Lue keskustelun säännöt.
En voi sanoa rehellisesti oikeata syytä miksi en halua lapsia, koska aina joku loukkaantuu.
Nainen86
05.01.2021 |
Jos joku nainen sanoisi sinulle, että "hän ei halua lapsia sen takia, koska kokisi lasten hankinnan pilaavan elämänsä", niin miten suhtautuisit asiaan?
Minä koen noin. En halua lapsia juuri tuosta syystä. En kuitenkaan voi enää kertoa oikeita tuntemuksiani kenelläkään sen takia, koska mielipiteeni loukkaa niitä keillä on jo lapsia. En kerro asiaani ilkeästi, törkeästi tms, kun minulta kysytään miksi en lapsia halua. Kaikki muut vastaukset ovat kelvanneet (esim. En vain halua olla äiti), mutta kun pitäisi syvemmin vastata ja vastatessani rehellisesti miksi en halua lapsia, niin tuo em. vastaukseni on otettu aina huonosti.
Kertokaahan minulle miksi reaktio on tuollainen? Miksi ei oteta toisen tuntemuksia HÄNEN asianaan vaan loukkaannutaan ja otetaan asia omiin tunteisiin? Eihän se liity kysyjän elämään millään tavalla. Hän voi olla onnellinen lastensa kanssa. Minun elämäni lapset pilaisivat.
Miksi varsinkin naiset loukkaantuvat asiasta? En ymmärrä.
Kommentit (285)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi kenenkään pitäisi perustella muille miksi haluaa tai ei halua lapsia. Minusta pelkkä ”en halua” on aivan riittävä syy, ja kysyjän pitäisi tyytyä siihen.
Kuten moni onkin kommentoinut, tuollainen ”lapset pilaa elämän” -selitys hyvin helposti kuulostaa siltä, että ajattelet niin kaikkien muidenkin kohdalla, vaikka useimmille vanhemmille lapset ovat rakkain ja tärkein asia maailmassa.
Voi olla, että lapset pilaisivat juuri sinun elämäsi, jos olet luonteeltasi sellainen ettei perhe-elämä sovi sinulle. Itse olin pitkään vapaaehtoisesti lapseton, mutta nykyään pienen lapsen äiti. Voin sanoa, ettei lapsettomalla ole aavistustakaan minkälaista on olla vanhempi. Äitiys on niin paljon enemmän kuin miltä se näyttää ulospäin. Vieras ehkä näkee lapsen kiukuttelun ja kuulee juttuja väsymyksestä ja korvatulehduskierteestä sun muista ikävistä asioista, mutta niiden vastineeksi on myös lukemattomia hyviä puolia jotka moninkertaisesti korvaavat huonot asiat.
Sinulla on oikeus olla lisääntymättä ja olla haluamatta lapsia, se on täysin ok. Mutta väittäisin, ettet oikeasti voi tietää että lapsi pilaisi elämäsi, on täysin mahdollista että lapsi olisi paras asia mitä sinulle on koskaan tapahtunut. En missään nimessä painosta sinua lisääntymään, tartun nyt lähinnä tuohon ”elämä pilalla” -väitteeseen, koska se perustuu oletukseen tilanteesta mistä sinulla ei ole mitään kokemusta, eli et oikeasti voi tietää olisiko asia niin.
Vähän ohiksena kommentoin, että jos ei tule oikeasti kaipuuta vanhemmuuteen ja lastensaamiseen, niin ei siihen pidä ryhtyä sillä asenteella, että katotaan olisko tämä mun juttu. Kyseessä on kuitenkin elävä ihminen, jonka elämän pahimmassa tapauksessa voi pilata ihan täysin.
Juu, kukaan ei olekaan kehottanut ryhtymään. Pointti oli, ettei etukäteen voi varmaksi tietää millaista vanhemmuus on, ei myöskään sitä, että elämä on ihan varmasti pilalla lapsen saamisen jälkeen.
Vähän sama jos julistaisi, että tiedän että elämäni olisi ihan p*skaa jos muuttaisin vaikkapa Ruotsiin. En ole kokeillut, en voi tietää. Voisi olla mukavaakin ja saattaisin viihtyä siellä. En silti ole kiinnostunut muuttamaan Ruotsiin, ja se on ok, ei minun tarvitse muuttaa vain siksi että miljoonat ihmiset asuvat siellä. En silti sanoisi yhdellekään ruotsalaiselle, että elämä Ruotsissa on p*askaa, eihän minulla ole mitään kokemusta asiasta. Todennäköisesti siellä on ihan yhtä kivaa kuin täälläkin, mutta en silti halua muuttaa sinne, eikä minun tarvitse perustella sen kummemmin kuin että ”en halua”.
Mutta kyllähän sitä nyt vähän voi etukäteen ajatella jo, millaista elämä voisi olla lapsen kanssa. Itse nautin hiljaisuudesta ja omasta rauhasta. No jos olisi lapsia niin sen saa ainakin unohtaa, pitäisi myös auttaa työpäivän jälkeen lapsia läksyissä, aamulla herätä entistä aiemmin, että saa lapset herätettyä, syötettyä ja puettua tarhaan ja sitten huolehtia kouluun lähdöt. Rahanmeno on tietenkin yksi asia, monesta asiasta saa tinkiä jos ei ole huipputulot. Ja tässä vasta muutama asia. Itse olen myös koko elämäni kantanut huolta reilusti nuorempien sisarusteni pärjäämisestä elämässä ja en todellakaan jaksaisi kantaa huolta tämän päälle enää omista lapsista. En haluaisi tähän maailmaan tuoda uutta ihmistä.
N30
Niin, kuka tahansa voi mistä tahansa kuvitella etukäteen kaikki huonot asiat. Mutta et sinäkään tietenkään ajattele yhtään sitä mitä kaikkea hyvää lapsi tuo vanhempansa elämään. Mutta ihan oikeasti, ketään muuta kuin ehkä sun vanhempia, ei kiinnosta teetkö lapsia vai et, ja mistä syystä.
Itse en ole keksinyt vielä yhtäkään hyvää syytä hankkia lapsia tai mitä hyvää ne minun elämääni toisivat.
Osaat kuvitella miten lapsi pitää pukea ja viedä hoitoon ja auttaa sitä läksyissä, mutta et osaa kuvitella rakkautta ja iloa jota lapsi tuo mukanaan kuten yleensäkin perheenjäsen jota rakastaa yli kaiken?
Ohis, mutta siis tottakai se on helpompaa kuvitella niitä todella, todella todennäköisiä asioita mitä lapsen myötä tulee: vaivaa, jatkuvaa läsnäolopakkoa, meteliä, huutamista, kakkaa, kakkaa, pissaa, kuskaamista, pukemista, pesemistä, ruokkimista. Nämä on ne asiat, jotka ovat niin todennäköisiä lapsen mukanaan tuomia asioita, että niitä voi pitää lähes faktoina. Mä tiedän, että en halua elää tuollaista elämää.
Siinä vaakakupissa ei paina paljon se kuvitelma, mitä hyvää "ehkä" ja "mahdollisesti" lapsista saa, ensin jotain aivan automaattista hormonimyrskyä joka pakottaa naisen rakastamaan alapäästä puskettua tyyppiä ihan sama millainen se on (tätä ei todellakaan välttämättä tapahdu), sitä että harhoissaan kuvittelee vauvan tai pienen lapsen rakastavan sua ehdoitta ja se tekee sulle jotenkin merkityksellisen olon (ei se rakasta, se on riippuvainen ja leimautunut ainoaan asiaan mistä mitään ymmärtää) lapsen kasvun seuraamisesta koituvaa iloa (tätä en ole koskaan ymmärtänyt, mitä ihmeellistä on siinä että perus eläimen pentu kasvaa juuri samalla tavalla kuin kaikki muutkin suht normaalit) ja... No, enempää mahdollisia hyviä puolia en edes keksi. Siis sellaisia mitä pitäisin hyvinä puolina.
Pointti oli että huonot puolet on konkreettisia ja helppo siksi kuvitella. Hyvät on parhaimmillaankin jotain henkimaailman huttua jotka ei toimi välttämättä kaikilla samalla tavalla
Oletko ikinä miettinyt, miksi jengi kaikista noista huonoista puolista huolimatta hankkii lapsia ja on niistä onnellisia, hankkii vielä useitakin? Olisiko siinä konkretiaa sille, että hyviä puolia taitaa olla kyllä monien mielestä tosi paljon? Niin paljon, että ei ne kakkavaipat sun muut olekaan lopulta niin hirveitä asioita?
Yleensä asioihin ryhdytään jos ne kiinnostaa tarpeeksi. Ne ketkä lapsia hankkivat, heidän vaakakupissa painaa enemmän positiiviset puolet kuin negatiiviset. Jos taas negatiiviset painaa enemmän niin ei se asia kovin merkityksellinen kyseiselle ihmiselle ole. Niin ihmiset on erilaisia.
Ohis
Olin kuten sinä, sitten ikää tuli lisää, mieli muuttui ja hankin lapsen. Jossain siinä matkalla tajusin myös, etteivät maailma ja ihmiselämä ole kovin yksinkertaisia, loogisia ja mustavalkoisia asioita. Et ehkä muuta mieltäsi lastenhankinnan suhteen enkä sitä toivokaan, mutta toivon, että maailmankuvasi ja ajattelusi tuosta ajan kanssa vähän laajenisivat.
Ihania nämä alentuvat, itsensä toisten yläpuolelle asettavat kommentoijat. Niin kovin vaikea on ymmärtää muunlaisia kuin omia ratkaisuja. Siinäpä vasta kypsyyttä.
Lue kommentti tarkemmin: en kyseenalaista ratkaisuasi olla hankkimatta lapsia tai toivo, että muutat mielesi asian suhteen. Toivon vain, että oppisit hahmottamaan maailmaa vähän laajemmin, kun kommenttiesi perusteella on aikasen kapea katsantokanta asioihin.
Aika kapeakatseista tuomita jonkun maailman hahmotus yhden kommentin perusteella. Toivottavasti itse laajennat näkemyksiäsi.
Joka kommentilla vaikutat yhä lapsellisemmalta ja epäkypsemmältä, mutta johtuu varmaan siitä, että päätit loukkaantua tuosta ekasta kommentistani ja nyt sinun on pakko vängätä ja ymmärtää kaikki sanomani mahdollisimman kieroon. Antaa olla, hyvää loppuelämää sinulle.
Taisi sinustakin tuntua vähän ikävältä, että joku tekee sinusta oletuksia jonkun kommentin perusteella. Kiitos samoin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En vain uskoisi. Jokainen nainen haluaa tulla jonain päivänä raskaaksi, se on biologiaa ja vaisto jota ei voi välttää.
Jokainen.Jopa ne "velat". Vaikkeivat sitä tietenkään myönnä. Kyse on siitä etteivät ne vain ole saaneet lasta.
Ei, ei, ei. Olen nainen. Olen vela. Olen ollut parisuhteessa 10 vuotta saman miehen kanssa. Jos vähänkään välkäyttäisin siihen suuntaan, mies aivan varmasti suostuisi siihen, että yritetään lasta. Mutta. Minä. En. Halua. Lapsia. En halua olla raskaana. En halua olla äiti. En ole ikinä halunnut. En tule ikinä haluamaan. Olen 36, että jos mulle olisi se biologinen kello asennettu, eiköhän se jo kilisisi tauotta, jos olisi kilistäkseen.
Ja sitten, kun jengi ei tajua, että ihmisillä voi olla täysin eri lähtökohdat lastenhankinnalle. Joillakin on esimerkiksi hyvä mies, joka kantaa vastuuta ja hoitaa lasta. Sitten on meitä yksinhuoltajia, joiden lasten isät ei nakkaa p*skaakaan siittämästään/siittämistään lapsista. Ensiksi mainittujen on niin helppo tulla kritisoimaan ja valittamaan jonkun muun valinnasta olla vaikkapa lapseton. Oikein syljettää te täydellisten ydinperheiden äidit, joiden miehet käyttää lapsia vaikka pulkkamäessä ja touhuaa lasten kanssa. Te ette tiedä elämästä yhtään mitään. Te ette tiedä yhtään mitään siitä, mitä on olla totaali yksin sen lapsen kanssa. Kyllä on todellakin joskus järkevämpää jättää ne lapset tekemättä. Jos olisin itse tiennyt, mitä tää on, niin en todellakaan olisi pitänyt lasta, vaan olisin tehnyt abortin.
En ole koskaan ymmärtänyt, miksi joillain ihmisillä on joku pakottava tarve tuputtaa omaa elämäntyyliään muille? En ole kertaakaan kuullut, että lapseton nainen tuputtaa omaa elämäntyyliään äideille, mutta äidit jostain syystä kokevat usein oikeudekseen ihmetellä lapsettomien naisten valintaa päin heidän naamojaan ja vielä vastauksen saatuaan inttää, että kyllä se sinäkin vielä kuitenkin haluat lapsen ja jää kuule kaikkea aivanihmeellistäihanaamerkityksellistä kokematta muuten. Oman kokemukseni mukaan on se ja sama mitä tuohon vastaa, koska eivät he sitä ota vastaan sieltä omasta hallusinaatiomaailmastaan.
Kommenttien perusteella voisi kenties päätellä, että monien mielestä ei ole kohteliasta sanoa toisille mitään sellaista, jonka voisi virheellisesti tulkita lauseeksi "jos eläisin kuten sinä, pilaisin elämäni"? Ei edes silloin, vaikka sanoisi puhuvansa vain itsestään ja omasta elämästään? Entäs kun lapsen saamista katuvat naiset viestittävät samalla tavalla rivien välissä toisille äideille, että "olen elänyt kuin sinä ja pilannut elämäni"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Arpinaama kirjoitti:
On ihan ok ettei halua lasta. Toisten tekemisillä ei ole minulle mitään väliä. Mutta en voi käsittää miksi tämä ainainen valitus siitä, että tiedätte muka mistä siinä on kyse. Kun ette tiedä. Esim. rakkaus lapseen on aivan omanlaisensa tunne, kuten vaikka rakkaus ystäviin tai puolisoon. Ne eroavat toisistaan täysin.
En minä rakasta ystäviäni enkä puolisoani, joten en luonnollisesti myöskään kaipaa tuota rakkautta jälkikasvuun. Aika oudot lähtökohdat joillakin tuntuu olevan, kun on varaa jotain rakkauksia eritellä. Ei vaan kiinnosta. Ei jotkut esim. tiedä miltä tuntuu olla kännissä tai vaikkapa miten se känni eroaa huumepöllystä, kun eivät niitä ole koskaan koittaneet, eikä varmaan enää kiinnostakkaan. Olivat ehtineet löytää elämäänsä muuta sisältöä. Silti saavat aina kuulla asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Ja sitten, kun jengi ei tajua, että ihmisillä voi olla täysin eri lähtökohdat lastenhankinnalle. Joillakin on esimerkiksi hyvä mies, joka kantaa vastuuta ja hoitaa lasta. Sitten on meitä yksinhuoltajia, joiden lasten isät ei nakkaa p*skaakaan siittämästään/siittämistään lapsista. Ensiksi mainittujen on niin helppo tulla kritisoimaan ja valittamaan jonkun muun valinnasta olla vaikkapa lapseton. Oikein syljettää te täydellisten ydinperheiden äidit, joiden miehet käyttää lapsia vaikka pulkkamäessä ja touhuaa lasten kanssa. Te ette tiedä elämästä yhtään mitään. Te ette tiedä yhtään mitään siitä, mitä on olla totaali yksin sen lapsen kanssa. Kyllä on todellakin joskus järkevämpää jättää ne lapset tekemättä. Jos olisin itse tiennyt, mitä tää on, niin en todellakaan olisi pitänyt lasta, vaan olisin tehnyt abortin.
Juurikin näin. Oma äitini oli neljän lapsen yksinhuoltaja ja ei todella ole mikään itsestäänselvyys, että se kumppani on siinä vierellä tasa-arvoisena vanhempana. Minunkaan mielestäni kenenkään elämänvalintoja ei tarvitse arvostella tai vähätellä. Niin erilaisia taustoja on ihmisillä. Jokainen saa tehdä valinnat ihan itse ja kukaan ei voi sanoa, mikä on se oikea valinta jonkun toisen kohdalla. Ärsyttää kaikki pätijät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun nainen sanoo, että hän haluaa lapsia, koska TIETÄÄ lasten hankkimatta jättämisen pilaavan hänen elämänsä, niin yleensä kukaan ei ala kyseenalaistamaan tätä naisen tietämistä. Hän vain tietää, se on hänelle tosi ja tähän me kaikki uskomme.
Kun nainen sen sijaan sanoo, että hän ei halua lapsia, koska TIETÄÄ lasten hankkimisen pilaavan hänen elämänsä, niin silloin kyllä erittäin monet lähtevät kyseenalaistamaan tätä ihan vastaavaa naisen tietämistä. Miksi silloin ei voida samalla tavalla uskoa, että hän vain tietää miten haluaa elää elämänsä?
No tämähän se. Moni nainen tietää kyllä kokeilemattakin, ettei hänestä edes ole äidiksi. Hyvä kun on edes oman elämänsä saanut jotenkin järjelliseen kuntoon sekavan lapsuuden jälkeen. Miksi muuten aina oletetaan, että kyllä tytöt pärjää vaikka olisikin rikkinäinen lapsuus? Kyllä se rikkinäinen lapsuus, vanhempien alati vaihtuvat kumppanit ja isän huomiotta jättäminen vaikuttaa tyttölapsiin ihan niin kuin poikalapsiinkin.
Ei tytötkään ole mitään tunteettomia raudasta väännettyjä robotteja joille on ihan sama minkälaiset vanhemmat heillä on. Olen kiitollinen siitä, että äitini kasvatti minut kun isäni lähti juoksentelemaan muiden naisten perään, mutta on päivänselvää että tämä kaikki vaikutti minuun kasvavana naisena jo lapsesta alkaen, vaikuttaen erityisen suuresti perusturvallisuuden tunteeseeni. Ja suhteeseni miehiin.
En saanut kokea sitä ydinperheen "ideaalia" koskaan, ainoa lapsuusmuistoni on kuinka molemmat vanhempani etsivät uusia kumppaneita. Ydinperhearki tapahtui minun ollessani niin pieni etten edes muista siitä juuri mitään. Miksi siis ihailisin sellaista? Pelkkien valokuvien perusteella? En sinänsä syyllistä vanhempiani, he olivat nuoria ja hölmöjä minut saadessaan, mutta turha vaatia minulta jotain sellaista mihin vanhempanikaan eivät kyenneet ja josta minulla ei ole mitään muistoja edes olemassa, paitsi tietenkin valokuvat onnellisesta perheestä.
Kyllä, ja moni nainen tietää kokeilemattakin, että hänestä olisi kyllä äidiksi, mutta hän päättää siitä huolimatta elää ilman lapsia.
Miten sen voi tietää kokeilematta?
Mä löydän tähän montakin syytä. Esimerkiksi ettei vaan tuu juttuun lasten kanssa, vaikka niitä on perheessäkin. Kyllä voin heidän kanssa leikkiä leegoilla tai jotain vähän aikaa, mutta kiinnostukseni on vähäistä ja lapsillekin havaittavaa. Se kestää sen pienen hetken ja sitten lapset ihmettelee minne se täti katosi.
Toiseksi ainakin omalla kohdallani en tuu juttuun miestenkään kanssa. En silti ole lesbokaan, en vaan ole mikään "people person" ylipäätään. Kiva tällaisena yksin viihtyvänä erakkoluonteena olisi alkaa lasta kasvattamaan ja sosiaalistamaan samanlaiseksi kyyniseksi ihmisvihaajaksi kuin mitä itse olen. En väitä että kaikkien lapsettomien kanssa olisi näin, mutta mun kohdalla kyllä.
Nykyään näihin asioihin kiinnitetään huomiota lastensuojelun puolelta, että pitää olla aktiivinen vanhempi ja sosiaalistaa lastaan. En vaan oo sellainen lasten ja ylipäätään ihmisten kanssa viihtyvä ja se oikein huokuu minusta, jopa lapsetkin pelkää minua, ne huomaa minusta että esitän. Parisuhteeseenkaan minusta ei edes ole, joten opettaisin lapselleni aivan sairaan mallin parisuhteistakin alun alkaen.
Voihan sitä ryhtyä parisuhteeseen ja hankkia lapsia vaikkei niitä kumpaakaan haluaisikaan. Se oli männäaikoina ihan normaalia. Pari päivää sitten tuli dokkari David Bowiesta, joka kertoi kasvaneensa tällaisessa tyypillisessä järkiliittoperheessä, jossa vanhemmat eivät tykänneet toistaan eikä lapsikaan saanut mitään hellyyttä sen seurauksena. Oli mielenkiintoista kuinka David jaksoi loputtomista flopeista huolimatta vain jatkaa, kunnes lopulta breikkasi.
Vierailija kirjoitti:
Ja sitten, kun jengi ei tajua, että ihmisillä voi olla täysin eri lähtökohdat lastenhankinnalle. Joillakin on esimerkiksi hyvä mies, joka kantaa vastuuta ja hoitaa lasta. Sitten on meitä yksinhuoltajia, joiden lasten isät ei nakkaa p*skaakaan siittämästään/siittämistään lapsista. Ensiksi mainittujen on niin helppo tulla kritisoimaan ja valittamaan jonkun muun valinnasta olla vaikkapa lapseton. Oikein syljettää te täydellisten ydinperheiden äidit, joiden miehet käyttää lapsia vaikka pulkkamäessä ja touhuaa lasten kanssa. Te ette tiedä elämästä yhtään mitään. Te ette tiedä yhtään mitään siitä, mitä on olla totaali yksin sen lapsen kanssa. Kyllä on todellakin joskus järkevämpää jättää ne lapset tekemättä. Jos olisin itse tiennyt, mitä tää on, niin en todellakaan olisi pitänyt lasta, vaan olisin tehnyt abortin.
Hirveä mikä määrä vihaa tässä viestissä. Oksettaa. Anna lapsesi adoptioon, jos todella voit noin huonosti. Kuulostat ihmishirviöltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kommenttien perusteella voisi kenties päätellä, että monien mielestä ei ole kohteliasta sanoa toisille mitään sellaista, jonka voisi virheellisesti tulkita lauseeksi "jos eläisin kuten sinä, pilaisin elämäni"? Ei edes silloin, vaikka sanoisi puhuvansa vain itsestään ja omasta elämästään? Entäs kun lapsen saamista katuvat naiset viestittävät samalla tavalla rivien välissä toisille äideille, että "olen elänyt kuin sinä ja pilannut elämäni"?
Kyllä, ihan hyvin päätelty. Kannattaa joskus kiinnittää huomiota sanavalintoihinsa.
En itsekään ole erityisemmin "lapsi-ihminen", mutta ihmettelen välillä, siis mukaanlukien itseni, miksi me keskustellaan Vauva.fi sivustolla, jossa selvästi vihataan tai jollain tapaa inhotaan näin paljon vauvoja, äidiksi tulemista, ajetaan abortille suurta suosiota koska raskaus ja synnytys on vain hirveää kitumista naiselle jne?
Mietin välillä et eiks tän sivun vois nimetä joksikin muuksi ku vauva.fi?? xD Missään harvoin törmää yhtä suuren lapsi inhoon kommenteista päätellen.. xD
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Arpinaama kirjoitti:
On ihan ok ettei halua lasta. Toisten tekemisillä ei ole minulle mitään väliä. Mutta en voi käsittää miksi tämä ainainen valitus siitä, että tiedätte muka mistä siinä on kyse. Kun ette tiedä. Esim. rakkaus lapseen on aivan omanlaisensa tunne, kuten vaikka rakkaus ystäviin tai puolisoon. Ne eroavat toisistaan täysin.
En minä rakasta ystäviäni enkä puolisoani, joten en luonnollisesti myöskään kaipaa tuota rakkautta jälkikasvuun. Aika oudot lähtökohdat joillakin tuntuu olevan, kun on varaa jotain rakkauksia eritellä. Ei vaan kiinnosta. Ei jotkut esim. tiedä miltä tuntuu olla kännissä tai vaikkapa miten se känni eroaa huumepöllystä, kun eivät niitä ole koskaan koittaneet, eikä varmaan enää kiinnostakkaan. Olivat ehtineet löytää elämäänsä muuta sisältöä. Silti saavat aina kuulla asiasta.
Saat varmaan kuulla rasittavuuteen asti tuosta elämäsi rakkaudettomuudesta? Meinaan tosi vaikea olla sanomatta siitä nyt sulle mitään.
Niin, onko tapana esimerkiksi maalla asuvan läheisen kanssa keskustella tyyliin: "en voisi ikinä asua maaseudulla, sillä se pilaisi elämäni!"
Sanavalintoja ja sosiaalista tilannetajua voi käyttää, ja silti ilmaista itseään. Vaikkapa tähän tapaan: "viihdyn lapsettomana ja en halua muuttaa elämäntyyliäni".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En loukkaannu, ajattelen vain itsekseni että toivottavasti sinulle ei satu vahinkoa kun koet että elämäsi menisi pilalle lapsen takia. Toivon ettei lasta synny tuollaiselle ihmiselle ja toivon että huolehdit ettei vahinkoa satu.
Nykyaika on ihmisen evoluution kannalta mielenkiintoista aikaa, koska niin moni päätyy lapsettomaksi syystä tai toisesta. Sellaiset ominaisuudet, jotka saavat ihmisen päätymään lapsettomaksi alkavat kuolla pois, ja ihmiset jotka tekevät lapsia ovat tulevien sukupolvien muottina.
Ennen meni enemmän niin päin, että lähes jokainen sai lapsia ja se millainen perimäyhdistelmä pääsi jatkoon riippui selvitymisestä. Nyt kun lapsen selviytyminen on lähes varmaa eikä lasten tekeminen ole enää ns. pakollista, riippuu geenien jatkoon pääsy niistä ominaisuuksista, jotka mahdollistavat kumppanin saannin sekä halun saada lapsia.
Ei kaikkien tarvi olla semmosia elukoita. Opettele olemaan ilman kavereita jos et tykkää niistä valittajista. Sit on varmaan vaikea olla olematta jos esim uskonnon kautta kasvatettu semmoiseksi, esim. lestadiolainen.
Vierailija kirjoitti:
Missäpäin Suomea sanotaan amiska? En ole aiemmin kuullut moista sanaa.
OT. Täällä Pohjois-Savossa ainakin.
Vierailija kirjoitti:
En loukkaannu, ajattelen vain itsekseni että toivottavasti sinulle ei satu vahinkoa kun koet että elämäsi menisi pilalle lapsen takia. Toivon ettei lasta synny tuollaiselle ihmiselle ja toivon että huolehdit ettei vahinkoa satu.
2020-luvun Suomessa vahinkolapsen saaminen on kyllä vielä epätodennäköisempää kuin lottovoitto. Jos ehkäisy pettää, ja sen huomaa heti, on olemassa jälkiehkäisy. Jos huomaa vasta myöhemmin, on olemassa abortti.
Vahinkolapsiksi voi kutsua vain sellaisia, joiden äidit ovat huomanneet olleensa raskaana vasta, kun lapsi alkaa syntyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kommenttien perusteella voisi kenties päätellä, että monien mielestä ei ole kohteliasta sanoa toisille mitään sellaista, jonka voisi virheellisesti tulkita lauseeksi "jos eläisin kuten sinä, pilaisin elämäni"? Ei edes silloin, vaikka sanoisi puhuvansa vain itsestään ja omasta elämästään? Entäs kun lapsen saamista katuvat naiset viestittävät samalla tavalla rivien välissä toisille äideille, että "olen elänyt kuin sinä ja pilannut elämäni"?
Kyllä, ihan hyvin päätelty. Kannattaa joskus kiinnittää huomiota sanavalintoihinsa.
Juurikin näin. Kun keskustelee ihmisten kanssa, kannattaa miettiä mitä sanoo. Tästä ketjusta voi päätellä myös esimerkiksi sen, ettei kannata kysyä keltään, onko hänellä lapsia. Ei varmasti myöskään, onko hän parisuhteessa. Jos työkaveri esimerkiksi kertoo asuvansa jossain kaupunginosassa, ei kannata kommentoida, elämäni menisi pilalle, jos asuisin siinä kaupunginosassa. Erityisesti näin jos itse asuu jossain muualla. Jos asuu taas samassa kaupunginosassa on helpompi/hyväksyttävämpää haukkua sitä yhteistä asuinpaikkaa.
Joka kommentilla vaikutat yhä lapsellisemmalta ja epäkypsemmältä, mutta johtuu varmaan siitä, että päätit loukkaantua tuosta ekasta kommentistani ja nyt sinun on pakko vängätä ja ymmärtää kaikki sanomani mahdollisimman kieroon. Antaa olla, hyvää loppuelämää sinulle.