Lue keskustelun säännöt.
En voi sanoa rehellisesti oikeata syytä miksi en halua lapsia, koska aina joku loukkaantuu.
Nainen86
05.01.2021 |
Jos joku nainen sanoisi sinulle, että "hän ei halua lapsia sen takia, koska kokisi lasten hankinnan pilaavan elämänsä", niin miten suhtautuisit asiaan?
Minä koen noin. En halua lapsia juuri tuosta syystä. En kuitenkaan voi enää kertoa oikeita tuntemuksiani kenelläkään sen takia, koska mielipiteeni loukkaa niitä keillä on jo lapsia. En kerro asiaani ilkeästi, törkeästi tms, kun minulta kysytään miksi en lapsia halua. Kaikki muut vastaukset ovat kelvanneet (esim. En vain halua olla äiti), mutta kun pitäisi syvemmin vastata ja vastatessani rehellisesti miksi en halua lapsia, niin tuo em. vastaukseni on otettu aina huonosti.
Kertokaahan minulle miksi reaktio on tuollainen? Miksi ei oteta toisen tuntemuksia HÄNEN asianaan vaan loukkaannutaan ja otetaan asia omiin tunteisiin? Eihän se liity kysyjän elämään millään tavalla. Hän voi olla onnellinen lastensa kanssa. Minun elämäni lapset pilaisivat.
Miksi varsinkin naiset loukkaantuvat asiasta? En ymmärrä.
Kommentit (285)
Kuka edes kehtaa kysellä, miksi jollakin ei ole lapsia? Lapsettomuus on todella henkilökohtainen asia. Se voi olla hyvin kipeä paikka ihmiselle, joka haluaisi lapsen, mutta ei syystä tai toisesta sellaista saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilmaise sama asia positiivisen kautta: "koen elämäni onnellisemmaksi ilman lapsia"
Tuo "Pilaisi mun elämän." kuulostaa muuten ihan teini-ikäisen sanomalta. Jos mä en pääse sinne ja tuonne, mun koko elämä on pilalla!! Ja itkuhuutoa päälle. Todellisuudessa hyvin harvat asiat pilaavat elämän. Keski-iässä ja vanhempana sen yleensä ymmärtää.
Vierailija kirjoitti:
Saatko itse nieltyä mun rehellisen mielipiteeni harmistumatta: Itse olen lapsen saatuani alkanut kokea, että elämässäni on paljon enemmän järkeä ja merkitystä, kuin ennen vanhemmuutta. Säälin vela-ihmisiä enkä oikein ymmärrä teitä. Tuntuu, että menetätte jotakin tärkeää ja elämänne tulee olemaan tyhjänpäiväistä ja merkityksetöntä.
Tiedän, ettei kukaan lapseton halua kuulla tätä mielipidettäni, ja että se todennäköisesti loukkaa ja v tuttaa, joten en sitä ääneen sano. Joskus on kato parempi pitää se rehellinen mielipide sisällään, eikö?
👏👏👏 tähän mennessä paras vastaus ap:lle.
Jos olet epäkohtelias törppö, ja ihmiset harmistuvat puheistasi, kannattaa ensin muokata omia töräytyksiään eikä odottaa maailman muuttuvan ympärillä.
Vierailija kirjoitti:
Tuo "Pilaisi mun elämän." kuulostaa muuten ihan teini-ikäisen sanomalta. Jos mä en pääse sinne ja tuonne, mun koko elämä on pilalla!! Ja itkuhuutoa päälle. Todellisuudessa hyvin harvat asiat pilaavat elämän. Keski-iässä ja vanhempana sen yleensä ymmärtää.
Ja jos lapset on nuorena hankkinut, ei ennen keski-ikää silloin muusta kokemusta olekaan kuin perhe-elämästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Saatko itse nieltyä mun rehellisen mielipiteeni harmistumatta: Itse olen lapsen saatuani alkanut kokea, että elämässäni on paljon enemmän järkeä ja merkitystä, kuin ennen vanhemmuutta. Säälin vela-ihmisiä enkä oikein ymmärrä teitä. Tuntuu, että menetätte jotakin tärkeää ja elämänne tulee olemaan tyhjänpäiväistä ja merkityksetöntä.
Tiedän, ettei kukaan lapseton halua kuulla tätä mielipidettäni, ja että se todennäköisesti loukkaa ja v tuttaa, joten en sitä ääneen sano. Joskus on kato parempi pitää se rehellinen mielipide sisällään, eikö?
Tulee mieleen uskovaiset, joiden mielestä vain jeesus voi tuoda merkitystä elämään. Eihän ketään toisten matala äo ja usko satuolentoihin haittaa, kunhan ei sitä muille tyrkytä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En koskaan sanoisi esimerkiksi tatuoidulle ihmiselle, etten voisi koskaan pilata ihoani tatuoinnilla. Varmasti hermostuisi tai ainakin pitäisi outona sanamuotoa. Ennemmin sanoisin, etten uskaltaisi ottaa tatuointia. En ymmärrä miksi tuollaisella sanamuodolla pitäisi kommentoida yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisääntyneillä on monesti tapana ottaa henkilökohtaisesti se, että itse en vaan pidä lapsista ja juuri heidän lapsensa eivät ole minkäänlainen poikkeus. Siskonikin huusi minulle lapsensa ristiäisissä koska minua ei se kersa kiinnostanut lainkaan enkä sitä halunnut syliinkään. Siinä ei ole mitään henkilökohtaista ei häntä eikä hänen jälkikasvuaan kohtaan, mutta silti siitä pitää loukkaantua.
Eikö sinua ole kasvatettu ollenkaan?
Eikö siskoa ole kasvatettu ollenkaan? Itkupotkuraivarit oman lapsensa ristiäisissä.
Miten voi vielä edes tietää että lapsi uskoo huuhaaseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Enemmän kiinnostaa mihin ap purkaa hoivaviettinsä. Johonkin se purkaantuu.
Kiinnostaakohan näitä provosoijia tasavertaisesti se, että mihin kaikki vapaaehtoisesti lapsettomat MIEHET purkavat hoivaviettinsä.
No mut tottahan se on, lapset pilaa elämän. Minkä helv*tin takia kenenkään äidin pitäis siitä loukkaantua, ei kai kenenkään perheen ulkopuolisen tartte rakastaa heidän kultamussukoitaan.
Aina kun esim. junassa tai kaupassa törmää näihin rääkyviin kersoihin, olen ikionnellinen siitä, etten koskaan sortunu laittaa palloo jalkaani 18 vuodeksi (+loppuelämä), elinkautinenkin olis houkuttelevampi vaihtoehto, se kun sentään päättyy jossain vaiheessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En koskaan sanoisi esimerkiksi tatuoidulle ihmiselle, etten voisi koskaan pilata ihoani tatuoinnilla. Varmasti hermostuisi tai ainakin pitäisi outona sanamuotoa. Ennemmin sanoisin, etten uskaltaisi ottaa tatuointia. En ymmärrä miksi tuollaisella sanamuodolla pitäisi kommentoida yhtään mitään.
Hyvin sanottu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisääntyneillä on monesti tapana ottaa henkilökohtaisesti se, että itse en vaan pidä lapsista ja juuri heidän lapsensa eivät ole minkäänlainen poikkeus. Siskonikin huusi minulle lapsensa ristiäisissä koska minua ei se kersa kiinnostanut lainkaan enkä sitä halunnut syliinkään. Siinä ei ole mitään henkilökohtaista ei häntä eikä hänen jälkikasvuaan kohtaan, mutta silti siitä pitää loukkaantua.
Eikö sinua ole kasvatettu ollenkaan?
Eikö siskoa ole kasvatettu ollenkaan? Itkupotkuraivarit oman lapsensa ristiäisissä.
Miten voi vielä edes tietää että lapsi uskoo huuhaaseen?
Hyvin sanottu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilman ihmisiä ei olisi merissä muovia, joten provosoihan se ettei joku tee lisää.
Onhan se kurjaa synnyttää lapsen että saa kunnan asunnon ja lapsilisän. Voi voi lasta.
HS: ”Koen elämäni menneen hukkaan” – Lasten saamista katuvat naiset piilottavat ajatuksensa jopa puolisoiltaan
”Olisinpa tiennyt, että silti koen elämäni menneen hukkaan.”
”Sanon vaan, että en lähtisi tähän uudestaan.”
Näin äitiyttä kuvailevat suomalaiset naiset, jotka katuvat äidiksi tuloaan. Entinen elämä ennen lapsia oli miellyttävämpää ja oma identiteetti oli kokonaisempi.
https://www.hs.fi/perhe/art-2000006000499.html
(vain tilaajille)
Ilmaisisin asian hieman diplomaattisemmin. Minä esim. inhoan lemmikinomistajia jotka puhuvat lemmikistään käyttäen pronominia "hän" ja ovat niiden "äiti/isä". Hyi hemmetti mutta en halua loukata joten en kommentoi mitenkään (paitsi tunnustan inhoni anonyymisti täällä av:llä :D).
Paras vastaus kun joku kysyy onko sulla lapsia on "En tiedä. Olen lahjoittanut munasoluja, mutta en tiedä onko niistä syntynyt lapsia." Kysyjällä jää suu auki. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi kenenkään pitäisi perustella muille miksi haluaa tai ei halua lapsia. Minusta pelkkä ”en halua” on aivan riittävä syy, ja kysyjän pitäisi tyytyä siihen.
Kuten moni onkin kommentoinut, tuollainen ”lapset pilaa elämän” -selitys hyvin helposti kuulostaa siltä, että ajattelet niin kaikkien muidenkin kohdalla, vaikka useimmille vanhemmille lapset ovat rakkain ja tärkein asia maailmassa.
Voi olla, että lapset pilaisivat juuri sinun elämäsi, jos olet luonteeltasi sellainen ettei perhe-elämä sovi sinulle. Itse olin pitkään vapaaehtoisesti lapseton, mutta nykyään pienen lapsen äiti. Voin sanoa, ettei lapsettomalla ole aavistustakaan minkälaista on olla vanhempi. Äitiys on niin paljon enemmän kuin miltä se näyttää ulospäin. Vieras ehkä näkee lapsen kiukuttelun ja kuulee juttuja väsymyksestä ja korvatulehduskierteestä sun muista ikävistä asioista, mutta niiden vastineeksi on myös lukemattomia hyviä puolia jotka moninkertaisesti korvaavat huonot asiat.
Sinulla on oikeus olla lisääntymättä ja olla haluamatta lapsia, se on täysin ok. Mutta väittäisin, ettet oikeasti voi tietää että lapsi pilaisi elämäsi, on täysin mahdollista että lapsi olisi paras asia mitä sinulle on koskaan tapahtunut. En missään nimessä painosta sinua lisääntymään, tartun nyt lähinnä tuohon ”elämä pilalla” -väitteeseen, koska se perustuu oletukseen tilanteesta mistä sinulla ei ole mitään kokemusta, eli et oikeasti voi tietää olisiko asia niin.
Vähän ohiksena kommentoin, että jos ei tule oikeasti kaipuuta vanhemmuuteen ja lastensaamiseen, niin ei siihen pidä ryhtyä sillä asenteella, että katotaan olisko tämä mun juttu. Kyseessä on kuitenkin elävä ihminen, jonka elämän pahimmassa tapauksessa voi pilata ihan täysin.
Juu, kukaan ei olekaan kehottanut ryhtymään. Pointti oli, ettei etukäteen voi varmaksi tietää millaista vanhemmuus on, ei myöskään sitä, että elämä on ihan varmasti pilalla lapsen saamisen jälkeen.
Vähän sama jos julistaisi, että tiedän että elämäni olisi ihan p*skaa jos muuttaisin vaikkapa Ruotsiin. En ole kokeillut, en voi tietää. Voisi olla mukavaakin ja saattaisin viihtyä siellä. En silti ole kiinnostunut muuttamaan Ruotsiin, ja se on ok, ei minun tarvitse muuttaa vain siksi että miljoonat ihmiset asuvat siellä. En silti sanoisi yhdellekään ruotsalaiselle, että elämä Ruotsissa on p*askaa, eihän minulla ole mitään kokemusta asiasta. Todennäköisesti siellä on ihan yhtä kivaa kuin täälläkin, mutta en silti halua muuttaa sinne, eikä minun tarvitse perustella sen kummemmin kuin että ”en halua”.
Mutta kyllähän sitä nyt vähän voi etukäteen ajatella jo, millaista elämä voisi olla lapsen kanssa. Itse nautin hiljaisuudesta ja omasta rauhasta. No jos olisi lapsia niin sen saa ainakin unohtaa, pitäisi myös auttaa työpäivän jälkeen lapsia läksyissä, aamulla herätä entistä aiemmin, että saa lapset herätettyä, syötettyä ja puettua tarhaan ja sitten huolehtia kouluun lähdöt. Rahanmeno on tietenkin yksi asia, monesta asiasta saa tinkiä jos ei ole huipputulot. Ja tässä vasta muutama asia. Itse olen myös koko elämäni kantanut huolta reilusti nuorempien sisarusteni pärjäämisestä elämässä ja en todellakaan jaksaisi kantaa huolta tämän päälle enää omista lapsista. En haluaisi tähän maailmaan tuoda uutta ihmistä.
N30
Niin, kuka tahansa voi mistä tahansa kuvitella etukäteen kaikki huonot asiat. Mutta et sinäkään tietenkään ajattele yhtään sitä mitä kaikkea hyvää lapsi tuo vanhempansa elämään. Mutta ihan oikeasti, ketään muuta kuin ehkä sun vanhempia, ei kiinnosta teetkö lapsia vai et, ja mistä syystä.
Itse en ole keksinyt vielä yhtäkään hyvää syytä hankkia lapsia tai mitä hyvää ne minun elämääni toisivat.
Osaat kuvitella miten lapsi pitää pukea ja viedä hoitoon ja auttaa sitä läksyissä, mutta et osaa kuvitella rakkautta ja iloa jota lapsi tuo mukanaan kuten yleensäkin perheenjäsen jota rakastaa yli kaiken?
Ohis, mutta siis tottakai se on helpompaa kuvitella niitä todella, todella todennäköisiä asioita mitä lapsen myötä tulee: vaivaa, jatkuvaa läsnäolopakkoa, meteliä, huutamista, kakkaa, kakkaa, pissaa, kuskaamista, pukemista, pesemistä, ruokkimista. Nämä on ne asiat, jotka ovat niin todennäköisiä lapsen mukanaan tuomia asioita, että niitä voi pitää lähes faktoina. Mä tiedän, että en halua elää tuollaista elämää.
Siinä vaakakupissa ei paina paljon se kuvitelma, mitä hyvää "ehkä" ja "mahdollisesti" lapsista saa, ensin jotain aivan automaattista hormonimyrskyä joka pakottaa naisen rakastamaan alapäästä puskettua tyyppiä ihan sama millainen se on (tätä ei todellakaan välttämättä tapahdu), sitä että harhoissaan kuvittelee vauvan tai pienen lapsen rakastavan sua ehdoitta ja se tekee sulle jotenkin merkityksellisen olon (ei se rakasta, se on riippuvainen ja leimautunut ainoaan asiaan mistä mitään ymmärtää) lapsen kasvun seuraamisesta koituvaa iloa (tätä en ole koskaan ymmärtänyt, mitä ihmeellistä on siinä että perus eläimen pentu kasvaa juuri samalla tavalla kuin kaikki muutkin suht normaalit) ja... No, enempää mahdollisia hyviä puolia en edes keksi. Siis sellaisia mitä pitäisin hyvinä puolina.
Pointti oli että huonot puolet on konkreettisia ja helppo siksi kuvitella. Hyvät on parhaimmillaankin jotain henkimaailman huttua jotka ei toimi välttämättä kaikilla samalla tavalla
Tai se että haluaakin tehdä miesten eurosta naisen euron. Jos olet hyvännäköinen ja silti päätät käyttää aivojasi ja opiskella koko elämän, on sekin väärin. Sellainen kuuluu sennäköisille ihmisille joita ei liikakansoittamiseen huolita.