Lue keskustelun säännöt.
En voi sanoa rehellisesti oikeata syytä miksi en halua lapsia, koska aina joku loukkaantuu.
Nainen86
05.01.2021 |
Jos joku nainen sanoisi sinulle, että "hän ei halua lapsia sen takia, koska kokisi lasten hankinnan pilaavan elämänsä", niin miten suhtautuisit asiaan?
Minä koen noin. En halua lapsia juuri tuosta syystä. En kuitenkaan voi enää kertoa oikeita tuntemuksiani kenelläkään sen takia, koska mielipiteeni loukkaa niitä keillä on jo lapsia. En kerro asiaani ilkeästi, törkeästi tms, kun minulta kysytään miksi en lapsia halua. Kaikki muut vastaukset ovat kelvanneet (esim. En vain halua olla äiti), mutta kun pitäisi syvemmin vastata ja vastatessani rehellisesti miksi en halua lapsia, niin tuo em. vastaukseni on otettu aina huonosti.
Kertokaahan minulle miksi reaktio on tuollainen? Miksi ei oteta toisen tuntemuksia HÄNEN asianaan vaan loukkaannutaan ja otetaan asia omiin tunteisiin? Eihän se liity kysyjän elämään millään tavalla. Hän voi olla onnellinen lastensa kanssa. Minun elämäni lapset pilaisivat.
Miksi varsinkin naiset loukkaantuvat asiasta? En ymmärrä.
Kommentit (285)
Onko pakko edes julistaa kaikki mielipiteensä rehellisesti ja huomaavaisesti kuin tuomiopäivän pasuuna? Kun minulta on kysytty, miksen halua lapsia, olen vastannut näin:
1. Ei ole nyt ajankohtaista (kun olin nuori)
2. Ei ole enää mahdollista (kun täytin 40)
3. Yleisenä selityksenä: se ei ole vain koskaan tuntunut omalta jutulta, vaikka lapsista ihan pidänkin. Odotin vauvakuumetta aikani eikä sitä vain koskaan tullut.
Todellisuudessa ajatuskin raskaudesta ja omasta lapsesta on aina kauhistuttanut niin pitkälle, että olen nähnyt asiasta painajaisia koko aikuisikäni. En osaa yhtään olla lasten kanssa ja ärsyynnyn ihan tavattomasti 3-10 -vuotiaista lapsista, osaamatta itsekään sanoa, miksi.
Mutta miksi ihmeessä pilaisin kenenkään vanhemman tai vanhemmaksi haluavan päivää morkkaamalla heille valtavan tärkeää asiaa? Ihan peruskohteliaisuudesta en tietenkään sitä tee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En mä ymmärrä miksi omia valintoja pitäisi vielä tuossa iässä perustella kenellekään. Tiedät mitä haluat ja mitä et, muille kohautat olkapäitä. Koirat haukkuvat, karavaani kulkee. N41, nuoren aikuisen äiti
En minäkään. Minä en ole ikinä eläessäni käynyt kenekään lapsettoman kanssa mitään ihmeellisiä keskusteluja siitä, miksi heillä ei ole lapsia. Se ei myöskään haittaa/kiinnosta minua lainkaan. Syyt saavat ihan rauhassa olla mitä vain. Samoin tuo yksi lapsisuus. Minua todella suuresti ihmetyttää, jos joku aidosti ihmettelee jonkun valintaa elää yksi lapsisena. Kuvittelettekohan te vain itse, että teidän valinnat kiinnostaa toisia? Tai että teidän valinnat olisi jotain kovin erityistä? Vai elättekö te jossain hyvin vanhoillisessa ympäristössä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehelläni on 2 lasta edellisestä liitosta (viikonloppuisä). Hän ei halua lisää lapsia ja syy (suora lainaus): ” se pilaisi hänen elämänsä”. Mies on steriloitu sittemmin onneksi! Ennen sitä mies oli todella stressaantunut seksistä koska kerran sanoi ettei haluaisi enää elää kun luulimme hetken että kävi vahinko. En minä pidä häntä minään hirviönä tästä syystä. En itse koe samoin mutta olen kyllä läheltä nähnyt sen miten ihminen voi kokea että lapset pilaa elämän. Miehen lapset on nyt 8- ja 10v.
Eli onko hänen lapsensa ihan paskoja, vai onko hän itse vaan paska isä?
Lapset on minusta hauskoja , huumorintajuisia ja älykkäitä omalla tavallaan, ja mies on hyvä isä, mutta pakosta. Sen vuoksi varmaan kokeekin että uusi lapsi pilaisi elämän lopullisesti , koska mies haluaa olla hyvä isä koska tietää että se on ”oikein” - samaan aikaan kun hän ihmisenä ei aidosti ole yhtään isä-ihminen. Eikä varmaan haluisi olla edes vanhempi. Mutta pakko on eikä kantti kestä olla huono vanhempi. Joten seurauksena on kärsimystä. Vähän kuin joutuisi tekemään hampaat irvessä täydellisesti töitä jollekin diktatuurille ilman sananvaltaa omasta elämästään, kun joutuu periaatteidensa vuoksi olemaan vanhempi ja vielä kunnollinen sellainen.
Vierailija kirjoitti:
No en minä loukkaantuisi. Tuntemani velat ovat juuri tuollaisia ylinegatiivisia valittajia ja vastuunpakoilijoita, joten ei yllätä yhtään että kokevat asian noin. Vastaa oikeastaan käsitystäni heistä.
Sanot ettet loukkaannu, mutta lopputekstisi antaa ymmärtää ihan toisin. Nuo samat luonteenpiirteet koskee ihan yhtälailla äitejäkin, ehkä enemmänkin. Monet lapsettomat kuten minä eivät hanki lapsia koska eivät usko että heillä on mitään annettavaa tai resursseja lapsilleen, se on vastuunkantoa, ei sen pakenemista. Yksi idioottimamma, jolle en ollu tehnyt yhtään mitään totesi kerran töissä vi**umaiseen sävyyn, että sulla ei varmaan oo lapsia. Oli sellainen ylipainonen, kateellinen *ulkku muutenkin.
No ei mua ainakaan haittaa enkä ottaisi tuollaista kommenttia itseeni. Ymmärrän mielipiteesi hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En vain uskoisi. Jokainen nainen haluaa tulla jonain päivänä raskaaksi, se on biologiaa ja vaisto jota ei voi välttää.
Jokainen.
Jopa ne "velat". Vaikkeivat sitä tietenkään myönnä. Kyse on siitä etteivät ne vain ole saaneet lasta.
Vierailija kirjoitti:
En vain uskoisi. Jokainen nainen haluaa tulla jonain päivänä raskaaksi, se on biologiaa ja vaisto jota ei voi välttää.
Jokainen.Jopa ne "velat". Vaikkeivat sitä tietenkään myönnä. Kyse on siitä etteivät ne vain ole saaneet lasta.
Hyvä provo, mutta huti tuli silti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi kenenkään pitäisi perustella muille miksi haluaa tai ei halua lapsia. Minusta pelkkä ”en halua” on aivan riittävä syy, ja kysyjän pitäisi tyytyä siihen.
Kuten moni onkin kommentoinut, tuollainen ”lapset pilaa elämän” -selitys hyvin helposti kuulostaa siltä, että ajattelet niin kaikkien muidenkin kohdalla, vaikka useimmille vanhemmille lapset ovat rakkain ja tärkein asia maailmassa.
Voi olla, että lapset pilaisivat juuri sinun elämäsi, jos olet luonteeltasi sellainen ettei perhe-elämä sovi sinulle. Itse olin pitkään vapaaehtoisesti lapseton, mutta nykyään pienen lapsen äiti. Voin sanoa, ettei lapsettomalla ole aavistustakaan minkälaista on olla vanhempi. Äitiys on niin paljon enemmän kuin miltä se näyttää ulospäin. Vieras ehkä näkee lapsen kiukuttelun ja kuulee juttuja väsymyksestä ja korvatulehduskierteestä sun muista ikävistä asioista, mutta niiden vastineeksi on myös lukemattomia hyviä puolia jotka moninkertaisesti korvaavat huonot asiat.
Sinulla on oikeus olla lisääntymättä ja olla haluamatta lapsia, se on täysin ok. Mutta väittäisin, ettet oikeasti voi tietää että lapsi pilaisi elämäsi, on täysin mahdollista että lapsi olisi paras asia mitä sinulle on koskaan tapahtunut. En missään nimessä painosta sinua lisääntymään, tartun nyt lähinnä tuohon ”elämä pilalla” -väitteeseen, koska se perustuu oletukseen tilanteesta mistä sinulla ei ole mitään kokemusta, eli et oikeasti voi tietää olisiko asia niin.
Muuttaminen katuojaan pilaisi elämäni. Juu, en voi tietää varmaksi ennen kuin olen kokeillut, mutta sen verran tunnen itseäni etten ota riskiä.
Kyllä, nämähän ovat keskenään rinnastettavia asioita.
Ohis, mutta ne ovat aivan täysin rinnastettavia asioita kun puhutaan siitä, tarvitseeko yksilö omakohtaista kokemusta jostain voidakseen sanoa ettei se ole oma juttu.
Jännä miten kenellekään ei tule mieleenkään sanoa että kannattaa kokeilla, et vaan voi tietää, jos joku sanoo ettei halua olla vaikka ammatiltaan lähihoitaja. Kun sanot ettet halua lapsia, et yhtäkkiä voi ollenkaan tietää mitä haluat ja mikä itsellesi ja elämällesi on parhaaksi. Kaikki muut tietävät sen puolestasi. Sinä et vain yksinkertaisesti voi tietää.
Ehkä nämä ihmiset ovat itse abstrakteilta ajattelutaidoiltaan jotenkin rajoittuneita?
/27
Kukaan ei ole sanonut että kannattaa kokeilla vaikkei halua.
Jos et ole lähihoitaja, niin et voi sanoa kenellekään, että tiedät täysin minkälaista lähihoitajana työskenteleminen on. Sinulla on jokin mielikuva asiasta, mutta se ei todennäköisesti ole koko totuus. Työ voi olla raskaampaa kuin kuvittelit, tai se voi olla helpompaa ja mukavampaa kuin olit ajatellut. Pointti on, ettet voi TIETÄÄ minkälaista se on, ellet ole koskaan ollut lähihoitaja, etkä voi kulkea kylillä julistamassa että tiedät asiasta kaiken.
Jos et halua lähihoitajaksi, sinulla ei ole mitään velvollisuutta kouluttautua siihen, on täysin hyväksyttävää hakeutua johonkin toiseen ammattiin, mikä kiinnostaa enemmän. Jos kaikesta huolimatta joutuisit lähihoitajan työhön, saattaisit silti huomata viihtyväsi siinä, mitä et olisi koskaan tiennyt asiaa kokeilematta.
Tuskin silti sanot lähihoitajalle, ettet halua samalle alalle koska tiedät sen olevan huono ammatti, vaikket ole itse alalle kouluttautunut tai päivääkään kyseisiä töitä tehnyt.
No, turha kai tätä on vatvoa enempää, asia on tainnut useimmilta mennä täysin ohi.
Tämä juuri on se yleisin logiikkavirhe. Aika monet ihmiset eivät halua lähihoitajiksi, mm. minä en. Voin tietää, että se pilaisi minun elämäni ja voin todellakin hyvällä omallatunnolla kertoa sen myös parhaalle ystävälleni, joka on lähihoitaja.
Minun kun ei tarvitse tietää KAIKKEA lähihoitajan työstä tietääkseni, että se ei sovi minulle. Se, mitä tiedän, riittää minulle tietämiseen, että en pärjäisi siinä työssä ja inhoaisin sitä. Lisäksi kun tiedän, että jos olisin työssä, jota inhoan, se pilaisi elämäni, minulla riittävä määrä tietoa muodostaakseni mielipiteeni ja sitä myötä päätökseni koskien elämääni.
Sitä vain tajua, millä tavalla tämän pitäisi loukata lähihoitajaystävääni, joka on ilmaissut aivan samaa koskien minun työtäni: hän ei vaihtaisi kuuna päivänä.
Eiku helvetti hetkinen. Siis muahan on loukattu lähärikaverin toimesta jo monta vuotta! Eihän se tiedä mun duunista puoliakaan ja on silti mennyt taivastelemaan, että ei tajua aina, miten mä moista jaksan!
En minäkään halua miksikään hoitajaksi, koska se ei sopisi minulle, mutta en silti sano että se pilaisi elämäni. Se on tässä se juttu, se miten asian ilmaisee. Voin hyvin kuvitella että jos sanoisin jollekin hoitajalle että en halua hoitajaksi koska se pilaa elämän, että kyllä hän vähän miettisi että mit vit. Ja on ihan eri asia sanoa että en vaihtaisi työtäni sun työhön, kuin että "sun työ pilaa elämän".
Edelleen et tajua logiikkaa. En sano, että sun työ pilaa elämän. Sanon, että sun työ pilaisi MUN ELÄMÄN.
On se kumma, että tätä ei ymmärretä. Ei siis moitita työtä ollenkaan, vaan kerrotaan, että mulle se olisi elämän pilaava asia.
Minä tiedän aivan varmasti ja uskon, että moni muukin täällä tietää, että työ, jota inhoaa ja jonne naama itkussa menee joka päivä, pilaa elämän. Siksi juuri voin ihan rehellisesti, suoraan, päin naamaa sanoa, että se työ, mitä sinä teet, pilaisi MUN ELÄMÄN, jos joutuisin sitä tekemään.
Se onkin kumma, että kyllä jokainen tämän työn ollessa kyseessä näin on, kyseenalaistamatta. Menepäs ja sanopa sama lapsista.
Vierailija kirjoitti:
En vain uskoisi. Jokainen nainen haluaa tulla jonain päivänä raskaaksi, se on biologiaa ja vaisto jota ei voi välttää.
Jokainen.Jopa ne "velat". Vaikkeivat sitä tietenkään myönnä. Kyse on siitä etteivät ne vain ole saaneet lasta.
Joku palikka päässyt apukoulusta aikaisemmin kotiin näköjään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Jos joku nainen sanoisi sinulle, että "hän ei halua lapsia sen takia, koska kokisi lasten hankinnan pilaavan elämänsä", niin miten suhtautuisit asiaan?"
No mulle se olisi ihan se ja sama, mutta ihmetelisin kyllä miksi pitää sanoa noin ilkeästi, kuin vihjaten että minun elämäni on jotenkin pilallista, ja että hän vihjaa että hänen elämänsä on parempaa kuin minun. Pitäisin tälläistä henkilöä aika lapsellisena ja epäkypsänä koska ilmaisee itseään noin.
Siis jos joku sanoo että lapset pilaisivat hänen elämänsä, miksi käännät sen itseesi niin että sillä vihjattaisiin siihen että sinun elämäsi on pilalla jos sinulla on lapsia?
Olette kaksi erillistä ihmistä ja teillä on eri elämät. Toisen elämä voi mennä lapsista pilalle ja toisen ei.
Ja tosiaan ihmisellä voi olla lapsia ja olla silti sit mieltä että lapsista voi mennä oma elämä pilalle. Sekin on mahdollista !
No eihän toi oo paha. Oletin jotain "lapset on ällöttäviä, typeriä ja oksettavia" jollon oisin pitäny mulkkuna. Mutta sun elämään ei vaan sovi lapset, ehkä vähän naurahtaisin jos sen noin jyrkästi esittäisit mutta selvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko pakko edes julistaa kaikki mielipiteensä rehellisesti ja huomaavaisesti kuin tuomiopäivän pasuuna? Kun minulta on kysytty, miksen halua lapsia, olen vastannut näin:
1. Ei ole nyt ajankohtaista (kun olin nuori)
2. Ei ole enää mahdollista (kun täytin 40)
3. Yleisenä selityksenä: se ei ole vain koskaan tuntunut omalta jutulta, vaikka lapsista ihan pidänkin. Odotin vauvakuumetta aikani eikä sitä vain koskaan tullut.
Todellisuudessa ajatuskin raskaudesta ja omasta lapsesta on aina kauhistuttanut niin pitkälle, että olen nähnyt asiasta painajaisia koko aikuisikäni. En osaa yhtään olla lasten kanssa ja ärsyynnyn ihan tavattomasti 3-10 -vuotiaista lapsista, osaamatta itsekään sanoa, miksi.
Mutta miksi ihmeessä pilaisin kenenkään vanhemman tai vanhemmaksi haluavan päivää morkkaamalla heille valtavan tärkeää asiaa? Ihan peruskohteliaisuudesta en tietenkään sitä tee.
Juuri näin. Minkä vuoksi tämän pitäisi olla asia, josta saa rehellisesti kertoa mielipiteensä, siitähän lapselliset pilaavat päivänsä. Tietysti tälläiset mielipiteet pitää kohteliaasti salata ja tukahduttaa. Väliäkös sillä, että asia ahdistaa painajaisiin saakka, kunhan vain ulospäin osaa kohteliaasti hymistellä.
Onneksi en itse ole näin peruskohtelias ihminen, vaan sanon ihan suoraan, mitä mieltä olen, myös lasten teosta.
Osa ihmisistä, aika iso osa itse asiassa, etsii koko ajan tilaisuutta loukkaantua joka halvatun asiasta. Ovat epävarmoja itsestään ja niin se näkyy.
Ei sinun tarvitse kertoa kenellekään syytä miksi et halua lapsia. Voit sanoa, ettet ole tilivelvollinen omista elämänvalinnoistasi, jos joku on kyllin moukkamainen udellakseen syytä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on yksi lapsi ja on täysin tietoinen valinta hankkia vain yksi lapsi. Tämäkin hiertää monia ihmisiä. Saat aivan vapaasti sanoa kuten asia on.
Totta! Minullakin tietoisesti yksi lapsi. Moni kysyy, miksei ole useampia. Nykyisin sanon vaan, että ei siunaantunut enempää ja pyyhkäisen ”kyyneleen” silmänurkasta niin kysyjä menee hiljaiseksi. En enää avaa asiaa enemmän.
Olen myös sanonut, ettei ole varaa enempään. Sekin lopettaa keskustelun siihen.
Meilläkin on vain yksi lapsi ja tämä on ihan paras lapsiluku ikinä! Elämä on ollut helppoa ja mukavaa mutta silti on saanut kokea vanhemmuuden ilon. Mutta ääneen tätä ei saa sanoa, koska silloin kaksilapsiset loukkaantuvat. He ovat myös piintyneesti sitä mieltä, että yhden lapsen äiti ei ole äiti eikä mikään ja se ainokainen kärsii sisaruksen puutteesta.
Mutta näin anonyymisti voi netissä hehkuttaa miten ihanaa on ollut yhden lapsen kanssa, ja tätä vaihtoehtoa suosittelen myös niille, jotka ovat vähän kahden vaiheilla, hankkiako lasta vai ei. Yksi lapsi on kuin poimisi rusinat pullasta!
Kyllä minä ainakin aina kaikkialla sanon että älkää tehkö toista lasta heti perään, pitäkää ainakin 4-5 vuotta väliä, helpottaa huomattavasti elämää. Kaksi lasta lyhyellä ikäerolla on huomattavasti rankempaa kuin vaikka kaksoset.
Kun tekee pidemmällä ikäerolla kaksi lasta, se se vasta on rusinat pullasta.
Mua on ainakin aina harmittanut se, että mulla on ainoaan siskoon melkein 7 vuotta ikäeroa. Toinen vain tuli, vei huomion ja vaati paljon, mutta läheinen sisarussuhde jäi saamatta. Vielä huonompi omasta näkökulmasta kuin että olisi jäänyt ainoaksi lapseksi.
Mutta ehkä tuollainen 4 vuotta on vielä hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi ymmärtää ihmisiä, jotka ehdoin tahdoin pilaavat oman elämänsä ja heittävät sen hukkaan tekemällä lapsia. Hyi.
Jaa. Mä taas lapsettomana, joka tuskin lapsia tulee tekemään, koen, että elämäni menee lapsettomana hukkaan. Kun eläimiähän tässä ollaan, ja tarkoituksena olisi kasvattaa uusi sukupolvi iäisyyksien pituiseen ketjuun. Nyt vaan haahuilen mielihyvästä toiseen ilman todellista tarkoitusta.
Mikä estää lisääntymästä?
Vierailija kirjoitti:
En vain uskoisi. Jokainen nainen haluaa tulla jonain päivänä raskaaksi, se on biologiaa ja vaisto jota ei voi välttää.
Jokainen.Jopa ne "velat". Vaikkeivat sitä tietenkään myönnä. Kyse on siitä etteivät ne vain ole saaneet lasta.
No ei kai sitä lasta saa yleensä, jos käyttää ehkäisyä täsmällisesti ja oikein. Tämäkin valinta tehty "kännissä ja läpällä"? Gynekologille kävelty vahingossa, no sama se kierukka laittaa nyt kun täällä istun vaikka oikeasti haluisin kyllä lapsia.
Saatko itse nieltyä mun rehellisen mielipiteeni harmistumatta: Itse olen lapsen saatuani alkanut kokea, että elämässäni on paljon enemmän järkeä ja merkitystä, kuin ennen vanhemmuutta. Säälin vela-ihmisiä enkä oikein ymmärrä teitä. Tuntuu, että menetätte jotakin tärkeää ja elämänne tulee olemaan tyhjänpäiväistä ja merkityksetöntä.
Tiedän, ettei kukaan lapseton halua kuulla tätä mielipidettäni, ja että se todennäköisesti loukkaa ja v tuttaa, joten en sitä ääneen sano. Joskus on kato parempi pitää se rehellinen mielipide sisällään, eikö?
Vierailija kirjoitti:
Saatko itse nieltyä mun rehellisen mielipiteeni harmistumatta: Itse olen lapsen saatuani alkanut kokea, että elämässäni on paljon enemmän järkeä ja merkitystä, kuin ennen vanhemmuutta. Säälin vela-ihmisiä enkä oikein ymmärrä teitä. Tuntuu, että menetätte jotakin tärkeää ja elämänne tulee olemaan tyhjänpäiväistä ja merkityksetöntä.
Tiedän, ettei kukaan lapseton halua kuulla tätä mielipidettäni, ja että se todennäköisesti loukkaa ja v tuttaa, joten en sitä ääneen sano. Joskus on kato parempi pitää se rehellinen mielipide sisällään, eikö?
Aivan samaa mieltä! Ketkä ylipäätänsä keskustelee noin? Parisuhteessa oleva toteaa sinkkuystävälleen "sinkkuna eläminen pilaisi mun elämän." Tai toisinpäin. Ystävä menee naimisiin ja hänelle todetaan "naimisissa oleminen pilaisi mun elämän." Ystävä opiskelee uuden ammatin ja siihen todetaan "sun ammatti x pilaisi mun elämän." Kyllä on outo tapa ilmaista mielipide valinnoista, joita ei kenenkään tarvitse edes perustella mitenkään!
Lasten tekeminen on aika ongelmallinen puheenaihe tässä maassa. Eikä saisi puhua edes tekemisestä vaan lasten saamisesta koska ne joilla on ongelmia pahoittavat mielensä. Jos et synnytä edes yhtä lasta, et ole joidenkin mielestä edes nainen, tai sitten olet itsekäs ja "kadut sitä liian myöhään". Yhden lapsen äidit on epäkelpoja koska eivät uskalla enempää tehdä ja eivät itsekkäinä ajattele sitä ainokaisen lapsensa parasta, koska lapsestahan tulee huono kun ei ole sisaruksia. Jos teet kaksi lasta, saat tuurilla olla aika rauhassa nälvimiseltä, etenkin jos lapsesi ovat täysin terveitä ja ongelmattomia. Jos teet enemmän kuin kaksi lasta, alkaa vähitellen onnittelijat/hoitajat/kummit/ystävät kadota, neljännen jälkeen alkaa kauhistelut eikö osata ehkäisyä käyttää ja mihin uskontokuntaan kuulutte. Siitä eteenpäin syyllistetään suunnilleen ilmastonmuutoksen aikaansaamisesta ja yhteiskunnan elättinä elämisestä, tiedetään varmasti lestoiksi. Auta armias jos olet vielä yh jossain vaiheessa lasten kasvuikää. Teet niin tai näin, teet aina väärinpäin.
Hah, juuri näin. Kun lapseton tietää vain ne syyt, miksi lapsi pilaisi juuri hänen elämänsä, se on riittämätön tieto verrattuna siihen, että hän ei tiedä kaikkea, mitä lapsiperhe-elämään jokaisen lapsellisen kuuluu.