton ollut vuosikaudet. Elämä on luopumista.

Tässä on kyse elämänasenteesta ja arvoista myös ja sinun vaikuttavat aika sovinnaisilta. Bilettämistä ei ole pakko vaihtaa kokonaan vanhemman vastuuseen, vaan hauskaa voi edelleen pitää, vaikkakin rajoitetummin. Olet oikeassa, että jotkut unelmat jäävät monilta saamatta eikä siinä auta kuin hyväksyä, mutta moni unelma on myös saavutettavissa, jos sitä tarpeeksi haluaa eli tekee tarvittavat uhraukset sitä varten. Itse en aio hyväksyä hoivakotiin joutumista vaan minulla on toinen suunnitelma sitä varten. Tilanteeni on kuitenkin sellainen, että minulla on krooninen sairaus jo nuorena aikuisena, joten ei kiinnosta jäädä kärsimään kun aikanaan vaivaa tulee vielä enemmän. Ymmärrän kyllä niitä, jotka hyväksyvät siellä hoivakodisskin vanhuuden vieton ja haluavat sitä.

Tyhmästä päästä jne.

Älä jätä tumppejasi kadulle, se on roskaamista. Jos ei ole tuhkakuppia lähellä niin älä polta.

Hyi että miten TYHMIÄ jotkut ovat, eli AP!!!!!!! Vai oikein poistaa stressiä! Se, että sinä valitset epäterveet keinot poistamaan stressiä ei tee tupakoinnistasi millään tavalla oikeutettua. Siis onhan se laillista, mutta asenteestasi näkee, että joudut puolustamaan oikeuksiasi uhmakkaasti, et järjellä. Kun mitään järkisyitä ei ole. Olet tyhmä ja syyt tupakan haitallisuudelle ovat se, että mikäli perimässäsi on sydän- ja verisuonisairauksia, sulla riski siihen, että valtimoihisi kertyvä rasplakki repeää ja aiheuttaa sydän- tai aivoinfarkin, on moninkertaisesti kohonnut verrattuna siihen, että et polttaisi.

Onpa hauska kurkistaa luuserien ja matalastikoulutettujen vanhempiesi pääkoppaan, että millä vielä 1995 joku perustelikaan henkeään uhkaavan myrkyllisen tapansa. Poistaa stressiä, justiinsa juu, ja eläinrasva saa suonet liukkaiksi veren kulkea! :D

Ihmisten laumasieluisuus on välillä niin naurettavaa. Ihmiset ovat todella ohjailtavissa olevia. Nyt, kun tupakointi ei enää ole muotia, ihmiset kokevat oikeudekseen syrjiä ja mulkoilla tupakanpolttajia. Kyse on juurikin tuosta, että uskalletaan mulkoilla niitä itseään alempiarvoisena pidettäviä. Oikeasti kyse on valheellisesta omanarvontunnosta, kun uskotaan sokeasti kaikkea mitä netistä luetaan. Todellisuudessa oikeasti hyväitsetuntoinen ei pyri vetämään muita alaspäin.

Vierailija kirjoitti:

Olen syntynyt vuonna 1981 eivätkä vanhempani todellakaan polttaneet. Isovanhemmistani ainoastaan toinen pappa poltti, ja hänkin lopetti jo ennen kuin täytin neljä tai viisi vuotta. Ennen kouluikää en tiennyt ketään muuta, joka olisi polttanut tupakkaa. Koulussa sitten tutustuin pariin vähän "huonomman" perheen lapseen ja heidän luona käydessään olin ihan järkyttynyt tupakoivista vanhemmista ja heidän karsean hajuisista kodeistaan.

Mä oon syntynyt 1972 ja jo silloin jokainen aivot omistava lapsi tiesi, että tupakoitsijat ovat elämämkoululaisperheistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen syntynyt vuonna 1981 eivätkä vanhempani todellakaan polttaneet. Isovanhemmistani ainoastaan toinen pappa poltti, ja hänkin lopetti jo ennen kuin täytin neljä tai viisi vuotta. Ennen kouluikää en tiennyt ketään muuta, joka olisi polttanut tupakkaa. Koulussa sitten tutustuin pariin vähän "huonomman" perheen lapseen ja heidän luona käydessään olin ihan järkyttynyt tupakoivista vanhemmista ja heidän karsean hajuisista kodeistaan.

Mä oon syntynyt 1972 ja jo silloin jokainen aivot omistava lapsi tiesi, että tupakoitsijat ovat elämämkoululaisperheistä.

Siis jotka aloittivat minun ikäluokastani.

Onko muualla Suomessa sama tilanne kuin Helsingissä, eli selkeä enemmistö tupakoivista ihmisistä on naisia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selitin lopettamisen ihan samassa tilanteessa kuin olet nyt näin: mikään ei elämässä pysy samana loputtomiin. Lapsuudenkodin huolettomuudesta luovutaan. Bilettämiseytä luovutaan, kun tullaan raskaaksi ja tilalle tulee vanhemman vastuu. Voi joutua työttömäksi, kun työpaikka menee alta esim. konkurssin takia. Voi joutua luopumaan monista unelmista, koska elämäntilanne ei vain sovi niiden toteuttamiseen jne. Luopuminen ja uudelleen orientointi kuuluu osana aikuisen elämää. Se on hyväksyttävä. Jonain päivänä joudun hoivakotiin ja aion sinn mennä, enkä aio ryhtyä kapinoivaksi mummoksi, jonka mökki sortuu päälle.

Lopetin tupakoinnin, kun missään ei enää saanut polttaa. Ulkona tai parvekkeella talvella värjöttely oli niin kamalaa, että ajattelin, että tämä on tehty niin vaikeaksi, ettei polttaminen ole enää kivaa. Se tuntuu järjettömältä. Lopetin ja olen nyt savuton ollut vuosikaudet. Elämä on luopumista.

Tässä on kyse elämänasenteesta ja arvoista myös ja sinun vaikuttavat aika sovinnaisilta. Bilettämistä ei ole pakko vaihtaa kokonaan vanhemman vastuuseen, vaan hauskaa voi edelleen pitää, vaikkakin rajoitetummin. Olet oikeassa, että jotkut unelmat jäävät monilta saamatta eikä siinä auta kuin hyväksyä, mutta moni unelma on myös saavutettavissa, jos sitä tarpeeksi haluaa eli tekee tarvittavat uhraukset sitä varten. Itse en aio hyväksyä hoivakotiin joutumista vaan minulla on toinen suunnitelma sitä varten. Tilanteeni on kuitenkin sellainen, että minulla on krooninen sairaus jo nuorena aikuisena, joten ei kiinnosta jäädä kärsimään kun aikanaan vaivaa tulee vielä enemmän. Ymmärrän kyllä niitä, jotka hyväksyvät siellä hoivakodisskin vanhuuden vieton ja haluavat sitä.

Olen 57 v. ja ajatukset ovat joiltakin osin muuttuneet, se on kai aika tavallista iän karttuessa. Unelmista luopumista on ollut epärealistisilta tuntuneiden unelmien kohdalla ja loppujen lopuksi usein pienemmät onnenaiheet ovat riittäneet. Kyllä, varsin sovinnainen olen. Suon nuoremmille unelmat ja niiden toteuttamiseen pyrkimisen koko sydämestäni.

Vanhempani poltti ja oli kyllä ihan koulutettu ja sivistynyt ihminen.

Missä ikäluokissa poltetaan? Polttavatko nuoret, vaikkei se ole enää trendikästä?

Oma valinta ap tuo sauhuttelun jatkaminen, turhaa valitusta.

Vierailija kirjoitti:

Vanhempani poltti ja oli kyllä ihan koulutettu ja sivistynyt ihminen.

Ei se tarkoita että oli fiksu valinta silti.

Tupakoitsijat ovat yhteiskunnan pohjasakkaa ja ainoastaan dorkat ja todella yksinkertaiset ihmiset polttavat enää nykyään.

Minua ei haittaa jos poltat 100 metrin päässä muista ihmisistä ja sen jälkeen viet tumppisi roskikseen. Näin kuitenkaan et tee, vaan koet oikeudeksesi myrkyttää muita ihmisiä ja roskata luontoa. Päivästä toiseen, vuodesta toiseen ja vuosikymmenestä toiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Höpö höpö, minä olen 1995 saanut jo tutkimustietoon perustuvaa koulutusta asiasta peruskoulussa ja avoimesti kerrottiin kaikki tupakan haitat. Tupakointi oli silloin nuorilla niiden juttu jotka yrittivät olla jotenkin suosiossa ja pysyä suosittuina ja joilla ei ollut itsetuntoa sanoa porukassa, että minä en halua polttaa.

Jo 70-luvulla kirjoiteltiin tupakan vaarallisuudesta ja 80-luvulla se tiedettiin! Asenteita vaan oli niiiiiin vaikea muuttaa!

Ja tupakasta pääsee irti kun on valmis kärsimään sen yhden viikon. Vastineeksi voi miettiä kuinka kauan joutuu kärsimään keuhkosyövästä!

Niin ja ei vain keuhkosyövästä, vaan paljon yleisempi ja tappavampi (koska on yleisempi) on COPD. Se ei ole mikään NYPD vaan kehkokudosta panssaroittava sairaus, jonka tuloksena keuhkojen kyky supistua ja laajentua eli hengittää, katoaa. Pikkuhiljaa. COPD eli keuhkoahtaumatauti siis h i r t t ä ä ihmisen hapenpuutteeseen pikkuhiljaa. Se ei parane, se etenee kaikesta hoidosta huolimatta. Hoito ei edes pysäytyä sitä, ainoastaan hidastaa.

Mutta harmi vain, että COPD diagnosoidaan useimmiten siinä vaiheessa, kun henkilön keuhkojen kapasiteetista on jo menetetty 50%.

Toinen asia ovat tosiaan infarktit ja muut sydänsairaudet, jotka tulevat tupakoitsijoille paljon helpommin.

Ja joo, osa ihmisistä on ns. resistenttejä tupakan haittavaikutuksille, eli se ukki, joka eli 9-kymppiseksi ja poltti kuin korsteeni. Heitä on jotain 10%.

Ao! Seuraa nykymuotia ja lopeta tupakointi! So simple!

Voi hitsi, jos olisikin noin helppoa siirtyä kakkosluokasta ykkösluokkaan, vain lopettamalla tupakanpoltto!

t. sairas ja köyhä pitkäaikaistyötön

Vierailija kirjoitti:

Vanhempani poltti ja oli kyllä ihan koulutettu ja sivistynyt ihminen.

Pointti onkin siinä, että mielestäni 1972 jälkeen syntyneet tupakoitsijat ainakin ovat jotenkin v a j a i t a. Varmaan jo vähän aiemminkin syntyneet. Sen sijaan 40-luvulla syntyneissä saattoi joku fiksukin vielä aloittaa