Lue keskustelun säännöt.
En voi sanoa rehellisesti oikeata syytä miksi en halua lapsia, koska aina joku loukkaantuu.
Nainen86
05.01.2021 |
Jos joku nainen sanoisi sinulle, että "hän ei halua lapsia sen takia, koska kokisi lasten hankinnan pilaavan elämänsä", niin miten suhtautuisit asiaan?
Minä koen noin. En halua lapsia juuri tuosta syystä. En kuitenkaan voi enää kertoa oikeita tuntemuksiani kenelläkään sen takia, koska mielipiteeni loukkaa niitä keillä on jo lapsia. En kerro asiaani ilkeästi, törkeästi tms, kun minulta kysytään miksi en lapsia halua. Kaikki muut vastaukset ovat kelvanneet (esim. En vain halua olla äiti), mutta kun pitäisi syvemmin vastata ja vastatessani rehellisesti miksi en halua lapsia, niin tuo em. vastaukseni on otettu aina huonosti.
Kertokaahan minulle miksi reaktio on tuollainen? Miksi ei oteta toisen tuntemuksia HÄNEN asianaan vaan loukkaannutaan ja otetaan asia omiin tunteisiin? Eihän se liity kysyjän elämään millään tavalla. Hän voi olla onnellinen lastensa kanssa. Minun elämäni lapset pilaisivat.
Miksi varsinkin naiset loukkaantuvat asiasta? En ymmärrä.
Kommentit (285)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En loukkaannu, ajattelen vain itsekseni että toivottavasti sinulle ei satu vahinkoa kun koet että elämäsi menisi pilalle lapsen takia. Toivon ettei lasta synny tuollaiselle ihmiselle ja toivon että huolehdit ettei vahinkoa satu.
2020-luvun Suomessa vahinkolapsen saaminen on kyllä vielä epätodennäköisempää kuin lottovoitto. Jos ehkäisy pettää, ja sen huomaa heti, on olemassa jälkiehkäisy. Jos huomaa vasta myöhemmin, on olemassa abortti.
Vahinkolapsiksi voi kutsua vain sellaisia, joiden äidit ovat huomanneet olleensa raskaana vasta, kun lapsi alkaa syntyä.
"Kato, näin helppoo ja yksinkertaista tää on!" Aborttia ei enää saa, jos raskaus on edennyt 4. kuulle. Siinä on kyllä yllin kyllin aikaa huomata vahinkoraskaus ennen kuin synnytys käynnistyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyaika on ihmisen evoluution kannalta mielenkiintoista aikaa, koska niin moni päätyy lapsettomaksi syystä tai toisesta. Sellaiset ominaisuudet, jotka saavat ihmisen päätymään lapsettomaksi alkavat kuolla pois, ja ihmiset jotka tekevät lapsia ovat tulevien sukupolvien muottina.
Ennen meni enemmän niin päin, että lähes jokainen sai lapsia ja se millainen perimäyhdistelmä pääsi jatkoon riippui selvitymisestä. Nyt kun lapsen selviytyminen on lähes varmaa eikä lasten tekeminen ole enää ns. pakollista, riippuu geenien jatkoon pääsy niistä ominaisuuksista, jotka mahdollistavat kumppanin saannin sekä halun saada lapsia.
Mielenkiintoinen näkökulma, ja allekirjoitan tämän.
En itse loukkaantuisi tuosta ap:n kommentista. Ensimmäisenä tulee mieleen sääli. Ennen kuin luin juttua edes loppuun. Ei kukaan sääliä varmaan kaipaa, ja velat kuulostaa niin varmoilta, että ovat varmasti onnellisia. Silti, se on mun eka ajatus.
Sääli, että on tapahtunut jotain mikä on vaikuttanut noin voimakkaasti ihmisen perustarpeeseen. Lisääntyminen on ihmisellä yhtä voimakas tarve kuin vaikka syöminen, jos kehitys ja ympäristö on ollut normaalia. Samoin kuin syömisestäkin voi sairastua, jotain on pielessä, jos nainen ei halua lasta. Eikä vain halua, vaan kokee noin vahvasti, että lapsi pilaisi elämän. Ja sääli sikälikin, että haluavat elää läpi elämänsä sitä yhtä ja samaa elämänvaihetta lapsuuden jälkeen.
Tämä oli varmaan trolli? Sanon hyvin selkeästi: älä suotta tuhlaa sääliäsi, ei ole mitään syytä sääliä. Miten voi olla, ettei ihminen kykene ymmärtämään, että on olemassa erilaisia, eri tavoin ajattelevia ja kokevia ihmisiä?
Vierailija kirjoitti:
No en minä loukkaantuisi. Tuntemani velat ovat juuri tuollaisia ylinegatiivisia valittajia ja vastuunpakoilijoita, joten ei yllätä yhtään että kokevat asian noin. Vastaa oikeastaan käsitystäni heistä.
Ihanan sortava ja syrjivä kommentti. Onnittelut!
ohis
PS Kaikilla ihmisillä ei todellakaan pitäisi olla lapsia. Osa ihmisistä on niin sekaisin, että lapsettomuus on suotavaa. En tarkoittanut aloittajaa.
Vierailija kirjoitti:
No en minä loukkaantuisi. Tuntemani velat ovat juuri tuollaisia ylinegatiivisia valittajia ja vastuunpakoilijoita, joten ei yllätä yhtään että kokevat asian noin. Vastaa oikeastaan käsitystäni heistä.
Älä opeta ainakaan lapsillesi tuollaista asennetta. Monet velat on vähän liiankin vastuuntuntoisia ja siksi pakenevat lastenhankintaa - osa pelkää että tekee jotain väärin, ei osaa kasvattaa, ei ole varaa, ahdistuisi liikaa, ei haluaisi olla huono vanhempi, jne.. voi olla traumataustaakin.
Ei lapsettomuus kerro mitään ihmisen aikuisuudesta tai vastuuttomuudesta. Aika moni vanhemmaksi päätynyt ei joko osaa tao halua kasvattaa lapsiaan tai ei edes välitä. Nähty on lastensuojelussa.
T. Entinen vela, joka on kasvattanut muiden lapsia...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyaika on ihmisen evoluution kannalta mielenkiintoista aikaa, koska niin moni päätyy lapsettomaksi syystä tai toisesta. Sellaiset ominaisuudet, jotka saavat ihmisen päätymään lapsettomaksi alkavat kuolla pois, ja ihmiset jotka tekevät lapsia ovat tulevien sukupolvien muottina.
Ennen meni enemmän niin päin, että lähes jokainen sai lapsia ja se millainen perimäyhdistelmä pääsi jatkoon riippui selvitymisestä. Nyt kun lapsen selviytyminen on lähes varmaa eikä lasten tekeminen ole enää ns. pakollista, riippuu geenien jatkoon pääsy niistä ominaisuuksista, jotka mahdollistavat kumppanin saannin sekä halun saada lapsia.
Mielenkiintoinen näkökulma, ja allekirjoitan tämän.
En itse loukkaantuisi tuosta ap:n kommentista. Ensimmäisenä tulee mieleen sääli. Ennen kuin luin juttua edes loppuun. Ei kukaan sääliä varmaan kaipaa, ja velat kuulostaa niin varmoilta, että ovat varmasti onnellisia. Silti, se on mun eka ajatus.
Sääli, että on tapahtunut jotain mikä on vaikuttanut noin voimakkaasti ihmisen perustarpeeseen. Lisääntyminen on ihmisellä yhtä voimakas tarve kuin vaikka syöminen, jos kehitys ja ympäristö on ollut normaalia. Samoin kuin syömisestäkin voi sairastua, jotain on pielessä, jos nainen ei halua lasta. Eikä vain halua, vaan kokee noin vahvasti, että lapsi pilaisi elämän. Ja sääli sikälikin, että haluavat elää läpi elämänsä sitä yhtä ja samaa elämänvaihetta lapsuuden jälkeen.
No ei ole. Moni vain hankkii lapsia koska haluaa perheen. Ei siinä ”lisääntymistä” halua. Ainut vietti joka meillä on, on himo seksiin. Ja siinäkin riittää himokas mies, naisella ei väliä. Raskauden ja synnyttämisen hormonit ovat ne jotka saavat naisen huolehtimaan lapsesta.
Mummoni sanoin; ei ennenkään lapsia haluttu, niitä vain tuli. Tämän on muuttanut ehkäisy ja naisen itsemääräämisoikeus.
Ihmisellä ei siis ole lisääntymisviettiä. Yksilöillä voi olla. Mutta kun lisääntyminen ei ole vaatinut halua saada lapsia niin evoluutiob ei ole tarvinnut sitä suosia. Moni lapsia haluamaton nainen on varmaan aikojen saatossa tappanut lapsensa joten sellaiset geenit joissa raskaus saa kiintymysmyrskyn aikaan, ovat yleistyneet. Siksi niin käy nykyäänkin monille. Ja on käynyt veloille kautta aikojen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla kaksi aikuista lasta.
Voit hyvin sanoa noin. Jokaisella on oikeus mielipiteisiinsä ja tunteisiinsa.
Vierailija kirjoitti:
Kommenttien perusteella voisi kenties päätellä, että monien mielestä ei ole kohteliasta sanoa toisille mitään sellaista, jonka voisi virheellisesti tulkita lauseeksi "jos eläisin kuten sinä, pilaisin elämäni"? Ei edes silloin, vaikka sanoisi puhuvansa vain itsestään ja omasta elämästään? Entäs kun lapsen saamista katuvat naiset viestittävät samalla tavalla rivien välissä toisille äideille, että "olen elänyt kuin sinä ja pilannut elämäni"?
Yhden henkilön vastaus tähän oli kyllä.
Eli lasten saamista katuvat naiset eivät siis saa rehellisesti kertoa omasta elämästään sitä seikkaa, että he katuvat lasten saamista? Ja näin ihan vain siksi, että jotkut lapsia saaneet naiset voisivat loukkaantua tästä?
Ja samoin vapaaehtoisesti lapsettomat naiset eivät saa rehellisesti kertoa todellista syytä lapsettomaan elämäänsä? Joka joidenkin kohdalla on se, että heidän kokemuksen mukaan lasten saaminen pilaisi heidän elämänsä? Ja näin ihan vain siksi, että jotkut lapsia saaneet naiset voisivat tästä loukkaantua?
Ok, mutta miksi ei sitten sama toimi toisinpäin? Eikö sitten pitäisi olla tasapuolisuuden nimissä myös niin, että lapsia saaneiden naisten ei tulisi kertoa miksi eivät ole halunneet elää elämäänsä ilman lapsia, koska jotkut vapaaehtoisesti lapsettomat naiset tai lapsen saamista katuvat naiset voisivat tästä loukkaantua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sano ensi kerralla pilaamisen sijaan, että lapset eivät sovi elämäntapaasi ja tulevaisuuden suunnitelmiin. Sehän se rehellinen vastaus on myös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kommenttien perusteella voisi kenties päätellä, että monien mielestä ei ole kohteliasta sanoa toisille mitään sellaista, jonka voisi virheellisesti tulkita lauseeksi "jos eläisin kuten sinä, pilaisin elämäni"? Ei edes silloin, vaikka sanoisi puhuvansa vain itsestään ja omasta elämästään? Entäs kun lapsen saamista katuvat naiset viestittävät samalla tavalla rivien välissä toisille äideille, että "olen elänyt kuin sinä ja pilannut elämäni"?
Yhden henkilön vastaus tähän oli kyllä.
Eli lasten saamista katuvat naiset eivät siis saa rehellisesti kertoa omasta elämästään sitä seikkaa, että he katuvat lasten saamista? Ja näin ihan vain siksi, että jotkut lapsia saaneet naiset voisivat loukkaantua tästä?
Ja samoin vapaaehtoisesti lapsettomat naiset eivät saa rehellisesti kertoa todellista syytä lapsettomaan elämäänsä? Joka joidenkin kohdalla on se, että heidän kokemuksen mukaan lasten saaminen pilaisi heidän elämänsä? Ja näin ihan vain siksi, että jotkut lapsia saaneet naiset voisivat tästä loukkaantua?
Ok, mutta miksi ei sitten sama toimi toisinpäin? Eikö sitten pitäisi olla tasapuolisuuden nimissä myös niin, että lapsia saaneiden naisten ei tulisi kertoa miksi eivät ole halunneet elää elämäänsä ilman lapsia, koska jotkut vapaaehtoisesti lapsettomat naiset tai lapsen saamista katuvat naiset voisivat tästä loukkaantua?
Taisi olla jo kaksikin tuota mieltä. Tämä ketju on kyllä mielenkiintoista luettavaa ihmiselle, joka jatkuvasti oletetaan ulkonäkönsä perusteella suloiseksi kiltiksi helläksi äidilliseksi naiseksi, mutta joka ei koe olevansa mitään noista, ei edes nainen, eikä kyllä sen puolin mieskään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun nainen sanoo, että hän haluaa lapsia, koska TIETÄÄ lasten hankkimatta jättämisen pilaavan hänen elämänsä, niin yleensä kukaan ei ala kyseenalaistamaan tätä naisen tietämistä. Hän vain tietää, se on hänelle tosi ja tähän me kaikki uskomme.
Kun nainen sen sijaan sanoo, että hän ei halua lapsia, koska TIETÄÄ lasten hankkimisen pilaavan hänen elämänsä, niin silloin kyllä erittäin monet lähtevät kyseenalaistamaan tätä ihan vastaavaa naisen tietämistä. Miksi silloin ei voida samalla tavalla uskoa, että hän vain tietää miten haluaa elää elämänsä?
No tämähän se. Moni nainen tietää kyllä kokeilemattakin, ettei hänestä edes ole äidiksi. Hyvä kun on edes oman elämänsä saanut jotenkin järjelliseen kuntoon sekavan lapsuuden jälkeen. Miksi muuten aina oletetaan, että kyllä tytöt pärjää vaikka olisikin rikkinäinen lapsuus? Kyllä se rikkinäinen lapsuus, vanhempien alati vaihtuvat kumppanit ja isän huomiotta jättäminen vaikuttaa tyttölapsiin ihan niin kuin poikalapsiinkin.
Ei tytötkään ole mitään tunteettomia raudasta väännettyjä robotteja joille on ihan sama minkälaiset vanhemmat heillä on. Olen kiitollinen siitä, että äitini kasvatti minut kun isäni lähti juoksentelemaan muiden naisten perään, mutta on päivänselvää että tämä kaikki vaikutti minuun kasvavana naisena jo lapsesta alkaen, vaikuttaen erityisen suuresti perusturvallisuuden tunteeseeni. Ja suhteeseni miehiin.
En saanut kokea sitä ydinperheen "ideaalia" koskaan, ainoa lapsuusmuistoni on kuinka molemmat vanhempani etsivät uusia kumppaneita. Ydinperhearki tapahtui minun ollessani niin pieni etten edes muista siitä juuri mitään. Miksi siis ihailisin sellaista? Pelkkien valokuvien perusteella? En sinänsä syyllistä vanhempiani, he olivat nuoria ja hölmöjä minut saadessaan, mutta turha vaatia minulta jotain sellaista mihin vanhempanikaan eivät kyenneet ja josta minulla ei ole mitään muistoja edes olemassa, paitsi tietenkin valokuvat onnellisesta perheestä.
Kyllä, ja moni nainen tietää kokeilemattakin, että hänestä olisi kyllä äidiksi, mutta hän päättää siitä huolimatta elää ilman lapsia.
Miten sen voi tietää kokeilematta?
On paljon naisia, jotka ovat sanoneet lapsettomana "minusta tulee hyvä äiti". Heiltä pitäisi kysyä miten ovat tienneet ennen kuin ovat kokeilleet.
Mutta ovatko he olleet oikeassa vai ovatko lapsen saatuaan huomanneet olleensa väärässä? Kyllä tunnen äitejä, jotka ovat toivoneet lasta, mutta ovat lapsen saatuaan huomanneet, ettei äitys ollutkaan sellaista kuin he luulivat. Katumuksesta ei vaan yleensä kehdata puhua. Eikä sille asialle sitten enää mahda mitään, kun lapsi on jo olemassa.
Ei kukaan halua oman lapsensa kuulevan, että äiti miettii tällaista.
Ei ole sinun vikasi jos joku loukkaantuu, sinulla on oikeus mielipiteeseesi ja muilla velvollisuus kunnioittaa sitä. Varsinkin jos utelevat sinulta jotakin mikä ei varsinaisesti heille edes kuulu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kommenttien perusteella voisi kenties päätellä, että monien mielestä ei ole kohteliasta sanoa toisille mitään sellaista, jonka voisi virheellisesti tulkita lauseeksi "jos eläisin kuten sinä, pilaisin elämäni"? Ei edes silloin, vaikka sanoisi puhuvansa vain itsestään ja omasta elämästään? Entäs kun lapsen saamista katuvat naiset viestittävät samalla tavalla rivien välissä toisille äideille, että "olen elänyt kuin sinä ja pilannut elämäni"?
Yhden henkilön vastaus tähän oli kyllä.
Eli lasten saamista katuvat naiset eivät siis saa rehellisesti kertoa omasta elämästään sitä seikkaa, että he katuvat lasten saamista? Ja näin ihan vain siksi, että jotkut lapsia saaneet naiset voisivat loukkaantua tästä?
Ja samoin vapaaehtoisesti lapsettomat naiset eivät saa rehellisesti kertoa todellista syytä lapsettomaan elämäänsä? Joka joidenkin kohdalla on se, että heidän kokemuksen mukaan lasten saaminen pilaisi heidän elämänsä? Ja näin ihan vain siksi, että jotkut lapsia saaneet naiset voisivat tästä loukkaantua?
Ok, mutta miksi ei sitten sama toimi toisinpäin? Eikö sitten pitäisi olla tasapuolisuuden nimissä myös niin, että lapsia saaneiden naisten ei tulisi kertoa miksi eivät ole halunneet elää elämäänsä ilman lapsia, koska jotkut vapaaehtoisesti lapsettomat naiset tai lapsen saamista katuvat naiset voisivat tästä loukkaantua?
Ilmeisesti joidenkin mielestä kaikki naiset eivät ole tasavertaisia mitä tulee omien kokemusten jakamiseen? Toisilla on oikeus sanoa rehellisesti sanottavansa, joillakin toisilla taas ei? Toisten pitää varoa sanomisiaan, mutta jotkut toiset saavat puhua elämäntavastaan täysin vapaasti ilman minkäänlaista varovaisuutta? Onko nyt niin, että lapsia saaneilla naisilla on tässä suurempi etuoikeus?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kommenttien perusteella voisi kenties päätellä, että monien mielestä ei ole kohteliasta sanoa toisille mitään sellaista, jonka voisi virheellisesti tulkita lauseeksi "jos eläisin kuten sinä, pilaisin elämäni"? Ei edes silloin, vaikka sanoisi puhuvansa vain itsestään ja omasta elämästään? Entäs kun lapsen saamista katuvat naiset viestittävät samalla tavalla rivien välissä toisille äideille, että "olen elänyt kuin sinä ja pilannut elämäni"?
Yhden henkilön vastaus tähän oli kyllä.
Eli lasten saamista katuvat naiset eivät siis saa rehellisesti kertoa omasta elämästään sitä seikkaa, että he katuvat lasten saamista? Ja näin ihan vain siksi, että jotkut lapsia saaneet naiset voisivat loukkaantua tästä?
Ja samoin vapaaehtoisesti lapsettomat naiset eivät saa rehellisesti kertoa todellista syytä lapsettomaan elämäänsä? Joka joidenkin kohdalla on se, että heidän kokemuksen mukaan lasten saaminen pilaisi heidän elämänsä? Ja näin ihan vain siksi, että jotkut lapsia saaneet naiset voisivat tästä loukkaantua?
Ok, mutta miksi ei sitten sama toimi toisinpäin? Eikö sitten pitäisi olla tasapuolisuuden nimissä myös niin, että lapsia saaneiden naisten ei tulisi kertoa miksi eivät ole halunneet elää elämäänsä ilman lapsia, koska jotkut vapaaehtoisesti lapsettomat naiset tai lapsen saamista katuvat naiset voisivat tästä loukkaantua?
Ilmeisesti joidenkin mielestä kaikki naiset eivät ole tasavertaisia mitä tulee omien kokemusten jakamiseen? Toisilla on oikeus sanoa rehellisesti sanottavansa, joillakin toisilla taas ei? Toisten pitää varoa sanomisiaan, mutta jotkut toiset saavat puhua elämäntavastaan täysin vapaasti ilman minkäänlaista varovaisuutta? Onko nyt niin, että lapsia saaneilla naisilla on tässä suurempi etuoikeus?
Mietin samaa. Älkääpä nyt velat sortuko virhepäätelmään, että lapsellisilla ihmisillä olisi teitä enemmän oikeus loukata muita tahdittomilla sanavalinnoilla ja kärkevillä mielipiteillään. Samalla tavalla se on huonoa käytöstä ja saavat syyttää itseään, jos te velat loukkaannutte. Eiköhän kaikki voisi vaan ottaa enemmän toiset ihmiset huomioon ja pitää joskus mölyt mahassaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kommenttien perusteella voisi kenties päätellä, että monien mielestä ei ole kohteliasta sanoa toisille mitään sellaista, jonka voisi virheellisesti tulkita lauseeksi "jos eläisin kuten sinä, pilaisin elämäni"? Ei edes silloin, vaikka sanoisi puhuvansa vain itsestään ja omasta elämästään? Entäs kun lapsen saamista katuvat naiset viestittävät samalla tavalla rivien välissä toisille äideille, että "olen elänyt kuin sinä ja pilannut elämäni"?
Yhden henkilön vastaus tähän oli kyllä.
Eli lasten saamista katuvat naiset eivät siis saa rehellisesti kertoa omasta elämästään sitä seikkaa, että he katuvat lasten saamista? Ja näin ihan vain siksi, että jotkut lapsia saaneet naiset voisivat loukkaantua tästä?
Ja samoin vapaaehtoisesti lapsettomat naiset eivät saa rehellisesti kertoa todellista syytä lapsettomaan elämäänsä? Joka joidenkin kohdalla on se, että heidän kokemuksen mukaan lasten saaminen pilaisi heidän elämänsä? Ja näin ihan vain siksi, että jotkut lapsia saaneet naiset voisivat tästä loukkaantua?
Ok, mutta miksi ei sitten sama toimi toisinpäin? Eikö sitten pitäisi olla tasapuolisuuden nimissä myös niin, että lapsia saaneiden naisten ei tulisi kertoa miksi eivät ole halunneet elää elämäänsä ilman lapsia, koska jotkut vapaaehtoisesti lapsettomat naiset tai lapsen saamista katuvat naiset voisivat tästä loukkaantua?
Ilmeisesti joidenkin mielestä kaikki naiset eivät ole tasavertaisia mitä tulee omien kokemusten jakamiseen? Toisilla on oikeus sanoa rehellisesti sanottavansa, joillakin toisilla taas ei? Toisten pitää varoa sanomisiaan, mutta jotkut toiset saavat puhua elämäntavastaan täysin vapaasti ilman minkäänlaista varovaisuutta? Onko nyt niin, että lapsia saaneilla naisilla on tässä suurempi etuoikeus?
Ainakin jotkut heistä kuvittelevat näin.
Paljon on kyllä taas tässäkin keskustelussa annettu neuvoja vapaaehtoisesti lapsettomalle ap:lle siitä miten hänen tulisi puhua, vaikka hän ei mitään sellaista muistaakseni edes aloituksessa kysynyt.
Vierailija kirjoitti:
Täytyy vielä sanoa että ihan ihmeellisiä vastauksia on tämä ketju täynnä. Ap nimenomaan kertoi aloituksessaan miten vastaa kun asiasta kysytään. Miksi ihmeessä olisi jotenkin aapeen vastuulla kaunistella, vääristellä tai jopa valehdella asian suhteen jos joku haluaa tietää syyn lapsettomuuteen ja sitä varta vasten kysyy?
Lapsellinen, miksi kysyt ellet halua kuulla vastausta?
/27
Koska hän on vapaaehtoisesti lapseton (kirosana joillekin!) ja siksi hän tietenkään ei saa ilmaista ajatuksiaan ja tunteitaan vapaasti, ei edes omasta elämästä ja omasta päätöksestä, ainakaan siis lapsiperheellisten mielestä, vaikka lapsiperheelliset itse näin jatkuvasti tekevätkin?
En valitettavasti ehdi lukea koko ketjua, mutta tulikohan jossain kohtaa vastauksia aapeen kysymyksiin? Eli noihin, että miksi ei oteta toisen tuntemuksia HÄNEN asianaan vaan loukkaannutaan ja otetaan asia omiin tunteisiin, ja miksi varsinkin naiset loukkaantuvat asiasta?
Vierailija kirjoitti:
En valitettavasti ehdi lukea koko ketjua, mutta tulikohan jossain kohtaa vastauksia aapeen kysymyksiin? Eli noihin, että miksi ei oteta toisen tuntemuksia HÄNEN asianaan vaan loukkaannutaan ja otetaan asia omiin tunteisiin, ja miksi varsinkin naiset loukkaantuvat asiasta?
Alkusivuilla taisi joku sanoa jotain sen suuntaista, että jotkut ihmiset kokevat eri tavalla ajattelevat ja tekevät jollakin tavalla uhkana. Näin kokevat varsinkin epävarmat äidit, jotka alkavat puolustautumaan.
Joku toinen kirjoitti lapsista kysyjien tulkitsevan ap:n vastauksen elämän pilalle menemisestä tarkoittavan sitä, että myös lapsia saaneiden elämät olisivat menneet pilalle lasten saamisen takia. Tällaisia tulkintoja näytti liiankin moni tekevän, vaikka ap nimenomaan painotti kyse olevan hänen oman elämän pilalle menemisestä.
Oli myös kommentti, että jos ihminen on oikeasti varma omista valinnoistaan, niin eipä hänen silloin pitäisi kovin syvästi loukkaantua kenenkään toisen kokemuksesta. Eli toisin sanoen loukkaantumisen taustalla voi olla se, että loukkantuja reflektoi omat tunteensa kysyjään, kun ei ole varma omasta lapsipäätöksestä, tai jos tiedostamattomasti tai piilotetusti katuu itse aiemmin tekemäänsä päätöstä.
Jos joku moukka tivaa tuollaista, niin jätä omaan arvoonsa.
Mun mielestä parempi kysymys olisi, miksi joku haluaa lapsia. Se on outoa, koska kuten sanoit, elämä menee pilalle.
Mielenkiintoinen näkökulma, ja allekirjoitan tämän.
En itse loukkaantuisi tuosta ap:n kommentista. Ensimmäisenä tulee mieleen sääli. Ennen kuin luin juttua edes loppuun. Ei kukaan sääliä varmaan kaipaa, ja velat kuulostaa niin varmoilta, että ovat varmasti onnellisia. Silti, se on mun eka ajatus.
Sääli, että on tapahtunut jotain mikä on vaikuttanut noin voimakkaasti ihmisen perustarpeeseen. Lisääntyminen on ihmisellä yhtä voimakas tarve kuin vaikka syöminen, jos kehitys ja ympäristö on ollut normaalia. Samoin kuin syömisestäkin voi sairastua, jotain on pielessä, jos nainen ei halua lasta. Eikä vain halua, vaan kokee noin vahvasti, että lapsi pilaisi elämän. Ja sääli sikälikin, että haluavat elää läpi elämänsä sitä yhtä ja samaa elämänvaihetta lapsuuden jälkeen.