Lue keskustelun säännöt.
En voi sanoa rehellisesti oikeata syytä miksi en halua lapsia, koska aina joku loukkaantuu.
Nainen86
05.01.2021 |
Jos joku nainen sanoisi sinulle, että "hän ei halua lapsia sen takia, koska kokisi lasten hankinnan pilaavan elämänsä", niin miten suhtautuisit asiaan?
Minä koen noin. En halua lapsia juuri tuosta syystä. En kuitenkaan voi enää kertoa oikeita tuntemuksiani kenelläkään sen takia, koska mielipiteeni loukkaa niitä keillä on jo lapsia. En kerro asiaani ilkeästi, törkeästi tms, kun minulta kysytään miksi en lapsia halua. Kaikki muut vastaukset ovat kelvanneet (esim. En vain halua olla äiti), mutta kun pitäisi syvemmin vastata ja vastatessani rehellisesti miksi en halua lapsia, niin tuo em. vastaukseni on otettu aina huonosti.
Kertokaahan minulle miksi reaktio on tuollainen? Miksi ei oteta toisen tuntemuksia HÄNEN asianaan vaan loukkaannutaan ja otetaan asia omiin tunteisiin? Eihän se liity kysyjän elämään millään tavalla. Hän voi olla onnellinen lastensa kanssa. Minun elämäni lapset pilaisivat.
Miksi varsinkin naiset loukkaantuvat asiasta? En ymmärrä.
Kommentit (285)
Vierailija kirjoitti:
Musta on hienoa, että kaikki eivät tee lapsia, jos eivät koe asiaa omakseen. Tunnen jokusen tällaisen kaverin ja ihan hyvä, että eivät ole lapsia hommanneet. Toisaalta sitten näistä samoista tyypeistä huomaa, että kuinka ihminen voi vielä aikuisiällä olla hemmetin itsekeskeinen ja tuijotella vain omaa napaansa. Ehkä ne lapset tosiaan kasvattaa pois tuollaisesta, sen soisi ihan jokaiselle tapahtuvan..
Kyllä ne itsekkäät naiset joita olen tavannut, ovat juuri kaikki äitejä. Onhan heitä enemmänkin, mutta lapsien hankkiminen on jo itsessään itsekästä, paitsi jos lapsi ei ollut suunniteltu. Et pääse tätä tosiasiaa pakoon mitenkään. Voit rakentaa hirveät defenssit, mutta petät silti itseäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi kenenkään pitäisi perustella muille miksi haluaa tai ei halua lapsia. Minusta pelkkä ”en halua” on aivan riittävä syy, ja kysyjän pitäisi tyytyä siihen.
Kuten moni onkin kommentoinut, tuollainen ”lapset pilaa elämän” -selitys hyvin helposti kuulostaa siltä, että ajattelet niin kaikkien muidenkin kohdalla, vaikka useimmille vanhemmille lapset ovat rakkain ja tärkein asia maailmassa.
Voi olla, että lapset pilaisivat juuri sinun elämäsi, jos olet luonteeltasi sellainen ettei perhe-elämä sovi sinulle. Itse olin pitkään vapaaehtoisesti lapseton, mutta nykyään pienen lapsen äiti. Voin sanoa, ettei lapsettomalla ole aavistustakaan minkälaista on olla vanhempi. Äitiys on niin paljon enemmän kuin miltä se näyttää ulospäin. Vieras ehkä näkee lapsen kiukuttelun ja kuulee juttuja väsymyksestä ja korvatulehduskierteestä sun muista ikävistä asioista, mutta niiden vastineeksi on myös lukemattomia hyviä puolia jotka moninkertaisesti korvaavat huonot asiat.
Sinulla on oikeus olla lisääntymättä ja olla haluamatta lapsia, se on täysin ok. Mutta väittäisin, ettet oikeasti voi tietää että lapsi pilaisi elämäsi, on täysin mahdollista että lapsi olisi paras asia mitä sinulle on koskaan tapahtunut. En missään nimessä painosta sinua lisääntymään, tartun nyt lähinnä tuohon ”elämä pilalla” -väitteeseen, koska se perustuu oletukseen tilanteesta mistä sinulla ei ole mitään kokemusta, eli et oikeasti voi tietää olisiko asia niin.
Vähän ohiksena kommentoin, että jos ei tule oikeasti kaipuuta vanhemmuuteen ja lastensaamiseen, niin ei siihen pidä ryhtyä sillä asenteella, että katotaan olisko tämä mun juttu. Kyseessä on kuitenkin elävä ihminen, jonka elämän pahimmassa tapauksessa voi pilata ihan täysin.
Juu, kukaan ei olekaan kehottanut ryhtymään. Pointti oli, ettei etukäteen voi varmaksi tietää millaista vanhemmuus on, ei myöskään sitä, että elämä on ihan varmasti pilalla lapsen saamisen jälkeen.
Vähän sama jos julistaisi, että tiedän että elämäni olisi ihan p*skaa jos muuttaisin vaikkapa Ruotsiin. En ole kokeillut, en voi tietää. Voisi olla mukavaakin ja saattaisin viihtyä siellä. En silti ole kiinnostunut muuttamaan Ruotsiin, ja se on ok, ei minun tarvitse muuttaa vain siksi että miljoonat ihmiset asuvat siellä. En silti sanoisi yhdellekään ruotsalaiselle, että elämä Ruotsissa on p*askaa, eihän minulla ole mitään kokemusta asiasta. Todennäköisesti siellä on ihan yhtä kivaa kuin täälläkin, mutta en silti halua muuttaa sinne, eikä minun tarvitse perustella sen kummemmin kuin että ”en halua”.
Mutta kyllähän sitä nyt vähän voi etukäteen ajatella jo, millaista elämä voisi olla lapsen kanssa. Itse nautin hiljaisuudesta ja omasta rauhasta. No jos olisi lapsia niin sen saa ainakin unohtaa, pitäisi myös auttaa työpäivän jälkeen lapsia läksyissä, aamulla herätä entistä aiemmin, että saa lapset herätettyä, syötettyä ja puettua tarhaan ja sitten huolehtia kouluun lähdöt. Rahanmeno on tietenkin yksi asia, monesta asiasta saa tinkiä jos ei ole huipputulot. Ja tässä vasta muutama asia. Itse olen myös koko elämäni kantanut huolta reilusti nuorempien sisarusteni pärjäämisestä elämässä ja en todellakaan jaksaisi kantaa huolta tämän päälle enää omista lapsista. En haluaisi tähän maailmaan tuoda uutta ihmistä.
N30
Niin, kuka tahansa voi mistä tahansa kuvitella etukäteen kaikki huonot asiat. Mutta et sinäkään tietenkään ajattele yhtään sitä mitä kaikkea hyvää lapsi tuo vanhempansa elämään. Mutta ihan oikeasti, ketään muuta kuin ehkä sun vanhempia, ei kiinnosta teetkö lapsia vai et, ja mistä syystä.
Itse en ole keksinyt vielä yhtäkään hyvää syytä hankkia lapsia tai mitä hyvää ne minun elämääni toisivat.
Osaat kuvitella miten lapsi pitää pukea ja viedä hoitoon ja auttaa sitä läksyissä, mutta et osaa kuvitella rakkautta ja iloa jota lapsi tuo mukanaan kuten yleensäkin perheenjäsen jota rakastaa yli kaiken?
En ole puhunut mistään pukemisista ja hoidoista, mutta en osaa kuvitella itselleni lasta enkä sitä rakkautta sitä kohtaan. Kaipa sitä väkisin siitä yrittäisi välittää, mutta pakkopullaa se elämä silti olisi.
Vi ap, äitinä en tosiaankaan loukkaannu puheistasi. Koska et ole äiti, et edes tiedä, mistä puhut, käsityksesi "elämän pilaamisesta" perustuu olettamuksiisi. Ja kun kerran ajattelet noin, on kerrassaan hyvä, että et niitä lapsia tee. Me, jotka näemme vanhemmuudessa hyviä puolia, hoidamme ja olemme hoitaneet lisääntymisen mielellämme ja omasta halustamme.
Yksi lapsistamme ei aio lisääntyä ja kunnioitan hänen päätöstään, vaikka asiahan ei minulle mitenkään edes kuulu. Hänen päätöksensä ei ole aiheuttanut minussa mitään negatiivisia tunteita, jokainen elää elämänsä itselleen sopivalla tavalla.
Aina on ollut ja tulee olemaan ihmisiä, jotka eivät pidä lapsista. On myös ihmisiä, jotka pitävät vain omista lapsistaan ja sitten sellaisia, joille kaikki lapset ovat ilon lähde. Lienen jonkinlainen välimuoto, pidän lapsista, lukuunottamatta huonosti kasvatettuja hunokäytöksisisä lapsia. Sekään ei tosin ole niiden lasten oma vika...
Itse oon aina sanonut, että olen niin erakko luonne etten halua miestä enkä lapsia. Se on ollut kaikille muille ok, paitsi äitini eläkkeelle jäätyään draamaili siitä kun ei saa lastenlapsia. Sekin loppui kun sanoin että ellei tuo inttäminen lopu, minun täytyy katkaista välit - kun en nyt voi alkaa lapsia äitiäni vartenkaan tekemään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole tapana tentata ystävieni elämänvalinnoista, vaikka olisin itse valinnut toisin. Mikä minä olen kenenkään ajatuksia tuomitsemaan. Ja ennen kaikkea, jokainen toimii omista lähtökohdistaan, toisen painostamisesta seuraamaan omia valintoja ei ole koskaan seurannut mitään hyvää.
Kun tuo on sanottu, niin kerronpa kuitenkin oman kokemukseni. Olen entinen vela. Elin pitkään onnellisena sinkkuna ja velana. Sitten satuin joutumaan parisuhteeseen ja tulin vahingossa raskaaksi, ja koin keskenmenon. Siinä kohtaa tajusin, että olisin kuitenkin halunnut sen lapsen. Ja halusin edelleen. Nyt minulla on lapsia, mistä olen onnellinen.
Minunkin ajatuksiini kuului tuo ajatus, että elämä menee pilalle lasten myötä. Siinä on tietysti totuutta mukana. Kaikki muuttuu lasten myötä, se onnellinen joutilaisuus on poissa. Mutta se, mistä harvoin puhutaan, on se miten vähän aikaa tuo kaikki kestää. Yhden lapsen kasvattaminen vaikeimpien pikkulapsivuosien yli on vain muutaman vuoden pätkä. Jokainen on varmasti päätynyt haaskaamaan elämästään vuosia turhempaankin. Merkityksellinen suhde oman lapsen kanssa on elämänmittainen, se jatkuu vielä sittenkin kun kasvattamisen vaiva on takana.
Jos joku sanoo ettei halua pilata elämäänsä saamalla lapsia kuulostaa minun korvaani vähän samalta, kuin että ei halua pilata elämäänsä opiskelemalla uutta tutkintoa. Molemmat vievät kaiken vapaa-ajan, mutta pahin on takana muutamassa vuodessa ja työ kantaa hedelmää koko loppuelämän.
Eri asia toki, jos sitä tutkintoa ei oikeasti halua, eli jos oikeasti haluaa elää yksin. Omalla kohdallani halusin kyllä todella olla yksin, mutta en lopulta koko elämää. Se oli minulle jonkinlainen selviytymismekanismi stressiä ja omia traumojani vastaan, mutta ei loppuelämän tyydyttävä ratkaisu.
Mutta joo, kukaan ei ole tilivelvollinen kenellekään elämänsä valinnoista. Kunhan on itselleen raadollisen rehellinen.
Minun äitini pilasi minun elämäni.
Voisitko kirjoittaa yhtä pitkän litanian tähän ,kaltaiselleni ihmiselle?:)
. En minä pidä äitiäsi minään hirviönä tästä syystä. En itse koe samoin mutta olen kyllä läheltä nähnyt sen miten ihminen voi kokea että lapset pilaa elämän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi kenenkään pitäisi perustella muille miksi haluaa tai ei halua lapsia. Minusta pelkkä ”en halua” on aivan riittävä syy, ja kysyjän pitäisi tyytyä siihen.
Kuten moni onkin kommentoinut, tuollainen ”lapset pilaa elämän” -selitys hyvin helposti kuulostaa siltä, että ajattelet niin kaikkien muidenkin kohdalla, vaikka useimmille vanhemmille lapset ovat rakkain ja tärkein asia maailmassa.
Voi olla, että lapset pilaisivat juuri sinun elämäsi, jos olet luonteeltasi sellainen ettei perhe-elämä sovi sinulle. Itse olin pitkään vapaaehtoisesti lapseton, mutta nykyään pienen lapsen äiti. Voin sanoa, ettei lapsettomalla ole aavistustakaan minkälaista on olla vanhempi. Äitiys on niin paljon enemmän kuin miltä se näyttää ulospäin. Vieras ehkä näkee lapsen kiukuttelun ja kuulee juttuja väsymyksestä ja korvatulehduskierteestä sun muista ikävistä asioista, mutta niiden vastineeksi on myös lukemattomia hyviä puolia jotka moninkertaisesti korvaavat huonot asiat.
Sinulla on oikeus olla lisääntymättä ja olla haluamatta lapsia, se on täysin ok. Mutta väittäisin, ettet oikeasti voi tietää että lapsi pilaisi elämäsi, on täysin mahdollista että lapsi olisi paras asia mitä sinulle on koskaan tapahtunut. En missään nimessä painosta sinua lisääntymään, tartun nyt lähinnä tuohon ”elämä pilalla” -väitteeseen, koska se perustuu oletukseen tilanteesta mistä sinulla ei ole mitään kokemusta, eli et oikeasti voi tietää olisiko asia niin.
Vähän ohiksena kommentoin, että jos ei tule oikeasti kaipuuta vanhemmuuteen ja lastensaamiseen, niin ei siihen pidä ryhtyä sillä asenteella, että katotaan olisko tämä mun juttu. Kyseessä on kuitenkin elävä ihminen, jonka elämän pahimmassa tapauksessa voi pilata ihan täysin.
Juu, kukaan ei olekaan kehottanut ryhtymään. Pointti oli, ettei etukäteen voi varmaksi tietää millaista vanhemmuus on, ei myöskään sitä, että elämä on ihan varmasti pilalla lapsen saamisen jälkeen.
Vähän sama jos julistaisi, että tiedän että elämäni olisi ihan p*skaa jos muuttaisin vaikkapa Ruotsiin. En ole kokeillut, en voi tietää. Voisi olla mukavaakin ja saattaisin viihtyä siellä. En silti ole kiinnostunut muuttamaan Ruotsiin, ja se on ok, ei minun tarvitse muuttaa vain siksi että miljoonat ihmiset asuvat siellä. En silti sanoisi yhdellekään ruotsalaiselle, että elämä Ruotsissa on p*askaa, eihän minulla ole mitään kokemusta asiasta. Todennäköisesti siellä on ihan yhtä kivaa kuin täälläkin, mutta en silti halua muuttaa sinne, eikä minun tarvitse perustella sen kummemmin kuin että ”en halua”.
Mutta kyllähän sitä nyt vähän voi etukäteen ajatella jo, millaista elämä voisi olla lapsen kanssa. Itse nautin hiljaisuudesta ja omasta rauhasta. No jos olisi lapsia niin sen saa ainakin unohtaa, pitäisi myös auttaa työpäivän jälkeen lapsia läksyissä, aamulla herätä entistä aiemmin, että saa lapset herätettyä, syötettyä ja puettua tarhaan ja sitten huolehtia kouluun lähdöt. Rahanmeno on tietenkin yksi asia, monesta asiasta saa tinkiä jos ei ole huipputulot. Ja tässä vasta muutama asia. Itse olen myös koko elämäni kantanut huolta reilusti nuorempien sisarusteni pärjäämisestä elämässä ja en todellakaan jaksaisi kantaa huolta tämän päälle enää omista lapsista. En haluaisi tähän maailmaan tuoda uutta ihmistä.
N30
Niin, kuka tahansa voi mistä tahansa kuvitella etukäteen kaikki huonot asiat. Mutta et sinäkään tietenkään ajattele yhtään sitä mitä kaikkea hyvää lapsi tuo vanhempansa elämään. Mutta ihan oikeasti, ketään muuta kuin ehkä sun vanhempia, ei kiinnosta teetkö lapsia vai et, ja mistä syystä.
Tottakai voisi tuoda hyvääkin, enhän minä sitä sanonutkaan. Mutta en tunne mitään voimakasta halua vanhemmuuteen ja siihen päälle nuo ns. Huonot asiat, niin se siitä. Ja kyllä näköjään useampaakin työkaveria kovasti kiinnostaa miksi ei ole lapsia, en kyllä ymmärrä miksi. Jotenkin kamalan hyökkääviä kommentteja joiltakin, taitaa mennä liian tunteisiin aihe? Miksi yrität käydä henkilökohtaisuuksiin kun ihan asiallisesti kirjoitin omaa näkemystäni?
Mihin ihmeen henkilökohtaisuuksiin? Toin vaan ilmi sen että jos pystyy kuvittelemaan huonot asiat niin kai osaa kuvitella hyvätkin, niinhän nekin tekee jotka päätyy siihen että haluavat lapsia. Tiedostavat huonot asiat, mutta vaakakupissa heillä painaa enemmän ne hyvät.
En tunne ketään joka mitenkään hyökkäävästi kenenkään lapsenteosta utelisi, ei missään työpaikalla missä olen elämäni aikana ollut, kukaan ole kärttänyt ketään lapsetonta sanomaan mitään tekeekö lapsia vai ei, suurin osa ymmärtää että se voi olla arka aihe.
Tuntuu vaan että velat on aina jotain ihme draamakuningattaria, isoon ääneen julistavat kuinka lapset pilaa elämän ja että miten kauheasti kaikki nyt on kiinnostuneita hänen lapsentekemisaikeistaan, vaikka oikeasti ketään ei kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi kenenkään pitäisi perustella muille miksi haluaa tai ei halua lapsia. Minusta pelkkä ”en halua” on aivan riittävä syy, ja kysyjän pitäisi tyytyä siihen.
Kuten moni onkin kommentoinut, tuollainen ”lapset pilaa elämän” -selitys hyvin helposti kuulostaa siltä, että ajattelet niin kaikkien muidenkin kohdalla, vaikka useimmille vanhemmille lapset ovat rakkain ja tärkein asia maailmassa.
Voi olla, että lapset pilaisivat juuri sinun elämäsi, jos olet luonteeltasi sellainen ettei perhe-elämä sovi sinulle. Itse olin pitkään vapaaehtoisesti lapseton, mutta nykyään pienen lapsen äiti. Voin sanoa, ettei lapsettomalla ole aavistustakaan minkälaista on olla vanhempi. Äitiys on niin paljon enemmän kuin miltä se näyttää ulospäin. Vieras ehkä näkee lapsen kiukuttelun ja kuulee juttuja väsymyksestä ja korvatulehduskierteestä sun muista ikävistä asioista, mutta niiden vastineeksi on myös lukemattomia hyviä puolia jotka moninkertaisesti korvaavat huonot asiat.
Sinulla on oikeus olla lisääntymättä ja olla haluamatta lapsia, se on täysin ok. Mutta väittäisin, ettet oikeasti voi tietää että lapsi pilaisi elämäsi, on täysin mahdollista että lapsi olisi paras asia mitä sinulle on koskaan tapahtunut. En missään nimessä painosta sinua lisääntymään, tartun nyt lähinnä tuohon ”elämä pilalla” -väitteeseen, koska se perustuu oletukseen tilanteesta mistä sinulla ei ole mitään kokemusta, eli et oikeasti voi tietää olisiko asia niin.
Muuttaminen katuojaan pilaisi elämäni. Juu, en voi tietää varmaksi ennen kuin olen kokeillut, mutta sen verran tunnen itseäni etten ota riskiä.
Kyllä, nämähän ovat keskenään rinnastettavia asioita.
Ohis, mutta ne ovat aivan täysin rinnastettavia asioita kun puhutaan siitä, tarvitseeko yksilö omakohtaista kokemusta jostain voidakseen sanoa ettei se ole oma juttu.
Jännä miten kenellekään ei tule mieleenkään sanoa että kannattaa kokeilla, et vaan voi tietää, jos joku sanoo ettei halua olla vaikka ammatiltaan lähihoitaja. Kun sanot ettet halua lapsia, et yhtäkkiä voi ollenkaan tietää mitä haluat ja mikä itsellesi ja elämällesi on parhaaksi. Kaikki muut tietävät sen puolestasi. Sinä et vain yksinkertaisesti voi tietää.
Ehkä nämä ihmiset ovat itse abstrakteilta ajattelutaidoiltaan jotenkin rajoittuneita?
/27
Kukaan ei ole sanonut että kannattaa kokeilla vaikkei halua.
Jos et ole lähihoitaja, niin et voi sanoa kenellekään, että tiedät täysin minkälaista lähihoitajana työskenteleminen on. Sinulla on jokin mielikuva asiasta, mutta se ei todennäköisesti ole koko totuus. Työ voi olla raskaampaa kuin kuvittelit, tai se voi olla helpompaa ja mukavampaa kuin olit ajatellut. Pointti on, ettet voi TIETÄÄ minkälaista se on, ellet ole koskaan ollut lähihoitaja, etkä voi kulkea kylillä julistamassa että tiedät asiasta kaiken.
Jos et halua lähihoitajaksi, sinulla ei ole mitään velvollisuutta kouluttautua siihen, on täysin hyväksyttävää hakeutua johonkin toiseen ammattiin, mikä kiinnostaa enemmän. Jos kaikesta huolimatta joutuisit lähihoitajan työhön, saattaisit silti huomata viihtyväsi siinä, mitä et olisi koskaan tiennyt asiaa kokeilematta.
Tuskin silti sanot lähihoitajalle, ettet halua samalle alalle koska tiedät sen olevan huono ammatti, vaikket ole itse alalle kouluttautunut tai päivääkään kyseisiä töitä tehnyt.
No, turha kai tätä on vatvoa enempää, asia on tainnut useimmilta mennä täysin ohi.
Tämä juuri on se yleisin logiikkavirhe. Aika monet ihmiset eivät halua lähihoitajiksi, mm. minä en. Voin tietää, että se pilaisi minun elämäni ja voin todellakin hyvällä omallatunnolla kertoa sen myös parhaalle ystävälleni, joka on lähihoitaja.
Minun kun ei tarvitse tietää KAIKKEA lähihoitajan työstä tietääkseni, että se ei sovi minulle. Se, mitä tiedän, riittää minulle tietämiseen, että en pärjäisi siinä työssä ja inhoaisin sitä. Lisäksi kun tiedän, että jos olisin työssä, jota inhoan, se pilaisi elämäni, minulla riittävä määrä tietoa muodostaakseni mielipiteeni ja sitä myötä päätökseni koskien elämääni.
Sitä vain tajua, millä tavalla tämän pitäisi loukata lähihoitajaystävääni, joka on ilmaissut aivan samaa koskien minun työtäni: hän ei vaihtaisi kuuna päivänä.
Eiku helvetti hetkinen. Siis muahan on loukattu lähärikaverin toimesta jo monta vuotta! Eihän se tiedä mun duunista puoliakaan ja on silti mennyt taivastelemaan, että ei tajua aina, miten mä moista jaksan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvänen aika, minulle on ihan sama mitä joku yhdentekevä ihminen ajattelee, ylipäätään mistään. Elä elämääsi ja lopeta päätöstesi taustojen toitottaminen, ketään ei kiinnosta sun asiat.
Tuommoinen jatkuva perustelu kertoo hirveästä epävarmuudesta.
Tämä! Ei ketään, toistan ketään, kiinnosta!🙌🏻
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta on hienoa, että kaikki eivät tee lapsia, jos eivät koe asiaa omakseen. Tunnen jokusen tällaisen kaverin ja ihan hyvä, että eivät ole lapsia hommanneet. Toisaalta sitten näistä samoista tyypeistä huomaa, että kuinka ihminen voi vielä aikuisiällä olla hemmetin itsekeskeinen ja tuijotella vain omaa napaansa. Ehkä ne lapset tosiaan kasvattaa pois tuollaisesta, sen soisi ihan jokaiselle tapahtuvan..
Kyllä ne itsekkäät naiset joita olen tavannut, ovat juuri kaikki äitejä. Onhan heitä enemmänkin, mutta lapsien hankkiminen on jo itsessään itsekästä, paitsi jos lapsi ei ollut suunniteltu. Et pääse tätä tosiasiaa pakoon mitenkään. Voit rakentaa hirveät defenssit, mutta petät silti itseäsi.
Eäänlaista itsekkyyttä, joo, mutta ennenkaikkea ihmisgeenien sanelemaa touhua. On huvittavaa, kuinka jotkut kuvittelevat oman elämänsä merkityksen poikkeavan jotenkin luonnon tarkoittamasta kiertokulusta, mikä tarkoittaa ennenkaikkea lisääntymistä. Emme me ihmiset oikeasti eroa eläimistä juurikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi kenenkään pitäisi perustella muille miksi haluaa tai ei halua lapsia. Minusta pelkkä ”en halua” on aivan riittävä syy, ja kysyjän pitäisi tyytyä siihen.
Kuten moni onkin kommentoinut, tuollainen ”lapset pilaa elämän” -selitys hyvin helposti kuulostaa siltä, että ajattelet niin kaikkien muidenkin kohdalla, vaikka useimmille vanhemmille lapset ovat rakkain ja tärkein asia maailmassa.
Voi olla, että lapset pilaisivat juuri sinun elämäsi, jos olet luonteeltasi sellainen ettei perhe-elämä sovi sinulle. Itse olin pitkään vapaaehtoisesti lapseton, mutta nykyään pienen lapsen äiti. Voin sanoa, ettei lapsettomalla ole aavistustakaan minkälaista on olla vanhempi. Äitiys on niin paljon enemmän kuin miltä se näyttää ulospäin. Vieras ehkä näkee lapsen kiukuttelun ja kuulee juttuja väsymyksestä ja korvatulehduskierteestä sun muista ikävistä asioista, mutta niiden vastineeksi on myös lukemattomia hyviä puolia jotka moninkertaisesti korvaavat huonot asiat.
Sinulla on oikeus olla lisääntymättä ja olla haluamatta lapsia, se on täysin ok. Mutta väittäisin, ettet oikeasti voi tietää että lapsi pilaisi elämäsi, on täysin mahdollista että lapsi olisi paras asia mitä sinulle on koskaan tapahtunut. En missään nimessä painosta sinua lisääntymään, tartun nyt lähinnä tuohon ”elämä pilalla” -väitteeseen, koska se perustuu oletukseen tilanteesta mistä sinulla ei ole mitään kokemusta, eli et oikeasti voi tietää olisiko asia niin.
Vähän ohiksena kommentoin, että jos ei tule oikeasti kaipuuta vanhemmuuteen ja lastensaamiseen, niin ei siihen pidä ryhtyä sillä asenteella, että katotaan olisko tämä mun juttu. Kyseessä on kuitenkin elävä ihminen, jonka elämän pahimmassa tapauksessa voi pilata ihan täysin.
Juu, kukaan ei olekaan kehottanut ryhtymään. Pointti oli, ettei etukäteen voi varmaksi tietää millaista vanhemmuus on, ei myöskään sitä, että elämä on ihan varmasti pilalla lapsen saamisen jälkeen.
Vähän sama jos julistaisi, että tiedän että elämäni olisi ihan p*skaa jos muuttaisin vaikkapa Ruotsiin. En ole kokeillut, en voi tietää. Voisi olla mukavaakin ja saattaisin viihtyä siellä. En silti ole kiinnostunut muuttamaan Ruotsiin, ja se on ok, ei minun tarvitse muuttaa vain siksi että miljoonat ihmiset asuvat siellä. En silti sanoisi yhdellekään ruotsalaiselle, että elämä Ruotsissa on p*askaa, eihän minulla ole mitään kokemusta asiasta. Todennäköisesti siellä on ihan yhtä kivaa kuin täälläkin, mutta en silti halua muuttaa sinne, eikä minun tarvitse perustella sen kummemmin kuin että ”en halua”.
Mutta kyllähän sitä nyt vähän voi etukäteen ajatella jo, millaista elämä voisi olla lapsen kanssa. Itse nautin hiljaisuudesta ja omasta rauhasta. No jos olisi lapsia niin sen saa ainakin unohtaa, pitäisi myös auttaa työpäivän jälkeen lapsia läksyissä, aamulla herätä entistä aiemmin, että saa lapset herätettyä, syötettyä ja puettua tarhaan ja sitten huolehtia kouluun lähdöt. Rahanmeno on tietenkin yksi asia, monesta asiasta saa tinkiä jos ei ole huipputulot. Ja tässä vasta muutama asia. Itse olen myös koko elämäni kantanut huolta reilusti nuorempien sisarusteni pärjäämisestä elämässä ja en todellakaan jaksaisi kantaa huolta tämän päälle enää omista lapsista. En haluaisi tähän maailmaan tuoda uutta ihmistä.
N30
Niin, kuka tahansa voi mistä tahansa kuvitella etukäteen kaikki huonot asiat. Mutta et sinäkään tietenkään ajattele yhtään sitä mitä kaikkea hyvää lapsi tuo vanhempansa elämään. Mutta ihan oikeasti, ketään muuta kuin ehkä sun vanhempia, ei kiinnosta teetkö lapsia vai et, ja mistä syystä.
Itse en ole keksinyt vielä yhtäkään hyvää syytä hankkia lapsia tai mitä hyvää ne minun elämääni toisivat.
Osaat kuvitella miten lapsi pitää pukea ja viedä hoitoon ja auttaa sitä läksyissä, mutta et osaa kuvitella rakkautta ja iloa jota lapsi tuo mukanaan kuten yleensäkin perheenjäsen jota rakastaa yli kaiken?
En ole puhunut mistään pukemisista ja hoidoista, mutta en osaa kuvitella itselleni lasta enkä sitä rakkautta sitä kohtaan. Kaipa sitä väkisin siitä yrittäisi välittää, mutta pakkopullaa se elämä silti olisi.
"Mutta kyllähän sitä nyt vähän voi etukäteen ajatella jo, millaista elämä voisi olla lapsen kanssa. Itse nautin hiljaisuudesta ja omasta rauhasta. No jos olisi lapsia niin sen saa ainakin unohtaa, pitäisi myös auttaa työpäivän jälkeen lapsia läksyissä, aamulla herätä entistä aiemmin, että saa lapset herätettyä, syötettyä ja puettua tarhaan ja sitten huolehtia kouluun lähdöt. Rahanmeno on tietenkin yksi asia, monesta asiasta saa tinkiä jos ei ole huipputulot. Ja tässä vasta muutama asia. Itse olen myös koko elämäni kantanut huolta reilusti nuorempien sisarusteni pärjäämisestä elämässä ja en todellakaan jaksaisi kantaa huolta tämän päälle enää omista lapsista. En haluaisi tähän maailmaan tuoda uutta ihmistä.
N30"
Tähän alunperin vastasin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta on hienoa, että kaikki eivät tee lapsia, jos eivät koe asiaa omakseen. Tunnen jokusen tällaisen kaverin ja ihan hyvä, että eivät ole lapsia hommanneet. Toisaalta sitten näistä samoista tyypeistä huomaa, että kuinka ihminen voi vielä aikuisiällä olla hemmetin itsekeskeinen ja tuijotella vain omaa napaansa. Ehkä ne lapset tosiaan kasvattaa pois tuollaisesta, sen soisi ihan jokaiselle tapahtuvan..
Kyllä ne itsekkäät naiset joita olen tavannut, ovat juuri kaikki äitejä. Onhan heitä enemmänkin, mutta lapsien hankkiminen on jo itsessään itsekästä, paitsi jos lapsi ei ollut suunniteltu. Et pääse tätä tosiasiaa pakoon mitenkään. Voit rakentaa hirveät defenssit, mutta petät silti itseäsi.
Eäänlaista itsekkyyttä, joo, mutta ennenkaikkea ihmisgeenien sanelemaa touhua. On huvittavaa, kuinka jotkut kuvittelevat oman elämänsä merkityksen poikkeavan jotenkin luonnon tarkoittamasta kiertokulusta, mikä tarkoittaa ennenkaikkea lisääntymistä. Emme me ihmiset oikeasti eroa eläimistä juurikaan.
Lisään vielä, että etenkin länsimaiset yhteiksunnat on rakennettu lisääntymisen varaan. Se tuntuu monelta unohtuvan. Eräänlaista itsekkyyttä sekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärtäisin. On lapsia ja aiemmin ajattelin lasten pilaavan elämäni. Onneksi näin ei käynyt, vaikka välillä raskasta onkin. Ymmärrän erittäin hyvin, jos joku kokee ettei lapset tuo hänen elämäänsä hyvää. Parempi tuntea itsensä ja tarpeensa ja onneksi ihmisillä on vapaus valita.
"Jos joku nainen sanoisi sinulle, että "hän ei halua lapsia sen takia, koska kokisi lasten hankinnan pilaavan elämänsä", niin miten suhtautuisit asiaan?"
No mulle se olisi ihan se ja sama, mutta ihmetelisin kyllä miksi pitää sanoa noin ilkeästi, kuin vihjaten että minun elämäni on jotenkin pilallista, ja että hän vihjaa että hänen elämänsä on parempaa kuin minun. Pitäisin tälläistä henkilöä aika lapsellisena ja epäkypsänä koska ilmaisee itseään noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta on hienoa, että kaikki eivät tee lapsia, jos eivät koe asiaa omakseen. Tunnen jokusen tällaisen kaverin ja ihan hyvä, että eivät ole lapsia hommanneet. Toisaalta sitten näistä samoista tyypeistä huomaa, että kuinka ihminen voi vielä aikuisiällä olla hemmetin itsekeskeinen ja tuijotella vain omaa napaansa. Ehkä ne lapset tosiaan kasvattaa pois tuollaisesta, sen soisi ihan jokaiselle tapahtuvan..
Kyllä ne itsekkäät naiset joita olen tavannut, ovat juuri kaikki äitejä. Onhan heitä enemmänkin, mutta lapsien hankkiminen on jo itsessään itsekästä, paitsi jos lapsi ei ollut suunniteltu. Et pääse tätä tosiasiaa pakoon mitenkään. Voit rakentaa hirveät defenssit, mutta petät silti itseäsi.
Eäänlaista itsekkyyttä, joo, mutta ennenkaikkea ihmisgeenien sanelemaa touhua. On huvittavaa, kuinka jotkut kuvittelevat oman elämänsä merkityksen poikkeavan jotenkin luonnon tarkoittamasta kiertokulusta, mikä tarkoittaa ennenkaikkea lisääntymistä. Emme me ihmiset oikeasti eroa eläimistä juurikaan.
No ei kai kun ihminenkin on vain eläin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi kenenkään pitäisi perustella muille miksi haluaa tai ei halua lapsia. Minusta pelkkä ”en halua” on aivan riittävä syy, ja kysyjän pitäisi tyytyä siihen.
Kuten moni onkin kommentoinut, tuollainen ”lapset pilaa elämän” -selitys hyvin helposti kuulostaa siltä, että ajattelet niin kaikkien muidenkin kohdalla, vaikka useimmille vanhemmille lapset ovat rakkain ja tärkein asia maailmassa.
Voi olla, että lapset pilaisivat juuri sinun elämäsi, jos olet luonteeltasi sellainen ettei perhe-elämä sovi sinulle. Itse olin pitkään vapaaehtoisesti lapseton, mutta nykyään pienen lapsen äiti. Voin sanoa, ettei lapsettomalla ole aavistustakaan minkälaista on olla vanhempi. Äitiys on niin paljon enemmän kuin miltä se näyttää ulospäin. Vieras ehkä näkee lapsen kiukuttelun ja kuulee juttuja väsymyksestä ja korvatulehduskierteestä sun muista ikävistä asioista, mutta niiden vastineeksi on myös lukemattomia hyviä puolia jotka moninkertaisesti korvaavat huonot asiat.
Sinulla on oikeus olla lisääntymättä ja olla haluamatta lapsia, se on täysin ok. Mutta väittäisin, ettet oikeasti voi tietää että lapsi pilaisi elämäsi, on täysin mahdollista että lapsi olisi paras asia mitä sinulle on koskaan tapahtunut. En missään nimessä painosta sinua lisääntymään, tartun nyt lähinnä tuohon ”elämä pilalla” -väitteeseen, koska se perustuu oletukseen tilanteesta mistä sinulla ei ole mitään kokemusta, eli et oikeasti voi tietää olisiko asia niin.
Muuttaminen katuojaan pilaisi elämäni. Juu, en voi tietää varmaksi ennen kuin olen kokeillut, mutta sen verran tunnen itseäni etten ota riskiä.
Kyllä, nämähän ovat keskenään rinnastettavia asioita.
Ohis, mutta ne ovat aivan täysin rinnastettavia asioita kun puhutaan siitä, tarvitseeko yksilö omakohtaista kokemusta jostain voidakseen sanoa ettei se ole oma juttu.
Jännä miten kenellekään ei tule mieleenkään sanoa että kannattaa kokeilla, et vaan voi tietää, jos joku sanoo ettei halua olla vaikka ammatiltaan lähihoitaja. Kun sanot ettet halua lapsia, et yhtäkkiä voi ollenkaan tietää mitä haluat ja mikä itsellesi ja elämällesi on parhaaksi. Kaikki muut tietävät sen puolestasi. Sinä et vain yksinkertaisesti voi tietää.
Ehkä nämä ihmiset ovat itse abstrakteilta ajattelutaidoiltaan jotenkin rajoittuneita?
/27
Kukaan ei ole sanonut että kannattaa kokeilla vaikkei halua.
Jos et ole lähihoitaja, niin et voi sanoa kenellekään, että tiedät täysin minkälaista lähihoitajana työskenteleminen on. Sinulla on jokin mielikuva asiasta, mutta se ei todennäköisesti ole koko totuus. Työ voi olla raskaampaa kuin kuvittelit, tai se voi olla helpompaa ja mukavampaa kuin olit ajatellut. Pointti on, ettet voi TIETÄÄ minkälaista se on, ellet ole koskaan ollut lähihoitaja, etkä voi kulkea kylillä julistamassa että tiedät asiasta kaiken.
Jos et halua lähihoitajaksi, sinulla ei ole mitään velvollisuutta kouluttautua siihen, on täysin hyväksyttävää hakeutua johonkin toiseen ammattiin, mikä kiinnostaa enemmän. Jos kaikesta huolimatta joutuisit lähihoitajan työhön, saattaisit silti huomata viihtyväsi siinä, mitä et olisi koskaan tiennyt asiaa kokeilematta.
Tuskin silti sanot lähihoitajalle, ettet halua samalle alalle koska tiedät sen olevan huono ammatti, vaikket ole itse alalle kouluttautunut tai päivääkään kyseisiä töitä tehnyt.
No, turha kai tätä on vatvoa enempää, asia on tainnut useimmilta mennä täysin ohi.
Jep, joltain tosiaan meni asia ohi.
Sen enempää ap kuin kukaan muukaan ei ole julistanut että lapset pilaisivat hänen elämänsä ja että hän tietää kaiken vanhemmuudesta. Tässä on hyvä esimerkki sun ja mun erosta: toinen meistä osaa kuvitella ja yhdistellä riittävästi palasia päässään tehdäkseen omaa elämäänsä koskevia päätöksiä. Sinun täytyy joko tietää asiasta kaikki tai kokea se itse. Kaikkien ei tarvitse.
/27
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta on hienoa, että kaikki eivät tee lapsia, jos eivät koe asiaa omakseen. Tunnen jokusen tällaisen kaverin ja ihan hyvä, että eivät ole lapsia hommanneet. Toisaalta sitten näistä samoista tyypeistä huomaa, että kuinka ihminen voi vielä aikuisiällä olla hemmetin itsekeskeinen ja tuijotella vain omaa napaansa. Ehkä ne lapset tosiaan kasvattaa pois tuollaisesta, sen soisi ihan jokaiselle tapahtuvan..
Kyllä ne itsekkäät naiset joita olen tavannut, ovat juuri kaikki äitejä. Onhan heitä enemmänkin, mutta lapsien hankkiminen on jo itsessään itsekästä, paitsi jos lapsi ei ollut suunniteltu. Et pääse tätä tosiasiaa pakoon mitenkään. Voit rakentaa hirveät defenssit, mutta petät silti itseäsi.
Eäänlaista itsekkyyttä, joo, mutta ennenkaikkea ihmisgeenien sanelemaa touhua. On huvittavaa, kuinka jotkut kuvittelevat oman elämänsä merkityksen poikkeavan jotenkin luonnon tarkoittamasta kiertokulusta, mikä tarkoittaa ennenkaikkea lisääntymistä. Emme me ihmiset oikeasti eroa eläimistä juurikaan.
Emme eroakaan, eikä laumassa kaikki yksilöt lisäänny.
Ensinnäkään sä et ole kellekään sanavelvollinen. Sen pitää riittää, ettet halua lapsia.
Toisekseen et sä voi sanoa, että lapset pilaisivat elämäsi, koska sulla ei ole sitä kokomusta. Ethän sä voi tietää, mitä lapset sun elämään tuo, jos et ole kokenut. Sä vaan oletat, että lapset pilaa elämäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi kenenkään pitäisi perustella muille miksi haluaa tai ei halua lapsia. Minusta pelkkä ”en halua” on aivan riittävä syy, ja kysyjän pitäisi tyytyä siihen.
Kuten moni onkin kommentoinut, tuollainen ”lapset pilaa elämän” -selitys hyvin helposti kuulostaa siltä, että ajattelet niin kaikkien muidenkin kohdalla, vaikka useimmille vanhemmille lapset ovat rakkain ja tärkein asia maailmassa.
Voi olla, että lapset pilaisivat juuri sinun elämäsi, jos olet luonteeltasi sellainen ettei perhe-elämä sovi sinulle. Itse olin pitkään vapaaehtoisesti lapseton, mutta nykyään pienen lapsen äiti. Voin sanoa, ettei lapsettomalla ole aavistustakaan minkälaista on olla vanhempi. Äitiys on niin paljon enemmän kuin miltä se näyttää ulospäin. Vieras ehkä näkee lapsen kiukuttelun ja kuulee juttuja väsymyksestä ja korvatulehduskierteestä sun muista ikävistä asioista, mutta niiden vastineeksi on myös lukemattomia hyviä puolia jotka moninkertaisesti korvaavat huonot asiat.
Sinulla on oikeus olla lisääntymättä ja olla haluamatta lapsia, se on täysin ok. Mutta väittäisin, ettet oikeasti voi tietää että lapsi pilaisi elämäsi, on täysin mahdollista että lapsi olisi paras asia mitä sinulle on koskaan tapahtunut. En missään nimessä painosta sinua lisääntymään, tartun nyt lähinnä tuohon ”elämä pilalla” -väitteeseen, koska se perustuu oletukseen tilanteesta mistä sinulla ei ole mitään kokemusta, eli et oikeasti voi tietää olisiko asia niin.
Muuttaminen katuojaan pilaisi elämäni. Juu, en voi tietää varmaksi ennen kuin olen kokeillut, mutta sen verran tunnen itseäni etten ota riskiä.
Kyllä, nämähän ovat keskenään rinnastettavia asioita.
Ohis, mutta ne ovat aivan täysin rinnastettavia asioita kun puhutaan siitä, tarvitseeko yksilö omakohtaista kokemusta jostain voidakseen sanoa ettei se ole oma juttu.
Jännä miten kenellekään ei tule mieleenkään sanoa että kannattaa kokeilla, et vaan voi tietää, jos joku sanoo ettei halua olla vaikka ammatiltaan lähihoitaja. Kun sanot ettet halua lapsia, et yhtäkkiä voi ollenkaan tietää mitä haluat ja mikä itsellesi ja elämällesi on parhaaksi. Kaikki muut tietävät sen puolestasi. Sinä et vain yksinkertaisesti voi tietää.
Ehkä nämä ihmiset ovat itse abstrakteilta ajattelutaidoiltaan jotenkin rajoittuneita?
/27
Kukaan ei ole sanonut että kannattaa kokeilla vaikkei halua.
Jos et ole lähihoitaja, niin et voi sanoa kenellekään, että tiedät täysin minkälaista lähihoitajana työskenteleminen on. Sinulla on jokin mielikuva asiasta, mutta se ei todennäköisesti ole koko totuus. Työ voi olla raskaampaa kuin kuvittelit, tai se voi olla helpompaa ja mukavampaa kuin olit ajatellut. Pointti on, ettet voi TIETÄÄ minkälaista se on, ellet ole koskaan ollut lähihoitaja, etkä voi kulkea kylillä julistamassa että tiedät asiasta kaiken.
Jos et halua lähihoitajaksi, sinulla ei ole mitään velvollisuutta kouluttautua siihen, on täysin hyväksyttävää hakeutua johonkin toiseen ammattiin, mikä kiinnostaa enemmän. Jos kaikesta huolimatta joutuisit lähihoitajan työhön, saattaisit silti huomata viihtyväsi siinä, mitä et olisi koskaan tiennyt asiaa kokeilematta.
Tuskin silti sanot lähihoitajalle, ettet halua samalle alalle koska tiedät sen olevan huono ammatti, vaikket ole itse alalle kouluttautunut tai päivääkään kyseisiä töitä tehnyt.
No, turha kai tätä on vatvoa enempää, asia on tainnut useimmilta mennä täysin ohi.
Tämä juuri on se yleisin logiikkavirhe. Aika monet ihmiset eivät halua lähihoitajiksi, mm. minä en. Voin tietää, että se pilaisi minun elämäni ja voin todellakin hyvällä omallatunnolla kertoa sen myös parhaalle ystävälleni, joka on lähihoitaja.
Minun kun ei tarvitse tietää KAIKKEA lähihoitajan työstä tietääkseni, että se ei sovi minulle. Se, mitä tiedän, riittää minulle tietämiseen, että en pärjäisi siinä työssä ja inhoaisin sitä. Lisäksi kun tiedän, että jos olisin työssä, jota inhoan, se pilaisi elämäni, minulla riittävä määrä tietoa muodostaakseni mielipiteeni ja sitä myötä päätökseni koskien elämääni.
Sitä vain tajua, millä tavalla tämän pitäisi loukata lähihoitajaystävääni, joka on ilmaissut aivan samaa koskien minun työtäni: hän ei vaihtaisi kuuna päivänä.
Eiku helvetti hetkinen. Siis muahan on loukattu lähärikaverin toimesta jo monta vuotta! Eihän se tiedä mun duunista puoliakaan ja on silti mennyt taivastelemaan, että ei tajua aina, miten mä moista jaksan!
En minäkään halua miksikään hoitajaksi, koska se ei sopisi minulle, mutta en silti sano että se pilaisi elämäni. Se on tässä se juttu, se miten asian ilmaisee. Voin hyvin kuvitella että jos sanoisin jollekin hoitajalle että en halua hoitajaksi koska se pilaa elämän, että kyllä hän vähän miettisi että mit vit. Ja on ihan eri asia sanoa että en vaihtaisi työtäni sun työhön, kuin että "sun työ pilaa elämän".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi kenenkään pitäisi perustella muille miksi haluaa tai ei halua lapsia. Minusta pelkkä ”en halua” on aivan riittävä syy, ja kysyjän pitäisi tyytyä siihen.
Kuten moni onkin kommentoinut, tuollainen ”lapset pilaa elämän” -selitys hyvin helposti kuulostaa siltä, että ajattelet niin kaikkien muidenkin kohdalla, vaikka useimmille vanhemmille lapset ovat rakkain ja tärkein asia maailmassa.
Voi olla, että lapset pilaisivat juuri sinun elämäsi, jos olet luonteeltasi sellainen ettei perhe-elämä sovi sinulle. Itse olin pitkään vapaaehtoisesti lapseton, mutta nykyään pienen lapsen äiti. Voin sanoa, ettei lapsettomalla ole aavistustakaan minkälaista on olla vanhempi. Äitiys on niin paljon enemmän kuin miltä se näyttää ulospäin. Vieras ehkä näkee lapsen kiukuttelun ja kuulee juttuja väsymyksestä ja korvatulehduskierteestä sun muista ikävistä asioista, mutta niiden vastineeksi on myös lukemattomia hyviä puolia jotka moninkertaisesti korvaavat huonot asiat.
Sinulla on oikeus olla lisääntymättä ja olla haluamatta lapsia, se on täysin ok. Mutta väittäisin, ettet oikeasti voi tietää että lapsi pilaisi elämäsi, on täysin mahdollista että lapsi olisi paras asia mitä sinulle on koskaan tapahtunut. En missään nimessä painosta sinua lisääntymään, tartun nyt lähinnä tuohon ”elämä pilalla” -väitteeseen, koska se perustuu oletukseen tilanteesta mistä sinulla ei ole mitään kokemusta, eli et oikeasti voi tietää olisiko asia niin.
Vähän ohiksena kommentoin, että jos ei tule oikeasti kaipuuta vanhemmuuteen ja lastensaamiseen, niin ei siihen pidä ryhtyä sillä asenteella, että katotaan olisko tämä mun juttu. Kyseessä on kuitenkin elävä ihminen, jonka elämän pahimmassa tapauksessa voi pilata ihan täysin.
Juu, kukaan ei olekaan kehottanut ryhtymään. Pointti oli, ettei etukäteen voi varmaksi tietää millaista vanhemmuus on, ei myöskään sitä, että elämä on ihan varmasti pilalla lapsen saamisen jälkeen.
Vähän sama jos julistaisi, että tiedän että elämäni olisi ihan p*skaa jos muuttaisin vaikkapa Ruotsiin. En ole kokeillut, en voi tietää. Voisi olla mukavaakin ja saattaisin viihtyä siellä. En silti ole kiinnostunut muuttamaan Ruotsiin, ja se on ok, ei minun tarvitse muuttaa vain siksi että miljoonat ihmiset asuvat siellä. En silti sanoisi yhdellekään ruotsalaiselle, että elämä Ruotsissa on p*askaa, eihän minulla ole mitään kokemusta asiasta. Todennäköisesti siellä on ihan yhtä kivaa kuin täälläkin, mutta en silti halua muuttaa sinne, eikä minun tarvitse perustella sen kummemmin kuin että ”en halua”.
Mutta kyllähän sitä nyt vähän voi etukäteen ajatella jo, millaista elämä voisi olla lapsen kanssa. Itse nautin hiljaisuudesta ja omasta rauhasta. No jos olisi lapsia niin sen saa ainakin unohtaa, pitäisi myös auttaa työpäivän jälkeen lapsia läksyissä, aamulla herätä entistä aiemmin, että saa lapset herätettyä, syötettyä ja puettua tarhaan ja sitten huolehtia kouluun lähdöt. Rahanmeno on tietenkin yksi asia, monesta asiasta saa tinkiä jos ei ole huipputulot. Ja tässä vasta muutama asia. Itse olen myös koko elämäni kantanut huolta reilusti nuorempien sisarusteni pärjäämisestä elämässä ja en todellakaan jaksaisi kantaa huolta tämän päälle enää omista lapsista. En haluaisi tähän maailmaan tuoda uutta ihmistä.
N30
Niin, kuka tahansa voi mistä tahansa kuvitella etukäteen kaikki huonot asiat. Mutta et sinäkään tietenkään ajattele yhtään sitä mitä kaikkea hyvää lapsi tuo vanhempansa elämään. Mutta ihan oikeasti, ketään muuta kuin ehkä sun vanhempia, ei kiinnosta teetkö lapsia vai et, ja mistä syystä.
Tottakai voisi tuoda hyvääkin, enhän minä sitä sanonutkaan. Mutta en tunne mitään voimakasta halua vanhemmuuteen ja siihen päälle nuo ns. Huonot asiat, niin se siitä. Ja kyllä näköjään useampaakin työkaveria kovasti kiinnostaa miksi ei ole lapsia, en kyllä ymmärrä miksi. Jotenkin kamalan hyökkääviä kommentteja joiltakin, taitaa mennä liian tunteisiin aihe? Miksi yrität käydä henkilökohtaisuuksiin kun ihan asiallisesti kirjoitin omaa näkemystäni?
Mihin ihmeen henkilökohtaisuuksiin? Toin vaan ilmi sen että jos pystyy kuvittelemaan huonot asiat niin kai osaa kuvitella hyvätkin, niinhän nekin tekee jotka päätyy siihen että haluavat lapsia. Tiedostavat huonot asiat, mutta vaakakupissa heillä painaa enemmän ne hyvät.
En tunne ketään joka mitenkään hyökkäävästi kenenkään lapsenteosta utelisi, ei missään työpaikalla missä olen elämäni aikana ollut, kukaan ole kärttänyt ketään lapsetonta sanomaan mitään tekeekö lapsia vai ei, suurin osa ymmärtää että se voi olla arka aihe.
Tuntuu vaan että velat on aina jotain ihme draamakuningattaria, isoon ääneen julistavat kuinka lapset pilaa elämän ja että miten kauheasti kaikki nyt on kiinnostuneita hänen lapsentekemisaikeistaan, vaikka oikeasti ketään ei kiinnosta.
Se, ettei sinua kiinnosta kenenkään syyt lastentekoon, ei tarkoita etteikö heitä olisi. Minä en töissä puhu sanaakaan lapsista, en kysy työkavereiden lapsista, enkä puhu siitä että en halua lapsia. _Joitakin_ kuitenkin aina kiinnostaa onko jollakulla lapsia vai ei. Sinä et ole kaikki muut ihmiset, ymmärrä se. Kannattaa vähän nyt hengittääkin, täällä ei ainakaan meuhkaa velat, vaan sinä.
Osaat kuvitella miten lapsi pitää pukea ja viedä hoitoon ja auttaa sitä läksyissä, mutta et osaa kuvitella rakkautta ja iloa jota lapsi tuo mukanaan kuten yleensäkin perheenjäsen jota rakastaa yli kaiken?