En voi sanoa rehellisesti oikeata syytä miksi en halua lapsia, koska aina joku loukkaantuu.

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole tapana tentata ystävieni elämänvalinnoista, vaikka olisin itse valinnut toisin. Mikä minä olen kenenkään ajatuksia tuomitsemaan. Ja ennen kaikkea, jokainen toimii omista lähtökohdistaan, toisen painostamisesta seuraamaan omia valintoja ei ole koskaan seurannut mitään hyvää.

Kun tuo on sanottu, niin kerronpa kuitenkin oman kokemukseni. Olen entinen vela. Elin pitkään onnellisena sinkkuna ja velana. Sitten satuin joutumaan parisuhteeseen ja tulin vahingossa raskaaksi, ja koin keskenmenon. Siinä kohtaa tajusin, että olisin kuitenkin halunnut sen lapsen. Ja halusin edelleen. Nyt minulla on lapsia, mistä olen onnellinen.

Minunkin ajatuksiini kuului tuo ajatus, että elämä menee pilalle lasten myötä. Siinä on tietysti totuutta mukana. Kaikki muuttuu lasten myötä, se onnellinen joutilaisuus on poissa. Mutta se, mistä harvoin puhutaan, on se miten vähän aikaa tuo kaikki kestää. Yhden lapsen kasvattaminen vaikeimpien pikkulapsivuosien yli on vain muutaman vuoden pätkä. Jokainen on varmasti päätynyt haaskaamaan elämästään vuosia turhempaankin. Merkityksellinen suhde oman lapsen kanssa on elämänmittainen, se jatkuu vielä sittenkin kun kasvattamisen vaiva on takana.

Jos joku sanoo ettei halua pilata elämäänsä saamalla lapsia kuulostaa minun korvaani vähän samalta, kuin että ei halua pilata elämäänsä opiskelemalla uutta tutkintoa. Molemmat vievät kaiken vapaa-ajan, mutta pahin on takana muutamassa vuodessa ja työ kantaa hedelmää koko loppuelämän.

Eri asia toki, jos sitä tutkintoa ei oikeasti halua, eli jos oikeasti haluaa elää yksin. Omalla kohdallani halusin kyllä todella olla yksin, mutta en lopulta koko elämää. Se oli minulle jonkinlainen selviytymismekanismi stressiä ja omia traumojani vastaan, mutta ei loppuelämän tyydyttävä ratkaisu.

Mutta joo, kukaan ei ole tilivelvollinen kenellekään elämänsä valinnoista. Kunhan on itselleen raadollisen rehellinen.

Minun äitini pilasi minun elämäni.

Voisitko kirjoittaa yhtä pitkän litanian tähän ,kaltaiselleni ihmiselle?:)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Musta on hienoa, että kaikki eivät tee lapsia, jos eivät koe asiaa omakseen. Tunnen jokusen tällaisen kaverin ja ihan hyvä, että eivät ole lapsia hommanneet. Toisaalta sitten näistä samoista tyypeistä huomaa, että kuinka ihminen voi vielä aikuisiällä olla hemmetin itsekeskeinen ja tuijotella vain omaa napaansa. Ehkä ne lapset tosiaan kasvattaa pois tuollaisesta, sen soisi ihan jokaiselle tapahtuvan..

Itsekeskeisin tuntemani ihminen on kolmen lapsen äiti. 

Sama.

Vanhemmuushan ei tee kenestäkään epäitsekästä, oikeastaan päinvastoin. Onko tässä maailmassa lopulta mitään itsekkäämpää kuin omista jälkeläisistä ja geeneistä huolehtiminen?

Mua jotenkin aina hymyilyttää kun sanotaan että vanhemmat ovat epäitsekkäitä. Luullaan että katseen siirtyminen itsestä jälkeläisiin vähentää itsekkyyttä. Se katsehan siirtyy tosiaan omaan jälkikasvuun, omaan perimään.

Totta kai vanhempi voi olla epäitsekäskin, jotkut ovat sellaisia luonnostaan. Lisääntymiseen se ei liity.

/27

Vierailija kirjoitti:

Tällaisia kirjoituksia putkahtelee aina aika ajoin ja joka kerta mua ihmetyttää kaksi asiaa:

1) Kun kyseessä on valinta, joka ei kuulu kenellekään muulle, ei *oikeasti* voi loukata ketään eikä kenenkään muun elämää hetkauta suuntaan eikä toiseen, niin miksi edes pysähtyä miettimään, kuka siitä mielensä pahoittaa?

2) Minkälaisissa piireissä te oikein liikutte, kun tuollaista tullaan edes kyselemään?

Itse olen N46, vela. Lähimpien ystävien ja sukulaisten kanssa asia on käyty läpi -kerran- ja se oli sillä taputeltu. Ei multa ole koskaan kukaan sen jälkeen tai kukaan puolituttu ole tullut utelemaan, miksi mulla ei ole lapsia tai miksi en lapsia halua. Tai jos valehtelen ja joskus joku onkin, niin ei kukaan siitä ole hernettä nenään vetänyt kun sanon, että mä nyt vain en halua.

Olet onnekas kun sun läheiset ei kiusaa asialla enempää. Itsellä isovanhempi on pitänyt ihan pyytämättä puheita siitä miten lapsia haluamaton aikuinen on aina vain itsekäs vastuuton bailaaja, toki vähemmän tulee häntä nykyään nähtyä kun ei onneksi ole pakko kuunnella. Myös vanhempi on monta kertaa tuonut esille että haaveensa on tulla isovanhemmaksi, myös kysellyt mitä on ne syyt miksi en halua lapsia. Eräs miespuolinen kaveri taas jatkuvasti valistaa sovinistisesti miten kyllä se biologinen minullakin alkaa vielä kilkattaa kun saavutan iän x, kun niin se nyt vaan menee naisilla eikä häntä kiinnosta kuulla mitä olen yksilönä mieltä asiasta. Töissä myös riittää näitä, jotka lemmikistä kuullessaan vitsailevat usein että enää puuttuu yksi asia... Olen ratkaissut asian niin etten ota tuota henkilökohtaisesti, ala selittelemään (paitsi omille vanhemmilleni olen kyllä kertonut syyt ihan suoraan) tai vaivaa päätäni noilla enempää. Ihan kaikkia lapsista kyseleviä ihmisiä kun ei ole järkeä elämästä leikatakaan, ja olen itsekin joskus ollut tökerö ja kysynyt ihmisiltä että haaveiletteko muuten lapsista. Eivät kaikki sillä mitään pahaa tarkoita vaikka se onkin ärsyttävää joskus. Jos jotain niin ainakin se vahvistaa omaa valintaa, kun joutuu usein kohtaamaan tuon kysymyksen. Se tuntuu hyvältä kun vastaus tulee ihan luonnostaan ja itsestä se tuntuu oikealta, ihan sama mikä vastapuolen reaktio on. Eri

Et ole ollutkaan VELA jos joskus teet lapsia.

Täällä alapeukkuja sataa, jos kertoo lisääntyneensä ja pitävänsä sitä hyvänä valintana. Onkohan se tosielämä niin erilaista nykyään, kun syntyvyys vain laskee.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miksi kenenkään pitäisi perustella muille miksi haluaa tai ei halua lapsia. Minusta pelkkä ”en halua” on aivan riittävä syy, ja kysyjän pitäisi tyytyä siihen.

Kuten moni onkin kommentoinut, tuollainen ”lapset pilaa elämän” -selitys hyvin helposti kuulostaa siltä, että ajattelet niin kaikkien muidenkin kohdalla, vaikka useimmille vanhemmille lapset ovat rakkain ja tärkein asia maailmassa.

Voi olla, että lapset pilaisivat juuri sinun elämäsi, jos olet luonteeltasi sellainen ettei perhe-elämä sovi sinulle. Itse olin pitkään vapaaehtoisesti lapseton, mutta nykyään pienen lapsen äiti. Voin sanoa, ettei lapsettomalla ole aavistustakaan minkälaista on olla vanhempi. Äitiys on niin paljon enemmän kuin miltä se näyttää ulospäin. Vieras ehkä näkee lapsen kiukuttelun ja kuulee juttuja väsymyksestä ja korvatulehduskierteestä sun muista ikävistä asioista, mutta niiden vastineeksi on myös lukemattomia hyviä puolia jotka moninkertaisesti korvaavat huonot asiat.

Sinulla on oikeus olla lisääntymättä ja olla haluamatta lapsia, se on täysin ok. Mutta väittäisin, ettet oikeasti voi tietää että lapsi pilaisi elämäsi, on täysin mahdollista että lapsi olisi paras asia mitä sinulle on koskaan tapahtunut. En missään nimessä painosta sinua lisääntymään, tartun nyt lähinnä tuohon ”elämä pilalla” -väitteeseen, koska se perustuu oletukseen tilanteesta mistä sinulla ei ole mitään kokemusta, eli et oikeasti voi tietää olisiko asia niin.

Muuttaminen katuojaan pilaisi elämäni. Juu, en voi tietää varmaksi ennen kuin olen kokeillut, mutta sen verran tunnen itseäni etten ota riskiä.

Itse en ymmärrä, miksi joku puolituntematon edes kysyy toiselta, että haluatko lapsia tai onko sulla lapsia. Mitä se kellekään kuuluu, itselleni tuo kysymys on suunnilleen sama kuin kysyisi, että kuinka usein harrastan seksiä mieheni kanssa. Se on yksityisasia.

Teen keikkatöitä ja aika ajoin joku uusi työkaveri, jonka olen nähnyt pari kertaa, kysyy että no mites onko sulla lapsia. Sitten kun vastaan vaan yksinkertaisesti että ei ole, niin jäädään toljottamaan kuin mikäkin id*ootti ja odottamaan selitystä että miksi ei. No selitystä ei tule, koska se on henkilökohtainen asia.

N30

Minua äidillistä ihmistä tuo ajattelusi ei loukkaa millään tavoin, tai saa edes aikaan minkäänlaisia negatiivisia tuntemuksia. Ymmärrän täysin kantasi. Oman elämäni lapset rikastivat, mutta elin pitkään niin, etten halunnut lapsia (lapsesta päälle parikymppiseksi). Nuorempana raskautuminen olisi ollut iso ahdistuksen aihe, ja vaikuttanut elämääni kokonaisvaltaisesti. Sitten kun lapsia halusin, oli niiden saaminen suuri onni. En käsitä, miksi ihmiset ajattelevat kommenttisi itsensä kautta. Minun elämääni lapset eivät pilaa, mutta ne saattavat pilata jonkun muun elämän. Näin yksinkertaista se on. Kaikki eivät halua lapsia, ja kaikkien ei täydy haluta lapsia. Jokainen ihminen on silti arvokas. On eri asia, jos tulisit lällättämään eteeni, että katso nyt pilalle mennyttä elämääsi, kun teit lapsia. Todennäköisesti naurahtaisin, mutta ihmettelisin myös tahdittomuuttasi. Jokainen ihminen määrittää itse oman elämänsä onnellisuuden tai onnettomuuden, ja asiat, jotka elämänlaatuun vaikuttavat. Myös sinä. 

Vierailija kirjoitti:

Vähän sama kuin kysyisi miksi ihmiset ympärillä suuttuvat jos rehellisesti sanoo ettei halua Suomeen nee ke rei tä koska ne pilaavat Suomen.

Paitsi että se lapsia haluamaton puhui vain oman elämänsä pilalle menemisestä, ei kaikkien ihmisten elämästä yleisesti. Loukkaantuisitko siitä, jos joku sanoisi, ettei halua hankkia koiraa, koska kokisi että se pilaisi hänen elämänsä?

Miksi kukaan loukkaantuisi jonkun toisen mielipiteestä? Jos sinunun mielestäsi elämä menee pilalle lasten myötä, mutta minun mielestäni ei, niin miksi minä loukkaantuisin siitä että olemme eri mieltä? Ethän sinäkään lokkaannu siitä että minä sanon että minun elämäni on hyvää juuri lasteni ansiosta, ja he ovat minulle maailman tärkein asia? Ihmiset ovat erilaisia ja kaikilla meillä on ihan omat ajatukset, tunteet ja mielipiteet asioista!

Aina kun/jos joku kysyy minulta lapsista niin kerron hyvin avoimesti minun ja puolisoni seksielämästä. Nussimme päivällä ja yöllä oli pyhä tai arki, suuseksiä, anaaliseksiä kaikissa maailman asennoissa. Kerron myös samalla ehkäisystä ja sterilisaatiosta.

Hiljentää yleensä idiooteimmatkin utelijat.

N32

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän sama kuin kysyisi miksi ihmiset ympärillä suuttuvat jos rehellisesti sanoo ettei halua Suomeen nee ke rei tä koska ne pilaavat Suomen.

Paitsi että se lapsia haluamaton puhui vain oman elämänsä pilalle menemisestä, ei kaikkien ihmisten elämästä yleisesti. Loukkaantuisitko siitä, jos joku sanoisi, ettei halua hankkia koiraa, koska kokisi että se pilaisi hänen elämänsä?

Nojaa, jos joku oikeasti on sitä mieltä, että nee ke rit pilaavat Suomen, se olkoon hänen mielipiteensä. En minä ymmärrä, miksi siitä loukkaantuisin, vaikka olenkin asiasta täysin eri mieltä. Voin uskoa, että rasistisen ihmisen mielestä Suomi on pilalla, jos tänne tulee nee ke reitä.

Sen vuoksi voin myös uskoa, että jonkun mielestä lapsi pilaa elämän ja se on syy, miksi ei lasta halua. Millä tavalla tämän pitäisi minua enemmän loukata kuin rasistin puheiden? 

Ja tuohon, että sano jotenkin nätimmin: voi kun se riittäisikin. Täälläkin alkoi heti taas tämä "mäkin olen vela jolla nyt on kolmetoista lasta etkä voi tietää, miten ihana elämä on nyt tämän katraan keskellä" eli parasta sanoa vaan mahdollisimman painokkaasti. Jokaisella on myös oikeus olla rehellinen ja sanoa asia juuri siten, kuin sen kokee. 

Vierailija kirjoitti:

Musta on hienoa, että kaikki eivät tee lapsia, jos eivät koe asiaa omakseen. Tunnen jokusen tällaisen kaverin ja ihan hyvä, että eivät ole lapsia hommanneet. Toisaalta sitten näistä samoista tyypeistä huomaa, että kuinka ihminen voi vielä aikuisiällä olla hemmetin itsekeskeinen ja tuijotella vain omaa napaansa. Ehkä ne lapset tosiaan kasvattaa pois tuollaisesta, sen soisi ihan jokaiselle tapahtuvan..

Hei tule alas sieltä jalustalta. Et ole yhtään sen parempi ihminen vaikka olet saanut lapsia.

Omat vanhempani eivät ole koskaan välittäneet lapsistaan, äiti sentään hoiti kun "niitä lapsia ny sattu tulemaan". Isällä taitaa olla lapsia jopa avioliiton ulkopuolellakin, eikä sun resepti ole itsekeskeisyyden poistamiseksi auttanut - kuinka monta lasta siihen tarkalleenottaen tarvitsee? Ja nyt kun hän asuu uuden vaimon kanssa, me emme ole tuonne tervetulleita muutoin kuin jouluna esittämään performanssia perhe-elämästä. En ole näyttelijä, joten jätin väliin.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miksi kenenkään pitäisi perustella muille miksi haluaa tai ei halua lapsia. Minusta pelkkä ”en halua” on aivan riittävä syy, ja kysyjän pitäisi tyytyä siihen.

Kuten moni onkin kommentoinut, tuollainen ”lapset pilaa elämän” -selitys hyvin helposti kuulostaa siltä, että ajattelet niin kaikkien muidenkin kohdalla, vaikka useimmille vanhemmille lapset ovat rakkain ja tärkein asia maailmassa.

Voi olla, että lapset pilaisivat juuri sinun elämäsi, jos olet luonteeltasi sellainen ettei perhe-elämä sovi sinulle. Itse olin pitkään vapaaehtoisesti lapseton, mutta nykyään pienen lapsen äiti. Voin sanoa, ettei lapsettomalla ole aavistustakaan minkälaista on olla vanhempi. Äitiys on niin paljon enemmän kuin miltä se näyttää ulospäin. Vieras ehkä näkee lapsen kiukuttelun ja kuulee juttuja väsymyksestä ja korvatulehduskierteestä sun muista ikävistä asioista, mutta niiden vastineeksi on myös lukemattomia hyviä puolia jotka moninkertaisesti korvaavat huonot asiat.

Sinulla on oikeus olla lisääntymättä ja olla haluamatta lapsia, se on täysin ok. Mutta väittäisin, ettet oikeasti voi tietää että lapsi pilaisi elämäsi, on täysin mahdollista että lapsi olisi paras asia mitä sinulle on koskaan tapahtunut. En missään nimessä painosta sinua lisääntymään, tartun nyt lähinnä tuohon ”elämä pilalla” -väitteeseen, koska se perustuu oletukseen tilanteesta mistä sinulla ei ole mitään kokemusta, eli et oikeasti voi tietää olisiko asia niin.

Näin tehdään elämänkohtaloita, jossa se lapsi on vain rasite ja vanhemmat(vanhempi) kaltoinkohtelee jälkikasvuaan.

Vähän ot, mutta samaa "oman tahdon perustelua" joutuu myös harjoittamaan kun ensisijainen perhellistymismuoto on adoptio. Miksi kaikkien pitäisi tehdä suuret elämänvalintansa samalla tavalla? En minäkään kysy miksi joku ehdoin tahdoin haluaa esim. biolapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lisääntyneillä on monesti tapana ottaa henkilökohtaisesti se, että itse en vaan pidä lapsista ja juuri heidän lapsensa eivät ole minkäänlainen poikkeus. Siskonikin huusi minulle lapsensa ristiäisissä koska minua ei se kersa kiinnostanut lainkaan enkä sitä halunnut syliinkään. Siinä ei ole mitään henkilökohtaista ei häntä eikä hänen jälkikasvuaan kohtaan, mutta silti siitä pitää loukkaantua.

Tuo on vain yksinkertaisesti huonoa käytöstä. Olen tuon hevoskommentin jättänyt. Kun ystäväni hankki hevosia, en todellakaan sanonut hänelle ettei minua voisi elukkansa vähempää kiinnostaa. Kyllä kyselin niistä, silitin niitä ja olen ollut mukana ruokkimassa niitä, siivoamassa tallia ja taluttanut niitä - vaikka minua ne ei voisi vähempää kiinnostaa. Ne ovat kuitenkin tärkeitä läheiselle ihmiselleni, joten tietysti kykenen niistä puhumaan ja antamaan huomiota niille.

Näinpä. Tässä hevosesimerkissä noudatettiin sosiaalisia normeja. Jos itse et halua noudattaa niitä ja teet asiasta vielä numeron ristiäisissä kieltäytymällä lähisukulaisena ottamasta lapsen puoleksi minuutiksi syliin, niin älä ylläty, että valtaosa ihmisistä suhtautuu käytökseesi karsaasti.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miksi kenenkään pitäisi perustella muille miksi haluaa tai ei halua lapsia. Minusta pelkkä ”en halua” on aivan riittävä syy, ja kysyjän pitäisi tyytyä siihen.

Kuten moni onkin kommentoinut, tuollainen ”lapset pilaa elämän” -selitys hyvin helposti kuulostaa siltä, että ajattelet niin kaikkien muidenkin kohdalla, vaikka useimmille vanhemmille lapset ovat rakkain ja tärkein asia maailmassa.

Voi olla, että lapset pilaisivat juuri sinun elämäsi, jos olet luonteeltasi sellainen ettei perhe-elämä sovi sinulle. Itse olin pitkään vapaaehtoisesti lapseton, mutta nykyään pienen lapsen äiti. Voin sanoa, ettei lapsettomalla ole aavistustakaan minkälaista on olla vanhempi. Äitiys on niin paljon enemmän kuin miltä se näyttää ulospäin. Vieras ehkä näkee lapsen kiukuttelun ja kuulee juttuja väsymyksestä ja korvatulehduskierteestä sun muista ikävistä asioista, mutta niiden vastineeksi on myös lukemattomia hyviä puolia jotka moninkertaisesti korvaavat huonot asiat.

Sinulla on oikeus olla lisääntymättä ja olla haluamatta lapsia, se on täysin ok. Mutta väittäisin, ettet oikeasti voi tietää että lapsi pilaisi elämäsi, on täysin mahdollista että lapsi olisi paras asia mitä sinulle on koskaan tapahtunut. En missään nimessä painosta sinua lisääntymään, tartun nyt lähinnä tuohon ”elämä pilalla” -väitteeseen, koska se perustuu oletukseen tilanteesta mistä sinulla ei ole mitään kokemusta, eli et oikeasti voi tietää olisiko asia niin.

Vähän ohiksena kommentoin, että jos ei tule oikeasti kaipuuta vanhemmuuteen ja lastensaamiseen, niin ei siihen pidä ryhtyä sillä asenteella, että katotaan olisko tämä mun juttu. Kyseessä on kuitenkin elävä ihminen, jonka elämän pahimmassa tapauksessa voi pilata ihan täysin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miksi kenenkään pitäisi perustella muille miksi haluaa tai ei halua lapsia. Minusta pelkkä ”en halua” on aivan riittävä syy, ja kysyjän pitäisi tyytyä siihen.

Kuten moni onkin kommentoinut, tuollainen ”lapset pilaa elämän” -selitys hyvin helposti kuulostaa siltä, että ajattelet niin kaikkien muidenkin kohdalla, vaikka useimmille vanhemmille lapset ovat rakkain ja tärkein asia maailmassa.

Voi olla, että lapset pilaisivat juuri sinun elämäsi, jos olet luonteeltasi sellainen ettei perhe-elämä sovi sinulle. Itse olin pitkään vapaaehtoisesti lapseton, mutta nykyään pienen lapsen äiti. Voin sanoa, ettei lapsettomalla ole aavistustakaan minkälaista on olla vanhempi. Äitiys on niin paljon enemmän kuin miltä se näyttää ulospäin. Vieras ehkä näkee lapsen kiukuttelun ja kuulee juttuja väsymyksestä ja korvatulehduskierteestä sun muista ikävistä asioista, mutta niiden vastineeksi on myös lukemattomia hyviä puolia jotka moninkertaisesti korvaavat huonot asiat.

Sinulla on oikeus olla lisääntymättä ja olla haluamatta lapsia, se on täysin ok. Mutta väittäisin, ettet oikeasti voi tietää että lapsi pilaisi elämäsi, on täysin mahdollista että lapsi olisi paras asia mitä sinulle on koskaan tapahtunut. En missään nimessä painosta sinua lisääntymään, tartun nyt lähinnä tuohon ”elämä pilalla” -väitteeseen, koska se perustuu oletukseen tilanteesta mistä sinulla ei ole mitään kokemusta, eli et oikeasti voi tietää olisiko asia niin.

Muuttaminen katuojaan pilaisi elämäni. Juu, en voi tietää varmaksi ennen kuin olen kokeillut, mutta sen verran tunnen itseäni etten ota riskiä.

Kyllä, nämähän ovat keskenään rinnastettavia asioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän sama kuin kysyisi miksi ihmiset ympärillä suuttuvat jos rehellisesti sanoo ettei halua Suomeen nee ke rei tä koska ne pilaavat Suomen.

Paitsi että se lapsia haluamaton puhui vain oman elämänsä pilalle menemisestä, ei kaikkien ihmisten elämästä yleisesti. Loukkaantuisitko siitä, jos joku sanoisi, ettei halua hankkia koiraa, koska kokisi että se pilaisi hänen elämänsä?

Nojaa, jos joku oikeasti on sitä mieltä, että nee ke rit pilaavat Suomen, se olkoon hänen mielipiteensä. En minä ymmärrä, miksi siitä loukkaantuisin, vaikka olenkin asiasta täysin eri mieltä. Voin uskoa, että rasistisen ihmisen mielestä Suomi on pilalla, jos tänne tulee nee ke reitä.

Sen vuoksi voin myös uskoa, että jonkun mielestä lapsi pilaa elämän ja se on syy, miksi ei lasta halua. Millä tavalla tämän pitäisi minua enemmän loukata kuin rasistin puheiden? 

Ja tuohon, että sano jotenkin nätimmin: voi kun se riittäisikin. Täälläkin alkoi heti taas tämä "mäkin olen vela jolla nyt on kolmetoista lasta etkä voi tietää, miten ihana elämä on nyt tämän katraan keskellä" eli parasta sanoa vaan mahdollisimman painokkaasti. Jokaisella on myös oikeus olla rehellinen ja sanoa asia juuri siten, kuin sen kokee. 

Joopa! Ymmärrän tietysti, että lapsiasia menee joillakin tunteisiin, mutta toisaalta, jos alkaa rasistille paasaamaan, miten ennen minäkin inhosin nee ke rei tä ja nyt on mulla semmoinen paras kaveri ja miehen aion vielä ottaa, niin pöpinähän sua pidetään ja ihmetellään, mikä tarve on moisia todistella.

Etenkin seurassa ollaan kohteliaasti hiljaa ja vaihdetaan puheenaihetta, mutta lapsiasiaa jäädään kalvamaan ja vänkäämään. Koettu on.

Ja kysymykseen, missä seurassa tätä tapahtuu: no työpaikoilla etenkin. Ikävä kyllä, siellä ei voi ihan seuraansa valita kuten kaveripiirissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miksi kenenkään pitäisi perustella muille miksi haluaa tai ei halua lapsia. Minusta pelkkä ”en halua” on aivan riittävä syy, ja kysyjän pitäisi tyytyä siihen.

Kuten moni onkin kommentoinut, tuollainen ”lapset pilaa elämän” -selitys hyvin helposti kuulostaa siltä, että ajattelet niin kaikkien muidenkin kohdalla, vaikka useimmille vanhemmille lapset ovat rakkain ja tärkein asia maailmassa.

Voi olla, että lapset pilaisivat juuri sinun elämäsi, jos olet luonteeltasi sellainen ettei perhe-elämä sovi sinulle. Itse olin pitkään vapaaehtoisesti lapseton, mutta nykyään pienen lapsen äiti. Voin sanoa, ettei lapsettomalla ole aavistustakaan minkälaista on olla vanhempi. Äitiys on niin paljon enemmän kuin miltä se näyttää ulospäin. Vieras ehkä näkee lapsen kiukuttelun ja kuulee juttuja väsymyksestä ja korvatulehduskierteestä sun muista ikävistä asioista, mutta niiden vastineeksi on myös lukemattomia hyviä puolia jotka moninkertaisesti korvaavat huonot asiat.

Sinulla on oikeus olla lisääntymättä ja olla haluamatta lapsia, se on täysin ok. Mutta väittäisin, ettet oikeasti voi tietää että lapsi pilaisi elämäsi, on täysin mahdollista että lapsi olisi paras asia mitä sinulle on koskaan tapahtunut. En missään nimessä painosta sinua lisääntymään, tartun nyt lähinnä tuohon ”elämä pilalla” -väitteeseen, koska se perustuu oletukseen tilanteesta mistä sinulla ei ole mitään kokemusta, eli et oikeasti voi tietää olisiko asia niin.

Muuttaminen katuojaan pilaisi elämäni. Juu, en voi tietää varmaksi ennen kuin olen kokeillut, mutta sen verran tunnen itseäni etten ota riskiä.

Kyllä, nämähän ovat keskenään rinnastettavia asioita.

Kieltämättä rinnastuvat huonosti. Katuojasta on mahdollista päästä ylös ja unohtaa koko oja aivan kuin sitä ei koskaan olemassa olisi ollutkaan, lapsen tehtyään ei tehtyä tekemättömäksi saa.