Lue keskustelun säännöt.
En voi sanoa rehellisesti oikeata syytä miksi en halua lapsia, koska aina joku loukkaantuu.
Nainen86
05.01.2021 |
Jos joku nainen sanoisi sinulle, että "hän ei halua lapsia sen takia, koska kokisi lasten hankinnan pilaavan elämänsä", niin miten suhtautuisit asiaan?
Minä koen noin. En halua lapsia juuri tuosta syystä. En kuitenkaan voi enää kertoa oikeita tuntemuksiani kenelläkään sen takia, koska mielipiteeni loukkaa niitä keillä on jo lapsia. En kerro asiaani ilkeästi, törkeästi tms, kun minulta kysytään miksi en lapsia halua. Kaikki muut vastaukset ovat kelvanneet (esim. En vain halua olla äiti), mutta kun pitäisi syvemmin vastata ja vastatessani rehellisesti miksi en halua lapsia, niin tuo em. vastaukseni on otettu aina huonosti.
Kertokaahan minulle miksi reaktio on tuollainen? Miksi ei oteta toisen tuntemuksia HÄNEN asianaan vaan loukkaannutaan ja otetaan asia omiin tunteisiin? Eihän se liity kysyjän elämään millään tavalla. Hän voi olla onnellinen lastensa kanssa. Minun elämäni lapset pilaisivat.
Miksi varsinkin naiset loukkaantuvat asiasta? En ymmärrä.
Kommentit (285)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi kenenkään pitäisi perustella muille miksi haluaa tai ei halua lapsia. Minusta pelkkä ”en halua” on aivan riittävä syy, ja kysyjän pitäisi tyytyä siihen.
Kuten moni onkin kommentoinut, tuollainen ”lapset pilaa elämän” -selitys hyvin helposti kuulostaa siltä, että ajattelet niin kaikkien muidenkin kohdalla, vaikka useimmille vanhemmille lapset ovat rakkain ja tärkein asia maailmassa.
Voi olla, että lapset pilaisivat juuri sinun elämäsi, jos olet luonteeltasi sellainen ettei perhe-elämä sovi sinulle. Itse olin pitkään vapaaehtoisesti lapseton, mutta nykyään pienen lapsen äiti. Voin sanoa, ettei lapsettomalla ole aavistustakaan minkälaista on olla vanhempi. Äitiys on niin paljon enemmän kuin miltä se näyttää ulospäin. Vieras ehkä näkee lapsen kiukuttelun ja kuulee juttuja väsymyksestä ja korvatulehduskierteestä sun muista ikävistä asioista, mutta niiden vastineeksi on myös lukemattomia hyviä puolia jotka moninkertaisesti korvaavat huonot asiat.
Sinulla on oikeus olla lisääntymättä ja olla haluamatta lapsia, se on täysin ok. Mutta väittäisin, ettet oikeasti voi tietää että lapsi pilaisi elämäsi, on täysin mahdollista että lapsi olisi paras asia mitä sinulle on koskaan tapahtunut. En missään nimessä painosta sinua lisääntymään, tartun nyt lähinnä tuohon ”elämä pilalla” -väitteeseen, koska se perustuu oletukseen tilanteesta mistä sinulla ei ole mitään kokemusta, eli et oikeasti voi tietää olisiko asia niin.
Vähän ohiksena kommentoin, että jos ei tule oikeasti kaipuuta vanhemmuuteen ja lastensaamiseen, niin ei siihen pidä ryhtyä sillä asenteella, että katotaan olisko tämä mun juttu. Kyseessä on kuitenkin elävä ihminen, jonka elämän pahimmassa tapauksessa voi pilata ihan täysin.
Juu, kukaan ei olekaan kehottanut ryhtymään. Pointti oli, ettei etukäteen voi varmaksi tietää millaista vanhemmuus on, ei myöskään sitä, että elämä on ihan varmasti pilalla lapsen saamisen jälkeen.
Vähän sama jos julistaisi, että tiedän että elämäni olisi ihan p*skaa jos muuttaisin vaikkapa Ruotsiin. En ole kokeillut, en voi tietää. Voisi olla mukavaakin ja saattaisin viihtyä siellä. En silti ole kiinnostunut muuttamaan Ruotsiin, ja se on ok, ei minun tarvitse muuttaa vain siksi että miljoonat ihmiset asuvat siellä. En silti sanoisi yhdellekään ruotsalaiselle, että elämä Ruotsissa on p*askaa, eihän minulla ole mitään kokemusta asiasta. Todennäköisesti siellä on ihan yhtä kivaa kuin täälläkin, mutta en silti halua muuttaa sinne, eikä minun tarvitse perustella sen kummemmin kuin että ”en halua”.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle on kans närkästytty samasta vastauksesta. Hermostuin takaisin, että miten se sun elämään ja äitiyteen vaikuttaa, jos minä koen että se pilaa mun elämän ja en oo sen elämästä ja valinnoista puhunut yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi kenenkään pitäisi perustella muille miksi haluaa tai ei halua lapsia. Minusta pelkkä ”en halua” on aivan riittävä syy, ja kysyjän pitäisi tyytyä siihen.
Kuten moni onkin kommentoinut, tuollainen ”lapset pilaa elämän” -selitys hyvin helposti kuulostaa siltä, että ajattelet niin kaikkien muidenkin kohdalla, vaikka useimmille vanhemmille lapset ovat rakkain ja tärkein asia maailmassa.
Voi olla, että lapset pilaisivat juuri sinun elämäsi, jos olet luonteeltasi sellainen ettei perhe-elämä sovi sinulle. Itse olin pitkään vapaaehtoisesti lapseton, mutta nykyään pienen lapsen äiti. Voin sanoa, ettei lapsettomalla ole aavistustakaan minkälaista on olla vanhempi. Äitiys on niin paljon enemmän kuin miltä se näyttää ulospäin. Vieras ehkä näkee lapsen kiukuttelun ja kuulee juttuja väsymyksestä ja korvatulehduskierteestä sun muista ikävistä asioista, mutta niiden vastineeksi on myös lukemattomia hyviä puolia jotka moninkertaisesti korvaavat huonot asiat.
Sinulla on oikeus olla lisääntymättä ja olla haluamatta lapsia, se on täysin ok. Mutta väittäisin, ettet oikeasti voi tietää että lapsi pilaisi elämäsi, on täysin mahdollista että lapsi olisi paras asia mitä sinulle on koskaan tapahtunut. En missään nimessä painosta sinua lisääntymään, tartun nyt lähinnä tuohon ”elämä pilalla” -väitteeseen, koska se perustuu oletukseen tilanteesta mistä sinulla ei ole mitään kokemusta, eli et oikeasti voi tietää olisiko asia niin.
Muuttaminen katuojaan pilaisi elämäni. Juu, en voi tietää varmaksi ennen kuin olen kokeillut, mutta sen verran tunnen itseäni etten ota riskiä.
Kyllä, nämähän ovat keskenään rinnastettavia asioita.
Katuojassa asuminen voi tuoda ihmiselle sellaista vapauden tunnetta, irtautumista mammonasta ja kapitalismista. Tein niin ja olen valaistunut. Minäkin nuorena kuvittelin että haluan omistaa asunnon, mutta nyt on ihan uusi maailma avautunut. Kokeile sinäkin, et voi tietää jos et kokeile!
No sit sä koet noin ja se on mulle ihan ok. Ei hetkauta mun elämääni suuntaan tahi toiseen. itselläni on lapsia mutta en minä tätä äitiyttä nyt minään jumalaisena tavoitteena elämässä pidä enkä varsinkaan sellaisena että kaikkien pitäisi vanhemmaksi edes ryhtyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi kenenkään pitäisi perustella muille miksi haluaa tai ei halua lapsia. Minusta pelkkä ”en halua” on aivan riittävä syy, ja kysyjän pitäisi tyytyä siihen.
Kuten moni onkin kommentoinut, tuollainen ”lapset pilaa elämän” -selitys hyvin helposti kuulostaa siltä, että ajattelet niin kaikkien muidenkin kohdalla, vaikka useimmille vanhemmille lapset ovat rakkain ja tärkein asia maailmassa.
Voi olla, että lapset pilaisivat juuri sinun elämäsi, jos olet luonteeltasi sellainen ettei perhe-elämä sovi sinulle. Itse olin pitkään vapaaehtoisesti lapseton, mutta nykyään pienen lapsen äiti. Voin sanoa, ettei lapsettomalla ole aavistustakaan minkälaista on olla vanhempi. Äitiys on niin paljon enemmän kuin miltä se näyttää ulospäin. Vieras ehkä näkee lapsen kiukuttelun ja kuulee juttuja väsymyksestä ja korvatulehduskierteestä sun muista ikävistä asioista, mutta niiden vastineeksi on myös lukemattomia hyviä puolia jotka moninkertaisesti korvaavat huonot asiat.
Sinulla on oikeus olla lisääntymättä ja olla haluamatta lapsia, se on täysin ok. Mutta väittäisin, ettet oikeasti voi tietää että lapsi pilaisi elämäsi, on täysin mahdollista että lapsi olisi paras asia mitä sinulle on koskaan tapahtunut. En missään nimessä painosta sinua lisääntymään, tartun nyt lähinnä tuohon ”elämä pilalla” -väitteeseen, koska se perustuu oletukseen tilanteesta mistä sinulla ei ole mitään kokemusta, eli et oikeasti voi tietää olisiko asia niin.
Vähän ohiksena kommentoin, että jos ei tule oikeasti kaipuuta vanhemmuuteen ja lastensaamiseen, niin ei siihen pidä ryhtyä sillä asenteella, että katotaan olisko tämä mun juttu. Kyseessä on kuitenkin elävä ihminen, jonka elämän pahimmassa tapauksessa voi pilata ihan täysin.
Juu, kukaan ei olekaan kehottanut ryhtymään. Pointti oli, ettei etukäteen voi varmaksi tietää millaista vanhemmuus on, ei myöskään sitä, että elämä on ihan varmasti pilalla lapsen saamisen jälkeen.
Vähän sama jos julistaisi, että tiedän että elämäni olisi ihan p*skaa jos muuttaisin vaikkapa Ruotsiin. En ole kokeillut, en voi tietää. Voisi olla mukavaakin ja saattaisin viihtyä siellä. En silti ole kiinnostunut muuttamaan Ruotsiin, ja se on ok, ei minun tarvitse muuttaa vain siksi että miljoonat ihmiset asuvat siellä. En silti sanoisi yhdellekään ruotsalaiselle, että elämä Ruotsissa on p*askaa, eihän minulla ole mitään kokemusta asiasta. Todennäköisesti siellä on ihan yhtä kivaa kuin täälläkin, mutta en silti halua muuttaa sinne, eikä minun tarvitse perustella sen kummemmin kuin että ”en halua”.
Juuri tästä on kyse. Jos sanon, että muutto Ruotsiin pilaisi elämäNI, se tulkitaan, että olen sanonut, että elämä Ruotsissa on pskaa ja aletaan jauhamaan, että ethän sinä tiedä Ruotsissa asumisesta mitään. Parhaassa tapauksessa kerrotaan, että minäkin olen ruotsissa asumaton, mutta nyt kun asun ruotsissa, olen todella onnellinen ja tämä ihan kokeilun kannalta kannattaa jokaisen kokeilla.
Kyllä minä voin sanoa myös ruotsalaiselle, että minun elämäni olisi (ja olisikin oikeasti) pilalla, jos muuttaisin Ruotsiin. Jos hän loukkaantuu siitä ja tulkitsee, että haukuin hänen elämänsä pskaksi, ongelma on hänen vastaanottokyvyssään, ei siinä, että minä rehellisesti olen kertonut, mitä vaikutuksia Ruotsiin muutolla olisi minun elämääni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Enemmän kiinnostaa mihin ap purkaa hoivaviettinsä. Johonkin se purkaantuu.
En ole aloittaja, mutta vapaaehtoisesti lapseton kuitenkin. Minulle riittää ruokkia lintuja talvella ja tarvittaessa hoitaa kavereitten kissaa, joka tuntuukin pitävän minua perheenjäsenenä. Ja sitten ymmärrän kyllä että jonkun niitä lapsiakin pitää tehdä ja kasvattaa, ja maksan mutisematta veroja, jotta saadaan pidettyä yllä päiväkodit, neuvolat ym. hyödylliset laitokset.
Kaikilla ei varmaan tuollainen hoivavietti ole yhtä vahva. Lapset tuntuvat herättävän minussa lähinnä kauhua, "apua, mitä se tekee seuraavaksi" -fiiliksen. Ovat myös liian äänekkäitä, korvat halkeaa niiden seurassa.
Mutta joo, en sanoisi, että lasten hankkiminen olisi pilannut elämäni. Ehkä pikemmin niin päin, että minä kuitenkin olisin pilannut niiden lasten elämän. Kaikille on parempi, että kukaan ei ole lapseni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi kenenkään pitäisi perustella muille miksi haluaa tai ei halua lapsia. Minusta pelkkä ”en halua” on aivan riittävä syy, ja kysyjän pitäisi tyytyä siihen.
Kuten moni onkin kommentoinut, tuollainen ”lapset pilaa elämän” -selitys hyvin helposti kuulostaa siltä, että ajattelet niin kaikkien muidenkin kohdalla, vaikka useimmille vanhemmille lapset ovat rakkain ja tärkein asia maailmassa.
Voi olla, että lapset pilaisivat juuri sinun elämäsi, jos olet luonteeltasi sellainen ettei perhe-elämä sovi sinulle. Itse olin pitkään vapaaehtoisesti lapseton, mutta nykyään pienen lapsen äiti. Voin sanoa, ettei lapsettomalla ole aavistustakaan minkälaista on olla vanhempi. Äitiys on niin paljon enemmän kuin miltä se näyttää ulospäin. Vieras ehkä näkee lapsen kiukuttelun ja kuulee juttuja väsymyksestä ja korvatulehduskierteestä sun muista ikävistä asioista, mutta niiden vastineeksi on myös lukemattomia hyviä puolia jotka moninkertaisesti korvaavat huonot asiat.
Sinulla on oikeus olla lisääntymättä ja olla haluamatta lapsia, se on täysin ok. Mutta väittäisin, ettet oikeasti voi tietää että lapsi pilaisi elämäsi, on täysin mahdollista että lapsi olisi paras asia mitä sinulle on koskaan tapahtunut. En missään nimessä painosta sinua lisääntymään, tartun nyt lähinnä tuohon ”elämä pilalla” -väitteeseen, koska se perustuu oletukseen tilanteesta mistä sinulla ei ole mitään kokemusta, eli et oikeasti voi tietää olisiko asia niin.
Muuttaminen katuojaan pilaisi elämäni. Juu, en voi tietää varmaksi ennen kuin olen kokeillut, mutta sen verran tunnen itseäni etten ota riskiä.
Kyllä, nämähän ovat keskenään rinnastettavia asioita.
Ohis, mutta ne ovat aivan täysin rinnastettavia asioita kun puhutaan siitä, tarvitseeko yksilö omakohtaista kokemusta jostain voidakseen sanoa ettei se ole oma juttu.
Jännä miten kenellekään ei tule mieleenkään sanoa että kannattaa kokeilla, et vaan voi tietää, jos joku sanoo ettei halua olla vaikka ammatiltaan lähihoitaja. Kun sanot ettet halua lapsia, et yhtäkkiä voi ollenkaan tietää mitä haluat ja mikä itsellesi ja elämällesi on parhaaksi. Kaikki muut tietävät sen puolestasi. Sinä et vain yksinkertaisesti voi tietää.
Ehkä nämä ihmiset ovat itse abstrakteilta ajattelutaidoiltaan jotenkin rajoittuneita?
/27
Kukaan ei ole sanonut että kannattaa kokeilla vaikkei halua.
Jos et ole lähihoitaja, niin et voi sanoa kenellekään, että tiedät täysin minkälaista lähihoitajana työskenteleminen on. Sinulla on jokin mielikuva asiasta, mutta se ei todennäköisesti ole koko totuus. Työ voi olla raskaampaa kuin kuvittelit, tai se voi olla helpompaa ja mukavampaa kuin olit ajatellut. Pointti on, ettet voi TIETÄÄ minkälaista se on, ellet ole koskaan ollut lähihoitaja, etkä voi kulkea kylillä julistamassa että tiedät asiasta kaiken.
Jos et halua lähihoitajaksi, sinulla ei ole mitään velvollisuutta kouluttautua siihen, on täysin hyväksyttävää hakeutua johonkin toiseen ammattiin, mikä kiinnostaa enemmän. Jos kaikesta huolimatta joutuisit lähihoitajan työhön, saattaisit silti huomata viihtyväsi siinä, mitä et olisi koskaan tiennyt asiaa kokeilematta.
Tuskin silti sanot lähihoitajalle, ettet halua samalle alalle koska tiedät sen olevan huono ammatti, vaikket ole itse alalle kouluttautunut tai päivääkään kyseisiä töitä tehnyt.
No, turha kai tätä on vatvoa enempää, asia on tainnut useimmilta mennä täysin ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä elämäntapaloukkaantujat(aiheesta kuin aiheesta) muuten myös pilaavat elämää. Olipa loukkaantumisen syy mikä tahansa. Itse en ainakaan pidä sellaisia ystävinäni enkä halua olla missään tekemisissäkään.
Miehelläni on 2 lasta edellisestä liitosta (viikonloppuisä). Hän ei halua lisää lapsia ja syy (suora lainaus): ” se pilaisi hänen elämänsä”. Mies on steriloitu sittemmin onneksi! Ennen sitä mies oli todella stressaantunut seksistä koska kerran sanoi ettei haluaisi enää elää kun luulimme hetken että kävi vahinko. En minä pidä häntä minään hirviönä tästä syystä. En itse koe samoin mutta olen kyllä läheltä nähnyt sen miten ihminen voi kokea että lapset pilaa elämän. Miehen lapset on nyt 8- ja 10v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi kenenkään pitäisi perustella muille miksi haluaa tai ei halua lapsia. Minusta pelkkä ”en halua” on aivan riittävä syy, ja kysyjän pitäisi tyytyä siihen.
Kuten moni onkin kommentoinut, tuollainen ”lapset pilaa elämän” -selitys hyvin helposti kuulostaa siltä, että ajattelet niin kaikkien muidenkin kohdalla, vaikka useimmille vanhemmille lapset ovat rakkain ja tärkein asia maailmassa.
Voi olla, että lapset pilaisivat juuri sinun elämäsi, jos olet luonteeltasi sellainen ettei perhe-elämä sovi sinulle. Itse olin pitkään vapaaehtoisesti lapseton, mutta nykyään pienen lapsen äiti. Voin sanoa, ettei lapsettomalla ole aavistustakaan minkälaista on olla vanhempi. Äitiys on niin paljon enemmän kuin miltä se näyttää ulospäin. Vieras ehkä näkee lapsen kiukuttelun ja kuulee juttuja väsymyksestä ja korvatulehduskierteestä sun muista ikävistä asioista, mutta niiden vastineeksi on myös lukemattomia hyviä puolia jotka moninkertaisesti korvaavat huonot asiat.
Sinulla on oikeus olla lisääntymättä ja olla haluamatta lapsia, se on täysin ok. Mutta väittäisin, ettet oikeasti voi tietää että lapsi pilaisi elämäsi, on täysin mahdollista että lapsi olisi paras asia mitä sinulle on koskaan tapahtunut. En missään nimessä painosta sinua lisääntymään, tartun nyt lähinnä tuohon ”elämä pilalla” -väitteeseen, koska se perustuu oletukseen tilanteesta mistä sinulla ei ole mitään kokemusta, eli et oikeasti voi tietää olisiko asia niin.
Vähän ohiksena kommentoin, että jos ei tule oikeasti kaipuuta vanhemmuuteen ja lastensaamiseen, niin ei siihen pidä ryhtyä sillä asenteella, että katotaan olisko tämä mun juttu. Kyseessä on kuitenkin elävä ihminen, jonka elämän pahimmassa tapauksessa voi pilata ihan täysin.
Juu, kukaan ei olekaan kehottanut ryhtymään. Pointti oli, ettei etukäteen voi varmaksi tietää millaista vanhemmuus on, ei myöskään sitä, että elämä on ihan varmasti pilalla lapsen saamisen jälkeen.
Vähän sama jos julistaisi, että tiedän että elämäni olisi ihan p*skaa jos muuttaisin vaikkapa Ruotsiin. En ole kokeillut, en voi tietää. Voisi olla mukavaakin ja saattaisin viihtyä siellä. En silti ole kiinnostunut muuttamaan Ruotsiin, ja se on ok, ei minun tarvitse muuttaa vain siksi että miljoonat ihmiset asuvat siellä. En silti sanoisi yhdellekään ruotsalaiselle, että elämä Ruotsissa on p*askaa, eihän minulla ole mitään kokemusta asiasta. Todennäköisesti siellä on ihan yhtä kivaa kuin täälläkin, mutta en silti halua muuttaa sinne, eikä minun tarvitse perustella sen kummemmin kuin että ”en halua”.
Mutta kyllähän sitä nyt vähän voi etukäteen ajatella jo, millaista elämä voisi olla lapsen kanssa. Itse nautin hiljaisuudesta ja omasta rauhasta. No jos olisi lapsia niin sen saa ainakin unohtaa, pitäisi myös auttaa työpäivän jälkeen lapsia läksyissä, aamulla herätä entistä aiemmin, että saa lapset herätettyä, syötettyä ja puettua tarhaan ja sitten huolehtia kouluun lähdöt. Rahanmeno on tietenkin yksi asia, monesta asiasta saa tinkiä jos ei ole huipputulot. Ja tässä vasta muutama asia. Itse olen myös koko elämäni kantanut huolta reilusti nuorempien sisarusteni pärjäämisestä elämässä ja en todellakaan jaksaisi kantaa huolta tämän päälle enää omista lapsista. En haluaisi tähän maailmaan tuoda uutta ihmistä.
N30
Vierailija kirjoitti:
Lisääntyneillä on monesti tapana ottaa henkilökohtaisesti se, että itse en vaan pidä lapsista ja juuri heidän lapsensa eivät ole minkäänlainen poikkeus. Siskonikin huusi minulle lapsensa ristiäisissä koska minua ei se kersa kiinnostanut lainkaan enkä sitä halunnut syliinkään. Siinä ei ole mitään henkilökohtaista ei häntä eikä hänen jälkikasvuaan kohtaan, mutta silti siitä pitää loukkaantua.
Tiesitkö että vastasynnyttänyt nainen on aikamoisessa hormonimyrskyssä ja kyllä, hänen tunteisiinsa menee syvälle se että hänen oma siskonsa inhoaa hänen kaikkein rakkaintaan jonka hän on ihan itse oman kehonsa sisällä tehnyt ja kivulla synnyttänyt. Sitten tulee sisko norsunveellä nyrpistelemään juhliin joissa juhlistetaan vauvaa...
Minä, ja moni muu "lisääntynyt, ei tykkää toisten lapsista, vain omistaan. Joten sen yleistyksen saat jättää pois että jotenkin pitäisi pitää kaikkien lapsista. Mutta toki oman siskon lapsesta pitää ainakin teeskennellä pitävänsä, koska se on sun siskon lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisääntyneillä on monesti tapana ottaa henkilökohtaisesti se, että itse en vaan pidä lapsista ja juuri heidän lapsensa eivät ole minkäänlainen poikkeus. Siskonikin huusi minulle lapsensa ristiäisissä koska minua ei se kersa kiinnostanut lainkaan enkä sitä halunnut syliinkään. Siinä ei ole mitään henkilökohtaista ei häntä eikä hänen jälkikasvuaan kohtaan, mutta silti siitä pitää loukkaantua.
Tiesitkö että vastasynnyttänyt nainen on aikamoisessa hormonimyrskyssä ja kyllä, hänen tunteisiinsa menee syvälle se että hänen oma siskonsa inhoaa hänen kaikkein rakkaintaan jonka hän on ihan itse oman kehonsa sisällä tehnyt ja kivulla synnyttänyt. Sitten tulee sisko norsunveellä nyrpistelemään juhliin joissa juhlistetaan vauvaa...
Minä, ja moni muu "lisääntynyt, ei tykkää toisten lapsista, vain omistaan. Joten sen yleistyksen saat jättää pois että jotenkin pitäisi pitää kaikkien lapsista. Mutta toki oman siskon lapsesta pitää ainakin teeskennellä pitävänsä, koska se on sun siskon lapsi.
Mitä sä oikein selität? Lue aiemman kommentit, joissa tätä on enemmän aukaistu ennen kuin alat nillittämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi kenenkään pitäisi perustella muille miksi haluaa tai ei halua lapsia. Minusta pelkkä ”en halua” on aivan riittävä syy, ja kysyjän pitäisi tyytyä siihen.
Kuten moni onkin kommentoinut, tuollainen ”lapset pilaa elämän” -selitys hyvin helposti kuulostaa siltä, että ajattelet niin kaikkien muidenkin kohdalla, vaikka useimmille vanhemmille lapset ovat rakkain ja tärkein asia maailmassa.
Voi olla, että lapset pilaisivat juuri sinun elämäsi, jos olet luonteeltasi sellainen ettei perhe-elämä sovi sinulle. Itse olin pitkään vapaaehtoisesti lapseton, mutta nykyään pienen lapsen äiti. Voin sanoa, ettei lapsettomalla ole aavistustakaan minkälaista on olla vanhempi. Äitiys on niin paljon enemmän kuin miltä se näyttää ulospäin. Vieras ehkä näkee lapsen kiukuttelun ja kuulee juttuja väsymyksestä ja korvatulehduskierteestä sun muista ikävistä asioista, mutta niiden vastineeksi on myös lukemattomia hyviä puolia jotka moninkertaisesti korvaavat huonot asiat.
Sinulla on oikeus olla lisääntymättä ja olla haluamatta lapsia, se on täysin ok. Mutta väittäisin, ettet oikeasti voi tietää että lapsi pilaisi elämäsi, on täysin mahdollista että lapsi olisi paras asia mitä sinulle on koskaan tapahtunut. En missään nimessä painosta sinua lisääntymään, tartun nyt lähinnä tuohon ”elämä pilalla” -väitteeseen, koska se perustuu oletukseen tilanteesta mistä sinulla ei ole mitään kokemusta, eli et oikeasti voi tietää olisiko asia niin.
Vähän ohiksena kommentoin, että jos ei tule oikeasti kaipuuta vanhemmuuteen ja lastensaamiseen, niin ei siihen pidä ryhtyä sillä asenteella, että katotaan olisko tämä mun juttu. Kyseessä on kuitenkin elävä ihminen, jonka elämän pahimmassa tapauksessa voi pilata ihan täysin.
Juu, kukaan ei olekaan kehottanut ryhtymään. Pointti oli, ettei etukäteen voi varmaksi tietää millaista vanhemmuus on, ei myöskään sitä, että elämä on ihan varmasti pilalla lapsen saamisen jälkeen.
Vähän sama jos julistaisi, että tiedän että elämäni olisi ihan p*skaa jos muuttaisin vaikkapa Ruotsiin. En ole kokeillut, en voi tietää. Voisi olla mukavaakin ja saattaisin viihtyä siellä. En silti ole kiinnostunut muuttamaan Ruotsiin, ja se on ok, ei minun tarvitse muuttaa vain siksi että miljoonat ihmiset asuvat siellä. En silti sanoisi yhdellekään ruotsalaiselle, että elämä Ruotsissa on p*askaa, eihän minulla ole mitään kokemusta asiasta. Todennäköisesti siellä on ihan yhtä kivaa kuin täälläkin, mutta en silti halua muuttaa sinne, eikä minun tarvitse perustella sen kummemmin kuin että ”en halua”.
Mutta kyllähän sitä nyt vähän voi etukäteen ajatella jo, millaista elämä voisi olla lapsen kanssa. Itse nautin hiljaisuudesta ja omasta rauhasta. No jos olisi lapsia niin sen saa ainakin unohtaa, pitäisi myös auttaa työpäivän jälkeen lapsia läksyissä, aamulla herätä entistä aiemmin, että saa lapset herätettyä, syötettyä ja puettua tarhaan ja sitten huolehtia kouluun lähdöt. Rahanmeno on tietenkin yksi asia, monesta asiasta saa tinkiä jos ei ole huipputulot. Ja tässä vasta muutama asia. Itse olen myös koko elämäni kantanut huolta reilusti nuorempien sisarusteni pärjäämisestä elämässä ja en todellakaan jaksaisi kantaa huolta tämän päälle enää omista lapsista. En haluaisi tähän maailmaan tuoda uutta ihmistä.
N30
Niin, kuka tahansa voi mistä tahansa kuvitella etukäteen kaikki huonot asiat. Mutta et sinäkään tietenkään ajattele yhtään sitä mitä kaikkea hyvää lapsi tuo vanhempansa elämään. Mutta ihan oikeasti, ketään muuta kuin ehkä sun vanhempia, ei kiinnosta teetkö lapsia vai et, ja mistä syystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on yksi lapsi ja on täysin tietoinen valinta hankkia vain yksi lapsi. Tämäkin hiertää monia ihmisiä. Saat aivan vapaasti sanoa kuten asia on.
Totta! Minullakin tietoisesti yksi lapsi. Moni kysyy, miksei ole useampia. Nykyisin sanon vaan, että ei siunaantunut enempää ja pyyhkäisen ”kyyneleen” silmänurkasta niin kysyjä menee hiljaiseksi. En enää avaa asiaa enemmän.
Olen myös sanonut, ettei ole varaa enempään. Sekin lopettaa keskustelun siihen.
Meilläkin on vain yksi lapsi ja tämä on ihan paras lapsiluku ikinä! Elämä on ollut helppoa ja mukavaa mutta silti on saanut kokea vanhemmuuden ilon. Mutta ääneen tätä ei saa sanoa, koska silloin kaksilapsiset loukkaantuvat. He ovat myös piintyneesti sitä mieltä, että yhden lapsen äiti ei ole äiti eikä mikään ja se ainokainen kärsii sisaruksen puutteesta.
Mutta näin anonyymisti voi netissä hehkuttaa miten ihanaa on ollut yhden lapsen kanssa, ja tätä vaihtoehtoa suosittelen myös niille, jotka ovat vähän kahden vaiheilla, hankkiako lasta vai ei. Yksi lapsi on kuin poimisi rusinat pullasta!
Vierailija kirjoitti:
Miehelläni on 2 lasta edellisestä liitosta (viikonloppuisä). Hän ei halua lisää lapsia ja syy (suora lainaus): ” se pilaisi hänen elämänsä”. Mies on steriloitu sittemmin onneksi! Ennen sitä mies oli todella stressaantunut seksistä koska kerran sanoi ettei haluaisi enää elää kun luulimme hetken että kävi vahinko. En minä pidä häntä minään hirviönä tästä syystä. En itse koe samoin mutta olen kyllä läheltä nähnyt sen miten ihminen voi kokea että lapset pilaa elämän. Miehen lapset on nyt 8- ja 10v.
Eli onko hänen lapsensa ihan paskoja, vai onko hän itse vaan paska isä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi kenenkään pitäisi perustella muille miksi haluaa tai ei halua lapsia. Minusta pelkkä ”en halua” on aivan riittävä syy, ja kysyjän pitäisi tyytyä siihen.
Kuten moni onkin kommentoinut, tuollainen ”lapset pilaa elämän” -selitys hyvin helposti kuulostaa siltä, että ajattelet niin kaikkien muidenkin kohdalla, vaikka useimmille vanhemmille lapset ovat rakkain ja tärkein asia maailmassa.
Voi olla, että lapset pilaisivat juuri sinun elämäsi, jos olet luonteeltasi sellainen ettei perhe-elämä sovi sinulle. Itse olin pitkään vapaaehtoisesti lapseton, mutta nykyään pienen lapsen äiti. Voin sanoa, ettei lapsettomalla ole aavistustakaan minkälaista on olla vanhempi. Äitiys on niin paljon enemmän kuin miltä se näyttää ulospäin. Vieras ehkä näkee lapsen kiukuttelun ja kuulee juttuja väsymyksestä ja korvatulehduskierteestä sun muista ikävistä asioista, mutta niiden vastineeksi on myös lukemattomia hyviä puolia jotka moninkertaisesti korvaavat huonot asiat.
Sinulla on oikeus olla lisääntymättä ja olla haluamatta lapsia, se on täysin ok. Mutta väittäisin, ettet oikeasti voi tietää että lapsi pilaisi elämäsi, on täysin mahdollista että lapsi olisi paras asia mitä sinulle on koskaan tapahtunut. En missään nimessä painosta sinua lisääntymään, tartun nyt lähinnä tuohon ”elämä pilalla” -väitteeseen, koska se perustuu oletukseen tilanteesta mistä sinulla ei ole mitään kokemusta, eli et oikeasti voi tietää olisiko asia niin.
Vähän ohiksena kommentoin, että jos ei tule oikeasti kaipuuta vanhemmuuteen ja lastensaamiseen, niin ei siihen pidä ryhtyä sillä asenteella, että katotaan olisko tämä mun juttu. Kyseessä on kuitenkin elävä ihminen, jonka elämän pahimmassa tapauksessa voi pilata ihan täysin.
Juu, kukaan ei olekaan kehottanut ryhtymään. Pointti oli, ettei etukäteen voi varmaksi tietää millaista vanhemmuus on, ei myöskään sitä, että elämä on ihan varmasti pilalla lapsen saamisen jälkeen.
Vähän sama jos julistaisi, että tiedän että elämäni olisi ihan p*skaa jos muuttaisin vaikkapa Ruotsiin. En ole kokeillut, en voi tietää. Voisi olla mukavaakin ja saattaisin viihtyä siellä. En silti ole kiinnostunut muuttamaan Ruotsiin, ja se on ok, ei minun tarvitse muuttaa vain siksi että miljoonat ihmiset asuvat siellä. En silti sanoisi yhdellekään ruotsalaiselle, että elämä Ruotsissa on p*askaa, eihän minulla ole mitään kokemusta asiasta. Todennäköisesti siellä on ihan yhtä kivaa kuin täälläkin, mutta en silti halua muuttaa sinne, eikä minun tarvitse perustella sen kummemmin kuin että ”en halua”.
Mutta kyllähän sitä nyt vähän voi etukäteen ajatella jo, millaista elämä voisi olla lapsen kanssa. Itse nautin hiljaisuudesta ja omasta rauhasta. No jos olisi lapsia niin sen saa ainakin unohtaa, pitäisi myös auttaa työpäivän jälkeen lapsia läksyissä, aamulla herätä entistä aiemmin, että saa lapset herätettyä, syötettyä ja puettua tarhaan ja sitten huolehtia kouluun lähdöt. Rahanmeno on tietenkin yksi asia, monesta asiasta saa tinkiä jos ei ole huipputulot. Ja tässä vasta muutama asia. Itse olen myös koko elämäni kantanut huolta reilusti nuorempien sisarusteni pärjäämisestä elämässä ja en todellakaan jaksaisi kantaa huolta tämän päälle enää omista lapsista. En haluaisi tähän maailmaan tuoda uutta ihmistä.
N30
Niin, kuka tahansa voi mistä tahansa kuvitella etukäteen kaikki huonot asiat. Mutta et sinäkään tietenkään ajattele yhtään sitä mitä kaikkea hyvää lapsi tuo vanhempansa elämään. Mutta ihan oikeasti, ketään muuta kuin ehkä sun vanhempia, ei kiinnosta teetkö lapsia vai et, ja mistä syystä.
Itse en ole keksinyt vielä yhtäkään hyvää syytä hankkia lapsia tai mitä hyvää ne minun elämääni toisivat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on yksi lapsi ja on täysin tietoinen valinta hankkia vain yksi lapsi. Tämäkin hiertää monia ihmisiä. Saat aivan vapaasti sanoa kuten asia on.
Totta! Minullakin tietoisesti yksi lapsi. Moni kysyy, miksei ole useampia. Nykyisin sanon vaan, että ei siunaantunut enempää ja pyyhkäisen ”kyyneleen” silmänurkasta niin kysyjä menee hiljaiseksi. En enää avaa asiaa enemmän.
Olen myös sanonut, ettei ole varaa enempään. Sekin lopettaa keskustelun siihen.
Meilläkin on vain yksi lapsi ja tämä on ihan paras lapsiluku ikinä! Elämä on ollut helppoa ja mukavaa mutta silti on saanut kokea vanhemmuuden ilon. Mutta ääneen tätä ei saa sanoa, koska silloin kaksilapsiset loukkaantuvat. He ovat myös piintyneesti sitä mieltä, että yhden lapsen äiti ei ole äiti eikä mikään ja se ainokainen kärsii sisaruksen puutteesta.
Mutta näin anonyymisti voi netissä hehkuttaa miten ihanaa on ollut yhden lapsen kanssa, ja tätä vaihtoehtoa suosittelen myös niille, jotka ovat vähän kahden vaiheilla, hankkiako lasta vai ei. Yksi lapsi on kuin poimisi rusinat pullasta!
Kyllä minä ainakin aina kaikkialla sanon että älkää tehkö toista lasta heti perään, pitäkää ainakin 4-5 vuotta väliä, helpottaa huomattavasti elämää. Kaksi lasta lyhyellä ikäerolla on huomattavasti rankempaa kuin vaikka kaksoset.
Kun tekee pidemmällä ikäerolla kaksi lasta, se se vasta on rusinat pullasta.
Vierailija kirjoitti:
En voi ymmärtää ihmisiä, jotka ehdoin tahdoin pilaavat oman elämänsä ja heittävät sen hukkaan tekemällä lapsia. Hyi.
APn pointin ymmärrän, mutta en tätä kommenttia. Elämät ovat erilaisia ja jokaisella omanlaisensa. Ei ne lapset elämää itsessään pilaa kaikilta. Joillekin ne tuovat sitä elämää ja sisältöä.
Toisille se tuo, toisilta se vie. Ymmärrän jos kokee että elämässä on sellaista ettei sinne lapset sovi ja haluaa elää sitä lapsetonta elämää. Se on selvä että jos haluaa keskittyä uraansa tai käyttää vapaa-aikansa itseensä eikä toisiin niin lapset pilaa tämän mahdollisuuden tai ainakin rajoittaa sitä.
Kaikki ei tuollaista elämää halua ja silloin ei ne lapsetkaan elämää pilaa. Kyse on mieltymyksistä ja siitä miten haluaa elää.
Ap, minä en loukkaantuisi. Sinulla on tuttavapiiri tosiaan ankeeta jos eivät ymmärrä erilaisia elämäntilanteita ja näkemyksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi kenenkään pitäisi perustella muille miksi haluaa tai ei halua lapsia. Minusta pelkkä ”en halua” on aivan riittävä syy, ja kysyjän pitäisi tyytyä siihen.
Kuten moni onkin kommentoinut, tuollainen ”lapset pilaa elämän” -selitys hyvin helposti kuulostaa siltä, että ajattelet niin kaikkien muidenkin kohdalla, vaikka useimmille vanhemmille lapset ovat rakkain ja tärkein asia maailmassa.
Voi olla, että lapset pilaisivat juuri sinun elämäsi, jos olet luonteeltasi sellainen ettei perhe-elämä sovi sinulle. Itse olin pitkään vapaaehtoisesti lapseton, mutta nykyään pienen lapsen äiti. Voin sanoa, ettei lapsettomalla ole aavistustakaan minkälaista on olla vanhempi. Äitiys on niin paljon enemmän kuin miltä se näyttää ulospäin. Vieras ehkä näkee lapsen kiukuttelun ja kuulee juttuja väsymyksestä ja korvatulehduskierteestä sun muista ikävistä asioista, mutta niiden vastineeksi on myös lukemattomia hyviä puolia jotka moninkertaisesti korvaavat huonot asiat.
Sinulla on oikeus olla lisääntymättä ja olla haluamatta lapsia, se on täysin ok. Mutta väittäisin, ettet oikeasti voi tietää että lapsi pilaisi elämäsi, on täysin mahdollista että lapsi olisi paras asia mitä sinulle on koskaan tapahtunut. En missään nimessä painosta sinua lisääntymään, tartun nyt lähinnä tuohon ”elämä pilalla” -väitteeseen, koska se perustuu oletukseen tilanteesta mistä sinulla ei ole mitään kokemusta, eli et oikeasti voi tietää olisiko asia niin.
Vähän ohiksena kommentoin, että jos ei tule oikeasti kaipuuta vanhemmuuteen ja lastensaamiseen, niin ei siihen pidä ryhtyä sillä asenteella, että katotaan olisko tämä mun juttu. Kyseessä on kuitenkin elävä ihminen, jonka elämän pahimmassa tapauksessa voi pilata ihan täysin.
Juu, kukaan ei olekaan kehottanut ryhtymään. Pointti oli, ettei etukäteen voi varmaksi tietää millaista vanhemmuus on, ei myöskään sitä, että elämä on ihan varmasti pilalla lapsen saamisen jälkeen.
Vähän sama jos julistaisi, että tiedän että elämäni olisi ihan p*skaa jos muuttaisin vaikkapa Ruotsiin. En ole kokeillut, en voi tietää. Voisi olla mukavaakin ja saattaisin viihtyä siellä. En silti ole kiinnostunut muuttamaan Ruotsiin, ja se on ok, ei minun tarvitse muuttaa vain siksi että miljoonat ihmiset asuvat siellä. En silti sanoisi yhdellekään ruotsalaiselle, että elämä Ruotsissa on p*askaa, eihän minulla ole mitään kokemusta asiasta. Todennäköisesti siellä on ihan yhtä kivaa kuin täälläkin, mutta en silti halua muuttaa sinne, eikä minun tarvitse perustella sen kummemmin kuin että ”en halua”.
Mutta kyllähän sitä nyt vähän voi etukäteen ajatella jo, millaista elämä voisi olla lapsen kanssa. Itse nautin hiljaisuudesta ja omasta rauhasta. No jos olisi lapsia niin sen saa ainakin unohtaa, pitäisi myös auttaa työpäivän jälkeen lapsia läksyissä, aamulla herätä entistä aiemmin, että saa lapset herätettyä, syötettyä ja puettua tarhaan ja sitten huolehtia kouluun lähdöt. Rahanmeno on tietenkin yksi asia, monesta asiasta saa tinkiä jos ei ole huipputulot. Ja tässä vasta muutama asia. Itse olen myös koko elämäni kantanut huolta reilusti nuorempien sisarusteni pärjäämisestä elämässä ja en todellakaan jaksaisi kantaa huolta tämän päälle enää omista lapsista. En haluaisi tähän maailmaan tuoda uutta ihmistä.
N30
Niin, kuka tahansa voi mistä tahansa kuvitella etukäteen kaikki huonot asiat. Mutta et sinäkään tietenkään ajattele yhtään sitä mitä kaikkea hyvää lapsi tuo vanhempansa elämään. Mutta ihan oikeasti, ketään muuta kuin ehkä sun vanhempia, ei kiinnosta teetkö lapsia vai et, ja mistä syystä.
Tottakai voisi tuoda hyvääkin, enhän minä sitä sanonutkaan. Mutta en tunne mitään voimakasta halua vanhemmuuteen ja siihen päälle nuo ns. Huonot asiat, niin se siitä. Ja kyllä näköjään useampaakin työkaveria kovasti kiinnostaa miksi ei ole lapsia, en kyllä ymmärrä miksi. Jotenkin kamalan hyökkääviä kommentteja joiltakin, taitaa mennä liian tunteisiin aihe? Miksi yrität käydä henkilökohtaisuuksiin kun ihan asiallisesti kirjoitin omaa näkemystäni?
Ohis, mutta ne ovat aivan täysin rinnastettavia asioita kun puhutaan siitä, tarvitseeko yksilö omakohtaista kokemusta jostain voidakseen sanoa ettei se ole oma juttu.
Jännä miten kenellekään ei tule mieleenkään sanoa että kannattaa kokeilla, et vaan voi tietää, jos joku sanoo ettei halua olla vaikka ammatiltaan lähihoitaja. Kun sanot ettet halua lapsia, et yhtäkkiä voi ollenkaan tietää mitä haluat ja mikä itsellesi ja elämällesi on parhaaksi. Kaikki muut tietävät sen puolestasi. Sinä et vain yksinkertaisesti voi tietää.
Ehkä nämä ihmiset ovat itse abstrakteilta ajattelutaidoiltaan jotenkin rajoittuneita?
/27